1 LUPAPÄÄTÖS Nro 39/06/1 Dnro PSY-2004-Y-186 Annettu julkipanon jälkeen 3.4.2006 ASIA Vanttauskosken kalankasvatus- ja kalanviljelylaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Rovaniemi LUVAN HAKIJA Napapiirin Kala Oy Kuusamontie 5103 97625 VANTTAUSKOSKI
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE5 TOIMINTA... 6 Yleiskuvaus toiminnasta... 6 Vesilain mukainen toiminta... 6 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 10 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 10 Alueen luonto ja suojelukohteet... 10 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 10 Vesistön tila ja käyttö... 11 Veden laatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 11 Kalatalous... 13 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 14 Vaikutus pintavesiin... 14 Vaikutus kalatalouteen... 15 Vesilain mukainen intressivertailu... 15 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 15 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 16 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 16 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 17 Lupahakemuksen täydennykset... 17 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 17 Muistutukset ja mielipiteet... 17 Hakijan kuuleminen ja selitys... 22 Vastaselitys... 23 MERKINTÄ... 24 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 24 VESITALOUSLUPARATKAISU... 24 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 24 KORVAUSRATKAISU U... 25 LUPAMÄÄRÄYKSET... 25 Vesitalousluvan määräykset... 25 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 26 Päästöt pintavesiin... 26 Päästöt ilmaan... 27 Melu ja tärinä... 27 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 27 Varastointi... 27 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 27 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 28 Toiminnan lopettaminen... 28 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 28 RATKAISUN PERUSTELUT... 28 Lupaharkinnan perusteet... 28 Luvan myöntämisen edellytykset... 28 Vesitalouslupa... 28 Ympäristölupa... 29 Lupamääräysten perustelut... 29
Vesitalousluvan määräykset... 29 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 29 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 30 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 30 Toiminnan lopettaminen... 30 Korvausratkaisun perustelut... 30 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 31 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 32 Päätöksen voimassaolo... 32 Uuden luvan hakeminen ja lupamääräysten tarkistaminen... 32 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 32 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 33 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 33 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 33 KÄSITTELYMAKSU... U 33 Ratkaisu... 33 Perustelut... 33 Oikeusohje... 33 MUUTOKSENHAKU... 34 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Napapiirin Kala Oy on ympäristölupavirastoon 30.12.2004 toimittamassaan hakemuksessa hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Vanttauskosken kalankasvatus- ja kalanviljelylaitoksella siten, että kalankasvatuslaitoksella -käytettävä kuivarehumäärä on noin 180 t vuodessa, -kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 160 t vuodessa, -fosforikuormitus on enintään 1 145 kg vuodessa, -typpikuormitus on enintään 8 100 kg vuodessa kalanviljelylaitoksella -laitokselle johdettava vesimäärä on enintään 500 l/s, -käytettävä kuivarehumäärä on noin 39 t vuodessa, -kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 37 t vuodessa, -fosforikuormitus on enintään 270 kg vuodessa, -typpikuormitus on enintään 1 905 kg vuodessa sekä kalojen säilytykseen maa-altaassa ja perkaamiseen kalankasvatuslaitoksen välittömässä läheisyydessä olevassa perkaamossa. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalalaitokset ja perkaamo sijaitsevat Rovaniemen kaupungin Kemihaaran kylässä. Kalankasvatuslaitos on Vanttauskosken voimalaitoksen yläaltaassa vasemmalla rannalla ja perkaamo vasemmalla rannalla noin 100 metriä padolta ylävirtaan. Kalanviljelylaitos on Vanttauskosken voimalaitoksen alakanavan oikealla rannalla noin 400 metriä padolta alavirtaan. Kalankasvatuslaitoksella kalat kasvatetaan verkkokasseissa ja kalanviljelylaitoksella sisähallissa olevissa altaissa ja maalla olevissa ulkoaltaissa. Kalankasvatuslaitos on toiminut vuodesta 1980 ja kalanviljelylaitos vuodesta 1985 alkaen. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatus- ja kalanviljelylaitokselle, jossa käytetään vähintään 2 000 kg vuodessa kuivarehua, taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. Saman asetuksen 1 :n 10 c) kohdan perusteella ympäristölupaa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kalankasvatus ja perkaamo muodostavat ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukaisen toiminnallisen yhteyden, joten niiden ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä. Lupa on haettava samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella.
