Jaakko Nuotio, toiminnanjohtaja Nuorten Palvelu ry Hitaan löytämisen oikeus

Jaakko Nuotio, toiminnanjohtaja Nuorten Palvelu ry Hitaan löytämisen oikeus Järjestötyö etsivän työn taustalla Nuorten Palvelu ry on yli 40 vuotta vanha kansalaisjärjestö, joka syntyi 1960 luvun loppumainingeissa vastauksena silloisen raittiustyön kohtaamiin haasteisiin. Tuolloin havaittiin, että nuorille suunnattu päihdevalistus ei toiminut, eikä tuottanut toivottuja tuloksia. Nuoret reagoivat päinvastaisesti. Nuorten määrittäminen pelkäksi toiminnan kohteeksi selitti tehottomuutta ja oli vahvasti nuorten omien käsitysten aliarvioimista. Jo ensimmäisistä vuosista lähtien huomattiin, että vaikeassa elämäntilanteessa elävien auttamisessa toisten nuorten panos on arvokas. Yhteys, luottamus ja kohtaaminen nuorten välillä oli laadullisesti vahvaa ja toiminnallisuus nuorten keskellä teki autettavista nuorista auttajia. Ajatus nuorten tuesta nuorille kiteytyi tuolloin kirjoittamattomaksi periaatteeksi. 1980 -luvulla osattiin nuorten auttamishalua ja kykyä hyödyntää toiminnassa, joka sijoittui kaduille ja toreille. Nuorten Palvelussa tehtiin nuorten asioista kiinnostuneitten vapaaehtoisten voimin eri kaupungeissa systemaattista katupäivystystyötä seurakuntien Saapas toiminnan tapaan. Kyse oli siis työstä, jossa viikonloppuisin vapaaehtoiset (täysiikäiset) nuoret ja nuorten asioista kiinnostuneet auttoivat tyypillisesti päihtyneitä nuoria suojaan pakkaselta selviämisasemille ja edelleen koteihin. Tätä toimintaa tehdään edelleen mm. Lappeenrannassa ja Lahdessa jäsenjärjestöissä. Tuolloiseen katupäivystystoimintaan liittyi systemaattinen ja pitkäjänteisen kartoitustyön tekeminen nuorten reviireistä, eli paikoista joissa nuoret kokoontuvat, käyttävät ja välittävät päihteitä. Saatiin kuva katujen nuorisokulttuurista. Yksittäisten nuorten kannalta toiminta keräsi systemaattista tietoa toistuvasti päihtyneenä tai huonovointisena tavattavien kohtaloista. Toki vapaaehtoistoiminta kartutti paljon tietoa ja kokemuksia nuorten vapaaaikaan liittyvästä arkisesta hyvästä, ystävyyksistä, porukkahengestä, juhlan aiheista ja arkisen onnellisuuden tekijöistä. Kerätyn tiedon perusteella pystyttiin läsnäoloa lisäämään sellaisten nuorten lähellä, joiden arveltiin hyötyvän mahdollisuudesta tehdä aloite omien asioiden esiin ottamisessa. Joskus vihjeen antoi kaveri. Nuorelle tieto siitä, että joku etsii häntä, toi turvallisuuden tunnetta, vaikka ei itse antautuisi löydettäväksi. Tietojen kerääminen osoitti myös tarpeen ryhtyä miettimään systemaattisempia lähestymistapoja auttaa nuoria heidän kokemissaan ongelmissa. 1987 järjestössä ryhdyttiin selvittämään missä päin kaduilla tehtävää toimintaa tehtiin systemaattisimmin ja ammattimaisemmin miten autettaisiin niitä nuoria, joiden tiedettiin hengailevan omissa oloissa muulloinkin kuin viikonloppuisin. 1990 luvun alkuun mennessä tiedettiin Euroopassa tehdystä etsivästä työstä. Etenkin Norjassa, Oslon alueella tehtävä ammatillinen etsivä työ herätti kiinnostusta (Hjort 1995) i. Norjassahan oli jo vuosia tehty työtä sekä nuorten huumeittenkäyttäjien parissa, että lähiötyössä ja toiminnan systematisointi oli pitemmällä kuin Suomessa. Nuorten Palvelu ry haki ja sai rahoituksen ENT etsivän nuorisotyön hankkeelle Tampereelle, jossa toiminta 1

