päihdetyön erikoislehti 2/2012

Nuoret miehet ja peliriippuvuus Kirjat kertovat lasisesta lapsuudesta Nuuskaaminen nousussa nuorten keskuudessa Uskovatko työntekijät päihdehoidon tuloksellisuuteen? päihdetyön erikoislehti 2/2012 ALKOHOLI POHJOLASSA

sisältö 2/2012 9 11 16 3 4 6 9 11 15 16 20 24 26 27 28 29 30 31 Pääkirjoitus: Sosiaalinen media koukuttaa myös töissä AINO MAJAVA Lyhyesti Alkoholinkulutus ja alkoholipolitiikka Pohjoismaissa THOMAS KARLSSON Näkökulmia nuorten miesten peliriippuvuuteen MILLA ANTTONEN Päihdeongelmaisen vangin oikeus valvottuun koevapauteen LEENA SALMINEN Kolumni: Keuhkosyöpä aiheuttaa tupakointia JUKKA HEINONEN Aamulla kaikki on paremmin: Kirjallisuuden kertomuksia lasten ja nuorten selviytymisestä TUULA VUOLLE-SELKI Työ & tekijä: Kehittäjä vastaa huutoonsa AULI SAUKKONEN Tutkittua: Päihdehoito laitoksessa on tuloksellista mutta uskovatko työntekijät sen? ANTTI WECKROTH Kolumni: Marginaalit levenevät ja loittonevat JUSSI SIMPURA Nuuskaaminen nousussa nuorten keskuudessa Kuusi ottaa kainaloonsa AULI SAUKKONEN Ari Huldénille Hepolle kenkää -palkinto Kirja-arvio: Oliko ennen paremmin? MAIJA SEPPÄ Henkireikä: Ilman liikuntaa en jaksaisi KRISTIINA HANNULA KANNEN KUVA: RODEO/MARKKU KUPIAINEN Tiimi Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi x 48. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936 x Julkaisija A-klinikkasäätiö, Paasivuorenkatu 2 A, 00530 Helsinki, www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276 x Päätoimittaja Olavi Kaukonen, olavi.kaukonen@a-klinikka.fi x Toimitussihteeri Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi x Ulkoasu Kaija Savola x Toimitusneuvosto Pekka Heinälä, Marja Holmila, Olavi Kaukonen, Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Katriina Pajupuro, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Tapani Sarvanti (pj.), Kaija Seppä, Teemu Tiensuu x Tilaukset & osoitteenmuutokset A-klinikkasäätiön keskustoimisto, p. (09) 6220 290, tilaukset@a-klinikka.fi, tilaushinta 25 euroa/vuosi x Ilmoitukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi x Painopaikka Esa Print 2012 2

AINO MAJAVA aino.majava@a-klinikka.fi pääkirjoitus SOSIAALINEN MEDIA KOUKUTTAA MYÖS TÖISSÄ Nykyajan kehittyneet päätelaitteet mahdollistavat nettiyhteyden missä vain, vaikkapa bussissa, kävellessä tai hiekkalaatikolla. Netti on aina käsillä, mikä johtaa helposti siihen, että sähköpostia tai Facebookia tarkastellaan vähän väliä. Saksassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että netinkäyttöä oli vaikeampaa vastustaa kuin tupakointia, syömistä, shoppailua tai nukkumista. Koehenkilöt pitivät netinkäyttöä helppona ja harmittomana ajanvietteenä, joka ei maksa paljon mitään eikä edes lihota. Ihmisenä olemiseen kuuluu luonnollinen riippuvuus yhteisöstä ja sitä koskevasta tiedosta. Sosiaalisen median tarjoama yltäkylläisyys on kuitenkin vielä niin uutta, että luonnolliset säätelykeinot puuttuvat. Riippuvuudesta tulee ongelma silloin, kun toiminta tuottaa syyllisyyttä ja vaikeuttaa elämää. Sosiaalisen median kohdalla ulkopuolisen on vaikea havaita sitä. Ihmisen aivot saavat tyydytystä lyhyen aikavälin ärsykkeistä, kuten hauskan YouTube-videon löytämisestä tai siitä, että joku tykkää jostakin Facebookissa. Pitkäjänteinen tekeminen ei tunnu samalla tavalla palkitsevalta. Arkikokemukset vahvistavat tämän havainnon, vaikka toistaiseksi on olemassa vähän tutkimustietoa siitä, mitä aivojen välittäjäainetasolla tapahtuu. Sosiaalisen median parissa syntyy helposti flow-tila, jossa liu utaan tehtävästä toiseen ja aika kuluu nopeasti. Se sopii kuitenkin huonosti yhteen keskittymistä vaativien töiden kanssa. Työtehon varmistamiseksi kannattaa sulkea Facebook. Toisaalta isoja tehtäviä voi jakaa pienempiin palasiin, joiden valmiiksi saaminen tuottaa kaivatun onnistumisen tunteen. Sosiaalisen median sudenkuoppia voi olla vaikea hahmottaa silloin kun toiminta liittyy työntekoon. Avoimuus, nopeus ja verkostoituminen ovat avainsanoja nykyajan työelämässä, ja tuntuu tärkeältä olla mukana sosiaalisessa mediassa. Ensiksi pitää kuitenkin selvittää mitä netin yhteisöpalveluissa pyritään saamaan aikaan ja millä ajalla tätä työtä on tarkoitus tehdä. Yritysten laatimat ohjeistukset kannustavat aktiivisuuteen sosiaalisessa mediassa, mutta myös suitsivat sitä. Työnantajia kuuluu huolestuttavan se, mitä työntekijät puhuvat netissä vapaa-aikanaan. Suurempi yhteiskunnallinen merkitys on sillä, kuluuko aika päätteellä työasioiden tekemiseen vai johonkin muuhun. Toisaalta jos kahvitaukokin kuluu netissä, työn ja työstä palautumisen raja hämärtyy. Vaikka sosiaalisen medi an riippuvuus on varsin näkymätön ongelma, sen haittojen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on tärkeää sekä työhyvinvoinnin että työn tuottavuuden näkökulmista. x Aino Majava työskentelee A-klinikkasäätiön viestintäpäällikkönä. Kommentoi: www.a-klinikka.fi/tiimi

lyhyesti ray:n KUVApankki Liikaa kokaiinia Tiimissä 1/2012 olleessa kirja-arviossa väitettiin, että Eurooppaan salakuljetetaan vuosittain 250 tuhatta tonnia kokaiinia. Luku on virheellinen: Eurooppaan salakuljetetaan kokaiinia vuosittain 250 tonnia. Alkoholin kulutuksen lasku pysähtyi Alkoholin kokonaiskulutus oli Suomessa vuonna 2011 sataprosenttisena alkoholina 54,2 miljoonaa litraa, joka on tasan kymmenen litraa asukasta kohden. Kokonaiskulutuksen kolme vuotta jatkunut lasku pysähtyi viime vuonna. Tilastoitu alkoholijuomien kulutus oli 8,1 litraa asukasta kohti absoluuttisena alkoholina. Tilastoimaton alkoholin kulutus, josta kolme neljännestä tulee matkustajatuonnista, pysyi 1,9 litrassa asukasta kohden. Tilastoimattoman kulutuksen osuus kokonaiskulutuksesta oli noin 19 prosenttia. Yli neljännes työllisistä naisista töissä sosiaali- ja terveyspalveluissa Suomen työllisistä naisista useampi kuin joka neljäs eli 28 prosenttia työskenteli vuonna 2009 sosiaalija terveyspalveluissa. Työllisistä miehistä sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteli vain 3,7 prosenttia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstö on erittäin naisvaltaista. Alalla työskentelevistä naisten osuus oli lähes 89 prosenttia. Sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteli vuoden 2009 lopussa yhteensä yli 360 000 henkilöä. Vuosina 2000 2009 henkilöstömäärä kasvoi 18 prosenttia. Nopein kasvuvauhti oli yksityisissä palveluissa. Suomalaiset eivät kannata väljempää alkoholipolitiikkaa Suomalaisten alkoholipoliittiset asenteet ovat kiristyneet alkoholinkulutuksen ja alkoholihaittojen kasvun myötä. Vuonna 1994 noin 40 prosenttia kansalaisista kannatti alkoholipolitiikan väljentämistä. Keväällä 2012 väljentämistä kannatti vain 11 prosenttia. Vuonna 1994 vain 13 prosenttia suomalaisista halusi alkoholipolitiikkaa kiristettävän, nyt kiristämistä halusi 24 prosenttia. Vastaajista 71 prosent- Ongelmapelaaminen näyttää vähentyneen Ongelmapelaajien määrä näyttää hieman vähentyneen Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön teettämän väestökyselyn tulosten perusteella ongelmapelaajiksi luokiteltiin 2,7 prosenttia 15 74- vuotiaista suomalaisista eli noin 110 000 henkilöä. Edellinen väestökysely tehtiin vuonna 2007, ja silloin vastaava osuus oli 3,1 prosenttia. Ongelmapelaaminen on yleisempää miehillä kuin naisilla ja alle 35-vuotiailla kuin sitä vanhemmilla. tia piti Alkon vähittäismyyntimonopolia hyvänä keinona rajoittaa alkoholihaittoja. Monopolin kannattajien osuus on noussut viime vuosina jonkin verran. Vastaajista 91 prosenttia oli sitä mieltä, että väkeviä alkoholijuomia tulisi saada ostaa vain Alkosta. Viinien myynnin monopolia kannatti 64 prosenttia. Noin puolet vastaajista piti alkoholijuomien nykyisiä hintoja sopivana. Noin kymmenesosan mielestä Ongelmapelaajat käyttivät rahaa pelaamiseen runsaat 50 euroa viikossa eli hieman yli 10 prosenttia kuukausittaisista nettotuloistaan. Väestökyselyä varten haastateltiin puhelimitse 4 484 henkilöä vuodenvaihteen 2011 2012 molemmin puolin. Kyselyn toteutti Taloustutkimus Oy. Tuomo Turja ym.: Suomalaisten rahapelaaminen 2011. THL, Raportti 14/2012. Myös internetissä: www.thl.fi. oluen ja viinien hinnat ja joka viidennen mielestä väkevien alkoholijuomien hinnat ovat liian matalia. TNS Gallup on seurannut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimeksiannosta vuosittain suomalaisten alkoholipoliittisia asenteita. Uusimmat tulokset ovat helmikuulta 2012. Tutkimuksessa haastateltiin tuhat suomalaista. Seurantoja on tehty 1980-luvun puolivälistä alkaen.

