Kotivastaanottim et. Timo Kajamaa

Kotivastaanottim et Timo Kajamaa M elkeinpä jokainen D X -kuuntelija on alo ittanut kuuntelunsa tavallisella kotivastaanottim ella, siis ilm an m in käänlaisia D X -kuunteluun tark o itettu ja erikoislaitteita. T oisaalta m ark k i noille tulleet u u d et ja halvat, erityisesti D X -kuuntelijoille tark o itetu t erikoisvastaanottim et ovat saavuttaneet erittäin suuren suosion. M ikä on n äiden kahden vastaanotintyypin ero, ja m itä m ahdollisuuksia ne tarjo av at k uuntelijalleen? K otivastaanottim eksi vo id aan n im ittä ä laitetta, joka alunperin on h an k ittu paikallisten yleisradioasem ien k u u n telua v arten ja jossa ei ole ajateltu sopivuutta D X -kuunteluun. Nykyisin näm ä vastaanottim et ovat yleensä transistoroituja ja niiden m allit vaihtelev at kan nettavista vastaan ottim ista suuriin ja tehokkaisiin vastaanottim iin, joissa on m onia teknisiä hienouksia. K äytössä on tietysti myös vielä suuri joukko vanhoja putkivastaanottim ia, jo ten laitteiden laatu ja sopivuus D X - k uuntelu u n vaihtelevat suuresti. Tavalliset matkaradiot K u u n telija, jonka tavo itteena on ra dion avulla seurata ulkom aiden ta p a h tum ia, voi täm än tehdä tavallisella m atkavastaanottim ella. Silti vain aniharvojen m atkavastaanottim ien herk kyys ja selektiivisyys ovat riittäv iä v aativam paan D X -kuunteluun. Myös sam an vastaanotintyypin eri kapp aleiden om inaisuudet saattavat vaihdella, koska tarkistus ja laad unvalvonta suuria sarjoja tehtäessä on aikaa vievää ja kallista. T ä m ä koskee siis tavallisia m atkaradioita. T ekniikan kehitys on kulkenut eteenpäin m atkaradioissakin, ja on keksitty paran nu ksia, jo tk a saattav at teh d ä m atk aradio sta käyttökelpoisem m an kaukaisten asem ien kuunteluun. T ällain en on aaltoaluejaon m uutta m in en esim. siten, että tavan om ainen lyhytaaltoalue on jätetty pois ja k orvattu vaikkapa levitetyllä 49 m etrin kaistalla tai että vastaanottim een on lisätty levitettynä keskiaaltoalueen yläosa, ns. E urooppa-aallot (1400 1620 k H z). R atk aisu t ovat m ielenkiintoisia ennenkaikkea D X -kuunteluun perehtyneelle kuuntelijalle. H ä n voi tällaisen vastaano ttim en avulla m a t koilla ollessaan seurata melko hyvin kaukaisiakin radiolähetyksiä, vaikkapa ulkom ailla ollessaan kuunnella om an m aansa radiolähetyksiä. U usia v alin tam ahdollisuuksia on siis tullut, ja ku u n telijan on sam alla vaikeam pi teh d ä ra t kaisuaan vastaanotinta hankkiessaan. L yhytaaltojen poisjättäm inen m atkavastaanottim esta ei tietenkään ole D X - kuuntelijan k an n alta hyvä. T oisaalta m atk arad io id en lyhytaaltoalueet ovat

41 usein niin k ap eita ja huonolla asteikolla varustettuja, että niiden käyttö on hankalaa ja jä ä siten hyvin vähäiseksi. Yksi hyvä levitetty lyhytaaltoalue saatta a sen sijaan olla hyvin käyttökelpoinen ja m ielenkiintoinen, m u tta tällaista v astaan o tin ta ei tieten k ään voida suositella ykkösvastaanottim eksi D X - kuuntelijalle. Erikoismatkaradiot O m a ryhm änsä on erityisesti lyhytaaltokuuntelun v arten suunnitellut m atkaradiot. 60-luvun alkupuolella tä l laisia vastaanottim ia oli m arkkinoilla vain m uutam ia, kuten hyvin tu n n ettu Zenith; nyt sen sijaan on saatavana p a risenkym m entä m allia. N e poikkeavat tavallisista m atkaradioista h u o m a ttavasti, ja h in tak in on yleensä m elko korkea. K orkea h in ta jo h tu u myös osaltaan siitä, että n äiden vastaanottim ien m yyntim äärät m aassam m e ovat melko pieniä v errattu n a tavallisiin kotivastaanottim iin. Joskus ne ovat jä ä n e e t kin eräänlaisiksi elintason merkeiksi, jotka kuvastavat enem m än käyttäjänsä v arallisu u tta kuin D X -h arrastetta. P arh aim m at näistä radioista yltävät om i naisuuksiltaan varm asti tavallisen keskiluokan liikennevastaanottim en tasolle. V aikka painoakin on enem m än kuin tavallisilla m atkaradioilla (n. 3 8 kg), näm ä vastaanottim et ovat sentään h u o m attavasti kätevämpiä kuljettaa kuin liikennevastaanottimet. Joukossa on myös m alleja, jo tk a soveltuvat jopa autoradioksikin, kuten Nordmende Globetrotter. T ä m ä ainakin houkuttelee kokeilem aan, m iten m aailm an ta p ahtum ien seuraam inen onnistuisi työtai lom am atkaa autolla tehtäessä. E lintason noustessa myös ostajat hankkivat n äitä erikoislaitteita, vaikka eivät olekaan h arrastan eet D X -k u u n telu a aikaisem m in. E rä än saksalaisen D X -kerhon tutkim uksen m u k aan 25 % sen jäsenistä kuunteli yhdellä tä m än ryhm än vastaanottim ella, n im ittäin Grundig Satellitella. M aissa, joissa näiden vastaanottim ien h in n at eivät ole yhtä korkeat kuin m eillä, ovat m onet D X - kuuntelijat aloittaneet harrastuksensa ju u ri h an k ittu aan tällaisen erikoisvastaanottim en. T ä h ä n ryhm ään kuuluv alta vastaan ottim elta voidaan jo v aatia, että siinä on valm iina m m. liitäntäm ahdollisuudet D X -k u u n telijan ta r vitsem ille lisälaitteille: ulk oan ten ni, kuulokkeet, verkkolaite ja nauhuri. A altoalueita ei aina ole valittu D X -kuuntelijan k an n alta p arh aalla m ahdollisella tavalla, vaan ne noud attelevat kunkin valm istajan om ia n ä kemyksiä asiasta. U L A -alue kuuluu sen sijaan kaikkiin näihin vastaanottim iin, kuten tavallisiin m atkaradioihinkin. Tavalliset kotiradiot S uurem m at kotivastaanottim et ovat D X -kuunteluun tavallisesti jo suurem m an asteikkonsa ja help o m m an käsittelynsä ansiosta parem pia kuin m atkaradiot, ja tällaiset ovatkin m onella kuuntelijalla ensisijaisina D X -vastaanottim ina. R adiov astaan o ttim ien valm istajien ja D X -ku un telijoid en näkemykset eivät k uitenk aan ole aivan sam a t siitä, m inkälainen hyvän v astaan ottim en pitäisi olla. T ä m ä n vuoksi vain osa kotivastaanottim ista soveltuu hyvin D X -kuunteluun. D X -kuuntelija edellyttää v astaan o ttim eltaan ensinnäkin m ahdollisim m an la ajo ja aaltoalueita eli ta aju u salu eita keskiaaltojen alim m asta ta aju u d esta lyhyiden aaltojen ylim piin asti, siis väliä 0,5 30 M H z. K oska alueella 1,6 5,8 M H z ei E u roopassa eikä Pohjois-A m erikassa ole ju u ri y htään yleisradiotoim intaa, useim m ista vastaanottim ista p u u ttu u tä m ä alue. Lisäksi alueella toim ii r a diopuheluja välittäviä asem ia, jotka eivät soisi, että h eid än lähetyksiään

