vengi KOULUTUSKESKUS SALPAUKSEN ASIAKASLEHTI 1/2011 Yksilöllisiä koruja käsityönä s. 8 12 Kuulumisia kuljetusalalta 14 Yritysidea vuorokaudessa 16 Kauneutta kaikenikäisille
Salpauksen Svengi 1/2011 www.salpaus.fi 4 Sisältö 3 Pääkirjoitus Marita Modenius 4 5 Svengipersoona Jarkko Ojapalo opiskelee ja nyrkkeilee 4 7 Kansainvälisyys Muovialan koulutusta Islantiin Työssäoppimisjakso Intiassa sujui leikiten 8 10 Koulutusala esittelyssä Kultaseppä työskentelee perinteisillä työkaluilla 8 11 Koulutusala esittelyssä Av-viestinnän ammattilaiset näkevät asiat uudella tavalla 11 Kuvamuisto Ari Saloranta ja Kapteeni Nemo seikkailevat sosiaalisessa mediassa 12 13 Sohvalla Jukka Ruoti ja Jyrki Pyykkönen pohtivat kuljetusalan näkymiä 14 15 Yritysidea vuorokaudessa Nuori Yrittäjyys 24h -leirillä mietittiin liikeideoita 16 17 Yritysyhteistyö Erikoishoidot työllistävät kosmetologia 18 Pakina Simo-Veikko Engi 19 Uutisia Lyhyesti svengaten 8 14 16 2 Salpauksen Svengi Julkaisija Koulutuskeskus Salpaus, Teinintie 4, 15200 Lahti, www.salpaus.fi Toteutus ja suunnittelu Viestintä- ja markkinointipalvelut Toimitus Päätoimittaja Marita Modenius Toimitussihteeri ja toimittaja Silja Hjerppe, silja.hjerppe@phkk.fi Toimittajat Silja Hjerppe, Joanna Vihtonen Taitto Ture Ekroos, ture@tureekroos.com Toimituskunta Sirkku Aro, Henna Jantunen, Tuula Kilpinen, Katri Luukka, Lasse Niemelä, Marita Modenius, Iiris Pakkanen, Taija Pitkänen, Maaria Piukkala, Hannu Rinne, Paula Tervamäki Kannen kuva Anni Rauhala Ilmoitusmyynti ja osoitteenmuutokset Petra Behm, puh. 044 708 0343, petra.behm@phkk.fi Painosmäärä 6 000 kpl Paino Esa Print Oy, Lahti ISSN 1798-0204 (painettu) ISSN 1798-0259 (verkkolehti: www.salpaus.fi/svengi) Salpauksen Svengi ilmestyy vuonna 2011 kaksi kertaa.
Koulutuskeskus Salpaus kulkee kehityksen kärjessä Pääkirjoitus Vaikka Salpauksen katse on selkeästi suunnattu tulevaisuuteen, on näin uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä hyvä palata menneeseen ja arvioida aikaansaannoksia. Tämän vuoden alussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Koulutuskeskus Salpaus perustettiin Päijät-Hämeen koulutuskonsernin liikelaitokseksi. Liikelaitoksen sateenvarjon alle siirtyivät kaikki konserniin kuuluneet toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ja Nastolan kunnan luovuttama Nastopoli-lukio. Samoin tänä vuonna tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Salpauksesta muodostettiin yksi oppilaitos. Tällöin loppui monen maineikkaan lahtelaisen opinahjon taival itsenäisenä oppilaitoksena. Valtakunnan tasolla tämä kehitys liittyi silloisen opetusministeriön lanseeraamaan niin sanottuun ammattiopistostrategiaan. Sen mukaan maakuntiin piti perustaa monialaisia alueellisia ammattiopistoja, joiden tehtävänä oli huolehtia koko maakunnan väestön kouluttamisesta järjestämällä sekä ammatillista peruskoulutusta, ammatillista aikuiskoulutusta ja oppisopimuskoulutusta. Salpaus ilmentää parhaimmillaan näitä tavoitteita, ja täällä on lisäksi vielä lukiokoulutusta. Päijät-Hämeeseen oli syntynyt yksi valtakunnan monialaisimmista, suurimmista ja innovatiivisimmista oppilaitoksista. Alueellisten ammattiopistojen synnyttäminen liittyi oleellisesti vuosituhannen alun laajaan ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuskampanjaan, jota opetusministeriö, Opetushallitus ja työmarkkinajärjestöt tukivat. Salpauksessa tämä näkyi hakijamäärien kasvuna ja opetusministeriön myöntämien koulutuspaikkojen lisääntymisenä sadoilla paikoilla. Kun ministeriö tämän vuosikymmenen puolivälissä uudisti aikuiskoulutuksen järjestämislupakäytäntöä, sai Salpaus ensimmäisten joukossa Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävän järjestämislupaansa pysyvänä tehtävänä. Nykyisin Koulutuskeskus Salpaus on vahva alueellinen toimija ja vaikuttaja. Sillä on toimipisteitä Päijät-Hämeen alueella kuudessa eri kunnassa, ja Lahdessa toimitaan seitsemällä kampuksella. Vuotuinen opiskelijamäärä on yli 21 000 eri henkilöä, kokopäiväopiskelijoita on reilut 8 000 ja opettajia ja muuta henkilöstöä on lähes 800. Salpauksella on hyvät työelämäyhteydet, ja työssäoppimispaikkarekisteri sisältääkin tuhansien yritysten yhteystiedot. Salpauksesta valmistuu vuosittain reilut 100 ylioppilasta ja yli 2 000 ammattilaista, jotka työllistyvät pääosin Päijät-Hämeen alueelle. Salpauksessa on monia valtakunnallisesti harvinaisia koulutusaloja, kuten esimerkiksi turvallisuusala, kultasepänala, hevosala, musiikkiteknologia, taidekehystys ja ainoana maassa sirkusala. Nämä harvinaisuudet selittävät osaltaan Salpauksen yhä lisääntyvää vetovoimaisuutta. Päijät-Hämeen koulutuskonserni -kuntayhtymä Salpauksen ylläpitäjänä tarjoaa huippuluokkaa olevat pedagogista toimintaa tukevat yhteiset palvelut sekä opiskelijoille että henkilökunnalle. Koska konserni ylläpitää myös Lahden ammattikorkeakoulua ja Tuoterengasta, ovat yhteistyömahdollisuudet näiden kanssa erinomaiset. Parhaillaan on Fellmannin kiinteistöön valmistumassa yhteinen uuden ajan oppimiskeskus Fellmannia ja Tuoterenkaan tiloihin niin sanottu Satula-työpajatoiminta. Näiden kymmenen vuoden aikana Salpauksesta on kehittynyt tunnettu ja arvostettu toimija sekä yhteistyökumppani niin Päijät-Hämeessä, koko Suomessa kuin myös kansainvälisillä areenoilla. Tuhatpäisine opiskelijoineen ja henkilöstöineen Salpaus soluttautuu joka paikkaan ja vaikuttaa monella tavalla alueemme menestymiseen ja kilpailukykyyn. Näin opiskelijavalinnan ja yhteishaun aikoina liehukoot Salpauksen siniset liput yksikköjemme pihoilla kutsuen uusia opiskelijoita oppimaan tulevaisuuden taitoja! Marita Modenius rehtori Salpauksen Svengi 1/2011 3
Svengipersoona Nyrkkeilijälupaus osaa takoa myös rautaa teksti JA KUVAT Joanna Vihtonen n KUVITUS Ture Ekroos Metallikalusteartesaaniksi opiskelevan Jarkko Ojapalon arkipäivä kuluu kurinalaisesti. Herään aamulla seitsemältä, käyn treeneissä, menen töihin ja sen jälkeen taas suoraan treenisalille. 4 Salpauksen Svengi 1/2011