Sähkötupakan vaikutuksista terveyteen ei riittävästi tietoa VIINAMAINOS-KAMPANJA PALKITTIIN Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:n koordinoima Viinamainos-kampanja on palkittu vuoden 2011 yhteiskuntaviestintätekona. Vaikuttamiskampanjan tavoitteena on kieltää alkoholijuomien mielikuvamainonta. Kampanja on saanut näkyvyyttä muun muassa Total Blocker -ämpärein. Ne voi panna päähänsä, ellei halua kohdata alkoholimainontaa. Viinamainos. info -sivustolle voi lähettää kuvia havaitsemastaan alkoholimainonnasta. Yhteiskuntaviestinnän yhdistys YVY palkitsi yhteiskuntaviestintätekona myös Vastuullinen kesäduuni 2011 -kampanjan, jossa haastettiin työnantajia tarjoamaan nuorille kesätyöpaikkoja. Sähkösavukkeiden tehosta tupakasta vieroituksessa, niiden terveysvaikutuksista ja turvallisuudesta ei ole olemassa riittävästi luotettavaa tutkimustietoa. Saatavilla olevien luotettavien tutkimusten mukaan sähkösavukkeet sisältävät samoja terve ydelle haitallisia, muun muassa syöpää aiheuttavia ainesosia kuin poltet- tavaksi tarkoitetut savukkeet, sanoo pääjohtaja Pekka Puska THL:sta. Sähkösavukkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia hengityselinten toimintaan ei tunneta hyvin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että sähkötupakassa käytettävien nesteiden laatu vaihtelee suuresti, eivätkä tuoteselosteet aina vastaa tuotteiden todellista sisältöä. Ikääntyneiden päihdetyön kehittäminen jatkuu Sininauhaliitossa Liika on aina liikaa -hankkeen työlle tulee jatkoa, kun Sininauhaliitto on saanut tämän vuoden alusta lukien RAY:n kohdennetun avustuksen ikääntyneiden päihdetyöhön. Sillä jatketaan aihealueesta tiedottamista, kehitetään Tippavaara.info -sivustoa, järjestetään koulutusta ja tehdään yhteistyötä muiden ai healueesta kiinnostuneiden toimijoiden kanssa. Keskeisimmät kehittämisen kohteet liittyvät ikääntyneiden asumiseen ja vapaaehtoistoimintaan. Tavoitteena on selvittää, millaista tu ettua asumista ikääntyneille päihdeongelmista kärsiville ihmisille tulisi tarjota. Vapaaehtoistoiminnan puolella muun muassa etsitään vertaistoimintaryhmäläisten pilkeläisten tueksi vapaaehtoisia. Hubu-bussissa keskusteltu jo kymmenen vuotta Keltainen Hubu-bussi on tarjonnut jo kymmenen vuoden ajan nuorille virtuaalisen terveys- ja päihdekeskustelupaikan Habbo Hotelissa. Habbo.fi on virtuaaliyhteisö, jossa nuoret voivat tavata ystäviään, viettää aikaa ja chattailla. Hubu-bussi on yksi yhteisön keskustelupaikoista, ja keskusteluja siellä ohjaa sosiaali- tai terveysalan ammattilainen. Kymmenen vuoden aikana Hubu-bussissa on käynyt yli 100 000 vierailijaa, jotka ovat iältään 10 15-vuotiaita. Nuoria kiinnostavat aiheina erityisesti murrosikä, kaverit ja kiusaaminen. Viime aikoina myös energiajuomat ovat puhuttaneet paljon, sanoo yksikön päällikkö Ilmo Jokinen Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:stä.

Rodeo/Iofoto Alkoholinkulutus ja alkoholipolitiikka Pohjoismaissa Perinteiset alkoholihaittoja vastaan käytettävät aseet saatavuuden kiristäminen ja korkea alkoholivero toimivat yhä. THOMAS KARLSSON x thomas.karlsson@thl.fi Alkoholinkulutus Euroopassa ei ole ollut muuttumaton ilmiö. Alkoholinkulutus kasvoi lähes kaikissa teollistuneissa länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen 1970-luvun puoleenväliin saakka. Poikkeuksena on Ranska, jossa asukaslukuun suhteutettu alkoholinkulutus alkoi vähetä 20 litran huipputasolta jo 1950-luvulla. Joissakin Euroopan maissa, kuten Suomessa, Ruotsissa, Englannissa ja Irlannissa, alkoholin kulutus on kuitenkin jatkanut kasvuaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen. Alkoholin käyttötavat vaihtelevat suuresti maasta riippuen. Joissakin maissa alkoholijuomia käytetään pääasiassa päihdyttävinä aineina, toisissa ennen muuta ruokajuomina. Erilaisista käyttötavoista johtuu, että myös alkoholin kulutuksen muutoksia määrittävät tekijät vaihtelevat alkoholikulttuurista toiseen. Yleistäen voi sanoa, että Välimeren viinimaissa muuttoliike maalta kaupunkeihin, perhekoon nopea pieneneminen, naisten osallistuminen työelämään, ruokailutapojen muuttuminen ja vapaa-ajan lisääntyminen ovat vähentäneet roimasti viinin suosiota ruokajuomana. Näin ei kuitenkaan käynyt kaikkialla. Esimerkiksi Irlannissa tai Suomessa samojen yhteiskunnallisten muutosten katsotaan lisänneen alkoholinkulutusta. Suomessa myös käytettävissä olevien tulojen muutos näyttää kulkevan käsi kädessä alkoholinkulutuksen kehityksen kanssa. Viimeisten neljän vuosikymmenen aikana Suomi on noussut Pohjoismaiden vähiten alkoholia kuluttavasta maasta Pohjoismaiden kulutustilastoja pitkään johtaneen Tanskan rinnalle ja ohi. Väkeviä alkoholi-