42 kuunnellaan. Joissakin kotivastaanotintyypeissä on täm ä alue otettu m ukaan, ja m ikäli ne ovat m u ilta om inaisuuksilta an riittäv än hyviä, ne saattavat olla erittäin sopivia D X -kuuntelijalle, koska suuri osa harvinaisista ja m ielenkiintoisista asem ista lä h ettää ju u ri tällä välialueella. K otivastaanotinta, josta p u u ttu u täm ä alue, ei tarvitse kuitenkaan ilm an m u u ta hylätä D X -k u u n teluun kelpaam attom ana. U seim m at v arsinaiset ulkom aanlähetykset ta p ah tu v a t niillä alueilla, jotka ovat tavallisessa kotivastaanottim essa ja jo tk a soveltuvat myös p arh aiten pitkänm atkan yhteyksiin. O n myös ollut tapan a, että ainakaan aloittelijoille tark o itettu ja D X -kilpailu ja ei jä rjeste tä niillä alueilla, jotka kotivastaanottim esta p u u ttu vat. K äy tän tö on osoittanut, että in no kas D X -k u u n telija kuuntelee tavallisella vastaanottim ella m u u tam an vuoden. M ikäli siinä ei ole kyseistä välialu etta tai se ei m uuten täytä hänen vaatim uksiaan, h ä n hankkii u u d en ja entistä p arem m an vastaanottim en tai rakentaa tarpeelliset lisälaitteet, kuten konvertterin, kuullakseen jatkuvasti uusia ja m ielenkiintoisia asem ia. T ekniikan kehitys kotiradioissa on su u n tau tu n u t lähinnä äänenlaadun, au tom atiikan ja stereotekniikan p a ra n tam iseen eikä niinkään niihin o m inaisuuksiin, jotka vaikuttaisivat D X -k u u n teluun. N iinpä on jopa 20 30 vuotta vanhoja vastaanottim ia, jotka soveltuvat D X -kuunteluun aivan yhtä hyvin kuin nykyiset kalliitkin kotivastaanottim et. Supervastaanottim en periaate, jossa käytetään yhtä v älitaaju u tta, on säilyttänyt asem ansa tavallisessa A M - vastaanotossa. K o tiv astaan o ttim en selektiivisyys on yleensä en in tää n k o h talainen. P eilitaajuusvaim ennus on tav allisesti huono ja vaikeuttaa D X -asem ien k uuntelu a suuresti. Herkkyys saattaa sen sijaan olla täysin riittävä. N äiden term ien tark em p aan selitykseen p alataan liikennevastaanottim ien om in aisuuksia käsiteltäessä. K otivastaanotin, joka on rakennettu myös U LA-vastaanottoon, on yleensä varustettu aluelevityksellä, joka on tehty käyttäm ällä U L A n virityskondensaattoria lyhyillä ja m ahdollisesti keskiaalloilla hienosäätökondensaattorina. Jo tta aluelevityksestä olisi D X -kuuntelussa todellista hyötyä, sen olisi oltava v aru stettu kyllin selvällä asteikolla. K otiradion heikkouksista D X -k u u n telu a vaivaa p ahasti huono p eilitaajuusvaim ennus. T äm än huom aa hyvin helposti, sillä yleisradioasem at saattavat kuulua peilitaajuuksillaan lähes yhtä hyvin kuin varsinaisella lähetystaajuudellaan. Sam alla m uiden radiolähettim ien p eilitaaju u d et sattu v at tietysti yleisradioalueille ja aiheuttavat häiriöitä. P eilitaajuuksien esiintym inen jo h tu u siitä, että vastaanottim en välitaajuusasteen lävitse pääsevät signaalit, joiden taaju u s poikkeaa paikallisoskillaattorin taaju u d esta välitaajuuden verran. O ik ea signaali on ta vallisesti taaju u d e lta an välitaajuuden verran korkeam pi kuin oskillaattorin taajuus, m u tta vastaanottim en välitaajuusasteelle kelpaavat myös signaalit, joiden taajuus on v älitaajuuden verran m atalam p i kuin oskillaattorin ta a juus. P eilitaajuus on siis ain a kaksinkertaisen v älitaaju u d en päässä alkuperäisestä taajuudesta. Peilitaajuusvaim ennusta voi joissakin tapauksissa p a ra n ta a v irittäm ällä vastaanottim en a n tenni- ja suurtaajuusvirityspiirit (jos ne ovat epävireessä). V astaanottim en sisäänm enoon voi myös liittää ns. preselektorin. Se on viritetty vahvistam aan signaalitaajuutta, m u tta ei p eilitaajuutta. N äin oikea taajuus tulee peilitaaju u tta voim akkaam m in vahvistetuksi, joten peilitaaju u d et eivät häiritse niin paljo n kuin ennen. K otivastaanottim en asteikkom ekanism i on koottu yleensä v aijerin tai

43 langan avulla. Se on kiinnitetty virityskondensaattorin akselilla olevaan vetopyörään, kierretty viritysnupin akselin ym pärille ja kiristetty sopivalla jousella. N äin saavutetaan melko sopiva välityssuhde, m u tta viritys voi olla ep ä tarkka, m ikäli lanka pääsee liukum aan vetoakselin ym pärillä, kuten usein käy. L angan löystyessä asteikkokaan ei enää p id ä paikkaansa, m u tta voidaan k o rjata yksinkertaisim m in siirtäm ällä vetolankaan kiinnitettyä osoitinneulaa. U sein täm ä on syytä tehdä jo uudelle vastaanottim elle, jo tta sen asteikko näyttäisi oikeita lukem ia. K o tiv astaan ottim en asteikko ei sellaisenaan ole läheskään aina riittäv ä D X -kuuntelijalle, m u tta asteikon tarkentam inen eli kalibroim inen on helppoa, kuten m yöhem m in esitetään. Äänenvärinsäätöä, joka kotiradioissa m elkein aina on, voi D X -kuuntelija käyttää jonkin v erran apunaan yrittäessääp välttyä interferenssiääniltä. M ikäli esiintyy korkeita tai m atalia häiriöääniä, voi n äitä yrittää vaim entaa äänenvärinsäädöllä. A sem ien V alintatarkkuus eli selektiivisyys riippuu vastaanottim essa ennen kaikkea sen v älitaajuusasteen kaistanleveydestä. T ä m ä ei yleensä kotivastaanottim illa ole paras m ahdollinen, ja m ikäli asem ien V alintatarkkuus on ilmeisen huono, olisi vastaanotin syytä huoltaa. Yksi parannusm ahdollisuus on käyttää ns. Q -kertojaa, joka voidaan liittää vastaanottim een kuten preselektorikin m u u ttam a tta kytkentää. Q -k erto jien kytkentäkaavioita ja ra kennusohjeita on julkaistu useissa lehdissä, ja niitä on saatav an a myös v alm iina rakennussarjoina. N iiden raken tam in en saattaa olla helpoin ta p a saad a aikaan m erkittävää p aran n u sta kotivastaano ttim en om inaisuuksiin. M onia erikoislaitteita, jo ita D X - k uuntelija kaipaisi, ei tavallisessa kotivastaanottim essa ole. T ällainen on mm. BFO (beat frequency oscillator), joka on välttäm ätön sähkötyksen ja SSB:n vastaanotossa ja josta lisäksi on hyötyä asem an kantoaallon ta aju u d e n m ä ä rityksessä. K idekalibraattori on sekin m elko tarpeellinen kotivastaanottim en käyttäjälle, m ikäli h ä n aikoo m ä ärittä ä asem ien lähetystaajuudet kätevästi v astaan o ttim en asteikolta. A ivan yksinkertaisim m issa vastaanottim issa kidekalibraattorilla ei ju u ri ole käyttöä, koska m m. sen an tam a t kalibrointim erkit voivat olla lähellä toisiaan asteikolla ja sen avulla saad aan vain k arkea arvio taajuudesta. V aikka näitä lisälaitteita ei tavallisessa kotivastaanottim essa ole, kuuntelija voi kuitenkin rakentaa niitä itse ja siten p ara n taa vastaanotintaan, m ikäli h än h alu aa teh d ä radiostaan m ahdollisim m an hyvän D X -vastaanottim en. K irjallisuusviitteissä s. 54 on esitetty m uutam ia k irjoja, joissa käsitellään m m. lisälaitteid en rakentelua.

Liikennevastaanottim et Timo Kajamaa L iikennevastaanottim et ovat am m attim aisessa tietoliikenteessä käytettäviä vastaano ttim ia, m u tta lisäksi on h a r rastelijoiden käyttöön ta rk o itettu ja vastaanottim ia, jotka voidaan lukea tähän ryhm ään. M aallikoilla on yleensä k ä sitys, että kaukaisten asem ien kuu lem inen edellyttäisi erikoislaitteita, siis liikennevastaanotinta. N äin ei ole, sillä hyvän kotivastaanottim en herkkyys voi olla yhtä hyvä kuin liikennevastaanottim en, ja kaukainen heikkotehoinen asem a voi ku u lua siitä aivan y h tä selv än ä ja voim akkaana kuin liikennevastaanottim esta. K uun telu tulok set riip puvatkin lähes yhtä paljon itse k u u n telijan taidosta kuin vastaano ttim en om i naisuuksista. Silti on m onia seikkoja, joiden takia yhä useam m at D X -k u u n telijat ovat hankkineet kuunteluvälineekseen liikennevastaanottim en. Seuraavassa tutkim m e, m inkälainen on liikennevastaanotin ja m itä hyviä puolia siinä on v errattu n a tavalliseen kotiradioon. K u va 13. Y ksin k ertaisen liik e n n e v a sta a n o t tim en lohkokaavio. Tekninen rakenne K uvassa 13 on esitetty tyypillinen liikennevastaanotin lohkokaaviona. K aaviossa esitetyssä vastaanottim essa on yksi sekoitusaste, siinä on siis vain yksi välitaajuus. A ntennin virityslaitteen a on yksinkertaisesti kondensaattori. Suurtaajuusvahvistin vahvistaa a n tennista tulevia rad io taaju isia v ärä h telyjä, ja lisäksi se on viritetty toim i m aan vain h alu tu lla taaju u della, jolloin m uut taaju u d et, kuten p eilitaaju u det, vaim entuvat ja vastaanottim en signaalikohinasuhde paranee. ST-asteesta lähtevä sam oin kuin oskillaattorista saatava signaali viedään sekoittim een, ja sekoituksen tuloksena saadaan näiden kahden signaalin taajuuksien erotus eli välitaajuus. Se on vakiotaajuus, m inkä ansiosta sitä on helppo käsitellä edelleen. V älitaajuusvahvistin on kiinteästi viritetty tälle vakiotaajuudelle, ja tä m än vahvistinasteen hyvyydestä riip p u u su u relta osin koko vastaanottim en selektiivisyys. V älitaajuusasteessa voidaan kaistanleveyttä, siis sam alla vastaanottim en selektiivisyyttä, säädellä esim. sopivalla kaistanpäästösuodattim ella tai Q -kertojalla. P eilitaajuusvaim ennus on sitä p arem pi m itä suurem pi on välitaajuus. K oska kuitenkaan v älita aju u tta ei m ielellään teh d ä kovin suureksi, käytetään