Tiukasta päiväohjelmasta huolimatta Ojapalo näyttää kuitenkin elämäänsä tyytyväiseltä. Mikä sitten olisi vaihtoehto? Hengaisin jossakin kaupungilla teinien kanssa? 18-vuotias Ojapalo tarvitsee päivittäiset treeninsä, sillä hän on SM-tason nyrkkeilijä. Harjoituskertoja on 6 9 kertaa viikossa, ja noin kuukauden välein edessä on aina jonkinlainen kisakoitos. Nyt lähimpänä vuorossa ovat miesten SM-kisat, ja sen jälkeen hän nyrkkeilee a-junioreissa Pohjoismaiden mestaruudesta. Tämä vuosi on Jarkko Ojapalolle erityisen tiukka, sillä hän voi otella sekä miesten että nuorten sarjassa. Ammattitutkinto urheilu-uran lisäksi Nyrkkeilyuransa lisäksi Ojapalo tahtoo kuitenkin myös ammattitutkinnon. Hän opiskelee toista vuotta Koulutuskeskus Salpauksessa metalliartesaaniksi. Tällä hetkellä päivät täyttää työssäoppimisjakso Tuoterenkaalla. Olen aina ollut kiinnostunut perinteisestä metallimuotoilusta, jossa voi vuolla pronssia ja takoa rautaa. Metallikalusteartesaanina työskentely ei siis ole pelkkää hitsaamista, vaan mukana on kulttuurintietämystä ja estetiikkaa, Jarkko Ojapalo kertoo. Metallikalusteartesaani suunnittelee ja valmistaa sisustukseen Metallikalusteartesaanina työskentely ei ole pelkkää hitsaamista, vaan mukana on kulttuurintietämystä ja estetiikkaa. ja ympäristörakentamiseen liittyviä metallituotteita. Alan koulutuksesta Ojapalo sai vinkin salikaveriltaan. Parasta oli, että tutkinnon pystyy suorittamaan Salpauksessa myös urheilijoiden ammatillisessa koulutuksessa. Urheilijoiden koulutuksessa opiskelua ja työssäoppimista voidaan sovittaa urheilijan aikataulun mukaisesti. Muiden urheilijaopiskelijoiden kanssa on esim. yhteisiä aamuharjoituksia, joita Ojapalo tekee kolme kertaa viikossa muiden Salpauksessa ja Salpausselän urheilulukiossa opiskelevien kanssa. Oma metallipaja haaveena Työssäoppimisjaksolla Ojapalo on hyvin pystynyt suoriutumaan nyrkkeilytreeneistä ja kisoista. Tuoterenkaan pajalla autettiin mieluusti aikataulujen sovittamisessa. Tärkeää on, että itsekin pitää kiinni siitä, mistä on sovittu ja tekee duuninsa siinä missä muutkin. Jarkko Ojapalo ei ole vielä varma, missä ajassa hän pystyy tekemään tutkintonsa valmiiksi kolme vuotta venyy mahdollisesti kolmeen ja puoleen. Ojapalon haaveena on tulevaisuudessa perustaa oma metallipaja. Nyt mielessä on ensijaisesti kuitenkin nyrkkeilijänä kehittyminen. Hän on nyrkkeillyt nyt neljä vuotta ja kilpaillut kolmisen vuotta. Peruskoulussa olin vielä wannabe-kovis, joka sai kaverien kanssa idean lähteä nyrkkeilysalille tappelemaan. Yhtäkkiä huomasinkin olevani kaveriporukasta ainoa, joka jäi alkeiskurssille ja nyrkkeily alkoi kiinnostaa ihan toden teolla. Nyrkkeilyura on iso projekti Ojapalon mukaan nyrkkeilysalin muut kävijät pudottivat pikkukoviksen maan pinnalle. Oli kasvun paikka huomata, ettei olekaan voittamaton. En suoraan sanottuna tiedä, millainen olisin ja missä porukassa pyörisin ilman nyrkkeilyä. Ojapalo edustaa nyrkkeilyseura Lahden Kalevaa, jossa on hyvä ryhmähenki ja paljon kovatasoisia nyrkkeilijöitä. Jarkko Ojapaloa kismittää, että nyrkkeilyä pidetään helppona lajina, jossa vain hakataan toinen mämmiksi. Nyrkkeilyssä pitää käyttää aivoja. Sekuntien tai sadasosien viiveet voivat vaikuttaa, eli tekniikka ja reaktionopeus ratkaisevat. Omiksi vahvuuksikseen Ojapalo nimeää taistelutahdon ja tilanteeseen mukautumisen. Meikäläisen homma on kuitenkin ihan alkutekijöissään. Nyrkkeilijän kehityskaari vaatii työtä, ja tämä on tosi iso projekti. Vielä viisikymppisenäkin voi olla ammattilaisnyrkkeilijä. n Kilpaurheilijakin voi opiskella ammattiin Koulutuskeskus Salpauksessa voi yhdistää ammatilliseen perustutkintoon opiskelemisen ja urheilu-uran. Urheilija voi sisällyttää 120 opintoviikon perustutkintoon 24 opintoviikkoa oman alansa urheiluvalmennusta. Urheilijoiden ammatillisessa koulutuksessa otetaan huomioon ammattialan, tutkinnon ja toimipaikan asettamat vaatimukset. Tällä hetkellä 46 urheilijaa opiskelee Salpauksessa ammattiin ja valmentautuu samalla määrätietoisesti omassa lajissaan. Painopistelajeja ovat yleisurheilu, jalkapallo, jääkiekko, voimailu- ja muut yksilölajit. Salpaukselle myönnettiin urheilijoiden ammatillisen koulutuksen erityistehtävä vuoden 2000 alussa, mutta urheilukoulutusta on järjestetty jo 1990-luvun alusta. Vahvoina yhteistyökumppaneina ovat toimineet Salpausselän lukio, Puolustusvoimien urheilukoulu sekä Pajulahden ja Vierumäen urheiluopistot. Urheilijan on mahdollista suorittaa rästiin jääneitä kokeita tai muita opintoja erikseen sovittuna ajankohtana. Pitkien poissaolojen, kuten leirien ja kilpailumatkojen korvaamiseksi urheilija sopii opettajan kanssa etukäteen korvaavia tehtäviä tai selvittää mahdollisuuden etätyöskentelyyn esimerkiksi ammattitaitoa täydentävissä tutkinnonosissa. Yhteistyö opetuksen ja valmennuksen välillä on tiivistä. Urheilijoiden opinto-ohjauksesta huolehtivat Salpauksen opinto-ohjaajat ja valmennuskoordinaattori. Valmennusta järjestetään kahdeksan tuntia viikossa, lukujärjestykseen varattuna aikana. Lisaksi kerran viikossa on lihashuolto- tai valmennustietoisuustunteja. Urheilijoiden valmennuksesta vastaavat kokonaisuudessaan henkilökohtainen tai joukkueen valmentaja, kouluvalmentaja, liiton päävalmentaja ja valmennuskoordinaattori. Salpauksessa ammatillista perustutkintoa ovat opiskelleet muun muassa jääkiekkoilija Pasi Nurminen ja taitoluistelija Susanna Pöykiö. Suomen tunnetuimpiin naismäkihyppääjiin kuuluva Julia Kykkänen opiskelee Salpauksen ammattistarttikoulutuksessa. 5
