LIPPU- JA KUNNIAVARTIO-OSASTO

LIPPU- JA KUNNIAVARTIO-OSASTO OSASTON TEHTÄVÄ JA TEHTÄVÄN LUONNE Tehtävänä on huolehtia yhdistyksen osallistumisesta lippu- ja kunniavartiotehtäviin. Ne liittyvät yleensä valtakunnallisiin tai paikallisiin juhlatilaisuuksiin. Kyseessä on tärkeä ulospäin näkyvä osa yhdistyksen toiminnasta. Se luo julkisuuskuvaa yhdistyksestämme ja reserviläistoiminnasta yleensäkin. TEHTÄVÄN SUORITTAMINEN Osasto hankkii tiedot tilaisuuksista joihin osallistutaan, järjestää osallistujat, liput ja muut varusteet tilaisuuksiin sekä järjestää lippu- ja kunniavartiokoulutusta. TILAISUUDET JOIHIN OSALLISTUMME Vakiotilaisuudet ovat Kaatuneitten muistopäivä toukokuussa, Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 4.6., Itsenäisyyspäivä 6.12. ja Jouluaaton kunniavartiot 24.12. Lisäksi tulee osallistuminen arkkuvartioihin reserviläisveljien siunaustilaisuuksissa, lippukulkueiden järjestämistä valtakunnan tason kokouksissa sekä muita mahdollisia tilaisuuksia. OSALLISTUJAT Osasto kutsuu yhdistyksen jäseniä lippu- ja kunniavartiotehtäviin. Tehtävät ovat kunniatehtäviä ja kutsussa otetaan huomioon jäsenen aktiivisuus reserviläistoiminnassa. LIPUT JA VARUSTEET Liput ja varusteet ovat osaston hoidossa ja niitä säilytetään yhdistyksen tiloissa. Osa varusteista on yhteiskäytössä reservin upseerien kanssa. KOULUTUS Lippukoulutusta saa MPK:n Protokollakursseilla, joita järjestetään joka toinen vuosi. Koulutuksessa käsitellään erilaiset seremoniat, Suomen lipun ja yhdistysten lippujen käyttö, siviili- ja sotilaspukeutuminen sekä kunniamerkkien käyttö. Lisäksi Lippuosasto järjestää yhdistyksen sisäistä koulutusta tarvittaessa. YHTEYSTIEDOT Tampereen Reserviläiset ry Lippu- ja kunniavartio-osasto Osastosta johtokunnassa vastaava Lippu-upseeri Aku Jortikka Aku Jortikka puh. 040 720 2797 puh. 040 720 2797 avjortikka(at)gmail.com avjortikka(at)gmail.com Koulutusvastaava Pertti Virtanen puh. 050 436 1615 pertti.mp(at)suomi24.fi

Kuva: Tampere, Kalevankangas. Puolustusvoimien lippujuhlan päivän tilaisuus.

