Etelä-Karjalan ilmanlaatu 2013

Etelä-Karjalan ilmanlaatu 2013

1. Yleistä Etelä-Karjalan yhdyskuntailmanlaaduntarkkailun mittausverkko muodostuu Imatran, Lappeenrannan ja Svetogorskin mittauspisteistä. Vuonna 2013 mittausverkossa oli 15 mittauspistettä. Näistä kahdellatoista suoritetaan jatkuvatoimista mittausta, mikä mahdollistaa reaaliaikaisen tiedonsaannin ilmanlaatutilanteesta koko mittausverkon alueella. Mittauspisteet sijaitsevat teollisuuslaitosten ja asutus- ja liikennekeskusten lähistöllä. Mittausverkkoon kuuluvien laitteistojen hoidosta ja tulosten raportoinnista on vastannut Imatran seudun ympäristötoimi (aiemmin Imatran kaupungin ympäristö- ja tutkimusyksikkö) yhteistyössä paikallisen teollisuuden ja lähikuntien ympäristöviranomaisten kanssa yli 20 vuoden ajan. Etelä-Karjalan ilmanlaatu oli vuoden 2013 aikana enimmäkseen hyvää. Ilmanlaatua heikensi eniten keväinen katupölyajanjakso. Ilmatieteenlaitos ylläpitää valtakunnallista ilmanlaadun verkkopalvelua osoitteessa www.ilmanlaatu.fi. Verkkopalvelun sivuille päivittyy reaaliaikaisesti 47 Suomen paikkakunnan ilmanlaatutiedot. Kuva 1 : Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuportaalin sivuilla on reaaliaikaista ilmanlaatutietoa 47 paikkakunnalta ja 92 mittausasemalta 1

2. Mitattavia komponentteja Hajurikkiyhdisteitä (TRS) syntyy selluteollisuuden tuotantoprosessien yhteydessä. Hajurikkiyhdisteet aiheuttavat jo pieninä pitoisuuksina yhdyskuntailmassa viihtyvyyshaittaa epämiellyttävän hajunsa takia. Yhdisteillä on tutkimuksissa todettu olevan myös terveydellisiä haittavaikutuksia kuten päänsärkyä ja pahoinvointia. Rikkidioksidin päästöjä (SO 2 ) syntyy Etelä-Karjalan alueella lähinnä energiatuotannossa ja teollisuudessa. Alueen rikkidioksidipitoisuudet kasvavat myös kaukokulkeuman vaikutuksesta. Veteen liuetessa rikkidioksidi muodostaa rikkihappoa, mikä märkälaskeumana aiheuttaa happamoitumista. Korkeat rikkidioksidipitoisuudet ärsyttävät ylähengitysteitä ja voivat aiheuttaa hengitystieinfektioita ja astmakohtauksia. Typenoksideja (NO x ) syntyy liikenteen ja lämmityksen päästöissä. Typenoksideista typpidioksidi (NO 2 ) on terveyden kannalta haitallisin. Se voi aiheuttaa hengitystieärsytystä, astmakohtauksia ja alttiutta hengitystietulehduksille. Hengitettäviä hiukkasia (PM10) ja pienhiukkasia (PM2,5) esiintyy ilmassa luonnon omien päästöjen seurauksena, mutta niitä kulkeutuu ilmaan myös teollisuudesta, liikenteestä, energiantuotannosta ja kaukokulkeumana. Hengitettävät hiukkaset eli PM10 ovat kooltaan alle 10 µm hiukkasia ja pienhiukkaset eli PM2,5 ovat kooltaan alle 2,5 µm hiukkasia. Säätietoja, kuten tuulensuunta, tuulennopeus, lämpötila, kosteus ja paine, mitataan mittausverkon alueella kahdella sääasemalla, vuonna 2013 tulosten tarkastelussa käytettiin vain Rautionkylän sääaseman tuulitietoja. Säätietojen avulla voidaan päätellä epäpuhtauksien päästölähteitä, kulkeutumista ja muuntumista. 2

3. Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Valtioneuvosto on antanut asetuksessaan 480/96 yhdyskuntailmanlaadulle ohjearvot ja asetuksessaan 38/2011 raja-arvot, joiden tavoitteena on ehkäistä asukkaiden terveysriskejä ja vähentää ympäristön pilaantumista. Ohjearvot ovat arvoja, joita pienempiin yhdyskuntailman pitoisuuksiin tulee pyrkiä. Raja-arvot ovat arvoja, joita pienempiä yhdyskuntailman pitoisuuksien tulee olla. PM2,5:lle on lisäksi annettu WHO:n vuorokausiohjearvo 25 µg/m³. Taulukko 1 : Valtioneuvoston päätöksen (Vnp 480/96) mukaiset ohjearvot Komponentti Aika Enimmäispitoisuus Typpidioksidi (NO 2 ) (µg/m³) NO+NO 2 (µg/m³) - vuorokausi (2.suurin/kk) - tunti (99 %-arvo/kk) -kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu vuosiohjearvo (NO+NO 2 yksikössä µg(no 2 )/m 3) (Vnp 38/2011) 70 150 30 Rikkidioksidi (SO 2 ) (µg/m³) Kokonaisleijuma (TSP) (µg/m³) Hengitettävät (PM1 0) (µg/m³) Haisevat (TRS) (µg(s)/m³) - vuorokausi (2.suurin/kk) - tunti (99 %-arvo/kk) - kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu vuosiohjearvo (Vnp 38/2011) - vuosi - vuorokausi (98 %-arvo/a) 80 250 20 50 120 hiukkaset - vuorokausi (2. suurin/kk) 70 rikkiyhdisteet - vuorokausi (2. suurin/kk) 10 Taulukko 2: Valtioneuvoston asetuksen (38/2011) mukaiset raja-arvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi Komponentti Aika Enimmäispitoisuus (µg/m³) Typpidioksidi (NO 2 ) (µg/m³) 1 tunti vuosi 200 40 Sallittujen ylitysten määrä, kpl 18 1.1.2010 1.1.2010 Ajankohta, jolloin pitoisuudet oltava rajaarvoa pienempiä Rikkidioksidi (SO 2 ) (µg/m³) Hengitettävät hiukkaset (PM1 0) (µg/m³) Pienhiukkaset (PM2, 5) 1 tunti 24 tuntia 24 tuntia 1 vuosi 350 125 50 24 3 1.1.2005 1.1.2005 35 1.1.2005 40 1.1.2005 vuosi 25 1.1.2010 3

4. Imatran ilmanlaatutulokset 2013 Imatran ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksillä arvioituna vuonna 2013 enimmäkseen hyvää. Laatuluokaltaan huonoa tai erittäin huonoa ilmanlaatua ei mitattu. Imatralla ilmanlaatu heikkeni eniten maalis-huhtikuussa keväisen katupölyajanjakson aikana, sekä paikallisten metsä- ja metalliteollisuuden hajurikkiyhdiste-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjen seurauksena. Pelkolassa ilmanlaatua heikensi lisäksi rajaliikenteen kasvattamat typpidioksidien pitoisuudet ja Svetogorskin tehtaan päästöt. Kaukokulkeuman mukana tulleet epäpuhtaudet vaikuttivat Imatran ilmanlaatuun ajoittain. 4.1 Imatran hajurikkiyhdisteet (TRS) Imatran suurimmat TRS:n pitoisuudet mitattiin Rautionkylän mittauspisteellä, ja eniten kohonneita TRS:n pitoisuuksia mitattiin Pelkolan mittauspisteellä. Valtioneuvoston antama TRS:n eli hajurikkiyhdisteiden ohjearvo ei ylittynyt Imatran mittauspisteillä vuoden 2013 aikana. Pelkolan mittauspisteellä hajutunteja eli yli 3 µg(s)/m³ tuntikeskiarvoja mitattiin 369 tuntia, Rautionkylässä 219 tuntia ja Mansikkalassa 46 tuntia. Vuoden 2013 Imatran ulkoilman TRS - yhdisteiden pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisinä kuutena vuotena. TRS pitoisuudet ovat selvästi pienentyneet 20 viimeisen vuoden aikana paikallisten sellutehtaiden prosessimuutosten ansiosta. Kuva 2: Rautionkylän ja Pelkolan TRS - yhdisteiden vuosikeskiarvot ja tuntikeskiarvon 10 µg(s)/m³ ylittäneiden tuntikeskiarvojen osuudet vuosina 1988 2013 4

