Ella Kaitamäki LAPSIIN KOHDISTUVAT PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTARIKOKSET SUOMESSA VUOSINA

Ella Kaitamäki LAPSIIN KOHDISTUVAT PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTARIKOKSET SUOMESSA VUOSINA 2009 2017 Liiketalous 2018

VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Oikeushallinto TIIVISTELMÄ Tekijä Ella Kaitamäki Opinnäytetyön nimi Lapsiin kohdistuvat perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikokset Suomessa vuosina 2009 2017 Vuosi 2018 Kieli suomi Sivumäärä 44 Ohjaaja Marika Teirfolk-Naarmala Tutkimus käsittelee Suomessa vuosina 2009 2017 rikoksena ilmoitettujen lapsiin kohdistuneiden perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapausten määrän ja laadun muutoksia. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, miten lapsiin kohdistuneiden väkivaltatapausten määrä on muuttunut vuosien 2009 2017 aikana ja onko vuonna 2011 voimaantullut rikoslain muutos sekä vuonna 2015 voimaantullut lastensuojelulain muutos vaikuttaneet tapausten määrään. Tavoitteena on myös selvittää, millaista väkivaltaa lapsiin useimmiten kohdistuu ja miten lapsen ikä, sukupuoli sekä uhrin ja tekijän välinen suhde vaikuttavat rikosten laatuun. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu lainsäädännöstä, kirjallisuudesta sekä nettilähteistä. Teoriaosassa käydään läpi perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä, yhteiskunnallisena ongelmana sekä sen asemaa lainsäädännössä, ja perehdytään rikoslain ja lastensuojelulain säädöksiin. Tutkimuksen empiirisessä osassa esitellään tärkeimmät tutkimustulokset, jotka muodostettiin laskelmien avulla Tilastokeskuksen tilastotiedoista sekä analysoidaan niitä. Tutkimustulosten mukaan lapsiin kohdistuvien perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrä on noussut vuosien 2009 2017 aikana. Yleisimpiä lapsiin kohdistuneita perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksia ovat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset. Rikoksen tekijä on suurimmassa osassa tapauksista uhrin vanhempi ja uhri on todennäköisimmin iältään alle 15-vuotias. Rikoslain ja lastensuojelulain muutoksilla ei voida katsoa olleen merkittäviä muutoksia rikosten määrään. Avainsanat perheväkivalta, lapsi, tilasto, lainsäädäntö

VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Oikeushallinto ABSTRACT Author Ella Kaitamäki Title Domestic Abuse against Children in Finland in the years 2009 2017 Year 2018 Language Finnish Pages 44 Name of Supervisor Marika Terirfolk-Naarmala The study investigated the changes of quantity and quality in domestic abuse against children in Finland between the years 2009 and 2017. The main objective of the study was to find out how the quantity of cases of violence against children has changed over the years 2009-2017 and whether the changes in the Penal Code in 2011 and in the Child Welfare Act in 2011 have affected the quantity of cases. The aim was also to find out what kind of violence children are most likely to face and how the age, sex and relationship between the victim and the offender affect the quality of the offenses. The theoretical framework of the study consists of legislation, literature and online sources. The ethical study examines domestic abuse as a phenomenon, as a social problem and its status in legislation, as well as the regulations of the Criminal Law and the Child Welfare Act. The empirical study of the thesis presents the most important research results that were created by calculations based on the statistics of Central Statistical Office of Finland and analyzing them. According to research results, the quantity of cases of violence against children has increased during the years 2009-2017. The most common cases of domestic abuse against children are crimes against life and health. In most cases, the offender is the victim s parent and the victim is most likely under the age of 15. Changes in the Penal Code and in the Child Welfare Act have not caused significant changes in the number of crimes committed. Keywords domestic abuse, child, statistics, legislation

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO... 7 1.1 Tutkimuksen aihe ja tarkoitus... 7 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelmat... 8 1.3 Tutkimusmetodi... 9 1.4 Tutkimuksen rakenne... 9 2 PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTA... 10 2.1 Väkivalta käsitteenä... 10 2.2 Perhe- ja lähisuhdeväkivalta käsitteenä... 11 2.3 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan muodot... 12 2.3.1 Fyysinen väkivalta... 12 2.3.2 Psyykkinen väkivalta... 12 2.3.3 Seksuaalinen väkivalta... 13 2.4 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan asema lainsäädännössä... 13 2.5 Perhe- ja lähisuhdeväkivalta yhteiskunnallisena ongelmana... 14 3 LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN VIITEKEHYS... 16 3.1 Rikoslaki (39/1889)... 16 3.1.1 Seksuaalirikoksista... 16 3.1.2 Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista... 19 3.1.3 Vapauteen kohdistuvista rikoksista... 21 3.2 Lastensuojelulaki (417/2007)... 22 4 PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTARIKOKSET VUOSINA 2009 2017... 23 4.1 Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrät vuosiluvuittain... 23 4.2 Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikokset tekijän ja uhrin välisen suhteen mukaan... 27 4.3 Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikokset uhrin iän mukaan... 31

4.4 Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten tekijän ja uhrin sukupuolijakaumat..... 34 5 LAKIMUUTOSTEN VAIKUTUKSET RIKOSMÄÄRIIN... 35 5.1 Rikoslain muutos (441/2011)... 35 5.2 Lastensuojelulain muutos (1302/2014)... 37 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 39 6.1 Jatkotutkimusehdotukset... 42 6.2 Opinnäytetyöprosessin arviointi... 42 LÄHTEET... 43

KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO Kuvio 1. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määrän muutokset rikosnimikkeittäin vuosina 2009 2017.... 24 Kuvio 2. Seksuaalirikosten määrän muutokset rikosnimikkeittäin vuosina 2009 2017.... 25 Kuvio 3. Vapauteen kohdistuvien rikosten määrän muutokset rikosnimikkeittäin vuosina 2009 2017.... 26 Kuvio 4. Tekijän ja uhrin välinen suhde henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa vuosina 2009 2017.... 27 Kuvio 5. Tekijän ja uhrin välinen suhde seksuaalirikoksissa vuosina 2009 2017.... 28 Kuvio 6. Tekijän ja uhrin välinen suhde vapauteen kohdistuvissa rikoksissa vuosina 2009 2017.... 30 Kuvio 7. Uhrin ikä henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa vuosina 2009 2017.... 31 Kuvio 8. Uhrin ikä seksuaalirikoksissa vuosina 2009 2017.... 32 Kuvio 9. Uhrin ikä vapauteen kohdistuvissa rikoksissa vuosina 2009 2017.... 33 Kuvio 10. Sisaruksen tai muun samassa taloudessa asuvan henkilön kohdistamat lievät pahoinpitelyt 15 17 vuotiaisiin vuosina 2009 2017.... 36 Kuvio 11. Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten yhteismääränmuutokset vuosina 2009 2017.... 38