5 Pohjois-Suomen vesioikeuden 12.9.1997 antaman Vanttauskosken kalankasvatus- ja kalanviljelylaitosta koskevan päätöksen (nro 40/97/2) mukaan luvan saajan on vuoden 2004 loppuun mennessä toimitettava vesioikeudelle uuden luvan saamista koskeva hakemus, mikäli aikoo jatkaa kalankasvatusta ja kalanviljelyä. Annettu päätös on voimassa siihen saakka, kun uudesta hakemuksesta annettu päätös on saanut lainvoiman. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 1 luvun 15 :n sekä 2 luvun 2 :n 1 momentin perusteella verkkokassilaitoksen rakentamiseen vesistöön ja sen käyttämiseen on haettava lupa. Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava lupa. Lupa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheuttaa vesilain 1 luvun 12 15 :ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan, vesistöön rakentamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 2 luvun 2 :n 1 momentin nojalla sekä veden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 12.9.1997 antaman päätöksen (nro 40/97/2) ja vesiylioikeuden 2.6.1998 antaman päätöksen (nro 59/1998) nojalla. Rovaniemen maalaiskunnan sosiaali- ja terveyslautakunta on 28.1.1998 hyväksynyt perkaamon hygienialain edellyttämäksi kala-alan laitokseksi. Kalankasvatuslaitos, maa-allas ja perkaamo sijaitsevat Kemijoki Oy:n omistamista tiloista Vanttaus-Hyypiöharju RN:o 57:3 ja Voimalaitosvanttaus RN:o 336 vuokratulla maa- ja vesialueella, jonka pinta-ala on 5,84 ha. Kalanviljelylaitos sijaitsee Kemijoki Oy:n omistamista tiloista Vanttauskosken Voimalaitos RN:o 6:43, Vanttauskoski RN:o 282:1, Viirin Voima RN:o 292 ja Voimalaitos-Vanttaus RN:o 336:2 vuokratulla alueella, jonka pintaala on 2,88 ha. Laitosten ja perkaamon ympäristössä on voimassa 2.11.2001 vahvistettu Rovaniemen maakuntakaava. Alueella ei ole voimassa muita kaavoja.
6 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Vesilain mukainen toiminta Kalankasvatuslaitoksella tuotetaan kirjolohta jatkokasvatukseen, pyyntikokoista noin 1 kg:n painoista kirjolohta istutuksiin Kemijoen alueelle sekä teuraskalaksi kirjolohta ja nieriää. Poikaset tuodaan laitokselle kesäkuun alussa joen toisella puolella olevalta kalanviljelylaitokselta. Teuraskalat siirretään syksyllä elävinä lähistöllä olevaan maa-altaaseen. Kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä Vanttauskosken yläaltaan rannalla on perkaamo, jossa perataan myös hakijan muissa Kemijoen valumaalueella olevissa tuotantoyksiköissä kasvatettuja kaloja. Kalanviljelylaitoksella haudotaan mätiä, kasvatetaan 1- ja 2-vuotiaita lohen- ja taimenenpoikasia istutuksiin sekä jatkokasvatettavaksi Kemijoen vesistöalueelle ja Perämereen tehtäviä istutuksia varten. Kirjolohen poikasia kasvatetaan muille laitoksille jatkokasvatukseen. Kaloja pidetään laitoksella talven yli ja niitä tällöin myös ruokitaan. Kalankasvatuslaitos Kalat kasvatetaan rannasta lähteviin kahteen laituriin kiinnitetyissä 24 verkkoaltaassa, joiden yhteistilavuus on 20 800 m 3. Vesisyvyys kalankasvatuslaitoksen kohdalla on 10 15 metriä. Laitoksen yhteydessä olevaa maa-allasta, jonka pinta-ala on 9 000 m 2 ja tilavuus 18 000 m 3, käytetään teurastettavan kalan varastointiin. Kaloja ei ruokita maa-altaassa. Altaassa kierrätetään Kemijoen vettä kolmella pumpulla. Pumpattava vesimäärä vaihtelee altaassa olevan kalamäärän mukaan. Enimmillään se on noin 500 l/s. Perkaamo Vesi perkaamolle otetaan kunnallisesta vesijohtoverkosta. Kalanviljelylaitos Kalanviljelylaitokseen kuuluu halli ja ulkoallasalue. Hallissa on yhteensä 57 pyöreätä lasikuituallasta yhteispinta-alaltaan 342 m 2. Lisäksi on mädin haudontaan ja pienpoikasten kuoriuttamiseen liittyviä haudontakaukaloita ja -saaveja, joiden lukumäärä vaihtelee tarpeen mukaan. Ulkoallasalueella on 16 kpl 50 m 2 :n suuruista lasikutuallasta. Laitokselle johdetaan voimalaitoksen yläaltaasta painovoimaisesti luonnonlämpötilaista vettä ja voimalaitokselta generaattoreiden jäähdytysvettä yhteensä 500 l/s. Yläaltaasta vettä johdetaan kahdella 355 mm:n putkella. Padon alapuolella putket on yhdistetty yhdeksi 500 mm:n putkeksi. Vesi johdetaan laitosalueelle, missä putkisto haarautuu halliin ja ulkoaltaille. Generaattoreiden jäähdytysvettä pumpataan talvella 7 l/s maahan upotettuun 500 m 3 :n ylävesisäiliöön, josta se johdetaan painovoimaisesti kasvatushalliin ja sekoitetaan laitoksen käyttöveteen. Hallissa on tulovedenkäsittely-yksikkö, jossa ilmastuksella poistetaan vedessä ajoittain oleva typen ylikyllästys. Ulkoaltaille menevä vesi johdetaan ulkoallasalueen vedenkäsittely-yksikköön typenpoistoa varten ja sieltä painovoimaisesti altaille. Laitoshalliin tuleva vesimäärä säädetään hallin sisällä tulovesiputkessa olevalla venttiilillä ja ulkoallasalueelle tuleva vesimäärä ulkoallasalueen vedenkäsittely-yksikköön tulevan putken venttiilillä. Hallissa käytetyn veden määrä mitataan hallista ulos tulevan putken päässä ylisyöksypadolla ja ul-
koaltailla käytetty vesi allasalueen poistokanavan ylisyöksypadolla. Kokonaisvesimäärä on em. mittauspisteiden summa. Vettä on käytetty vuosina 1998 2004 kuukausitasolla 74 232 l/s, keskimäärin 134 l/s. 7 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Kalankasvatuslaitos Lainvoimaisen lupapäätöksen mukaan kalankasvatuslaitoksessa saadaan kasvattaa kalaa lisäkasvuna noin 160 tonnia vuodessa ja käyttää kuivarehua enintään 180 tonnia vuodessa. Kuivarehun fosforipitoisuus ei saa olla yli 1 % eikä typpipitoisuus yli 7 %, kuitenkin pienpoikasten kasvatukseen saadaan käyttää rehua, jonka fosforipitoisuus on enintään 1,3 % ja typpipitoisuus enintään 8,0 %. Fosforikuormitus saa olla enintään 1 145 kg vuodessa ja typpikuormitus enintään 8 100 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena. Kalankasvatuslaitoksen kuormitusta pyritään pienentämään laitoksen huolellisella hoidolla, ruokintatekniikalla ja ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä tuotettaville kaloille soveltuvia tehdasvalmisteisia rehuja. Verkkokassikasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi ei ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa lietteenpoistojärjestelmää. Tulevaisuudessakin ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä rehujen koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Vuosina 1998 2003 laitoksella käytettiin rehua 109 058 180 875 kg/v, keskimäärin 158 800 kg/v. Rehusta on käytetty kesä syyskuussa 84 %. Laitoksella tuotettiin kalaa lisäkasvuna 98 456 174 768 kg/v, keskimäärin 147 600 kg/v. Rehukerroin on ollut keskimäärin 1,08, vaihtelu 1,01 1,15. Rehun fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 1,0 %, vaihtelu 0,89 1,05 % ja typpipitoisuus 6,7 %, vaihtelu 6,4 6,9 %. Ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut keskimäärin 6,2 g fosforia, vaihtelu 5,1 6,8 g ja 45 g typpeä, vaihtelu 37 51 g. Arvot alittavat vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 tavoitteeksi asetetut arvot 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Fosforikuormitus on ollut em. vuosina 661 1 049 kg/v, keskimäärin 911 kg/v ja typpikuormitus 4 625 7 788 kg/v, keskimäärin 6 553 kg/v. Kasvukauden (kesä syyskuu) keskimääräinen kuormitus ja kuormituksen vaihtelu ovat olleet vuosina 1998 2003 6,3 kg/vrk (3,3 9,1) fosforia ja 45 kg/vrk (24 66) typpeä. Suurimmillaan kuormitus on ollut elokuussa. Laitoksen kuormitus on ollut lupapäätöksessä annettuja raja-arvoja pienempi. Kalanviljelylaitos Kalanviljelylaitoksessa saadaan kasvattaa kalaa lisäkasvuna noin 37 tonnia vuodessa ja käyttää kuivarehua enintään 39 tonnia vuodessa. Kuivarehun fosforipitoisuus ei saa olla yli 1,5 % eikä typpipitoisuus yli 8,5 %. Fosforikuormitus saa olla enintään 270 kg vuodessa ja typpikuormitus enintään 1 905 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena ja näin lasketusta kuormasta vähennetään lietteen mukana talteen otettu ravinnemäärä. Vuosina 1998 2003 laitoksella käytettiin rehua 10 840 25 860 kg/v, keskimäärin 18 500 kg/v. Rehusta on käytetty kesä syyskuussa 60 %. Laitoksella tuotettiin kalaa lisäkasvuna 7 955 32 352 kg/v, keskimäärin 19 400 kg/v. Rehukerroin on ollut keskimäärin 1,03, vaihtelu 0,70 1,36. Rehun fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 1,2 %, vaihtelu 1,2 1,3 % ja typpipitoi-
suus 7,9 %, vaihtelu 7,5 8,4 %. Fosforikuormitus on ollut em. vuosina 113 236 kg/v, keskimäärin 151 kg/v ja typpikuormitus 691 1 312 kg/v, keskimäärin 907 kg/v. Fosforikuormitus on vaihdellut kuukausittain välillä 0,05 1,1 kg/vrk ja typpikuormitus 0,3 6,3 kg/vrk. Suurimmillaan kuormitus on ollut syyskuussa. Kasvukauden (kesä syyskuu) keskimääräinen kuormitus on ollut vuosina 1998 2003 0,75 kg/vrk fosforia ja 4,5 kg/vrk typpeä. Kuormitus on ollut lupapäätöksessä annettuja raja-arvoja pienempi. Hallin altaat ovat itsepuhdistuvia. Altaiden pohjalle laskeutunut liete poistetaan päivittäin avaamalla pohjapoistoputki, jota pitkin lietevesi johdetaan lietealtaaseen. Sieltä ylivuotovesi johdetaan välikaivon kautta hiekkaperäiselle maapenkalle, mistä se suotautuu Kemijokeen. Tämä vesimäärä on noin 50 150 m 3 /vrk eli 0,5 1,5 l/s. Lietealtaan käyttötilavuus on noin 36 m 3 ja se tyhjennetään imuvaunulla 2 3 kertaa kasvukaudessa. Lietettä saadaan talteen 9 12 m 3 vuodessa ja se toimitetaan paikalliselle luomuviljelijälle