juomia juodaan Pohjoismaissa tällä hetkellä selvästi vähemmän kuin 1970-luvun puolivälissä. Sen sijaan viinien kulutus on lisääntynyt kaikissa Pohjoismaissa viimeisen puolen vuosisadan aikana. Myös olutta kulutetaan nykyään enemmän kuin 1960-luvun alussa. Oluen kulutuksen kehitys ei ole ollut kuitenkaan yhtenäinen. Islannissa oluen kulutus on selvästi lisääntynyt, kun taas Tanskassa se on vähentynyt. Muissa Pohjoismaissa olutta juodaan tilastojen mukaan tällä hetkellä suurin piirtein sama määrä kuin kaksi kolme vuosikymmentä sitten. Tukipilarit huojuvat Suomen alkoholiolojen sääntelyn tärkeimpänä viitekehyksenä ovat olleet pitkään juuri Pohjoismaat lukuun ottamatta Tanskaa. Suomen EU-jäsenyyttä edeltänyt alkoholipolitiikka nojasi kolmeen tukipilariin, joita on pidetty pohjoismaisen alkoholipolitiikan kulmakivinä. Ne olivat yksityisen voitonintressin rajoittaminen alkoholin tuotannossa ja kaupassa kokonaisvaltaisen alkoholimonopolijärjestelmän avulla, alkoholijuomien fyysisen saatavuuden rajoittaminen ja alkoholijuomien hintojen pitäminen korkeina verojen avulla. EU-jäsenyyden myötä jokainen peruspilareista on alkanut murentua. Itsenäisesti johdetun kansallisen alkoholipolitiikan toimintaedellytykset ovat heikentyneet merkittävästi. Erityisesti Euroopan sisämarkkinoille keskeiset tavaroiden vapaan liikkumisen ja kilpailun esteettömyyden periaatteet ovat avanneet ovet yksityiselle voitontavoittelulle alkoholituotannossa ja -kaupassa ja vieneet pohjaa korkeisiin veroihin perustuvalta alkoholipolitiikalta. Viime vuosikymmenten aikana tapahtuneet muutokset alkoholipolitiikassa ovat näkyneet alkoholinkulutuksen ja -haittojen nousuna, eritoten vuoden 2004 jälkeen, jolloin alkoholipoliittinen toimintaympäristö Suomessa koki suuria muutoksia. Vastaava kehityskulku, jota voidaan pitää pohjoismaisten alkoholijärjestelmien sopeuttamisena EU:hun tai jopa pohjoismaisen alkoholipoliittisen perinteen hajoamisena, on ollut meneillään myös Norjassa ja Ruotsissa. Alkoholiohjelmilla halutaan vähentää haittoja Suomen alkoholipolitiikkaa ohjaa valtioneuvoston periaatepäätös alkoholipolitiikan linjauksista vuodelta 2003. Vuonna 2004 valmistuneen alkoholiohjelman (2004 2007) kuin myös sen toisen ohjelmakauden (2008 2011) päätavoitteena on ollut valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteiden täyttäminen. Periaatepäätöksellä ja alkoholiohjelmilla on pyritty vähentämään alkoholin aiheuttamia haittoja lasten ja perheiden hyvinvoinnille, vähentämään alkoholijuomien riskikäyttöä ja haittoja ja kääntämään alkoholin kokonaiskulutus laskuun. Vaikka alkoholiohjelman ääni ei ole välttämättä aina päässyt kuuluville alkoholipoliittisessa päätöksenteossa, sen profiili on ollut korkea ainakin Suomi on mennyt Tanskan ohi alkoholia eniten kuluttavana maana Pohjoismaissa. muodollisesti. Myös Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmajulistuksessa on maininta valtakunnallisen alkoholiohjelman jatkosta. Hallitusohjelmassa luetellaan alkoholiohjelman keskeisiksi toimenpiteiksi alueellisen koordinaation mallin vakiinnuttaminen, alkoholilain kokonaisuudistus ja alkoholiverotuksen tarkistaminen. Myös Norjassa ja Ruotsissa alkoholipolitiikkaa ohjaavat vastaavanlaiset toimenpideohjelmat, joiden päätavoitteena on Suomen alkoholiohjelman tavoin kokonaiskulutuksen lasku ja alkoholihaittojen minimointi. Samankaltaisuudet maiden alkoholiohjelmien painotuksissa ovat ilmeisiä, mutta eroja löytyy erityisesti resursoinnissa ja rahoitusrakenteissa. Yleisesti ottaen Ruotsin alkoholiohjelmaa voi pitää parhaiten resursoituna, kun taas Suomen alkoholiohjelman saama erillisrahoitus on ollut kaikkein vaatimattominta. Ohjelmien resursointi osuu yksiin hyvin myös alkoholikysymysten sosiaali- ja terveyspoliittisen painoarvon kanssa. Niiden painoarvo on huomattavasti suurempi Norjassa ja Ruotsissa kuin Suomessa. Poukkoileva alkoholiverotus Kun alkoholin kulutus ja haitat ovat kasvaneet vuoden 2004 jälkeen, Suomessa alkoholipolitiikkaa on kiristetty vuosina 2008 2012 tiukentamalla alkoholin myyntiaikoja ja mainontaa sekä kieltämällä alkoholijuomien paljousalennukset. Juuri ennen eduskuntavaaleja vuonna 2007 tehtyihin alkoholilain muutoksiin eduskunta lisäsi myös ponnen alkoholiverotuksen nostamisesta seuraavan hallituskauden aikana. Alkoholijuomien fyysisen saatavuuden rajoittamisen lisäksi alkoholijuomien korkea hintataso on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi säädellä alkoholinkulutusta ja alkoholihaittojen tasoa. Mahdollisuus käyttää korkeaa verotusta osana alkoholipolitiikkaa on kuitenkin vähentynyt Suomen liityttyä EU:n jäseneksi 1995 ja entisestään vuonna 2004, jolloin alkoholin matkustajatuonti muista EU-maista vapautui, alkoholiveroja alennettiin roimasti ja halvan viinan Virosta tuli EU:n jäsen. Vuoden 2004 jälkeen alkoholiveroja on nostettu Suomessa jo neljästi. Ensimmäinen veronkorotus tehtiin 2008 ja viimeksi veroja korotettiin vuoden 2012 alussa. Tällöin oluiden valmisteveroa korotettiin 15 prosenttia ja muiden alkoholijuomien valmisteveroa noin 10 prosenttia. Veronkorotuksen jälkeen väkeviä ja välituotteita verotetaan yhä lievemmin kuin ennen vuoden 2004 veronalennusta. Sen sijaan oluiden ja viinin verotaso ylittää vuotta 2004 edeltäneen tason.

litraa henkilöä kohti Alkoholin kokonaiskulutus Pohjoismaissa vuonna 2010 (litroina 100 %:n alkoholia asukasta kohti). Lähde: Tietoja Pohjoismaiden alkoholimarkkinoista 2011. 10 8 6 4 2 0 1,9 8,1 0,9 8,4 1,6 Suomi Tanska Ruotsi Norja Islanti n Tilastoimaton kulutus n Tilastoitu kulutus Silti alkoholia verotetaan yhä raskaammin väkevien kuin mietojen alkoholijuomien muodossa. Vaikka samat ulkoiset uhat alkoholin matkustajatuonnin vapauttamisen myötä ovat koskeneet myös Ruotsia ja epäsuorasti ETA-maa Norjaa, Suomessa alkoholiveropolitiikka on ollut huomattavasti poukkoilevampaa kuin Ruotsissa ja Norjassa. Julkinen keskustelu alkoholiveroista on virinnyt vilkkaana myös naapurimaissa, mutta joitakin maltillisia veromuutoksia lukuun ottamatta maat ovat pitäneet alkoholiverotasonsa vakaina. Esimerkiksi Norjassa on tehty alkoholiveroihin inflaatiokorotuksia tasaisin väliajoin ja Ruotsissa tasoitettiin vuonna 2008 eri juomalajien verotusta korottamalla oluen ja alentamalla viinin verotusta. Onko pohjoismainen alkoholipolitiikka aikansa elänyt? Onko Pohjoismaissa harjoitettu rajoittava alkoholipolitiikka tullut tiensä päähän? Voiko pohjoismaisesta alkoholipolitiikasta yhä puhua elävänä käsitteenä? Tosiasia on, että samaan aikaan kun kansallisen tason alkoholipolitiikka on menettänyt oikeutustaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, alkoholiasiat ovat nousseet näkyvämmin esiin kansainvälisellä tasolla. Alkoholipolitiikan kehityskulkua voisi kuvailla eräänlaisena siirtymänä kansallisesta politiikasta kansainväliseen politikointiin ja vaikuttamiseen. Vuoden 2004 jälkeen alkoholipoliittiset asiakysymykset nousivat näkyvästi esille Pohjoismaiden neuvoston ja ministerineuvoston asialistalla. Pohjoismaiden valtiovarainministerit muodostivat yhteisen 6,1 1,3 5,3 0,5 5,4 Alkoholikysymyksillä on paljon suurempi painoarvo Norjassa ja Ruotsissa kuin Suomessa. kannan alkoholiverotuksesta toukokuussa 2004 ja lokakuussa samana vuonna sosiaali- ja terveysministerit muotoilivat yhteisen alkoholipoliittisen lausuman alkoholipolitiikasta. Myös muilla kansainvälisillä areenoilla Pohjoismaat ovat onnistuneet edistämään alkoholiasioita. Merkittävimpänä saavutuksena voidaan pitää komission antamaa tiedonantoa EU:n strategiasta jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä EU:n ensimmäinen alkoholistrategia jonka valmistelussa ja hyväksymisessä Pohjoismailla ja erityisesti Ruotsilla oli keskeinen rooli. Pohjoismaat ovat olleet aktiivisia edistämään alkoholiasioita myös Maailman terveysjärjestö WHO: ssa. Pohjoismailla oli erityisen tärkeä rooli prosessissa, joka alkoi WHO:n yleiskokouksen hyväksyessä toukokuussa 2005 päätöslauselman vahinkoa tuottavan alkoholin käytön aiheuttamista kansanterveysongelmista. Kolme vuotta myöhemmin WHO:n yleiskokous hyväksyi strategian haitallisen alkoholinkäytön vähentämiseksi. Prosessi huipentui toukokuussa 2010 WHO:n globaalin alkoholistrategian hyväksymiseen. Näyttää siltä, että yhteispohjoismainen rintama kansainvälisissä alkoholiasioissa voisi hyvin olla järkevämpi strategia kuin se, että Pohjoismaat yksin yrittäisivät puolustaa alkoholipoliittisia intressejään esimerkiksi EU:ssa ja Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Mikään ei puhu sen puolesta, että pohjoismainen alkoholipolitiikka olisi käsitteenä aikansa elänyt. Väitettä tukevat viime vuosien alkoholilain tiukennukset ja alkoholiveronkorotukset Suomessa. Alkoholijuomien saatavuuden kiristäminen ja korkean alkoholiveron politiikka ovat siis edelleen keskeisiä alkoholipoliittisia aseita Suomessa. Niitä on mahdollista käyttää, jos vain poliittista tahtoa ja kansan tukea riittää. Alkoholinkulutuksen laskeva trendi vuodesta 2008 alkaen johtuu osin taloudellisesta laskusuhdanteesta mutta suurelta osin myös alkoholipolitiikan kiristymisestä ja useista peräkkäisistä alkoholiveron korotuksista. Laskevan kulutustrendin myötä myös alkoholista johtuvat haitat ovat alkaneet vähentyä. Ellei muuta niin tätä voi pitää todisteena siitä, että perinteiset alkoholipoliittiset aseet toimivat yhä tehokkaasti muuttuneesta alkoholipoliittisesta ympäristöstä huolimatta. x Thomas Karlsson työskentelee tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