alkoi syksyllä 1991 (Pihlaja 1997) ii. Nelivuotisessa projektissa valettiin perusta Tampereen etsivälle työlle, josta kuullaan Tarja Laukkasen esityksessä. Kahden viime vuosikymmenen aikana etsivää nuorisotyötä on tehty useissa suomalaisissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Joensuussa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Tampereella ja Turussa. Etsivästä työotteesta on ollut kyse myös seurakuntien Saapas toiminnassa. Tänä syksynä Nuorten Palvelu ry on aloittanut etsivän nettityön, joka nimensä mukaisesti toimii internetympäristössä ollen läsnä ja kohdaten siellä nuoria arki-iltaisin klo 21.00-01.00 välisenä aikana arki-iltaisin. Alkuvuoden aikana järjestö aloitti kehittämisyhteistyön valtakunnallisen ABC liikenneasemaketjun kanssa. ABC liikenneasemat ovat tärkeitä nuorisotiloja Suomessa ja tavoitteena on lisätä henkilökunnan kykyä kohdata nuoria ja auttaa sellaisia asiakkaita, jotka hakevat suojaa ja huolenpitoa asemilta säännöllisesti. Päivi Häkkistä, Tero Äijälää ja minua yhdistää 2007 alkanut ja 2009 päättynyt Nuorissa on vapaaehtoistoiminnan huominen hanke, jonka tavoitteena oli löytää keinoja lisätä nuorten yhteisvastuuta ja kykyä toimia vapaaehtoistoiminnassa. Ajateltiin, että erilaisia aktiviteettejä tuottamalla yhdessä päijät-hämäläisten yhdistysten kanssa, voidaan vapaaehtoisuuden eetosta nuorissa levittää. Tavoitteena oli lisätä vuorovaikutusta koulun ulkopuolisen oppimisen ja kouluoppimisen välillä. Jo hankkeen alkumetreillä huomattiin, että tärkeämpää kuin lasten kuuluminen järjestöön tai ylipäätään johonkin järjestäytyneeseen yhteisöön, oli kuulua omaan luokkaan tai koulun kaveripiiriin. Tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohdalla ratkaisevaksi tekijäksi muodostui turvallisuuden tunteen - kuulluksi, nähdyksi, huomatuksi ja ymmärretyksi tulemisen vahvistuminen eli samat asiat, kuin etsivässä työssä muutoinkin. Etsiväverkosto tihenee - takaa-ajo kovenee? Hukassako lasten ja nuorten paikkaa etsimässä ryhmän esityksiä yhdistää löyhästi etsivän työn lähestymistapa. Työtapa ei sinänsä ole uusi, mutta asian tekee ajankohtaiseksi ensi vuoden alussa voimaan tulevat muutokset nuorisolakiin ja lakiin opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain muuttamisesta. Nuorten pariin on viimeisten vuosien aikana tullut kymmeniä etsivän työn tekijöitä työpajoille, nuorisotyöhön, alan järjestöihin ja säätiöihin. Heidän tehtävänään on ohjata nuoria koulun penkille ja työhön, työpajoihin ja muiden palveluiden piiriin. Lain muutoksen tavoitteena on myös parantaa eri viranomaisten välistä tiedonsiirtoa ja monialaista alueellista ja paikallista yhteistyötä. Puhumisen helpottamiseksi pelkistän etsivän työn toiminnaksi; a) jossa työ tapahtuu siellä missä kohteen arkielämä tapahtuu (elämänympäristö jossa nuori elää), b) jossa työn keskeisin sisältö perustuu kahdenvälisen luottamuksellisen suhteen syntymiseen (etsivän ja nuoren luottamus edellyttää molemminpuolista uteliaisuutta, kunnioitusta ja myötätuntoa) 2