45 usein k ah ta tai kolm ea v älitaaju u tta peilitaajuusvaim ennuksen p ara n tam i seksi. Sam alla säilytetään vahvistim en m uut tarv ittav at om inaisuudet. T o i nen välitaajuus on tavallisesti n. 450 khz, ja ensim m äinen voi olla n. 10 k ertaa suurem pi. P aras P eilitaajuusvaim ennus saav u tetaan siten, että ensim m äinen v älitaajuu s v alitaan suurem maksi kuin vastaanottim en kuuntelualueen ylin taajuus. H u o n o n peilitaajuusvaim ennuksen voi m uuten todeta p arh aiten kuuntelem alla m ahdollisim m an korkeilla taajuuksilla. Sen sijaan keskiaalloilla, kun välitaajuus ja signaalitaajuus ovat yhtä suuret, ei peilitaajuusasem ia ju u ri voi havaita. L iikennevastaanottim en vakiovarusteisiin kuuluu B FO (Beat Frequency O scillator). Sen avulla saadaan m o du loim aton kantoaalto (sähkötysm erkit tms.) kuuluviin äänenä, joka syntyy B F O :n ta aju u d e n ja k an to aalto taaju u den erotuksena. Se voidaan säätää sopivan korkuiseksi äänitaajuudeksi. B F O :n avulla voidaan myös SSB-signaali saada ilm aistuksi tavallisella A M - ilm aisim ella, m u tta hyvä tulos vaatii käytännössä hankalaa B F O :n ta a ju u den ja suurtaajuusvahvistuksen säätöä. Myös v astaanotinta kalibroitaessa B FO on tarpeen, koska kidekalibraattorista saatava kan toaalto on yleensä m oduloim aton. T ällöin B F O säädetään 0-asentoon ja interferenssiääni kuullaan, kun vastaanotinta v iritetään kalibrointitaaju u d e t m olem m in puolin, m u tta täsm älleen kalibraattorin an tam an kantoaallon kohdalla on hiljainen kohta. B F O :n ta aju u d e n säädön avulla voi m itata k ahd en lähekkäin olevan asem an kantoaaltojen välisen taajuuseron, jos ero ei ole kovin suuri. T ä m ä v aatii jonkin v erran h arjo itu sta ja jon k inlaisen taajuusasteikon (esim. ± 5 kh z:n) tekem isen B F O dle. Sam oin voidaan B F O :ta käyttää apuna, kun m ä ärätä än radioasem an tarkkaa ta a ju u tta, m ikäli esim. kantoaallon voim akkaim m an kohdan löytäm inen on m uilla keinoilla vaikeata. K idekalibraattori on valm iina useissa liikennevastaanottim issa; tosin sen käyttötarve riippuu vastaanottim esta. Suurissa dollarivem peleissä k o rjata a n asteikon pienet lukem avirheet tarvittaessa kalibraattorin avulla ennen kuin ryhdytään kuuntelem aan, m u tta tavallisen vastaanottim en om istajalle kidekalibraattori on tarpeellinen työväline. Ilm an sitä h ä n jo u tu u h a p u i lem aan ja arvailem aan ta a ju u tta likim äärin. K idekalibraattorin kallein ja heikoin osa on kvartsikide. Se on ns. pietsosähköinen kide, jonka pituus m u u ttu u vaihtosähkökentän tahdissa ja joka om inaistaajuudellaan jo u tu u resonanssiin ja absorboi sähköenergiaa, m ihin perustuu sen toim inta tarkkana kalibrointilaitteena. K id että on syytä käsitellä varoen, m ikäli ryhtyy esim. k alib raatto rin vioittuessa etsim ään vikaa, ja tietysti myös jo kalibraattoria rakenneltaessa. K iteitä on saatavissa erilaisiin kalibrointitarkoituksiin, ja D X -kuuntelussa kätevim m äksi on osoittautunut 100 kh z:n kide, jolla saadaan kalibrointim erkit joka 100 kh z:n päähän. Lisäksi taajuudenjakaim en avulla voidaan aik aan saad a m erkkejä esim. 50, 25, 10 kh z:n kohdalle. A utom aattinen häiriönrajoitin eli A N L kuuluu varsin m oniin liikennevastaanotinm alleihin. K u untelijalle sen käyttö tu o tta a usein päänvaivaa, sillä voi olla vaikeata h av a ita sen v aik u ttav an p arantavasti kuuluvuuteen. Asem an kuuluvuutta eivät yleensä m itkään rajoittim et, suodattim et tms. p arannakaan, vaan päinvastoin niillä on pieni vaim ennus, joka hiukan heikentää asem an voim akkuutta. R ajo ittim et toim i v at estäm ällä hetkellisten voim akkaiden signaalien, etenkin paikallisista häiriöistä aiheutuvien rasahdusten pääsyn pientaajuusasteeseen. K u n voi-

46 m akas signaali saapuu rajoittim een, rajoitin autom aattisesti tukkii sen tien eteenpäin. S am alla se tukkii kyllä m u i denkin signaalien pääsyn hetkeksi, m u tta aika on niin lyhyt, ettei sitä k uuntelija huom aa. T oinen m ahdollisuus on teh d ä rajoitin taajuusselektiiviseksi: tukkeutum inen ta p a h tu u vain taajuuskaistan sillä osalla, missä häiriösignaali esiintyy. T ällä p eriaatteella toim ivia rajoittim ia on olemassa useita erilaisia, ja niitä käytetään m m. la a ja kaistaisissa tietoliikennejärjestelm issä, tuskin kuitenkaan vielä tavallisissa liikennevastaanottim issa. T ä m ä on kuitenkin esimerkki siitä, että liikennevastaanottim essakin voidaan m onia kohtia kehittää ja p a ra n ta a tulevaisuudessa. S-mittari on rakennettu näyttäm ään suhteellista k entänv oim ak k uu tta ja sam alla h elp o ttam aan asem an virityksessä kohdalleen, kuten näköviritysputki tavallisessa kotiradiossa. S-m ittari asetetaan näy ttäm ään nollaa, kun a n tenni on kytketty irti vastaanottim esta; siis sisäänm enevää signaalia ei ole. M ittari on joskus varustettu desibeliasteikolla. Se ilmaisee sisäänm enevän jän n itte en ja vastaano ttim en om an koh in a n suhteen logaritm isen arvon seuraavan kaavan m ukaan E s s = 20 log Ek T ässä E s = sisäänm enevä signaali ja E k = vastaanottim en om a kohina, ja log tark o ittaa 10-järjestelm än lo g aritmia. V oim akkuus saad aan yllä olevasta kaavasta db-lukem ina. K äy tä n nössä m ittariin on m erkitty desibelien sijasta arvot S = 0 9, jo ita radioliikenteessä voidaan yksinkertaisem m in käyttää voim akkuutta ilm aistaessa. L i säksi asteikkoa voidaan ja tk a a n o r m aalilla desibeliasteikolla niitä asem ia varten, joiden voim akkuus on suurem pi kuin S = 9. Koska desibeli on yleinen m itta, jo ta myöskin v alm istajat käy ttävät teknisiä tietoja julkaistessaan, on hyvä, jos D X -k u u n telija on suurin piirtein selvillä sen m erkityksestä. Desibeliarvo, kun on kysymys jä n n itteid en välisestä vertailusta, m ä ärätä än edellä esitetyn kaavan perusteella m äärääm ällä ensin logaritm i laskutikun tai taulukoiden avulla ja kertom alla logaritm i 20:lla. L ogaritm i kerro taan kuitenkin 10:llä 2 0 :n sijasta, m ikäli on kysymys tehojen välisestä suhteesta. N äin esim erkiksi vahvistuksien tai vaim ennuksien tehoarvoja voidaan kätevästi ilm oittaa desibelien avulla, esim. 3 db vastaa vahvistusta 2 ja 3 db vastaa tehon vaim enem ista puoleen (eli vahvistusta 1/2). E tenkin suurien ja pienien v a h vistusten esittäm inen on kätevää desibelien avulla. Pieni esim erkki: Ilm oitettava lyhyesti, m ikä on vahvistus, kun 1 μv jän n ite vahvistetaan siten, että saadaan 10 m V jännite. H eti n äh dään, että jän n ite on vahvistunut 10 000 -kertaiseksi. D esibeleinä se void aan ilm oittaa m äärääm ällä jä n n itte i den suhteeen logaritm i; saadaan 4, ja kertom alla se 2 0 :llä (koska on kysymys jän n itteistä) saad aan lopputulok- K uva 14. T rio 9 R -5 9 D E on o llu t tavallisin "jo k a m ie h e n liik e n n e v a sta a n o tin m aassam m e 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa.

