Markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla

15.1.2015 Liite 1 Markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla

2 (34) Sisältö 1 Tiivistelmä... 3 2 Lähtökohdat huomattavan markkinavoiman tarkastelulle... 3 3 Puhepalvelujen vähittäismarkkinat... 4 3.1 Vähittäismarkkinoiden yleinen kehitys... 5 3.1.1 Puhelinpalvelujen vähittäismarkkinoiden rakenne... 5 3.1.2 Puhelinverkkojen liittymämäärien kehitys... 7 3.1.3 Puhelinliittymien levinneisyyden kehitys... 8 3.1.4 Puhelinverkkojen puheluminuuttien ja lähetettyjen tekstiviestien kehitys... 9 3.1.5 Muiden viestintäpalvelujen käytön kehitys... 11 3.1.6 Puhelinpalvelujen hinnoittelun kehitys... 14 3.2 Kysynnän korvattavuus puhepalvelujen vähittäismarkkinoilla... 17 3.3 Tarjonnan korvattavuus puhepalvelujen vähittäismarkkinoilla... 22 3.4 Maantieteelliset markkinat puhepalvelujen vähittäismarkkinoilla... 23 3.5 Yhteenveto kysynnän ja tarjonnan korvattavuudesta puhepalvelujen vähittäismarkkinoilla... 23 4 Merkitykselliset markkinat yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla... 24 4.1 Yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinat yleisesti... 24 4.2 Merkitykselliset hyödykemarkkinat... 25 4.2.1 Kysynnän korvattavuus... 25 4.2.2 Tarjonnan korvattavuus... 25 4.3 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat... 26 4.4 Yhteenveto merkityksellisistä markkinoista... 26 5 Markkinavoiman tarkastelu... 27 5.1 Markkinavoiman arviointi... 27 5.1.1 Markkinaosuus... 27 5.1.2 Hinnoittelukäyttäytyminen... 27 5.1.3 Potentiaalinen kilpailu... 30 5.1.4 Ostajan tasapainottava neuvotteluvoima... 30 5.1.5 Muut markkinavoiman arviointiin liittyvät tekijät... 33 6 Johtopäätökset markkinavoiman arvioinnista... 33

3 (34) 1 Tiivistelmä Markkina-analyysissä on arvioitu ennakkosääntelyn tarve yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla. Analyysissä on määritelty merkitykselliset yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinat tarkastelemalla laskevan puheliikenteen kysynnän ja tarjonnan korvattavuutta sekä markkinoiden maantieteellistä ulottuvuutta. Tarkastelun perusteella DNA Oy:n, Elisa Oyj:n, TeliaSonera Finland Oyj:n ja Ålands Telekommunikation Ab:n matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen palvelut muodostavat kukin omat merkitykselliset tukkumarkkinat. Markkinamäärittelyn jälkeen analyysissä on arvioitu, onko kyseessä olevilla matkaviestinverkkoyrityksillä huomattavaa markkinavoimaa laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla. Huomattavalla markkinavoimalla tarkoitetaan yrityksen kykyä toimia markkinoilla riippumattomasti kilpailijoista ja puhepalvelujen loppuasiakkaista. Jokaisella matkaviestinverkkoyrityksellä on 100 prosentin markkinaosuus omaan matkaviestinverkkoonsa laskevasta puheliikenteestä. Tämä on jo itsessään vahva indikaattori huomattavasta markkinavoimasta. Potentiaalinen kilpailu tai ostajan tasapainottava neuvotteluvoima eivät rajoita matkaviestinverkkoyritysten markkinavoimaa. Myös matkaviestinverkkoyritysten hinnoittelukäyttäytyminen tukkumarkkinoilla antaa viitteitä huomattavan markkinavoiman käytöstä. Lisäksi vähittäispalvelujen kysynnän tai tarjonnan korvattavuus eivät rajoita matkaviestinverkkoyrityksen markkinavoimaa tukkumarkkinoilla. Markkinavoiman arvioinnin perusteella Viestintävirasto on katsonut, että DNA Oy:llä, Elisa Oyj:llä, TeliaSonera Finland Oyj:llä ja Ålands Telekommunikation Ab:lla on huomattavan markkinavoiman asema omaan matkaviestinverkkoonsa laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla. 2 Lähtökohdat huomattavan markkinavoiman tarkastelulle Tietoyhteiskuntakaaren 52 :n 1 momentin mukaan Viestintäviraston on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä merkityksellisiksi määritellyistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin markkina-analyysi. Viestintäviraston on kyseisen säännöksen esitöiden mukaan merkityksellisiä markkinoita määritellessään otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan komission suositus ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (jäljempänä komission markkinasuositus). 1 Merkitykselli- 1 Komission suositus, annettu 9 päivänä lokakuuta 2014, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (2014/710/EU).

4 (34) set hyödykemarkkinat muodostuvat tässä asiassa yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoista. Kysymyksessä on komission markkinasuosituksen markkina n:o 2. Tietoyhteiskuntakaaren 52 :n 3 momentin mukaan Viestintäviraston on päätöksellään määrättävä yritys huomattavan markkinavoiman (HMV) yritykseksi, jos sillä markkina-analyysin perusteella havaitaan olevan tietyillä markkinoilla yksin tai yhdessä muiden kanssa sellaista taloudellista vaikutusvaltaa, jonka turvin se voi toimia huomattavassa määrin riippumattomana kilpailijoista, kuluttajista tai muista käyttäjistä. Viestintävirasto analysoi yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinat edellisen kerran vuosina 2005, 2007 ja 2008. 2 Yrityskohtaiset huomattavan markkinavoiman päätökset ovat luettavissa kokonaisuudessaan Viestintäviraston internetsivuilla. 3 3 Puhepalvelujen vähittäismarkkinat Yksittäiseen matkaviestinverkkoon soitetun puhelun ohjaamiseksi oikeaan liittymään tarvitaan laskevan puheliikenteen palveluja, joita voi tarjota ainoastaan se matkaviestinverkkoyritys, jonka verkossa puhelun vastaanottavan loppuasiakkaan liittymä on. Laskevan puheliikenteen palvelun kysyntä ei siten voi korvautua esimerkiksi toisen matkaviestinverkkoyrityksen tarjoamalla laskevan puheliikenteen palvelulla. Myöskään matkaviestinverkon puhepalvelujen kysynnän tai tarjonnan korvattavuus vähittäismarkkinoilla ei vaikuta kysynnän tai tarjonnan korvattavuuteen yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla. 4 Sen sijaan matkaviestinverkon puhepalvelujen kysynnän tai tarjonnan korvattavuus vähittäistasolla voi epäsuorasti rajoittaa matkaviestinverkkoyritysten markkinavoimaa matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla. Siten on perusteltua ensin tarkastella puhelinpalvelujen vähittäismarkkinoiden viimeaikaista kehitystä sekä tukkumarkkinoihin vertikaalisesti liittyvien matkaviestinverkon puhepalvelujen kysynnän ja tarjonnan korvattavuutta. 2 Vuonna 2005 Viestintävirasto analysoi markkinat valtakunnallisten matkaviestinverkkoyritysten osalta. Vuonna 2007 markkinat analysoitiin Ahvenanmaalla toimivan Ålands Mobiltelefon Ab:n (nykyinen Ålands Telekommunikation Ab) osalta, eikä kilpailutilanteessa havaittu sellaisia merkityksellisiä muutoksia, jotka olisivat edellyttäneet vuonna 2004 annetun huomattavan markkinavoiman päätöksen muuttamista. Vuonna 2008 markkinat analysoitiin TDC Oy Finlandin osalta. 3 https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/ennakkosaantelypaatokset/huomattavanmarkkinavoimanhmvsaantely /hmv-paatokset/yksittaiseenmatkaviestinverkkoonlaskevaliikenne.html 4 Esimerkiksi Euroopan komissio katsoo markkinasuosituksen perustelumuistiossa, että vaikka vähittäismarkkinoilla olisi matkaviestinverkon puhepalveluille korvaavia palveluita, ei tämä johda kysynnän korvattavuuteen tukkutasolla. Vähittäismarkkinoiden tarkastelun tulokset eivät siten vaikuta matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoiden määrittelyyn, vaan ne tulee huomioida matkaviestinverkkoyrityksen huomattavan markkinavoiman arvioinnissa. (Explanatory note. Accompanying the document Commission Recommendation on relevant product and service markets within the electronic communications sector susceptible to ex ante regulation in accordance with Directive 2002/21/EC of the European Parliament and of the Council on a common regulatory framework for electronic communications networks and services. SWD(2014) 298, Brussels, 9.10.2014, s. 28.)