NÄKÖKULMIA NUORTEN MIESTEN PELIRIIPPUVUUTEEN Mikä johtaa peliriippuvuuden syntymiseen? Etsin syitä pelaajien elämänhistoriasta ja keinoista, joilla pelaaminen tehdään helpoksi ja houkuttavaksi. MILLA ANTTONEN x milla.anttonen@gmail.com Selvitin pro gradu -tutkielmassani tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että nuorelle miehelle kehittyy peliriippuvuus. Olin kiinnostunut elämäntaustoihin liittyvistä tekijöistä, joita ovat esimerkiksi pelaamisen oppiminen vanhemmilta tai pelaamista vauhdittava päihteidenkäyttö. Toisen näkökulman ilmiön selittämiseksi tarjoavat houkutukset, esimerkiksi mainonta, uhkapelaamiseen liitetyt mielikuvat tai pelaamisen aloittamisen helppous. Ne lisäävät pelaamisen vetovoimaa elämäntaustallisia tekijöitä nopeammin. Tutkielman aineistona olivat 18 29-vuotiaiden nuorten miesten kirjoitukset, jotka on kerätty A-klinikkasäätiön ja Peluurin ylläpitämältä Valtti-keskustelupalstalta. Aineistoon valikoituivat kirjoitukset, joissa kerrottiin ongelmapelaamisesta, peliriippuvuudesta tai niiden kehittymisestä ja joista ilmenivät pelaajan ikä ja sukupuoli. Rahapeliautomaattien pelaaminen kiellettiin lakimuutoksella alle 18-vuotiailta 1.7.2011 alkaen. Kaikki muut rahapelit kiellettiin alaikäisiltä jo syksyllä 2010. Aineistossani oli henkilöitä, jotka olivat aloittaneet rahapelaamisen jo alle 18-vuotiaana, aikana, jolloin rahapelien mainonta on ollut näkyvämpää ja pelaaminen alaikäisenä sallittua. RODEO/TUOMAS HEINONEN Harrastusten ja ystävien vähyys kasvattavat altistusta aloittaa rahapelaaminen. Pelaaminen opittu jo lapsena Ensimmäiset kosketukset rahapelaamiseen voidaan saada hyvinkin nuorella iällä. Aineistossa merkityksellisinä nousivat esiin vanhempien kanssa koetut pelihetket, joiden avulla pelaaminen oli opittu ja joista oli saatu jännittäviä tunnekokemuksia. Oppia saatiin esimerkiksi siihen, kuinka lottorivi täytetään tai hedelmäpeliautomaatteja pelataan. Myös lapsuuden kaveripiiri voi tutustuttaa pelaamiseen. Riittää, kun yksi kaveripiirissä osaa käyttää hedelmäpeliautomaatteja. Hän voi siirtää tietotaitonsa muille. Kun toistoja tulee runsaasti, kaveriporukassa harmittomaksi viikkorahojen tuplauskeinoksi ajateltu pelaaminen kehittyy pahimmillaan huomaamatta riippuvuudeksi. Aineiston perusteella päihteiden ja mielenterve yden ongelmien yhteys peliriippuvuuteen on kaksijakoinen. Pelaamisesta saatettiin hakea helpotusta päihteiden ongelmakäyttöön ja mielenterveysongelmiin. Silloin pelaaminen ikään kuin muodosti muut ongelmat poissulkevan tilan. Toisaalta ongelmapelaaminen ja peliriippuvuus altistivat nuoret miehet päihteidenkäyttöön ja/tai mielenterveysongelmiin, esimerkiksi masennukseen. Peliriippuvuuden kehittymisen taustalle nousee myös vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä

Nuorten miesten kertomuksissa pelaamisen nähtiin kuuluvan omaan luonteeseen. teemoja. Kertomusten pohjalta näyttää siltä, että harrastusten ja ystävien vähyys kasvattavat altistusta ylipäänsä aloittaa rahapelaaminen. Yksinäisemmillä rahapelaaminen näyttäisi korvaavan puuttuvia ystävyyssuhteita ja täyttävän vapaa-aikaa. Toisaalta sosiaalisesti aktiivisilla pelaajilla rahapelaaminen vei voiton ystävien kanssa vietetystä ajasta ja muuttui ainoaksi harrastukseksi. Aiemmin sosiaalisista miehistä tuli yksinäisiä pelaajia. Peliriippuvuuden syntyyn vaikutti myös näkemys omasta minästä. Miesten kertomuksissa pelaamisen nähtiin kuuluvan omaan luonteeseen. Uskottiin, että joillakin henkilöillä on voitokkaan pelaamisen mahdollistavia luonteenpiirteitä enemmän kuin toisilla. Näiksi luonteenpiirteiksi mainittiin muun muassa rauhallisuus ja analysointikyky. Niiden pohjalta uskottiin voittamiseen seuraavassa pelissä. Illuusio helposta rahasta Pelaamisen aloittaminen on helppoa, mikä houkuttaa kokeilemaan. Nopeimmillaan rahapelit ovat saavutettavissa kotikoneella internetissä. Ruokakaupassa pelikoneilta on vaikea välttyä. Pelaamiseen houkuttaa pääsääntöisesti rahan voittaminen, mikä toimii palkintona onnistuneesta pelistä. Todennäköisyys voittaa esimerkiksi raaputusarvalla on pieni, mutta voittona oleva rahasumma on riittävän suuri motivoimaan pelaamisen. Toisaalta myös pelaaminen isoilla summilla ja suuremmilla riskeillä voi luoda toisille pelaajille illuusion taidokkaasta pelaajasta. Televisiossa näytetyt pokeriturnaukset ja mainokset näyttivät uppoavan nuorten miesten ikäryhmään varsin hyvin. Pelaaminen saatiin näyttämään helpolta keinolta ansaita rahaa ilman suuria fyysisiä ponnistuksia. Aineistonani olleissa kertomuksissa unelmoitiin jopa ammattilaisuudesta. Ammattimainen pelaaminen voi tuoda mukanaan suuria voittoja ja toteuttaa unelmaa makeammasta elämästä, jossa voi matkustella ja ostella kalliita tavaroita. Yksittäinen voitto ei useinkaan riitä tyydyttämään nuoren miehen voitonnälkää. Aletaan tavoitella uutta ja suurempaa voittoa. Häviämisellä on merkittävä vaikutus pelikertojen lisääntymisessä. Tappion tultua hävitty summa yritetään voittaa takaisin uuden pelin avulla. Vähitellen päätyy oravanpyörään ja syntyy pakottava tarve, jota voi kuvailla selittämättömäksi pelihimoksi. Pelihimon kuvailtiin aiheuttavan vieroitusoireiden kaltaisia olotiloja, kuten levottomuutta ja polttavaa tunnetta. Näihin oireisiin kertomuksissa apu haetaan pelaamisesta. Rahojen loppuminen ei näytä hidastavan pelaamista. Rahoitus järjestyy pikavippejä ottamalla tai omaisuutta myymällä. Monta tekijää vaikuttaa yhdessä Peliriippuvuuden syntyyn vaikuttavat useat elämäntaustalliset tekijät ja houkutukset yhdessä. Kertomuksissa lapsuudessa aloitettu pelaaminen näyttää jatkuvan aikuisikään saakka. Kun siihen lisätään pelaamisen houkuttavuuden kasvattaminen esimerkiksi mainonnalla ja pelipaikkojen helpolla saavutettavuudella, riski peliriippuvuuden kehittymiseen on kasvanut. Jotkut pelaajista voivat kokea pelaamisen huuman jo ensimmäisellä kerralla, toisilta siihen vaaditaan useampi pelikokemus. Pelikertojen toistuessa saattaa käydä niin, että nuoren miehen elämään ei yksinkertaisesti mahdu muuta kuin pelaaminen. Aineistosta ilmenee, että rahapelaaminen vaikuttaa mielenterveyteen lisäämällä alakuloisuutta, masentuneisuutta ja itsemurha-ajatuksia. Peliriippuvuus tuo usein tullessaan velkoja, mikä puolestaan kasvattaa häpeää tilanteesta, johon on jouduttu. Häpe än taakka on suuri. Koetut lisätappiot voivat suistaa elämän raiteiltaan ja lisätä entisestään ongelmallista pelaamista. x LÄHTEITÄ: Frida Fröberg: Gambling among young people. A knowledge review. Swedish national institute of public health 2006. Mark Griffiths: Gambling technologies: Prospects for problem gambling. Journal of gambling studies 15/1999. Johanna Järvinen-Tassopoulos & Leena Metso: Pojat on pelimiehiä, tytöt rahapelien harrastajia. Vuoden 2007 ESPAD-koululaiskyselyn tulosten tarkastelua. Yhteiskuntapolitiikka 5/2009. Riitta Poteri & Jouni Tourunen: Asiakkaana ongelmapelaaja. Sininauhaliiton julkaisusarja 2/1995. Artikkeli perustuu Milla Anttosen Lapin yliopiston sosi aalityön pro gradu -tutkielmaan Rahapelien vetovoima näkökulmia nuorten miesten peliriippuvuuden muotoutumiseen. 10

