Britten 100 vuotta Anna-Maria Helsing Tomas Nuñez-Garcés TORSTAINA 14.11.2013 KLO 19 MADETOJAN SALI
Ohjelma Torstaina 14.11.2013 klo 19 BRITTEN 100 VUOTTA Anna-Maria Helsing, kapellimestari Tomas Nuñez-Garcés, sello Benjamin Britten (1913 1976): Sinfonia sellolle ja orkesterille op. 68 Allegro maestoso Presto inquieto Adagio Cadenza ad lib Passacaglia: Andante allegro väliaika 20 min. Dmitri Šostakovitš (1906 1975): Sinfonia nro 9 Es-duuri op. 70 Allegro Moderato Presto Largo Allegretto Allegro Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.35
Benjamin Britten: Sinfonia sellolle ja orkesterille op. 68 Benjamin Britten (1913 1976) istui vuonna 1960 Dmitri Šostakovitšin aitiossa, kun tämän ensimmäinen sellokonsertto esitettiin ensi kertaa Englannissa. Konsertin yhteydessä Britten ystävystyi sekä Šostakovitšin että konserton esittäneen Mstislav Rostropovitšin kanssa. Rostropovitš ei aikaillut tilatessaan Britteniltä uusia selloteoksia: ensimmäisenä valmistui sonaatti sellolle ja pianolle vuonna 1961. Yhteiset hankkeet eivät jääneet siihen. Brittenin ja Rostropovitšin keskusteluissa saatettiin sivuta sellistin kantaesittämää Prokofjevin Sinfonia-Konserttoa sellolle, joka oli länsimaissa vielä tuntematon. Kirjeessään Rostropovitšille Britten tosin ilmaisee päätyneensä muuta tietä ratkaisuunsa: Kuten näet, tästä tulee iso teos; tämä on vasta ensimmäinen neljästä suuresta osasta hyvin sinfonisesti muotoiltuna. Itse asiassa mietinkin, olisi parempi kutsua teosta Sinfonia concertanteksi. Lopulliseksi otsikoksi vuonna 1963 valmistuneelle teokseksi tuli Sinfonia sellolle ja orkesterille op. 68. Rostropovitš soitti säveltäjän johtaman kantaesityksen Moskovassa keväällä 1964. Sellosinfoniaa seurasi vielä kolme soolosellosarjaa sekä Sacher-muunnelmat Brittenin kuolinvuonna. Konsertto-nimike putosi teoksen otsikosta, sillä teos ei rakennu tavanomaiseksi soolojen ja orkesterirepliikkien vaihteluksi. Sen sijaan musiikin sinfonisuus pohjautuu sonaattimuotoisten periaatteiden läpivientiin, sellolle ja orkesterille omistettuihin teemaryhmiin, jotka vievät molempia ajoin kauas toisistaan. Synkeät värit hallitsevat teoksen avausta (Allegro maestoso), jossa sello puhkeaa orkesterin matalien instrumenttien tuuppimaan resitatiiviin. Johdannon jälkeen päätaite on selkeästi sonaattimuotoinen, jossa sellolla ja orkesterilla on omat, kertauksessa vaihtuvat roolinsa. Slaavilaiseen perinteeseen viittaa sellon kiihtynyt sisäistyneisyys sekä vuoroin provosoiva ja vuoroin myötäelävä orkesteri. Lyhyt scherzo on, paitsi nopea ja levoton (Presto inquieto), myös seittimäisen kevyt ja virtuoosinen. Ensiosan lailla myös hitaassa osassa (Adagio) on barokkimusiikin vaikutusta, pisteellisten rytmien juhlavuutta, jotka kuljettavat solistia kohti finaaliteemaa. Se kuullaan juuri ennen soolokadenssia, joka on teoksen ilmeisin viite konserttoperinteeseen. Finaali on passacaglia, joka perustuu sellon yhdessä trumpetin kanssa muotoilemalle sointukuviolle. Aiheesta seuraa kuusi muunnelmaa ja kooda, jotka vahvistavat musiikin linkin barokkiin. Myös Šostakovitš oli käyttänyt passacaglia-muotoa teoksissaan, mutta