47 seksi 80 db :n vahvistus. Oheisessa taulukossa on laskettu malliksi m u u ta m ien vahvistuksien ja vaim ennuksien desibeliarvot sekä jänn itteille että tehoille. V asem m assa sarakkeessa esitetty vahvistuksen arvo on sen absoluuttinen arvo, siis se, jo ta tavallisessa p u heessa käytetään, kun tarkoitetaan 10- kertaista tms. vahvistusta. Siinä arvo 1 tark o ittaa, että vahvistusta tai v aim ennusta ei tap ah d u, ja ykköstä p ien em m ät arvot m erkitsevät vaim ennusta. Taulukko 7. Jännitteen- ja tehonvahvistuksen desibeliarvoja. Vahvistus Jännitteen- Tehonvahvistus vahvistus 1000 60 db 30 db 100 40 db 20 db 10 20 db 10 db 1 0 db 0 db 0,1 20 db 10 db 0,01 40 db 20 db 0,001 60 db 30 db Päinvastoin kuin kotivastaanottim issa on liikennevastaanottim issa kiinnitetty erityistä hu o m io ta asteikon ta rk kuuteen ja toim intavarm uuteen. A m m attim aisessa käytössä on tavallista, että vastaanotin on voitava nopeasti v irittää tietylle taajuudelle, ja erikoistapauksissa voidaan tarvita hyvinkin tarkkaa ta aju u d e n m ääritystä. T av allisella kotivastaanottim ella täm ä on m ahdo to n ta. Y leensä ei esim. sotilaskäytössä voida lainkaan käyttää liikennevastaanottim ia, joissa on vetolangan avulla tehty asteikkom ekanism i ja erillinen hienosäätöviritys. U seim m at D X -kuuntelijat jo u tu v at kuitenkin tyytym ään tällaisella levityksellä v arustettu u n asteikkoon, koska tarkem m at esim. ham m aspyörävälityksellä varustetu t asteikot lisäävät laitteen hintaa kohtuuttom asti. T avallisesti m ekaaninen välitys on v aru stettu kahdella asteikolla siten, että pääasteikon lisäksi on sam aan m ekanism iin kytketty asteikko, jo ka n äy ttää jatkuvasti lukem ia 0 100 ja jonka avulla voidaan asem an taajuus m ä ä rä tä v errattain ta r kasti. L aboratorio- ja sotilaslaitteissa on tä tä asteikkoa kehitetty edelleen m m. varustam alla se vaihteella, siis k ahdella välityssuhteella, joista suurem p aa käytetään p ääsäätö n ä ja pien em p ää hienosäätönä. V aihtam inen ta p ah tu u m ekaanisella kytkim ellä esim. viritysnuppia vetäm ällä. Y leensä kaikkien edellä k u v attu jen asteikkojen lukem inen on melko h an k alaa kaikista parannusyrityksistä huolim atta, koska ne eivät ole tasajakoisia, v aan ta a ju u den m uuttuessa m u u ttu u sam aa ta a juuskaistaa kohden ta rv ittav a n asteikon pituus. T ästä tekevät poikkeuksen vastaanottim et, joissa kideohjatun paikallisoskillaattorin avulla saavutetaan asteikon lineaarisuus. Asteikko voi olla tällöin esim. 1 M H z:n levyinen ja tasavälisesti jaettu. Siirryttäessä alu eelta toiselle täm ä taajuusjako säilyy ja asteikolta on ain a suoraan lu e ttavissa k u un n eltav a taajuus. T ällaisia asteikkoja käytetään yleensä parhaissa liikennevastaanottim issa. Sähköiset komponentit Suurin osa tehdasvalm isteisista liikennevastaanottim ista on edelleenkin koottu käyttäen vahvistinasteina elektroniputkia. K okonaan transistoroidut liikennevastaanottim et eivät ole olleet kovin yleisiä, m u tta puolijohdekom pon en tteja on käytetty silti useissa piireissä. V iim e aikoina on m arkkinoille ilm estynyt useitakin vastaanottim ia, joissa on käytetty kanavatransistoreita (F E T ) suurtaajuusasteissa. K anavatransistorin om inaiskäyrästö m uistuttaa suurtaajuusvahvistim ena p aljo n käytetyn pen to din om inaiskäyrästöä, ja tä m än vuoksi k anavatransistoreilla varuste ttu vahvistinaste m u istu ttaa suuresti tavallista pentodivahvistinta. K anavatransistorin toim intakin m u istu ttaa jos-

48 sain m äärin elektroniputken toim intaa, ainakin se on lähem pänä sitä kuin tavallinen transistori. K anavatransistorissa varauksenkuljettajat kulkevat puolijohdekiteen läpi k ato d ilta an o dille, ja niiden kulkua säädellään kiteen ym pärillä olevaan toiseen puolijohdepalaan, hilaan, tuodulla jä n n itteellä. T odettakoon vielä, että kanavatransistorin sisäänm enoim pedanssi on e rittäin suuri, ja tä m än vuoksi se soveltu u m onenlaisiin eri tarkoituksiin, erityisesti hyvin pienten jä n n itteid en v ah vistam iseen, koska se ei aih eu ta liian su u rta kuorm itusta toim intapiirissään. K anavatransistorin historiasta voidaan todeta, että jo 1930-luvun alkupuolella sitä on pyritty to te u tta m a an käytännössä sekä Yhdysvalloissa että E n g lannissa ja että myös toisen m aailm an sodan jälkeen sitä on tu tk ittu aktiivisesti. T avallisen transistorin keksim inen (v. 1948) kuitenkin johti siihen, että kanavatransistori jä i vähem m älle h u o m iolle, ja vasta vuonna 1952 se to te u tettiin käytännössä. Senkin jälkeen se on sa a n u t kauan odotella pääsyään D X -kuuntelijoiden vastaanottim iin. Puolijohdekom ponenttien ylim m ät toim in tataaju u d et, joihin nykyisillä valm istusm enetelm illä päästään, ovat niin korkeita, että niiden avulla void aa n valm istaa kaikki D X -vastaanottimessa ta rv ittav a t piirit. Esimerkiksi planar-valm istustekniikan avulla, jo ta k äy tetään m m. kanavatransistorin valmistuksessa, p äästään n. 500 M H z:n taajuuksiin asti, kun sen sijaan aikaisem m in yksinom aan käytetyn valm istusm enetelm än, seosdiffuusion (engl. alloy-diffusion), teo reettinen ra ja ta a juus oli 10 M H z:n suuruinen. T aajuusom inaisuudet eivät suinkaan ole ainoat, jo tk a transistorin on tä y tettäv ä ollakseen käyttökelpoinen. N äm ä om inaisuudet riip p u v at tavallisessa transistorissa siitä, m istä puolijohdeaineesta se on valm istettu, m itä ep äp u h tau k sia siihen on lisätty ja m iten, onko se PN P- vai N PN -tyyppinen ja tietysti sen m ekaanisesta rakenteesta. T av allisim m in käytetyt puolijohdeaineet ovat p ii ja germ anium. Piin hyviä puolia ovat läm pötilankestävyys (m aksim i 150 300 C ), pienet estosuuntaiset vuotovirrat ja oksidoim ism ahdollisuus, jo ta käytetään hyväksi m m. planarvalm istustekniikassa. G erm an iu m in hyviä puolia ov at kiteen helppo p u h d istus ja valm istam inen, varauksenkulje tta jie n suurem pi liikkuvuus, jok a aiheu ttaa p arem m at taajuusom inaisuudet, m ahdollisuus suurem paan v irran vahvistukseen ja V H F -alueilla pien em pi kohina kuin piitransistorilla. M yös integroitujen piirien käyttö on täysin m ahdollista liikennevastaanottimissa, vaikka niitä ei yleisesti vielä käytetäkään. In teg ro itu p iiri on kom ponentti, jossa sekä aktiiviset osat, kuten transistorit, että passiiviset osat, kuten vastukset, induktanssit ja k ap a sitanssit, on valm istettu sam aan k ap paleeseen ja jossa piiri on valmiiksi kytketty. T avallisim pia vastaanottim issa käytettyjä integroituja piirejä ovat vahvistinyksiköt, jo ita käytetään suurtai pientaajuusvahvistim ina, m u tta vastaan o tin void aan lähes kokonaisuudessa valm istaa integroiduista kom ponenteista. In teg ro id u t p iirit valm isteta an puolijohdekiteestä diffusoim alla siihen tarv ittav ia epäpuhtausaineita kerroksittain käyttäen ap u n a valokuvauskalvoja, oksidointia ja syövyttäviä aineita. In teg roid u illa piireillä o n h a i tallisia om inaisuuksia, joidenka takia n iitä ei vielä kovin yleisesti ole sovellettu tavallisiin vastaanottim iin. T ä l laisia ovat m m. kom ponenttien väliset kapasitanssit ja rajo itetu t ja usein jä n nitteestä jyrkästi riip p u v at arvot. In te groituja piirejä käytetään lähin n ä laitteissa, joiden k om ponenttim äärä on suuri, jo ten voidaan säästää etenkin huoltotyön m äärää.

49 M yöskin passiivisten kom ponenttien, siis vastuksien, kelojen ja kondensaattoreiden, om inaisuudet vaik u ttav at siihen, kuinka hyvä vastaano tin on. M erkittäviä kom ponenttien om inaisuuksia ovat tällöin lä h in n ä niiden stabiilisuus, läm pötila- ja jän n iteriip p u v u u d et ja kohina. T avallinen m assavastus ei om inaisuuksiltaan sovellu hyvään vastaanottim een. Sen läm pötilariippuvuus ja kohina ovat suuret, stabiilisuus heikko, ja lisäksi valm istustoleranssi voi vaihdella melkoisesti. H iilikalvovastus, jo ta lienee kaikkein tavallisim m in käytetty vastaanottim issa, on om inaisuuksiltaan huom attavasti parem pi kuin massavastus. M etallikalvovastuksilla, jo ita myös on saatav ana, ovat em. om i naisuudet vieläkin parem m at. K o n d en saattoreista p a rh a ita ovat v astaan ottim iin polystyreeni- (styro flex), keraam inen ja kiillekondensaattori. K äy tä n nössä näiden kom ponenttien vaikutuksen vastaanottim en toim intaan voi h a v aita helposti. L äm m etessään v astaan otin "ryöm ii, ts. sen taaju u s m u u ttu u itsestään, m ikä jo h tu u kom ponenttien om inaisuuksien läm pötilariippuvuudesta. L äm m etty ään kin v astaanotin saatta a vielä ryöm iä, m ikä voi jo h tu a h u o nosta stabiilisuudesta tai, jännitteen vaihdellessa, jänniteriippuvuudesta. N äitä h aitto ja voidaan välttää valitsem alla vastaanottim een kom ponentteja, joiden stabiilisuus on m ahdollisim m an hyvä ja läm pötila- ja jä n n iteriip puvuudet m ahdollisim m an pienet. Piirejä voidaan suunnitella myös siten, että eri ko m ponenttien arvojen m u u t tum inen esim. läm pötilan m uuttuessa kum oaa toisensa eikä vastaanottim en taajuus m uutu. Om inaisuudet V astaanottim en eräitä om inaisuuksia pystytään m ittaa m a an, ja tä ten vastaan o tin ta voidaan arvostella ja sitä voidaan v errata m uihin v astaanottim iin m itattu jen arvojen perusteella. Lisäksi on suuri joukko om inaisuuksia, jo ita ei voida m itata, m u tta jotka ovat kullekin vastaanottim elle om inaisia ja vaikuttavat ratkaisevasti siihen, kuinka vastaanotin soveltuu D X -k u u n telijan käyttöön. M ittauksissa tavallisim pia yksikköjä on edellä esitetty desibeli. D esibelejä k äytetään m m. ilm oitettaessa v astaan ottim en herkkyyttä, selektiivisyyttä ja p eilitaajuusvaim ennusta. H erkkyys ilm oittaa, m illä sisäänm e no jännitteellä saavutetaan tietty signaalikohinasuhde. V a a d itu n signaalikohinasuhteen vähim m äisarvona p id e tä ä n liikennevastaanottiim ille yleensä 10 db:ä. Pienin sisäänm eno jännite, jolla täm ä signaalikohinasuhde (S /N ) saavutetaan, ilm oitetaan m ikrovolttein a (μv ). Siis esimerkiksi 2 μv / 10dB tark o ittaa, että k un an ten n ista saad aan 2 μv :n jän n ite vastaanottim een, saad aan v astaan o ttim en ulostulosta ta ju tta v a signaali, jonka S /N -suhde on 10 db. M ittauksia suoritettaessa on käytetyn m od ulaatio n oltava 30 %. M i ta tu t herkkyydet eivät aina ole täysin vertailukelpoisia, koska eräid en v aa tim usten m ukaan saavutettavan S/N - suhteen on oltava 12, 15 tai 18 db. Selektiivisyys on kahdella eri ta a ju u della saatavien jännitteid en suhde, ja myös se ilm oitetaan desibeleinä. S a m alla on ilm oitettava taajuuksien ero. E dellä esitettyyn S /N -suhteen y h tälöön (s. 46) sijoitetaan n im ittäjään jän n ite, joka saadaan vastaanottim esta signaalitaajuudelta, ja o so ittajaan jä n nite, jo ka saadaan, kun v astaano tin virite tää n esim. ± 5 kh z sivuun lähetettäv än signaalin taajuudesta. Jä n n itteiden suhde on pienem pi kuin yksi, joten sen logaritm i on negatiivinen. T ä stä seuraa, että selektiivisyys ilm oite ta a n usein desibeliarvona, jo n k a edessä on m iinus-m erkki. Siis esimerkiksi