4.2 Imatran rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidin pitoisuudet Imatran mittauspisteillä olivat vuonna 2013 alle ohje- ja rajaarvojen. Rautionkylässä mitattiin Imatran suurimmat rikkidioksidin pitoisuudet. Maaliskuussa Stora Enson häiriötilanteen aikana pitoisuudet kohosivat Rautionkylässä yhdeksi tunniksi yli raja-arvon numeerisarvon, mutta varsinaisesti raja-arvoa ei ylitetty. Rautionkylän rikkidioksidin pitoisuuksiin vaikuttaa enimmäkseen Stora Enson Imatran tehtaiden päästöt ja Pelkolan pitoisuuksiin Svetogorskin tehtaan päästöt. Mansikkalan mittauspisteellä pitoisuuksia kasvattavat enimmäkseen liikenteen päästöt. Kaikilla mittauspisteillä pitoisuustasot kasvavat ajoittain kaukokulkeuman seurauksena. Imatralla rikkidioksidipitoisuudet ovat olleet alle ohje- ja raja-arvojen 1997 2003 ja 2005 2013. Kuva 3: Rautionkylän ja Pelkolan rikkidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvot ja suurimmat 99 % - tuntiarvot vuosina 1988 2013 4.3 Imatran typpidioksidi (NO 2 ) Vuonna 2013 Imatran suurimmat NO 2 - pitoisuudet mitattiin Pelkolan mittauspisteellä. Pitoisuudet olivat suurimmillaan maaliskuussa. Vuoden 2013 typpidioksidien pitoisuudet Imatralla olivat 23-77 % ohje- ja raja-arvoista. Typenoksidien pitoisuuksille on tyypillistä ajallinen vaihtelevuus liikennemäärien mukaan varsinkin kaupunkien keskustoissa ja vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla sekä myös vuodenajan mukaan. Teollisuuden NO x - päästöt eivät näy mittauksissa yhtä selvästi kuin liikenteen päästöt. 5

4.4 Imatran hiukkaset (PM10 ja PM2,5) Imatralla hengitettävien hiukkasten pitoisuudet (PM10) kohosivat maalis-huhtikuussa keväisen katupölyepisodin aikana. Hengitettävien hiukkasten ohjearvo ei kuitenkaan ylittynyt millään Imatran mittauspisteellä. PM10-pitoisuudet olivat vuonna 2013 samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuotena. Kuva 4: Teppanalan ja Mansikkalan PM10:n vuosikeskiarvot ja ohjearvoon verrattavat pitoisuudet 1995-2013 Pienhiukkasia (PM2,5) mitattiin Imatralla Teppanalassa. WHO:n vuorokausiohjearvo ylittyi Teppanalan mittauspisteellä vuoden 2013 aikana yhden kerran. PM2,5:n pitoisuustasot kohosivat kovien pakkasten aikaan sekä kaukokulkeuman vaikutuksesta. Kuva 5: Teppanalan PM2,5 vuorokausikeskiarvot ja WHO:n ohjearvo 25 µg/m³ 6

4.5 Imatran rikkilaskeuma Imatran laskeumapisteiden kokonaisrikkilaskeuma on pienentynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Rikkilaskeuman tavoitetaso ylittyi kuitenkin kaikilla mittauspisteillä vuonna 2013. Kuva 6: Imatran laskeumapisteiden rikkilaskeumat vuosina 1990 2013 Kuva 7: Rautionkylän ilmanlaadun mittauskoppi, laskeumakeräin ja ilmanlaadun mittalaitteita 7

