AGNICO EAGLE FINLAND OY Rikastushiekka-altaan (NP3) patosortuman vahingonvaara-arvio

PATOSORTUMAN VESISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 16.2.2015 AGNICO EAGLE FINLAND OY Rikastushiekka-altaan (NP3) patosortuman vahingonvaara-arvio Patosortuman vesistövaikutusten arviointi

2 COPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

Sisältö 3 1 JOHDANTO JA TOIMEKSIANTO... 4 2 TAUSTATIEDOT JA MURTUMAHYPOTEESI... 4 3 ARVIO PATOSORTUMAN VESISTÖVAIKUTUKSISTA... 8 3.1 PATOSORTUMAN AIHEUTTAMA KUORMITUS... 8 3.2 VAIKUTUS SEURUJOEN VEDENLAATUUN... 9 3.2.1 Murtuman aiheuttaman tulva-altaan vedenlaatu... 9 3.2.2 Tulva-altaan kuormitus Seurujokeen... 11 3.2.3 Purkuvesistön veden laatu patosortuman jälkeen... 13 3.2.3.1 Arvioinnin perusteet... 13 3.2.3.2 Arvio purkuveden ainepitoisuuksien nousuista patosortuman jälkeen... 13 3.3 VAIKUTUS SEURUJOEN JA LOUKISEN KALASTOON... 16 4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 18 5 VIITTEET... 19 Pöyry Finland Oy Kari Kainua, FM Heimo Vepsä, FM Eero Taskila, FM Jaakko Saukkoriipi, FT Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 JOHDANTO JA TOIMEKSIANTO Agnico Eagle Finland Oy (AEF Oy) on toimittanut patoturvallisuusviranomaiselle rikastushiekka-altaan (NP3) patosortuman vahingonvaaraselvityksen lokakuussa 2014. Patoviranomaisen lausunnon mukaan vahingonvaaraselvitystä tulee täydentää ympäristövaikutusten arvioinnin osalta. Täydennyksessä tulee arvioida millainen vaikutus sortumalla on Seurujoen vedenlaatuun ja kalastoon. AEF Oy antoi Pöyry Finland Oy:lle toimeksiannon täydentää vahingonvaaraselvitystä veden laadun ja kalaston osalta. Vaadittu täydennys esitetään tässä raportissa. 4 2 TAUSTATIEDOT JA MURTUMAHYPOTEESI Kaivoksen vierestä virtaavan Seurujoen (Kuva 2-1) valuma-alueen koko valuma-alueen alarajalla on 307 km2 ja järvisyys 0,3 %. Seurujoki laskee Loukiseen (valuma-alue suulla on F = 1717 km2 ja järvisyys L = 1,1 %), joka puolestaan yhtyy Ounasjokeen Levitunturin kohdalla. Kuva 2-1. Kittilän kaivosalueen vieressä virtaava Seurujoki lokakuussa 2014. Vahingonvaaraselvityksen (Geobotnia 2013) liitteenä olevassa Insinööritoimisto Pekka Leiviskän patosortumaa simuloivassa tulva-aaltolaskennassa on lähtötietoina käytetty seuraavia murtumahypoteesiin liittyviä lähtöolettamuksia: vuotolähtöinen murtuma murtuma-aukko muodostuu niin korkeaksi, että kaikki vapaa vesi purkautuu altaasta altaan tyhjentymisen kuluva aika on noin 50 min purkautuva vesimäärä on 2 000 000 m 3, josta vesistöön purkautuva vesimäärä on noin 1,3 milj. m 3 maksimivirtaama vuodon aikana on 670 m 3 /s murtuma-aukko sijaitsee pääpadon pohjois-eteläsuuntaisella laidalla

