Antero Karppinen Johdatus GDF 3.0 -standardiin
SISÄLLYSLUETTELO JOHDATUS DIGITAALISIIN KARTTOIHIN...2 KARTTOJEN KÄYTTÖTARKOITUKSET...2 KARTTOJEN TUOTANTO...2 KARTTATYYPIT...2 DIGITAALISTEN KARTTOJEN MERKITYS TELEMAATTISILLE SOVELLUKSILLE...5 GDF-STANDARDIN SISÄLTÖ JA PÄÄKOHDAT...6 STANDARDIN TAUSTA JA HISTORIA...6 TARKOITUS...6 SISÄLTÖ...6 Käsitemalli...7 Tieverkon kohteet...8 Ominaisuudet...9 Riippuvuudet...9 Laatu...10 GDF-STANDARDIN SOVELTAMINEN KÄYTÄNTÖÖN...11 DIGIROAD-PROJEKTI...11 GDF-STANDARDIN SOVELTAMINEN MUISSA MAISSA JA KAUPALLISISSA TUOTTEISSA...11 LÄHDELUETTELO...12
Johdatus digitaalisiin karttoihin Karttojen käyttötarkoitukset Perinteisiä karttoja ovat esimerkiksi maanmittauslaitoksen valtakunnalliset yleismaastokartat, kuten perus- ja topografikartta tai erityismaastokartat kuten Karttakeskuksen GT-kartta. Yleismaastokarttoja käytetään pohjakarttoina ja suunnittelun lähtötietoaineistoina ja erityismaastokarttoja esimerkiksi tiellä liikkumisen tarpeisiin. Tietotekniikassa perinteiset paperikartat on korvattu digitaalisilla kartoilla. Tällöin puhutaan GIS- (Geographical Information System) tai paikkatietojärjestelmistä. Digitaalinen tallennus- ja esitystapa mahdollistavat lukuisan joukon uusia käyttötarkoituksia, joissa karttojen tietosisältöä voidaan hyödyntää saumattomasti eri sovellusten osana. Digitaalinen kartta voi olla esimerkiksi tietokantatyyppisen työasematyöskentelyn käyttöliitymä, osoitekartta, reittikartta, palvelukartta tai maaston kolmiulotteinen malli. Paikannuslaitteiden ja - menetelmien kehitys sekä hintojen lasku ja laitteiden yleistyminen massamarkkinoille lisäävät digitaalisten karttojen kysyntää esimerkiksi liikenteen monissa telemaattisissa sovelluksissa. Karttojen tuotanto Karttojen tuotanto on siirtynyt lähes täysin digitaaliseen aikakauteen. Ilma- ja satelliittikuvien sekä maastomittausten tiedot käsitellään numeerisessa eli digitaalisessa muodossa ja niihin lisätään eri tietokannoista ja rekistereistä saatavia tietoja. Yhä pienempi osa uusista kartoista tuotetaan digitoimalla vanhoja paperikarttoja. Digitaalisia karttoja ylläpidetään ja päivitetään GISjärjestelmien tietokannoissa. Edelleen käytössä olevat paperikartat ovat siis GIS-järjestelmien tulosteita. Yhä yleisemmin tuotteena on laajemman tietokannan ote tiedoston muodossa, joka on olennainen osa edellä mainittuja sovelluksia. Karttatyypit Digitaalisten karttojen päätyypit ovat rasteri- ja vektorikartta. Rasterikartta on rasterikuva eli pikseleistä koostuva tietokoneen näytöllä esitettävä kuva. Se on ulkonäöltään usein samankaltainen perinteisen paperikartan kanssa. Oheisissa kuvissa nähdään esimerkkinä rasterikartoista ote opaskartasta ja GT-kartasta. Rasterikartta soveltuu havainnollistamaan esimerkiksi GPSpaikannuslaitteella määritettyä sijaintia tai taustakartaksi useisiin sovelluksiin. Koska rasterikartat perustuvat tietyn mittakaavan omaavaan lähtöaineistoon, kartan zoomaaminen