Brittenin passacaglian juuret ovat Henry Purcellin moniäänisissä fantasioissa. Sello on vaeltanut yksinäisenä lähes koko teoksen läpi ja lopussa tullaan maaliin yhdessä, mutta tuskin yksimielisenä. Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 9 Es-duuri op. 70 Dmitri Šostakovitš (1906 1975) osallistui Neuvostoliiton ponnistuksiin toisessa maailmansodassa monumentaalisilla seitsemännellä ( Leningrad ) ja kahdeksannella sinfoniallaan. Ne saivat osakseen kansainvälistä huomiota ja kotimaista kiitosta, vaikka virallisella taholla pantiin myös kielteisenä merkille säveltäjän kasvanut itsenäisyys. Sodan jälkeen Šostakovitšilta odotettiin kansakunnan saavutuksia ylistävää voitonhymniä ja säveltäjä aloittikin sellaisen kahdesti, mutta ei saanut vietyä hanketta loppuun asti. Työn alla oli myös jo vuonna 1939 edellisen kurinpalautuksen jälkeen suunniteltu musiikillinen Lenin-monumentti, eikä siihenkään löytynyt inspiraatiota. Niiden sijaan valmistui yhdessä kuukaudessa kesällä 1945 lyhyt yhdeksäs sinfonia op. 70. Voiton ja rauhan tuoma riemu kuului uudessakin teoksessa, mutta ei NKP:n edellyttämällä paatoksella. Teoksen esitykset kiellettiin vuonna 1948 ja siitä tuli keskeinen todistuskappale Andrei Zhdanovin johtamassa säveltäjien uudessa kurinpalautuksessa. Kevyt ja klassishenkinen, Haydnin tehokkuutta ja Rossinin huumoria yhdistelevä Es-duuri-sinfonia herätti hämmennystä myös muunmaalaisissa kuulijoissa. Säveltäjän ei olisi pitänyt ilmaista natsien kukistamisen herättämiä tunteita noin lapsellisesti, torui New Yorkin World Telegram vuonna 1946. Šostakovitšin sinfonioista vähiten ohjelmallinen ei paljasta salaisuuksiaan helposti. Yhdeksännen sinfonian viisiosainen rakenne on periytynyt edeltävästä sinfoniasta. Ensimmäinen osa (Allegro) on peittelemättömän hyväntuulinen, mutta ei pyri parodioimaan hilpeillä liikkeillään marssimaisia aiheitaan. Reipasta huumoria sisältyy sivuteemaan, joka asettaa vastakkain piipittävän piccolon ja mörähtävän pasuunan. Sonaattimuodon kehittelyssä musiikkiin ilmestyy kiihkoa ja moniäänisyyttä, jotka kertaus pyyhkäisee pois. Toinen osa (Moderato) on hidas elegia. Klarinetti esittelee melodian ja puupuhaltimet luovat musiikkiin avaran, huhuilevan tilan tunnun, joka väistyy jousien raskasmielisesti kaartelevassa välitaitteessa. Lopussa klarinettiaihe siirtyy huilulle ja terävöityy surussaan jousien saatellessa sitä empaattisena.
Teoksen kolme viimeistä osaa on merkitty esitettäväksi tauotta. Presto palaa ensiosan huolettomaan tunnelmaan, mutta virtuoositekstuuri ei pysty täysin puhaltamaan pois edellä syntynyttä huolta. Trumpetti tuo välitaitteeseen estradihenkistä näyttävyyttä, mutta osan lopussa vauhti hiipuu. Tuomitsevilta kuulostavat pasuunat julistavat Largon alkaneeksi ja puolustuksen puheenvuoron pitää yksinäinen fagotti. Fagotti tuntuu jo tunnustavan syyllisyytensä, kun se alkaakin tapailla finaalin hilpeää teemaa (Allegretto). Se saa ensin jouset ja sitten puhaltimet mukaansa (Allegro). Vauhtia ja vastuuttomuutta kerättyään finaaliaihe heittäytyy kokonaan riekkuvan huumorin vietäväksi. Jotain yhteyttä Beethovenin yhdeksänteen sinfoniaan voi olla siinä, että omalla estottomalla tavallaan tämäkin päättyy oodiin ilolle. Välitön reaktio kantaesityksen jälkeen oli positiivinen, mutta vuoden kuluessa mieli muuttui. Neuvostokriitikot pitivät sinfoniaa groteskina kuulijoiden pilkkaamisena, britit kyynisenä ja onttoa voittoa julistavana. Nykykuulijat voivat toimia valamiehistönä. Antti Häyrynen
Suosio sähköistyy! Konserttikalenteri Concert Calendar www.sinfoniaorkesterit.fi emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria. Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme: www.sinfoniaorkesterit.fi mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh. 09-2709 1411. tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa lähettämällä viesti osoitteeseen: info@sinfoniaorkesterit.fi Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio association of finnish Symphony orchestras