50 60 d B /± 5 kh z tarkoittaa, että vastaan o tettav a signaali vaim entuu 60 desibeliä, kun vastaanotinta säädetään 5 kh z jom m alle kum m alle puolelle sign aalitaaju u tta. P eilitaajuusvaim ennus ilm oittaa, kuinka paljon heikom m in peilitaajuudella läh ettäv ä asem a k uuluu v astaan ottim esta kuin jos sam a asem a lä h ettäisi taajuudella, jolle vastaanotin on viritetty. Se on siis perustaajuudella ja peilitaajuudella lähetettävien yhtä voim akkaiden signaalien v astaan o ttim en ulostulossa aiheuttam ien jä n n itteiden suhde. K äytännössä täm äkin suhde ilm oitetaan desibeleinä, ja sekin on negatiivinen; siis esim. 50 db:n Peilitaajuusvaim ennus tarkoittaa, että peilitaajuudella lähettäv än asem an signaali on vaim entunut 50 db v e rrattu n a siihen, että sam a asem a läh ettäisi taajuudella, jolle vastaanotin on viritetty. 0 db :n Peilitaajuusvaim ennus puo lestaan tarkoittaisi, että asem a k u u luu yhtä hyvin p eilitaajuudellaan kuin varsinaisella lähetystaajuudellaan. H uom attakoon vielä, että tässä käsiteltäv ä peilitaajuus on om inaisuus, jo ka jo h tu u superin to im in taperiaatteesta, eikä p id ä kuvitella, että asem at todellisuudessa lähettäisivät p eilitaajuudellaan. Stabiilisuutta ja taajuuden lukem a- tarkkuutta on täm än hetken parhaissa liikennevastaanottim issa pyritty keh ittä m ää n pitkälle. Stabiilisuudella ta r koitetaan lyhyesti sanottuna vastaanottim en kykyä säilyttää kuunneltava taaju u s kohdallaan riip p u m a tta olosuhteiden m uutoksista, ku ten läm p ö tilasta ja jännitteestä. V astaa n o tettaessa SSB:tä p id etään vaatim uksena stabiilisuutta ± 30 H z, siis vastaan o t tim en taajuusvaihtelut saavat olla esim. taaju u d e lla 30 M H z enintään m iljoonasosan perustaajuudesta. H arrastelijakäyttöön tarkoitetuissa laitteissa täm ä voidaan saav u ttaa yleensä vain lyhyeksi ajaksi, m u tta am m attim aisessa käytössä on tä rk e ätä lisäksi pitkäaikainen stabiilisuus. V aatim ukset ovat v aik u ttaneet vastaanotintekniikan kehittym i seen, ja on syntynyt uusia ratkaisuja mm. entisen LC -paikallisoskillaattorin tilalle. Esimerkiksi D rake ja Collins vastaanottim ista on tu ttu kideohjattu paikallisoskillaattori ja lineaarinen asteikko. K ullakin kiteellä päästään vain n. 0,1 1 M H z:n taajuuskaistaan ja näin ollen tarv itaan paljon kiteitä koko lyhytaaltoalueen kattam iseen. T ästä syystä ja myös entistä parem m an stabiilisuuden takia käytetään eräissä vastaanottim issa osittaista tai täydellistä taajuussynteesiä. Se m uodostuu oskillaattorista, jonka toim intaa o h jaa toinen oskillaattori vertaim en avulla, ja asem ien valinta ta p ah tu u yleensä välitaajuusasteen säädöllä. A m atöörikaistoille tarkoitetuissa vastaanottim issa, kuten H allicrafters SX146:ssa ja D rake 4:ssä, on to teutettu osittainen taajuussynteesi suoraan säädettävän paikallisoskillaattorin avulla eikä säädettävää v älitaaju u tta tarvita. T äm ä on m ahdollista, koska am atöörikaistat ovat toistensa kerrannaistaajuuksia. O sittaisella taajuussynteesillä p äästään erittäin hyviin taajuusstabiilisuuksiin, k u ten esim. R acal R A 1220 ja Plessey 1551 -vastaanottim illa, joilla stabiilisuus on ± 2 Hz. Täydellisessä taajuussynteesissä kaikki ta a ju u d e t synnytetä än yhdestä läm pötilakom pensoidusta kideoskillaattorista. T a a ju u d en m u u tokset ta p ah tu v a t portaittain, koska viritykseen k äy tetään yleensä servom oottoria. Esim erkiksi M arcon i H 2900 -vastaanottim essa taajuusaskeleet ovat 1 H z:n, m ikä aikaansaa vaikutelm an ja t kuvasta säädöstä, ja stabiilisuus on ± 0,5 Hz. T a a ju u d e n lukem atarkkuus on vastaanottim issa rajo itettu m m. asteikon lyhyyden takia. Eräissä v astaan ottim issa on asteikko tehty käyttäm ällä film in p ä tk ä ä tai kiekkoa, jok a heijas-

51 tetaan ja su u ren n etaan siten, että asteikko voi olla m u u tam an m etrinkin pituinen. M erkittävää p arannusta lukem atarkkuuteen on saatu aikaan vasta digitaalisilla taajuuslaskijoilla. Laskija voidaan tark k u u d eltaan tehdä kuhunkin v astaanottim een sopivaksi. Myös dynaamisuudesta puhutaan, kun on kyse vastaan o ttim en o m inaisuuksista. D ynaam isuudella tark oitetaan vastaanottim en kykyä m ukautua toim im aan yhtä hyvin sekä suurilla että pienillä sisäänm enosignaaleilla. Hyvä dynaam isuus edellyttää m ahdollisim m an suurta lineaarisuutta vastaanottim en piireiltä alkupäästä välitaajuusasteeseen saakka. M ikäli dynaam isuus on huono, on seurauksena voim akkaiden signaalien ristim odulaatio heikkojen signaalien kanssa, ja syntyy kokonaan uusia signaaleja vastaanottim en ulostuloon. N orm aalien transistorien käyttö liikennevastaanottim ien suurtaajuusasteessa ja sekoittajana ei ole kovin yleistä. T äm ä jo h tu u dynaam isuudesta, joka saad aan parem m aksi m uilla ta voin, kuten kanavatransistoreilla ja diodisekoittajalla. K uva 15. E sim erkki liik e n n e v a sta a n o td m e n aluelevitysasteikon kalib roin n ista. K olm iom aiset p isteet on sa a tu k id e k a lib ra a tto rin avulla ja ristillä m erk ity t k uu lluista rad io asem ista. V aak a -asteik o lla on ta a ju u s, pystyasteik o lla v a sta a v a asteik o n lukem a. E sim. ta a ju u tta 9650 v a sta a lu k em a 55. Taajuusasteikon kalibrointi Y leensä vain p arh a id en liikennevastaan ottim ien taajuusasteikko on sellaisenaan riittävän tarkka ja kätevä D X - kuuntelijalle. M uihin vastaanottim iin jo u d u ta an tekem ään om a asteikko itse tai ainakin p ara n tam a an v an h an asteikon näyttäm ätarkkuutta. O n kyllä toinenkin keino, nim ittäin taajuusmittarin käyttö; jo tk u t kuuntelijat ovat onnistuneet hankkim aan v anhan ta a juusm ittarin. T ällaisia analogisia taajuusm ittareita on ollut saatavana mm. E nglannin m arkkinoilta parinkym m e nen p u n n an hinnalla. U udenaikaiset digitaaliset näyttöputkilla varustetut taajuuslaskim et eivät vielä ole p äässeet yleistym ään harrastelijapiireissä, m u tta kukaties jo lähitulevaisuudessa täm ä ratkaisee m onen D X -kuuntelijan kalibrointipulm at. T avallisen vastaan o ttim en taaju u sasteikon kalibrointi on paras teh d ä tunnetuntaajuisten signaalien avulla, siis tu n n e ttu je n asem ien ja, m ikäli m ahdollista, kid ekalibraattorien avulla. V a rustam alla vastaanotin esim. asteikolla 0 100 voidaan aluksi m itata joukko asem ia ja m erkitä m uistiin näiden ta a ju u d e t ja vastaavat asteikkolukem at. T äm än jälkeen p iirretään m illim etritai ruutupaperille havainnot esim. siten, että ta aju u d e t ovat pystyakselilla ja vastaavasti 0 100 asteikko vaakaakselilla. K uvassa 15 n äh d ä än esim erkkinä T rio 9R 59D E -vastaanottim en asteikon kalibrointi 31 m etrin yleisradiokaistalla. K u n m ittauspisteet on m erkitty paperille, p iirretä än suora, jo ka kulkee m ahdollisim m an hyvin kaikkien pisteiden kautta. R iip p u u kuitenkin taajuuskaistan leveydestä, saad aanko kuvaajaksi suora vai selvästi kaareva käyrä. M itä suurem pi on m itattu taajuusväli sitä selvem pi on kaarevuus kuvaajassa; asteikon reuna-alueessa syntyy usein lisää epälineaarisuuden

