SPR Länsi-Suomen piirin vuosikokous Tuurissa 27.4.2019 SPR:n puheenjohtaja Pertti Torstila - Viisi vuotta SPR:n puheenjohtajan tehtävässä on tarjonnut hyvän tarkkailupaikan kansainvälisen Punaisen Ristin ja oman kansallisen Punaisen Ristimme työhön. On ollut antoisaa saada osallistua diplomaattivuosien jälkeen maailman menoon humanitaarisena työntekijänä Punaisen Ristin liivi päällä. Haluan kertoa teille havainnoistani. Aloitan maailmalta. - SPR:n hallitus ja piirien johto vierailivat viime vuonna kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun päämajassa Genèvessä. Saimme reaalikuvaa Punaisen Ristin liikkeen tilasta ja ajankohtaisista haasteista. Alustuksista kuulsi syvä huoli avustusjärjestöjen paikasta muuttuvassa maailmassa. - Kansainvälisessä politiikassa eletään epävarmaa aikaa. Maapallomme on muuttunut viimeisten vuosien aikana, valitettavasti ei parempaan. Onko muutos tilapäistä vai onko se pysyvämpää laatua? Monet merkit viittaavat siihen, että kyseessä ei ole nopeasti ohimenevä vaihe. - Uusia kriisejä syntyy enemmän kuin vanhoja ratkaistaan. Kuilu hyvinvoivien ja hauraiden maiden välillä syvenee. Tyhjäksi jääneet lupaukset kehityksestä ja oikeudenmukaisuudesta synnyttävät toivottomuutta. Yli miljardi ihmistä elää kriisialueilla. 60 miljoonaa ihmistä on pakomatkalla tuhojen tieltä. - Sotien ohella väestönkasvu, köyhyys ja ilmastonmuutos lisäävät kurjuutta. Jos sotien ja kuivuuden riivaamille alueille ei kyetä tuomaan rauhaa, pakolaisongelma pysyy. Muuttoliike ei pysähdy jos konfliktien syihin lähtömaissa ei kyetä vaikuttamaan. - Maailman kriisiytyminen on tuonut Punaisen Ristin uusien tilanteiden eteen. Pakolaisvyöryn alla Euroopasta tuli yllättäen Punaisen Ristin toimikenttä. Poliittisten päättäjien voimattomuuden seurauksena paine avustusjärjestöjen suuntaan kasvaa. Kun poliittinen päättäjä ei kykene tuomaan rauhaa ja korjaamaan hävityksen jälkiä kutsutaan paikalle humanitaarisen avun antaja. Hyvin usein se on Punainen Risti. - Epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkien korjaaminen Lähi-idässä, Afrikassa, Ukrainassa, Jemenissä ja muualla vie Punaisen Ristin budjetista kaksi miljardia euroa vuodessa. ICRC:n budjetti on kasvanut 10 vuodessa kaksinkertaiseksi (2008/1 mrd euroa, 2018/1,8 mrd euroa). Ja avun tarve kasvaa. - Punainen Risti on maailman suurin avustusjärjestö. Se tunnetaan itsenäisenä ja puolueettomana inhimillisyyden puolustajana. Siltä odotetaan ja siltä voi odottaa
paljon. Punainen Risti on instituutio, jota ilman maailma olisi paljon pahempi paikka elää. Mutta avustusjärjestöt eivät ole poliittisia rauhantekijöitä. Poliittisten ongelmien ratkaisu ei kuulu meille. - Genèvessä eteemme tuotiin esimerkkejä siitä, kuinka häikäilemättömästi humanitaarinen avustustoiminta tänä päivänä kytketään oman edun politiikan välineeksi. Apua ei päästetä sinne, missä tarve on. Avun antaminen ja vastaanottaminen ehdollistetaan. Siviilikohteet valitaan maalitauluiksi ja raan väkivallan käyttö on näkyvä osa muuttunutta taistelukenttää. Syyriassa, Jemenissä ja Libyassa sotilaat saavat hoidon omiltaan, mutta siviilit eivät. Usein myös avuntuojat itse joutuvat maalitauluksi. Sairaalat, lääkärit, ambulanssit ja lääkekuljetukset, jotka perinteisesti ovat suojattuja, eivät nekään välty tulitukselta. Saamme toistuvasti uutisia surmatuista tai kaapatuista avustustyöntekijöistä. - Kun avusta tehdään politiikan väline sen kuva vääristyy ja teho heikkenee. Kun humanitaarista apua käytetään itsekkäiden poliittisten tavoitteiden ajamiseksi vaarantuu luottamus humanitaarista toimijaa kohtaan. Siksi on tärkeää, että inhimillisen avun järjestelmä säilyy ehdottoman puolueettomana. - Kadunmies tuskin huomaa, että kansainvälinen Punainen Risti seisoo kahdella jalalla, joilla molemmilla on Sveitsin Genèvessä omat päämajansa ja sihteeristönsä. Nämä kaksi jalkaa ovat Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC), joka syntyi vuonna 1863 ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liitto (IFRC), joka luotiin vuonna 1921. - Komitean ja Liiton välistä työnjakoa on 100 vuoden aikana