lähtöaineistosta poikkeavaan mittakaavaan huonontaa kartan ulkoasua tietokoneen näytössä. GIS-sovelluksissa käytetäänkin usein usean eri mittakaavan aineistoja, jotta kartan luettavuus säilyy zoomaustasosta riippumatta. Vektorikartassa kuvattavat maantieteelliset kohteet esitetään pisteinä, viivoina ja alueina. Vektorikarttaa voi zoomata portaattomasti ja esimerkiksi tekstien vektoroiminen takaa luettavuuden.viivoista ja pisteistä muodostetaan graafien linkkejä ja solmuja ja edelleen topologisesti sulkeutuvia verkkoja. Esitystapa mahdollistaa graafeihin perustuvan laskennan, jota tarvitaan esimerkiksi logistisessa suunnittelussa tai vaikkapa reitinlaskennassa. Useissa sovelluksissa laskennassa tarvittava vektorikartta yhdistetään havainnolliseen taustarasterikarttaan, jolloin puhutaan nk. hybridikartasta. 2
Kuva 1. Esimerkki rasterikartasta: ote Helsingin opaskartasta (Copyright Karttakeskus) Kuva 2. Toinen esimerkki rasterikartasta: GT-Suomi (Copyright Karttakeskus) 3
Kuva 3. Esimerkki vektorikartasta: Ote Suomen Tiestöstä (Copyright Karttakeskus) 4
Digitaalisten karttojen merkitys telemaattisille sovelluksille ISO:n teknillinen komitea TC 204 on raportissaan /1/ luetellut joukon telemaattisia toimintoja. Liikennetelematiikkahankkeiden arviointiohjeiden laatimisen yhteydessä näistä toiminnoista on valittu Suomen oloihin soveltuva luettelo /2/. TETRA-tutkimusohjelman hankkeeseen 7 kuuluvassa DIGIROAD-projektissa on edelleen määritetty suomalaisten sovellusten kannalta ne oleellisimmat telemaattiset funktiot, joissa tarvitaan digitaalisia karttoja. Oheinen DIGIROAD-projektin raportin taulukko esittää asiantuntijaryhmän laatiman luettelon digitaalista tieverkon kuvausta tarvitsevista toiminnoista. TIEDOTUS Tiedotus vaihtoehtoisista kulkumahdollisuuksista 1 Autoilu (reitin suunnittelu) 2 Linja-autoliikenne 3 Liittyminen muihin kulkumuotoihin (taksi, rautatieasema, lentoasemat, satamat, liityntäpysäköinti) 4 Pysäköintipaikat 5 Kevyt liikenne 6 Tiedotus tieliikenteelle Liikenteen sujuvuudesta, häiriöistä, tietöistä, liikenteen ohjauksen ja kysynnän hallinnan toimenpiteistä, säästä ja kelistä 7 Tiedotus matkailu- ja oheispalveluista KULJETTAJAN TUKIJÄRJESTELMÄT Suunnistus ja reitinopastus, kuljettajan järjestelmä 8 Yksityisautoilu 9.1 Ammattiautoilu, Metsäkuljetukset 9.2 Ammattiautoilu, Runkokuljetukset 9.3 Ammattiautoilu, Jakelu-/noutokuljetukset 10 Automaattinen nopeuden säätö 11 Hätäpalvelut: Liikenneonnettomuus, Ajoneuvon rikkoutuminen KYSYNNÄN HALLINTA JA LIIKENTEEN OHJAUS 12 Liikennekeskuksen seurantajärjestelmä: Liikenteen, tietöiden, häiriötilanteiden, sään ja kelin seuranta 13 Liikenteen ohjaus muuttuvilla opasteilla 14 Aluekohtaiset liikennerajoitukset: Muuttuvat tienkäyttömaksut ja käyttökiellot 15 Kutsujoukkoliikenteen järjestäminen KALUSTON JA KULJETUSTEN HALLINTA 16 Linja-autoliikenteen hallinta: Kaluston seuranta, liikenteen suunnittelu, poikkeustilanteiden hallinta Kaluston ja