7 1 JOHDANTO Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on monimuotoinen ongelma, jolla on vakavia ja laajoja vaikutuksia yksilön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä yleiseen hyvinvointiin. Väkivalta aiheuttaa paitsi sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia myös huomattavia taloudellisia kustannuksia yksilölle ja yhteiskunnalle. (Holmberg 2000, 7.) Perhe- ja lähisuhdeväkivallan eri muodot esiintyvät usein yhtä aikaa. Jos perheessä esiintyy parisuhdeväkivaltaa, on lapsilla suuri riski joutua myös väkivallan kohteeksi. Väkivallan seuraukset lapselle tämän kehityksen aikana voivat olla tuhoisat. Se voi johtaa fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, lapsen kehityksen häiriytymiseen tai kuolemaan. Väkivaltaisessa kasvuympäristössä elävä lapsi oppii usein myös itse selvittämään ristiriitojaan väkivallan avulla. Tilanteeseen puuttuminen onkin välttämätöntä, jotta lapsen kehitys voidaan turvata. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017.) Perheessä tapahtuva väkivalta on usein perheen yhteinen salaisuus, mikä tekee sen tunnistamisesta haastavaa. Lapsia on saatettu kieltää puhumasta perheväkivallasta ulkopuolisille ja häpeä tai pelko väkivallan paljastumisen seurauksista estävät aikuisia kertomasta asiasta. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2018.) 1.1 Tutkimuksen aihe ja tarkoitus Tutkimus käsittelee Suomessa vuosina 2009 2017 tapahtuneita perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksia, joiden kohteena on ollut lapsi. Lapsella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa alle 18-vuotiasta. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda kattava kuva lapsiin kohdistuneiden perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrän muutoksista sekä selvittää, millaisia yleisimmät lapseen kohdistuvat perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikokset ovat luonteeltaan. Vuoden 2011 alussa voimaan tulleen rikoslain muutoksen (441/2011) myötä virallisen syytteen alaisiksi tulivat myös läheiseen kohdistuvat lievät pahoinpitelyt. Lisäksi vuoden 2015 huhtikuussa tuli voimaan lastensuojelulain muutos (1302/2014),

8 jonka myötä ilmoitusvelvollisuuden täyttymisen edellytyksiä lievennettiin tilanteissa, joissa lastensuojeluviranomaisella on syytä epäillä lapsen henkeen tai terveyteen kohdistuvaa rikosta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten nämä lakimuutokset ovat vaikuttaneet perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrään ja laatuun. Lapsiin kohdistuva perhe- ja lähisuhdeväkivalta on ollut pitkään vaiettu aihe. Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrä on ollut viime vuosina vähenemään päin, mutta perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrä on puolestaan lievässä nousussa. Väkivaltarikokset ovatkin Suomessa toiseksi yleisin rikollisuuden muoto ja kuluttavat runsaasti yhteiskunnan varoja. (Tilastokeskus 2017.) Lapsiin kohdistuva väkivalta on todellinen ja ajankohtainen ongelma, joka vaatii enemmän huomiota. Jotta ehkäisevää väkivaltatyötä voitaisiin kehittää, on ongelman laajuus sekä todennäköisimmät ongelmatilanteet selvitettävä. 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelmat Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lapsiin kohdistuneiden perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrä on muuttunut vuosien 2009 2017 aikana. Tutkimuksessa vertaillaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrää paitsi vuosittain, myös epäillyn rikoksen tekijän ja uhrin sukupuolen, iän sekä heidän välisen suhteensa mukaan. Näin pyritään luomaan kattava kuva tavallisimpien perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksien luonteesta. Tutkimuksen tavoitteena on myös selvittää onko vuosien 2009 2017 aikana tulleilla lakimuutoksilla vaikutusta rikosten määrään. Tutkimuskysymykset muotoutuivat seuraavanlaisiksi: 1. Miten lapsiin kohdistuneiden perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrä on muuttunut vuosien 2009 2017 aikana? 2. Miten rikosten määrä on jakaantunut sukupuolen, iän sekä uhrin ja tekijän suhteen mukaan vuosina 2009 2017? 3. Ovatko vuosien 2009 2017 aikana tulleet lakimuutokset mahdollisesti vaikuttaneet rikosten määrään?

9 1.3 Tutkimusmetodi Tutkimuksessa on sekä lainopillisen että kriminologisen tutkimuksen piirteitä. Lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus on yksi oikeustieteellisen tutkimuksen keskeisimmistä osa-alueista. Sen tehtävänä on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa oikeusjärjestystä. Kriminologisen tutkimuksen tutkimuskohteena on rikosoikeuden sijaan rikollisuus yhteiskunnallisena ilmiönä. Kriminologisessa tutkimuksessa pyritään selvittämään rikollisuuden määrää, ilmenemismuotoja ja kehitystä sekä näihin vaikuttavia tekijöitä. (Koskinen 2008, 3; Tieteen termipankki 2016.) Tutkimusaineisto koostuu kokonaisuudessaan Tilastokeskuksen avoimen tietokannan tilastoista. Aineistoa on käsitelty luokittelujen ja laskelmien avulla, minkä jälkeen siitä on muodostettu erilaisia kuvioita. Kuvioiden tarkoituksena on havainnollistaa ja selkeyttää tekstissä käsiteltäviä tutkimustuloksia. 1.4 Tutkimuksen rakenne Tutkimus koostuu kolmesta osasta, jotka ovat johdanto, teoria ja empiirinen osuus. Johdannossa esitellään tutkimuksen aihe ja tarkoitus sekä määritellään tutkimuksen tarkoitus, tutkimuskysymykset sekä tutkimusmetodi. Teoriaosuuden tarkoituksena on perehdyttää lukija tutkimuksen aiheeseen ja siihen liittyvään lainsäädäntöön sekä avata tärkeitä käsitteitä. Teoriaosuus muodostuu pääosin kirjallisuudesta ja lainsäädännöstä. Tutkimuksen pohjana käytetään rikoslakia ja lastensuojelulakia, jotka sisältävät tutkimuksessa käsiteltävien rikosnimikkeiden viralliset määritelmät. Tutkimuksen empiirisessä osassa kerrotaan tutkimustuloksista sekä analysoidaan lakimuutosten vaikutuksia tuloksiin. Lopuksi esitetään yhteenveto ja johtopäätökset sekä mahdollisia jatkotutkimusehdotuksia.