täsmennetty lukuisin sopimuksin. Tuorein on ns. Sevillan sopimus vuodelta 1995. Siinä määritellään ICRC:n tehtäväksi avustustoiminta sodissa ja muissa ihmisen aiheuttamissa poliittisissa kriiseissä. Liitto puolestaan toimii 190 kansallisen jäsenjärjestönsä kautta luonnonkatastrofeissa ja sotilaallisten kriisien jälkeisessä jälleenrakennustyössä. - Rajanveto näiden kahden kriisikentän - ihmisen tai luonnon aiheuttamien hätätilanteiden - välillä ei ole helppoa. Modernit kriisit kietoutuvat toisiinsa. Sotilaallisia kriisejä seuraavat usein siviilikatastrofit, pakolaisvirrat ja elinympäristön häiriöt. Sotilaalliset yhteenotot puolestaan ovat usein seurausta yhteiskunnallisesta levottomuudesta, sekasorrosta, nälänhädästä tai pakolaisuudesta. Epäselvyys rooleista ja työnjaosta lisää jännitettä liikkeen sisällä ja vaikeuttaa kansainvälisen Punaisen Ristin toimintoja maailmalla. - Punainen Risti ei ole poliittinen liike, mutta Punainen Ristikään ei elä tyhjiössä. Ihmisoikeuksista on tullut kulttuurien ja uskontojen ja valtapolitiikan kiistojen näkyvä kohde. Humanitaariset kysymykset nousevat kansainvälisessä keskustelussa näkyvästi esiin ja niihin liittyvä poliittisuus korostuu. Nationalismin ja populismin nousu maailmalla ja Euroopan unionin sisällä on ilmiö, joka politisoi ja haittaa avustustoimintaa.
Hyvät kuulijat, - Käytin aikaanne vaikean kansainvälisen tehtäväkentän kuvaamiseen. En tehnyt tätä pelkästään siksi, että ymmärtäisimme Suomen avustuspanoksen tärkeyden, vaan myös siksi, että ymmärtäisimme kuinka merkityksellistä omalle kotimaiselle työllemme tilanne maailmalla on. - SPR:n valmius osallistua kansainväliseen katastrofityöhön tunnetaan hyvin. Näkyvin apumuotomme ovat olleet kenttäsairaalat ja terveysasemat. Moni suomalainen yhdistääkin SPR:n työn ensisijaisesti kansainvälisiin katastrofeihin. Ne kun saavat paljon mediahuomiota. On kuitenkin hyvä muistaa, että SPR:n työssä kotimaan toiminnot muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan ja että valmiudet toimintaan kaukaisissa katastrofeissa rakennetaan omassa maassa. Ilman osaavaa kotimaan kenttäväkeä osallistuminen avustustyöhön maailmalla ei olisi mahdollista. - Liioittelematta voidaan sanoa, että suomalaiset Euroopan pohjoisella reunalla ovat maailmansodan jälkeen saaneet elää varsin turvattua elämää. Tsunamit, hurrikaanit, kulkutaudit ja pakolaiset ovat olleet meille televisioruudulla seurattua kaukaista näytelmää. Pommit eivät putoa päällemme eikä maa allamme tärise. - Maailman kriisit eivät liioin ole suomalaisten syy. Niinpä monet kysyvätkin, miksi meidän pitäisi ottaa vastuuta Afrikan, Lähi-idän tai Indonesian tapahtumista? Omassa maassakin riittää tuskaa. Heille, joiden mielestä hätäapu tulee käyttää kotimaassa, voimme perustellusti vastata, että keskinäisriippuvuus - globalisaatio - on kasvanut mittoihin, joissa tapahtumat kaukana omilta rajoiltamme tuntuvat myös meillä. Katastrofiavullaan Suomi osallistuu sellaisen maailman rakentamiseen, jossa myös itse voimme paremmin. Malliesimerkiksi käy pakolaiskriisi, - Turvapaikanhakijoiden vyöry syksyllä 2015 yllätti suomalaiset. Tuhansien muukalaisten ilmestyminen katukuvaamme oli muistutus siitä, kuinka nopeasti ja kuinka kouriintuntuvalla tavalla etäisiksi kuvitellut sodat ja katastrofit seurauksineen - nuo muiden huolet - voivat tulla myös meidän huoliksemme. - Kiistely pakolaisista on kärjistänyt EU:n jäsenvaltioiden sisäpolitiikkaa ja lyönyt syviä kiiloja maiden keskinäisiin suhteisiin. Asenneilmasto on kaikkialla kiristynyt. Migraatio, maahanmuutto ja turvapaikanhakijat ovat sytytysainetta suvaitsemattomuuteen, muukalaisrasismiin, äärinationalismiin ja vihapuheeseen. Muuttoliike löytyy syyksi Brexitiin ja vaalituloksiin kaikkialla - niin Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Unkarissa, Ruotsissa kuin Suomessa. Maanosaamme valtaa näkemys siitä, että pakolaiset ovat kiusallinen ihmisjoukko, josta pitää nopeasti päästä eroon. Samassa hengessä arvostellaan myös SPR:ää ja työntekijöitämme, kun katsomme, että jokaisella ihmisellä on oikeus saada apua hädän hetkellä.