5 (34) 3.1 Vähittäismarkkinoiden yleinen kehitys 3.1.1 Puhelinpalvelujen 5 vähittäismarkkinoiden rakenne Puhelinpalvelujen vähittäismarkkinoilla toimii matkaviestinverkon sekä kiinteän verkon puhelinpalveluja tarjoavia yrityksiä. Suomessa matkaviestinverkon puhelinpalveluja tarjoaa kolme valtakunnallista matkaviestinverkkoyritystä, yksi Ahvenanmaalla toimiva matkaviestinverkkoyritys sekä viisi matkaviestinverkon palveluyritystä. Kaikkien matkaviestinverkkoyritysten sekä matkaviestinverkon palveluyritysten puhelinpalveluja voi käyttää koko Suomen alueella. Kiinteän verkon puhelinpalveluja tarjoaa eri alueellisilla markkinoilla noin kolmekymmentä teleyritystä. Matkaviestinverkkoyritykset Suomessa toimivat valtakunnalliset matkaviestinverkkoyritykset ovat DNA Oy, Elisa Oyj ja TeliaSonera Finland Oyj. Niistä kukin omistaa koko Manner-Suomen väestön kattavan GSM-tekniikalla 6 toteutetun matkaviestinverkon, lähes koko väestön kattavan UMTS-tekniikalla 7 toteutetun matkaviestinverkon sekä osan väestöstä kattavan LTE-tekniikalla 8 toteutetun matkaviestinverkon. Ahvenanmaan maakunnan alueella matkaviestinverkkoyrityksinä toimivat Ålands Telekommunikation Ab GSM- ja UMTStekniikalla toteutetuilla matkaviestinverkoilla, sekä Elisa Oyj ja TeliaSonera Finland Oyj UMTS-tekniikalla toteutetuilla matkaviestinverkoilla. Matkaviestinverkkoyritykset käyttävät vähittäispalvelujen tarjoamiseen pääasiassa omistamaansa matkaviestinverkkoa. 9 Matkaviestinverkkoyritykset ovat vertikaalisesti integroituneita, eli ne tuottavat itse käytännössä kaikkia matkaviestinverkon puhelinpalvelujen arvoketjuun kuuluvia palveluja ja tuotteita. Matkaviestinverkkoyritykset tarvitsevat toiminnan harjoittamiseen toimiluvan, jonka myötä ne saavat hallinnoidakseen matkaviestinverkon käyttöön tarkoitettuja radiotaajuuksia. 5 Puhelinpalveluiksi luetaan tässä yhteydessä niin sanotut hallinnoidut puhelinpalvelut, joiden kautta voidaan soittaa puheluita tai lähettää viestejä yleisen puhelinverkon numeroihin ja hätänumeroon. Tällaisia palveluita ovat matkaviestinverkon liittymien kautta käytettävät puhe- ja viestipalvelut sekä kiinteän verkon puhelinliittymien kautta käytettävät puhepalvelut. 6 GSM-verkot (Global System for Mobile Communications) mahdollistavat matkapuhelut, teksti- ja multimediaviestit sekä piiri- ja pakettikytkentäisen tiedonsiirron alhaisilla nopeuksilla. Suomessa GSM-verkot hyödyntävät 900MHz:n ja 1800 MHz:n taajuusalueita. 7 UMTS-verkot (Universal Mobile Telecommunications System) mahdollistavat normaalit matkapuhelu- ja viestipalvelut sekä laajakaistaisen pakettikytkentäisen tiedonsiirron. Suomessa UMTS-verkot hyödyntävät 900 MHz:n ja 2100 MHz:n taajuusalueita. 8 LTE-verkot (Long Term Evolution) mahdollistavat aiempia verkkoteknologioita nopeammat langattomat laajakaistapalvelut. Suomessa LTE-verkot hyödyntävät 800 MHz:n, 1800 MHz:n ja 2600 MHz:n taajuusalueita. Suomen valtio huutokauppasi vuonna 2013 800 MHz:n taajuusalueen toimilupia, jotka on tarkoitettu LTE-matkaviestinverkkojen käyttöön. Huutokaupassa taajuuksia voittivat DNA Oy, Elisa Oyj sekä TeliaSonera Finland Oyj. Toimiluvat myönnettiin koko valtakunnan alueelle Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Toimilupaehtojen mukaan matkaviestinverkko on rakennettava siten, että se kattaa 95 prosenttia Manner-Suomen väestöstä kolmen vuoden kuluessa toimilupakauden alkamisesta ja 97 tai 99 prosenttia Manner-Suomen väestöstä viiden vuoden kuluessa toimilupakauden alkamisesta. Toimilupakaudet alkoivat 1.1.2014 ja niiden kesto on 20 vuotta. Elokuussa 2014 DNA Oy ja TeliaSonera Finland Oyj julkistivat sopineensa GSM-, UMTS- ja LTE-matkaviestinverkon yhteisrakentamisesta ja -käytöstä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Yhtiöiden perustama yhteinen verkkoyhtiö Suomen Yhteisverkko Oy vastaa uuden matkaviestinverkon rakennuttamisesta. 9 DNA Oy tarjoaa Ahvenanmaalla sekä Ålands Telekommunikation Ab Manner-Suomessa matkaviestinverkon puhelinpalveluita kansallisen verkkovierailupalvelun turvin.