10 2 PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTA Tässä luvussa tutustutaan tarkemmin tutkimuksen aihealueeseen ja tärkeimpiin käsitteisiin. Aluksi perehdytään väkivallan sekä perhe- ja lähisuhdeväkivallan käsitteisiin. Sen jälkeen käsitellään perhe- ja lähisuhdeväkivallan yleisimmät muodot ja lainsäädännöllinen asema. Lopuksi käsitellään perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa yhteiskunnallisena ongelmana. 2.1 Väkivalta käsitteenä Väkivalta on WHO:n määritelmän mukaan fyysisen voiman tai vallan tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista, joka johtaa tai voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriintymiseen tai perustarpeiden tyydyttämättä jättämiseen. Se voi kuitenkin olla myös toimintaa, joka ei välttämättä johda vammautumiseen tai kuolemaan, mutta joka merkitsee olennaista rasitusta yksilöille, perheille, yhteisöille tai terveydenhuoltojärjestelmälle. (Krug, Dahlberg, Mercy, Zwi & Lozano 2005, 21-22.) Väkivalta voidaan jakaa kolmeen luokkaan: ihmisen itseensä kohdistamaan väkivaltaan, ihmisten väliseen väkivaltaan sekä kollektiiviseen väkivaltaan. Itse aiheutettu väkivalta voidaan jakaa itsemurhakäyttäytymiseen, joka käsittää itsemurhaajatukset, -yritykset ja toteutetut itsemurhat sekä itsensä vahingoittamiseen, joka käsittää esimerkiksi itsensä viiltämisen. Ihmisten välinen väkivalta jaetaan puolestaan myös kahteen eri ryhmään: perhe- ja parisuhdeväkivaltaan sekä yhteisölliseen väkivaltaan. Perhe- ja parisuhdeväkivallassa väkivalta on lähisuhteessa elävien välistä ja tapahtuu yleensä kodin sisällä. Yhteisöllinen väkivalta on sen sijaan kodin ulkopuolella tapahtuvaa väkivaltaa, jossa osapuolet eivät välttämättä edes tunne toisiaan. Kollektiivisella väkivallalla tarkoitetaan sosiaalista väkivaltaa, jota ovat esimerkiksi terroristiteot, poliittista väkivaltaa kuten sotia ja konflikteja sekä taloudellista väkivaltaa, jossa tarkoituksena voi olla esimerkiksi saada aikaan taloudellisia eroja yhteiskuntaryhmien välille. (Krug, Dahlberg, Mercy, Zwi & Lozano 2005, 23-24.)

11 2.2 Perhe- ja lähisuhdeväkivalta käsitteenä Perhe- ja lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan läheisten ihmisten toisiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Tekijänä voi olla uhrin nykyinen tai entinen avo- tai aviopuoliso, seurustelukumppani, sisarus, vanhempi tai lapsi. (Karhuvaara, Kaitue & Ruuhilahti 2013, 16.) Käsitteenä perhe- ja lähisuhdeväkivalta korostaa väkivallan liittymistä perhe- ja lähisuhteisiin. On kuitenkin huomioitava, että perhemuotoja on monenlaisia, ja väkivalta voi olla paitsi biologisten vanhempien lapseensa kohdistamaa, myös esimerkiksi isä- tai äitipuolen harjoittamaa kodissa, jossa lapsi vierailee vain satunnaisesti. Nykyisin lapsen omaa näkökulmaa onkin pyritty vahvistamaan. Emotionaalisista suhteista lähtevät perhemäärittelyt, joiden mukaan jokainen voi itse määritellä perheenjäsenensä ja läheisensä, katsotaankin merkityksellisiksi biologisten ja juridisten perhemäärittelyiden ohella. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan rinnalla käytetään myös joskus käsitettä kotiväkivalta, joka puolestaan korostaa kotia väkivaltatilanteiden tapahtumapaikkana. (Paavilainen & Pösö 2003, 18 22.) Kodissa tapahtuva väkivaltaan liittyy kaksi olennaista piirrettä. Ensinäkin se on erittäin merkityksellistä, koska sekä kotia että kotiin sijoittuvia perhe- ja läheissuhteita pidetään turvan, kiintymyksen ja ehdottoman ja pitkäkestoisen rakkauden tyyssijoina. Kodissa tapahtuva väkivalta murtaa siten kodin ja perhesuhteiden tärkeää tehtävää. Toiseksi koti-, perhe- ja läheissuhteet ovat vahvasti yksityisaluetta, mikä tekee perheen ongelmien esiintuomisesta ja ulkopuolisen puuttumisesta perheen asioihin erittäin vaikeaa. Tämä vaikeuttaa usein oleellisesti väkivallan tunnistamista ja avun tarjoamista. (Paavilainen & Pösö 2003, 18.) Sosiaali- ja terveydenhuollossa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta käytetään myös termejä kaltoinkohtelu, pahoinpitely ja laiminlyönti. Lapsen kaltoinkohtelu kattaa sekä fyysisen, psyykkisen että seksuaalisen väkivallan sekä lapsen hoidon laiminlyönnin. Lapsen tai lapsen hoidon laiminlyönnillä tarkoitetaan puolestaan lapsen psykososiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden huomiotta jättämistä sekä esimerkiksi ravinnon saannin rajoittamista tai estämistä. (Paavilainen & Pösö 2003, 15.)

12 2.3 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan muodot Väkivalta voi ilmetä fyysisenä, psyykkisenä, seksuaalisena, taloudellisena tai hengellisenä vallankäyttönä. Erityisinä väkivallan muotoina voidaan pitää kunniaväkivaltaa sekä vainoamista. (Karhuvaara, Kaitue & Ruuhilahti 2013, 16). Lapsiin kohdistuva perhe- ja lähisuhdeväkivalta ilmenee yleisimmin psyykkisenä, fyysisenä ja seksuaalisena väkivaltana sekä toisinaan myös vainoamisena. 2.3.1 Fyysinen väkivalta Fyysisellä väkivallalla tai pahoinpitelyllä tarkoitetaan tarkoituksellista toimintaa, joka aiheuttaa lapselle kipua, fyysisiä vammoja sekä tilapäisiä tai pysyviä toiminnan vaikeuksia (Paavilainen & Pösö 2003, 14; Krug, Dahlberg, Mercy, Zwi & Lozano 2005, 78 79). Fyysinen väkivalta lähisuhteessa voi olla esimerkiksi tönimistä, potkimista, läpsimistä, tukistamista, lyömistä, kuristamista sekä fyysisellä väkivallalla uhkailua. Fyysisellä väkivallalla uhkaaminen voi ilmetä puolestaan esimerkiksi tappouhkauksen esittämisenä, aseella uhkaamisena, rajoittamisena, pakottamisena sekä hoidon ja huolenpidon laiminlyöntinä. (Ahola & Ahola 2016, 55 56.) Usein läheistään pahoinpitelevä voi kontrolloida ja ajoittaa käytöstään siten, että väkivalta kohdistuu ainoastaan kumppaniin tai lapsiin ja se tapahtuu vain yksityistiloissa. Pahoinpitely kohdistuu usein myös ruumiinosiin, kuten käsiin, jalkoihin ja selkään, joista ulkopuolisen on vaikea havaita vammoja. (Karhuvaara, Kaitue & Ruuhilahti 2013, 18.) Fyysisten oireiden, vammojen tai kuoleman lisäksi fyysisestä väkivallasta voi seurata myös muita vaikutuksia, joita ovat esimerkiksi väkivaltaisen käyttäytymismallin siirtäminen lapselle tai pelon, vihan ja epäluottamuksen herättäminen ja juurruttaminen osaksi lapsen itsetuntoa. (Paavilainen & Pösö 2003, 14.) 2.3.2 Psyykkinen väkivalta Psyykkinen väkivalta tarkoittaa sellaista pelottavaa uhkaamista, alistamista, naurunalaiseksi tekemistä, nöyryyttämistä, vähättelyä, kylmyyttä ja reagoimattomuutta lasta kohtaan tai muuta lapseen kohdistuvaa psykologista uhkaa, joka vaarantaa lapsen henkistä hyvinvointia ja kehitystä (Paavilainen & Pösö 2003, 14; Ahola &