Laskennan tulosten mukaan tulva-aalto leviää Seurujoen yli ja Seurujoessa vesi lähtee purkautumaan sekä vastavirtaan pohjoiseen että myötävirtaan etelään. Vesi leviää joen molemmin puolin noin 100 200 metrin päähän uomasta. Seurujokea pitkin virtaava tulvavesi jatkaa Punikkikuusikon ja Koskenkuusikon välistä länteen osan kulkiessa Kuoksuojaa pitkin luoteeseen. Vahingonvaaraselvityksessä on arvioitu, että murtumassa alle 30 % tulvavedestä jää kaivosalueelle päätyen Rouravaaran avolouhokseen, osan imeytyessä maahan. Seurujokeen päättyväksi vesimääräksi on arvioitu noin 1,3 milj. m 3. Osa vedestä, alle 10 %, purkautuu Leppäojan kautta suoraan Loukiseen. Leppäoja sijaitsee kaivoksen itä-/kaakkoispuolella. Seurujoessa tulvaveden korkeus saavuttaa maksimikorkeutensa noin 4,4 tunnin kuluttua murtumasta. Syntyvän tulva-altaan muoto ja koko selviää kuvasta (Kuva 2-2). Väkevänivan kohdalla (PL 1, Kuva 2-2) tulva-altaan alaosalla tulvaveden virtaamamaksimi on noin 125 m 3 /s (Kuva 2-3), kun mallinnuksessa taustavirtaamana on käytetty 30 m 3 /s. 5

6 PL 1 Kuva 2-2. Patomurtumasta syntyvä tulva-allas, laskentapoikkialat ja tulva-aallon leviäminen (Leiviskä 2013).

7 Kuva 2-3. Vedenkorkeus ja virtaama alimmalla laskentapoikkialalla PL 1 (Leiviskä 2013). Poikkialan sijainti selviää kuvasta (Kuva 2-2).

3 ARVIO PATOSORTUMAN VESISTÖVAIKUTUKSISTA 8 3.1 Patosortuman aiheuttama kuormitus Patosortumassa purkautuu nopeasti 2 milj. m 3 vettä rikastusaltaasta, josta Seurujokeen päätyy noin 1,3 milj. m 3 ja suoraan Loukiseen noin 0,1 milj. m 3. Osa vedestä jää kaivosalueelle esim. Rouravaaran käytöstä poistettuun avolouhokseen. Suurimmat tulvaaallon aiheuttamat virtausnopeudet ylittävät paikoin nopeuden 2,0 m/s. Tasaisilla suoalueilla virtausnopeudet ovat yleensä tasoa 0,5 0,8 m/s. Suuret virtausnopeudet erodoivat veteen sekä rikastushiekkaa että altaan ulkopuolista maa-ainesta. Maaaineksen määrä riippuu paljolti mihin vuoden aikaan murtuma tapahtuu; maan ollessa jäässä ainesmäärä on pienempiä kuin sula-aikana. Maa-aineksen erodoituminen nostaa veden kiintoainepitoisuutta ja sameutta, joka heijastuu myös muihin vedenlaatusuureisiin (väri, COD Mn, ravinteet jne.). Erodoituvan rikastushiekan määrän voidaan arvioida olevan purkautumisajankohdasta riippumaton sen sijaitessa sulana vesikerroksen alla. Rikastushiekka-altaan vesi on rikastushiekan kalkkikäsittelystä johtuen emäksistä. Vesi on myös suolapitoista sisältäen erityisesti sulfaattia. Suolapitoisuus havaitaan rikastushiekka-altaan veden kohonneena sähkönjohtavuutena. Happitilanne altaassa on säilynyt tarkkailutulosten perusteella kohtuullisena. Kaivosvesille tyypillisesti vedessä on myös runsaasti typpeä, mutta fosforipitoisuus on pieni. Malmiperäisiä alkuaineita vedessä on saostuksen jälkeenkin vielä luonnonvesiin verrattuna runsaasti, mm. antimonia, arseenia, nikkeliä ja sinkkiä (Taulukko 3-1). Taulukko 3-1. Rikastushiekka-altaan veden laatutietoja 4.2.2013 15.10.2014. 4.2.2013 Sameus ph Sähkönj. Happi Kiintoaine COD Cr Kloridi Sulfaatti Kok.N Kok.P Alumiini Antimoni Arseeni Kupari Magnesium Mangaani Natrium Nikkeli Rauta Sinkki -15.10.2014 NTU ms/m % mg/l mgo2/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Keskiarvo 1,2 8,2 931 61 5,3 25,5 26 8629 27381 28 26 43 133 3,0 1782727 1347 159303 36,4 71 6,9 Min 0,2 7,7 630 24 2,0 25,0 11 2500 10000 13 11 18 46 1,2 930000 130 90000 6,9 11 5,7 Max 7,0 8,7 1100 93 24,0 26,0 44 12000 46000 83 84 84 340 8,5 3600000 2800 250000 140 560 9,2 n 39 319 49 40 132 2 41 316 281 37 40 318 318 34 33 41 33 318 38 5 Rikastushiekka sisältää myös luonnollisesti haitallisiksi ja vaarallisiksi aineiksi luokiteltuja alkuaineita, joiden määriä on esitetty taulukossa (Taulukko 3-2) (Geobotnia 2013). Rikastushiekalle tehtyjen liukoisuustestien perusteella (SFS-EN 12457-3) veteen liukeni erityisesti arseenia, antimonia, sulfaattia ja seleeniä (Labtium 2014). Liukoisuustesteissä liuenneiden alkuaineiden pitoisuuksia on esitetty taulukossa (Taulukko 3-3). Taulukko 3-2. Rikastushiekan sisältämät haitalliset ja vaaralliset aineet (Geobotnia 2013).

Taulukko 3-3. Kaksivaiheisen ravistelutestin liuospitoisuuksia (Labtium 2014). 9 Suure 1.7. -30.9.2014 1.7. -30.9.2014 1.4. -30.6.2014 1.4. -30.6.2014 1.1. - 31.3.2014 1.1. - 31.3.2014 Vaihe 1 Vaihe 2 Vaihe 1 Vaihe 2 Vaihe 1 Vaihe 2 Vaihe 1 Vaihe 2 Vaihe 1 Vaihe 2 Vaihe 1 Vaihe 2 ph 8,61 8,97 9,3 9,6 8,39 8,79 8,89 9,08 8,89 9,09 8,44 8,86 As [mg/l] 0,05 0,04 9,3 6 0,1 0,1 21 123 14 9,1 0,09 0,09 Ni [mg/l] 0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 Pb [mg/l] <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,0002 0,0002 <0,0002 <0,002 Sb [mg/l] 0,02 0,02 0,2 0,08 0,03 0,04 0,2 0,09 0,1 0,08 0,02 0,02 Se [mg/l] 0,01 <0,005 0,05 0,02 0,02 <0,005 0,05 0,03 0,05 0,04 0,02 0,007 SO 4 [mg/l] 2580 1650 2040 1740 2910 1860 1780 1520 1780 1520 2210 1460 Patosortumatilanteessa haitta-aineita päätyy ympäristöön sekä liuenneena että rikastushiekan mukana. Alkuaineiden liukoisuus rikastushiekasta on voimakkaan riippuvainen vallitsevista ympäristöolosuhteista. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että haitta-aineiden liukoisuus muuttuu ympäristön ph- sekä hapettumispelkistysolosuhteiden muuttuessa. Yleisesti voidaan todeta, että metallien liukoisuus rikastushiekasta kasvaa yleensä ympäröivän veden happamoituessa. Redox-herkkien metallien, kuten raudan ja mangaanin osalta liukoisuus kasvaa myös ympäröivien olosuhteiden muuttuessa hapettavista pelkistäviksi. Eräiden alkuaineiden, kuten vanadiinin liukoisuuden on havaittu kuitenkin kasvavan neutraaleissa ja emäksissä olosuhteissa. Edellä esitettyjen rikastushiekka-altaan veden laatutietojen (Taulukko 3-1) perusteella arvioidut rikastushiekka-altaan (2 milj. m 3 ) ainekuormat on esitetty taulukossa (Taulukko 3-4). Taulukko 3-4. Arvio rikastushiekka-altaassa olevista ainekuormista. Aine kg Kiintoaine 10 573 Sulfaatti 17 257 595 Kok.N 54 762 Kok.P 57 Alumiini 52 Antimoni 87 Arseeni 267 Kupari 6 Magnesium 3 565 455 Mangaani 2 693 Natrium 318 606 Nikkeli 73 Rauta 141 Sinkki 14 3.2 Vaikutus Seurujoen vedenlaatuun 3.2.1 Murtuman aiheuttaman tulva-altaan vedenlaatu Altaan murtuessa vesimassat purkautuvat voimalla Seurujoen uomaan ja noin 4-5 tunnissa on muodostunut kuvan (Kuva 2-2) mukainen tulva-allas. Altaan vedenlaatu muodostuu altaasta purkautuvan veden, virtauksen mukana edoroituneen rikastushiekan sekä maa-aineksen sekä Seurujoen ja sen sivupurojen vesien laadusta. Kaivoksen kohdalla Seurujoen keskivirtaama vesistömallista poimittuna on jaksolla 1.1.1990-11.2.2015 ollut 4,4 m 3 /s ja MNQ 2,2 m 3 /s (Kuva 3-1).

10 Kuva 3-1. Seurujoen virtaamatietoja kaivoksen kohdalla 1.1.1990 11.2.2015 vesistömallista poimittuna. Keskivirtaamatilanteessa 4 tunnin aikana syntyneeseen tulva-altaaseen purkautuu laimentavia Seurujoen yläpuolisia vesiä noin 64 000 m 3 eli alle 5 % tulva-altaan vesimäärästä, joten altaan vedenlaatuun Seurujoen puhtaammilla vesillä ei ole kovin suurta merkitystä purkualueiden välitöntä läheisyyttä lukuun ottamatta. Seurujoen kohdalle syntyvän tulva-altaan kiintoaine-, metalli- ja ravinnepitoisuuksien suuruusluokkia on arvioitu taulukossa (Taulukko 3-5) rikastushiekka-altaan veden laatutietojen (Taulukko 3-1) ja rikastushiekan ainepitoisuuksien (Taulukko 3-2) perusteella olettaen, että rikastushiekkaa sortumassa erodoituu veteen (2 milj. m 3 ) hienoaineksena noin 1 % liikkeelle lähtevän hiekan kokonaismäärästä. Vahingonvaaraselvityksessä (Geobotnia 2013) on arvioitu, että vuotolähtöisessä murtumassa NP3-altaasta veden mukana purkautuvan rikastushiekan määrä voisi olla suurimmillaan noin 10 000 m 3, ja sen on arvioitu leviävän noin 50 100 m:n päähän padosta (10 000 m 3, 15 000 tn). Maanpinnasta erodoituvalla aineksella on arvioitu olevan vaikutusta vain kiintoaine-, sameus ja ravinnemääriin. Taulukko 3-5. Arvio tulva-altaan veden kiintoaine-, metalli- ja ravinnepitoisuuksien suuruusluokista. Muuttuja Pitoisuus Kiintoaine 100 mg/l Arseeni 300 µg/l Alumiini 900 µg/l Antimoni 50 µg/l Kupari 30 µg/l Mangaani 1500 µg/l Nikkeli 50 µg/l Sinkki 15 µg/l Typpi 55 mg/l Fosfori 70 µg/l Sulfaatti 15 000 mg/l

3.2.2 Tulva-altaan kuormitus Seurujokeen Kuvan (Kuva 2-3) perusteella on karkeasti arvioitu syntyvän tulva-altaan (1,3 milj. m 3 ) tyhjentymiseen kuluvaksi ajaksi noin 7 8 tuntia (Kuva 3-2). Alle 10 % kuormituksesta kohdistuu suoraan Loukiseen. Purkautuvan vesimäärän ja arvioidun tulva-altaan vedenlaadun perusteella vesistöön purkautuu mm. kiintoainetta 138 t, sulfaattia noin 2 milj. kg, typpeä 76 t, arseenia 415 kg ja antimonia ja nikkeliä 69 kg (Kuva 3-3). 11 Kuva 3-2. Tulva-altaan tyhjentyminen arvioidulla nettoulosvirtaamalla.

12 Kuva 3-3. Arvio Seurujokeen purkautuvista kiintoaine-, metalli-, ravinne ja sulfaattimääristä.

3.2.3 Purkuvesistön veden laatu patosortuman jälkeen 13 3.2.3.1 Arvioinnin perusteet Tulva-altaan vesien laimentumista ja kulkeutumista arvioitiin 3D-vesistömallin EFDC (Environmental Fluid Dynamics Code) avulla. Malli on eräs vesistöjen kuormitussietokyvyn arviointiin tarkoitettujen suositeltujen mallien joukossa Yhdysvalloissa. Laskenta suoritettiin vakiovirtaamilla vesistön keskivirtaama- ja keskialivirtaamatilanteissa (Taulukko 3-6). Taulukko 3-6. Laskennassa käytettyjä keski- (MQ) ja keskialivirtaamia (MNQ). m 3 /s MNQ MQ Seurujoki 2.2 4.4 Lintula 0.2 0.35 Loukinen (+Rourajoki) 3.3 5.7 Kapsajoki 7.1 13.5 Ounasjoki 57 109 Patosortumatilanteessa muodostuvan altaan veden laimentumista ja kulkeutumista arvioitiin käyttäen edellä kuvattua purkautumista ja purkautuvan veden ainepitoisuutena vakiopitoisuutta. Näin voitiin laskea tulva-altaan vesien prosenttiosuudet eri vesistön pisteissä. Vesien viipymät vesireitillä ovat lyhyitä, joten luontaista ainepoistumaa ei arvioitu vesistössä tapahtuvan merkittävissä määrin. Prosenttiosuuksien perusteella laskettiin syntyvät ainepitoisuudet. Laskennassa taustapitoisuutena käytettiin arvoa nolla, jolloin laskelma kuvaa patosortuman aiheuttamaa ainepitoisuuden lisäystä, joka lisätään luontaisen taustapitoisuuden päälle. Purkuvesistöalueen gradientti laadittiin Maanmittauslaitoksen 10 m:n korkeusmallista (Kuva 3-4). Uoman morfometria arvioitiin karkeasti ilmakuvista. Kuva 3-4. Mallissa käytetty purkuvesistön pituusprofiili. 3.2.3.2 Arvio purkuveden ainepitoisuuksien nousuista patosortuman jälkeen Patosortuman aiheuttama virtaamalisäys, maksimi yli 100 m 3 /s, nostaa pienehkön purkuvesistön alkuosan virtaamat hetkellisesti hyvin korkeiksi. Kuten kuvan (Kuva 3-1) nykytilasta voidaan havaita, Seurujoessa kaivoksen kohdalla patosortuma keskivirtaama (MQ) ja keskialivirtaamatilanteissa (MNQ) nostaa virtaamat sekä veden korkeudet vastaamaan hetkellisiä kevättulvan aikaisia virtaamahuippuja ja yliveden korkeuksia.

Mikäli patosortuma tapahtuisi esimerkiksi kevät- tai syysylivirtaamien aikana, virtaamat ja vedenkorkeudet voisivat jopa kaksinkertaistua, jolloin vedenkorkeudet nousisivat paljon yli normaalien kevätmaksimien. Sen sijaan suuret valumat laimentaisivat vesiä tehokkaammin. Talvella merkittävä osa virtaamasta tapahtuisi jääkannen päällä sekoittuen veteen vasta aukiolevien koskijaksojen kohdalla. MQ- ja MNQ-tilanteiden erot eivät ole kovin suuria johtuen tulva-altaan suuresta vesimäärästä suhteessa vesistön virtaamiin. MNQ-tilanteessa pitoisuudet ovat hieman suurempia ja pulssin kesto pidempi. Kuten prosenttiosuuksista (Kuva 3-5) ilmenee, vaikutus pienenee ja tulva-aallon viipymä kasvaa jokisuuta kohden. Tulva-altaan alapuolella Seurujoessa osuus on 100 % ja Loukisen suulla ennen Ounasjokea noin kolmannes tästä, mikä tarkoittaa, että tulvavesien pitoisuudet ovat laimentuneet kolmasosaan lähtötilanteeseen verrattuna. 14 Kuva 3-5. Patomurtuma-altaan vesien osuus eri laskentapisteissä. Kuvan (Kuva 3-5) mukaisilla prosenttiosuuksilla laskettuna purkuvesistön haittaainepitoisuudet nousevat kuvan (Kuva 3-6) mukaisesti.

15 Kuva 3-6. Arseeni-, antimoni- ja nikkeli sekä typpi- ja sulfaattipulssien aiheuttamat laskennalliset pitoisuusnousut vesistössä MQ ja MNQ-tilanteissa. Päästöpulssi laimenee vesistössä siten, että pitoisuusnousut arseenin osalta ovat ennen Ounasjokea tasolla 100 300 µg/l, Ounasjoessa pulssi laimenee tasolle 15 µg/l. Vastaavasti antimonin ja nikkelin nousut ovat noin kuusi kertaa pienempiä. Sulfaattipitoisuudet nousevat vesistössä hetkellisesti hyvin korkeiksi, tasolle 4000 15000 mg/l. Seurujoessa patosortuma-altaan kohdalla pitoisuudet ovat käytännössä samat kuin purkautuvan veden ainepitoisuudet ja ennen Loukista laimentuminen on vähäistä. Loukisen suulla pitoisuudet ovat laimentuneet noin kolmannekseen

lähtötasosta. Suuret virtaamat ja tulva-altaan suuret kiintoainepitoisuudet samentuvat vettä tuntuvasti, kiintoainepitoisuuksien ollessa kymmeniä milligrammoja litrassa. Purkuvesistössä ei ole järvialtaita tai niin suuria suvantoja, että vesistössä tapahtuisi merkittävää kerrostumista. Patosortuman jälkeen tulva-alueelle voi jäädä maaperään kynnysarvoja ylittäviä metallipitoisuuksia, jolloin joudutaan varautumaan mahdollisesti maaperän puhdistustoimenpiteisiin. 16 3.3 Vaikutus Seurujoen ja Loukisen kalastoon Seurujoella ja Loukisella v. 2006 2014 tehtyjen sähkökoekalastusten mukaan jokien koskikalasto on ollut pääasiassa taimenta, harjusta, mutua ja simppuja (Pöyry Finland Oy 2012 ja Ramboll Finland Oy 2015). Näiden lisäksi on esiintynyt satunnaisesti madetta, ahventa, haukea ja 10-piikkiä. Keskimääräiset taimentiheydet ovat olleet molemmilla joilla pieniä, ja ne ovat vaihdelleet eri vuosina ilman yksisuuntaista kehitystä. Yksittäisissä kohteissa taimentiheys on ollut Seurujoella ajoittain hyvä, mikä on johtunut kesänvanhojen luonnonpoikasten suurehkosta tiheydestä. Harjusta, joka on ollut lähes täysin kesänvanhaa luonnonpoikasta, on esiintynyt Seurujoen koealoilla vain pienin tiheyksin. Loukisella taimen- ja harjustiheydet ovat olleet pienempiä kuin Seurujoella. Seurujokeen ja Loukiseen istutetaan Kittilän kaivoksen velvoitteena vuosittain 5 000 kpl 1-vuotiasta taimenta. Lisäksi Loukiseen istutetaan pohjasiikaa ja järvitaimenta Kemijoen voimatalousrakentamisen velvoitehoitona. Kirjanpitokalastajien saalis Seurujoella ja Loukisella on ollut v. 2006 2013 pääasiassa harjusta, taimenta ja haukea (Pöyry Finland Oy 2013 ja Ramboll Finland Oy 2014). Näiden lisäksi on saatu merkittävästi myös siikaa (Loukisesta) ja ahventa sekä vähän madetta ja särkeä. Taimenen sekä harjuksen osuus oli v. 2006 2012 keskimäärin noin kolmannes ja hauen osuus vajaa viidennes kokonaissaaliista. Kalastajakohtainen vuosisaalis oli kalastuksen luonne ja määrä huomioon ottaen varsin hyvä eli 52 123 kg. Kalastus on tapahtunut pääasiassa verkoilla, heittovavoilla ja pilkkiongilla. Näiden lisäksi on käytetty vähän katiskoja ja mato-onkia. Kuivasalmen, Kiistalan, Lintulan ja Rouravaaran alueen rakennetuille kiinteistöille tehdyn kalastustiedustelun mukaan (Pöyry Finland Oy 2013) selvitysalueella kalasti v. 2012 yhteensä 40 taloutta. Kalastus Seurujoella ja Loukisella oli pääasiassa verkko-, heittovapa- katiska- ja pilkkikalastusta. Kaikkia pyydyksiä käytettiin eniten Seurujoen alapuolisella Loukisella, jossa kalastajamääräkin oli suurin. Kalastus keskittyi pilkkimistä ja madekoukkukalastusta lukuun ottamatta kesään touko-lokakuulle. Selvitysalueen kokonaissaalis oli 1,1 t, josta harjusta oli vajaa puolet, taimenta reilu viidennes ja haukea vajaa viidennes. Näiden lisäksi saatiin vähän siikaa, ahventa, madetta ja särkeä. Kalastajien määrä, pyyntiponnistus ja kokonaissaalis on alueella vähentynyt v. 2006 jälkeen. Vesistövaikutusarvion mukaan patosortuman lyhytaikainen päästöimpulssi nostaa Seurujoen ja Loukisen haitta-ainepitoisuuksia huomattavasti. Seurujoessa alumiinipitoisuus nousee enimmillään tasolle 900 µg/l, arseenipitoisuus tasolle 300 µg/l sekä nikkelipitoisuus tasolle 50 µg/l. Sulfaattipitoisuus nousee Seurujoessa hetkellisesti hyvin korkeaksi jopa tasolle 15000 mg/l ja Loukisessa tasolle 4000-10000 mg/l. Loukisen suulla pitoisuudet ovat laimentuneet noin kolmannekseen lähtötasosta. Nikusen ym. (2000) mukaan LC 50 -arvo (pitoisuus, jossa puolet koeyksilöistä menehtyy) kirjolohelle on alumiinin osalta 560 µg/l, nikkelin osalta 50 µg/l ja arseenin osalta 550

µg/l. Siten pitoisuudet nousevat Seurujoessa hetkellisesti varsinkin alumiinin ja nikkelin osalta kaloille letaalille tasolle. Lisäksi metallien yhteisvaikutus lisää niiden haitallisuutta. Kirjolohella tehtyjen altistuskokeiden mukaan neljän vuorokauden LC 50 - arvo sulfaatille oli veden kovuudesta riippuen 5000 9900 mg/l (Singleton 2000). Hopealohien mätimunien kuolleisuus kasvoi vesissä, joissa sulfaattipitoisuus oli 280 1100 mg/l (Singleton 2000). Sulfaatin osalta pitoisuudet nousevat päästöimpulssin aikana kaloille letaalille tasolle Seurujoella ja sen alapuolisella Loukisella. Kokonaisuutena voidaan arvioida, että huolimatta päästöimpulssin lyhyestä kestosta metalli- ja sulfaattipitoisuudet kohoavat päästöimpulssin aikana Seurujoessa ja pääosin myös sen alapuolisessa Loukisessa kaloille letaalille tasolle, joten eri kuormitteiden yhteisvaikutuksesta kalakuolemat ovat todennäköisiä. Isompien kalojen osalta voi esiintyä myös kalojen karkottumista alavirtaan. Mikäli päästöimpulssi tapahtuu talviaikaan, on todennäköistä, että myös taimenen mädin hautoutuminen epäonnistuu. 17