52 aih eu ttam aa kaarevuutta. K äytännössä riittäv ällä tarkkuudella k u v aajaa void aan kuitenkin p itää suorana usein esim. kokonaisen yleisradiokaistan alusta loppuun. K u n piirros on saatu valmiiksi, siitä voidaan lukea kaikkia h a lu ttu ja taajuuksia vastaavat asteikkolukem at ja päinvastoin. T ä m ä n jä l keen vastaanottim een voidaan tehdä esim. paperiliuska-asteikko, johon taajuuslukem at on m erkitty sopivin välein. T ällainen asteikko on hyvä tehdä sekä pää- että hienosäätöä varten. Jos vastaanottim essa on pyörivä asteikko, voi paperiasteikon tekem inen olla v aikeata, ja tällöin saattaa olla paras te h d ä vain taulukko, josta n äh d ä än ta a juuksia vastaavat asteikkolukem at, ja lisäksi erotusasteikko, joka ilm oittaa, m ontako m ittayksikköä vastaa esim. 10 kh z:n tai 100 kh z:n taajuusväliä. D X - k u u n telijan kan n alta erilliset taulukot, joista ta aju u d e t jo u d u ta an lukem aan, ovat jatkuvassa käytössä paljon aikaa vieviä ja hankalia, joten k an n attaa pyrkiä keksim ään asteikkojärjestelm ä, josta ta aju u d e t voidaan välittöm ästi lukea. Myös taajuudenjakaim ellista kid ekalib raatto ria voidaan käy ttää ositta in täydellisen asteikon sijasta; tällöinkin on syytä k iin n ittää huom iota erityisesti siihen, että kalibrointi käy nopeasti. T ä m ä voidaan to teu ttaa jä rjestäm ällä sopiva ohjauskytkin, jolla an te n ni voidaan kytkeä pois sam alla, kun kalibraattori kytketään päälle. Jos kalibrointisignaali on valmiiksi m oduloitu, ei tarvitse lainkaan kytkeä B F O :ta päälle vastaanottim essa kalibroinnin aikana. T ällö in kalibrointi voi ta p a h tu a todella nopeasti eikä v astaan o ttimessa kovin kum m allista asteikkoa ta r vitakaan.

DX-vastaanottim en hankinta Timo Kajamaa T avallinen kotivastaanotin riittää usein D X -ku u ntelijalle pitkäksikin aikaa, ja u u tta v astaan o tin ta hankkiessaan hänellä on jo m elko hyvä käsitys siitä, m inkälaisia vastaanottim ia on m arkkinoilla ja m inkälaisen h än itse tarvitsee. S aattaa kuitenkin sattua, että kotivastaanotin on niin h uo n okuntoinen, ettei siitä saa D X -vastaanotinta enää m illään, ja jo tällöin aloittelija jo u tu u p äättä m ä än, hankkisiko uuden vastaanottim en vai vieläkö yrittäisi kuunnella vanhalla kotivastaanottim ellaan. A loittelijan olisi tässä vaiheessa erittäin hyvä kääntyä jonkun kokeneen D X -kuuntelijan puoleen, joka pystyisi varm asti sanom aan, onko v an h a vastaanotin jo loppuunkuunneltu, ja joka sam alla neuvoisi u uden han k in nassa. N äin voidaan välttyä siltä erehdykseltä, että h an k itaan uusi ja kom eannäköinen laite, joka ei kuitenkaan tyydytä k uuntelijaansa ju u ri sen enem p ää kuin entinen kotivastaanotin. T äy tyy m uistaa myös että nim i liikennev astaanotin ei vielä tee radiosta ku n nollista ja että m arkkinoilla on ta r jolla m onenlaisia laitteita, joista jotkut parem m in, jo tk u t huonom m in ansaitsevat tä m än nim ityksen. Pelkkiin m a i noksiin ei tule luottaa, sillä näyttää siltä, että m itä yksinkertaisem pi on vastaan o tin sitä enem m än mainoksissa käytetään korulauseita ja vähem m än asiatietoja. M inkä hintainen vastaanotin? D X -vastaanottim ien h in n a t ovat m aassam m e yleensä korkeita ja asettav at rajansa tavallisen h arrastelijan m ahdollisuuksille. V aih telu a hinnoissa on kuitenkin paljon. T avallisesti liikennevastaanottim ien vähittäism yyntihin n at ovat Suomessa n. 20 50 % korkeam m at kuin valm istusm aassa. T oisaalta Suom esta on saatav ana jo i tak in vastaanotintyyppejä, joid en h in n at ovat m eillä halvem m at kuin m o nessa m uussa maassa. O n ilm eistä, että suom alaisten D X -kuuntelijoiden suuri joukko on saanut aik aa n tä m än poikkeuksen. V astaanottim ien hinnoittelu noudattelee tietysti p eriaatetta, jonka m ukaan m aah an tu o ja veloittaa om ien kulujensa lisäksi kohtuullisen voiton. N äm ä kulut kasvavat silloin, kun on kysymys vain m uutam asta laitteesta eikä suuresta sarjasta. K u n v astaan otin hankitaan, k a n n a tta a siis m iettiä, johtuuko sen korkea h in ta suurista m aahantuontikuluista vai onko laite itse korkean h intansa arvoinen. K äytetty vastaanotin V iim e vuosina on D X -kuunteluun

54 tark o itettu jen vastaanottim ien m äärä m aassam m e lisääntynyt huim asti, ja sam alla on käytettyjen vastaanottim ien ta rjo n ta lisääntynyt ja hinnatkin ovat ehkä h iu k an laskeneet. K äytetyn vastaan o ttim en voi saada hyvinkin h a l valla v errattu n a u uden laitteen h in taan. O sta ja jo u tu u tällöin tietenkin o tta m a a n kannettavakseen riskin toim innasta ja k o rjau ttam aan itse m a h dolliset viat. K äytetyn vastaanottim en hankkim inen tu tu lta D X -kuuntelijalta tai kerhotoverilta on varm asti edullisinta, koska tällöin laitteen todellinen kunto voidaan selvittää ja p ä ä ttä ä sopivasta hinnasta. O nneksi kuitenkin nykyaikaisissa vastaanottim issa esiintyy yleensä vain pikkuvikoja, joiden k orjaam in en ei m aksa kovinkaan paljon. T ä m ä edellyttää kuitenkin, että vastaan o ttim een on saatavissa sopivia v a raosia ja että on käytettävissä sen kytkentäkaavio. H yvin vanhoihin v astaan ottim iin ei nykyisin enää saa esim. uusia putkia, ja täm ä p u d o tta a suuresti niiden arvoa, sillä o n h an to d en näköistä, että ju u ri vanhim m ista laitteista näm ä osat ensin m en ev ät rikki. M u u ta m a t sodanaikaiset ns. surpluseli ylijääm ävastaanottim et ovat saavu t taneet m ain etta D X -kuuntelijoidenkin käytössä. Tällaisen laitteen h an k in taa ei voi kuitenkaan varauksetta suositella, sillä sen korjaam inen saattaa olla ylivoim aisen vaikeaa tai kallista. E räät laitteet ovat m aineestaan huolim atta täysin aikansa eläneitä eivätkä D X - vastaanottim ina yllä tavallisen liikennevastaanottim en tasolle m m. huonon selektiivisyytensä takia. Tavallisim pia vikoja, jo ita käytetyssä vastaanottim essa ilm enee, ovat vaihtokytkim ien toim intahäiriöt, jotka jo h tu v a t joko m ekaanisesta kulum i- m isesta tai koskettim ien h ap e ttu m i sesta. P oten tio m etrit vio ttu vat keskim äärin m uita kom ponentteja nopeam m in. M uistakin pikku yksityiskohdista voi päätellä, kuinka paljo n vastaan o tin ta on käytetty. Esimerkiksi on tu rh a a ostaa "uudenveroisena laitetta, jos sen asteikkolam put sattu v at olem aan lo p pu un palaneita, sillä lam p p u je n toim intaikä on sentään p ari tu h a tta tuntia. K irjallisuutta A dam s: Radio Circuits, F o u lsh am -S am s 1965. C o llin s-h e rtb e rg : The Radio Amateur s Handbook, T h o m a s Y. C row ell C o., N ew Y ork, 374 s. E asterlin g : Practical Radio Inside Out, B ern ard s. How to Improve your Shortivaue Reception, W o rld P u b licatio n s 1965, 68 s. Ja co b o w itz: Electronics for Everyone, W. H. A llen, L o n d o n. L u n d q v ist: Bygg själv för bättre DX, T ek n ik för A lla 1961, 144 s. O rr: Better Shortivave Reception. Orr: Radio Handbook, F o u lsh am Sam s, 896 s. The Radio Amateur s Handbook, A m erican R a d io R e la y L eag u e 1971, 644 s. (uusi p ain o s v u o sitta in ). The Radio Communications Handbook, R a dio Society of G re a t B ritain 1968, 809 s. R o sen th a l: Fundamentals of Radio, H o w a rd Sam s. S ch rö d er: Lyhytaaltokirja, T e k n iik a n M a a ilm a 1961, 120 s. Scroggie: Foundations of Wireless and Electronics, Iliffe 1971, 521 s. T ö rö : Vian etsintä ja radion korjaus, T e k n iikan M aailm a 1963, 270 s. V eh m as: Elektroniikka-askartelu, S e e p ra / W S O Y 1971, 217 s. W iio S om erikko: Nuorten radiokirja, T e k n iikan M aailm a, 207 s. W iio S om erikko: Uusi radiokirja, 1958. D X -k u u n telu ssa tav allisim m in k äy te tty je n lisä la itte id e n ra k e n ta m ista on selo stettu m m. kirjoissa H o w to Im p ro v e y our S h o rtw ave R e c e p tio n ja L u n d q v ist: Bygg själv för b ä ttre D X.