Päihdeongelmaisen vangin oikeus valvottuun koevapauteen Valvottu koevapaus on yksi keinoista, joilla pyritään helpottamaan vankien sopeutumista vapauteen. Myös päihdeongelmaisella vangilla tulisi olla oikeus valvottuun koevapauteen. Valvottu koevapaus tai osa siitä voidaan toteuttaa päihdehoitolaitoksessa. Toistaiseksi mahdollisuutta on käytetty niukasti. LEENA SALMINEN x leena.salminen@a-klinikka.fi Kartoitin sosiaali- ja rikosseuraamusalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyönä, olisiko päihdehoitolaitoksissa toteutettavaa kuntoutusta mahdollista nykyistä enemmän kohdentaa päihteillä oireileviin vankeihin. Halusin erityisesti tietää, miten rikosseuraamusalalla työskentelevät työntekijät ja vapausrangaistustaan suorittavat vangit mieltävät mahdollisuuden valvotun koevapauden suorittamiseen Järvenpään sosiaalisairaalassa. Aineistonani olivat rikosseuraamusalan työntekijöille suunnatut kyselyt ja vankeusvangeille tehdyt haastattelut. Päihdeongelmainen vanki palveluverkoston väliinputoaja? Rangaistuskeskeinen huumepolitiikka, median luomat mielikuvat ja yleinen negatiivinen asenneilmasto vaikeuttavat päihdeongelmaisten vankien palvelunsaantia. Toisaalta heillä on suuri sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve: päihdeongelma on jo ehtinyt aihe uttaa erilaista yhteiskunnasta syrjäytymistä. Suurella osalla tuomiotaan suorittaneista vangeista on vaikeuksia saada asunto, tulla taloudellisesti toimeen ja ylläpitää ihmissuhteita. Haastatteluun osallistuneista vangeista moni oli menettänyt asuntonsa päihteidenkäytön seurauksena. Kaverisuhteet koostuivat kaikilla haastateltavillani lähes pelkästään päih- RODEO/Jiri Moucha 11

Vankiloiden kuntoutusta olisi tärkeä kehittää kokonaisvaltaisemmaksi. teitä käyttävistä henkilöistä. Muutamalla oli perhe. Sen tuki on merkityksellinen, mutta se ei riitä yksinään ylläpitämään vankilassa alkanutta päihteettömyyttä. Vangit eivät päässeet haluamaansa päihdehoitoon, koska heidät oli kokemuksensa mukaan leimattu toivottomiksi tapauksiksi. Kuntien tiukentunut taloustilanne on tuottanut valikointia sen suhteen, kenellä on ensisijainen oikeus hoitoon. Mikäli päihdehoitoa on jo kokeiltu, saatetaan asiakas leimata tapaukseksi, johon ei kannata enää panostaa. Päihdeongelma harvoin poistuu pelkästään vankeustuomion myötä vaan käyttö jatkuu usein myös tuomion aikana. Toisaalta vangit ja vankeinhoidon työntekijät ovat sitä mieltä, että mikäli vanki osallistuu vankilassa toteutettaviin päihdeohjelmiin, päihteidenkäytön lopettaminen on helpompaa. Vankiloissa kuntoutusmahdollisuuksia on rajoitetusti. Kuntoutukseen ei ole mahdollista ottaa kaikkia sitä tarvitsevia tai sitä haluavia vankeja. Vankeinhoidon työntekijät tuovat esiin, että kuntouttavia toimintoja olisi syytä lisätä ja niihin pääsyä helpotettava. Haastatteluun osallistuneet vangit olivat pääosin tyytyväisiä vankilan tarjoamiin kuntoutuspalveluihin, mutta muistettava on, että he olivat valikoituneet suorittamaan tuomiotaan vankilaan, jossa on tarjolla useita eri kuntoutusvaihtoehtoja. Onko tukea tarjolla vapautumisen jälkeen? Vankeuden aikaista kuntoutusta on kritisoitu sen valikoivuuden lisäksi siitä, että sen avulla pyritään vaikuttamaan ainoastaan johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Kokonaisvaltaisen kuntoutuksen näkökulmaa ei välttämättä huomioida. Vankiloiden kuntoutusta olisi tärkeä kehittää huomioimaan laajamittaisemmin vangin elämäntilannetta, ihmissuhteita, asumista, toimeentuloa ja mahdollisesti opiskelua tai työllistymistä. Päihteettömyyden tukeminen on usein tuloksetonta, mikäli vangin sosiaalinen ympäristö pysyy vapautumisen jälkeen samana kuin ennen tuomiota. Tutkimuksessa mukana olleet vangit toivat esiin, että vankeusaikana hyvin alkanutta päihteettömyyttä on mahdotonta ylläpitää, jos sosiaalinen paine päihteisiin jatkuu kotipaikkakunnalle palattaessa. Kriittisimpänä hetkenä retkahtaa takaisin päihteisiin vangit pitivät vapautumiseen liittyvää aikaa, johon he toivoivat enemmän tukea kuin nykykäytännön mukaan on mahdollisuus saada. Myös vankeinhoidossa työskentelevien näkökulmasta vangin palaaminen kotiin ilman tarvittavia tukipalveluja altistaa aloittamaan päihteidenkäyttö uudelleen. Ristiriitaista on, että kyselyyn vastanneiden vankeinhoidon työntekijöiden ja useiden palveluntuottajien näkökulmasta vankien kotipaikkakunnat kykenevät nykyisellään tarjoamaan suhteellisen hyvät tukipalvelut. Kuitenkin kokemuksen mukaan useat vapautuvista vangeista ovat ilman asuntoa ja kontaktia tukijärjestelmiin. Voidaan kysyä, riippuuko käsitteen tukipalvelut määritelmä määrittelijästä vai onko sen sisältö osittain epäselvä myös hyvinvointipalvelujen tuottajille? Valvotun koevapauden määrittely epäselvää Vankien palaamista takaisin yhteiskuntaan helpotetaan asteittaisen vapautumisen keinoin. Vanki sijoitetaan ennen tuomion loppumista usein avolaitokseen, jonka jälkeen tuomio on jatkunut ehdonalaisena vankilasta vapautumisen jälkeen. Valvotun koevapauden kautta vapauteen siirtyvien vankien lukumäärää ollaan lähivuosina lisäämässä moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Uusi menettelyohje valvotun koevapauden käyttöönotosta säädettiin rikoslakiin 1.10.2006. Valvotun koevapauden tavoitteena on edistää vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen vankeusaikana. Valvotun koevapauden enimmäisaika on kuusi kuukautta. Sen myöntämisen edellytyksenä on moitteeton vankeudenaikainen käyttäytyminen, koevapauden aikainen toimintavelvoite ja pysyvä asunto. Koevapauden valintakriteerit ja siihen pääseminen ovat nykykäytännön mukaan epäselviä. Hankaluutta aiheuttaa erityisesti kysymys, onko koevapaus tarkoitettu ensisijaisesti tukea tarvitseville vai niille vangeille joilla valmiudet itsenäiseen selviytymiseen ovat jo olemassa. Valvottu koevapaus tai osa siitä voidaan toteuttaa myös päihdehoitolaitoksessa, mikäli arviointi osoittaa riippuvuutta päihteistä. Opinnäytteeni osoitti, että päihde- ja mielenterveysongelmaisen vangin on vaikea päästä valvottuun koevapauteen. Haastatteluun osallistuneet vangit toivoivat pääsyä valvottuun koevapauteen, mutta he kokivat hakeutumisprosessin haasteelliseksi päihdetaustansa vuoksi. Niille vangeille, joille koevapauden valmistelu oli aloitettu, oli epäselvää mitä esimerkiksi toimintavelvoite koevapauden aikana sisältää. Kaikilla ei myöskään ollut paikkaa, jossa suorittaa toimintavelvoitetta. 12