13 Ahola 2013, 56). Lapsen rajoittaminen, eristäminen, vainoaminen tai altistaminen perheväkivallan sivusta seuraamiseen ovat myös psyykkistä väkivaltaa (Ahola & Ahola 2013, 56; Holmberg 2000, 11). Fyysiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyy lähes poikkeuksetta myös psyykkinen väkivalta, joskin lapsi voi kokea vain psyykkistä väkivaltaakin. (Paavilainen & Pösö 2003, 14.) 2.3.3 Seksuaalinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta tarkoittaa lapsen ruumiillista pahoinpitelyä, joka kohdistuu tämän sukupuolielimiin ja sukupuolisiin tunnusmerkkeihin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista tai painostamista, seksuaalista ahdistelua tai muuta lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa seksuaalitekoa, esimerkiksi sukupuolielinten koskettelua. (Paavilainen & Pösö 2003, 14; Holmberg 2000, 11.) Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuuluvat myös lapsen johdattelu ikää ja kehitystasoa vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen, lapsen alistaminen seksuaalisille ärsykkeille sekä lapsen käyttäminen epäsiveellisissä julkaisuissa. Vaikka internetissä julkaistu epäsiveellinen kuva ei välittömästi kosketa kohteen ruumista, voi tieto oman kuvan virtuaalisesta hyväksikäytöstä olla traumaattista, alistavaa ja ahdistavaa. Sama koskee lapseen kohdistuvien seksuaalisten vihjeiden ja huomion osoittamista. (Paavilainen & Pösö 2003, 14 15.) Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot ovat aina rikoksia, vaikka lapsi olisi tilanteessa vapaaehtoisesti mukana (Holmberg 2000, 11). 2.4 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan asema lainsäädännössä Lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole aina ollut rangaistavaa Suomessa. Vuonna 1970 voimaan tulleen lain rikoslain muuttamisesta (491/1969) myötä rikoslaista (39/1889) poistettiin kuritusvallan käyttämistä koskeva säännös. Ennen uudistusta rikoslain (39/1889) 21 luvun 12 :n mukaan henkilöä ei tullut rangaista, jos hän oli aiheuttanut toiselle vähäisen vamman kuritusvaltaa käyttäessään. Ruumiillinen kuritus kiellettiin vielä erikseen vuonna 1984 voimaantulleessa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983). (Eduskunta 2018; L 491/1969.)

14 Perhe- ja lähisuhdeväkivalta tulivat Suomessa virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi vuonna 1995. Ennen lakimuutosta kotona tapahtuva läheisen ihmisen pahoinpitely oli rikos vaan siinä tapauksessa, että uhri teki siitä rikosilmoituksen. Uhri saattoi myös halutessaan keskeyttää koko prosessin. Taustalla vaikutti ajattelutapa, jonka mukaan kodin sisällä ja perheessä tapahtuvat asiat olivat yksityisyyden piirissä silloinkin, kun ne loukkasivat ihmisoikeuksia ja vaikuttivat kielteisesti ihmisten hyvinvointiin. (Ahola & Ahola 2016, 6.) Suomen lainsäädännössä ei tunneta rikosnimikettä perhe- ja lähisuhdeväkivalta. Lähisuhteessa tapahtuneet fyysiset ja seksuaaliset väkivallanteon tulevatkin rangaistaviksi henkeen ja terveyteen kohdistuvina rikoksina (L 19.12.1889/39, 21 luku) sekä seksuaalirikoksina (L 19.12.1889/39, 20 luku). Psyykkistä väkivaltaa ei ole myöskään sellaisenaan kriminalisoitu Suomessa, mutta se voi tulla rangaistavaksi esimerkiksi pahoinpitelynä tai vapauteen kohdistuvina rikoksina (L 19.12.1889/39, 25 luku). (Karhuvaara, Kaitue & Ruuhilahti 2013, 21.) 2.5 Perhe- ja lähisuhdeväkivalta yhteiskunnallisena ongelmana Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on laaja yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa väkivallan uhrin ja tekijän lisäksi myös väkivaltaa nähneitä, omaisia, naapureita, ystäviä ja monien ammattien edustajia (Ahola & Ahola 2016, 54; Holmberg 2000, 7). Ennen kaikkea lähisuhdeväkivalta on ongelma, joka usein toistuu ja pahenee jos siihen ei aktiivisesti puututa. Väkivaltakierteen katkaisemisen kannalta asian havaitseminen, puheeksi ottaminen ja varhainen puuttuminen ovat ensimmäisiä askeleita. (Ahola & Ahola 2016, 61.) Perheväkivalta on ilmiö, joka kirjautuu vain osittain rekistereihin ja tilastoihin. Esimerkiksi rikostilastot antavat vain osittaisen kuvan perheväkivallan yleisyydestä, koska tilastoihin päätymisen edellytyksenä on, että perheväkivallasta ilmoitetaan poliisille, joka rekisteröi ilmoituksen ja sen jälkeiset mahdolliset syyte- ja rangaistuskäytännöt. Perheväkivallalle on kuitenkin ominaista, että se jää kodin ja perhesuhteiden yksityisyyteen, minkä takia vain osa tapauksista päätyy julkisuuteen ja

15 erilaisiin rekistereihin ja tilastoihin. Näinollen tilastoiden luomia kuvia perheväkivallan yleisyydestä ei voida pitää kiistattomina. (Paavilainen & Pösö 2003, 25.) Lapseen kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta vaikuttavat negatiivisesti lapsen minäkäsitykseen, itsetuntoon, sosiaalisiin kykyihin sekä perusturvallisuuden kokemukseen. Ne voivat aiheuttaa myös erilaisia tunteisiin ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. (Holmberg 2000, 14.) Lapsuudessa koetuilla traumoilla onkin taipumus siirtyä eteenpäin myös seuraavalle sukupolvelle. Pahoinpidellyistä tai laiminlyödyistä lapsista noin kolmannes jatkaa väkivallan kierrettä ja pahoinpitelee aikuisena omia lapsiaan. (Nygvist 2007, 13.)