- EU ei ole onnistunut löytämään yhteistä linjaa. Ulkorajojen pitävyydestä ei päästä yksimielisyyteen eikä pakolaiskiintiöistä kyetä sopimaan. Unionin jäsenmaat kiristävät maahantulolakejaan kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista piittaamatta. Turvapaikanhakijoita eristetään leireihin, valitusaikoja lyhennetään, perheiden yhdistämistä vaikeutetaan ja summittaisia pikapalautuksia toteutetaan. - Globaalin vastuunkannon velvoitteet jäävät kansallisten etunäkökohtien alle. Kun turvapaikanhakijoiden määrä ylittää maan vastaanottokyvyn kasvaa paine poliittista päättäjää kohtaan. Arvonormien noudattaminen käy hallituksille poliittisesti ja aineellisesti ylivoimaiseksi. - Punainen Risti ei päätä eikä ole vastuussa siitä, kuka turvapaikan saa. Humanitaarisen toimijan näkökulmasta on kuitenkin olennaista, että se mitä tehdään, tehdään inhimillisyyttä ja ihmisarvoa kunnioittaen. Emme voi hyväksyä toimia, joilla heikennetään ihmisoikeussopimuksia tai pakolaisten suojelustandardeja. Viime kädessä kyse on ihmisyydestä. Ihmisarvoa ei voi ottaa keneltäkään pois. - Asenteet ratkaisevat ja asenteet ovat Suomessa koventuneet. Heikkojen auttamista ei välttämättä nähdä hyvänä asiana. Punaisen Ristin arvojen puolustamisesta on tullut aiempaa vaikeampaa. - Siinä tunnepitoisessa keskustelussa, jota Suomessa maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista käydään, on syytä muistaa olennainen. Oma hyvinvointimme ja yhteiskuntarauha on välittömässä yhteydessä siihen kuinka maahanmuuttoasian hoidamme. Suomi ei pääse migraation vaikutuksilta pakoon. Tulevina vuosina Suomesta tulee nykyistä tuntuvasti kansainvälisempi ja monikultturisempi maa, Sopeutuminen tähän muutokseen vaatii joustavuutta ja hyväksyvää asennetta. On opittava elämään uuden todellisuuden kanssa ja tehtävä välttämättömyydestä hyve. Jos asenteet pysyvät jyrkkinä ei yhteiselo onnistu. Jos toimimme oikein, kaikki hyötyvät. Jos toimimme väärin, seurauksena on jännitteitä ja äärilikkeiden kasvua, yhtä lailla maahanmuuttajien kuin kantasuomalaisten keskuudessa. - Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat täyttäneet SPR:n työkentän kesästä 2015 lähtien. Työmaa on ollut suurin operaatiomme sodan jälkeen. Matleena Vepsäläisen dokumentti Matkalla tuntemattomaan tulevaisuuteen on hieno ja totuudenmukainen kuvaus siitä mitä Saarijärvellä, Keuruulla, Kauhavalla ja muissa Länsi-Suomen piirin vastaanottokeskuksissa tapahtui. SPR tuli tehtävänsä mukaisesti viranomaisten avuksi ja antoi poliittiselle johdolle ratkaisevan avun vaikeassa tilanteessa. Toimintavalmiutemme ja kykymme muutamassa kuukaudessa kasvattaa kapasiteettia kuudesta vastaanottokeskuksesta 106:een ja niissä 20 000 vuodepaikkaan oli tärkeä tekijä koko suomalaisen yhteiskunnan rauhalle. Nopeaan toimintaan pakolaisasiassa ei