Valvotun koevapauden valmisteluun liittyy kirjavuutta erityisesti vankien yhdenmukaisen kohtelun näkökulmasta arvioituna. Useista tutkimuksista nousee esiin, että koevapauden valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyvät käytännöt vaihtelevat vankiloittain, eikä kaikissa vankiloissa ole tarvittavaa henkilöstöä valmistelemaan koevapautta. Nykyisen vankisijoittelun oikeudenmukaisuutta on arvioitu myös kyseenalaistamalla vankeinhoitohenkilökunnan kyky arvioida aukottomasti vankien soveltuvuutta valvottuun koevapauteen. Myös koevapauden aikaisten sääntörikkomusten käsittelyssä tulkinnat ovat pitkälti vankilakohtaisia. Esimerkiksi päihteiden käytöstä seuraa usein koevapauden peruutus kokonaan, mutta joissain tapauksissa seurauksena on ollut koevapauden määräaikainen peruutus tai varoitus. Päihteettömyysvaatimus valvotun koevapauden aikana on ongelmallinen, jos vangille ei ole määritelty tarvittavaa päihdehoidollista tukea. Vakavasti päihdeongelmaisen henkilön selviytyminen vuosia jatkuneesta päihde- ja rikoskierteestä ei pitkällä tähtäimellä onnistu pelkän valvonnan ja kontrollin keinoin. Vangin sijoittumista takaisin yhteiskuntaan on pyritty helpottamaan kasvattamalla vapausastetta ennen vapautumista. Vapausaste lisääntyy, kun vanki sijoitetaan vankilan ulkopuoliseen päihdehoitolaitokseen ennen vapautumista. Ulkopuolisen päihdekuntoutuksen pitkäaikaista vaikuttavuutta ei voida mitata täysraittiuden saavuttamisella, vaan tavoitteena voi olla pysäyttää tilanteen heikkeneminen tai kohentaa sosiaalisia suhteita ja elämänlaatua päihdekäyttöön vaikuttamalla. Päihdehoitolaitoksissa on käytössä erilaisia ohjelmia, joilla kyetään vaikuttamaan rikollisuutta ylläpitäviin tekijöihin ja näin rikosten uusimisriskiin. Toistaiseksi valvotun koevapauden aikaista vankilan ulkopuoliseen laitokseen sijoittamista on käytetty niukasti. Sitä tulisi oleellisesti lisätä, jotta myös päihdeongelmaisilla vangeilla olisi siihen mahdollisuus. Vangin vapautuminen ilman tukea altistaa aloittamaan päihteidenkäyttö uudelleen. Hankaluutena epäselvä kustannusvastuu Valvotun koevapauden suorittamisen päihdehoitolaitoksessa ongelmaksi nähtiin maksusitoumusten saanti. Osa vangeista toi esiin pelkoaan siitä, että vankilassa hyvin alkanut päihdekuntoutus kariutuu, ellei kotikunnasta myönnetä maksusitoumusta laitoskuntoutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Myös rikosseuraamusalan työntekijöiden mielestä kunnat eivät välttämättä suhtaudu myötämielisesti vankeuden aikaiseen laitoksessa tapahtuvaan päihdekuntoutukseen, kun halvempi vaihtoehto on suorittaa koko tuomio vankilassa. Hallituksen esitys (262/2004) lähtee siitä, että koevapaudessa olevien sosiaalisiin etuuksiin sovelletaan yleistä lainsäädäntöä. Koevapauden aikainen päihdehuollon laitoshoito kuuluisi näin kokonaan vangin kotikunnan kustantamaksi. Toisaalta vankilan ulkopuolisiin sijoituksiin on aiemmin voinut anoa erillistä tukea Rikosseuraamuslaitoksen määrärahoista. Joissain tapauksissa ulkopuolisten laitossijoitusten kustannuksista ovat vastanneet kotikunta ja Rikosseuraamuslaitos yhdessä. Voidaankin pohtia, mikä tekee valvotun koevapauden aikaisesta sijoituksesta toisenlaista kuin perinteisestä vangin sijoittamisesta vankilan ulkopuoliseen laitokseen. Koevapauden suorittamista päihdehoitolaitoksessa vaikeuttaa heikon kuntatalouden ja epäselvän kustannusvastuun lisäksi se, etteivät päihdeongelmaiset vankilasta vapautuvat vangit ole yhteiskunnallisessa keskustelussa se kohderyhmä, johon halutaan ensisijaisesti panostaa. Kuitenkin mikäli haluamme, että vankien yhteiskunnallinen asema kohenee, että vankeja kohdellaan oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti ja että myös heillä on oikeus päihdekuntoutukseen, palvelusektorien ylittäviä yhteistyömuotoja on kehitettävä ja tukea tehostettava erityisesti vankeinhoidon ulkopuolella. Lisäksi kuntien ja rikosseuraamusalan kanssa tulee pyrkiä sopimaan järjestelyt ja olosuhteet sen kaltaisiksi, että valvottu koevapaus olisi mahdollista yhä useammalle päihdeongelmaiselle vangille. x KIRJALLISUUTTA: Olavi Kaukonen: Suomen rangaistusjärjestelmä on astetta kuntouttavampi. Haastattelu Portti vapauteen -verkkosivustolla: www.porttivapauteen.fi. Viitattu 9.8.2010. Ulla Knuuti: Vankien sijoitus ulkopuoliseen laitokseen. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 8/2006. Päihdetyö vankeinhoidossa. Rikosseuraamuslaitoksen selvitys 8/2005. Teemu Rantanen (toim.): Kuntoutus, vaikuttavuus ja kehittäminen. Näkökulmia rikosseuraamusalan työn kehittämiseen. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja A 66/2009. Valvotun koevapauden toimeenpano. Rikosseuraamusviraston menettelyohje nro 6/011/2008. Leena Salminen työskentelee sosiaaliterapeuttina Järvenpään sosiaalisairaalassa. Artikkeli perustuu hänen sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon opinnäytetyöhönsä: Ei suoraan kylmään maailmaan. Rikosseuraamusalan työntekijöiden ja vankien näkemyksiä valvotun koevapauden mahdollisuudesta Järvenpään sosiaalisairaalassa. Opinnäytetyö on ladattavissa internetistä. 13

Laitoskuntoutusjakso olisi hyvä välivaihe Rikosseuraamusalan työntekijät ja vangit kokivat opinnäytteessäni Järvenpään sosiaalisairaalan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi valvotun koevapauden mahdollisena suorittamispaikkana. Haastatelluista vangeista lähes kaikki olivat valmiita siirtymään vankilasta aloittamaan koevapautta Järvenpään sosiaalisairaalaan, josta he siirtyisivät suunnitellusti loppuajaksi kotiin. Vankien mielestä portaittainen vapauteen siirtymisen malli olisi päihdehoidollisen tuen lisäksi kannatettava siitäkin syystä, että hoidon aikana olisi aikaa järjestää tarvittavat tukitoimet kotiutumista ajatellen. Erään haastatellun kokemuksen mukaan valvottu koevapaus päihdehoitolaitoksessa oli aiemman tuomion jälkeen sujunut hyvin, mutta hän kertoi pudonneensa tyhjän päälle vapautumisen tuen ollessa vaillinainen. Myös rikosseuraamusalan työntekijät olivat sitä mieltä, että laitoksessa toteutettu päihdekuntoutusjakso osana valvottua koevapautta olisi hyvä välivaihe ennen kotiutumista ja vankilassa toteutettavan päihdekuntoutuksen luonteva jatkumo. Osa vastaajista näki päihdekuntoutuksen mahdollisuutena sijoittaa useampia vankeja koevapauden piiriin. Laitoskuntoutuksen katsottiin myös mahdollistavan valvotun koevapauden loppuun saakka suorittamisen niille vangeille, joille se on tähän saakka tuottanut ylipääsemättömiä vaikeuksia tiukan päihteettömyysvaatimuksen vuoksi. Päihdehoitolaitokseen sijoittamisen katsottiin palvelevan vankia myös vertaistuen, oikeanlaisen terapian sekä tehostetun valvonnan näkökulmista. Järvenpään sosiaalisairaalassa on aloitettu vuoden 2012 alusta kehittämistyö, jossa pyritään mahdollistamaan vankien ohjautuminen valvottuun koevapauteen Järvenpään sosiaalisairaalan kautta. Tavoitteena on 1 3 kuukauden mittainen päihdekuntoutusjakso tuomion jälkeen. Sinä aikana yhteistyössä rikosseuraamusalan ja vangin kotikunnan kanssa luodaan tarvittavat puitteet koevapauden loppuun suorittamiselle. LS Päihdediagnostiikan asiantuntemusta jo yli 15 vuoden ajan Labema Oy on jo 1990-luvulta lähtien toiminut aktiivisesti suomalaisen päihdetyön edistämiseksi tarjoamalla parhaita välineitä, asiantuntevaa tukea sekä koulutusta päihdevalvontaa suorittaville viranomaisille ja hoitolaitoksille. Asiakkaanamme voit varmistua siitä, että sinulla on käytössäsi paras ajankohtainen tieto, apuvälineet sekä kehittyneimmät tuotteet alan johtavilta valmistajilta. UUTTA PÄIHDETESTAUKSEEN: Kasto-ACL UUTUUS!! Rivatril-kastotesti (klonatsepaami) Kasto-MPD UUTUUS!! Ritalin-kastotesti (metyylifenidaatti) Kasto-K2 UUTUUS!! kastotesti synteettisille kannabinoideille (K2, Spice, JWH) DrugWipe 6S -sylkitesti markkinajohtaja on entistä herkempi ja nopeampi AlcoQuant 6020 -alkometri tarkka ja luotettava poliisimittari ammattikäyttöön Lisätietoja: Petri Muranen (09) 274 67428 petri.muranen@labema.fi www.labema.fi 14

