ihana poikaystävä Siis mun poikaystävä on paras. Sillä on kledjui joita kellää muulla ei oo. Sillä on korvassa nappi. Ja sillä on auton takaluukussa pyssy, joka on pidempi kuin mä. Sit yhtenä päivänä me mentiin käymään sen mutsilla. Sen mutsi istuu vankilassa. Ja emmä voinu tietää että se otti sen pyssyn mukaan ja paineli jokasen oven läpi ja sit se pisti vielä stetsonin päähänsä ja huus: Kaikki alas! Ja mä menin alas kans, vaik mä en olis saanu. No sit sen mutsi ja se otti meidän faden auton ja lähti menee. Kun siin oli kattoikkuna mä näin kun mun poikaystävän hiukset lensi silleen söpösti ympäriinsä ja mä huusin: Mä faneen sua! Mut eihän se tieteskään voinu kuulla, muuten se olis tullu takas ja me ois otettu sen mutsille taksi.
No se osa että piti selviä poliisien ja mutsin ja faden kanssa siitä autosta ja pyssystä ja sit psykke vielä kehtas kysyy et ooksmä pannu sitä mun poikaystävää, niin se osa oli huonompi. Noin niinku kokonaiskuvan kannalta. Ja ku piti mennä kouluun eikä ne tajunnu etten mä millaan jaksa mitään tehdä, kun mun pitää miettiä että mihin ne sen auton ajo ja että tuleeko se mun poikaystävä koskaan takasin. Se oli typerää ja myöhemmin mä sanoin mun poikaystävälle, että sorje kun mä mietin niin tyhmiä. Se johtuu varmaan siitä että mä viime kesän värjäsin hiukset blondiks. No joo. Meni se talvi sit siihen. Mut kesäl me mentiin mun likkafrendin kanssa tukholmskaan ja mä näin sen. Me tultiin muoviputkea pitkin laivasta ja kaikki aurinko jäi siihen putkeen kiinni. Mä pidin kaiteesta että löysin suuntaa. Mummot tölläs ja pysähty just siihen eteen, että me aina törmättiin niihin uudestaan.
Se istu siinä tullissa. Sillä oli polkkana hiukset ja ne kihartu just niskan taakse. Mä menin sen luo ja se otti mua kädestä ja sano: Ollaaks hanee, ja tietty me oltiin. Ne tullimiehet vähän katto ku me töllättiin ne ulos pelistä, ja sit tietysti juostiin ettei kytät tuu perään. Mun rinnat pomppi aivan hulluna, ja se tsiikas niitä koko ajan. Ulkona me pysähdyttiin ja otettiin henkeä. Se otti mua kädestä ja sano, että mä oon ihan prinsessa. Just hyvä. Metrossakin se vielä katto kohti ja nyökkäili tutuille merkiksi. Sill oli kämppä Tukholmas johon me mentiin vähäks aikaa. Mä ihastuin niihin ikkunoihin, niissä oli puuta karmit eikä muovia niinku hesassa. Me maattiin sängyllä ja se otti musta kuvia. Aurinko tuli ikkunan läpi ja jäi siihen. Mä mietin, ett tätä se nyt on. Eniten mä pidin kun se vei mut kierrokselle. Ajettiin metrolla poispäin ja jäätiin melkein vikalla pois. Siellä varastorakennuksessa istu kaikki sen frendit ja mä sain kätellä ne läpi. Mä aina niiasin myös. Ne istu ringissä ja ihasteli mua ja pöllytteli jalkojaan. Mut ei voitu olla kauaan ettei kytät näkis. Me otettiin vaan sen rahapussi ja lähtiiks menee. Tai emmä tiiä mikä pussi se oli, mut vähintään niin paljon rahaa se mun poikaystävä omisti. Oli hieno olla siinä yössä ihan vapaana, vaikka kyl mä vähän mietin miten se mun frendi jakso olla yksin. Mut mun poikaystävä sano ettei se mitään et ku kummiski miehet tulee ensiks naisten elämässä. Ja musta oli mahtavaa että se sano mua naiseks. Se oliki eka kerta.