16 3 LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN VIITEKEHYS Tässä luvussa käydään läpi tutkimuksen kannalta olennaisimman lainsäädännön eli rikoslain ja lastensuojelulain sisältöä. Aluksi käsitellään rikoslain lukua 20, joka sisältää säädökset seksuaalirikoksista. Sen jälkeen siirrytään lukuun 21 eli henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin. Viimeisenä rikoslain luvuista käsitellään luku 25, joka koostuu vapauteen kohdistuvista rikoksista. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan lastensuojelulain säädöksiä. 3.1 Rikoslaki (39/1889) Perustuslain (731/1999) mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen vaikutusalueeseen kohdistuvat teot kriminalisoidaan rikoslaissa (39/1889). Rikoslain (39/1889) olennaisimpiin tehtäviin kuuluvat muun muassa suojella yksilön oikeutta elämään ja terveyteen, seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen sekä vapauteen. (Frände 2010, 84; L 11.6.1999/731.) 3.1.1 Seksuaalirikoksista Rikoslain (39/1889) 20 luku käsittelee seksuaalirikoksia. Seksuaalirikoksiin kuuluvat muun muassa raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen ahdistelu sekä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Seksuaalirikokset voidaan jakaa pakottamisrikoksiin, hyväksikäyttörikoksiin ja taloudellisiin hyväksikäyttörikoksiin. Pakottamisrikoksiin voidaan lukea raiskaus, törkeä raiskaus ja pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Näissä rikoksissa keskeisenä tunnusmerkkinä on pakottaminen sekä joissain tapauksissa puolustuskyvyttömän tilan hyväksikäyttäminen. Hyväksikäyttörikoksiin voidaan puolestaan lukea seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen ahdistelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen. Hyväksikäyttörikoksissa tekijä hyödyntää sitä, että osapuolten mahdollisuus seksuaaliseen itsemääräämiseen ei ole tasavahva ja tasavertainen, vaan tekijä on uhria vahvemmassa asemassa. Taloudellisiin hyväksikäyttörikoksiin kuuluvat

17 sen sijaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, paritus sekä törkeä paritus. Taloudellisissa hyväksikäyttörikoksissa taloudellisen tai muun korvauksen saaminen toimii syynä tekoon ryhtymiselle. (Frände, Matikkala, Tapani, Tolvanen, Viljanen & Wahlberg 2018, 133 134, 151, 181.) Raiskauksessa henkilö pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen kanssaan käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sitä. Raiskaukseen syyllistyy myös henkilö, joka käyttää toisen tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa hyväkseen ollessaan sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Törkeästä raiskauksesta on kyse silloin, kun raiskaus on kokonaisuutena arvostellen törkeä, ja raiskauksessa aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila. Jos rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, kohteena on alle kahdeksantoista vuotias tai rikos tehdään erityisen raa alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, on kyseessä myös törkeä raiskaus. Ampuma- tai teräaseen tai muun hengenvaarallisen välineen käyttö tai vakavalla väkivallalla uhkaaminen raiskauksen yhteydessä tekevät myös rikoksesta törkeän. (L 19.12.1889/39.) Seksuaalisen teon pakottamiseen syyllistyy henkilö, joka väkivallalla tai sen uhalla pakottaa toisen seksuaaliseen tekoon tai sellaisen teon kohteeksi, ja teko loukkaa olennaisesti toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon on kyseessä myös silloin, kun henkilö käyttää toisen tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa hyväkseen saadakseen hänet ryhtymään seksuaaliseen tekoon tai teon kohteeksi, ja teko loukkaa olennaisesti toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. (L 19.12.1889/39.) Seksuaalisessa hyväksikäytössä henkilö käyttää asemaansa hyväkseen taivuttaakseen toisen sukupuoliyhteyteen kanssaan, muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai tällaisen teon kohteeksi. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kyse esimerkiksi silloin, kun henkilö taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon alle kahdeksantoistavuotiaan, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen; tai

18 sairaalassa tai muussa laitoksessa hoidettavana olevan henkilön, jonka kyky puolustaa itseään, muodostaa tai ilmaista tahtoaan on olennaisesti heikentynyt sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi. Jos henkilö on tekijästä erityisen riippuvainen tai hänen kykynsä päättää itsenäisesti seksuaalisesta käyttäytymisestään on olennaisesti heikompi kuin tekijällä, on kyseessä myös seksuaalinen hyväksikäyttö. (L 19.12.1889/39.) Seksuaalisessa ahdistelussa henkilö tekee koskettelemalla toiselle seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavan teon. Jollei teosta säädetä muualla laissa, on kyseessä seksuaalinen ahdistelu. (L 19.12.1889/39.) Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä henkilö tekee koskettelemalla tai muulla tavoin seksuaalisen teon alle kuusitoistavuotiaalle tai saa hänet ryhtymään tekoon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kyse myös tilanteessa, jossa henkilö toimii edellä mainitulla tavalla yli kuusitoista- mutta alle kahdeksantoistavuotiaan lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa ja asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Jos teossa on koskettelun sijaan kyse sukupuoliyhteydestä, on kyseessä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kyse myös silloin, kun henkilö on sukupuoliyhteydessä alle kuusitoistavuotiaan kanssa, ellei teko ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. (L 19.12.1889/39.) Lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin syyllistyy henkilö, joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa, tarkoituksenaan valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa esitetään lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla. Henkilö, joka houkuttelee alle 18-vuotiaan ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon taikka esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa esityksessä, syyllistyy myös lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin. Tällaisen esityksen seuraaja syyllistyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamiseen. (L 19.12.1889/39.)

19 Henkilö, joka taloudellisen korvauksen antamalla tai lupaamalla saa parituksen tai ihmiskaupan kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä. Henkilö, joka lupaa tai antaa korvauksen alle 18-vuotiaalle ja saa tämän siten ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon on syyllistynyt puolestaan seksuaalipalvelujen ostamiseen nuorelta. (L 19.12.1889/39.) Paritukseen syyllistynyt henkilö järjestää huoneen tai tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä, siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa tai alle 18-vuotiaan lapsen tekemää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten. Henkilö, joka edistää tällaista tekoa, esimerkiksi tekoon ryhtyvän henkilön majoittamisen, yhteystietojen välittämisen sekä markkinoimisen kautta, syyllistyy myös paritukseen. Paritukseen syyllistyminen edellyttää taloudellisen hyödyn tavoittelemista itselle tai toiselle henkilölle. Törkeässä parituksessa tavoiteltava taloudellinen hyöty on huomattava, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai kohteena on alle 18-vuotias lapsi, ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä. (L 19.12.1889/39.) 3.1.2 Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista Rikoslain (39/1889) 21 luku käsittelee henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Tällaisia rikoksia ovat muun muassa tappo, murha, surma, lapsensurma, pahoinpitely, kuolemantuottamus, vammantuottamus, vaaran aiheuttaminen ja heitteillepano. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset voidaan jaotella tahallisiin henkirikoksiin, pahoinpitelyrikoksiin, tuottamuksellisiin henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin sekä hengen ja terveyden vaarantamista koskeviin rikoksiin. Tahallisiin henkirikoksiin kuuluvat tappo, murha, surma ja lapsensurma. Pahoinpitelyrikoksiin kuuluvat nimensä mukaisesti pahoinpitely, lievä pahoinpitely sekä törkeä pahoinpitely. Tuottamuksellisia henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia ovat kuolemantuottamus ja vammantuottamus. Hengen ja terveyden vaarantamista koskeviin rikoksiin kuuluvat puolestaan vaaran aiheuttaminen ja heitteillepano. Tuottamukselliset henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset edellyttävät joko huoli-