6 (34) Kolmen valtakunnallisen matkaviestinverkkoyrityksen yhteenlaskettu matkaviestinpalvelujen markkinaosuus liittymämäärillä 10 laskettuna oli noin 99 prosenttia vuoden 2014 puolivälissä. Elisa Oyj:n markkinaosuus oli noin 40 prosenttia, TeliaSonera Finland Oyj:n noin 35 prosenttia ja DNA Oy:n noin 24 prosenttia. Virtuaaliset matkaviestinverkkoyritykset sekä matkaviestinverkon palveluyritykset Virtuaalinen matkaviestinverkkoyritys (MVNO, Mobile Virtual Network Operator) käyttää vähittäispalvelujen tuottamiseen omaan verkkojärjestelmäänsä kuuluvia tai vuokrattuja keskusverkkoelementtejä ja ostaa radio- ja tukiasemaverkkopalveluja ulkopuoliselta matkaviestinverkkoyritykseltä. Virtuaalinen matkaviestinverkkoyritys hallitsee itsenäisesti keskusverkkonsa yhteenliittämisrajapintaa ja solmii itsenäisesti yhteenliittämissopimukset muiden verkkoyritysten kanssa. Virtuaalinen matkaviestinverkkoyritys myös asettaa ja perii muilta verkkoyrityksiltä laskevan puheliikenteen maksun sen virtuaaliseen verkkoon laskevista puheluista. Suomessa ei tällä hetkellä toimi virtuaalisia matkaviestinverkkoyrityksiä. Aiemmin virtuaalisena matkaviestinverkkoyrityksenä toiminut TDC Oy Finland sulautui vuoden 2014 lopussa DNA Oy -konserniin. TDC Oy Finland ei enää peri itsenäisesti laskevan puheliikenteen maksuja. Matkaviestinverkon palveluyritystoiminnassa teleyritys ei omista omaa radioverkkoa, vaan ostaa vähittäispalvelujen tuottamiseen tarvittavat radioverkkopalvelut matkaviestinverkkoyritykseltä tai virtuaaliselta matkaviestinverkkoyritykseltä. Palveluyritys voi käyttää palvelujen tarjoamiseen omaan verkkojärjestelmäänsä kuuluvia tai vuokrattuja keskusverkkoelementtejä. Matkaviestinverkon palveluyritykset eroavat virtuaalisista matkaviestinverkkoyrityksistä siten, että puhelujen kytkentä ja yhdysliikenne muiden verkkoyritysten kanssa tapahtuu aina isäntäverkkoyrityksen toimesta. Palveluyritykset eivät myöskään itse aseta tai peri laskevan puheliikenteen maksua muilta verkkoyrityksiltä, vaan sen veloittaa isäntäverkkoyritys. Suomessa toimi tällä hetkellä viisi matkaviestinverkon palveluyritystä: AinaCom Oy, Globetel Oy, Fujitsu Finland Oy, Setera Oy ja Mundio Mobile Oy. Palveluyritysten yhteenlaskettu matkaviestinpalvelujen markkinaosuus liittymämäärillä laskettuna oli noin 1 prosenttia vuoden 2014 puolivälissä. 10 Markkinaosuuslaskelmat perustuvat Viestintäviraston teleyrityksiltä puolivuosittain keräämiin toimialatietoihin. Markkinaosuudet on laskettu matkaviestinverkon kokonaisliittymämäärän perusteella. Kokonaisliittymämäärä sisältää puheja viestikäytössä olevat liittymät, tiedonsiirtokäytössä olevat liittymät sekä liittymät, joista käytetään sekä puhe- ja viestipalveluita että tiedonsiirtopalveluita. Matkaviestinverkon liittymistä valtaosasta voi käyttää sekä puhe- ja viestipalveluita että tiedonsiirtopalveluita. Koska puhelin- ja tiedonsiirtopalveluihin käytetään usein samaa liittymää, ei matkaviestinverkon puhelinpalvelujen markkinaosuuksia ole mahdollista laskea erikseen.

7 (34) Kiinteän verkon yritykset Kiinteän verkon puhelinliittymiä ja puhepalveluita tarjoaa Suomessa usea yritys eri maantieteellisillä alueilla. Suurimmat kiinteän verkon yritykset ovat DNA Oy, Elisa Oyj sekä TeliaSonera Finland Oyj, jotka omistavat alueellisen kiinteän verkon. Siten samat yritykset, jotka omistavat valtakunnalliset matkaviestinverkot, ovat merkittävimmät yksittäiset kiinteän verkon puhelinpalvelujen tarjoajat. Suuri osa muista alueellisista kiinteän verkon yrityksistä kuuluu Finnet-liittoon, joka toimii jäsenyritystensä etujärjestönä. Finnet-liittoon kuuluvia kiinteän verkon puhelinpalveluja tarjoavia yrityksiä ovat Alajärven Puhelinosuuskunta, Anvia Oyj, Blue Lake Communications Oy, Eurajoen Puhelin Osk, Härkätien Puhelin Oy, Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö, Jakobstadsnejdens Telefon Ab (Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy), Kaisanet Oy, Karis Telefon Ab (Karjaan Puhelin Oy), Kimito Telefon Ab (Kemiön Puhelin Oy), Laitilan Puhelin Osk, Lounea Oy 11, LPOnet Oy Ab, Mariehamns Telefon Ab, Mikkelin Puhelin Oyj, Pargas Telefon Ab (Paraisten Puhelin Oy), Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Tampereen Puhelin Oy, Vakka-Suomen Puhelin Oy sekä Ålands Telefonandelslag. Etelä-Satakunnan Puhelin Oy on Finnet-liittoon kuulumaton kiinteän verkon yritys. Lisäksi markkinoilla toimii joitakin kiinteän verkon VoIP-puhelinpalvelujen tarjoamiseen erikoistuneita yrityksiä, kuten Boor Communications Oy. Liittymämäärillä 12 laskettuna Elisa Oyj:n markkinaosuus kiinteän verkon puhelinpalveluissa oli noin 38 prosenttia, TeliaSoneran Finland Oyj:n noin 24 prosenttia, Finnet-ryhmän noin 21 prosenttia ja DNA Oy:n noin 14 prosenttia vuoden 2014 puolivälissä. 3.1.2 Puhelinverkkojen liittymämäärien kehitys Matkaviestinverkon liittymien 13 kokonaismäärä oli vuoden 2014 puolivälissä noin 9 370 000. Tämä oli noin 61 prosenttia enemmän kuin vuoden 2007 puolivälissä, jolloin liittymiä oli 5 810 000. Liittymien määrä kasvoi nopeasti etenkin vuosien 2007 2011 aikana. Vuoden 2013 aikana liittymämäärän kasvu pysähtyi. 11 Yritys toimi 16.6.2014 asti nimellä SSP Yhtiöt Oy. 12 Kiinteän verkon puhelinliittymiksi lasketaan PSTN-liittymät, ISDN-liittymät, ISDN-järjestelmäliittymät sekä VoIPliittymät. 13 Liittymämäärätiedot perustuvat Viestintäviraston teleyrityksiltä puolivuosittain keräämiin toimialatietoihin. Matkaviestinverkon liittymien kokonaismäärään on laskettu puhe- ja viestikäytössä olevat liittymät, tiedonsiirtokäytössä olevat liittymät sekä liittymät, joista käytetään sekä puhe- ja viestipalveluita että tiedonsiirtopalveluita. Matkaviestinverkon liittymistä valtaosasta voi käyttää sekä puhe- ja viestipalveluita että tiedonsiirtopalveluita.

8 (34) 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 tuhatta liittymää Matkaviestinverkon liittymät Kiinteän verkon puhelinliittymät Kuvio 1: Puhelinliittymien määrän kehitys vuosina 2007 2014. Matkaviestinverkon liittymistä kotitalousasiakkaiden käytössä oli vuoden 2014 puolivälissä noin 74 prosenttia (6 950 000) ja yritysasiakkaiden käytössä noin 26 prosenttia (2 418 000). Viime vuosina kotitalous- ja yritysasiakkaiden käytössä olevien liittymien suhteelliset osuudet ovat pysyneet vakaina. Kiinteän verkon puhelinliittymiä 14 oli vuoden 2014 puolivälissä noin 680 000. Tämä oli noin 62 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2007 puolivälissä, jolloin liittymiä oli noin 1 830 000. Kiinteän verkon puhelinliittymien määrä on supistunut tasaisesti koko tarkastelujakson ajan. Kotitalouksien käytössä liittymistä oli noin 48 prosenttia (328 000) ja yritysten käytössä noin 52 prosenttia (360 000) vuoden 2014 puolivälissä. Yritysasiakkaiden kiinteän verkon liittymien määrä on laskenut hitaammin kuin kotitalouksien. Osa teleyrityksistä on lopettanut kiinteän verkon puhelinliittymien uusmyynnin. Kiinteän verkon VoIP-liittymiä 15 oli vuoden 2014 puolivälissä noin 9 000, joista noin 79 prosenttia (7 000) oli kotitalousasiakkaiden ja 21 prosenttia (2 000) yritysasiakkaiden käytössä. VoIP-liittymien määrä on laskenut noin 79 prosenttia vuoden 2010 puolivälin jälkeen, jolloin niitä oli noin 43 000. Osa teleyrityksistä on lopettanut VoIP-liittymien uusmyynnin. 3.1.3 Puhelinliittymien levinneisyyden kehitys Viestintäviraston teettämän Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimuksen 16 mukaan vuonna 2014 noin 98 prosentilla kotitalouk- 14 PSTN-liittymien lisäksi kiinteän verkon liittymiksi luetaan ISDN-liittymät, ISDN-järjestelmäliittymät sekä VoIP-liittymät. 15 VoIP-liittymällä (Voice over Internet Protocol) tarkoitetaan tässä teleyrityksen loppukäyttäjälle tarjoamaa kiinteän verkon laajakaistayhteyden kautta käytettävää puhelinliittymää, jolla voi soittaa PSTN- ja matkaviestinverkkoihin ja jolla on kiinteän verkon puhelinnumero. 16 Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimukset vuosina 2010 2012 ja 2014; Telepalveluiden käyttötutkimus 2008. https://www.viestintavirasto.fi/tietoatoimialasta/tutkimukset/viestintapalvelujenkuluttajatutkimus.html