c) jossa työhön liittyvä osaaminen tarjotaan kohteelle resurssiksi (nuori oppii käyttämään hyödyksi etsivän lämpöä ja inhimillisyyttä, tietoja, taitoja, kykyjä, asenteita) d) jossa toiminnan vahvuutena on mahdollisuus toimia tasavertaisesti toimijan (etsijä) ja toiminnan kohteen (nuori) välillä ja jossa kohde nähdään kokonaisuutena, sellaisena kun hän on. (jokainen nuoria on ainutlaatuinen ja arvokas ilmaisemaan itseään. Jokaisella nuorella on riittävästi voimavaroja osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon, itseä koskeviin aloitteisiin ja valintoihin ja tarvittaviin elämän muutoksiin), e) jossa toiminta edellyttää vahvaa aikakäsitystä työprosessista Etsivä työ tarjoaa hyvän tilaisuuden lapselle ja nuorelle tulla kuulluksi ja arvostetuksi siitä lähtökohdasta, jossa hän elämässään on. Hitaan löytämisen oikeus on oikeutta ymmärtää tilanne vähitellen, varovasti. Usein on hankala saada kuvaa toimeksiannon laajuudesta tai sen alasta etsimällä ongelmia, diagnosoimalla, luokittelemalla, haastattelemalla, terapoimalla tai yrittämällä kategorisoida kohdetta etuuskriteereihin. Hitaan löytämisen oikeus tarkoittaa etsijälle oikeutta käyttää riittävästi aikaa paikalla olemiseen, läsnäoloon, tutustumiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Hitaan löytämisen oikeus on oikeutta riittävään aikaresurssiin ja löydetyn oikeuteen kertoa merkityksellisistä asioista pikkuhiljaa, pala kerrallaan. Hitaan löytämisen oikeudella haluan viitata oikeuteen ja myös velvollisuuteen kohdata lapsi ja nuori siellä, missä hän on konkreettisesti omillaan ja missä he tuntevat olevansa vahvoilla. Myöhemmin tästä esimerkkinä mainitaan ABC liikenneasemat, jotka ovat onnistuneet siinä, missä kunnallinen nuorisotyö ei. Nuoret kokoontuvat sankoin joukoin asemille viettämään vapaa-aikaansa. Etsivän työn lähestymistavalla tekee töitä toki moni muukin kuin varsinaiset etsivät mennään sinne missä nuoret ovat. Työtapa on voimavarakeskeinen ja se sopii hyvin vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kanssa tehtävään työhön. Näyttää siltä, että tulevina vuosina etsivien verkostotyö tihenee. Tieto liikkuu entistä paremmin, yhteistyö tiivistyy ja nuorille pystytään tarjoamaan entistä parempia palveluita siellä missä nuoret ovat. Kaiken innostuksen keskellä on kuitenkin muistettava erään muinoin lastensuojelun piirissä olleen tytön kertomus. Hän sanoi, että koki tulleensa moniammatillisen verkoston takaaajamaksi. Kukaan verkostosta ei lopulta välittänyt hänen mielipiteistään. Hän ei omasta mielestään ollut avuton, vailla kykyä hyödyntää palveluita, mutta hän koki palveluissa joutuvansa selittämään samat asiat moneen kertaan ja tulleensa leimatuksi samoista asioista toistuvasti pakkotahtisesti. Jos nuoria pitää etsiä - kuka on hukassa? Lasten ja nuorten paikka tulevaisuuden tekijöinä on tunnustettu. Turvaamalla nuorten aktiivinen kansalaisuus, pääsy koulutukseen ja työhön sekä ehkäisemällä mahdollinen syrjäytyminen varmistetaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta (Hallituksen esitys 1/2010). Samoin on tunnustettu lapsen ja nuoren oikeus saada kasvulleen tukea ja vakaita kasvuoloja. Kokemus kasvatusjärjestön sekatyöläisenä tarjoaa riittävän näkökulman pohtia sitä, missä vaiheessa me aikuiset hukkaamme itsemme lapsen ja nuoren elämässä. Maapalloistuvassa 3