Timo Heikkala Anna-Maria Helsing, kapellimestari Anna-Maria Helsing opiskeli Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla vuosina 2004 2007, mm. professori Leif Segerstamin ja Atso Almilan johdolla. Syksyllä 2007 hän suoritti orkesterinjohdon A-tutkinnon erinomaisin arvosanoin. Hänellä on kaksi tutkintoa Pietarsaaren konservatoriosta ja hän on suorittanut viulunsoiton diplomitutkinnon kunniamaininnalla keväällä 2000 Bydgoszczin musiikkiakatemiassa Puolassa. Hän on osallistunut useille mestarikursseille mm. Esa-Pekka Salosen, Gustavo Dudamelin, Vladimir Jurowskin, John Carewen, Leif Segerstamin, Jorma Panulan ja Atso Almilan johdolla. 2010 2013 Helsing toimi Oulu Sinfonian taiteellisena johtajana. 2003 2011 hän työskenteli Wegelius Kammarstråkar -orkesterin taiteellisena johtajana ja 2002 2012 Pietarsaaren Orkesterin/ Pietarsaaren Sinfoniettan taiteellisena johtajana. Helsing johti 2010 Tallinnassa Viron kansallista sinfoniaorkesteria (ERSO) ja debytoi viime kaudella mm. Göteborgin, Jenan ja Trondheimin sinfoniaorkestereiden, Braunschweigin valtionorkesterin sekä Tukholman Kuninkaallisten Filharmonikkojen johtajana. Helsing on johtanut useita maamme orkestereita. Syksyllä 2008 hänet kutsuttiin Allianz International Conductors Academy -koulutukseen Lontooseen, jossa hän kaudella 2008 2009 johti London Philharmonic Orchestraa ja Philharmonia Orchestraa.
Helsing debytoi Suomen Kansallisoopperassa vuonna 2008 Kaija Saariahon oopperassa Adriana Mater. Lontoossa hän oli Esa-Pekka Salosen assistentti Philharmonia-orkesterin Schönbergin Gurrelieder-tuotannossa 2009. Lisäksi hän on ollut avustavana kapellimestarina Savonlinnan Oopperajuhlilla Jukka Linkolan oopperassa Hui kauhistus 2006 ja Suomen Kansallisoopperassa Fredrik Paciuksen oopperassa Kaarle Kuninkaan metsästys 2007. 2011 Helsingille myönnettiin Seesenissä (Saksa) Louis Spohr -mitali. Tomas Nuñez-Garcés, sello Tomas Nuñez-Garcés (s.1984) aloitti sello-opintonsa kuusivuotiaana Ahvenanmaan musiikkiopistossa, josta hän siirtyi Turun Konservatorioon ja sieltä myöhemmin Sibelius-Akatemiaan. Hänen opettajinaan ovat olleet Jakob Lind, Timo Hanhinen, Hannu Kiiski ja Marko Ylönen. Hän on myös osallistunut lukuisiin mestarikursseihin kotimaassa Jaakko Paarvala ja ulkomailla. Omien resitaalien lisäksi Tomas on esiintynyt Turun Filharmonisen Orkesterin, Kymi Sinfoniettan, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin, Sinfonia Lahden, Suomen Kansallisoopperan Orkesterin ja Wegelius Kammarorkesterin solistina sekä orkesteri- ja kamarimuusikkona kotimaassa ja mm. Ahvenanmaalla, Ruotsissa, Grönlannissa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Tšekissä ja Japanissa. Tomas Nuñez-Garcés soittaa Postiglione-kvartetissa, joka voitti vuonna 2009 Rovaniemellä järjestetyn kansainvälisen Night and Sun jousikvartettikilpailun. Hän on myös AND-ensemblen ja ArTempoensemblen jäsen ja on esiintynyt näiden yhtyeiden kanssa Suomessa ja ulkomailla. Vuonna 2010 hän voitti Turun XI valtakunnallisen sellokilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Hänet palkittiin myös kilpailun tilausteoksen parhaasta esityksestä. Tomas työskentelee Suomen Kansallisoopperan orkesterin 1. soolosellistinä. Tomas Nuñez-Garcésilla on käytössään Finlandssvenska instrumentfondenin omistama Vincenzo Postiglione-sello.