kuljetusten hallinta, kuljetussuunnittelijan järjestelmä 17 Kaluston seuranta, kuljetusten suunnittelu, poikkeustilanteiden hallinta, lastaus ja tavaran purku 18 Kulkumuodon vaihto 19 Metsäkuljetukset 20.1 Tieliikenteen erikoiskuljetusten hallinta viranomaisnäkökulma: Lupakäsittely, kuljetuksen seuranta, hätätilanteet 20.2 Tieliikenteen vaarallisten aineiden kuljetusten hallinta viranomaisnäkökulma: Lupakäsittely, kuljetuksen seuranta, hätätilanteet 21 Hälytysajoneuvojen hallinta 5
Luettelo perustuu telematiikan kotimaisten asiantuntijoiden haastatteluihin, joiden perusteella laadittiin nk. toimintokortit. Niihin on kerätty yksityiskohtaiset tiedot kunkin toiminnon määrittelystä, toiminnon tarvitsemista yksittäisistä karttaan liittyvistä tietolajeista ja tarkkuusvaatimuksista. Digitaalisen kartan muodossa oleva tieverkon kuvaus tarjoaa toiminnoille ensisijaisesti yksikäsitteisen maantieteellisen referenssin ja toisaalta tähän verkkoon kiinnitetyt ominaisuustiedot mahdollistavat toiminnon funktionaalisuuden. GDF-standardin sisältö ja pääkohdat Standardin tausta ja historia GDF (Geographic Data Files) -standardin kehitys on lähtenyt liikkeelle autonavigointilaitteiden valmistajien tarpeesta yhtenäistää hajanaisia markkinoita. Digitaalisen karttastandardin kehittämistarvetta voidaan verrata muutaman vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen videojärjestelmien markkinoilla, jolloin Beta-, VHS- ja Philipsin oma järjestelmä kilpailivat keskenään. Videoelokuvia oli tuotettava jokaiseen järjestelmään, koska nauhat eivät olleet järjestelmien kesken vaihtokelpoisia. Markkinat yhtenäistyivät vasta sitten, kun VHS saavutti valta-aseman. Philips, Bosch ja Hannoverin yliopisto aloittivat Eureka-tutkimusohjelman Demeter-projektissa GDF:n kehittämisen. Standardin ensimmäinen versio 1.0 esiteltiin lokakuussa 1988. EU:n DRIVEtutkimusohjelmassa arvioitiin standardin soveltamismahdollisuuksia TFEDRM (Task Force European Digital Road Map) ja PANDORA (Prototyping a Navigation Database of Road network Attributes) -projekteissa. Myös Eureka-ohjelmassa jatkettiin GDF:n kehittämistä CARMINATprojektissa sekä edelleen DRIVE II -tutkimusohjelmassa EDRM II (European Digital Road Map II) -projektissa vuosina 1992 1994. Standardista julkaistiin versiot 2.0, 2.1 (lokakuussa 1992), 2.2 (marraskuussa 1994) ja 2.3 (syyskuussa 1995). Versio 3.0 on esitelty 12.10.1995 /3/ ja hyväksytty ISO-standardiksi (Technical Report -statuksella) ISO/TR 14825 15.11.1996. CEN on vastaavasti hyväksynyt työryhmässä 278 standardin tunnuksella ENV ISO 14825:1996 Geographic Data Files Tämän jälkeen standardi on ollut CEN:ssä jatkokäsittelyssä ja siirtynyt takaisin ISOon vuonna 1999. Standardista odotetaan uutta versiota vuoden 2000 aikana. Tarkoitus GDF-standardi on tarkoitettu tehostamaan tiestöön liittyvän maantieteellisen tiedon keruuta, tuotantoa ja käsittelyä. Se koostuu yleisestä viitemallista, joka perustuu sovellusriippumattomaan tietomalliin ja sen päälle rakennettuun tieverkon sovellusmalliin, loogisen tietorakenteen kuvauksesta ja tiedonsiirtoformaatin määrittelystä. Standardi kuvaa tieverkon käsitemallin (entity-relationship) avulla. Tiedonsiirtoformaatti on tarkoitettu eri GIS-järjestelmien väliseen tiedonsiirtoon. Standardissa ei oteta siis kantaa tietojen fyysiseen tallennusmediaan tai laiteteknisiin asioihin eli standardi ei sinänsä ratkaise käytännön sovellusten eroavaisuuksista aiheutuvia ongelmia, kuten eri navigointijärjestelmien CD-ROM levyjen yhteensopimattomuutta. Sisältö Standardin nykyisen version 3.0 laajuus on noin 440 sivua. Se käsittää 12 lukua, joissa määritellään käsitemalli, tieverkon elementit eli kohteet, elementtien ominaisuudet eli attribuutit ja elementtien väliset relaatiot eli riippuvuudet. Lisäksi kuvataan laatumalli, jonka perusteella arvioidaan aineiston soveltuvuus tietokantaan, ja eritellään yksityiskohtaisesti siirtotiedoston rakenne. Standardissa annetaan myös jonkin verran soveltamisohjeita esimerkiksi tieverkon kuvauksen yleistämisestä. 6
Käsitemalli Oheisessa kuvassa on esitetty GDF:n yleinen tietomalli, jossa kuvataan käsitemallin symboleilla standardin rakenne. THEME [NAME, CODE] KOHDE- TEEMA KOHDE- RYHMÄ CLASS [NAME, CODE] CATEGORY [CODE] of belongs to of KOHDE- LUOKKA may be repr. by may be repr. by belongs to belongs to of OMINAISUUS KOHDE RIIPPUVUUS ATTRIBUTE [ID] of carries [ID] is contained in contains SEMANTIC RELATION- SHIP [ID] MONIMUTKAINEN KOHDE COMPLEX contains is contained in SIMPLE YKSINKERTAINEN KOHDE is contained in contains PISTEMÄINEN KOHDE POINT VIIVAMAINEN KOHDE LINE AREA ALUEMAINEN KOHDE represents is repr. by is repr. by is repr. by NODE [ID] SOLMU JANA represents represents PINTA ISOLATED NODE NON ISOLATED NODE bounds bounds starts at ends at EDGE [ID] right bounds is bounded by left is bounded bounds by FACE [ID] is contained in contains Kuva 4. GDF:n yleinen tietomalli 7
Alimmalla tasolla ovat nk. kartografiset primitiivit solmu, jana ja pinta, joilla tieverkon geometria kuvataan. Näistä muodostuvat tarkemman kuvaustason (Level 1) kohteet piste, viiva ja alue. Kohteisiin liitetään ominaisuuksia ja ne voivat olla osana riippuvuuksia. Yhteen kuuluvat kohteet ryhmitellään teemoiksi. Tieverkon kohteet Kohteet ovat reaalimaailman objekteja kuten tiet ja rakennukset. Kohteet on ryhmitelty seuraaviin teemoihin: tiet sekä juna- ja Road Is part of contains Road Element contains is part of Aggregated way X starts at bounds ends at bounds Is part of contains starts at bounds ends at bounds contains is part of Intersection Junction Is part of contains bounds starts at bounds ends at bounds starts at bounds ends at bounds starts at bounds ends at Ferry Is part of contains Ferry Connection Address Area Boundary Element is bound by bounds lauttakuljetukset hallinnolliset alueet taajama-alueet ja nimetyt alueet maanpinnan peite ja -käyttö sillat ja tunnelit