20 mattomuutta tai aiheuttamista, kun taas kaikki muut edelle mainitut rikokset edellyttävät tekijän tahallisuutta. Vaaran aiheuttaminen edellyttää tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. (Frände, Matikkala, Tapani, Tolvanen, Viljanen & Wahlberg 2018, 203, 219, 273.) Tapossa henkilö tappaa toisen. Jos tappo tehdään vakaasti harkiten, erityisen raa alla tai julmalla tavalla tai vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen, on kyseessä murha. Jos tappo on puolestaan kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, on kyseessä surma. Tällaisia lieventäviä asiahaaroja ovat rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat. Rikoslaissa (39/1889) on erikseen säädetty lapsensurmasta, jossa tekijänä on nainen, joka synnytyksestä johtuvan uupumuksen tai ahdistuksen vaikutuksen alaisena, surmaa lapsensa. (L 19.12.1889/39.) Pahoinpitelyssä henkilö tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa tai sellaista tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Rikoslaissa (39/1889) säädetään erikseen törkeästä pahoinpitelystä, jossa pahoinpitelyllä aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila. Törkeä pahoinpitely on kyseessä myös tilanteessa, jossa rikos tehdään erityisen raa alla tai julmalla tavalla tai käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä. Jos pahoinpitely on puolestaan kokonaisuutena arvostellen vähäinen, on kyseessä lievä pahoinpitely. (L 19.12.1889/39.) Kuolemantuottamuksessa henkilö huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman. Jos kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä, on kyseessä törkeä kuolemantuottamus. Vammantuottamuksessa henkilö huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vakavuudeltaan vähäinen. Jos ruumiinvamma tai sairaus aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä, on kyseessä törkeä vammantuottamus. (L 19.12.1889/39.)

21 Vaaran aiheuttamisessa henkilö tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran. Tilanteessa, jossa henkilö saattaa toisen tai jättää henkilön, josta on velvollinen huolehtimaan, avuttomaan tilaan ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on kyse heitteillepanosta. (L 19.12.1889/39.) 3.1.3 Vapauteen kohdistuvista rikoksista Rikoslain (39/1889) 25 luku käsittelee vapauteen kohdistuvia rikoksia, joita ovat muun muassa vapaudenriisto, laiton uhkaus, vainoaminen ja pakottaminen. Vapaudenriistossa olennaisena tunnusmerkkinä on liikkumisvapauden konkreettinen loukkaaminen. Vainoamisessa on puolestaan kyse toiminnasta, joka kaventaa uhrin toimintakykyä. Pakottamiselle on tunnusomaista pyrkimys vaikuttaa uhrin tahtoon. Laiton uhkaus ei sen sijaan konkreettisesti loukkaa uhrin vapautta ja siten kyseisen rikoksen liityntä nimenomaan vapauden loukkaamiseen jää muita rikoksia etäisemmäksi. (Frände, Matikkala, Tapani, Tolvanen, Viljanen & Wahlberg 2018, 463.) Vapaudenriistossa henkilö sulkee sisään, sitoo, kuljettaa johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä. Jos vapaudenriistossa vapaudenmenetystä jatketaan yli kolme vuorokautta, aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa ja teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä, on kyse törkeästä vapaudenriistosta. (L 19.12.1889/39.) Laittomassa uhkauksessa henkilö uhkaa toista aseella tai muulla rikoksella siten, että uhatulla on perusteltu syy pelätä oman tai toisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Vainoamisessa henkilö toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkaillee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista, aiheuttaen vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Tilanteessa, jossa henkilö oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotain, on kyse pakottamisesta, ellei teosta säädetä ankarampaa rangaistusta muualla laissa. (L 19.12.1889/39.)

22 3.2 Lastensuojelulaki (417/2007) Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lain mukaan ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista on lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisesta säädetään tarkemmin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun laissa (361/1983). (L 13.4.2007/417.) Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi, ottaen huomioon lapsen yksilölliset tarpeet ja toivomukset. Huollon tulee turvata myös myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja vanhempien välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä tarpeellinen valvonta ja huolenpito ottaen huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Lapselle on myös pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeellinen kasvuympäristö sekä taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee myös tukea ja edistää. (L 8.4.1983/361.) Kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt sekä muun muassa lasten päivähoidossa, opetustoimessa, nuorisotoimessa ja seurakunnassa palveluksessa olevat henkilöt ovat velvoitettuja salassapitosäännösten estämättä ilmoittamaan viipymättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät lastensuojelutarpeen selvittämistä. Lastensuojeluviranomaisilla on sijaan velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu rikoslain (39/1889) 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko tai sellainen rikoslain (39/1889) 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuva rikoksena rangaistavaksi säädetty teko, josta enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta (L 13.4.2007/417).

23 4 PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTARIKOKSET VUO- SINA 2009 2017 Tässä luvussa käsitellään tilastotietoa vuosien 2009 2017 aikana ilmoitetuista perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksista. Rikokset on luokiteltu kolmeen osa-alueeseen: henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin, seksuaalirikoksiin sekä vapauteen kohdistuviin rikoksiin. Aluksi esitellään kyseisten rikosten määrän muutoksia vuosittain. Sen jälkeen rikoksia tarkastellaan tekijän ja uhrin välisen suhteen sekä uhrin iän mukaan. Lopuksi tarkastellaan, mikä on tekijöiden ja uhrien sukupuolijakauma kussakin osa-alueessa. 4.1 Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määrät vuosiluvuittain Seuraavat kolme kuviota kuvaavat perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten määränmuutoksia. Jokainen kuvioista käsittää yhden edellä mainituista osa-alueista, ja jokainen osa-alue on jaettu rikosnimikkeisiin. Kaikissa kuvioissa on huomioitu ainoastaan tapaukset, joissa uhrina on alle 18-vuotias ja tekijänä uhrin vanhempi, sisarus tai muu samassa taloudessa asuva henkilö.