5. Lappeenrannan ilmanlaatutulokset 2013 Lappeenrannan kaupungin alueella ilmanlaatua mitattiin sekä Lappeenrannan ydinalueen alueella että entisen Joutsenon kaupungin alueella. Ilmanlaatuindeksillä arvioituna ilmanlaatu oli vuonna 2013 enimmäkseen hyvää kaikilla mittauspisteillä. Ilmanlaadultaan erittäin huonoja päiviä ei mitattu ollenkaan. Ilmanlaatua heikensivät eniten kevätpölykauden aikana kohonneet hiukkaspitoisuudet sekä tehtaiden toimintahäiriöiden hajurikkiyhdistepitoisuudet. 5.1 Lappeenrannan hajurikkiyhdisteet (TRS) Vuonna 2013 hajurikkiyhdisteitä eli TRS:ää mitattiin Lappeenrannassa kuudessa mittauspisteessä: Lappeenrannan keskustassa, Tirilässä, Lauritsalassa, Ihalaisessa sekä Joutsenon alueella Pulpin ja Joutsenon keskustan mittauspisteillä. TRS:n ohjearvo ylittyi vuoden 2013 aikana Pulpin mittauspisteellä. Joutsenossa sijaitsevan Metsä Fibre Oy:n hakesiilon syöttöongelmat aiheutti pahaa hajua Joutsenon Pulpilla useasti kesän 2013 aikana. Tirilän ja Lauritsalan suurimmat TRS:n pitoisuudet mitattiin tuulensuunnan ollessa Kaukaan tehtaalta mittauspisteille päin, Ihalaisen suurimmat pitoisuudet tuulensuunnan ollessa Ihalaisen teollisuusalueelta mittauspisteelle päin ja Pulpin ja Joutsenon keskustan mittauspisteillä tuulen ollessa Metsä Fibre Oy Joutsenon tehtaalta päin. Yli 3 µg(s)/m³ tuntikeskiarvoja eli ns. hajutunteja mitattiin Lappeenrannan keskustassa 19 tuntia, Tirilässä 236 tuntia, Lauritsalassa 359 tuntia, Ihalaisessa 44 tuntia, Pulpilla 496 tuntia ja Joutsenon keskustassa 67 tuntia. Lappeenrannan hajurikkiyhdistepitoisuudet ovat pienentyneet viimeisen 20 vuoden aikana. Pulpin mittauspisteellä pitoisuustaso oli vuonna 2013 suurempi kuin edellisenä vuonna, muilla mittauspisteillä pitoisuustaso oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuotena. Kuva 8: Tirilän ja Lauritsalan mittauspisteiden TRS-yhdisteiden vuosikeskiarvot ja tuntikeskiarvon 10 µg(s)/m³ ylitysosuudet (%) vuosina 1989-2013 8

Kuva 9: Pulpin ja Joutsenon keskustan TRS-yhdisteiden vuosikeskiarvot ja tuntikeskiarvon 10 µg(s)/m³ ylitykset prosentteina vuosina 1990-2013 5.2 Lappeenrannan rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidia mitattiin Tirilän, Pulpin ja Joutsenon keskustan mittauspisteillä. Rikkidioksidipitoisuudet olivat vuonna 2013 hiukan alhaisempia kuin edellisenä vuotena. Pitoisuudet ovat pienentyneet viimeisen 20 vuoden aikana. Pitoisuudet Lappeenrannassa ovat aina olleet alle ohje- ja raja-arvojen. SO 2 -pitoisuudet kohoavat kovien pakkasten, tehtaiden toimintahäiriöiden sekä kaukokulkeumaepisodien aikana. Kuva 1 0: Tirilän ja Pulpin mittauspisteiden rikkidioksidin vuosikeskiarvot ja suurimmat 99 % - tuntikeskiarvot vuosina 1989-2013. Lappeenrannan keskustan rikkidioksidimittaus lopetettiin maaliskuussa 2013. 9