Internationally Yours Thorkell Thorsteinsson ja Sigfús Ingi Sigfússon vierailivat Uponorilla. Islantilaiset kävivät Nastolassa tutustumassa muovialan koulutukseen ja yrityksiin. Teksti ja kuvat n Silja Hjerppe Muovialan koulutusta Islantiin Thorkell V. Thorsteinsson ja Sigfús Ingi Sigfússon luottavat muovin tulevaisuuteen Islannissa. Siksi heidän oppilaitoksensa Fjölbrautaskóli Norðurlands vestra on aloittamassa muovialan koulutusta lähivuosina. Islannissa ei ole muovialan koulutusta, mutta alan teollisuutta on tulossa lisää. Tarve koulutukselle on siis suuri, sanoo Sigfússon. Projektipäällikkö Sigfús Ingi Sigfússon ja vararehtori Thorkell V. Thorsteinsson vierailivat Koulutuskeskus Salpauksessa tammikuussa. He etsivät muovialan koulutusta tarjoavia yhteistyökumppaneita muista Pohjoismaista, ja Salpaus löytyi Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn kautta. Lisäksi yhteistyötä tehdään tanskalaisen Den Jydske Haandverkerskolen kanssa. Etsimme muovikoulutukseen malleja täältä ja Tanskasta. Toivomme laajempaakin yhteistyötä ja tulevaisuudessa myös opiskelijavaihtoa, kertoo Thorsteinsson. Pohjois-Islannissa sijaitseva Fjölbrautaskóli Norðurlands vestra tarjoaa tällä hetkellä puu-, sähkö- ja metallialan ammatillista koulutusta. Thorsteinsson kertoo, että näillä aloilla heidän opiskelijansa ovat pärjänneet hyvin esimerkiksi Islannin ammattitaitokilpailuissa. Muovialalla haluamme olla yhtä hyviä. Fjölbrautaskóli Norðurlands vestra on toisen asteen oppilaitos, jossa voi opiskella ammatillisia ja akateemisia opintoja. Yhteensä opiskelijoita on 400 500, eli suunnilleen saman verran kuin Koulutuskeskus Salpauksen Nastolan toimipisteessä. Thorsteinsson ja Sigfússon tutustuivat vierailunsa aikana Salpauksen muovialan opetustiloihin Nastolassa sekä Vipusenkadun kampukseen Lahdessa. Lisäksi ohjelmassa oli yritysvierailut Uponorilla ja Wipakilla. n Thorkell Thorsteinsson kurkistelee Uponorin maa- ja kalliolämpöjärjestelmän kokoomakaivoon. 6 Salpauksen Svengi 1/2011
Työssäoppimisjakso Intiassa sujui kuin leikiten Teksti JA KUVA Joanna Vihtonen n KUVITUS Ture Ekroos Joonas Siltalan päätä ei palellut työssäoppimispaikkaa valitessa. Kun hänelle kerrottiin mahdollisuudesta lähteä syksyllä 2010 Intiaan töihin, elektroniikka-asentajaksi opiskeleva Siltala tarttui epäröimättä haasteeseen. Vuosi sitten keväällä opettajamme Ari Nevalainen kertoi mahdollisuudesta suorittaa työssäoppimisjakso Intiassa. Koska minulla oli vielä yksi vuosi jäljellä opiskelua, päätin lähteä. Työssäoppimispaikka järjestyi OPH:n rahoittaman Intia-verkoston kautta, jonka tarkoituksena on lisätä EU:n ulkopuolisten alueiden kulttuuriosaamista ja yhteistyötä nopeasti kasvavien Aasian maiden kanssa. Paikan hakemista varten piti laatia englanninkielinen cv ja sivun pituinen kirje, jossa hakijan tuli kertoa, mikä on oma motivaatio Intian työssäoppimisjaksolle. Elektroniikka-asentajaksi ja ylioppilaaksi tänä keväänä valmistuva Siltala näki Intiassa houkuttelevan tilaisuuden. Olen aina ollut kiinnostunut vieraista maista ja kulttuureista. Ajattelin myös, että voisin Intiassa parantaa englanninkielentaitoani. Tietysti myös kansainvälisestä kokemuksesta on aina hyötyä tulevaisuudessa. Uteliasta suhtautumista Siltalan työssäoppimispaikka oli sairaala Mehta Etelä-Intian Chennaissa. Työtehtävät sijoittuivat sairaalan mikrotukipalveluun. Lähtö Suomesta oli syyskuun lopussa ja paluu joulukuussa. Joonas Siltala suhtautui työharjoittelun alkamiseen rauhallisesti. Ei minua lähtö pahemmin jännittänyt, vaan odotin työharjoittelua innostuneesti ja mielenkiinnolla. Siltalan työtehtävänä oli työskennellä mikrotuessa ja ratkaista sairaalan tietokoneongelmia. Sairaalassa oli satoja työntekijöitä, joten koneissakin riitti aina jotakin korjattavaa. Siltala piti työtään helppona ja pärjäsi työssään hyvin englannin kielellä, jota käytetään Intiassa hallinnollisena kielenä. Siltalan länsimaalainen olemus herätti huomiota kaupungilla, ja hän sai tottua ihmisten uteliaisuuteen. Vastaantulijat tuijottivat minua ihmeissään, minulle moikattiin ja tultiin kyselemään, mistä olin kotoisin. Intia houkuttaa edelleen Siltalan mukaan Suomi herätti intialaisissa kiinnostusta, ja etenkin ruuasta ja lumesta kyseltiin paljon. Hän puolestaan sopeutui intialaiseen kulttuuriin helposti. Sää sen sijaan tuotti joskus päänvaivaa. Alkuaikoina päivälämpötila pysytteli 30 40 asteessa, mutta sen jälkeen se putosi 20 asteeseen. Itseäni ei kuumuus haitannut, mutta syksyllä alkava sadekausi kyllä. Kerran vettä tuli niin paljon, että se esti jopa menemisen töihin. Myös ajanviettopaikkojen vähäisyys teki Siltalan elämästä joskus yksitoikkoista. Onneksi työssäoppimisjakson lopulla hän alkoi yhä enemmän tutustua intialaisiin työkavereihinsa ja ystävyyssuhteitakin jo syntyi. Suomeen Siltala piti yhteyttä tutuilla tavoilla, Skypellä, sähköpostilla ja Facebookissa. Siltala pitää Intian-kokemustaan kaiken kaikkiaan positiivisena, ja hän voisi jatkossakin harkita työskentelyä Intiassa. Ihan ensimmäisenä opiskeluvuonna ei kansainväliseen työharjoitteluun kannata kuitenkaan lähteä. Pitää olla jo jonkin verran tietoa alasta ja sen verran kielitaitoa, että pärjää maailmalla, Siltala toteaa. n Intia-verkosto edistää tietämystä ja yhteistyötä Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten Intia verkoston tavoitteena on edistää Intian kulttuurin tuntemusta, lisätä opiskelijoiden ja opettajien monikulttuurisuustaitoja ja kehittää oppilaitosten ja yritysten yhteistyömahdollisuuksia. Opetushallituksen avustamassa oppilaitosverkostossa suunnitellaan ja kehitetään uusia ammattialakohtaisia opintosisältöjä vastaamaan työelämän tarpeisiin. Tavoitteena on myös laatia englanninkielistä opintomateriaalia hyödynnettäväksi suomalaisten ja intialaisten oppilaitosten välisessä yhteistyössä. Verkosto tukee myös suomalaisen koulutuksen tunnetuksi tekemistä ja Suomi brändin rakentamista Intiassa. Lisätietoja verkoston toiminnasta saa suunnittelija Ulla Pantsarilta, s-posti ulla.pantsar@salpaus.fi. Lähtö ei jännittänyt, odotin sitä innostuneesti. 7
Jos Anni Rauhala perustaisi oman yrityksen, se keskittyisi hääbisnekseen. Kuvassa näkyvät korut ovat Rauhalan omaa käsialaa, samoin kuin Svengin kannessa loistava sormus. 8 Salpauksen Svengi 1/2011