JUKKA HEINONEN jukka.heinonen@takuu-saatio.fi heinonen KEUHKOSYÖPÄ AIHEUTTAA TUPAKOINTIA Emeritusprofessori Erkki Aurejärvi on hävinnyt tupakkateollisuutta vastaan ajamaansa oikeusjutut, mutta hän jatkaa sinnikkäästi kamppailuaan. Siitä viimeisin osoitus on juuri ilmestynyt kirja Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat, missä hän vain koventaa panoksiaan. Aurejärvi pohtii, ovatko kolme kirjassa nimeltä mainittua tupakkateollisuuden johtohenkilöä rikosoikeudellisessa vastuussa viime vuosikymmenien tupakkakuolemista Suomessa. Juristina Aurejärvi on tietoinen siitä, että hänet saatetaan haastaa kirjoituksistaan oikeuteen. Jos niin kävisi, edessä olisi hänen mukaansa värikäs prosessi. Tupakoinnin merkitys useiden kuolemaan johtavien sairauksien aiheuttajana on ollut kiistaton 1950-luvun alkupuolelta lähtien. Kyse on suurista luvuista, sillä tupakointi aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 5 000 ennenaikaista kuolemaa. Määrä on päihdekuolemien määrää selvästi suurempi. Joka toinen tupakoija kuolee ennenaikaisesti johonkin tupakkasairauteen. Puolessa vuosisadassa vainajia on kertynyt 250 000, yli kaksi kertaa viime sodissa kaatuneitten määrä. Aurejärven kirja on perusteellinen kuvaus niistä keinoista, joilla tupakkateollisuus on hämärtänyt tai kokonaan kiistänyt tupakoinnin vaarallisuuden. Keinovalikoima on todella vaikuttava. Tupakkateollisuus rahoitti esimerkiksi muutaman vuoden toimineen Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n toiminnan, jonka puheenjohtajalla Aarne Saarisella riitti näkemystä: Terveyden nimissä pyritään tupakoitsijat saattamaan toisen luokan kansalaisiksi, syrjittyyn asemaan. Ilmiö on verrattavissa keskiajan noitavainoihin ja nykyajan rasismiin ja suvaitsemattomuuteen. Aurejärven kirja dokumentoi oivallisesti sen ilmiselvään valehteluun perustuneen argumentoinnin, jolla tupakkateollisuus puolusti kantojaan. Ja jos oikein haluaa herkutella, kannattaa lukea THL:n julkaisu Kevytsavukeoikeudenkäynti Suomessa 2005 2010, johon on tallennettu tuon oikeudenkäynnin pöytäkirjat. Sen rinnalla Kafkankin tekstit paikoin kalpenevat. Ihan kolumnin otsikon kaltaista väitettä eivät valan vannoneet todistajat esitä, mutta paljon ei puutu. Maallikkolukijalle uutta on tieto siitä, miten tarkoin kansainväliset emoyhtiöt valvoivat suomalaisten lisenssivalmistajiensa toimintaa. Kun Amerin uusi toimitusjohtaja Olli Laiho meni 1990 ensimmäisessä haastattelussaan myöntämään keuhkosyövän ja tupakoinnin yhteyden, emoyhtiö tiedusteli jo samana iltapäivänä, mitä Suomessa oikein on meneillään. Seuraavana päivänä Amer pyysi emoltaan aineistoa, jonka avulla voisi to educate Mr Laiho. Kiitettyjä olkoot Amerikassa käydyt oikeusprosessit, joiden tuloksena on tullut julkiseksi paljon Suomeakin koskevaa, muutoin salassa pysynyttä aineistoa. Aurejärvi on hävinnyt oikeusjuttunsa käsittääkseni sen vuoksi, että oikeus edellyttää näytön kiistämättömyyttä yksilötasolla. Sitä, että tupakka ja vain tupakka on tappanut juuri tämän henkilön. Sille ei ole riittänyt yhtä kiistämätön väestötason epidemiologinen näyttö. Kirja herättää minussa myös vanhan sosiologin, sillä tupakointi näyttää muuttuvan luokkakysymykseksi. Se on enenevästi pienituloisimman, vähiten koulutetun ja terveydestään heikoimmin huolehtivan väestönosan toimintaa. Päihdetyön kannattaa ottaa oppia tupakkavalistuksesta. Vaikka valistuksen tie on ollut hyvin hidas, on tilanne kuitenkin kääntynyt parempaan suuntaan. Sinnikkyys kannattaa. Ehkäpä kokonaan savuton Suomi ei ole tavoittamaton utopia. x Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee järjestöpäällikkönä Takuu- Sääti össä. Kommentoi: www. a-klinikka. fi/tiimi 15

TUULA VUOLLE-SELKI x tuula.vuolle@gmail.com AAMULLA KAIKKI ON PAREMMIN Kirjallisuuden kertomuksia lasten ja nuorten selviytymisestä PÄIVI KARJALAINEN 16

Lapsi on perheen vastuunkantaja. Lapsi koettaa kestää. Tällaisen kuvan kirjallisuus antaa lasten ja nuorten selviytymisestä perheessä, jossa yksi tai molemmat vanhemmat juovat liikaa. V anhempien alkoholinkäytön vaikutukset lapsen elämään ovat nousseet puheenaiheeksi muun muassa Lasinen lapsuus -toiminnan tekemien selvitysten ansiosta. Päihdeongelmaisten vanhempiensa kanssa eläneiden lasten kokemuksia tutkinut Maritta Itäpuisto tekee huomion, että lasten kokemukset tahtovat jäädä aikuisten ongelmien varjoon. Lähiyhteisön häveliäisyys ja haluttomuus puuttua lasten hätään on yleistä. Samanlaisia ajatuksia nousee mieleen, kun lukee kaunokirjallisuutta, jossa päihdeteema on läsnä. Lapsen ja nuoren maailmaan on yllättävän vaikea hypätä, varsinkin kun aihe on hankala. Toisin kuin oikeassa elämässä, nuortenkirjoissa tarinat ovat toiveikkaita ja niiden loppu onnellinen. Vanhempien päihdeongelmien kanssa kamppailevat lapset sinnittelevät, jaksavat ja lopulta selviytyvät. Lähtökohtani on tarkastella kirjallisuuden tarjoamia selviytymiskeinoja peilaten niitä nuorten omiin ajatuksiin. Nuorten kokemuksia olen kerännyt Varjomaailma-verkkopalvelun Varjofoorumi-keskustelualueelta (varjomaailma.fi). Tämän päivän lapsille ja nuorille sosiaalinen media tarjoaa luontevan tavan purkaa tuntojaan. Sovittelija ja hoivaaja A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminta järjesti vuosituhannen taitteessa kirjoituskilpailun, jossa kerättiin tarinoita kasvamisesta alkoholiperheessä. Kilpailun parhaat tekstit julkaistiin vuonna 2003 Pikkuaikuisia-nimisenä kirjana. Jo aikuistuneiden lasten kertomuksissa perheen alkoholiongelmainen on yleensä isä. Perhettä kannatteleva äitikin voi olla lasten ulottumattomissa, kun kaikki huomio kiinnittyy päihdeongelmaiseen. Reko Lundánin romaanissa Ilman suuria suruja perheen äiti Hanna irtisanoutuu miehensä hoivaamisesta. Erokriisin kuohuissa isä raitistuu, jolloin perheestä vastuuta kantanut äiti alkoholisoituu. 1970 1990-luvuille ajoittuvan kirjan näkökulma on poikkeuksellinen ja nimenomaan lasten kokemuksiin tukeutuva. Maailma lähenee Varjofoorumin tarinoiden absurdiutta lasten seuratessa vanhempiensa sekoiluja. Pikkuaikuisuus nousee päällimmäiseksi myös Susanna Alakosken romaanissa Sikalat. Suomalaisen siirtolaisperheen vanhin tytär joutuu ottamaan aikuisen roolin vanhempien rappion syvetessä. Varjofoorumin viesteissä pulloon tarttuvat sekä isä että äiti. Yhteistä 1960-luvulla kasvaneelle ja tämän päivän nuorelle on liian varhainen aikuistuminen ja vastuu perheestä ja vanhempien jaksamisesta. Kun pienempi lapsi vetäytyy leikkeihinsä, isompi sovittelee ja hoivaa. Mutta en voi olla miettimättä, etten ole oikein saanut elää kunnollista lapsuutta, siis sitä iloista ja huoletonta aikaa. Mä oon 10 v. asti joutunut ottamaan enemmän vastuuta kuin pitäisi. Olen joutunut huolehtimaan vanhemmistani, etteivät he tekisi toisilleen mitään. Nimimerkki hyde Varjofoorumilla maaliskuussa 2011. Selviytyminen omin avuin Sosiologi Sari Näre on teoksessa Ruma sota talvi- ja jatkosodan vaiettu historia nimennyt sodanjälkeisen nuorison kannattelijasukupolveksi. Sodasta selviydyttyään lapset ja nuoret joutuivat kohtaamaan sodan jälkeisen ankean ilmapiirin, jota leimasi kova alkoholinkäyttö. He olivat sukupolvi, joka ei pitänyt itsestään ääntä. Jokaisen pienestä isompaan oli otettava vastuuta. Kansakunta eli sodan luomassa stres- 17