9 (34) sista oli käytössään matkaviestinverkon liittymä ja noin 11 prosentilla kiinteän verkon puhelinliittymä. Viime vuosina matkaviestinverkon liittymän omistavien kotitalouksien osuus on vakiintunut 98 99 prosentin tasolle. Vastaavasti kiinteän verkon puhelinliittymiä käyttävien kotitalouksien osuus on laskenut viime vuosina merkittävästi. Vuonna 2008 kiinteän verkon puhelinliittymä oli käytössä vielä noin 30 prosentilla kotitalouksista. Viestintäviraston vuonna 2010 teettämän yritysten puhelinpalvelujen käyttöä kartoittaneen otantatutkimuksen mukaan noin 97 prosentilla yrityksistä oli käytössä matkaviestinverkon liittymä ja noin 56 prosentilla kiinteän verkon puhelinliittymiä. Sellaisia yrityksiä, joilla oli ainoastaan kiinteän verkon puhelinliittymiä, oli noin 2 prosenttia. Liittymämäärien yleisen kehityksen perusteella voidaan arvioida, että kiinteän verkon puhelinliittymiä käyttävien yritysten osuus on laskenut vuoden 2010 jälkeen. 3.1.4 Puhelinverkkojen puheluminuuttien ja lähetettyjen tekstiviestien 17 kehitys Matkaviestinverkosta soitettujen puheluminuuttien määrä oli vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla noin 7,7 miljardia. Tämä oli noin 15 prosenttia enemmän kuin vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, jolloin puheluminuuttien määrä oli noin 6,7 miljardia. Samana ajanjaksona kiinteästä verkosta soitettujen puheluminuuttien määrä supistui 77 prosenttia noin 2,2 miljardista minuutista enää noin 0,5 miljardiin minuuttiin. Matkaviestinverkosta ja kiinteästä verkosta soitettujen puheluminuuttien yhteenlaskettu kokonaismäärä oli vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla noin 8,2 miljardia. Tämä oli noin 8 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla, jolloin kokonaismäärä oli noin 8,9 miljardia. Vuoteen 2011 saakka soitettujen puheluminuuttien kokonaismäärä ei juuri muuttunut, vaan puhepalvelujen käyttö vain siirtyi matkaviestinverkkoon kiinteän verkon puhepalvelujen menettäessä jatkuvasti merkitystään. Vuoden 2012 jälkeen myös matkaviestinverkosta soitetuissa puheluminuuteissa on tapahtunut lievää laskua. 17 Puhelu- ja viestipalvelujen tiedot perustuvat Viestintäviraston teleyrityksiltä puolivuosittain keräämiin toimialatietoihin.

10 (34) 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 miljardia minuuttia Puheluminuuttien kokonaismäärä Matkaviestinverkon puheluminuutit Kiinteän verkon puheluminuutit Kuvio 2: Soitettujen puheluminuuttien määrän kehitys vuosina 2007 2014. Matkaviestinverkosta soitettujen puhelujen kesto oli keskimäärin noin 3,5 minuuttia vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla. Kesto on pidentynyt noin 0,7 minuutilla vuodesta 2007. Kiinteän verkon puheluiden kesto on samaan aikaan lyhentynyt noin 4 minuutista noin 3,2 minuuttiin. Myös puheluiden kestoissa tapahtuneet muutokset kertovat matkaviestinverkon puhepalvelujen merkityksen kasvusta ja kiinteän verkon puhepalvelujen hiipumisesta. 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 minuuttia Puhelun kesto matkaviestinverkossa Puhelun kesto kiinteässä verkossa Kuvio 3: Soitettujen puheluiden keston kehitys vuosina 2007 2014. Matkaviestinverkosta lähetettiin tekstiviestejä noin 1,7 miljardia kappaletta vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla. Luku oli noin

11 (34) 9 prosenttia enemmän kuin vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla, jolloin tekstiviestejä lähetettiin noin 1,5 miljardia kappaletta. Lähetettyjen tekstiviestien määrä kasvoi aina vuoden 2012 ensimmäiseen puoliskoon saakka, jonka jälkeen määrä on kääntynyt laskuun. 2,5 miljardia kappaletta 2 1,5 1 0,5 0 Lähetettyjen tekstiviestien määrä Kuvio 4: Lähetettyjen tekstiviestien määrän kehitys vuosina 2007 2014. Matkaviestinverkoista lähetettiin noin 41 miljoonaa multimediaviestiä vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä oli noin 220 prosenttia enemmän kuin vuonna 2007 vastaavana ajankohtana jolloin multimediaviestejä lähetettiin noin 13 miljoonaa kappaletta. 3.1.5 Muiden viestintäpalvelujen käytön kehitys Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen kehitys Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen käyttö on kasvanut viime vuosina merkittävästi sekä tiedonsiirtoon käytettävien liittymien että niistä käytetyn tiedonsiirron määrällä mitattuna. Vuoden 2014 puolivälissä yli 6,7 miljoonasta matkaviestinverkon liittymästä käytettiin kuukausimaksullista tiedonsiirtopalvelua. 18 Tämän lisäksi noin 490 000 liittymästä käytettiin muulla perusteella laskutettavaa 19 tiedonsiirtopalvelua. Kaiken kaikkiaan 76 prosentissa matkaviestinverkon liittymistä maksettiin tiedonsiirtopalvelujen käytöstä. Vuoden 2011 puolivälissä kyseinen prosenttiosuus oli 48 prosenttia. Tuolloin noin 3 miljoonasta matkaviestinverkon liittymästä käytettiin kuukausi- 18 Liittymämäärätiedot perustuvat Viestintäviraston teleyrityksiltä puolivuosittain keräämiin toimialatietoihin. Kuukausimaksulliset tiedonsiirtoliittymät voidaan jakaa rajoittamattomiin ja rajoitettuihin liittymiin. Rajoittamattomissa liittymissä kuukausimaksuun kuuluu rajoittamaton tiedonsiirto. Rajoitetuissa liittymissä tiedonsiirron määrässä on katto, jonka jälkeen tiedonsiirto voi sopimuksesta riippuen hidastua tai muuttua maksulliseksi. 19 Muut laskutustavat ovat esimerkiksi tiedonsiirtomäärään perustuvia.

12 (34) maksullista tiedonsiirtopalvelua ja noin 1,2 miljoonasta liittymästä muulla perusteella laskutettavaa tiedonsiirtopalvelua. 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 tuhatta liittymää 6/2011 12/2011 6/2012 12/2012 6/2013 12/2013 6/2014 Kk-maksullinen rajoitukseton tiedonsiirto Kk-maksullinen rajoitettu tiedonsiirto Muunlaiset tiedonsiirtosopimukset Ei tiedonsiirtosopimusta Kuvio 5: Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen käytön kehitys vuosina 2007 2014. Matkaviestinverkossa siirretyn tiedon määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Vuoden 2014 ensimmäisen puoliskon aikana siirretyn tiedon määrä oli noin 135 000 teratavua. 20 Vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla tietoa siirrettiin 154 teratavua, joten siirretyn tiedon määrä on tarkastelujaksolla 875- kertaistunut. 160000 140000 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 teratavua Matkaviestinverkossa siirretty tieto Kuvio 6: Matkaviestinverkossa siirretyn tietomäärän kehitys vuosina 2007 2014. 20 Tiedonsiirtomäärät perustuvat Viestintäviraston teleyrityksiltä puolivuosittain keräämiin toimialatietoihin. Luku sisältää sekä lähetetyn että vastaanotetun tietomäärän.

13 (34) Matkaviestinverkon päätelaitteiden ja OTT-palvelujen käytön kehitys Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen käytön nopea kasvu perustuu tiedonsiirtopalvelujen saatavuuden ja laadun parantumisen ohella suureksi osaksi niin sanottujen älypuhelimien käytön yleistymiseen kotitalouksien ja yritysten keskuudessa. Älypuhelimien myötä internetin käyttö on helpottunut matkapuhelimissa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan elokuussa 2014 noin 62,5 prosenttia suomalaisista kotitalouksista omisti älypuhelimen. 21 Tilastokeskuksen vuonna 2013 toteuttamassa kyselyssä 25 34-vuotiaista suomalaisista 81 prosenttia ilmoitti käyttävänsä älypuhelinta, kun taas 75 89-vuotiaista vain 5 prosenttia ilmoitti käyttävänsä älypuhelinta. 22 Älypuhelimen käyttö on siten sitä harvinaisempaa mitä vanhemmasta ihmisestä on kysymys. Matkaviestinverkon sekä kiinteän verkon tiedonsiirtopalvelujen saatavuuden ja laadun parantumisen sekä päätelaitteiden kehittymisen myötä viestintäpalvelumarkkinoille on tullut runsaasti uusia niin sanottuja OTT-palveluita (Over the Top). OTTpalveluilla tarkoitetaan internetin kautta jaettavia palveluja, jotka ohittavat perinteiset jakelutavat. OTT-palvelut ovat yleensä tiedonsiirtopalvelua tarjoavasta teleyrityksestä riippumattomia, jolloin ne ovat niin sanottuja ei-hallinnoituja (unmanaged) palveluja. OTT-palveluja tarjoavat yritykset ovat kehittäneet erilaisia älypuhelimiin ladattavia hyötysovelluksia. Kansainvälisesti aktiivisimmin matkaviestinverkon kautta käytettyjä OTT-mobiilipalveluja ovat esimerkiksi karttapalvelu Google Maps, sosiaalisen median palvelut Facebook ja Twitter, videopalvelu Youtube sekä pikaviestipalvelu WhatsApp. 23 Ei-hallinnoituja OTT-puhepalveluja 24 tarjoaa usea yritys muun muassa Skype, Viber ja Facebook Messenger -tuotenimillä. Suomen markkinoilta ei ole saatavilla tarkkaa tilastotietoa älypuhelimella käytettävien ei-hallinnoitujen puhe- ja pikaviestisovellusten käytön laajuudesta ja aktiivisuudesta. Suuntaa antavaa tietoa palvelujen käytöstä saa Viestintäviraston teettämästä Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimuksesta 2014. 25 Tutkimuksessa noin 30 prosenttia 15 79-vuotiaista vastaajista ilmoitti käyttävänsä matkapuhelimella säännöllisesti pikaviestipalveluja. Internetin puhepalveluja, kuten esimerkiksi Skypeä, ilmoitti 21 Tilastokeskus (2014): Joidenkin laitteiden ja yhteyksien yleisyys kotitalouksissa. http://193.166.171.75/database/statfin/tul/kbar/kbar_fi.asp 22 Tilastokeskus (2013): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus. https://www.stat.fi/til/sutivi/2013/sutivi_2013_2013-11-07_tie_001_fi.html 23 Kansainvälistä seurantaa OTT-mobiilisovellusten käytöstä toteuttaa esimerkiksi GlobalWebIndex. http://blog.globalwebindex.net/top-global-smartphone-apps 24 Niin sanotuissa hallinnoiduissa (managed) VoIP-puhepalveluissa puhelinpalvelun tarjoaa sama teleyritys, joka tarjoaa laajakaistayhteyden loppuasiakkaalle. Toisin kuin hallinnoiduissa VoIP-puhepalveluissa, ei-hallinnoiduissa OTT-puhepalveluissa palveluntarjoaja ei voi varmistaa palvelun luotettavuutta ja laadukkuutta koska se ei hallinnoi loppuasiakkaan laajakaistayhteyttä. 25 Viestintäpalveluiden kuluttajatutkimus 2014. https://www.viestintavirasto.fi/attachments/viestintapalveluiden_kuluttajatutkimus_2014.pdf

14 (34) käyttävänsä matkapuhelimella säännöllisesti 13 prosenttia vastaajista. Yli 65-vuotiaista vain 3 prosenttia ilmoitti käyttävänsä niitä säännöllisesti. Siten mitä vanhemmasta henkilöstä oli kyse, sitä harvemmin vastaaja ilmoitti käyttävänsä matkapuhelimella internetin puhepalveluja. 3.1.6 Puhelinpalvelujen hinnoittelun kehitys Puhelin- ja tiedonsiirtopalvelujen kuluttajahintojen kehitys Matkaviestinverkon puhelinpalvelujen kuluttajahinnat ovat hintaindeksin 26 mukaan laskeneet Suomessa yli 35 prosentilla vuosina 2007 2012. Samaan aikaan kiinteän verkon puhelinpalvelut ovat kallistuneet noin 65 prosentilla. Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen kuluttajahinnat ovat tarkasteluajanjaksolla laskeneet noin 50 prosenttia. 180 indeksiarvo 2007 = 100 160 140 120 100 80 60 40 20 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Puhelinpalvelut yhteensä Matkaviestinverkon puhelinpalvelut Kiinteän verkon puhelinpalvelut Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelut Kuvio 7: Puhelin- ja matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen hintatason muutos vuosina 2007 2012. Puhelinpalvelujen hinnoittelumallien muutos Suomessa ja muualla Euroopassa puhepalvelujen tarjonta perustuu soittaja maksaa -periaatteelle, jonka mukaan ainoastaan puhelun soittava osapuoli maksaa soitetuista puheluista. Tämän vuoksi soitettavan puhelun puhelukohtaiset kustannukset tule- 26 Viestintäviraston vuosittain laskemat hintaindeksit kuvaavat kotitalouksien käyttämien puhe- ja viestipalvelujen hintatason muutosta. Yritysasiakkaiden käyttämät palvelut eivät ole laskelmissa mukana. Indeksit ovat reaalihintaindeksejä eli niissä on otettu huomioon yleinen kuluttajahintojen muutos. Indeksit kuvaavat kuluttajien todellisuudessa maksamien hintojen kehitystä ja huomioivat myös erilaisten tarjousten vaikutukset kuluttajien telepalveluista maksamiin hintoihin. Indeksit on laskettu perustuen Viestintäviraston teleyrityksiltä keräämiin tietoihin teletoiminnan liikevaihdosta, liittymämääristä, puheluminuuteista sekä tekstiviesti- ja multimediaviestien määristä.

15 (34) vat soittavan loppuasiakkaan maksettaviksi eikä vastaanottavalle loppuasiakkaalle aiheudu mitään kustannuksia. 27 Matkaviestinverkon puhepalveluja tarjotaan kotitalousasiakkaille jälkikäteen laskutettavien sopimusliittymien tai etukäteen maksettujen prepaid-liittymien kautta. Yritysasiakkaille tuotteistetut liittymät ovat jälkikäteen laskutettavia sopimusliittymiä. Teleyritysten ilmoittamien tietojen perusteella tehdyn arvion mukaan noin puolet 30.6.2013 voimassa olleista kotitalousasiakkaiden sopimusliittymistä sisälsi puhepaketin. Tällaisissa niin sanotuissa pakettiliittymissä liittymän kiinteään kuukausimaksuun sisältyy rajoitettu tai rajoittamaton määrä puheluminuutteja kotimaan matkaviestin- ja kiinteän verkon liittymiin. 28 Rajoitettujen puhepakettien minuuttimäärän ylittävistä puheluminuuteista teleyritykset laskuttavat yleensä saman hinnan eri kotimaan matka- ja kiinteän verkon liittymiin soitettaessa, mukaan lukien matkaviestinverkon sisäiset puhelut. Pakettiliittymien kuukausimaksuun sisältyy normaalisti myös teksti- ja multimediaviestipaketti sekä rajoittamaton tai rajoitettu matkaviestinverkon tiedonsiirtopaketti. Suurimmassa osassa yritysasiakkaiden ja noin puolessa kotitalousasiakkaiden matkaviestinverkon sopimusliittymistä puhepalveluista maksetaan kokonaan palvelujen käytön perusteella. Tällöin puhelut ovat yleensä samanhintaisia eri kotimaan matkaviestinverkkojen ja kiinteiden verkkojen liittymiin soitettaessa. 29 Rajoittamaton tai rajoitettu matkaviestinverkon tiedonsiirtopaketti sisältyy yleensä liittymän kuukausimaksuun. Prepaid-liittymissä ostetaan yleensä etukäteen puhesaldoa, joka kuluu käytön perusteella. 30 Prepaid-liittymistä soitettavat puhelut ovat yleensä samanhintaisia eri kotimaan matkaviestinverkkojen ja kiinteiden verkkojen liittymiin soitettaessa. 31 Prepaidliittymiä oli vuoden 2014 puolivälissä noin 8 prosenttia kaikista matkaviestinverkon liittymistä. Matkaviestinverkon puhelinpalvelujen tuotteistaminen on viime vuosina muuttunut ja nykyisin suureen osaan matkaviestinverkon puhelinliittymiä kuuluu tiedonsiirtopalvelu. Tiedonsiirtopalvelujen merkityksen kasvu voi vaikuttaa tulevaisuudessa matkapuhelujen hinnoitteluun esimerkiksi siten, että puhelut ovat sitä halvempia tai puhepakettien minuuttimäärät sitä suurempia, mitä nopeampi tiedonsiirtopalvelu liittymään kuuluu. 27 Tämä ei kuitenkaan koske tilannetta, jossa suomalaiseen matkapuhelinliittymään soitettu puhelu vastaanotetaan ulkomailla. Tällöin vastaanottavalta loppuasiakkaalta veloitetaan puhelusta vastaanottomaksu. 28 Puhepaketteihin sisältyy yleensä puheluminuutit kotimaan normaalihintaisiin lanka- ja matkaviestinliittymiin, ja palvelu- ja yritysnumeroihin sekä ulkomaille soittamisesta asiakas maksaa erikseen. 29 Myös teksti- ja multimediaviesteistä maksetaan tällaisissa liittymissä yleensä käytön perusteella, ja hinta on sama riippumatta viestin vastaanottajan käyttämästä kotimaisesta matkaviestinverkosta. 30 Markkinoille on tullut myös sellaisia prepaid-liittymiä, joissa liittymään voi ladata puhe-, tekstiviesti- ja tiedonsiirtopaketteja. 31 Prepaid-liittymissä myös teksti- ja multimediaviesteistä maksetaan palvelujen käytön perusteella, ja hinta on sama riippumatta viestin vastaanottajan käyttämästä kotimaisesta matkaviestinverkosta.

16 (34) Kiinteän puhelinverkon puhelujen hinnoittelu koostuu puhelun avausmaksusta ja minuuttikohtaisista hinnoista puhelulajeittain. 32 Kiinteän verkon puhelinliittymistä matkaviestinverkon puhelinliittymiin soittamisen vähittäishinta koostuu yleensä paikallisverkkomaksusta sekä puhelun vastaanottavan loppuasiakkaan käyttämän matkaviestinverkkoyrityksen määrittelemästä maksusta. Kiinteän verkon puhelinliittymästä matkaviestinverkon puhelinliittymään soitettujen puhelujen hinnat ovat Suomessa korkeita verrattuna matkaviestinverkon liittymästä toisen matkaviestinverkon liittymään tai kiinteän verkon puhelinliittymästä toisen kiinteän verkon puhelinliittymään soitettujen puhelujen hintoihin. Matkapuhelimesta toiseen soitettujen puhelujen hinta on yleensä noin 6-9 senttiä minuutilta. Soitettaessa kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon operaattoritunnusta tai ensisijaisvalintasopimusta käyttäen puhelun hinta on keskimäärin noin 15 senttiä minuutilta + paikallisverkkomaksu, ja ilman operaattoritunnusta tai ensisijaisvalintasopimusta soitettaessa keskimäärin noin 25 senttiä minuutilta + paikallisverkkomaksu. 33 Aiemmin voimassa olleen viestintämarkkinalain (393/2003) 43 :n 4 momentin mukaan matkaviestinverkkoyrityksen ei tarvitse hinnoitella laskevaa liikennettä erikseen silloin, kun yhteys muodostetaan kiinteästä puhelinverkosta matkaviestinverkkoon, paitsi jos yhteys on valittu operaattoritunnuksella tai ensisijaisvalinnalla. Voimassa oleva tietoyhteiskuntakaari ei enää sisällä kyseessä olevaa poikkeussäännöstä, mikä merkitsee sitä, että matkaviestinverkkoyrityksen tulee aina hinnoitella erikseen kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon laskeva liikenne. Tällöin matkaviestinyritys ei voi enää määrittää sellaisen puhelun vähittäishintaa, jossa yhteys on muodostettu ilman operaattoritunnusta tai ensisijaisvalintasopimusta. Tietoyhteiskuntakaaren esitöiden mukaan muutoksen tarkoituksena on alentaa kiinteän puhelinverkon liittymästä matkaviestinverkkoon soitettujen puheluiden vähittäishintaa tilanteessa, jossa matkaviestinyritys on tähän asti voinut määrittää tällaisen puhelun vähittäishinnan. Tietoyhteiskuntakaaren esitöiden mukaan viestintämarkkinalain 43 :n 4 momenttia sovelletaan puhelinverkkojen yhteenliittämisen hinnoittelussa vuoden 2015 loppuun asti. Matkaviestinverkon ja kiinteän verkon puhepalvelujen hinnoittelumalleista voidaan tiivistetysti todeta: 32 Eri tavoin hinnoiteltuja puhelulajeja ovat esimerkiksi oman verkon sisäiset puhelut, lähi-, paikallis-, kauko- ja ulkomaanpuhelut sekä puhelut matkapuhelimeen ja puhelut palvelunumeroihin. 33 Silloin kun matkaviestinverkkoon soitetaan kiinteästä verkosta ilman operaattoritunnusta tai ensisijaisvalintasopimusta, matkaviestinverkkoyritys määrittää puhelun vähittäishinnan ja kiinteän verkon yritys paikallisverkkomaksun. Jos yhteys valitaan operaattoritunnuksella tai ensisijaisvalinnalla, kiinteän verkon yritys määrittelee puhelun vähittäishinnan.

17 (34) Matkaviestinverkon kuluttajaliittymissä on enenevässä määrin siirrytty puhepalvelujen käyttöperusteisesta hinnoittelusta pakettihinnoittelun suuntaan. Siten palvelujen käyttö ja niistä veloittaminen on eriytynyt yhä enemmän toisistaan. Matkaviestinverkon sisäiset ja toisiin verkkoihin soitetut puhelut ovat pääsääntöisesti samanhintaisia. Lähes jokaiseen uuteen matkaviestinverkon liittymään sisältyy nykyään kuukausimaksullinen tiedonsiirtopalvelu. Kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon soittaminen on selvästi kalliimpaa kuin matkaviestinverkosta toiseen matkaviestinverkkoon soittaminen. 3.2 Kysynnän korvattavuus puhepalvelujen vähittäismarkkinoilla Kysynnän korvattavuudella tarkoitetaan ostajan mahdollisuutta vaihtaa palvelua tarkastelun kohteena olevan palvelun hinnan noustua. Kysynnän korvattavuutta arvioidaan tarkastelemalla, onko markkinoilla kilpailevia palveluja, joita ostajat voivat helposti siirtyä käyttämään, jos kyseisen palvelun hinta nousee merkittävästi ja pysyvästi suhteessa muihin palveluihin. Jos ostajat ovat valmiita vaihtamaan palvelua hinnankorotuksen jälkeen, tulee hinnankorotus yritykselle kannattamattomaksi. Puhepalvelujen kysynnän korvattavuuden tarkastelussa arvioidaan soittavan loppuasiakkaan näkökulmasta, onko vähittäismarkkinoilla olemassa vaihtoehtoisia palveluja, jotka ovat korvaavia oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamiselle. 34 Kysynnän korvattavuuden tarkastelussa arvioidaan, johtaisiko matkaviestinverkon liittymään soittamisen vähittäishinnan pieni mutta merkittävä ja pysyvä korotus loppuasiakkaiden siirtymisen käyttämään jotakin vaihtoehtoista palvelua. Kysynnän korvattavuuden arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa vaihtoehtoisten palvelujen ominaisuudet, laatu, saatavuus sekä vaihtamisesta aiheutuvat kustannukset. Korvaavilla palveluilla tulee olla loppuasiakkaiden näkökulmasta sama käyttötarkoitus kuin tarkastelun kohteena olevalla palvelulla, ja niiden tulee tyydyttää loppuasiakkaiden tarpeet samalla tavalla. Matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkupalvelun kysyntä on niin sanottua johdettua kysyntää oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamisen vähittäispalvelun kysynnästä. Jos soittavat loppuasiakkaat ovat riittävässä määrin valmiita vaihtamaan palvelua vähittäishinnan korotuksen jälkeen, puhepalvelun vähittäiskysyntä supistuu. Tämä johtaa lopulta siihen, että vähittäishinnan korotuksen taustalla mahdollisesti ollut laskevan puheliikenteen tukkuhinnan koro- 34 Soittaja maksaa -periaatteen vuoksi puhelun soittava loppuasiakas kantaa yksin soitetun puhelun kustannukset. Mahdollisella vähittäishinnan korotuksella ei siten ole suoraa vaikutusta puhelun vastaanottavan osapuolen kustannuksiin tai käyttäytymiseen. Vähittäishinnan nousu voi kuitenkin vaikuttaa puhelun vastaanottavan osapuolen käyttäytymiseen epäsuorasti silloin, kun hinnoittelu vaikuttaa merkittävästi soittajien halukkuuteen soittaa puheluja vastaanottajalle.

18 (34) tus 35 muuttuu matkaviestinverkkoyritykselle kannattamattomaksi. Siten puhepalvelujen kysynnän korvattavuus vähittäistasolla voi epäsuorasti rajoittaa matkaviestinverkkoyrityksen markkinavoimaa yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan puheliikenteen tukkumarkkinoilla. Matkaviestinverkon liittymästä kiinteän verkon puhelinliittymään soittaminen Suurin osa suomalaisista ei ole lainkaan tavoitettavissa kiinteän verkon puhelinliittymistä. Vuonna 2014 vain noin 11 prosenttia kotitalouksista omisti kiinteän verkon liittymän. Yrityksistä noin 56 prosentilla oli käytössään kiinteän verkon puhelinliittymä vuonna 2010, jonka jälkeen liittymien määrä on arvion mukaan supistunut. Mikäli kehitys jatkuu ennallaan, kiinteän verkon puhelinliittymien määrä tulee lähitulevaisuudessa edelleen laskemaan sekä kotitalous- että yritysasiakkaiden keskuudessa. Siten tulevaisuudessa kiinteän verkon puhelinliittymästä vastaanottajan tavoittaminen tulee yhä useammin mahdottomaksi. Matkaviestinverkon liittymästä kiinteän verkon puhelinliittymään soittaminen on ominaisuuksiltaan erilainen palvelu kuin matkaviestinverkon liittymään soittaminen. Koska puhelun vastaanottajan kohdalla kyse ei ole mobiilista palvelusta, ja sen käyttö on sidottu kiinteään sijaintiin, ei vastaanottaja ole samalla tavalla välittömästi tavoitettavissa kuin matkaviestinverkon liittymien kohdalla. Lisäksi kiinteän verkon puhelin saattaa olla yhteiskäytössä, jolloin vastaanottajan henkilökohtainen tavoittaminen on hankalampaa ja puhelun yksityisyys kärsii matkaviestinliittymään soittamiseen verrattuna. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, ettei matkaviestinverkon liittymästä kiinteän verkon puhelinliittymään soittaminen ole korvaava vaihtoehto oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamiselle. Kiinteän verkon puhelinliittymästä kiinteän verkon puhelinliittymään soittaminen Kuten edellä on todettu, Suomessa kiinteän verkon puhelinliittymät ovat harvinaisia, ja hieman alle 90 prosenttia kotitalouksista ja arviolta alle puolet yrityksistä ei ole lainkaan tavoitettavissa kiinteän verkon puhelinliittymästä. Kiinteän verkon puhelinliittymään soittaminen on myös edellä mainitulla tavalla ominaisuuksiltaan erilainen palvelu kuin matkaviestinliittymään soittaminen. Lisäksi puhelujen soittaminen kiinteän verkon puhelinliittymästä edellyttäisi suurelle osalle loppuasiakkaita kiinteän puhelinliittymän hankkimista. Vaikka kiinteän verkon puhelinliittymästä kiinteän verkon puhelinliittymään soittaminen on Suomessa 35 Euroopan komissio on todennut esimerkiksi antamassaan terminointisuosituksessa, että korkeat laskevan puheliikenteen maksut johtavat usein korkeisiin vähittäishintoihin. Commission Recommendation on the Regulatory Treatment of Fixed and Mobile Termination Rates in the EU. C(2009) 3359, Brussels, 7.5.2009. Johdantokappaleet (3) ja (7).

19 (34) yleensä halvempaa kuin kiinteän verkon puhelinliittymästä matkaviestinverkon liittymään soittaminen, koituisi loppuasiakkaalle puhelinliittymän hankkimisen vuoksi merkittäviä kustannuksia palvelun vaihtamisesta. Kiinteän verkon palvelujen saatavuus on myös viime aikoina heikentynyt, koska osa teleyrityksistä on lopettanut kiinteiden puhelinliittymien uusmyynnin kokonaan. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, ettei kiinteän verkon puhelinliittymästä kiinteän verkon puhelinliittymään soittaminen ole korvaava vaihtoehto oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamiselle. Matkaviestinverkon sisäisen puhelun soittaminen Matkaviestinverkon sisäinen puhelu ei palvelun ominaisuuksien, laadun tai puhelun hinnan suhteen merkittävästi poikkea oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamisesta. Matkaviestinverkon sisäisten puhelujen soittaminen kuitenkin edellyttää, että puhelun soittavalla loppuasiakkaalla on käytössään vähintään kaksi matkaviestinverkon liittymää. Usean liittymän käyttö puolestaan edellyttää matkapuhelimissa SIM-korttien vaihtamista puhelukohtaisesti, usean matkapuhelimen omistamista tai sellaisen matkapuhelimen omistamista, jossa on useita SIM-korttipaikkoja. Usean matkaviestinverkon liittymän ja mahdollisesti myös uuden tai usean päätelaitteen hankkimisesta koituisi loppuasiakkaille huomattavia palvelun vaihtamiseen liittyviä taloudellisia kustannuksia. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, ettei matkaviestinverkon sisäisen puhelun soittaminen ole korvaava vaihtoehto oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamiselle. Matkaviestinverkon 36 ei-hallinnoidun OTT-puhelun 37 soittaminen Matkaviestinverkon ei-hallinnoidun OTT-puhelun soittaminen edellyttää, että sekä puhelun soittavalla että vastaanottavalla loppuasiakkaalla on käytössään älypuhelin ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä. Lisäksi kummallakin puhelun osapuolella tulisi olla älypuhelimeen ladattuna saman palveluntarjoajan OTT-sovellus. Noin 62 prosentilla suomalaista on käytössään älypuhelin, mutta tavoitettavuus matkaviestinverkon ei-hallinnoidulla OTT-puhelulla on huomattavasti tätä pienempi. Viestintäviraston kuluttajatutkimuksen 2014 mukaan suomalaisista 36 Ei-hallinnoituja OTT-puheluita voi soittaa myös esimerkiksi kiinteän tiedonsiirtoyhteyden tai WLAN-yhteyden kautta, jolloin ainakin toinen loppuasiakas on puhepalvelun käyttämiseksi sidoksissa tiettyyn fyysiseen ympäristöön. Tällaisten tiedonsiirtoyhteyksien kautta soitettavien OTT-puhepalvelujen kysynnän korvattavuutta ei ole tässä yhteydessä syytä tarkastella erikseen, koska niissä ei ole kyse molemminpuolisesta mobiilista palvelusta. Jos ensisijaisesti tarkasteltavat matkaviestinverkon OTT-puhepalvelut eivät ole korvaavia vaihtoehtoja oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamiselle, eivät myöskään muiden tiedonsiirtoyhteyksien kautta käytettävät OTT-puhepalvelut voi olla korvaavia. 37 Suomessa matkaviestinverkkoyritykset eivät tarjoa hallinnoituja OTT-puhepalveluita matkaviestinverkossa, joten niiden kysynnän korvattavuutta ei ole tässä yhteydessä syytä tarkastella.