rautatiet vesitiet liikenteen ohjausvälineet palvelut julkinen liikenne yleiset elementit Luettelo antaa käsityksen siitä, mitä kohteita standardi kattaa. Tieteema sisältää maakulkuneuvojen verkon geometrian ja on siten tärkein. Muut teemat ovat tärkeitä lähinnä eri sovellusten kannalta. Address Area Kuva 5. Tieteeman käsitemalli. Oheisessa kuvassa 5. on esitetty esimerkkinä tieteeman käsitemalli. Kaavion keskellä olevat käsitteet Road Element, Junction ja Ferry Connection muodostavat kuvaustason 1 peruskomponentit. Yleistetyllä tasolla (Level 2) esiintyvät käsitteet Road, Intersection ja Ferry. Yleistetty kuvaus on käyttökelpoinen sovelluksissa, joissa verkon epätarkempi esitys on riittävä. Kuvassa 6. esitetään standardin soveltamista käytännön tilanteeseen, jossa kaksiajoratainen katu ja kaksi yksiajorataista leikkaavat toisensa. Keskimmäisessä osakuvassa kaksiajorataisen kadun molemmat ajoradat on kuvattu erikseen (L 224 ja L 230) samoin kuin kaikkien ajoratojen 8
Puistotie Puistotie leikkauspisteet (S 80, S 82, S 185, S 186). Tämänkaltainen tarkka kuvaus on tarpeen esimerkiksi ajoneuvonavigoinnin sovelluksessa. S 185 L 224 S 80 Alemmassa osakuvassa käytetään yleistettyä esitystä, jossa kaksiajorataisen kadun ajoratoja ei erotella toisistaan. Tämä kuvaustapa soveltuu esimerkiksi reitinsuunnitteluun. S 186 CS 518 L 230 S 82 CL 324 CS 582 Standardin nykyisessä versiossa on määritetty 115 kohdetta. Näistä selvästi kaikkein suurin osuus, 61 kohdetta, sijoittuu Palvelut-teemaan. Tieverkon geometrian kuvaukseen riittää 10 kohdetta. Palvelujen suuri määrä johtunee Kuva 6. Standardin kaksi kuvaustasoa standardin alkuperäisestä tavoitteesta ottaa huomioon kaupallisten navigointijärjestelmien tarpeet. Ominaisuudet Elementtien ominaisuuksien avulla tieverkon geometrian kuvausta laajennetaan monien sovellusten kannalta välttämättömillä lisätiedoilla. Ominaisuuteen (esimerkiksi tien leveys tai kaistojen lukumäärä) liitetään aina arvo. Ominaisuudet ryhmitellään yleisiin ja kohdeteemoihin kuuluviksi. L 416 L 413 L 303 L 302 L 301 Standardissa on määritelty 121 ominaisuutta. Tie-teeman kohteilla on 66 ominaisuutta, mikä osoittaa, että standardin laatijat ovat varautuneet verkon yksityiskohtaiseen kuvaamiseen. Palvelut-teeman kohteille on määrittetty 26 ominaisuutta. L 306 L 415 L 414 J1 J2 J3 J4 L 305 L 412 L 411 L 304 Riippuvuudet Riippuvuudet ilmaisevat eri kohteiden välisiä suhteita, kuten esimerkiksi että tietyltä kadulta (tie-elementiltä) on kääntyminen kielletty toiselle kadulle (kuva 7.). Vastaavasti riippuvuuksia voidaan muodostaa hallinnollisten alueiden välille tai vaikkapa jonkun palvelun ja pysäköintialueen välille. koodi tie-elementti risteys tie-elementti tie-elementti tie-elementti 2102 L416 J1 L415 L305 L304 2102 L411 J4 L304 Kuva 7. Esimerkki riippuvuuden kuvaamisesta GDF:ssä. 9
Laatu GDF määrittelee yleiset laadun kuvauksen ja mittaamisen ehdot ja menetelmät. Määrityksen perusteella erilaisten digitaalisten karttatietokantojen laatua voidaan arvioida ja eri tietokantoja voidaan verrata keskenään. Tietosisältö ja tiedon laatu määräytyvät pääasiassa sovelluksen vaatimusten perusteella, ts. eri sovellukset tarvitsevat yksilöllisesti koostettuja tiedostoja määrätyllä sisällöllä ja määrätyn laatuisena. Toisaalta tietyillä sovellusalueilla kuten esimerkiksi ajoneuvonavigoinnissa vaadittava karttainformaatio voi vaihdella sen mukaan, mitä järjestelmän toimintoja tai palveluja sovellus tukee. Tietojen laatua arvioidaan viidellä ei käsitteellä, jotka on lueteltu oheisessa taulukossa. Taulukko 1. Tietojen laatua kuvailevat määritteet. Suomenkielinen nimi Englanninkielinen Määritelmä nimi Erottelu Resolution Pienin mittausyksikkö, joka voidaan kuvata ominaisuuden tai koordinaatin arvona. Erottelu määrää toistotarkkuuden ja mittaustarkkuuden rajan. Tarkkuus (Toistotarkkuus) Precision Mittausten tarkkuus mitattaessa samaa ilmiötä toistuvasti samoissa olosuhteissa ja samalla tekniikalla (laskennallisesti yksittäisen mittauksen keskihajonta). Käytetään digitointitoimenpiteen tai minkä tahansa tiedonkeruumenetelmän kvalifiointiin. Tarkkuus (Mittaustarkkuus) Accuracy Havaintojen, laskelmien tai estimaattien poikkeama todellisista arvoista tai arvoista, jotka hyväksytään todellisiksi. GDF:ssä mittaustarkkuutta käytetään koordinaattiarvojen ja määrällisten ominaisuusarvojen kvalifiointiin. Oikeellisuus Correctness Ilmaisee, onko todellisuutta kuvaava tieto tallennettu määrätyn tietoluettelon mukaisesti. Täydellisyys Completeness Niiden tietoalkioiden (data item) prosenttiosuus, jotka ovat todellisuudessa tiedostossa verrattuna siihen määrään, mitä tiedostossa pitäisi olla. Ajantasaisuus Up-to-dateness Määräytyy mittauksen ajankohdasta (ei julkaisuajankohdasta) ja tiedoston elementtien vanhenemisnopeudesta. 10
GDF-standardin soveltaminen käytäntöön DIGIROAD-projekti DIGIROAD-projekti kuuluu TETRA-tutkimusohjelman hankkeeseen 7, Kaikki liikennemuodot kattava liikenteen tietojärjestelmä KALKATI. Hankkeen pitkän aikavälin tavoitteena on kehittää liikenteen eri sektoreiden toimijoille sekä palveluiden tuottajille tieto- ja tiedonvaihtojärjestelmä, jonka avulla on mahdollista kehittää kattavia palveluja ja tehostaa liikenteen eri sektoreiden toimintaa tietojen yhteiskäyttöisyyden myötä. Lyhyen aikavälin tavoitteena on erityisesti muodostaa koko liikennejärjestelmän kattava digitaalinen kuvaus, joka perustuu olemassa oleviin kansallisiin paikkatietoaineistoihin ja rekistereihin. Kuvaus kattaa Tielaitoksen omistamat yleiset tiet, kuntien omistamat kadut ja kaavatiet, Metsähallituksen, metsäyhtiöiden ja yksityisten omistamat metsätiet, turve- ja yksityistiet, tie- ja katuverkkoihin liittyvät terminaalit (satamat, ratapihat, lentoasemat ja kuorma- ja linja-autoliikenteen terminaalit) ja kevyen liikenteen väylät sekä linkityksen osoitetiedostoihin. Liikennejärjestelmän kuvauksen tietomalliksi