Yksilöllisiä koruja käsityönä Kultasepän työn tulokset ovat loisteliaita, mutta itse työ on fyysistä pajatyöskentelyä perinteisillä työkaluilla. Teksti Silja Hjerppe n kuvat Anna Räikkönen Kultasepän työkalut voivat tuntua antiikkisen oloisilta. Itsekin yllätyin siitä, odotin enemmän hifistelyä, sanoo kultasepänalan opiskelija Ville Kyllönen. Kyllönen ja samaa alaa opiskeleva Anni Rauhala pitävät kultasepänalan opinnoissa eniten siitä, että opiskeluympäristössä voi kokeilla uusia tekniikoita ja toteuttaa villejäkin visioita. Opiskelu on korujen suunnittelua ja valmistusta, pientä väkertämistä. Täällä voi kokeilla eri tekniikoita, joita ei välttämättä enää myöhemmin pääse käyttämään, kertoo Rauhala. Opinnoissa saa toteuttaa itseään ja tehdä vähän hullumpiakin juttuja, jatkaa Kyllönen. Suomalaiset käyttävät paljon yksinkertaisia ja selkeälinjaisia koruja. Esimerkiksi vihkisormuksissa loistaa usein kirkas timantti, ja tällä hetkellä suosittu materiaali on valkokulta. Rauhala ja Kyllönen arvelevat, että myös mustat timantit yleistyvät ja sormusmateriaaleina suosiotaan kasvattavat platina, palladium, titanium ja teräs. Korujen käyttö Suomessa voisi olla rohkeampaakin. Moni päätyy tosi turvalliseen vaihtoehtoon, etenkin jos sijoittaa koruun vähän enemmän rahaa, pohtii Rauhala. Käsin tehdyllä korulla on laatutakuu. Hääbisnestä ja rockhenkisiä koruja Anni Rauhala ja Ville Kyllönen toivovat, että suomalaiset arvostavat tulevaisuudessakin käsin tehtyjä koruja. Aitoa käsityötä tekevän kultasepän voi olla vaikea kilpailla hinnalla koneellisesti koruja työstävien suurten yritysten kanssa. Käsin tehdyn korun etuja ovatkin laatu ja yksilöllisyys. Käsin tehty sormus on usein kestävämpi, koska sitä ei ole valulla koverrettu mahdollisimman ontoksi ja kevyeksi, että saataisiin kustannuksia alemmas. Käsin tehdyllä korulla on myös laatutakuu, koska sen tekijällä on kasvot. Esimerkiksi muutokset ja korjaukset kuuluvat usein korun hintaan, kertoo Rauhala. Rauhala ja Kyllönen haluaisivat työskennellä valmistumisen jälkeen pienessä kultasepänliikkeessä, jossa korut tehdään alusta loppuun asti käsin. Siinä oppisi parhaiten. Myöhemmin olisi tietysti hienoa perustaa oma yritys, mutta ei vielä vuosiin, sanoo Kyllönen. Molemmat ovat kuitenkin jo ehtineet miettiä, millainen yritys itselle sopisi parhaiten. Opintoihin nimittäin kuuluu yrittäjyyskurssi, jonka aikana pohditaan, millaisia tuotteita ja millaisille asiakkaille oma kuvitteellinen yritys myisi. Haluaisin keskittyä hääbisnekseen ja tehdä vihkisormuksia, huomenlahjakoruja ja muita koruja hääjuhlaan. Esimerkiksi tiaroja voisi valmistaa ja vuokrata, sanoo Rauhala. Kyllönen puolestaan haluaisi tehdä rockhenkisiä koruja. Ei mitään hentoja ja siroja koruja, vaan vähän rokimpaa. Miehille olisi kiva tehdä koruja, mutta se on vaikeaa. On hankala keksiä muuta kuin kalvosinnapit.» 9
Ville Kyllönen halusi vaihtaa puusepän työt kultasepän ammattiin.» Myyjästä sepäksi Anni Rauhala opiskeli kultasepänalaa ensin oppisopimuksella, mutta päätyi vaihtamaan opiskelumuotoa päiväopetuksen pariin. Nyt opiskelen kokopäiväisesti, ja tässä on mahdollisuus ihan rauhassa harjoitella asioita laajemmin. Olen kuitenkin nähnyt myös työelämän, ja uskon, että se on tulevaisuuden kannalta hyvä asia. Rauhala on ollut useassa kultasepänliikkeessä töissä, aluksi myymässä koruja. Työtä tehdessä kypsyi ajatus, että koruja olisi mukava myös valmistaa itse. Ville Kyllönen puolestaan löysi kultasepänalan puolivahingossa. Opiskelin aikaisemmin puusepäksi ja tein niitä töitä pari vuotta. Halusin kuitenkin vielä opiskella jotain, ja tämä ala vaikutti mielenkiintoiselta. Rauhala saa kultasepänalan artesaanin perustutkinnon suoritettua tänä keväänä, Kyllösellä opiskelu kestää vuoden pidempään. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää mahdollisesti ammattitutkinnon suorittaminen ja ehkä myöhemmin kultaseppämestariksi opiskelu. Ensi alkuun laajan työkokemuksen hankkiminen on kuitenkin tärkeintä. n Teksti Silja Hjerppe n Kuva Skills Finland ry Salpauksesta Euroopan mestariksi Koulutuskeskus Salpauksesta valmistunut Eeri Sivonen voitti kultaseppien Euroopan mestaruuden vuoden 2010 EuroSkills-kilpailuissa Portugalissa. EuroSkills-kilpailut järjestettiin Lissabonissa joulukuussa 2010. Kultaseppälajissa kilpailutehtävänä oli kauniin ja kestävän hopeaesineen valmistaminen. Tuomarit arvioivat esineen yhdennäköisyyttä piirustuksiin, juotosten laatua, sahauksia, tuotteen pinnankäsittelyn laadukkuutta, mittatarkkuutta ja tuotteen valmistumista ajoissa. Voitto tuli vähän puun takaa, oletin jääväni kakkoseksi. Etenkin Portugalista tuli kova vastus. Kilpailutyö oli vaativa, koska siinä oli paljon yksityiskohtia, sanoo Sivonen. 21-vuotias Sivonen on suorittanut Koulutuskeskus Salpauksessa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon ja valmistunut kultaseppäartesaaniksi vuonna 2008. Suomen edustajat valikoituivat Lissaboniin valmennuksen ja karsintojen kautta. Kilpailijat osallistuivat maajoukkueleireille ja harjoittelivat kisoja varten myös omien lajivalmentajien johdolla. Eeri Sivosta valmensi Koulutuskeskus Salpauksen lehtori Arto Tikkunen. Suomi sai vuoden 2010 EuroSkills-kilpailuista kaikkien aikojen mitalisaaliin: 8 kultaa, 8 hopeaa ja 9 pronssia. Koko joukkue palkittiin tammikuussa Espoossa. Kansainvälisiä kilpailuja Koulutuskeskus Salpauksen kultasepänalan opiskelijat käyvät aktiivisesti kansainvälisissä ammattitaitokilpailuissa. Suomen Taitaja-kilpailuissa emme käy, koska Salpaus on tällä alalla ainoa koulu Suomessa, joka on aktiivinen kilpailutoiminnassa, kertoo Arto Tikkunen. EuroSkills-kilpailujen lisäksi kilpailuohjelmassa on Pohjoismainen BellaNordic-kilpailu, joka järjestetään vuosittain Tanskassa, Kööpenhaminan korumessujen yhteydessä. Kööpenhaminaan lähtijät valitsee portfolioiden perusteella Suomen kultaseppien liitto. Viime vuoden BellaNordic-kilpailussa Salpauksen opiskelija Sanni Jakoleff tuli toiseksi. Maailmanmestaruuskilpailuissa Salpauksen kultasepät ovat olleet mukana vuodesta 1999. Seuraavat World Skills -kilpailut järjestetään Lontoossa lokakuussa 2011. n 10 Salpauksen Svengi 1/2011