maailmassa olemme siirtämässä seuraaville sukupolville yksin pärjäämisen suurta kertomusta, jossa parhaiten pärjäävät ne, jotka nopeasti oppivat kilpailukeskeisen elämän pelisäännöt 24 tuntia vuorokaudessa muuttuvassa elinympäristössä. Vaikuttaa usein siltä, että haluamme jatkuvaa kasvua tuhoamalla sen inhimilliset edellytykset. Olemme eliminoimassa kasvun edellyttämän rauhan, tasaisen lämmön, läsnäolon ja valon. Joidenkin lasten ja nuorten kodit muistuttavat lentokenttää aikatauluja, tulemisia, menemisiä, pakkaamista ja purkamista, nousuja ja laskuja aamuvarhaisesta yömyöhään. Osalla tämä johtuu aikuisten työkiireistä, harrastuksista, osalla yksinkertaisesti siitä, että elämä on jakautunut useisiin osoitteisiin uusperhetilanteiden ja muutosten seurauksena. Kuten lentokentistä tiedetään, on sinne helppo eksyä ja jäädä kysymyksineen yksin myös harhailu ilman määränpäätä on mahdollista. Osa perheistä haluaa lähettää nuoren maailmalle mahdollisimman nopeasti kuvitellen että nuori pärjää tietää ja osaa. Osa kodeista on kuormitettu aikuisten päihde-, terveys- ja mielenterveyssairauksilla, toimeentulo- ja taloushuolilla, ihmissuhdeongelmilla, uupumuksella elämään. Syystä tai toisesta huolenpito, välittäminen, läsnäoleminen ja perustarpeista huolehtiminen voi olla puutteellista lapsi ja nuori voi jäädä yksin keskelle tätä. Koulussa kasvun tuen inhimillisiä edellytyksiä on nakerrettu sitä mukaan kun oppimiseen on satsattu. Koulujen talonmiehet, vahtimestarit, keittäjät, siivoojat ja monet muut siellä työskentelevät aikuiset on koulutettu oman alansa osaajiksi, huipputaitajiksi ja mestareiksi. Mahdollisuudet kohdata, olla läsnä ei ole mahtunut kenenkään tehtäväkuvaan. Sen sijaan olemme täyttäneet kasvua ympäröivät instituutiot analyyttisella, sektoroivalla ja siilomaisella osaamisella. Valinnaisuustarjottimet ja luokattomat lukiot, erikoistumiset eivät välttämättä tarjoa kasvun tukea nuorelle. Olemme erottaneet kasvun kentät oppimisen paikoista. Olemme erottaneet kyvyn huomioida lapsen ja nuoren erilaisten kykyjen, taitojen, ominaisuuksien kokonaisuutta sitä kokonaisuutta, joka tekee jokaisesta lapsesta ja nuoresta ainutlaatuisen ja arvokkaan. Emme välttämättä tunnista sitä, mikä on nuorelle merkityksellistä. Harrastukset tarjoavat nuorelle usein mahdollisuuden toteuttaa omia taipumuksiaan, itselle tärkeitä kiinnostuksen kohteita. Jos onnistuminen ei satu olemaan sama kuin koulussa tulee esiin, voi tämä lahjakkuuden aarre jäädä huomaamatta. Olemme kasvatuksen ja oppimisen ammattilaisina luoneet pysyvät olosuhteet mosaiikkimaiselle kehitykselle, epävakaalle kasvulle ja kylmälle erikoistuneelle ammattimaisuudelle. Olemme menettäneet kyvyn ja osaamisen kohdata nuori erilaisine lahjoineen, välittää hänestä ja pitää hänestä huolta. Yllätymme, kun nuori tekee itsemurhan tai silmittömän verityön. Murehdimme, ettemme huomanneet, ettemme tienneet, että meillä ei ollut aikaa, ettei yhteistyötä johtanut kukaan, että aselaki ei ollut tiukempi, että terveydenhoitajia on liian vähän. Onneksi olemme onnistuneet luomaan maailman parhaimmat oppimistulokset. Kaduilla on perinteisesti ollut nuoria kasvattava vaikutus. Kadut ovat tarjonneet nuorille paikan irtaantua, itsenäistyä ja hakea omaa paikkaa ja viiteryhmää, johon kuulua. Kadut ovat olleet nuorten reviireitä, joissa on osittain rauhassa saanut harjoitella aikuistumista. Kadut 4

ovat aina toimineet turvapaikkoina kodin ollessa turvaton. Aivan kuten kouluissa on käynyt, on myös katujen kasvatus erikoistunut osaaja- ja tapahtumapohjaiseksi. Koulun päättäjäisviikonloppujen iloisessa nuorten juhlinnassa törmää lähinnä toisiin nuorisoalan ammattilaisiin, kriisi- ja ensiapuosaajiin, poliisiin ja järjestyksen valvojiin ja hyvä niin. Toisinaan on kuitenkin pulmallista, että aikuiset eivät ole paikalla sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. Arvailemme yhdessä, että mitähän siellä tapahtuu, kannamme huolta. Nuoret ihmettelevät, miksi vanhempia ei kiinnosta, miksi he jättävät meidät yksin. Herää kysymys kumpi on enemmän hukassa nuoret vai aikuiset? Joskus muinoin aikuiset jakoivat keskenään aikuisuutta yhdistäviä salaisuuksia, jotka liittyivät seksiin, päihdyttäviin aineisiin ja väkivaltaan nyt nuoret jakavat nuo salaisuudet. Romanttisen suomikodin, uskonnon ja isänmaan jaetut kasvatusarvot ovat vaihtuneet rikkaaseen ja moniarvoiseen todellisuuteen, jossa on ollut vaikea päättää, mikä meitä erilaisia arvoja edustavia aikuisia voisi yhdistää lasten ja nuorten silmin ajateltuna. Käytännön esimerkit kertovat, miten vaikeaa voi olla nähdä lapsen hyvinvoinnin vastuita ja velvollisuuksia. Eräs äiti totesi, että hän ostaa 14 vuotiaalle pojalleen keskikaljaa, mutta tarjoaa sitä pojan ikäkauden ja kasvuedellytysten mukaan. Toinen vanhempi puolestaan soitti koululle ja vaati, että on koulujen siivoojat on pätevöitettävä pedagogisesti, jotta heillä olisi oikeus ja osaaminen puuttua lapseen. Hänen lapsensa valitti, ettei saanut asianmukaista kohtelua, kun oli jättänyt hupparinsa väärään paikkaa ja siistijä ojensi tästä asiasta. Olemme ehkä itse hieman eksyksissä erilaisten kasvatuskäsitysten, vaatimusten, velvollisuuksien ja vastuiden keskellä. Jokaisella aikuisella on, ammatista tai asemasta riippumatta kyky ja velvollisuus välittää, kantaa huolta ja viljellä yhteisvastuuta, yhdessä olemisen ja tekemisen mahdollisuuksia. Jos nuoria joudutaan etsimään, ovat aikuiset hukassa. Huolehdimme sinusta 24 H vuoden jokaisena päivänä Kuinka moni nuori kuulee kotona saman, jonka ABC liikenneasemalla viettävä nuori kuule liikenneasemilla; huolehdimme sinusta 24 tuntia vuoden jokaisena päivänä. Vaikka tämä välittämisen sanoma on läpikaupallinen, ilmastaan kasvatuksen kannalta tärkeää olla huolehtimassa jatkuvasti. Nuoret kokoontuvat entistä enemmän kauppakeskuksiin ja liikenneasemille. Nuoret itse kertovat, että heille paikka tarjoaa mahdollisuuden kokoontua hengailemaan ja olla muiden kavereiden kanssa. Moni mainitsee myös, että saa olla rauhassa, saa itse ostaa ja rahalla saa laadukasta palvelua. Nuorten Palvelu ry käynnisti tänä vuonna ABC kohtaa nuoria hankkeen yhteistyössä S- ryhmän liikenneasemaketjuohjauksen ja alueosuuskauppojen kanssa. Tavoitteena on kehittää liikenneasemilla työtään tekevien myyjien ammattitaitoa kohdata nuoria. Siis antaa valmiuksia sekä ymmärtää että puuttua nuorten hengailuun liikenneasemaketjuilla. Liikenneasemat ovat tällä hetkellä nuorten reviireitä, joissa nuoret hakevat toistensa seuraa, mutta toisinaan myös suojaa, kun kodit eivät voi suojaa tarjota. Silloin on hyvä, jos henkilökunnalla on taitoa ottaa huolet puheeksi ja auttaa lapsia ja nuoria. 5

Koska hanke on vasta alkamassa, ei ole mahdollista tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. On kuitenkin ilmeistä, että ABC liikenneasemat, kuten toki muidenkin kaupparyhmien liikepaikat tarjoavat hämmästyttävän paljon tasapainoiselle kasvulle ominaisia elementtejä: - varmuus turvallisen ja vakaan paikan olemassa olemisesta, paikan saada ruokaa, juomaa ja lämpöä (tarjoaa paikan perustarpeiden tyydyttämiselle), - turvallisuus toiminnan, palveluiden ja tuotteiden samasisällöllisyydestä, jatkuvuudesta ja johdonmukaisuudesta, (tarjoaa paikan liittyä kaupalliseen kulttuuriin) - mahdollisuus saada vaikuttaa saamansa kohteluun ja rakentaa yhteyttä muuhun yhteiskuntaan kuluttajana ja asiakkaana (tuottaa hallinnan tunnetta), - mahdollisuus kodista irtautumiseen, itsenäistymiseen ja identiteetin rakentamiseen (on paikka itsenäistyä ja liittyä muihin), - mahdollisuus hakea suojaa ilmaisematta oman suojattomuuden tilaa, leimautumatta minkään erityispalvelun käyttäjäksi. On turvapaikka silloin kuin mitkään muut paikat eivät suojaa tarjoa (tarjoaa apua ja lämpöä), - ABC liikenneasemakonsepti tarjoaa aikaa se on aina auki, se ei sulje ovia, eikä aja pois lämmöstään. Siinä on kulttuurisesti tuttu pikaruokaominaisuus, (tarjoaa kiinnostavan aikakäsityksen, joka ei lopu, jota ei säännöstellä, mutta jota voi itse säännöstellä), - liikenneasema tarjoaa kokonaisvaltaisuutta, ilman sektoroituneita ammattilaisia tai siilomaisia palvelurakenteita (tarjoaa eheyttä). Etsimisen monialainen ratkaisu Sitten 1990 luvun Tampereen etsivän työn projektin ajoista on tultu pitkä matka nuorille suunnatuiden palveluiden kehittämisessä. 20 vuotta sitten keskeinen haaste oli palveluiden konkreettinen puute ei ollut olemassa monipuolista palvelutarjontaa, jonne nuoria voisi ohjata. Tilanne on ratkaisevasti toisentyyppinen. Palveluiden määrä ja laatu on kasvanut huomattavasti samalla kun nuorten laadun on sanottu muuttuneen vastaavasti. Nykyisistä syrjäytyneistä nuorista sanotaan, että he ovat entistä moniongelmaisempia, entistä avuttomampia, entistä passiivisempia. Nuoret eivät tunne, eivätkä tavoita palveluita. Monien nuorten arvellaan kärsivän yhteiskunnan monimutkaistumisesta. Eräs syrjäytymisen syy on, ettei nuori pääse viiveettä palveluiden piiriin. Kuten entistä enemmän korostetaan, on nuorten vitkastelematta siirryttävä koulutuksen kautta työelämän palvelukseen. Monipuolista ja monimutkaista julkista palvelua leimataan sektoroituneeksi, jossa tehdään liian vähän yhteistyötä ja jossa nuorta koskeva informaatio ei kulje. Koulupolun nivelvaiheiden on havaittu olevan vaarallisimpia. Yläkoulun jälkeen jopa tuhansien tiedetään karkaavan lintujen kirjoille. On arveltu, ettei nuorten itsensä näkökulmaa ole otettu riittävästi huomioon kunkin sektorin kehittäessään omaa työtään. Useimmilta on hämärtynyt kokonaisuus niin syrjäytyneiltä nuorilta kuin heille palveluita tuottavilta viranomaisilta. 6

Nuorisolain muutoksen tavoitteena on tehostaa nuorten pääsyä oikean palvelun piiriin, lisätä palveluiden tuottajien yhteistyötä, käsitystä nuorten huono-osaisuudesta ja varmistaa paremmalla tietojen välittämisellä. Istuvan eduskunnan Sivistysvaliokunnan tavoitteena lienee määritellä palveluidentuottajien työnjako ja seurantavastuu aina siihen saakka kun nuori peruskoulun jälkeen täyttää 25 vuotta. Viime vuosina etsivään työhön rekrytoiduille etsijöille on asetettu selkeä tehtävä. Etsivien on: 1. löydettävä nuori, joka on syrjäytymisuhanalaisesti palveluverkoston (ml. koulu) ulkopuolella tai uhkaa liukua ulkopuolelle, 2. solmittava kontakti, luotava luottamus, selviteltävä tilanne ja motivoitava ja etsittävä yhdessä tie palveluiden piiriin, 3. löydettävä tarkoituksenmukaisia palveluita, palvelukokonaisuuksia, palveluketjuja ja verkostoja, 4. solmittava yhteistyötavat ja verkostoa sitovat toimet nuoren edun mukaisesti. Etsivän työn lähtökohtana ei ole moniongelmainen nuori mutta usein moniongelmainen palvelujärjestelmä. Eri ammattilaiset pyrkivät omasta näkökulmastaan hyvään asiantuntijaratkaisuun. Ehkä toisinaan pyritään yhteiseen ongelmanmäärittelyyn, mutta käytännössä joskus ajaudutaan määrittelykilpailuun, jossa oman tulkinnan kautta esitetään muille kokonaisratkaisua jopa kuulematta nuorta itseään. Jos nuorella on mielenterveysongelma, on tärkeää hoitaa ja parantaa sairaus, jos nuori juo, on myös se este eteenpäin menemiseen. Monialaiset ammattilaiset kukin pystyvät analysoimaan, 7

diagnosoimaan ja selvittämään ongelmia, puutteita, vajeita omasta näkökulmastaan. Tänä päivänä pystytään entistä enemmän yhteistyöorientoituneeseen työhön, jossa haetaan yhteisiä, toisiaan täydentäviä ratkaisumalleja. Nuoren ympärille voi muodostua laaja verkosto, joka pahimmassa tapauksessa käsittelee ongelmanuorta verkoston solmukohdasta solmukohtaan. Solmuttaminen kuvaa tilannetta, jossa nuoren elämästä keriytyy vyyhti, jossa virastoajan aikataulut, odottaminen ja tavoiteaikataulut, kiire ja ajanpuute näyttelevät tärkeää roolia. Tällöin voi perustellusti epäillä nuoren eksyvän tai hukkuvan palveluihin itseensä. - Onko monialaisten verkostojen mahdollista käyttää omaa työaikaa riittävästi muodostamaan kustakin nuoresta ja hänen elämästään kokonaiskuvan, kuinka paljon on mahdollista käyttää tähän vai tarvitaanko sitä riittääkö, että etsivällä olisi siihen aikaa? - Onko mahdollista, että monialaisessa verkostossa voidaan muodostaa kuva nuoren elämästä vähitellen, nuorta kuunnellen ja kunnioittaen ja miten verkosto voi säilyttää, välittää ja kannatella nuorelle merkityksellisiä asioita vai tarvitaanko sitä riittääkö että harvat tunnistavat nuorelle merkitykselliset asiat? Hitaan löytämisen velvollisuus Onnistuakseen etsivässä työssä, mutta mielestäni kaikessa lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä, on ihmiskuvan oltava kokonaisvaltainen. On oltava riittävästi läsnä nuoren elämässä, on mentävä toistuvasti samoihin paikkoihin, jossa nuori elää, on kohdattava nuoria sellaisena kun hän on. On annettava nuorten tehdä ensimmäinen siirto. Kaikissa nuorissa on hyvää ja jokainen on arvokas. Jokainen lapsi on aarre tai salaisuus, joka on kätketty keskellemme. Sekä lapsella että nuorella on itselleen tärkeitä, merkittäviä asioita, jotka pitää ymmärtää ottaa huomioon siinä merkityksessä, kun lapsi tai nuori sen esittää. Jokaisella nuorella on elämänympäristönsä tärkeitä, merkityksellisiä ihmisiä, joiden läsnäolo tai poissaolo on tunnistettava. Jokaisella on elinympäristössä hyviä puolia. Nämä hyvät puolet on voimavara yhteistyössä ja etsittäessä ratkaisuja eteenpäin. Riippumatta siitä, oletko vähemmistön tai etnisen ryhmän edustaja, on tärkeää tunnistaa lapsessa ja nuoressa hyvä ja kaunis. Esitin alussa hitaan löytämisen oikeuden ammattilaisella mahdollisuutena ymmärtää nuorta koskeva tilanne vähitellen. Esitin hitaan löytämisen oikeuden nuorelle mahdollisuutena tulla kuulluksi, ymmärretyksi arvokkaasti siinä elinympäristössä jossa elää omalla elämäntyylillään. Toivoisin, että etsivä työ ei liikaa ole palveluohjausta, jossa nuorta lähestytään palveluiden, päämäärien ja aikataulujen näkökulmasta siellä missä palvelut ovat. Monialaisen verkoston hitaan löytämisen velvollisuuksiksi esitän: 8

1. velvollisuuden olla valmiutta ja kiinnostusta mennä nuoren luo ymmärtäen ne periaatteet, jotka nuoren luona ovat, antaa nuoren tehdä ensimmäinen siirto, 2. velvollisuuden kunnioittaa ja arvostaa nuorta sekä uskoa siihen, että nuoret kykenevät itse ratkaisemaan asioitaan ja tekemään valintoja. Muutoksen avaimet ovat nuorella itsellään ja nuorta on autettava tekemään omat ratkaisunsa, 3. velvollisuuden kerätä tietoa nuoren tärkeistä pitämistään asioista (kotona, kaveripiirissä, koulussa, vapaa-ajalla), hyvistä puolista elinympäristössään, tärkeistä ihmisistä ja välittää tätä tietoa yhteistyöprosessin voimavaraksi vahvistaen nuoren ääntä, 4. velvollisuuden kunnioittaa nuoren aikakäsitystä, elämäntilanteen edellyttämää rytmiä ja tempoa, 5. velvollisuuteen luottaa etsivään tai muuhun luotettuun ja hänen työhönsä nuoren kanssa, 6. velvollisuus odottaa tulosten ja vaikutusten syntyä niin pitkään kun nuori ilmaisee tästä. Ennen kaikkea on varattava riittävästi aikaa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti 20 vuotta viime vuonna. Eräs kolmesta lapsen (ja siis nuoren) oikeudesta maailmassa on oikeus saada riittävästi yhteiskunnan voimavaroja. Hitaan löytämisen oikeus on velvollisuus riittävään aikaan, riittävän rauhalliseen tapaan kohdata jokainen lapsi ja nuori sellaisena kuin on. i Haldis Hjort 1995. Etsivän työn psykologia. Gummerus. Jyväskylä. ii Pihlaja, Juha. 1997. Ne eivät ainakaan laula mitään eteenpäin. Tutkimus etsivän nuorisotyön projektista Tampereella 1991-1995. Kuopion Liikekirjapaino. Kuopio. 9