5.3 Lappeenrannan typpidioksidi (NO 2 ) Typpidioksidia mitattiin vuonna 2013 Lappeenrannan keskustassa, Lauritsalassa, Ihalaisessa ja Tirilässä. Pitoisuudet olivat vuonna 2013 hiukan pienempiä kuin edellisenä vuotena. Typpidioksidin pitoisuustasoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien varrella. Ihalaisen mittauspisteellä pitoisuustaso on suurempi kuin muilla mittauspisteillä. Suurimmillaan pitoisuudet olivat maaliskuussa. Lappeenrannassa typenoksidipitoisuuksien keskeinen päästölähde on liikenne. Typpidioksidipitoisuudet kohoavat liikennekeskuksissa aamuruuhkien aikana sekä kovan pakkasen ja alhaisen tuulennopeuden vaikutuksesta. Pitoisuudet olivat Lappeenrannan keskustassa 30-50 %, Lauritsalassa 25 52 %, Ihalaisessa 25-61 % ja Tirilässä 23-51 % ohje- ja raja-arvoista. 5.4 Lappeenrannan hiukkaset (PM10 ja PM2,5) Lappeenrannassa mitattiin vuonna 2013 hengitettäviä hiukkasia (PM10) neljässä pisteessä: Lappeenrannan keskustassa, Lauritsalassa, Ihalaisessa ja Joutsenon keskustassa. Pienhiukkasia (PM2,5) mitattiin Tirilässä ja Lappeenrannan keskustassa. Hiukkaspitoisuudet kohosivat Lappeenrannassa maalis-huhtikuussa kevytpölyajanjaksolla. Hengitettävien hiukkasten (PM10) ohjearvo ylittyi Ihalaisessa ja Lappeenrannan keskustassa. Lauritsalassa ja Joutsenon keskustassa ohjearvo ei ylittynyt. Hengitettävien hiukkasten (PM10) raja-arvo ei myöskään ylittynyt vuoden 2013 aikana, vaikkakin numeerisarvon ylityksiä mitattiin muutamina päivinä kaikilla mittauspisteillä. Kuva 11: Lappeenrannan keskustan, Lauritsalan, Ihalaisen ja Joutsenon keskustan hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvot ja vuosien suurin ohjearvoon verrattava pitoisuus 1996 2013 Pienhiukkasten (PM2,5) osalta Tirilässä mitattiin WHO:n antaman ohjearvon ylitys tammikuussa voimakkaan kaukokulkeuman aikana. Lappeenrannan keskustan PM2,5 monitori oli huollossa kyseisen kaukokulkeuman aikana. PM2,5 pitoisuudet kohoavat pakkasen ja vähätuulisen säätilan aikana, sekä kaukokulkeuman vaikutuksesta. PM2,5 pitoisuuksien vuosiraja-arvo 25 µg/m³ei ylittynyt vuonna 2013. 10

Kuva 1 2: Lappeenrannan keskustan ja Tirilän mittauspisteiden pienhiukkaspitoisuuksien (PM2,5) vuorokausikeskiarvot vuonna 2013 Kuva 1 3: Lappeenrannan keskustan mittauspiste sijaitsee Snellmaninkadun varrella olevan Kauppahallin tiloissa. 5.5 Lappeenrannan rikkilaskeuma Valtioneuvoston antama tavoitetaso rikille ylittyi kaikilla laskeumapisteillä vuonna 2013. Laskeuman vertailupiste sijaitsi Äitsaarella. Lappeenrannan laskeumapisteiden rikkimäärät ovat laskeneet viimeisen viidentoista vuoden aikana. 11