olisi ollut edellytyksiä ilman vuosien aikana rakennettua ja ylläpidettyä SPR:n valmiutta. - Mielipiteet Suomessa kärjistyivät, mutta samalla nousi myös ainutlaatuinen auttamisen henki. Kun sosiaalisessa mediassa jylläsi vihapuhe sai SPR 10 000 uutta vapaaehtoista riveihinsä ja kaksinkertaistimme 2015 Nälkäpäivän keräystuloksen 4,2 miljoonaan euroon. Poikkeuksellinen auttamisvalmius oli kansan enemmistön vastaliike rasisimille ja vihapuheelle. Meillä oli silloin ja on myös tänään tukenamme kansalaisten laaja tuki. - Turvapaikanhakijoiden vastaanotto on saatu hallintaan, mutta edessä on toinen iso testi, oleskeluluvan saaneiden kotouttaminen. Suomesta elämälleen uutta pohjaa hakevista noin 40 000 turvapaikanhakijasta suurin osa ei saa täältä turvapaikkaa. Mutta kolmasosa heistä - noin 15 000 - saa luvan jäädä Suomeen. On huolehdittava siitä, että näiden ihmisten kotoutuminen, asuttaminen ja työllistyminen onnistuu. Kotouttaminen on ensijaisesti viranomaistoistoimintaa, mutta lähimmäisapu maahanmuuttajien sopeuttamiseksi yhteiskuntaan on merkittävä. Yhdessä turvapaikan täällä saavien ihmisten kanssa meidän on rakennettava Suomea maaksi, jossa kaikkien on hyvä elää. - Hyvät ystävät, - Sanotaan, että meitä ihmisiä on vaikeuksien tullen kolmea laatua. On heitä, jotka lähtevät pakoon toivoen, että joku toinen hoitaa harmit pois. On heitä, jotka strutsin tavoin kaivavat pään hiekkaan jotta pahaa ei tarvitse nähdä, ja sitten on heitä, jotka ryhtyvät tekemään jotain tilanteen korjaamiseksi. Länsi-Suomen SPRväki kuuluu tähän viimeksi mainitsemaani ryhmään, toimeksi panevien joukkoon. - Asetimme viime yleiskokouksessa Suomen Punaisen Ristin tavoitteeksi vahvistaa valmiuttamme avustusjärjestönä. Toinen keskeinen asia on vapaaehtoisuuden tulevaisuus. Länsi-Suomessa vapaaehtoistyön ja talkootoiminnan perinne on pysynyt vahvana. Te koulutatte ja alueellisesti tarkasteltuna piirissänne tehdään eniten vapaaehtoistyötä koko Suomessa. - Suomi on laaja maa ja pitääksemme koko valtioalueen elinkelpoisena tarvitsemme toimivaa Punaista Ristiä maan kaikissa osissa. Suuret yhteiskunnalliset uudistukset, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelyt painottavat järjestöjen roolia ja vapaaehtoistoimintaa. Ilman aktiivista kansalaistoimintaa ja vapaaehtoisia jää viranomaisten turvallisuustyö vaillinaiseksi. Viranomaiset eivät ehdi hätiin onnettomuuden ensihetkellä, mutta paikallinen SPR:n apuryhmä ehtii. - Uudistamme organisaatiomme vastaamaan ajan vaatimuksia. Hallituksen tavoitteena on valmistella Vaasan yleiskokoukseen kattava tukipalvelujärjestelmä ja järjestötuki, joka lujittaa yhteistä Punaista Ristiä ja suuntaa voimavaroja paikalliseen toimintaan. Tähän tarvitsemme yhteistyökykyä, ideoivaa vuorovaikutusta ja halua viedä yhdessä asioita
eteenpäin. Länsi-Suomen piirin maine on korkealla ja siksi luotan tukeenne edistääksemme toimintoja, jotka vahvistavat järjestöämme ja yhdessä tekemisen kulttuuria. ++++ Esitykseni haluan päättää rohkaisun sanaan teille SPR:n työntekijät, ja erityisesti heille, jotka epäröivät tai pelkäävät vihapuheen keskellä. SPR:n näkyvä toiminta turvapaikanhakijoiden auttamisessa on tuonut päällemme ennennäkemätöntä arvostelua. Ylikiehuneessa keskustelussa Punaista Ristiä on syytetty kansan viholliseksi ja yllytetty joka omaisuusrikoksiin toimipisteitämme vastaan. SPR ei ole yhden asian liike - emme ole turvapaikanhakijoiden etujärjestö. Tehtäväkenttämme on paljon laajempi, mutta me puolustamme ja suojaamme ihmisarvoa aina. Perusarvoistamme emme tingi. Älkää hyväksykö ympäristössämme voimistunutta vihapuhetta. Toimikaa rohkeasti sitä vastaan. Punaisen Ristin liike on syntynyt puolustamaan inhimillisyyttä. Syrjinnälle, vihalle ja häirinnälle ei tule antaa sijaa. ++++