Erilaisia soluja Veren punasoluja Tohvelieläin koostuu vain yhdestä solusta Siittiösolu on ihmisen pienimpiä soluja Pajun juurisolukko Bakteereja Malarialoisioita ihmisen puhasoluissa Hermosolu
Valomikroskooppi Katsotaan valoa kohti näytteen läpi nähdään varjoja (= valon päästävä osittain näytteen läpi). Suurennos: okulaari 10x objektiivirevolveri 4x, 10x, 40x ja 100x yhteensä 40x, 100x, 400x ja 1000x Eläinsolut lähes aina värjättävä. Verisoluja Rahkasammalen soluja
Kuvia labraluokan Motic-kameralla Katariinan veren rusinoituja punasoluja
Läpivalaisuelektronimikroskooppi (TEM) Valon tilalla elektronisuihku ja silmän paikalla röntgensäteilyn spektriä vastaanottava levy.
Pyyhkäisyelektronimikroskooppi (SEM) Elektronisuihku kimpoaa kuvaan kolmiulotteinen pintarakenne. Nematodimato ja muna Sauvabakteereja Fossiilisia siitepölyhiukkasia
Verisoluja valomikroskoopilla (yllä) ja SEM:Ilä (oikealla).
Stereomikroskooppi Stereomikroskooppi eli binikka ei sovellu solujen katselemiseen (se on oikeastaan vain jalustalla oleva suurennuslasisarja)
Solujen kemiallinen koostumus SOLUN AINEET HIILIDI- OKSIDI EPÄORGAANISET esimerkiksi VESI MONOSAK- KARIDIT esim. IONIT DISAKKA- RIDIT esim. HIILIHYD- RAATIT jaetaan POLYSAK- KARIDIT esim. ORGAANISET tärkeimmät LIPIDIT PROTEIINIT NUKLEIINI- HAPOT koostuu AMINO- HAPPO- KETJUT jaetaan RUNSAS- ENERGISET YHDISTEET tärkein DNA RNA ATP ADP GLUKOOSI FRUKTOOSI SAKKAROOSI LAKTOOSI MALTOOSI TÄRKKELYS SELLULOOSA GLYKOGEENI AMP
Elämä on hiilen kemiaa vedessä? Vesi (H 2 O) Solujen perusneste Erinomainen liuotin Osallisena reaktioissa Tärkeä eläinten lämmönsäätelyssä (hikoilu). Saa aikaan nestejännityksen kasveissa. Ihmisessä n. 65-78% vettä, kurkussa 99%
3. Nukleiinihapot (alkuaineet: C, O, H, N) Sisältävät perinnöllistä tietoa (= eliön rakennusohjeet). DNA (deoksiribonukleiinihappo) on perinnöllisen tiedon tallentaja. RNA (ribonukleiinihappo) on perinnöllisen tiedon välittäjä. DNAn neljän emäksen järjestyksessä ( ATTCGATCCG ) eliön rakennusohje.
Francis Crick ja James D. Watson Francis Crick ja James D. Watson keksivät DNAn rakenteen 1953 lääketieteen Nobel 1962. Rosalind Franklin ei ehtinyt saada kunniaa DNA:n selvittämisestä. Hän kuoli ennen Nobelin myöntämistä. Kemiallisten sidosten asiantuntija Linus Pauling auttoi paljon ratkaisussa. James D. Watson Francis Crick Linus Pauling Rosalind Franklin
2. Hiilihydraatit (C, O, H) 1. Monosakkaridit (1 hiilirengas, esim. glukoosi) 2. Disakkaridit (2 hiilirengasta, esim. sakkaroosi) 3. Oligosakkaridit (muutama hiilirengas peräkkäin, esim. raffinoosi) 4. Polysakkaridit (paljon hiilirenkaita peräkkäin, esim. selluloosa) Energianlähteitä ja -varastoja Rakennusaineita (esim. selluloosa ja ligniini)
Sokereita: maltoosi sakkaroosi laktoosi tärkkelys selluloosa glukoosi + glukoosi glukoosi + fruktoosi glukoosi + galaktoosi glu-glu-glu-glu (glukoosimolekyylit kiertyvät spiraalimaisesti mössööntyy vedessä) glu-glu-glu-glu (glukoosimolekyylit kiertyvät 180 jäykkä rakenne)
3. Lipidit eli rasva-aineet (C, O, H) Kemiallisesti monimuotoisia, yhteistä liukenemattomuus veteen. Triglyseridit, fosfolipidit, karotenoidit, steroidit jne. Energialähteitä ja varastoja (tali, rypsiöljy, vaseliinit jne. triglyseridejä). Rakennusaineita (esim. kalvorakenteissa fosfolipidejä). Hormoneja (mm. testosteroni). Fosfolipidi Triglyseridi Kolesteroli Beetakaroteeni Testosteroni
4. Proteiinit eli valkuaisaineet (C, O, H, N, S) Elämän kemiaa. Rakentuvat aminohappoketjuista, jotka kiertyvät ja laskostuvat sykkyrälle (primaari-, sekundaari- ja tertiaarirakenne). 1) entsyymeinä ja 2) rakennus-aineina (esim. kalvorakenteissa). Proteiinit rakentuvat geenien (DNA) ohjeiden perusteella proteiinit rakentavat muut yhdisteet. Aminohapot liittyvät toisiinsa peptidisidos
Aminohappo
Peptidisidos
4. Entsyymit ovat valkuaisaineita eli proteiineja jotka toimivat biokatalyytteinä (usein myös koentsyymiosa, esim. vitamiini). - Katalyytti = aine joka nopeuttaa kemiallista reaktiota muttei itse kulu. - Esim. katalaasi-entsyymi - 4 yli 500 aminohapon ketjua. - Koentsyyminä hemi jossa mukana rauta (Fe). - Katalaasin läsnä ollessa vetyperoksidi hajoaa vedeksi ja hapeksi (2 H 2 O 2 2 H 2 O + O 2 )
Entsyymien vaikutuksesta solussa syntyy tai hajoaa molekyylejä. Anabolinen reaktio: aine (substraatti) rakentuu entsyymin vaikutuksesta. Katabolinen reaktio: substraatin osat hajoavat entsyymin vaikutuksesta.
- Entsyymit ovat herkkiä ympäristölle (lämpötila, ph jne.) - Matalissa lämpötiloissa entsyymit toimivat hitaasti. - Eri eliöiden entsyymeillä eri optimilämpötila (ihmisellä n. 37 C). - Korkeissa lämpötiloissa entsyymit lakkaavat toimimasta (inaktivoituminen) ja tuhoutuvat (denaturoituminen). - Monet myrkyt sitoutuvat entsyymeihin ja estävät niiden toiminnan.
Mitä seuraavat entsyymit tekevät? 1. DNA-polymeraasi 2. Laktaasi 3. Pepsiini 4. Adenosiinitrifosfataasi 5. Amylaasit 6. Lipaasit 7. RuBisCO 8. Käänteiskopioijaentsyymi