MPK:n Seremoniakurssi 2006:n aineistoa: TUMMA PUKU, KUNNIAMERKIT R.Puukka 25.3.06 Kunniamerkit eivät kuulu arkikäyttöön, joten niitä käytettäessä kuuluu hyviin tapoihin pukeutua juhlavasti. Siviilihenkilöiden pukeutumista valvoo vain käyttäjä itse ja sitä säätelee käyttäjän tyylitaju sekä halu ottaa pukuetiketistä selvää. Tässä meillä ovat apuna mm. erilaiset käytösoppaat (esim. Käytöksen Kultainen Kirja, ISBN 951-0-21181-8, kirj. Sirkka Lassila, kust. WSOY). On aina hyvä muistaa, että pukeudumme, paitsi itseämme varten myös kanssaihmisiämme kunnioittaaksemme. On kohteliasta arvostaa tilaisuuden järjestäjän toivomuksia pukeutumisen suhteen. Nykyisin kansanvälinenkin etiketti sallii melko vapaan eli monivalintaisen pukeutumisen juhliinkin, joten me kaikki voimme sitä noudattaa, jos halua riittää. Siviilihenkilön juhlapuku on frakki tai tumma puku. Nykyisin on tullut tavaksi hyväksyä myös smokki pienemmissä juhlissa. Yleensä smokki mielletään iltapukuna juhlapäivällisillä, vastaanotoilla tai muissa epävirallisemmissa tilaisuuksissa. Nämä alkavat olla makuasioita, mutta mielestäni osoittaa tyylitajun puutetta, jos pukeutuu smokkiin silloin kun kutsussa mainitaan esim. juhlapuku, kunniamerkit (smokin kanssa voidaan käyttää pienoiskunniamerkkejä). Tässä tapauksessa on paljon tyylikkäämpää pukeutua tummaan pukuun, jonka kanssa käytetään suuria kunniamerkkejä. Ihminen, joka menee esim. Linnan kutsuille smokissa ei ole lukenut käytöskirjaansa. Naisten pukeutuminen noudattaa samaa linjaa. Esim. jos kutsukortissa tai ohjelmassa on juhlapuku niin silloin naiset pukeutuvat pitkään iltapukuun, joka voi olla olkaimeton tai avokaulainen ei kuitenkaan juhlapäivällisillä eikä akateemisissa juhlissa. Naiset voivat aina käyttää pienoiskunniamerkkejä jo siksikin, että naisten vaatteet ovat valmistetut kankaista, joissa raskaat suuret kunniamerkit aiheuttavat ongelmia. Sotilashenkilöiden juhlapuvussa on myös pienoiskunniamerkkien käyttö sallittu (SVPO), joskin ohjesäännön tekijä on unohtanut em. maininnan merivoimien osalta, vaikka alun perin tämä pienoiskunniamerkkiperinne on lähtöisin merivoimilta (kansainvälinen käytäntö). Pukeutumisohjeet ja kunniamerkit: Yleensä ohjeet tilaisuuteen pukeutumisesta löytyvät kutsukortissa tai tilaisuuden ohjelmasta, joka jaetaan etukäteen. Juhlapuku, kunniamerkit (joskus suuret kunniamerkit maininta ehkä tarpeellinen mutta ei välttämätön, koska pukuetiketti jo sanoo, milloin käytetään suuria tai pienoiskunniamerkkejä). Jos tutustumme sotilaspuvun käytöstä annettuihin ohjeisiin (SVPO) niin saamme aina hyvät ohjeet siitä, koska kunniamerkkejä käytetään.

Sotilaspuku -kevyt palveluspuku -palveluspuku (kunniamerkkilaatat) -vierailupuku ( -------- -----) -pieni juhlapuku (----- -----) -juhlapuku (kunniamerkit) -paraatipuku (suuret kunniamerkit) Siviiliasu arkipuku arkipuku tai tumma puku tumma puku smokki frakki, suuret tai pienoiskunniamerkit (tumma puku, suuret kunniamerkit) tumma puku, kunniamerkit Sotilaspukua käytävät saavat aina pukeutumisohjeen kutsukortissa tai käskyssä silloin kun tilaisuuden järjestäjänä on sotilasorganisaatio. Tällöin kutsukortissa tai käskyssä lukee esim. paraatipuku, juhlapuku, vierailupuku tai palveluspuku. Sotilaspuvun käyttäjä tietää automaattisesti, että paraati- ja juhlapuvussa on pidettävä kunniamerkkejä ja että vierailu- ja palveluspuvun kanssa käytetään kunniamerkkilaattoja. Kunniamerkkien kantaminen eli kuinka ne kiinnitetään asuun: -kunniamerkkien järjestys määräytyy vahvistetun arvojärjestyksen mukaan (Esim. Juha E.Tetri: Kunniamerkkikirja, Ajatus Kirjat, ISBN 951-9440-23-2). -periaatteena on se, että kunniamerkkien nauhojen yläreunat ovat noin 2 cm takinkäänteen napinläven alapuolella kannatinsoljessaan arvokkain lähinnä sydäntä ja pienoiskunniamerkit takinkäänteessä. Sotilaspuvun käyttäjillä on omat tarkat ohjeensa kunniamerkkien kiinnityksestä (SVPO). Kunniamerkkien kiinnityksistä, kantamisesta ja niiden myöntämisperusteista saa hyvän käsityksen tutustumalla em. Kunniamerkkikirjaan ja SVPO:öön. Muiden kuin sotilaspalveluksessa olevien oikeudesta käyttää sotilaspukua: Asetus sotilas- ja virkapuvuista N:o 136/14.2.1997 5 Varusmiespalveluksen tai sitä vastaavan naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneella henkilöllä on, siten kuin 1 :n 2 momentin momentin nojalla tarkemmin määrätään, oikeus käyttää sotilasarvonsa mukaista sotilaspukua seuraavasti: 1) kunniakäynneillä ja kunniavartiossa sankarihaudoilla 2) puolustusvoimien tai maanpuolustusyhdistysten juhla-, edustus-, kilpailu- ja vastaavissa tilaisuuksissa; sekä 3) sotilashenkilön häissä ja hautajaisissa. Sotilasvirasta eläkkeelle siirtyneellä henkilöllä on oikeus käyttää sotilasvirkapukua 1 momentissa mainittujen tilaisuuksien lisäksi myös muissa tilaisuuksissa, joissa siviilihenkilö käyttävät juhlapukua. 6