Nauhoittim et Timo Kajamaa D X -kuuntelijalle nauhoitin on tä r keä apuväline. H uonosti kuuluvia h a r vinaisia asem ia raportoitaessa siitä on paljon apua, ja lisäksi se on m ainio laite, jos h alu taan m uistella vanhoja ja kuunnella aikaisem m in kuuluneita asem ia tai esitellä m uille k u u ltu ja asemia. Lisäksi nauhoittim en om istajalla on m ahdollisuus la aje n ta a h arrastettaan tekem ällä n au h a rap o rtte ja tai läh ettää vaikkapa äänikirjeitä m uille D X -kuuntelijoille, m ikä saattaa olla erittäin antoisaa riip p uen tietysti rad io asem an tai k irjeenvaihtotoverin h alu k kuudesta vastata saam aansa äänikirjeeseen. Päävaatim ukset, jotka D X -k u u n telija asettaa nauhoittim elle, ovat ensinäkem ältä hyvin selvät: pitkä toistoaika, sopivat nauhannopeudet ja käyttövarmuus. Jos asiaa tarkastellaan lähem m in, huom ataan, että se onkin paljon m onim utkaisem pi, ja lopulta on pakko teh d ä kom prom issi u u tta n au h o itin ta valittaessa. K oska vaihtelu m ahdollisuuksia on paljon, käsitellään tässä vain hyvin lyhyesti D X -k u u n telun k annalta tärkeim piä seikkoja. N auhannopeudet N au h an n o p eu d et on standardisoitu, ja niistä tärkein tavallisessa kotikäytössä on 9,5 cm /s. T ä tä on yleensä syytä käyttää, m ikäli h alu aa ään en laadultaan hyvän nauhoituksen sekä nauh ara p o rttia että ään ik irjettä tehtäessä. R adioasem ien studiolaitteissa ei näin hidasta n o p eu tta käytetä, jo ten joskus asem alla ei kenties pystytä kuu ntelem aan D X -kuuntelijan läh ettäm ää n au hoitusta lainkaan. M ikäli nauhoittimessa on suurem pi nopeus, 19 cm /s, k an n a tta a tä tä tietenkin käyttää nauharaporteissa, erityisesti jos asem a h a lu aa rap o rtit nim enom aan tällä nopeudella. M u u ten n äin suurella nopeudella ei ole käyttöä D X -kuuntelussa. H itaam m alla nopeudella (4,75 cm /s) on sen sijaan hyvinkin p aljo n käyttöä D X -kuuntelussa, ja on erittäin suotavaa, että nauhoittim essa on täm ä nopeus. N au h aa säästävä kuuntelija tekee yleensä om at kuuntelunauhoituksensa tällä nopeudella ja vain nauh ara p o rtit yms. suurem m alla. Ä änenla ad u ltaa n 4,75 cm /s nauhoitus on kyllin hyvä, kun on kysymys ohjelm a- kohtien tunnistam isesta ja puheen selvillesaamisesta. Toistoaika T oistoaika on tietysti k ään täen verrannollinen nauhannopeuteen. Lisäksi se riippuu siitä, onko nauhoitin 2- vai 4-raitainen, käytetystä kelakoosta ja nauhatyypistä. O te ta a n p ari esimerk-

56 kiä: 2-raitaisella nauhoittim ella, johon m ahtu u 5 tuum an kela, voidaan nopeudella 9,5 cm /s ään ittä ä yhdelle 50 % nauhalle 90 m in u u ttia ohjelm aa. M u tta m ikäli pyritään m ahdollisim m an taloudelliseen nauhankäyttöön ja käytetään 4-raitaista n au h o i tin ta ja nopeutta 4,75 cm /s, m ah tu u sam alle 5 tuum an nauhalle ohjelm aa 6 tu n tia eli nelinkertainen m äärä. 4-raitaisuuteen liittyvät kuitenkin om at pikku haittansa, jo tk a käyttäjän on hyvä tietää. 4-raitaisella n au h o ittim ella ei voi yleensä poistaa 2 -raitaisella tehtyä äänitystä kokonaan, vaan raitojen väliin saattaa jä ä d ä entinen ohjelm a, joka ei kuulu 4-raitaisella lainkaan, m u tta kylläkin 2-raitaisella. Siis esimerkiksi vastattaessa 2-raitaiseen ään ik irjenau h aan 4-raitaisella on välillä n au h a äänitettävä tyhjäksi jollakin 2-raitaisella nauhoittim ella. 4-raitaisella nauhoittim ella ei tällöin tietenkään äänitetä m u u ta kuin ylin ja alin (1. ja 4.) raita, m ikäli nauhoitus on tark o itettu kuunneltavaksi 2 r aita i sellä nauhoittim ella. T oinen seikka, m ikä varsinkin 4-raitaisen nauhoittim en k äy ttäjän on syytä o ttaa huom i oon, on se, että nauhoituksen soittam inen jollakin toisella nauhoittim ella saattaa epäonnistua, m ikäli äänip ä ät eivät ole täsm älleen sam alla kohdalla m olem m issa, koska äänitetty raita on kapea. K uva 16. R a ito je n sija in ti kaksi- ja nelira ita ise lla n a u h o ittim e lla ään itety issä ä ä n i n auhoissa. N auhalaadut K u ten tu n n e ttu a kilpailevat m arkkinoista läh in n ä kahdentyyppiset n a u h at: korkealuokkaiset ja halvat nauhat. D X -kuuntelijan vaatim ukset h ä nen käyttäessään nauhoitinta apuvälineenä kuuntelussa eivät ole suuren suuret, ja n äin ollen h ä n voi hyvin käyttä ä halpaakin nauhaa. T ällaista n au h aa ostettaessa sattu u kuitenkin silloin tällöin, että n au h a on täysin kelvotonta, m u tta jos näin käy, on syytä v aatia uusia nauha. Ä änityksiä arkistoitaessa on syytä käyttää jotak in korkealuokkaista nauhaa, jo tta varm istuttaisiin siitä, että äänitys säilyy m a h dollisim m an hyvänä ja pitkään. Arkisto n au h an a on syytä käyttää m ieluum m in paksum paa kuin kovin o h u tta nauhaa, jotteivät n auhan kierrokset kelalla ollessaan m agnetoisi toisiaan. M yöskin se, että D X -käytössä n au h a jo u tu u kovalle rasitukselle, puoltaa paksum m an ja m ekaanisesti vahvem m an n au h a n käyttöä. Nauhoittim ien huolto Jo u u tta n au h o itin ta hankittaessa on syytä kiinnittää huom iota siihen, että laitteen huolto on hyvin järjestetty, ts. siihen on saatavissa varaosia ja tarvittaessa se voidaan viedä h u o l toon. Varaosien saanti on erittäin tä r keää, koska D X -kuuntelijan käytössä nau ho itin ei yleensä toim i aivan m o itteettom asti kovin pitkiä aikoja. U sein syntyvät viat ovat kuitenkin niin p ieniä ja helppoja korjata, että korjaukset voi tehdä itsekin kotona hankkim alla m aah an tu o jalta tarpeelliset varaosat rikkim enneiden tilalle. Yleensä tehtaat suosittelevat, että nauhoittim et olisi syytä huoltaa n. 1 2 vuoden välein, jo tta ne kestäisivät m ahdollisim m an k auan hyväkuntoisina. V io ttu neid en osien vaihtam isen li-