Oulu Sinfonia Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on tästä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Vuosina 1997 2009 orkesterin nimikkosäveltäjänä oli Olli Kortekangas. Tänä aikana orkesteri levytti Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Andres Kaljuste, I konserttimestari * Lasse Joamets, I konserttimestari Anne Somero, äj * Anita Virkkala, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Nadya Pugacheva Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Katri-Maria Leponiemi, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Kenneth Sjöwall, väj Nora Niskanen Fagotti Jari Laakso, äj Ladislau Acs, väj Ann-Louise Wägar Käyrätorvi Pasi Salminen, äj* Sauli Orbinski, väj* Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys
Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Rakkaustarina Leningrad, Neuvostoliitto. Nelivuotias Oksana raivostuu, kun ei saa soittaa viulua. Hänen äitinsä maanittelee häntä aloittamaan pianonsoiton, mutta Oksana on päätöksensä tehnyt. Enhän minä tietenkään silloin tiennyt, että soittimesta tulisi elämäni rakkaus. Aloin harjoitella ahkerasti pienen käsintehdyn viulun avulla, Oksana muistelee aikaansa Neuvostoliiton Leningradissa, joka tunnetaan nykyään Venäjän Pietarina. Venäjällä valmentajaan on tiivis suhde ja harjoitukset ovat paikoitellen hyvin intensiivisiä. Oksanan soitonopettajasta tulikin hänelle läheinen, melkein kuin sukulainen. Opettaja oli jonkinlainen äitihahmo, ja vierailut hänen kotonaan olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Murrosiässä motivaatio viulunsoittoon oli kuitenkin koetuksella. Kotona minut pakotettiin soittamaan. En saanut mennä ulos, ellen soittanut viulua kaksi tuntia päivässä. Onneksi äiti kuitenkin teki niin. Nykyään menen joka päivä töihin hymyssä suin. Suomessa ehkä annetaan periksi liian helposti, jos vertaa venäläiseen harjoittelukulttuuriin. Ketään ei saa kuitenkaan pakottaa mihinkään, ellei itse nauti siitä mitä tekee. Suomeen Oksana muutti rakkauden perässä. Hän tapasi tulevan aviopuolisonsa silloisessa Leningradissa vuonna 1990, kun mies oli siellä töissä. Suomeen he muuttivat pienelle paikkakunnalle Tyrnävälle, mikä oli kulttuurishokki, kun oli tottunut miljoonakau-
punkiin. Lopulta he siirtyivätkin Ouluun. Nyt heillä on perhe, johon kuuluu kaksi lasta: vilkas 3-vuotias poika ja 23-vuotias aikuinen tytär. Oksana on vuosien saatossa suomalaistunut, puhuu täydellistä suomea ja viihtyy työssään loistavasti. Täällä on turvallista, rauhallista ja puhdas luonto. Minut on aina otettu hyvin vastaan Suomessa, vaikka olemme luonteeltamme kansakuntina erilaisia. Venäläiset näyttävät tunteensa helpommin. Suomalaiset taas ovat ehkä hiukan pidättyväisempiä. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan soittaa viulua työkseni, mutta jos jokin muu soitin olisi ihan pakko valita, niin se olisi sello. Sello on kuin lempeä mies, jolla on matala rauhoittava ääni, Oksana tunnelmoi. Teksti: Petteri Pohjonen Kuva: Kati Leinonen
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Seuraavat konsertit Marco Boggreve Torstai 21.11. klo 19 Madetojan sali KANSALLISROMANTIIKAN IDOLIT Leo McFall, kapellimestari Henri Sigfridsson, piano Bedřich Smetana: Sárka, sinfoninen runo (Má Vlast nro 3) Franz Liszt: Pianokonsertto nro 2 A duuri Antonín Dvořák: Sinfonia nro 8 G-duuri, op. 88 Kausikonsertti, kesto noin 1 h 40 min Liput 8 24 euroa Perjantai 29.11. klo 19 Madetojan sali FINLANDE DOUZE POINTS SUOMALAISIA EUROVIISUJA Jukka Myllys, kapellimestari Nina Tapio, laulu Sami Hintsanen, laulu Suomalaisia euroviisuja vuosien varrelta. Kesto noin 2 h Liput 32 35 euroa Ofer Amir Liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma to klo 8 17, pe klo 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 - Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan palvelupiste Lanssi, Kirkkotie 3 - Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 - Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin yhteispalvelu, Ukkoherrankuja 10 B - Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi - Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila ja Limingantulli, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. Kevään kausiliput ovat myynnissä 15.11. alkaen! www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus