Teksti: KATI KAURAVAARA, KAISA KOIVUNIEMI Terveys ja hyvinvointi on liikunta- ja kansanterveysjärjestöjen yhteinen maali Liikuntajärjestöt ja niiden alaiset seurat ja paikallistoimijat toteuttavat monipuolisesti terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Myös kansanterveysjärjestöt ovat merkittäviä liikuntatoimijoita, ja niillä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa etenkin vähän liikkuvia. Molemmilla sektoreilla haasteena on tehdä monipuolinen toiminta näkyväksi. Esimerkiksi liikuntajärjestöt ovat profiloituneet monen silmissä kilpa- ja huippu-urheiluun keskittyviksi järjestöiksi. 22 LIIKUNTA & TIEDE 52 6 / 2015
veysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä julkaisemassa Muutosta liikkeellä -strategiassa syksyllä 2013. Strategian mukaan tarvittiin sisällöltään aikaisempaa rikkaampi käsite, jonka merkityksiin eri hallinnonalojen ja toimijoiden on helppo samaistua ja sitoutua.(sosiaali- ja terveysministeriö 2013, 55). Liikuntajärjestöissä terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan käsite ei ole kuitenkaan vakiintunut käyttöön: Jotenki tuntuu vähän kornilta puhua terveyttä edistävästä liikunnasta, koska se on jotenkin itsestäänselvyys. (Liikuntajärjestön edustaja) Kuva: ANTERO AALTONEN Urheilujärjestöissä tuntuu elävän sellainen kuva, että homma (terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta) kuuluu jollekin muulle, koska toiminnalla vaikutetaan terveydenhuollon kustannuksiin. Sitaatti on erään liikuntajärjestön edustajan haastattelusta, ja vastaaviin kommentteihin on saattanut törmätä muutoinkin. Väite ei kuitenkaan saa tukea LIKES-tutkimuskeskuksen Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakartoituksesta (myöhemmin TEHYLItoimijakartoitus). Sen sijaan kartoitus osoittaa, että valtaosa liikunta- ja urheilujärjestöjen (myöhemmin: liikuntajärjestöt) toiminnasta on terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. TEHYLI-toimijakartoituksesta käy ilmi myös, että terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on tärkeä osa kansanterveys- ja vammaisjärjestöjen (myöhemmin: kansanterveysjärjestöt) perustyötä, vaikka järjestöjen pääasiallinen tehtävä liittyy ensisijaisesti muuhun kuin liikkumisen edistämiseen. Terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa kirjavilla käsitteillä Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan käsite on lanseerattu ensimmäisen kerran sosiaali- ja ter- Liikuntajärjestöissä terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on varmimmin lasten ja nuorten liikuntaa sekä aikuisten höntsä- ja harrasteliikuntaa ja kilpaurheilua. Liki 69 prosenttia liikuntajärjestöjen vastaajista on nimittäin sitä mieltä, että kilpaurheilu tulee lukea terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi liikunnaksi, kun taas kahdeksan prosenttia ajattelee päinvastoin. Moni ajattelee kuitenkin, ettei huippu-urheilu ole terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Yleisimmin huippu-urheiluksi lasketaan maajoukkuetoiminta ja palloilulajeissa ylimmät sarjatasot. Kansanterveysjärjestöissä erilaisten käsitteiden kirjo on liikuntajärjestöihin verrattuna vieläkin laajempi. Useimmin puhutaan terveysliikunnasta. Lisäksi käytetään muun muassa käsitteitä harrasteliikunta, kuntoliikunta, soveltava liikunta, erityisliikunta, hyötyliikunta, virkistysliikunta (Koivuniemi 2015). Viidessä kansanterveysjärjestössä järjestetään kilpaurheilutoimintaa, ja sen katsotaan olevan terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Tätä perustellaan samoin kuin liikuntajärjestöissä: kilpailutoiminta, kuten turnaukset, motivoivat jäseniä liikkumaan aktiivisemmin ja voivat jopa kannustaa aloittamaan liikuntaharrastuksen. Tapahtumissa korostuu sosiaalisuus, ja kilpaileminen voi tukea itsensä voittamisen ja pystyvyyden tunteita. Se, mitä käsitteitä liikunta- ja kansanterveysjärjestöissä kulloinkin käytetään, riippuu asiayhteydestä, kohderyhmästä ja kontekstista. Tehtävä tunnistetaan omalle tontille kuuluvaksi Suurin osa, 75 prosenttia, liikuntajärjestöjen vastaajista on sitä mieltä, että liikuntajärjestöjen tulee toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Tämä koetaan hyvin usein järjestön päätehtäväksi. Joka viidennessä liikuntajärjestössä ajatellaan, että järjestöt ovat itsenäisiä ja toimivat sääntöjensä mukaan, omista lähtökohdistaan käsin. Sitä kautta joko muodostuu tai on muodostumatta vastuu terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toteuttamisesta. Kahden järjestön edustajat olivat vastahankaisesti sitä mieltä, että liikuntajärjestöjen tulisi toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Vastahankaisuus käy ilmi seuraavasta sitaatista: LIIKUNTA & TIEDE 52 6 / 2015 23
KATI: Voisko teidän laji panostaa (TEHYLIin) riippumatta Valosta tai muista toimijoista? LIIKUNTAJÄRJESTÖN EDUSTAJA: Ei mikään sitä estäkään, mut se ei ole priorilistan kärjessä. Kylhän täs kamppaillaan olemassa olosta - - - jos pysyy paikallaan ni kuolee, siis pitää kasvaa koko ajan. Kulut kasvaa joka vuos. Pitää jostaki keksiä, mist saa ne rahat, et pystyy siihen. Ei tää halvemmaksi oo tullu tää tekeminen. - - - Voidaan olla muiden mukana, mutta meidän tehtävä ei oo olla edelläkävijä. Menköön vaikka ne lajit, joiden budjetista yli puolet on valtionapua, ni alottakoon ne. Tässä on viesti rahanjakajille. - - - Järjestöjen välissä törkee ero. Jos ne (valtio/ yhteiskunta) maksaa puolet, ni sit voi vaatiikin, mut jos ei maksa puoliin ni - - - Kyllä, meidän pitää olla mukana. Toivon, että määrittely tulee ylhäältä päin. Sitaatin mukaan järjestössä suhtaudutaan valtion normiohjaukseen myönteisesti, mutta mikäli valtionavun osuus järjestön kokonaisbudjetista on pieni, ohjausvallan ei tulisi ulottua järjestöön. Aineis tossa suhtaudutaan rahanjakajan ohjaukseen kahtalaisesti: toisaalta katsotaan, että rahoittajalla on valta määrätä rahoituksen kriteerit ja toisaalta kavahdetaan itsenäisten toimijoiden kahlitsemista. Joka tapauksessa valtionapukriteerien tulisi olla selkeät, jotta järjestöt tietävät, mitä heiltä odotetaan. Kaikissa kartoitukseen osallistuneissa 16 kansanterveysjärjestöissä ollaan yhtä mieltä siitä, että kansanterveysjärjestöjen tulee toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Kansanterveysjärjestöjen pyrkimyksenä on parantaa jäsenistönsä etuja, elämänlaatua ja elinolosuhteita, mihin myös terveyttä ja hyvinvointia edistävällä liikunnalla voidaan vaikuttaa. Järjestöissä on varattu yhteensä noin 12 henkilötyövuotta liikuntatoimintaan (yhteensä keskusjärjestöissä noin 500 1900 kokopäiväistä työntekijää laskentatavasta riippuen). Liikunta on jo kirjattu tai sitä ollaan parhaillaan kirjaamassa 14 järjestön sääntöihin, ja liikunta on esillä kuuden järjestön strategiassa. Seitsemällä järjestöllä on oma liikuntatoiminnan budjetti. Kansanterveysjärjestöissä on erityisosaamista ja kokemustietoa liikunnan soveltamisesta omille kohderyhmilleen. Esimerkiksi kuntien liikuntapalvelut eivät pysty kaikilta osin vastaamaan erityistarpeisiin, kuten tarjoamaan tasoryhmiä ja vertaistukea tietyn sairauden tai vamman huomioimiseksi liikuntatoiminnassa. Yhteisenä motiivina terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi Kansanterveysjärjestöjen yleisin motiivi terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toteuttamiseen on sairauksien hoito, kuntoutus ja ehkäisy. Esille tuotiin myös liitännäis- ja lisäsairauksien ennaltaehkäisy. Liikunnalla nähtiin olevan erityinen tehtävä: Se on tavallaan terveyttä sairauden keskellä. Toiseksi tärkein motiivi on terveys ja hyvinvointi. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että liikkuminen ja hyvä kunto tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi vastauksissa korostui halu tarjota osallisuuden ja vertaisuuden kokemuksia sekä tukea kohderyhmän toimintakykyä ja arjessa selviytymistä. Liikuntajärjestöjen tärkeimmät motiivit toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa ovat terveys ja hyvinvointi (46 prosenttia vastaajista) sekä se, että terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on järjestön perustehtävä (46 prosenttia vastaajista). Monessa järjestössä terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on itsestäänselvyys, lähtökohta kaikelle tai vaikkapa sääntöjen ja strategian mukainen tehtävä: Kaikki ovat tämän takana. Jotkut yltiöpäiset vanhemmat saattavat ajatella lapsestaan jotakin muuta vien lapseni tänä iltana treeneihin, jotta hänestä tulee ammattilainen, mutta ne ovat onneksi vähemmistöjä. Meidän sanoma seuroissa ja liitossa on se, että lapsella on hyvä harrastus ja lapsi liikkuu. - - - Se on lajiliittona meidän yks tehtävä, miks me ollaan olemassa. (Liikuntajärjestön edustaja) Motiiveiksi lueteltiin myös esimerkiksi vastuun kantaminen, kysyntään ja tarpeeseen vastaaminen, liiton imago ja yhteiskunnallinen arvostus sekä se, että oma laji koetaan terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi. Nallepainia, bailatinoa, vertaistoimintaa Liikuntajärjestöt ja niiden alaiset seurat ja paikallistoimijat toteuttavat monipuolisesti terveyttä ja Liikuntajärjestöjen toiminta on tällä hetkellä suunnattu pääosin liikunnasta (ja lajista) valmiiksi kiinnostuneille ja innostuneille. 24 LIIKUNTA & TIEDE 52 6 / 2015
Erään arvion mukaan erityistä tukea liikuntaharrastukselleen tarvitsisi runsas miljoona suomalaista. Näin ollen kansanterveysjärjestöt saattavat olla osin vielä hyödyntämätön voimavara terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakentällä. hyvin vointia edistävää liikuntaa. Laji- ja oheisharjoitusten lisäksi lasten ja nuorten viikoittain kokoontuvia ryhmiä toteutetaan Nallepainista ja Metsämörritoiminnasta Sporttis-kerhoihin. Lisäksi ympäri maata järjestetään lasten ja nuorten kertaluontoisia ja kausittain toistuvia tapahtumia ja leirejä. Aikuisille osa lajiliitoista on kehittänyt erityisiä harrasteliikunnan tuotteita, kuten kuntonyrkkeily tai bailatino. Tarjontaa monipuolistavat erilaiset aikuisille suunnatut liikunta- ja urheilukoulut sekä Mammaliigaleirien ja Ui kesäksi kuntoon -kampanjan kaltaiset tapahtumat ja haasteet. Kansanterveysjärjestöjen paikallisyhdistykset toteuttavat säännöllisesti kokoontuvia eri lajien liikunta- ja vertaisryhmiä sekä järjestävät liikuntaa muiden toimintojen, kuten erilaisten kerhojen yhteydessä. Lisäksi toteutetaan itse ja yhdessä keskusjärjestöjen kanssa tuettuja liikunnallisia lomia, leirejä, tapahtumia, retkiä ja turnauksia. Järjestöissä kannustetaan myös omatoimiseen liikuntaan tarjoamalla uimahalli- ja kuntosalilippuja ja luomalla edellytyksiä liikkumiselle esimerkiksi huolehtimalla avustaja- ja kuljetuspalveluiden toimivuudesta ja tiedottamalla muiden toimijoiden liikuntapalveluista. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan kohderyhmissä eroja Kansanterveysjärjestöjen liikuntatoiminta on useimmiten niin sanottua matalan kynnyksen toimintaa ja suunnattu ensisijaisesti paikallisyhdistysten jäsenille ja heidän läheisilleen. Lisäksi on kaikille avointa toimintaa, johon voi osallistua ilman jäsenyyttä. Vastaajat kuvasivat jäsenistön koostuvan pääasiassa eläkeiän ylittäneistä henkilöistä. Neljä järjestöä ilmoitti jäsenistön tarkan keski-iän, joka vaihtelee 56 ja 73 vuoden välillä. Järjestöjen jäsenistöön kuuluu myös työikäisiä sekä lapsia ja nuoria. Kuitenkaan 0 18 vuotiaiden osuutta ei aina pystytä arvioimaan, sillä alaikäiset ovat järjestön rekisterissä jäseninä vanhempiensa kautta (niin sanottu perhejäsenyys). Liikuntajärjestöjen toiminnasta valtaosa on suunnattu leikki- ja kouluikäisille lapsille, nuorille sekä työikäisille aikuisille. Pienimmille lapsille sekä iäkkäille tarjontaa on vähemmän. Toisinaan toimintaa järjestetään myös tarkasti rajatuille kohderyhmille, kuten eri kulttuuritaustasta tuleville, liikunnan sovel tamista tarvitseville, asunnottomille ja työttömille. Joissakin järjestöissä, esimerkiksi Opiskelijoiden Liikuntaliitossa, kohderyhmärajaus on hyvinkin tiukka johtuen järjestön toiminta-ajatuksesta. Liikuntajärjestöjen toiminta on tällä hetkellä suunnattu pääosin liikunnasta (ja lajista) valmiiksi kiinnostuneille ja innostuneille, erään haastateltavan mukaan vähintäänkin semiaktiiveille. Tarjolla on myös alkeiskursseja, jonne ovat tervetulleita myös aloittelijat. Tulevaisuudessa liikuntajärjestöt näkevät myös vähän liikkuvien liikuttamisen aikaisempaa vahvemmin tehtävänään. TEHYLI-toimijakartoituksen perusteella on mahdotonta tehdä yhteenvetoa liikunta- ja kansanterveysjärjestöjen paikallistason terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikuntatoiminnan volyymista, osallistujamääristä ja -jakaumista. Esimerkiksi liikuntajärjestöjen jäsen- tai lisenssimäärä ei kerro koko totuutta, sillä jäsenistössä on henkilöitä, jotka eivät osallistu liikuntatoimintaan. Toisaalta kaikki liikuntatoimintaan osallistuvat eivät ole seurojen jäseniä. Tietoa paikallistason toiminnasta ei kerätä useinkaan niin, että esimerkiksi ryhmien määrät, toimintaan osallistuvien ikäjakaumat tai muut kohderyhmätiedot kävisivät ilmi. Kansanterveysjärjestöjen tilastointi on liikuntajärjestöjä systemaattisempaa. Lukuja on kuitenkin vaikea vertailla keskenään, koska järjestöt kirjaavat niitä eri tavoin ja eri yksiköin. Haasteena tehdä toiminta näkyväksi LIKES-tutkimuskeskuksen tekemästä TEHYLI-toimijakartoituksesta käy ilmi, minkälaisina terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijoina suomalaiset liikunta- ja kansanterveysjärjestöt näyttäytyvät, jos asiaa tarkastellaan järjestöjen omasta näkökulmasta. Kartoituksen kautta piirtyy kuva monipuolisesti ja aktiivisesti liikuntaa järjestävistä ja toteuttavista järjestöistä. Järjestöjen haasteena on kuitenkin osata tuoda monipuolinen toiminta näkyväksi. Esimerkiksi liikuntajärjestöt ovat median avustuksella profiloituneet monen silmissä kilpa- ja huippu-urheiluun keskittyviksi järjestöiksi, joissa terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan mielikuvat on häivytetty tai tulleet häivytetyiksi taka-alalle. Osin tähän on vaikuttanut myös se, että liikuntajärjestöt ovat kohdentaneet varsinaiseen toimintaansa käyttämistä varoista oman ilmoituksensa mukaan kolmasosan huippu-urheiluun (Valtion liikuntaneuvosto 2015, 33 34). LIIKUNTA & TIEDE 52 6 / 2015 25
miin, ne eivät näyttäydy ensisijaisesti liikuntajärjestöinä. Järjestöjen haasteena onkin pienin liikuntaresurssein näyttäytyä aktiivisina ja varteenotettavina liikunnan toimijoina. Erään arvion mukaan erityistä tukea liikuntaharrastukselleen tarvitsisi runsas miljoona suomalaista. Näin ollen kansanterveysjärjestöt saattavat olla osin vielä hyödyntämätön voimavara terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakentällä: Kansanterveysjärjestöjen liikuntatoiminta ei ole kilpailua perinteisten liikunta- ja urheilutoimijoiden kanssa vaan se voi olla aitoa hyvää yhteistyötä, joka ei ole keneltäkään pois. (Kansanterveysjärjestön edustaja) Ketään ei käännytetä ovelta Valtaosa liikuntajärjestöjen edustajista on sitä mieltä, että liikuntajärjestöjen tulee järjestää toimintaa vähän liikkuville. Moni kyllä-vastaus sisältää kuitenkin ajatuksen, ettei vähäisen liikkumisen ilmiön ratkaisemista voi sälyttää yksin liikuntajärjestöille. Useassa vastauksessa viitataan myös siihen, että jonkinlainen liikuntakipinä on täytynyt syttyä, jotta vähän liikkuva hakeutuu liikuntajärjestön toimintaan. Järjestöillä on halua järjestää matalan kynnyksen toimintaa, mutta niillä ei ole resursseja etsiä ihmisiä, joita liikkuminen ei kiinnosta. Nekin järjestöt, joiden edustajien mielestä liikuntajärjestöjen ei tule erikseen kohdentaa toimintaa vähän liikkuville, voivat silti huolia myös vähän liikkuvat mukaan: ketään ei käännytetä ovelta. Esillä oli myös ajatus, että vähäisen liikkumisen vähentämistalkoissa liikuntajärjestöt voisivat keskittyä siihen, että ne saavat jo toiminnassa mukana olevat pysymään liikkumisharrastuksensa parissa mahdollisimman pitkään. Siinäkin on tekemistä. Vähän liikkuville suunnatun toiminnan toteuttaminen vaatii erityisosaamista, kuten seuraava esimerkki kertoo: Välillä tuntuu, että urheiluihmisillä on suuria hankaluuksia asettua liikkumattoman nahkoihin ja näin ollen ei synny ymmärrystä taustalla oleville syille, eikä näin ehkä oikeanlaisia toimintamallejakaan, joilla olisi edes jonkinlaisia edellytyksiä saada ihminen innostumaan liikunnasta. Joillekin on shokki, että osalle ihmisistä elämä on ihan nautinnollista ilman liikuntaa ja urheiluakin. Vähän liikkuville suunnatun toiminnan järjestäminen vaatii lisäksi henkilöresursseja, verkostoja ja yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan erityisesti vähän liikkuvien kohderyhmän löytämisessä. TAULUKKO 1. Tuleeko liikunta- ja urheilujärjestöjen järjestää toimintaa vähän liikkuville? Lajiliitot Liikuntajärjestöillä olisi kuitenkin täysi oikeutus nostaa huippu-urheilun menestys- ja tappiohetkien rinnalle aikaisempaa vahvemmin myös toisenlaisia huippuhetkiä: niitä lukuisia viikoittaisia arjen kohtaamisia, joissa on liikettä, toimintaa, iloa, kavereita, mielen virkistystä ja paljon muuta. Osassa toiminnasta on kilpailuelementti mukana, osassa ei. Myös kilpaurheilua voi harrastaa, ja moni harrastaakin sitä liikuntajärjestöissä aivan samalla tavalla kuin kansanterveysjärjestöissä. Eikä ole väärin liikkua kilpaurheilumotiivein. Liikuntajärjestöissä liikutaan myös lukuisin muin motiivein ja toisaalta liikutaan myös niin, ettei sitä ensisijaisesti mielletä liikunnaksi (esimerkiksi erotuomaritoiminta). Kansanterveysjärjestöt haluavat profiloitua merkittäviksi liikuntatoimijoiksi. Kun järjestöjen liikunnan tunnusluvut suhteutetaan järjestöjen koko volyy- Aluejärjestöt Muut liikuntajärjestöt Yhteensä Ei 7/27 2/8 3/13 12/48 Kyllä ja ei 7/27 1/8 5/13 13/48 Kyllä 11/27 5/8 4/13 20/48 Yhteensä 25/27 8/8 12/13 45/48 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 6 / 2015
Kansanterveysjärjestöillä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa vähän liikkuvia Kansanterveysjärjestöissä nähtiin yhtä lukuun ottamatta, että niiden tehtävänä on järjestää toimintaa vähän liikkuville. Tätä perustellaan liikunnan kiistattomilla terveysvaikutuksilla ja sillä, ettei sairaille tai vammaisille vähän liikkuville henkilöille välttämättä löydy sopivaa liikuntaryhmää esimerkiksi kunnan, liikuntaseurojen tai yksityisen sektorin palvelutarjonnasta. Usein sairaus voi saada aikaan liikuntapelon. Sen poistamista yhdistys voi tukea hyvin toiminnallaan. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kansanterveysjärjestöillä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa vähän liikkuvia. Paikallisyhdistykset voivat integroida liikunnan monenlaiseen toimintaansa ilman, että osallistujan tarvitsee tietoisesti hakeutua liikuntatoiminnan piiriin. Kun ihminen saadaan mukaan yhteen toimintamuotoon, hän innostuu aikaisempaa helpommin myös toisesta toimintamuodosta. Kansanterveysjärjestöissä ollaan samaa mieltä kuin liikuntajärjestöissäkin: vähän liikkuvien tavoittaminen edellyttää toimintaan kohdistettuja resursseja, paikallistoimijoiden osaamista sekä verkostoitumista myös uusien kumppanien kanssa yli hallintorajojen. Kansanterveysjärjestöjen vahvuus on se, että ne ovat tottuneita toimimaan yhteistyössä kuntien sosiaalija terveyssektorin kanssa. Tehtävää kuitenkin riittää, sillä kuten eräs vastaaja toi esiin, järjestön omistakin jäsenistä liikkuu vain noin 15 prosenttia. Toisen vastaajan mielestä kansanterveysjärjestöjen mahdollisuudet tavoittaa vähän liikkuvia ovat yhtä huonot kuin muillakin liikunnan toimijoilla: Jo ennestään liikkuvat löytävät kyllä uusia liikunnan muotoja ja liikkuvat enemmän, mutta vähän liikkuvia on vaikea tavoittaa ja aktivoida. TEHYLI-TOIMIJAKARTOITUS LIKES-tutkimuskeskus toteutti syksyllä 2014 ja keväällä 2015 Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakartoituksen liikunta- ja urheilujärjestöille sekä kansanterveys- ja vammaisjärjestöille. Kartoituksen tarkoituksena oli saada kattava kuva terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijoista, toiminnoista ja toimintojen kohderyhmistä. Kartoituksen aineisto kerättiin liikuntajärjestöjen (n=48) osalta haastatteluin ja verkkokyselyin. Kansanterveysjärjestöjen aineisto kerättiin verkkokyselyllä (n=16). Lisää tietoa TEHY- LI-toimijakartoituksesta, aineistosta ja tuloksista luettavissa osoitteessa http://www.likes.fi/likes/ kehittamistoiminta/tehyli-toimijakartoitus. KATI KAURAVAARA, LitT Erikoissuunnittelija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kati.kauravaara@likes.fi KAISA KOIVUNIEMI, TtM Terveyden edistämisen asiantuntija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: kaisa.koivuniemi@likes.fi LÄHTEET: Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:10. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö & Opetus- ja kulttuuriministeriö. Koivuniemi, K. 2015. Kansanterveys- ja vammaisjärjestöt liikunnan toimijoina. Soveli soveltavan liikunnan asiantuntija -lehti (2), 28 32. Soveli-lehden näköislehti saatavilla internetissä: http://www. soveli.fi/julkaisut/soveli-lehti/ Valtion liikuntaneuvosto 2015. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011 2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. Helsinki. Liikunta on jo kirjattu tai sitä ollaan parhaillaan kirjaamassa 14 kansanterveysjärjestön sääntöihin, ja liikunta on esillä kuuden järjestön strategiassa. Seitsemällä järjestöllä on oma liikuntatoiminnan budjetti. LIIKUNTA & TIEDE 52 6 / 2015 27