Lukumäärä 24 1800 1600 1400 1200 1000 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 tapon, murhan tai surman yritys 5 3 4 7 1 1 1 0 4 pahoinpitely 725 948 1137 1561 1293 1226 1679 1592 1606 törkeä pahoinpitely 24 25 17 31 34 21 16 27 31 lievä pahoinpitely 144 196 292 288 204 211 281 301 302 muut henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset 800 600 400 200 0 15 26 23 24 31 23 25 19 24 Vuosi Kuvio 1. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määrän muutokset rikosnimikkeittäin vuosina 2009 2017 (Rikos- ja pakkokeinotilasto, 2018). Kuvio 1 kuvaa lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrän muutoksia vuosien 2009 2017 aikana. Tarkasteltaviin rikoslajeihin kuuluvat tapon, murhan tai surman yritys, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, lievä pahoinpitely sekä muut henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset, joihin kuuluvat muun muassa kuolemantuottamus, vammantuottamus, vaaran aiheuttaminen sekä heitteillepano. Kuten kuviosta voidaan havaita, yleisin lasten henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista oli pahoinpitely. Tarkasteltavien vuosien aikana pahoinpitelyiden määrä on ollut nousujohteista, mutta vuosina 2013 ja 2014 määrä on vähentynyt hetkellisesti. Vuonna 2017 pahoinpitelyjen määrä oli 122 % suurempi kuin vuonna 2009. Määrältään toiseksi yleisin henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos vuosina 2009 2017 oli lievä pahoinpitely. Lievien pahoinpitelyiden määrä on ollut myös nousujohteista, ja vuonna 2017 ilmoitettujen lievien pahoinpitelyjen määrä oli 110 % suurempi kuin vuonna 2009. Vuosina 2013 ja 2014 lievien pahoinpitelyjen määrässä on pahoinpitelyjen tapaan tapahtunut hetkellinen vähentyminen. Törkeät pahoinpitelyt, muut henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset sekä tapon, murhan tai surman yritykset ovat harvinaisempia rikosmuotoja, ja niiden määrät ovatkin pysyneet melko tasaisina vuosien 2009 2017 aikana.

Lukumäärä 25 200 180 160 140 120 100 lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 80 60 40 20 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 85 169 189 155 123 144 131 132 88 raiskaus 0 5 9 7 8 9 9 9 11 muut seksuaalirikokset 6 1 5 9 5 6 10 7 4 Vuosi Kuvio 2. Seksuaalirikosten määrän muutokset rikosnimikkeittäin vuosina 2009 2017 (Rikos- ja pakkokeinotilasto, 2018). Kuvio 2 kuvaa lapseen kohdistuneiden seksuaalirikosten määrän muutoksia vuosien 2009 2017 aikana. Tarkasteltaviin rikoslajeihin kuuluvat lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus sekä muut seksuaalirikokset, joihin kuuluvat pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen sekä paritus. Tarkasteltavien vuosien aikana suurin osa lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista oli lajiltaan lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Raiskausten ja muiden seksuaalirikosten määrät pysyivät sen sijaan vähäisinä, eikä suuria muutoksia määrissä ole havaittavissa. Lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä on vaihdellut suuresti vuosien aikana, mutta vuoden 2017 määrä on ainoastaan 4 % suurempi kuin vuonna 2009. Vuonna 2011 lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä oli korkeimmillaan, jopa 115 % suurempi kuin vuonna 2017.

Lukumäärä 26 160 140 120 100 80 60 40 20 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 vapaudenriisto 0 0 9 13 15 17 7 10 14 laiton uhkaus 0 0 113 148 121 111 104 123 109 vainoaminen 0 0 0 0 0 4 1 2 6 pakottaminen 0 0 0 0 0 1 0 1 2 Vuosi Kuvio 3. Vapauteen kohdistuvien rikosten määrän muutokset rikosnimikkeittäin vuosina 2009 2017 (Rikos- ja pakkokeinotilasto, 2018). Kuvio 3 kuvaa lapsen vapauteen kohdistuvien rikosten määrän muutoksia vuosien 2009 2017 aikana. Tarkasteltaviin rikoslajeihin kuuluvat vapaudenriisto, laiton uhkaus, vainoaminen sekä pakottaminen. Vapauteen kohdistuvia rikoksia ei tilastojen mukaan ole kohdistunut lapsiin ennen vuotta 2011. Vuodesta 2011 eteenpäin yleisin vapauteen kohdistuneista rikoksista oli laiton uhkaus. Laittomien uhkausten määrä kääntyi vuoden 2012 jälkeen laskujohteiseksi, mutta vuonna 2016 määrässä tapahtui hetkellinen nousu. Toiseksi yleisin vapauteen kohdistuneista rikoksista oli vapaudenriisto. Vapaudenriistojen määrässä on tapahtunut tarkasteltavien vuosien aikana vähäisiä muutoksia, mutta yleisesti määrän voidaan katsoa pysyneen melko tasaisena. Vainoaminen ja pakottaminen ovat vapauteen kohdistuvista rikoksista harvinaisimpia, eikä niiden määrissä ole tapahtunut juuri muutoksia vuosien 2009 2017 aikana. Vainoaminen kriminalisoitiin rikoslaissa vasta vuonna 2014, minkä takia tapauksia ennen kyseistä vuotta ei löydy tilastoista.

27 4.2 Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikokset tekijän ja uhrin välisen suhteen mukaan Seuraavat kolme kuviota kuvaavat perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten tekijän ja uhrin välistä keskiarvollista suhdetta. Jokainen kuvioista käsittää yhden aiemmin mainituista osa-alueista, ja jokainen osa-alue on jaettu rikosnimikkeisiin. Kaikissa kuvioissa on huomioitu ainoastaan tapaukset, joissa uhrina on alle 18-vuotias ja tekijänä uhrin vanhempi, sisarus tai muu samassa taloudessa asuva henkilö. 100 % 98 % 1% 1% 3% 2% 2% 96 % 94 % 8% 8% 6% 92 % 90 % 88 % 92% 96% 91% 92% 98% 86 % tapon, murhan tai surman yritys pahoinpitely törkeä pahoinpitely lievä pahoinpitely muut henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset tekijänä vanhempi tekijänä sisarus tekijänä muu samassa taloudessa asuva Kuvio 4. Tekijän ja uhrin välinen suhde henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa vuosina 2009 2017 (Rikos- ja pakkokeinotilasto, 2018). Kuvio 4 kuvaa lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten uhrin ja tekijän välistä keskiarvollista suhdetta vuosien 2009 2017 aikana. Tarkasteltavana on tilanteet, joissa tekijä on uhrin vanhempi, sisarus tai muu samassa taloudessa asuva henkilö. Kuten kuviosta voidaan havaita, suurin osa kyseisistä rikoksista on vanhemman lapseensa kohdistamia. Sen sijaan muiden samassa taloudessa asuvien henkilöiden voidaan tilastojen perusteella todeta syyllistyneen kyseisiin rikoksiin harvoin. Erityisesti muissa henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa, kuten