Käveltiin takas päin metrolta hitaasti, kun mun jalat oli kipeinä kaikesta siitä hienosta. Mä en melkein kehdannut kävellä tiellä, kun se oli kuitenkin Tukholma. Sit pari korttelia ennen kun sen kämppä näky, mun poikaystävä tajus etten mä voinu enää kävellä. Se tilas taksin. Siinä mua sitten kiikutettiin kuin kuningatarta. Mä pidin sitä niinku lupauksena paremmasta. Sovittiin, että hesassa oltais kimpassa. No huomenna yritettiin uudestaan tulliin eikä ne tullimiehet mitään tajunnu. Meillä oli hytti josta näki vähän siististi kun se meri heilu, se idän meri tai mikä se nyt onkaan. Se tykkäs katsoa kuinka mä melkein voin pahoin, koska ne aallot meni ylös ja alas. Silleen se pysty oleen mun sankari.
Stadissa se lähti käymään jossain assalla ja käski, että jos mä odottaisin. Mä istuin siinä dösien vieressä ja kattelin, kun kundit stekkas mun tissejä. Yleensä se oli kivaa, mut sit mä tajusin kuinka hyvä mun poikaystävä oli mulle. Nousin siitä veks. Mä pistin viestin, että tulis syömään pullaa mun kämpille. Illalla se sit tuli ja sil oli yks sen kaveri mukana. Mä tarjosin niille kahvia ja ne pisti sinne aina vähän lisää. Lopuks me oltiin kaikki vähän sekasin ja mul oli varmaan parasta mitä ikinä. Mä soitin sille mun likkafrendille ja kerroin kaiken. Se oli yhä stökikses ja aika helvetin vihanen. Mä kerroin sille mun nykysen tilanteen ja se anto tulla takas. Sanoin, ettei miestä voita mikään. Sit yöllä mun kello soi ja mä menin kattoon. Siellä oli mun poikaystävän mutsi. Se hais vähän, muta mä päästin sen kuiteski sisään. Ne riiteli mun poikaystävän kanssa. Mua melkein vitutti, mut sit mä ajattelin et kaiken se kestää. Mä kuulin kuinka mun poikaystävä meni autolle ja sit sillä oli se pyssy taas. Mutsis lähti aika nopeesti menee.
Siin me sit eleltiin. Iltaisin tuli komediaputki ja mä kävin aamupäivisin kaupassa. Sossuun se ei koskaan tullut mukaan. Mun poikaystävä ei pitänyt tädeistä. Kun mä tulin takasin, mä tiesin pihakoivusta, missä talossa oli koti. Keväällä se halus ostaa auton, vaikka ties että mä en saanu sossusta enempää ulos. Se sano, että no problemo. Mä en koskaan tykänny siitä kärrystä. Sen takapenkit oli nahkaa ja niitä piti ommella kiinni. Laastaroit vähän, se sano. Yöllä mä pääsin sisään vasta, kun homma oli hoidettu. Kun katso ikkunasta, se auto kiilsi ku Naantali. Kesäkuussa kytät tuli kattoo et miks meiän pihalla seiso mun poikaystävän auto. Mä tein mun elämän kauheimman asian. Mä soin ett siks, koska se asu siellä. Ne katto vähän pitkään, ne poliisit. Sit mun poikaystävä tuli makkarista ja meinäs mennä ikkunasta ulos. Onneks ne poliisit ehti väliin, muuten se olis menny maahan asti. Myöhemmin mä kuulin ett sen mutsi oli valittanu kytille. Mä menin aina vankilaan kattoo mun poikaystävää, ja siellä se oli ja odotti. Sillä oli yhä semmoinen ryhti kuin silloin on kun stetsoni laitetaan päähän. Se katteli mun olan yli ja odotti, tuliks ovesta ketään muuta. Mut se pisti siihen sohvalle ja voi kuule, milloinkaan ei oo kellään muilla flikoilla ollut parempaa.