Henkilöllä, joka osallistuu vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen liittyvään puolustusvoimien johtamaan harjoitukseen tai muuhun tilaisuuteen, on oikeus siinä käyttää sotilaspukua siten kuin harjoituksen tai tilaisuuden johtaja määrää. SOTILASPUKUA KÄYTETTÄESSÄ ON MUISTETAVA, ETTÄ SILLOIN OLLAAN SOTILASKURIN ALAISIA JA NOUDATETAAN SOTILAS-JA VIRKAPUKUOHJESÄÄNTÖÄ (SVPO). SUOMALAISET KUNNIAMERKIT RITARIKUNTIEN KUNNIAMERKIT: R. Puukka 25.3.06 Itsenäisen Suomen kunniamerkit luotiin marsalkka Mannerheimin aloitteesta. Kunniamerkkejä myöntää ao.ritarikunnan suurmestari. Ritarikunnan asioita käytännössä hoitavat ritarikunnan kansleri ja hallitus, jotka nimittää suurmestari. Suurmestarille kuuluu aina ao. ritarikunnan suurristi ketjuineen. Esityksen kunniamerkistä voi tehdä yhteisö, joka haluaa ko. henkilöä palkittavan. Myöntämisperusteista on olemassa hyvinkin tarkat säännöt (ohje-ja jakelusäännöt). Myönnetystä kunniamerkistä voi päätellä sen kantajan yhteiskunnallisen aseman tai esim. sotilasarvoluokan merkin myöntämishetkellä. Kunniamerkkejä varten on perustettu kolme ritarikuntaa. Suomalaiset ritarikunnat on perustettu vain henkilöiden palkitsemista varten ja myös siksi, että kansainvälinen, erityisesti diplomaattinen toiminta, vaatii tämänkaltaisten huomionosoitusten käyttöä. Vapaudenristin ritarikunta (VR) -perustettiin v 1918 mutta lakkautettiin jo vuoden kuluttua -herätettiin henkiin Talvisodan aikana -Ritarikunnan suurmestarina oli ensin ylipäällikkö Mannerheim (myöh.marsalkka Mannerheim) koko elinaikansa sen jälkeen Tasavallan presidentti -Ritarikunta myönsi vapaudenristejä ja mitaleita aluksi vain sotilaallisista ansioista mutta myöhemmin myös kansalaisansioista. Ristit ja mitalit suunnitteli Akseli Gallen-Kallela (v 1918), joka toimi silloin Marskin adjutanttina.