Kestämällä selviää edelleen, kertovat nykynuoret. sitilassa. Alkoholinkäyttö oli yleistä ja surutonta. Kuten Maritta Itäpuisto tutkimuksessaan toteaa, suomalainen kulttuuri on tarjonnut juomiselle runsaasti legitimaatiokeinoja, oikeutettuja syitä ryypätä. Tässä tapauksessa koettu sota on hyväksytty alkoholinkäytön selitykseksi. Kestämällä selviää edelleen, kertovat nykynuoret. Kuka on sanonut, että elämä on helppoa? Meillä jokaisella on oma elämämme iloineen ja suruineen ja me koemme ne eri lailla. Yrittäkää ihmiset jaksaa... Se mikä ei tapa vahvistaa. Nimimerkki fairytail Varjofoorumilla helmikuussa 2011. Pako mielikuvitusmaailmaan Elvi Sinervo kirjoitti romaanin Viljami Vaihdokas sodan jälkeen. Tarina kertoo mielikuvitusmaailmaan ja fantasioihin pakenevasta pojasta, joka vaihtuu vauvana synnytyslaitoksella. Kirja sijoittuu 1920- ja 1930- luvun taitteen pula-aikaan. Eletään myös kieltolain aikaa. Työttömäksi joutuneet upottavat murheensa ja perheen ruokarahat pirtuun. Lapsen mielikuvitusmaailma on kaunokirjallisuuden ja taiteen helmi. Se on kautta aikojen houkutellut kirjailijoita ja taitelijoita. Mielikuvituksen salaiseen maailmaan ovat piiloutuneet myös alkoholiongelmaisten lapset, jotka ovat kokeneet oikean elämän liian ahdistavaksi. Pikkuaikuisissa nimimerkki Sohvantausprinsessa saa turvaa mielikuvitusleikeistään. Olohuoneen sohvasta tulee turvallinen linnoitus: Olin kaunis ihana prinsessa. Päälläni on kullalla kirjailtu pitkä iltapuku ja hiukseni ovat kuin liehuvaa viljaa. Mari Mörön Kiltin yön lahjoissa Siia-tyttö elää perheyhteisössä, jossa ihmissuhteet ovat sotkuiset. Mörön kirja sisältää karuudessaan kosolti toivoa. Se näyttää, miten eri ihmisten elämä joudutaan rakentamaan hyvin erilaisista aineksista. Kuvittelu- ja sopeutumiskyky tarjoaa lapsille yhden selviytymiskeinon. Mustaa huumoria ja itsesääliä Kreetta Onkelin Ilonen talo on humoristinen romaani synkeästä aiheesta. Tarina on ahdistava mutta myös vapauttava. Alakosken tavoin Onkeli kirjoittaa mustalla, melko hurtilla huumorilla. Onkeli onkin antanut myöhemmin ymmärtää, ettei ole halunnut teoksessaan ottaa kantaa siihen, mikä on totta ja mikä parodiaa. Pikkuaikuiset-kirjassa aikuisten lasten kertomuksista huumori puuttuu. Edes aika ei kultaa muistoja. Varjofoorumilla on mukana muutama fiktiivinen tarina, joissa on mukana huumoria. Silti fiktionkin takaa pilkottaa huomion kaipuu ja itsesääli. Mutta pian Mayle sai keuhkosyövän. Vanhemmat olivat melkein puolikuolleita tiedettyään sen ja melkein haudassa tiedettyään mistä se johtui. He saivat kohtaukset ja vaativat vatsahuuhteluita sun muita. Noin vuosi myöhemmin Mayle on normaali koulutyttö, ei lissu, ei tupakoi, meikkaa vähän, ei juo. On saanut hyvän opetuksen. Nimimerkki Lonny Varjofoorumilla maaliskuussa 2009. Talouden maailma marssii kuvaan Nuorisokirjallisuudessa yleisin selviytymiskeino, positiiviset ihmissuhteet, löydetään kodin ulkopuolelta. Sodanjälkeisen Suomen mittavin lama 1990-luvulla jätti yhteiskuntaan suuren pitkäaikaistyöttömien armeijan. Sosiaali- ja perhepoliittisten leikkausten vuoksi suurimpaan hätään joutuivat ne, jotka olisivat eniten apua tarvinneet, myös päihdeperheiden lapset. Ilmiö on nähtävissä nuorisokirjallisuudessa. Tapani Baggen vuonna 2003 ilmestyneessä Tuhlaajafaijassa juoppo isä yrittää kouluttaa teini-ikäisestä pojastaan kaltaistaan varasta. Nousukauden myötä 2000-luvulle tultaessa rappiovanhemmat vaihtuvat työhönsä uppoutuneiksi uraohjuksiksi, joiden alkoholinkäyttö on jokapäiväistä. Uuden sukupolven ongelmajuojat ovat niitä, joiden 18

Mielikuvitus on keino paeta turvattomuutta ja ahdistusta. ongelmajuominen on alkanut arkipäiväisestä alkoholinkäytöstä. Näin käy esimerkiksi Mari Lampisen nuortenkirjassa Mari ja Joona. Vaikka 2000-luvun alkoholistiperheet ovat keskiluokkaisia, taustalla jäytää työttömyyden ja irtisanomisen pelko. Kulissien romahtaminen johtaa juomiskierteeseen. Sanna Eevan tyttöjen hevoskirjaksi luokiteltavassa nuorisokuvauksessa On luvattu leudompaa Saaga repäisee itsensä pois kotoa Eppuhevosen ja hevostallilta saamiensa ystävien turvin. Kirjan päätös huokuu toivoa: Epulla on jo hyvä koti. Nyt on mun vuoro. Pelastus voi löytyä mistä vain Nuorisokirjallisuudessa esiin nousevat ennen kaikkea positiiviset ihmissuhteet ja niiden merkitys. Hyvä ystävä, tukiperhe, harrastukset, eläin mikä tahansa voi olla nuoren pelastus. Todellisuudessa alkoholistiperheiden lasten on monta kertaa mukauduttava vanhempien elämään ja kiellettävä lapsuuteen kuuluvat asiat. On hypättävä lapsuudesta suoraan aikuisen rooliin, oltava pikkuaikuisia. Liian varhainen aikuistuminen toistuu myös internetin Varjofoorumin kertomuksissa. Sitkeys ja kestävyys nousevat esiin myös kirjallisuudessa. Pikkuaikuisissa katsotaan ajan tuoman etäisyyden kautta menneisyyteen ja eheytyminen on jo alkanut. Varjofoorumin It s my life -tarinat kertovat itsensä kovettamisesta. Mielikuvitus kuuluu pienen lapsen maailmaan. Se voi olla myös keino paeta turvattomuutta ja ahdistusta, jota vanhempien alkoholinkäyttö herättää. Nuorten mielikuvitusmaailma on raadollisempi ja toivottomampi. Varjofoorumin tarinoita leimaa itsesääli ja toive vanhempien havahtumisesta. Toisin kuin aikuisten lasten kertomuksissa, nuorten tämän ajan tarinoissa elää Ilonen talo -romaanista tuttu musta huumori joskin niiden sisällä on aina myös vakava viesti. x JUTUSSA MAINITUT KIRJAT JA MUUT LÄHTEET: Susanna Alakoski: Sikalat. Schildts 2007. Tapani Bagge: Tuhlaajafaija. Tammi 2003. Sanna Eeva: On luvattu leudompaa. Karisto 2007. Maritta Itäpuisto: Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 124. Kuopion yliopisto 2005. Mari Lampinen: Anni ja Joona. Gummerus 1998. Reko Lundán: Ilman suuria suruja. WSOY 2002. Mari Mörö: Kiltin yön lahjat. WSOY 1998. Sari Näre & Jenni Kirves (toim.): Ruma sota talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Johnny Kniga 2008. Kreetta Onkeli: Ilonen talo. Muistojeni Sisä-Suomi. WSOY 1996. Elvi Sinervo: Viljami Vaihdokas. Tammi 1967 (1. painos 1946). Kirsi Utoslahti & Teuvo Peltoniemi (toim.): Pikkuaikuisia. Kirjoituskilpailun kertomuksia ja tutkimustietoa Lasinen lapsuus -hankkeesta. Raporttisarja nro 42, A-klinikkasäätiö 2003. Varjofoorumi-keskustelualue Varjomaailma-verkkopalvelussa, varjomaailma.fi. FT Tuula Vuolle-Selki on tietokirjailija. Muistoja ei kultaa välttämättä edes aika. 19

Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi 20