28 kuolemantuottamuksessa, vammantuottamuksessa, vaaran aiheuttamisessa sekä heitteillepanossa, lähes kaikissa tapauksissa (98 %) tekijänä on ollut lapsen vanhempi. Lopuissa 2 %:ssa tekijänä on sen sijaan ollut lapsen sisarus. Myös tapon, murhan tai surman yritykset ovat kohdistuneet lapsiin tarkasteltavien vuosien aikana joko vanhemman (92 %) tai sisaruksen (8 %) toimesta. Pahoinpitelyiden kaikissa kolmessa muodossa uhrin ja tekijän väliset suhteet ovat lähes samansuuruiset. Niissäkin vanhempien osuus on huomattavasti suurin (yli 90 %), kun taas sisarusten (alle 10 %) sekä muiden samassa taloudessa asuvien henkilöiden (1-2 %) syyllistyminen pahoinpitelyihin oli harvinaisempaa. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 1% 2% 21% 34% 9% 32% 40 % 30 % 78% 64% 59% 20 % 10 % 0 % lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö raiskaus muut seksuaalirikokset tekijänä vanhempi tekijänä sisarus tekijänä muu samassa taloudessa asuva Kuvio 5. Tekijän ja uhrin välinen suhde seksuaalirikoksissa vuosina 2009 2017 (Rikos- ja pakkokeinotilasto, 2018). Kuvio 5 kuvaa lapseen kohdistuneiden seksuaalirikosten uhrin ja tekijän välistä keskiarvollista suhdetta vuosien 2009 2017 aikana. Tarkasteltavana ovat jälleen tilanteet, joissa tekijä on uhrin vanhempi, sisarus tai muu samassa taloudessa asuva henkilö. Kuten kuviosta voidaan havaita, prosenttiosuudet jakautuvat lähes samoin

29 kuin henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten osalta. Vanhempien osuus seksuaalirikosten tekijöistä oli siten suurin ja muun samassa taloudessa asuvan henkilön puolestaan pienin. 78 % lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä oli vanhemman lapseensa kohdistamia, kun taas ainoastaan 1 %:ssa tapauksista tekijänä toimi muu samassa taloudessa asuva henkilö. Lopuissa 21 %:ssa tapauksista tekijänä oli uhrin sisarus. Raiskausrikoksissa vanhempien osuus oli pienempi (64 %) kuin lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä, kun taas sisarusten (34 %) ja muiden samassa taloudessa asuvien henkilöiden (2 %) hieman suurempi. Muissa seksuaalirikoksissa, joita ovat esimerkiksi pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen, muiden samassa taloudessa asuvien henkilöiden osuus oli selkeästi suurempi (9 %) kuin muissa lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Vanhempien osuus oli kuitenkin tässäkin tapauksessa suurin (59 %) ja lopuissa 32 %:ssa tapauksista tekijä oli uhrin sisarus.

30 100 % 98 % 2% 2% 1% 96 % 94 % 8% 92 % 100% 100% 90 % 97% 88 % 86 % 84 % 90% vapaudenriisto laiton uhkaus vainoaminen pakottaminen tekijänä vanhempi tekijänä sisarus tekijänä muu samassa taloudessa asuva Kuvio 6. Tekijän ja uhrin välinen suhde vapauteen kohdistuvissa rikoksissa vuosina 2009 2017 (Rikos- ja pakkokeinotilasto, 2018). Kuvio 6 kuvaa lapsen vapauteen kohdistuneiden rikosten uhrin ja tekijän välistä keskiarvollista suhdetta vuosien 2009 2017 aikana. Kuviossa tarkastellaan aiempien tavoin ainoastaan tilanteita, joissa tekijänä on uhrin vanhempi, sisarus tai muu samassa taloudessa asuva henkilö. Kuten kuviosta voidaan havaita, myös vapauteen kohdistuvat rikokset ovat tarkasteltavien vuosien aikana olleet lähes aina vanhemman lapseensa kohdistamia. Vainoamisen ja pakottamisen osalta kaikissa vuosien 2009 2017 aikana ilmoitetuissa tapauksissa tekijänä on toiminut vanhempi. Myös vapaudenriistoissa vanhempien osuus on huomattavan suuri (97 %), kun taas sisarusten (1 %) tai muiden samassa taloudessa asuvien henkilöiden (2 %) syyllistyminen kyseisiin rikoksiin on ollut hyvin harvinaista. Laittomissa uhkauksissa sisarusten osuus tekijöistä (8 %) on puolestaan huomattavasti suurempi kuin muissa vapauteen kohdistuneissa rikoksissa. Suurimmassa osassa (90 %) laittomista uhkauksista tekijänä oli kuitenkin jälleen uhrin vanhempi ja muiden samassa taloudessa asuvien henkilöiden osallisuus oli erittäin vähäistä (2 %).

31 4.3 Perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikokset uhrin iän mukaan Seuraavat kolme kuviota kuvaavat perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten jakautumista uhrien ikäluokkien kesken. Jokainen kuvioista käsittää yhden aiemmin mainituista osa-alueista, ja jokainen osa-alue on jaettu rikosnimikkeisiin. Kaikissa kuvioissa on huomioitu ainoastaan tapaukset, joissa uhrina on alle 18-vuotias ja tekijänä uhrin vanhempi, sisarus tai muu samassa taloudessa asuva henkilö. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 27% 73% tapon, murhan tai surman yritys 12% 10% 88% 90% 28% 72% 4% 96% pahoinpitely törkeä pahoinpitely lievä pahoinpitely muut henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset uhri 0-14 vuotias uhri 15-17 vuotias Kuvio 7. Uhrin ikä henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa vuosina 2009 2017 (Rikos- ja pakkokeinotilasto, 2018). Kuvio 7 kuvaa vuonna 2009 2017 ilmoitettujen lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikoksien jakautumista ikäluokkien kesken. Tarkasteltavia ikäluokkia on kaksi, 0 14-vuotiaat sekä 15 17-vuotiaat. Kuten kuviosta voidaan havaita, suurin osa kyseisistä rikoksista kohdistui alempaan ikäluokkaan, eli 0-14-vuotiaisiin. Erityisesti muut henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, kuten kuolemantuottamus, vammantuottamus, vaaran aiheuttaminen ja heitteillepano kohdistuivat lähes kaikki (96 %) alle 15-vuotiaisiin ja ainoastaan 4 % 15 17-vuotiaisiin. Pahoinpitelyissä sekä törkeissä pahoinpitelyissä 15 17-vuotiaiden osuus oli myös melko pieni