Suomen valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) -luotiin aluksi Vapauden Ristin ritarikunnan tilalle mm. kansainvälisen kanssakäymisen tarpeisiin ja virkamiesten palkitsemista varten -Ritarikunnan suurmestarina toimii Tasavallan presidentti -Ritarikunta myöntää ristejä ja mitaleita siviili- ja sotilasansioista. -Ritarikunnan ristit ja mitalit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Suomen leijonan ritarikunta (SL) -Ritarikunnan ohjesääntö on vahvistettu v.1942 ja osittain muutettu v.1943. -Ritarikunnalla on yhteinen hallitus SVR:n kanssa ja sen suurmestarina toimii Tasavallan presidentti -Ritarikunta myöntää ristejä ja mitaleita siviili- ja sotilasansioista. Erikoista on Ritarikunnan yhteyteen perustettu Pro Finlandia mitali, joka voidaan antaa taiteilijoille (näyttelijät, taidemaalarit, kirjailijat jne.) sekä SL:n ansioristi, joka arvojärjestyksessä sijoittuu ritarimerkin ja mitalin väliin. -SL:n merkit on suunnitellut taiteilija Oskar Phil. PUOLIVIRALLINEN RITARIKUNTA JA VALTIOVALLAN PUOLESTA ANNETTAVAT MERKIT Pyhän karitsan ritarikunta -Ritarikunta on Ortodoksisen kirkkokunnan kirkolliskokouksen v 1935 perustama ritarikunta ja sen suurmestarina toimii Ortodoksisen kirkkokunnan arkkipiispa. -Ritarikunta myöntää ristejä ja mitaleita Kirkkokunnan palveluksessa ansioituneille tai sille palveluksia tehneille henkilöille. Valtiovallan puolesta annettavat ristit ja ansiomerkit Tähän ryhmään kuuluvat mm. poliisin, palo- ja pelastustoimen, rajavartiolaitoksen ja vankeinhoidon ansioristit sekä maanpuolustusjärjestöjen korkeimmat ansiomerkit. Kriteerinä on se, että merkki on perustettu asetuksella ja sen jakaa ministeri, jonka hallinnonalaan kyseinen toiminta kuuluu. Ryhmään kuuluvat lisäksi sotiemme 1939-45 muistomitalit, Sotilasansiomitali ja Valtion virka-ansiomerkki. Muun isänmaallisen toiminnan ristit ja mitalit. Tähän ryhmään lasketaan mm. RUL:n, RES:n ja MPKL:n alemmat ansiomerkit. Lisäksi ryhmään lasketaan kuuluvaksi kiltojen, kerhojen, piirien ja yhdistysten ansiomerkkejä. Puolustusvoimat on hyväksynyt joitakin tähän ryhmään kuuluvia merkkejä sotilaspuvussa kannettaviksi. Tämä ei kuitenkaan ole ao. merkin virallistaminen.

LOPUKSI: Pukeutumisen yhteydessä käsitellään tarkemmin kunniamerkkien kantamista eri asuissa. Virallisia ja osittain myös järjestöjen kunniamerkkejä on saatavissa myös pienoiseli miniatyyrimerkkeinä. Ne ovat alkuperäisen näköisiä eli identtisiä muodoiltaan mutta kooltaan pienempiä. KUNNIAMERKKIEN KÄYTTÖ Valtiollisessa elämässä kunniamerkkien käytön säätelee tarkka protokolla ja puolustusvoimilla on selvät säännökset kunniamerkkien käytöstä Sotilas-ja virkapukuohjesäännössä (SVPO). Siviilielämässä ei kunniamerkkien käyttöä säätele tai valvo kukaan. Ohjeita niiden käytöstä on kuitenkin saatavissa mm. kunniamerkkikirjoista, käytösoppaista ja myös em. SVPO:sta. Kunniamerkkejä käytetään juhlallisissa tilaisuuksissa, joita ovat esimerkiksi: -suuret perhetilaisuudet (häät, hautajaiset, arvokkaat syntymäpäiväjuhlat esim. 50, 60, 70 jne.) -itsenäisyyspäivän tilaisuudet -tilaisuudet, joissa sotilashenkilöt käyttävät sotilaspukua (mp-järjestöjen ja joukkoosastojen vuosijuhlat, paraatit jne.) -perinnepäivät tai muut juhlatilaisuudet -kaatuneiden muistopäivänä, puolustusvoimien lippujuhlapäivänä (4.6) ja veteraanipäivänä -veteraanijuhlissa -kunniakäynneillä ja -vartiossa -merkkipäivien onnittelukäynneillä jne. sekä -erikseen käskettäessä (järjestäjä) tai toivottaessa. Kunniamerkkien käytön yleistyessä tulevat pukeutumiskulttuurin tavat myös tunnetuiksi ja hyväksytyiksi. Meillä Suomessa tavat ovat viimeisten vuosikymmenien aikana löystyneet muualla länsimaissa ollaan meitä paremmin selvillä pukuetiketistä. KAHDEKSAN KULTAISTA SANAA KUNNIAMERKEISTÄ (Reserviläinen-lehti) 1. Kunniamerkkejä kannetaan isänmaan kunniaksi. 2. Saman ritarikunnan merkeistä kannetaan vain arvokkainta. Sodanajan ansioista myönnettyjä merkkejä kannetaan kaikkia. 3. Kunniamerkit kannetaan niille vahvistetun arvojärjestyksen mukaisesti Arvokkain on lähinnä sydäntä. 4. Suomalaiset kunniamerkit tulevat ennen ulkomaalaisia. 5. Kunniamerkit eivät kuulu arkikäyttöön. 6. Nauhojen pitää olla ehyet ja puhtaat. 7.Kunniamerkkien kanssa ei tule käyttää järjestö-, harrastus- tai

muita rintamerkkejä. Ainoa poikkeus on tammenlehvätunnus ( rauhanturvaajien kunniamerkkikopio) 8. Anna erityinen arvo sotaveteraanien kunniamerkeille. Ne on ansaittu mittaamattomilla uhrauksilla. Lähde: Reserviläinen-lehti Huom! kunniamerkit menevät kauluskäänteen päälle, jos kunniamerkkirivi on pitkä.