57 saksi voi tehdä m uitakin huoltotoim enpiteitä kotona. Ä änipäät on aika ajoin puhdistettava. N e voidaan puhdistaa tarkoitukseen valm istetulla aineella tai bensiiniin tai spriihin kostutetulla pum - pulitukolla. Ä änipäitä on syytä varoa n aarm u ttam asta, eikä niiden puh d istukseen saa k äy ttää m etallisia työkaluja. M uukin koneisto k aipaa puhdistamista, koska pölyn lisäksi mm. äänip äiden k au tta kulkevasta nau hasta irtoaa rautapitoista n au h an m agneettista ainetta. K oneiston niveliä yms. voi joskus säästeliäästi voidella vaseliinilla. V auhtipyörän laakerin ja m uiden pyörivien akseleiden voitelussa on eh d o t tom asti noudatettav a laitteen m ahdollisia huolto-ohjeita v ää rään p aik kaan jo u tu n eilla väärillä voiteluaineilla on taipum us tu h o ta koneiston vetohih n at tai aih eu ttaa m u ita vaurioita. N auhoittam inen ja nauhasto M itä sitten k a n n a tta a nauhoittaa? Jos on kysymys vain tavallisen ra p o r tin tekem isestä usein kuuluvalle asem alle, voi n au h o ittaa lyhyitä pätkiä kuten ohjelm akuulutuksia, ja näin saa helposti lisätyksi raporttinsa ta rk k u u t ta. N au h aa kuluu vähän, ja lisäksi se on helppo kuunnella uudestaan useaan kertaan, koska se on lyhyempi kuin alkuperäinen ohjelm a. Jokin m ielenkiintoinen tai kom ea kuulutus voidaan siirtää arkistonauhalle ja sen jälkeen n au h a voidaan k äy ttää uudestaan. M i käli sen sijaan asem a on poikkeuksellisen m ielenkiintoinen, k an n a tta a an taa n au h u rin pyöriä koko kuuntelun ajan. N auhoituksen käsittely jälkeenpäin on paljon han k alam p aa kuin edellä, sillä kuuntelu vie usein tuntikausia, ennen kuin hyvää rap o rttia syntyy. Asem aa kuunneltaessa ja nauhoitettaessa ei p i d ä ku itenkaan lu o ttaa siihen, että kaikki asiat selviävät n au h a a jälkeenpäin kuunneltaessa. N auhoitus on aina jo n kin v erran huonom pi kuin alk u peräin en ohjelm a. H uonosti kuuluvaa asem aa kuunneltaessa luullaan joskus, että ohjelm a selviää jälkeenpäin nauhalta, m u tta yleensä käykin niin, että puheesta ei saa sen enem pää selvää kuin ensim m äisellä kerralla, vaikka nau h oitusta kuunneltaisiin kuinka m oneen kertaan tahansa. M ikäli nauhoitus on poikkeuksellisen m ielenkiintoinen, sen voi säilyttää sellaisenaan alkuperäisellä nauhalla, m u tta yleensä on parem pi jälkeenpäin siirtää tehtyjä nauhoituksia erilliselle arkistonauhalle yhtenäiseksi kokoelmaksi, nauhastoksi. Pelkkiä k u u lutuksia sisältävällä kokoelm alla on tietenkin arvoa sikäli, että voi osoittaa m uille kuulleensa asem ia, m u tta lyhyet ohjelm an p ätk ät ovat paljon sisältörikkaam pia ja tarjoavat m yöhem m in p aljo n m ielenkiintoisem paa kuunneltavaa. N auhoitukset on tehtävä käyttäm ällä radioliitäntäjohtoa eikä m issään ta pauksessa m ikrofonin avulla. M uu tenkin on noudatettava nauhoittim en käyttöohjeita, jos haluaa, että äänite vielä useankin siirron jälkeen olisi hyvä. N auhoitusten siirtäm inen n au h alta toiselle n au h a rap o rttia tai arkistonauhaa tehtäessä vaatii kaksi nauhoitinta, ja tä h än usein kompastuukin koko puuha. T oisen nauhoittim en hankkim inen on tietenkin v arm in ratkaisu tä h än pulm aan, m u tta paikkakunnalla, jossa on useita D X - kuuntelijoita, on m ahdollisuus siirtää nauhoituksia yhteisvoim in kuuntelijoiden kesken. T äm än k in m ahdollisuud en puuttuessa on tietenkin m ahd o l lista leikata tärkeim m ät ja säilyttäm isen arvoiset kuulutukset erilleen ja koota vähitellen pätkistä om a arkiston auha. N au h o jen katkom ista olisi kuitenkin m ahdollisim m an p aljo n v ältettävä, sillä liitoksista ei yleensä ilm an k unnon apu v älin eitä saa kunnollisia.

58 Lisäksi n au h an p ätk än poistam inen voi vahingoittaa m uilla urilla jo olevia nauhoituksia. Nauharaportti R adioasem ille tu o ttaa yleensä p a l jo n lisävaivaa, jos ne saavat lukuisia n au h a rap o rtte ja tavallisten ra p o rttien lisäksi ja joskus niitä ei eh d itä ehkä edes kuuntelem aan. T ästä syystä onkin tarkoin harkittava, ennen kuin lä h ettää n auharaportin. Pienet asem at sen sijaan saattav at olla ta v a t tom an innoissaan, vaikka ne saisivat kuulla vain m u u tam an m inuutin p itu i sen pätk än om aa ohjelm aansa kuunneltuna jossain kaukaisessa maassa. Paras n au h a rap o rtti lienee koottu useasta eri näytteestä, joid en avulla v erra ta a n kuuluvuudessa m ahdollisesti ta p ah tu n eita m uutoksia. T ällainen ra p o rtti on syytä tehdä ainakin, m ikäli on kysymys ulkom aanohjelm aa lä h ettäv ästä asem asta. Silloin kun k u u luvuus on vain lyhytaikaista, eikä ta v an om aista k irjo itettu a rap o rttia saa syntym ään lainkaan, on n au h a rap o rtti paikallaan. Jos on syytä olettaa, että asem alla ei olla kovin kiinnostuneita nauharaporteista, on paras lä h ettää m ahdollisim m an lyhyt, jottei sen k u u n telem inen tuottaisi kovin p aljo n vaivaa asem alla. Jos nauhoituksen tarkoituksena on osoittaa asemalle, että on kuullut ju u ri h eidän ohjelm aansa, nauhoituksen on oltava riittäv än selvä. Asem ahenkilök u n ta ei ole to ttu n u t niin huonoon kuuluvuuteen kuin D X -kuuntelija eikä ehkä saa m itään selvää D X -kuuntelija n m ielestä hyvinkin kuuluvasta n a u hoituksesta. N auhoitukseen on p yrittävä sisällyttäm ään asem an kuulutus, m u tta hyvin kuuluneelle asem alle voi riittää pelkkä näyte k u u lu ttajan p u heesta asem alla kyllä tu n n etaan tu t tu ääni. N au h an voi lä h ettää kirjeessä p a h vin palalle käärittynä, m ikäli se on lyhyt. P item pi n au h a on syytä kelata pienelle (esim. 2 1/3 tuum an) kelalle ja p ak ata se ns. tavaranäytepussiin tai vastaavaan, jolloin sen voi postittaa pikkupakettina Suom esta kaikkiin m aihin. N au h akirjeitä varten k an n attaa hankkia m u rtu m atto m asta m uovista v alm istettuja äänikirjekeloja, koska ta vallisesta tukevastakin m uovista teh dyt kelat ovat käytännössä arkoja m u r tum iselle postikuljetuksen aikana. K irjallisuutta K. K ro g eru s: Nauhurit ja nauhoittaminen. S e e p ra /W S O Y, H elsin k i 1970.

Antennit Timo Kajamaa, Jukka Kivi, Jyrki K. Talvitie Antennin merkityksestä D X -kuuntelijan suunnitellessa p a rannuksia laitteistoonsa ajatukset pyöriv ät tavallisesti tehokkaam m issa vastaanottim issa ja erikoislisälaitteissa. T äm ä on aivan luonnollista, sillä D X - taito jen ja -kokem uksen kasvaessa h a lu taan, ettei ain ak aan laitteisto rajo ittaisi D X -m ahdollisuuksia. T odellisuudessa häitä m ahdollisuuksia rajo ittaa kuitenkin useam m in kuuntelijan om a puutteellinen D X -kokem us kuin v ajavainen laitteisto. O m an D X -kokem uksen yliarvioim inen ja laitteiston suorituskyvyn aliarvioim inen kun on tuiki tavallista. D X -kokem uksen m erkitystä D X -suorituskyvyn osana ei voi liikaa korostaa, m u tta toki laitteistolla on m erkitystä. T ässä yhteydessä pätee vanha sanonta, että ketju on y h tä vah v a kuin sen h eikoin lenkki. N iin p ä D X -u ran alkuvaiheissa on tärk ein tä suunnata huom io varsinaisten D X -ta ito jen keh ittäm i seen. V asta riittäv än D X -kokem uksen saavuttam isen jälkeen k an n a tta a ryhtyä unelm oim aan laitteiston p ara n n u k sista. N äin siitäkin syystä, että vasta riittäv än kokem uksen hankkim isen jä l keen osaa parem m in m ääritellä ne om i naisuudet, jo ita laitteistoltaan haluaa. Siksi ennenaikaiset liikennevastaanotinym. han k in n at eivät aina tuo odotettu ja tuloksia. L aitteiston parannuksilla ym m ärretä än useim m iten vain uuden, entistä tehokkaam m an vastaanottim en h a n kintaa, kidek alib raatto rin tms. lisälaitteiden rakentam ista jne. A ivan liian v äh än tullaan kiinnittäneeksi huom iota antenniin, joka vastaanotossa kuitenkin on lähes tasaveroinen lenkki D X -k o kem uksen ja vastaano ttim en suorituskyvyn ohella. A ntennien kehittäm iseen u h ra ttu vähäinen huom io on kyllä sikäli ym m ärrettävää, e ttä esimerkiksi k au punkioloissa m uut seikat kuin D X - kuuntelulliset tavoitteet sanelevat ne p uitteet, joissa an ten n ien rakentelu ylipäänsä on m ahdollista. Lisäksi D X - kuuntelijoiden an ten n ik u lttu u ri näyttä ä m uutoinkin olevan vielä kovin alhaisella tasolla. N äy tään tyydyttävän m ihinkä tah an sa johdonpätkään, joka roikkuu v äh än missä sattuu. Näissä puitteissa ei sitten enää olekaan ihm e, jos kuun telu teh o on eräänlaisella säästöliekillä. O tetaa n vain passiivisesti vasta a n sitä, m itä antenniin sattuu tulem aan, y rittäm ättäk ään itse aktiivisesti v aik u ttaa asiaan. U sein kuultuun kysymykseen siitä, m ikä on paras antenni, on täsm älleen y htä vaikeata an ta a yksiselitteinen vastaus kuin kysymykseen siitä, m ikä on p aras auto. V astaus riip p u u täysin siitä,