Pakina Toimisto tarvitsee paperia Simo-Veikko Engi on monen alan sekatyöläinen, joka seuraa intohimoisesti päijäthämäläistä yritys- ja koulutusmaailmaa. Työpaikallani pyörii tyttönen, joka kantaa toimistomme ympäristövastaavan titteliä. Ympäristövastaavamme syö kasvisruokaa ja puhuu paperittomasta toimistosta. Kasvisruokaa kannatan itsekin, sitä pitäisi viimeistään tässä iässä alkaa suosia. Paperittomasta toimistosta olen sen sijaan esittänyt vastalauseeni jo kerran jos toisenkin. Eihän toimisto ole toimisto ilman paperia. Toki voisin tallentaa kaikki muistilistat ja kalenterimerkinnätkin sähköiseen muotoon, mutta nehän vain hautautuisivat tietokoneeni uumeniin. Asiakirjat ja luonnokset tulee tutkittua tarkemmin, kun ne tulostaa paperille. Tietokoneen ruudulta on paljon hankalampi hahmottaa kokonaisuutta. Paperi kulkee sitä paitsi helpommin mukana, ja siihen voi syventyä vaikka illalla sohvan nurkassa. On äärimmäisen kätevää, jos kasa papereita työpöydälläni muistuttaa, mihin tehtävään minun pitäisi seuraavaksi tarttua. Paperi paperilta ja muistilappu muistilapulta hoidan asiat pois pöydältä eli päiväjärjestyksestä. Kertoohan sen jo kielikin: kun asia on pöydällä, se on kesken. Kun asian saa hoidettua, paperit joutavat silppuriin. Paperittomassa toimistossa keskeneräiset ja valmiit asiat säilötään kaikki samaan bittiavaruuteen. Sekaisinhan ne siellä menevät. Kaiken lisäksi papereihin hautautuminen antaa työntekijästä tärkeän vaikutelman. Jos siistiksi sliipatulla työpöydällä tököttää vain tietokone, herää kysymys, milloin viimeksi työpisteen asukki on vieraillut pöytänsä ääressä. Paperittoman toimiston puolestapuhujat kulkevat palavereissakin läppäri olalla ja linnoittautuvat yhteisen keskustelun ajaksi ruutujensa taakse. Yritä siinä sitten vaihtaa mielipiteitä, kun toinen vain räplää tietokonettaan, tai pahimmassa tapauksessa samaan aikaan myös puhelintaan. Paperi ja kynä eivät ole sosiaalisissa tilanteissa ollenkaan niin hallitsevia elementtejä kuin kannettava tietokone. Hurjimmat ehdottelevat, että palaveritkin voisi siirtää vallan kokonaan verkkoon. Tähän hätään en halua edes ajatella moisia visioita. Papereihin hautautuminen antaa työntekijästä tärkeän vaikutelman. 11
Teksti Silja Hjerppe n K Sohvalla Juttusarjassa vieraat istahtavat Svengin sohvalle vaihtamaan näkemyksiä itselleen läheisestä aiheesta. Jukka Ruoti toimii liikennöitsijänä Reissu Ruotin linja-autoyhtiössä. Reissu Ruoti järjestää tilausajoja ja ajaa kolmea linjaa Lahden paikallisliikenteessä. Milloin y kannattaa henkilöku Miltä näyttää tuleva Milloin yrityksen kannattaa kouluttaa henkilökuntaansa? Jyrki: Koulutusta tarvitaan usein muutostilanteissa: jos yritys kasvaa, pienenee, siirtyy käyttämään uutta tekniikkaa tai jos lainsäädäntö tai määräykset muuttuvat. Silloin kannattaa ottaa yhteyttä Salpauksen työelämäpalveluihin. Jukka: Eihän koulutus työnantajan kannalta koskaan hukkaan mene. Pidän siitä, että tulee hetki, jolloin kyseenalaistamme vanhoja toimintatapojamme. On hyvä miettiä, teemmekö asiat oikein ja voisiko jotain tehdä toisin ja paremmin. Saattaa tulla myös sellaisia tilanteita, että meiltä kysyy töitä hyvä tyyppi, jossa olisi varmasti potentiaalia kuljettajaksi, mutta häneltä puuttuu alan koulutus. Minusta on arvokasta, että pystymme kouluttamaan hänet pitkälti sitä silmällä pitäen, että hän tulee meille töihin. Jyrki: Kuljettajapuolella Salpauksen peruskoulutuksessa tehdäänkin usein vain osatutkintoja, ja loput tutkinnosta suoritetaan siihen yritykseen, johon opiskelija päätyy töihin. Viime koulutuksessa meillä oli työhyvinvointiasioita. Meidän on turha kiinnittää huomiota esimerkiksi asiakaspalveluun, jos lähtökohta on, että kuljettajillamme on huono fyysinen kunto ja väsyttää. Meille tehtiin kehonikäkartoitus, joka oli tosi pidetty. Se herätteli suurta osaa porukasta. Koulutukseen kuului myös ravintoluento, sauvakävelylenkki ja palautekeskustelu. Sen lisäksi oli Salpauksen järjestämää teknistä ajoneuvokoulutusta. Salpaus toteutti meille koko paketin ja käytti kumppaninaan toivomaamme alihankkijaa. Onko kuljetusalalle helppo saada ammattitaitoista henkilökuntaa? Jukka: Tällä hetkellä on helppo löytää sopivaa työvoimaa. Ennen taantumaa oli vaikeampi saada osaavaa porukkaa, mutta nyt tilanne on ollut huomattavasti parempi. Meillä on vakituista henkilökuntaa vajaat parikymmentä, ja kiireisinä aikoina saattaa olla neljä tai viisi ekstraajaa. Ydinjoukko pysyy meillä pitkään, mutta toki on joitakin, jotka vielä hakevat omaa alaansa. Millainen on kuljetusalan koulutustarve tällä hetkellä? Jyrki: Kuljetusalalla tuli uusi ammattikuljettajien ammattipätevyyslaki, joka pohjautuu Euroopan parlamentin ja neuvoston säätämään direktiiviin. Sen mukaan kaikki ammattiliikenteen kuljettajat ovat velvollisia suorittamaan 35 tuntia jatkokoulutusta viiden vuoden välein. Vaatimus tuli voimaan henkilöliikenteen osalta vuonna 2008, joten ensimmäiset 35 tuntia pitää olla käytynä syyskuussa 2013, ja tavaraliikenteen kuljettajilla vuotta myöhemmin. Jukka: Meillä on nyt käyty tämän uuden lain myötä kolme koulutusta Koulutuskeskus Salpauksessa. Koulutuksissa on lähdetty pitkälti omista toivomuksistamme liikkeelle. Meillä on valittu se linja, että kouluttaudumme tammikuussa, koska se on tilausliikenteessä hiljaisempi kuukausi. Ensimmäinen koulutuksemme oli ennakoivanajonkoulutus. Toisen koulutuksen aiheena oli ensiapu, alkusammutus ja matkustajien evakuointi poikkeavissa tilanteissa. Linja-autopalot ovat viime vuosina lisääntyneet, joten tarvitsemme sellaisten tilanteiden varalle koulutusta. 12 Salpauksen Svengi 1/2011
uvat Anna Räikkönen rityksen kouluttaa ntaansa? isuus kuljetusalalla? Ota yhteyttä Koulutuskeskus Salpauksen Työelämäpalveluihin: myyntijohtaja Jyrki Pyykkönen, puh. 044 708 0453, jyrki.pyykkonen@salpaus.fi Löydät Koulutuskeskus Salpauksen Työelämäpalvelut myös Facebookista. Jyrki Pyykkönen on Koulutuskeskus Salpauksen Työelämäpalvelujen myyntijohtaja. Jyrki: Meillä ei ole ollut vaikeuksia saada opettajia. Kuljetusalan opettajillamme on pitkälti tausta ammattiliikenteestä: he ovat toimineet kuljettajina, ajojärjestelijöinä tai esimiestehtävissä. Sen jälkeen he ovat käyneet liikenneopettajakoulutuksen ja tulleet opetustehtäviin. Monet liikenneopettajista pitävät tuntumaa kuljettajan arkityöhön ajamalla satunnaisesti keikkoja vapaa-ajallaan. Millaisia taitoja henkilöliikenteen ammattikuljettaja tarvitsee? Jukka: Kuljettaja tarvitsee asiakaspalvelutaitoa ja joustavuutta. Bussissa on 50 matkustajaa, ja jokaisella on omat tarpeet. Täytyy huomioida esimerkiksi se, että talvella lyhyellä matkalla lämpötilan bussissa pitää olla alhaisempi kuin pitkillä matkoilla, koska lyhyillä matkoilla asiakkaat istuvat usein ulkovaatteet päällä. Tilausajokuljettaja tarvitsee myös kielitaitoa. Varsinkin kesäisin pitää pystyä puhumaan turistien kanssa. Työssä ei pärjää, jos ei yhtään puhu englantia. Lisäksi bussien sähkölaitteet ja elektroniikka ovat viimeisten vuosien aikana lisääntyneet voimakkaasti. Nykyajan bussi vaatii