SOTILAALLISET HAUTAJAISET R.Puukka 25.6.06 Sotilaalliset hautajaiset eli hautajaiset sotilaallisin kunnianosoituksin järjestetään palveluksessa kuolleelle sotilaalle ja ne voidaan järjestää myös vakinaisesta palveluksesta eronneelle sotilaalle. Hautajaiset järjestää se joukko-osasto, jossa vainaja on viimeksi palvellut. Sotilaallisiin hautajaisiin tarvitaan vainajan lähiomaisten suostumus. Mannerheim-ristin ritarit haudataan sotilaallisin kunnianosoituksin. Kunniavartio On tullut tavaksi, että aktiivisesti vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä olleen reservin upseerin tai aliupseerin taustajärjestöt järjestävät kuolleen upseerin tai aliupseerin siunaustilaisuuteen kunniavartion järjestölippuineen, jos lähiomaiset niin haluavat. Ohjeita kunniavartiolle ja lippuvartiolle: Kirkossa tai kappelissa siunattaessa: Kunniavartio asettuu arkun ääreen ennen ovien avaamista tai viimeistään 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Jos seppeleitä tai kukkia lasketaan ennen siunaustilaisuutta, kunniavartio voi poistua täksi ajaksi tai sitten se asetetaan vasta seppeleiden laskemisen jälkeen. Kunniavartio -astuu arkun ääreen parijonossa miekat olalla ja lakki tuppea pitelevässä kädessä -tekee täyskäännöksen vainajan kautta -vartion ollessa paikallaan miekan terä lasketaan vasemman kautta alas siten että se nojaa maahan vartalon keskikohdalla kädensija eteenpäin oikea käsi pitää miekan kahvasta ja vasen käsi, jossa päähine on, lepää sen päällä -kunniavartio seisoo liikkumatta levossa (kapea haara-asento) koko tilaisuuden ajan -mikäli kunniavartolla ei ole miekkaa, pidetään lakkia kuten rukousasennossa -kunniavartio poistuu arkun ääreltä siunaamisen jälkeen ennen seppeleiden laskua. HUOM! Kunnia- ja lippuvartiolle määrätään vaihto tai ainakin yksi varamies. Kunniavartion vaihto tapahtuu siten, että -uusi vartio astuu arkun ääreen samoin kuin alussa esitettiin -pysähtyen entisen rinnalle askeleen arkusta poispäin -vartio tekee täyskäännöksen vainajan kautta jääden asentoon -suoritetaan vaihto vanha tekee asennon, astuu askeleen takaviistoon arkusta ulospäin ja uusi astuu vanhan tilalle ja ottaa haara-asennon -vanha vie miekan olalle ja poistuu parijonossa. Merkit miekkaotteista antaa aina edessä vasemmalla oleva.

Ennen kirkkoon tai kappeliin astumistaan lippu-upseerit panevat miekan jalalle (tuppeen) ja lippuvartio ottaa lakin päästä. Kuorissa lippu pidetään jalalla ja lippuvartio seisoo levossa paitsi rukouksen aikana ja lipun suorittaessa kunnianosoituksen.

Kunniamerkit hautaussaatossa 1. Kunniamerkkien kantajaksi valitaan henkilö, jolla itsellään ei ole kunniamerkkejä (huom. pukeutuminen) 2. Kunniamerkkien kantaja(t) kulkeva(t) arkun edellä kädet kevyesti, tyyny molemmissa käsissä, käsivarret suorina, kyynärpäät kevyesti vartaloon nojaten. 3. Haudalla kunniamerkkien kantaja(t) seisoo/seisovat haudan pääpuolen vasemmalla puolella kasvot avattuun hautaan päin. Kun arkku on laskettu hautaan poistuu/poistuvat kunniamerkkien kantaja(t) huomiota herättämättä saattojoukkoon peittäen kunniamerkit (peittämistä varten on syytä varata musta kangas).