20 (34) vain noin 13 prosenttia käyttää matkapuhelintaan säännöllisesti ei-hallinnoituihin OTT-puheluihin. Tavoittamattomuus pätee etenkin iäkkäämmässä väestönosassa, jossa vain harva omistaa älypuhelimen. Ei-hallinnoidun OTT-puhelun soittaminen edellyttää tällä hetkellä usein sitä, että puhelun soittaja ja vastaanottaja sopivat saman sovelluksen hankkimisesta ennen puhelun soittamista ja sitoutuvat sen aktiiviseen käyttöön. Tällainen sopiminen saattaa olla sujuvaa perheiden ja muun lähipiirin keskuudessa. Kuitenkin laajasti tarkasteltuna OTT-puhepalvelujen korvaavuutta rajoittaa palvelujen kriittisen käyttäjämassan puute. OTT-puhepalveluihin liittyy niin sanottu verkostovaikutus, eli niiden kulutuksesta loppuasiakkaille koituva hyöty riippuu palvelua käyttävien loppuasiakkaiden lukumäärästä. Niin kauan kun OTTpuhepalvelusovellukset eivät saa kerättyä laajaa käyttäjäkuntaa, eri tahojen yleinen ja helppo tavoittaminen OTT-puheluilla ei toteudu. Olennainen ei-hallinnoitujen OTT-puhepalvelujen korvaavuutta rajoittava tekijä on puhelujen huono laatu. Siinä missä perinteisessä matkaviestinverkon äänipuhelussa puheen viiveajat ovat hyvin pieniä ja käytännössä täysin huomaamattomia, digitaalisessa ei-hallinnoidussa OTT-puhelussa äänen pakkaaminen, siirtäminen ja purkaminen aiheuttavat pidempiä viiveaikoja. Pitkät viiveet huonontavat merkittävästi puhelun laatua aiheuttamalla muun muassa puheen kaikumista ja ylikuulumista. Viiveaika vaihtelee matkaviestinverkon tiedonsiirtonopeuden mukaan, ja esimerkiksi verkon ruuhkatilanteessa viive on erityisen pitkä. Viiveaikojen vaihtelut aiheuttavat puheen puuroutumista. Lisäksi ei-hallinnoitujen OTT-puhelujen toimintavarmuus on perinteistä puhelua heikompi, sillä internetyhteyden muodostaminen ei aina onnistu tai yhteys voi katketa kesken puhelun. Koska ei-hallinnoituja OTT-palveluja tarjoavat yritykset eivät hallinnoi tiedonsiirtoyhteyttä, ne eivät myöskään voi taata puhepalvelun laatua tai varmistaa toimivuutta eri käyttötilanteissa. Hallinnoitujen OTT-puhelujen laatu ja toimivuus voidaan varmistaa paremmin, mutta tällä hetkellä yksikään toimija Suomessa ei tarjoa kyseisiä palveluja. Suomessa matkaviestinverkkoyritykset eivät peri loppuasiakkailta maksuja kolmansien osapuolien tarjoamien ei-hallinnoitujen OTT-puhepalvelujen käytöstä tai rajoita niiden käyttöä. Ei-hallinnoituja OTT-puheluja tarjoavat yritykset perivät puheluista perinteisiä puheluja edullisempia maksuja, tai ne tarjoavat puheluja ilmaiseksi jolloin loppuasiakas voi soittaa niitä tiedonsiirtopalvelun hinnalla. Ilmainen tai alhainen hinta on tekijä, joka voi kannustaa loppuasiakkaita siirtymään ei-hallinnoituihin OTT-puheluihin. Toisaalta matkaviestinverkon liittymien kuukausihintaan usein sisältyvät puhepaketit vähentävät tarvetta vaihtaa kotimaan puheluissa vaihtoehtoisiin puhepalveluihin, vaikka ne olisivatkin ilmaisia.

21 (34) Toimilupaehtojen mukaan matkaviestinverkkoyritysten LTEtekniikalla toteutettujen verkkojen tulee kattaa noin 97 99 prosenttia Manner-Suomen väestöstä vuoden 2019 loppuun mennessä. LTE-tekniikalla toteutetut verkot mahdollistavat tulevaisuudessa aiempaa nopeamman tiedonsiirron matkaviestinverkossa. Infrastruktuurin lisäksi teknologista kehittymistä on jatkossa odotettavissa päätelaitekannassa, ja älypuhelinten käyttö tulee todennäköisesti yleistymään myös vanhemmissa ikäluokissa. Voidaan arvioida, että teknologisen kehittymisen ja palvelujen käyttötottumusten muuttumisen myötä pitkällä aikavälillä matkaviestinverkon OTT-palvelujen käyttö tulee todennäköisesti yleistymään. Ei kuitenkaan ole tiedossa, että lähitulevaisuudessa matkaviestinverkon ei-hallinnoituihin OTT-puheluihin olisi tulossa sellaisia laatua ja toimintavarmuutta koskevia teknologisia parannuksia, että ne vastaisivat perinteisiä matkaviestinverkon puheluja. Ei myöskään ole odotettavissa, että ei-hallinnoitujen OTT-puhepalvelujen käyttö lähitulevaisuudessa yleistyisi ja vakiintuisi suomalaisten keskuudessa niin merkittävästi, että loppuasiakkaat olisivat laajasti tavoitettavissa matkaviestinverkon ei-hallinnoiduilla OTT-puheluilla. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, ettei ei-hallinnoidun OTT-puhelun soittaminen ole korvaava vaihtoehto oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamiselle. Tekstiviestin lähettäminen Tekstiviestin lähettäminen eroaa ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoitukseltaan matkaviestinverkon puhepalvelusta. Tekstiviestien tapauksessa vastaanottajan kanssa viestiminen ei ole reaaliaikaista ja kommunikointiin voi tulla pitkiäkin viiveitä. Tekstiviestipalvelu asettaa myös rajoitteita vaihdettavan tiedon määrälle. Yhden laskutettavan viestin merkkimäärä on enintään 160, ja hyvin lyhyitä puheluja lukuun ottamatta yhtä puhelua vastaavan tiedon välittäminen edellyttää käytännössä usean tekstiviestin lähettämistä. Tästä puolestaan koituu taloudellisia ja ajankäytöllisiä vaihtokustannuksia loppuasiakkaalle. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, ettei tekstiviestin lähettäminen ole korvaava vaihtoehto oman verkon ulkopuoliseen matkaviestinverkon liittymään soittamiselle.