kuljettajalta aivan erilaista teknistä perehtymistä kuin ennen. Miltä näyttää bussiliikenteen tulevaisuus? Jukka: Paikallisliikenteessä haasteita tuo uusi joukkoliikennelaki. Tällä hetkellä meillä on siirtymäajan sopimukset, jotka loppuvat kesällä 2014. Yrittäjän kannalta kyse on lähinnä siitä, jatketaanko linjaliikenteessä edelleen markkinaehtoisesti vai ottaako esimerkiksi Lahdessa kaupunki vastatakseen liikenteen järjestämisen. Olen varma, että tehokkain, yrittäjää kannustavin ja edullisin tapa on tämä nykyinen malli, jossa eletään pääsääntöisesti lipputuloilla. Yrittäjät suunnittelevat liikenteen ja yhteiskunta tukee matkustamista lippujen hinnanalennusten muodossa. Tietysti toivoisin, että jostain löytyisi lisäeuroja Lahden joukkoliikenteeseen. Se tekisi joukkoliikenteestä entistä houkuttelevampaa. Tilausajoissa uutena asiana on tullut se, että olemme mukana maailman kattavassa GBN-ketjussa. Kun asiakas ostaa meiltä kuljetuksen esimerkiksi Helsinkiin ja lentää sieltä Frankfurtiin, hän voi ostaa meiltä myös kuljetuksen Frankfurtista eteenpäin. Sama järjestelmä toimii myös Suomessa, Charter Finland -ketjussa. Tässä palvelussa jää monta välikättä pois, ja se helpottaa bussin tilaajan taakkaa. Jyrki: Tämä näkyy logistiikka-alalla laajemminkin. Myös tavarankuljetuksessa täytyy olla koko ajan sujuvammat järjestelmät, koska logistiikka on yrityksille entistä tärkeämpi kilpailutekijä. Kuljetusten pitää sujua nopeasti ja vähin kustannuksin. JUKKA: Joukkoliikenne on ollut yhteiskunnallisesti vähän aliarvostetussa asemassa, mutta luulen, että sen edut nousevat kyllä esiin tulevaisuudessa. Bussi on esimerkiksi raideliikenteeseen verrattuna kustannustehokas vaihtoehto, koska näin harvaanasuttuun maahan ei kannata raiteita joka nurkalle rakentaa. Valtakunnalliset pääreitit voivat jatkossakin olla rautateillä sekä pikavuoroilla. Syöttöliikenteen pienistä taajamista täytyy kuitenkin tapahtua bussilla. n 13
Teksti JA KUVAT n Joanna Vihtonen Nuori yrittäjyys -leirillä mietittiin liikeideoita kellon ympäri Puinen älykännykkä. Huippumummot haussa -tosi-tv-sarja. Kissojen wc-pönttö. Seikkailuja action-matkatoimisto. Nämä kaikki ovat esimerkkejä uusista liikeideoista, joita Salpauksen merkonomi- ja lähihoitajaopiskelijat kehittelivät Nuori yrittäjyys 24h -leirin aikana. Siikaniemen leirikeskuksessa pidetyllä vuorokauden kestävällä leirillä nuoret paitsi perustivat yrityksen, oppivat myös yrittäjämäiseen toimintatapaan liittyviä perusasioita, kuten hyviä vuorovaikutustaitoja ja tiimiosaamista. Opiskelijaryhmät kävivät aluksi läpi rasteja, joiden avulla liikeideaa kehitettiin. Rastien avulla mietittiin muun muassa yrityksen nimeä ja logoa, vahvuuksia ja heikkouksia, tuotetta ja hintaa. Toisaalta leiriläiset päästettiin myös hulluttelemaan niillä rasteilla, joissa piti laulaa Singstarissa, tehdä voileipäkakku tai ratkoa murhamysteeriä. Luovuus, kekseliäisyys, uskallus ja rohkeus olivat leirillä kovia valtteja. Tänne leirille valikoitui opiskelijoita, jotka ovat sosiaalisia ja toiminnallisia. Leiri totuttaa siihen, että on uskallettava lähteä tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa ja viedä projekti läpi onnistuneesti. Tulevaisuuden työelämähän vaatii juuri tätä, Nuori Yrittäjyys leirin järjestäjiin kuulunut taloushallinnon opettaja Leena Raatikainen sanoo. Ei tietokoneella istumista Nuori yrittäjyys -leirillä annetaan vastuuta myös opiskelijoille: yhtenä toimintaideana on, että leiriläisiä ohjaavat muut opiskelijat, jotka on aikaisemmin koulutettu tehtäväänsä. Leena Raatikaisen mielestä Nuori yrittäjyys -leiri on opetusmenetelmänä erittäin hyvä. Leirillä saa tekemisen kautta näyttää omia kykyjään ja lahjojaan. Kun mukana on myös kilpailu, täällä saa toteuttaa omaa kilpailuviettiään. 14 Salpauksen Svengi 1/2011
Nuori yrittäjyys ry rohkaisee oma-aloitteellisuuteen Nuori Yrittäjyys ry tarjoaa yrittäjyys- ja kuluttajakasvatusta tukevia opinto-ohjelmia nuorille. Käytännönläheiset ohjelmat haastavat oppimaan oman toiminnan kautta tiimityöskentelyä, ongelmanratkaisua, omien ideoiden kokeilua ja toteuttamista sekä vastuunottamista omasta työstä. Ohjelmat antavat tietoa yrittäjyydestä, harjaannuttavat elämässä tarvittavia taitoja sekä kannustavat aktiiviseen, oma-aloitteelliseen työotteeseen läpi elämän. NY 24h -leiri on ammatilliselle toiselle asteelle suunniteltu vuorokauden kestävä kokonaisuus, jonka aikana nuoret perustavat oman ideansa pohjalta kuvitteellisen yrityksen. Ohjelman hyödyntäminen on mahdollista myös lukiossa. NY 24h -leirin käytännönläheinen opetus tapahtuu Learning by Doing -periaatteella. Ohjattu ohjelma rakentuu yhteisluennoista ja infoista tai tietoiskusta sekä ns. pienistä ja suurista rastitehtävistä, joista koko leirin ydin koostuu. Lisätietoja osoitteessa www.nuoriyrittajyys.fi Raatikainen toivoo, että opiskelijoiden mieliin jäisi leiristä muisto, että muitakin opiskelumenetelmiä on olemassa kuin tietokoneen kanssa oleminen ja luentomainen opetus. Opettajilta kuitenkin vaaditaan, että on valmis ottamaan haasteen vastaan ja tekemään perusopetuksesta poikkeavaa järjestelytyötä. Takana on pitkä prosessi: ensin on koulutettava ohjaajat, koottava ydintiimi, rakennettava kaikki rastipisteet, valvottava leiriläisiä ja tehtävä vielä jälkitoimet. Ylimääräinen työ ei kuitenkaan näytä vaivaavan Raatikaista, joka on omien sanojensa mukaan sydämestään yrittäjyyskasvattaja. Olen aina kaikissa sellaisissa tempauksissa mukana, missä voi edistää yrittäjyyttä, hän kertoo. Leena Raatikainen on 15 vuoden ajan toiminut aktiivisesti yrittäjyyskasvatuksen eteen ja on muun muassa kirjoittanut yrittäjyydestä kuusi kirjaa. Nyt on mielestäni selvästi olemassa voimakas valtakunnallinen yrittäjyysbuumi. Se näkyy esimerkiksi siinä, että Taitaja-kisoissa yrittäjyys on nykyisin oma lajinsa. Myös uusissa opetussuunnitelmissa yrittäjyys on oma oppiaineensa. Ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelijat Hertta Talja, Emma Pasuri, Anniina Salo ja Kati Simonen olivat 24 tunnin jälkeen, leirin lopputunnelmissa väsyneitä ja helpottuneita. Tytöt olivat tyytyväisiä leiriin. Erityisesti se koettiin hyväksi, että ohjaajina ja opettajina toimivat muut opiskelijat. Yrittäminen kuitenkin vielä mietityttää. Leirillä on tullut paljon uusia ajatuksia siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, kun perustaa yrityksen, sanoo Hertta Talja. Idea lähti kissainhosta Liiketoimintaideankin kehittely vaati leirillä yllättävän paljon päänvaivaa. Kulutimme monta rastia idean etsimiseen. Yritysidea lähti kuitenkin siitä, kun meiltä kysyttiin, mitä vihaamme. Kun joku vastasi, että kissoja, niin siitä lähti idea kissojen wc-pöntöstä liikkeelle, tytöt nauravat. Yrittäjyysleirin loppuhuipennuksena oli parhaiden liikeideoiden palkitseminen. Tuomareina toimivat tilitoimistoyrittäjä Tiina Kousa, Lahden alueen uusyrityskeskuksen toimitusjohtaja Pekka Mantila ja Salpauksen johtokunnan puheenjohtaja Seppo Hautala. Koulutuspäällikkö Pia Hemmilä kehuu opiskelijoita idearikkaiksi ja työteliäiksi. Punnitsimme liikeideoita mm. niiden uutuusarvon ja toteuttamismahdollisuuksien perusteella. Myös se ratkaisi, miten suunnitelmassa oli otettu kohderyhmät ja kilpailijat huomioon, Hemmilä kertoo. Kilpailun loppusuoralle päätyi kolme tasavahvaa liikeideaa, joista voittajaksi selviytyi idea spa-tyyppisestä kuntosalista. Ideaa kehuttiin toteuttamiskelpoiseksi ja monipuoliseksi. Voittajaryhmä koostui lähihoitajaopiskelijoista Mira Pölösestä ja Mariga Ryhäsestä sekä merkonomiopiskelijoista Juho Heinosesta, Ilari Järvisestä ja Juuso Hännisestä. Ryhmän ohjaajana toimi merkonomiopiskelija Elmeri Uhlbeck. Ryhmä piti leirikokemustaan varsin letkeänä. Tosin se huomattiin, että yrityksen teko on aika vaikeaa. Tarvittaisiin vähän enemmän aikaa kuin yksi vuorokausi, ryhmä tuumaa. n Leiri totuttaa siihen, että on uskallettava lähteä tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa ja viedä projekti läpi onnistuneesti. Ny 24 h -leirin liikeideakilpailun voittajajoukkue oli tyytyväinen suoritukseensa. 15
Sirkka Aitala painottaa opiskelijoille, että omaan ammattitaitoon on luotettava. 16 Salpauksen Svengi 2/2010
Teksti Joanna Vihtonen n KuvaT Sanna Henttonen Kauneutta kaikenikäisille Kun Sirkka Aitalan kauneushoitolan oven avaa, vastassa on kaunis ja rauhallinen kerrostalohuoneisto. Korkealla olevassa katossa riippuvat kristallikruunut eikä paksujen kiviseinien takaa kuulu Lahden keskustan liikenteen häly. Tämä on yksi meidän valteistamme. Moni asiakas pitää siitä, että hoitola on omassa rauhassaan eikä esimerkiksi missään liikekeskuksessa. Tänne on helppo tulla, kehuu yrityksen perustaja, kosmetologi Sirkka Aitala 30-luvun kivitalossa sijaitsevaa toimitilaansa. Sirkka Aitalan kauneushoitolassa käykin asiakkaita, jotka ovat käyttäneet hoitolan palveluita heti sen alkuajoista lähtien, 15 vuoden ajan. Yrityksen alkuajat olivat Sirkka Aitalan kotona, pienessä kahdeksan neliön huoneessa. Yhden naisen ja yhden huoneen yritys laajentui vuosien mittaan isompiin toimitiloihin, ja kauneushoitolassa työskentelee tällä hetkellä neljä henkeä. Palvelut ovat monipuolisia, ja erilaiset laitehankinnat mahdollistavat uudenlaiset erikoishoidot. Erikoishoidot suosittuja Kauneudenhoitoalalla asiakkaiden vaatimukset ovat kasvaneet, ja asiakkaat kysyvät perinteisten hoitojen lisäksi niin ultraäänihoitoja, timanttihiontaa kuin happihoitojakin. Happihoito taitaa olla tällä hetkellä kaikkein suosituin hoitomuoto. Asiakkaat haluavat, että hoitojen tulokset näkyvät nopeasti. Sirkka Aitalan mukaan juuri erikoishoidot ovat auttaneet yritystä selviytymään taantumien yli. Asiakkaiden kirjokin ulottuu teiniikäisistä yli kahdeksankymppisiin. Yrityksessä on ollut kaikkien toimintavuosien ajan myös työssäoppijoita Koulutuskeskus Salpauksen kauneudenhoidon alalta. Sirkka Aitala on pidetty ohjaaja ja harjoitteluun tulijoita on ollut jatkuvasti. Monet opiskelijat ovat työssäoppimisjaksolla Aitalan yrityksessä niin ensimmäisenä, toisena kuin kolmantenakin opiskeluvuotenaan. Kun opiskelija tulee useamman kerran työssäoppimaan samaan paikkaan, niin hän alkaa saada opista entistä enemmän irti. On mukava nähdä, miten opiskelija kasvaa ja kehittyy ammattilaiseksi, ja voin antaa entistä enemmän vastuuta, Aitala kertoo. Salpauksen kanssa tiivis yhteistyö Toisen vuoden kauneudenhoidon opiskelija Mirja Vihervuori on tehnyt useamman työssäoppimisjakson Sirkka Aitalan opissa. Olen viihtynyt täällä todella hyvin. Hienoa on, että pääsen täällä tekemään erilaisia monipuolisia hoitoja oikeassa työympäristössä kaikissa paikoissahan se ei onnistu. On mukava nähdä, miten opiskelija kasvaa ja kehittyy ammattilaiseksi, ja voin antaa entistä enemmän vastuuta. Tällä hetkellä Vihervuori tekee asiakkaille mm. perushoitoja ja erikoishoitoja, ultraäänihoitoja ja timanttihiontaa. Tänä keväänä valmistuvalla Vihervuorella on jo takanaan parturi-kampaajan tutkinto. Parasta työssäni on, että pääsen näkemään oman kädenjäljen ja saan positiivista palautetta asiakkailta joka päivä. Koulutuskeskus Salpauksen kanssa Aitalalla on tiivis yhteistyö. Työssäoppimisprosessi lähtee käyntiin siitä, että opiskelija tulee itse kysymään kauneushoitolasta harjoittelupaikkaa. Sen jälkeen opettajat ottavat yhteyttä ja tulevat käymään. Jos opiskelijan työ luistaa ja sujuu hyvin, ei opettajien tarvitse kovin usein käydä työssäoppimista seuraamassa. Sirkka Aitala on todennut, että työssäoppijan ohjaamisessa oppii itsekin. Ihan kuin kävisi itsekin koulua samalla: perusasiat tulee kerrattua joka vuosi uudestaan. Opettajilta saa myös uutta alaan liittyvää tietoa. Opiskelijoilla perustaidot hyviä Aitala kiittelee Salpauksesta tulevien työssäoppijoiden perustaitoja ja tietoja. On hyvä, että perusoppi on pohjana, sillä työpaikalla opittuja asioita täytyy osata soveltaa. On myös pysyttävä aikataulussa, mutta kuitenkin niin, että työn jälki on hyvää. Sirkka Aitalan keskeisin oppi opiskelijoille on, että omaan ammattitaitoonsa on luotettava. Kosmetologin täytyy uskoa itse siihen taitoonsa, että osaa tehdä asiakkaista tyytyväisiä. On oltava ammattiylpeyttä eikä saa aliarvioida itseään. Aitala on itse tullut kauneudenhoitoalalle vasta aikuisena. Näin sattumalta lehdestä, että Lahdessa kosmetologiksi pystyi ensimmäistä kertaa opiskelemaan myös iltalinjalla. Ajattelin, että haen koulutukseen huvin vuoksi koskaan aikaisemmin en ollut kosmetologin työstä haaveillut. Hetkellisestä päähänpistosta kehkeytyikin uusi ura, ja edessä oli alan vaihto. Aitala jätti kosmetologiopintojensa aikana yli 20 vuotta kestäneen sihteerin työnsä, ja uskalsi perustaa oman yrityksen heti valmistumisensa jälkeen. Tuli sellainen tunne, että nyt siivet kantavat. n 17