4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 18 Vahingonvaaraselvityksen liitteenä olevassa tulva-aaltolaskennassa on lähtötietoina käytetty vuotolähtöistä murtumaa, jossa kaikki vapaa vesi (2 milj. m 3 ) purkautuu altaasta noin 50 minuutissa. Murtumassa alle 30 % tulvavedestä jää kaivosalueelle. Laskennan tulosten mukaan tulva-aalto leviää Seurujoen yli ja Seurujoessa vesi lähtee purkautumaan sekä vastavirtaan pohjoiseen että myötävirtaan etelään. Seurujoessa tulvaveden korkeus saavuttaa maksiminsa noin 4,4 tunnin kuluttua murtumasta. Väkevänivan kohdalla tulva-altaan alaosalla tulvaveden virtaamamaksimi on noin 100 m 3 /s. Suurimmat tulva-aallon aiheuttamat virtausnopeudet ylittävät paikoin nopeuden 2,0 m/s. Suuret virtausnopeudet erodoivat veteen sekä rikastushiekkaa että altaan ulkopuolista maa-ainesta. Rikastushiekka-altaan vesi on emäksistä ja suuresta sulfaattipitoisuudesta johtuen sen suolapitoisuus on korkea. Kaivosvesille tyypillisesti vedessä on typpeä, mutta fosforipitoisuus on pieni. Malmiperäisiä alkuaineita vedessä on saostuksen jälkeenkin vielä luonnonvesiin verrattuna runsaasti, mm. antimonia, arseenia, nikkeliä ja sinkkiä. Purkautuvan vesimäärän ja arvioidun tulva-altaan veden laadun perusteella vesistöön purkautuu mm. kiintoainetta 138 t, sulfaattia noin 2 milj. kg, typpeä 76 t, arseenia 415 kg ja antimonia ja nikkeliä 69 kg. Patosortuman aiheuttama virtaamalisäys, maksimi yli 100 m 3 /s, nostaa pienehkön purkuvesistön yläosan virtaamat hetkellisesti hyvin korkeiksi. Seurujoessa kaivoksen kohdalla patosortuma keskivirtaama (MQ) ja keskialivirtaamatilanteissa (MNQ) nostaa virtaamat sekä vedenkorkeudet vastaamaan hetkellisiä kevättulvan aikaisia virtaamahuippuja ja yliveden korkeuksia. Mikäli patosortuma tapahtuisi esimerkiksi kevät- tai syysylivirtaamien aikana, virtaamat ja vedenkorkeudet voisivat jopa kaksinkertaistua, jolloin veden korkeudet nousisivat paljon yli normaalien kevätmaksimien. Päästöpulssi laimenee vesistössä siten, että pitoisuusnousut arseenin osalta ovat ennen Ounasjokea luokkaa 100 300 µg/l, Ounasjoessa pulssi laimenee tasolle 15 µg/l. Vastaavasti antimonin ja nikkelin nousut ovat noin kuusi kertaa pienempiä. Sulfaattipitoisuudet nousevat vesistössä hetkellisesti hyvin korkeiksi, tasolle 4000 15000 mg/l. Seurujoessa patosortuma-altaan kohdalla pitoisuudet ovat käytännössä samat kuin purkautuvan veden ainepitoisuudet, ja ennen Loukista laimentuminen on vähäistä. Loukisen suulla pitoisuudet ovat laimentuneet noin kolmannekseen lähtötasosta. Suuret virtaamat ja tulva-altaan suuret kiintoainepitoisuudet samentuvat vettä tuntuvasti, pitoisuudet kymmeniä mg litrassa. Purkuvesistössä ei ole järvialtaita tai niin suuria suvantoja, että vesistössä tapahtuisi merkittävää kerrostumista. Metalli- ja/tai sulfaattipitoisuudet nousevat päästöimpulssin aikana Seurujoella ja Loukisella kaloille letaalille tasolle, joten kalakuolemat ovat todennäköisiä. Patosortuman jälkeen tulva-alueelle voi jäädä maaperään kynnysarvoja ylittäviä metallipitoisuuksia, jolloin joudutaan varautumaan mahdollisesti maaperän puhdistustoimenpiteisiin.

5 VIITTEET Nikunen, E., Leinonen, R., Kemiläinen, B. & Kultamaa, A. 2000. Environmental properties of chemicals. Volyme 1. Environment Guide 71. Finnish Environment Institute, Helsinki. Pöyry Finland Oy 2012. Agnico-Eagle Finland Oy. Kittilän kaivoksen vesistö- ja kalataloustarkkailu v. 2011. Pöyry Finland Oy 2013. Agnico-Eagle Finland Oy. Kittilän kaivoksen vesistö- ja kalataloustarkkailu v. 2012. Ramboll Finland Oy 2014. Agnico-Eagle Finland Oy. Kittilän kaivoksen vesistö- ja kalataloustarkkailu. Vuosiraportti 2013. Ramboll Finland Oy 2015. Agnico-Eagle Finland Oy. Kittilän kaivoksen kalataloustarkkailun sähkökoekalastukset vuonna 2014. Singleton, H. 2000. Ambient Water Quality Guidelines for Sulphate. Tecnical Appendix Ministry of Environment, Lands and Parks. Province of British Columbia (BC MELP). 19