valittiin GDF-standardi, jota sovelletaan ottaen huomioon kansalliset tarpeet. Järjestelmän tietosisällön perustana on telematiikan ja tien ylläpidon tarveanalyysin tulokset, jotka määrittävät tietosisällön tavoitetason pitkällä tähtäimellä. DIGIROAD-järjestelmän tietosisältö on huomattavasti suppeampi verrattuna kaikkiin GDFstandardissa määriteltyihin käsitteisiin. Kansalliselta kannalta tärkeiden sovellusten vuoksi sisältömäärittelyyn on otettu kuitenkin joitakin kohteita, ominaisuuksia ja riippuvuuksia, joita standardissa ei ole määritelty. Tähän menettelyyn standardi tarjoaa mahdollisuuden. Käsitteiden vapaa määrittely on ongelmallista GDF-muotoisten tietojen siirrettävyyden kannalta, vaikkakin omat, kansalliset lisäykset standardiin koodataan standardissa annettujen ohjeiden mukaan. Koska GDF-standardin kehittämiseen ja soveltamiseen ei ole muodostettu kansainvälistä organisaatiota, ei ole olemassa elintä, joka antaisi yhtenäisiä soveltamisohjeita tai huolehtisi standardin integriteetistä. GDF-standardin soveltaminen muissa maissa ja kaupallisissa tuotteissa EU:n komissio on antanut tutkimuksen 4. puiteohjelmassa suosituksen, että liikenteen telematiikkaan liittyvissä projekteissa olisi käytettävä GDF-standardia silloin, kun projektissa käsitellään liikenneverkkoon liittyvää maantieteellistä informaatiota. DIGIROAD on tiettävästi ainoa eurooppalainen kansallinen hanke, joka perustuu tietomalliltaan GDF-standardiin. Hollantilais-belgialainen Tele Atlas B.V. on tärkein GDF-standardin kaupallinen soveltaja. Yritys tekee ajoneuvonavigointiin tarkoitettu CD-karttoja koko läntisen Euroopan alueelta. Tele Atlaksen Multi Net -niminen -tuote perustuu lähes täysin GDF-standardiin. Ruotsissa National Vägdatabas -projekti vastaa Suomen DIGIROAD-hanketta. NVDB:ssä sovelletaan ruotsalaista standardia SS 63 70 04, Geografisk information - Väg- och järnvägsnät - Begrepps- och tillämpningsmodell, joka on laadittu pääosin ISO:n STEP-standardien pohjalta. GDF-standardista on otettu mukaan aikakäsitteiden määrittely. Saksassa GDF-standardia sovelletaan esimerkiksi kartantuottajien, kuten Tele Atlas tai NavTech, ja ohjelmistotalojen väliseen karttatietojen siirtoon. GDF-tietomallia on hyödynnetty myös Saksan tielaitoksen OKSTRA-projektissa /4/. 11
Lähdeluettelo /1/ Transport Information and Control Systems Reference Model Architecture(s) for the TICS Sector Part 1: TICS Fundamental Services, ISO/TR 14813-1:1998(E); ISO/TC 204 /2/ Kulmala R., Hyppönen R., Lähesmaa J., Manunen O., Oinas J., Pajunen-Muhonen H., Pesonen H. ja Ristola T. 1998. Liikennetelematiikkahankkeiden arviointiohjeet. Liikenneministeriön julkaisuja 59/98. Espoo 1998. ISBN 951-723-225-X. Sivuja 116. /3/ GDF 3.0 Documentation, http://www.ertico.com/links/gdf/gdf.htm /4/ Karppinen, A., Digitaalisten liikenneverkkoja kuvaavien karttojen kansainvälisen kehityksen ja standardoinnin selvitys, DIGIROAD-projektin raportti, 30 s., 1999. 12