Teksti Silja Hjerppe n KUVAT Silja Hjerppe ja Ari Salorannan arkisto Koiran elämää sosiaalisessa mediassa Tietotekniikan opettaja Ari Saloranta harrastaa agilityä ja lenkkeilyä koiransa Kapteeni Nemon kanssa. Kapteeni Nemo pitää omaa blogia ja pohtii maailman menoa Facebookissa. riin, joka muistuttaa ja ohjaa käyttäjää. Kalenteria pitäisi opetella käyttämään niin, että siinä on muutakin kuin sovitut tapaamiset: siihen kannattaa varata aikaa myös siirtymisille ja vaikkapa sähköpostin luvulle. Maksavathan luokat ja liidutkin, miksi ei verkkoopetus saisi maksaa? Kuvassa suunnittelemme Kapteeni Nemon kanssa possupallopelin strategiaa. Kapteeni Nemon supermiespaita löytyi joululomareissulta Kuala Lumpurista, ja sitten piti isännällekin ostaa samanlainen. Meillä on aina ollut karkeakarvainen kettuterrieri. Ne ovat luonteeltaan sellaisia kuin isäntänsäkin, itsepäisiä ja määrätietoisia. Opetan Koulutuskeskus Salpauksessa tietotekniikkaa laidasta laitaan: sähköistä liiketoimintaa, kuvankäsittelyä, tietoturvaa ja kin hyvin merkittävä juttu, koska näin suu- Tiety-tutkintomme on valtakunnallisesti- sosiaalista mediaa peruskäyttäjille ja asiantuntijoille. Olen myös tehnyt erilaisia yrition tai yrityksen johto ei ole aikaisemmin rella joukolla minkään koulutusorganisaatysten ja henkilöstön kehitysprojekteja. lähtenyt tähän mukaan. Tämä on myös ensimmäinen oppisopimustoteutus Tietyssä. Tietotekniikasta on paljon apua esimerkiksi ajanhallinnassa, kun sitä osataan Jotkut puhuvat sellaisesta kuin sosiaalinen media. Sitä käsittelemme Tietyssäkin. hyödyntää oikein. Ei ihmisen tarvitse itse muistaa asioista tai käyttää paperikalenteria. Tehtävät voi kirjata sähköiseen kalente- perisynti on, että sosiaalisen median Yksi sosiaalista mediaa käyttävien ihmisten välineisiin mennään vähän liian heppoisin perustein. Jokaisesta uudesta välineestä vouhkataan niin paljon, että ihmiset siirtyvät käyttämään sitä, mutta vuoden päästä väline jo unohdetaan. Toinen ongelma on, että Opetan tällä hetkellä muun muassa Tiety-tietotyötutkintoa Koulu- olevan ilmaisia. Ihmiset ovat tottuneet sii- sosiaalisen median välineiden oletetaan tuskeskus Salpauksen Aikuiskoulutuksen ja työelämäpalvelujen johtoryhmerkiksi opetuksessa voisi ihan hyvin käythen, että ne eivät maksa mitään, mutta esimälle ja tiimien vetäjille. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry on kehittänyt Tie- luokat ja liidutkin, miksi ei verkko-opetus tää maksullisiakin palveluita. Maksavathan ty-tutkinnon työelämän tarpeisiin viitisen saisi maksaa? vuotta sitten. Tutkinnon ajatuksena on uudistaa organisaation toimintatapoja ja opettaa, miten erilaisia ohjelmistoja ja palvelu- lasilla -firman palveluksessa. He Olin juuri työelämäjaksolla Sisusta ja voi hyödyntää tehokkaasti. Tutkintoon olivat perustamassa verkkokauppaa ja tiedustelivat meiltä harjoittelijaa. kuuluu muun muassa verkkoviestintää, tietoturvaa ja ajanhallintaa. Sanoin, että harjoittelijasta en tiedä, mut- ta minä tulen. Teimme kolmessa kuukaudessa verkkokaupan ja saimme projektiin kaksi harjoittelijaa mukaan. Teimme myös markkinointiponnistuksen, jossa käytimme sähköisiä markkinointivälineitä, kuten Facebookia. Työelämäjaksolla pääsin ihan oikeasti tekemään sähköistä liiketoimintaa ja verkkokauppaa, mitä opetan. Se on ihan terveellistä kaikille, kun opettaja viskataan pariksi kuukaudeksi työelämään tekemään jotain ihan aitoa. n 18 Salpauksen Svengi 1/2011
Lyhyesti svengaten Opiskelijatöitä kevätnäyttelyssä 12. 27.5. Opiskelijatöiden kevätnäyttely tarjoaa kaikille päijäthämäläisille mahdollisuuden tutustua Koulutuskeskus Salpauksen monialaiseen koulutustarjontaan viihdyttävällä tavalla. Näyttelyssä on esillä taidonnäytteitä, töitä ja tuotteita Salpauksen eri koulutusaloilta. Kevätnäyttely on auki 12. 27.5. Koulutuskeskus Salpauksen Kulttuurikeskuksessa Lahdessa, osoitteessa Svinhufvudinkatu 2. Valtakunnallinen yrittäjyyskilpailu Lahdessa 5. 6.4.2011 NY Uskalla yrittää 2011 -tapahtuma järjestetään Lahdessa Koulutuskeskus Salpauksessa 5. 6.4.2011. NY Uskalla yrittää on Nuori Yrittäjyys ry:n kahden päivän mittainen kansallinen yrittäjyyskilpailu, jossa valitaan lukuvuoden parhaat Nuori Yrittäjyys -miniyritykset. Tapahtumassa valitaan paras yritys perusasteelta, toiselta asteelta ja korkea-asteelta. Tiistaina 5.4. opiskelijat esittelevät tuomaristolle yritystensä toimintaa Koulutuskeskus Salpauksen tiloissa osoitteessa Ståhlberginkatu 4. Keskiviikkona 6.4. nuoret yritykset näkyvät lahtelaisille Kauppakeskus Triossa. Kilpailuun osallistuu 60 miniyritystä ympäri Suomea. Päijät- Hämeestä mukana kilpailussa on kaksi yritystä: Koulutuskeskus Salpauksen tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoiden Kemuli Design NY sekä Suomen urheiluopiston Sport Manager Office Vierumäki NY. Nämä yritykset valittiin parhaiksi NY-aluemessuilla tammikuussa. www.uskallayrittaa.fi Viime vuonna kevätnäyttelyssä oli esillä muun muassa tarpeistonvalmistajaopiskelijoiden tekemä teatterikattaus. 23 Salpauksen opiskelijaa kilpailee Taitajissa Taitaja 2011 -kisat eli ammattitaidon SM-kilpailut järjestetään 3. 5. toukokuuta Kuopiossa. Tapahtumassa oman lajinsa suomenmestaruudesta kilpailee liki 450 nuorta 40 eri alalta. Taitaja-kisoihin osallistuu tänä vuonna 23 Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijaa. Salpauslaiset kilpailevat 15 eri lajissa: maalaus, yrittäjyys, hiusmuotoilu, vaatetusompelu, puhdistuspalvelu, CADsuunnittelu, ilmastointiasennus, levy- ja hitsaus, huonekalupuuseppä, kivityöt, autonasennus, hevostenhoito, sähköasennus, tietojenkäsittely ja automaatioasennus. Salpauksen Taitaja-kilpailijat ja heidän valmentajansa kokoontuivat valmistautumaan toukokuun koitokseen. 19
Osoitelähde: Koulutuskeskus Salpauksen osoiterekisteri Mikäli vastaanottajaa ei tavoiteta, pyydämme palauttamaan os. Koulutuskeskus Salpaus, Teinintie 4, 15200 Lahti.