Kuva 1 4: Lappeenrannan laskeumapisteiden rikkilaskeumat vuosina 1993-2013 12

6. Svetogorskin ilmanlaatutulokset 2013 Vuonna 2013 Svetogorskissa mitattiin ilmanlaatua yhdessä mittauspisteessä, joka sijaitsi Svetogorskin hotellin parkkipaikalla. Ilmanlaatu Svetogorskissa on parantunut vuosien varrella. Vuonna 2013 Svetogorskissa mitattiin vain hajurikkiyhdisteitä. 6.1 Svetogorskin hajurikkiyhdisteet (TRS) Vuonna 2013 TRS- pitoisuudet olivat suurempia kuin edellisenä vuotena. Svetogorskin tehtaalla tehdyt prosessimuutokset ovat vähentäneet TRS - päästöjä ilmaan. Vuonna 2013 TRS:n vuorokausiohjearvo ylittyi joulukuussa Svetogorskissa. Ns. hajutunteja eli yli 3 µg(s)/m³ tuntikeskiarvoja mitattiin mittauspisteellä 1315 tuntia. Kuva 1 5: Svetogorskin TRS- yhdisteiden vuosikeskiarvot yksikössä µg(s)/m³ ja tuntipitoisuuden 10 µg(s)/m³ylitykset prosentteina vuosina 1990 2013 6.2 Svetogorskin rikkidioksidi (SO 2 ) Svetogorskissa ei mitattu rikkidioksidia vuonna 2013. Rikkidioksidia on mitattu Svetogorskissa vuosina 1990 2008. Pitoisuudet pienenivät vuoteen 2008 mennessä vuoden 1990 tasosta Svetogorskin tehtaan prosessimuutosten ansiosta. 6.3 Svetogorskin typpidioksidi (NO 2 ) Vuonna 2013 Svetogorskissa ei mitattu typenoksideja mittalaitteen ongelman vuoksi. Joulukuussa mittalaite huollatettiin Pietarissa, ja typenoksidien mittaukset jatkuivat taas joulukuun lopussa. 6.4 Svetogorskin hiukkaset (PM10) Svetogorskissa ei mitattu hiukkaspitoisuuksia vuonna 2013. Hengitettävienhiukkasten pitoisuuksia mitattiin Svetogorskissa vuosina 1999 2008. Suomen valtioneuvoston ohjearvo ylittyi Svetogorskissa vuosina 1999 2004 ja vuonna 2007. 13

7. YHTEENVETO Etelä-Karjalan ilmanlaatu oli vuoden 2013 mittausten perusteella enimmäkseen hyvää. Keväinen katupölyajanjakso ja sellutehtaiden toimintahäiriöt heikensivät ilmanlaatua eniten. Paikallisten teollisuuslaitosten prosessiuudistusten ansiosta Etelä-Karjalan ilmanlaatu on parantunut viimeisten 20 vuoden aikana. Ongelmana ovat joka keväinen katupölyajanjakso sekä ajoittain hajurikkiyhdistepitoisuudet (TRS), jotka heikentävät alueen ilmanlaatua ja asumisviihtyvyyttä. Myös kaukokulkeumaepisodit heikentävät alueen ilmanlaatua aika ajoin. Ilmatieteenlaitos ylläpitää valtakunnallista verkkopalvelua ilmanlaatuportaalia. Portaalin sivuilta on mahdollista seurata Etelä-Karjalan ja kaiken kaikkiaan 47 muun Suomen kunnan ilmanlaatutietoja reaaliaikaisesti (www.ilmanlaatu.fi). Uutisvuoksessa julkaistaan ilmanlaatuindeksitiedotetta tiistain ja lauantain lehdissä. Etelä-Saimaassa indeksi julkaistaan ajoittain. Imatran seudun ympäristötoimen ilmanlaadunvalvonnan kotisivuilta on luettavissa Etelä-Karjalan vuosiraportit vuosilta 2004-2013, sekä näitä vuosiraportin tiivistelmiä vuosilta 2005-2013 (www.imatra.fi). Kuva 1 6: Etelä-Karjalan ilmanlaadun tunti-indeksit vuonna 2013 14

Yhteystiedot: Imatran seudun ympäristövalvonta Virastokatu 2 55 100 IMATRA puh: 020 61 74301, 020 61 74319 e-mail:ymparistotoimi@imatra.fi 15