kompostoitavaksi. Ulkoaltaiden vesi johdetaan poistokanavaa pitkin kaksilohkoiseen laskeutusaltaaseen ja sieltä Kemijokeen. Laskeutusaltaaseen kertynyt liete poistetaan kuivatyönä vuosittain. Liete ja siihen puhdistuksen aikana sekoittuva maa varastoidaan laitosalueelle ja käytetään viherrakentamiseen. Kalalaitosten toiminta Laitoksilla olevat kalat ruokitaan automaateilla ja käsin. Rehussa mahdollisesti oleva pöly seulotaan pois ennen ruokintaa. Kuolleet kalat, 1 000 5 000 kg vuodessa, kerätään päivittäin ruokinnan yhteydessä, sijoitetaan maanalaiseen säiliöön, mistä paikallinen luomuviljelijä noutaa ne kompostoitavaksi. Mikäli on poikkeuksellisen suurta kuolleisuutta, sovitaan kuolleiden kalojen hautaamisesta erikseen terveysviranomaisten kanssa. Muoviset rehusäkit (5 000 kpl vuodessa) ja talousjäte (noin 10 m 3 vuodessa) viedään kaatopaikalle. Laitoksilla käytetään formaliinia 300 litraa vuodessa ja desinfiointiaineena germacert-tuotemerkkiä 300 litraa vuodessa. Laitoksella ei käsitellä öljyjä eikä siellä synny ongelmajätteitä. Rehut tuodaan laitokselle säkeissä ja säilytetään kuivavarastossa. Istutuksiin ja muille laitoksille sekä Vanttauskosken laitoksille elävät kalat ja peratut kalat kuljetetaan kuorma-autoilla pääasiassa Rovaniemi-Kuusamo tietä nro 81 tai Vanttauskoski-Kemijärvi tietä nro 944 pitkin. Kuormia on arviolta 150 vuodessa. Liikenne on ympärivuotista, mutta vilkkainta keväisin ja syksyisin. Rehukuormia tuodaan kesäaikaan kuorma-autoilla tietä 81 pitkin noin 20. Perkaamo Perkaamon kapasiteetti on 500 t vuodessa. Viime vuosina on perattu 100 400 t/v, keskimäärin 250 t/v. Perkausmäärään vaikuttaa markkinat ja perkausten rytmittyminen vuoden vaihteessa. Perkaamolla käytetystä vedestä erotetaan kiintoaine lattiakaivoissa olevilla sihtikoreilla. Perkaamon prosessivedet ja laitoksen saniteettivedet johdetaan Vanttauskosken asumajätevedenpuhdistamolle. Jätevesien määrä on noin 2 400 m 3 vuodessa, josta perkaamon osuus on noin kolme neljäsosaa. Perkausjätteiden määrä on vuosina 1998 2003 ollut 15,2 59,3 t/v keskimäärin 31 t/v. Jätteet kerätään umpisäiliöön, josta ne toimitetaan kompostoitavaksi luomutilalle. Sopimuksen mukaisesti Rovaniemen maalaiskunta (nykyisin Rovaniemen kaupunki) huolehtii perkausjätteiden poisviennistä. 8
9 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalankasvatuslaitoksen ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut keskimäärin 6,2 g fosforia ja 45 g typpeä. Fosforikuormitus alittaa vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 tavoitteeksi asetetun arvon 7 g fosforia ja typpikuormitus on hieman asetettua tavoitearvoa 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden suurempi. Tavanomaista hieman korkeammat ominaiskuormitusarvot johtuvat laitoksen pienpoikasten kasvatuksesta. Poikasten ravintovaatimusten mukaan on niiden rehuissa ravinteita enemmän kuin teuraskalarehuissa. Poikasrehujen ravinnepitoisuudet vaihtelevat kalakoosta riippuen 1 1,5 % fosforia ja 7,5 8,5 % typpeä. Kalojen verkkoallaskasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi ei ole olemassa teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa lietteenpoistojärjestelmää. Näin ollen laitoksen kuormitusta on mahdollista pienentää parhaiten käyttämällä ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavia, kasvatettaville kaloille soveliaita rehulaatuja ja optimoimalla kalojen ruokintaa. Kalanviljelylaitoksen hallin altaat ovat itsepuhdistuvia. Altaiden pohjalle laskeutunut liete poistetaan päivittäin lietealtaaseen, mistä se tyhjennetään imuvaunulla ja kuljetetaan paikalliselle luomuviljelijälle kompostoitavaksi. Ulkoaltaiden vesi johdetaan poistokanavaa pitkin kaksilohkoiseen laskeutusaltaaseen ja kertynyt liete poistetaan kuivatyönä vuosittain. Kuormitusta pyritään edelleen pienentämään laitosten huolellisella hoidolla, ruokintatekniikalla ja ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä, laitoksella tuotettaville kaloille soveltuvia rehuja. Napapiirin Kala Oy on kalankasvatusstrategiassaan varautunut ennakolta ympäristönsuojeluun hajasijoittamalla kasvatustoimintaa useissa eri paikoissa sijaitseviin pienempiin yksiköihin. Hajasijoittaminen on ympäristönsuojelun kannalta perusteltua, vaikkakaan ei taloudellisesti kannattavaa. Kalankasvatustoiminnassa ei voida käyttää muita kuin edellä mainittuja vesiensuojelutoimenpiteitä, joiden kustannukset olisivat kohtuulliset toiminnan aiheuttaman ympäristön pilaamisen ehkäisemiseksi. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Laitoksista ei aiheudu muita vesistöpäästöjä kuin veteen kasvatuskaudella joutuvat kalojen eritteet ja vähäinen hukkarehu. Talvella kuormitus on vähäinen, koska kaloja ruokitaan aika vähän. Kalaan sitoutumattomista rehun ravinteista osa joutuu suoraan veteen rehusta tai kalojen ulosteiden mukana ja osa sedimentoituu lietteen mukana pohjaan. Näitä ravinteita saadaan talteen kalanviljelylaitoksella lietteenpoistolla itsepuhdistuvista altaista sekä laskeutusaltaiden pohjalta. Tuotantotietojen perusteella laskettu kalankasvatuslaitoksen fosforikuormitus on vuosina 1998 2003 ollut keskimäärin 911 kg/vuosi ja typpikuormitus 6 553 kg/vuosi. Kasvukauden (kesä syyskuu) fosforikuormitus on ollut 3,3 9,1 kg/vrk, keskimäärin 6,3 kg/vrk ja typpikuormitus 24 66 kg/vrk, keskimäärin 45 kg/vrk. Suurimmillaan kuormitus on ollut elokuussa. Hakemuk-
sen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vuodessa enintään 1 145 kg:n fosforikuormitus ja enintään 8 100 kg:n typpikuormitus. Tuotantotietojen perusteella laskettu kalanviljelylaitoksen fosforikuormitus on vuosina 1998 2003 ollut keskimäärin 151 kg/vuosi ja typpikuormitus 907 kg/vuosi. Kasvukauden (kesä syyskuu) fosforikuormitus on ollut keskimäärin 0,75 kg/vrk ja typpikuormitus 4,5 kg/vrk. Suurimmillaan kuormitus on ollut syyskuussa. Kuormitusta on tarkkailtu vuoteen 2002 saakka. Näytteistä on määritetty kokonaisfosfori ja kiintoaine. Mitattu fosforikuormitus on vuosina 1999 2002 ollut kesä syyskuussa keskimäärin 0,75 kg/vrk eli samansuuruinen kuin laskennallinen kuormitus ja kiintoainekuormitus 7,0 kg/vrk. Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu enintään 270 kg:n fosforikuormitus ja enintään 1 905 kg:n typpikuormitus vuodessa. 10 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Alueen luonto ja suojelukohteet Kemijoen vesistöalueen pinta-ala Vanttauskosken voimalaitoksen kohdalla on 29 021 km 2 ja järvisyys 5,2 %. Kemijoen pääuoma on voimakkaasti säännöstelty. Kemijärven yläpuolella Kitisessä on seitsemän voimalaa ja alapuolella pääuomassa kahdeksan. Vanttauskosken voimalaitoksen kohdalla virtaaman keski- ja ääriarvot ovat vuosien 1991 2000 keskiarvona seuraavat: m 3 /s keskivirtaama, MQ 360 ylivirtaama, HQ 2 141 keskiylivirtaama, MHQ 1 507 keskialivirtaama, MNQ 86 alivirtaama, NQ 63 Kesä syyskuun keskivirtaama on em. jaksolla ollut 360 m 3 /s ja heinä elokuun 287 m 3 /s. Vedenkorkeuden vaihtelu Vanttauskosken yläaltaalla on melko suurta. Keskialiveden ja keskiyliveden korkeuden vaihtelu on vuosina 1972 1995 ollut enimmillään 93 cm. Alimmillaan vedenkorkeus on keväällä ennen tulvia. Muutoin vesi on yleensä melko korkealla. Laitosalueilla tai niiden läheisyydessä ei ole suojelualueita tai uhanalaisten kasvien tai eläinten esiintymiä. Laitosten ympäristö on Vanttauskosken voimalaitoksen yläaltaan ja alakanavan pengertä ja rantaa. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Laitosten ympäristö on harvaan asuttua maaseutua. Läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita, yleisiä uimarantoja tai virkistysalueita. Asutun naapuritilan päärakennukseen on kalankasvatuslaitokselta lyhin etäisyys noin 200 metriä ja perkaamolta noin 100 metriä sekä kalanviljely-
laitokselta noin 500 metriä. Kalankasvatuslaitokselta ja perkaamolta 300 metrin etäisyydellä on 4 vakituisesti asuttua tilaa. 11 Vesistön tila ja käyttö Veden laatu ja vesistön käyttökelpoisuus Kemijoen vedenlaatuun vaikuttavat voimakkaan säännöstelyn lisäksi pisteja hajakuormitus. Pistekuormitusta aiheuttavat yhdyskuntien jätevedet, kalankasvatus, turvetuotanto sekä Kemijärven Sellu Oy:n sellutehdas. Hajakuormitusta aiheutuu maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja lomaasutuksesta. Luonnonhuuhtouma muodostaa Kemijoen ainevirtaamasta sekä vuositasolla että kesäaikana noin 80 %. Suurimmat fosforikuormittajat ovat maa- ja metsätalous. Typpikuormituksesta suurin osa tulee maatalouden ohella yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta. Koko Kemijoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisen kalankasvatuksen osuus Kemijoen vesistöalueen kokonaiskuormituksesta oli vuonna 2003 vajaat 3 % fosforikuormituksesta ja noin 1,5 % typpikuormituksesta. Vanttauskoskella on Vanttauskosken jätevedenpuhdistamo. Puhdistamon vesistökuormitus oli vuonna 2003 seuraava: BOD 7 0,09 kg/vrk, kok.p 0,09 kg/vrk, kok.n 1,2 kg/vrk ja kiintoaine 0,6 kg/vrk. Vedenlaatuun vaikuttaa myös säännöstely. Ympäristöviranomaisten tekemän ja vuosien 1994 1997 vedenlaatuun perustuvan vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kemijoki Kemijärven alapuolella kuuluu luokkaan "hyvä". Vedenlaadun nykytilan kuvaus perustuu vuosien 2001 2004 velvoitetarkkailun tuloksiin. Näytteitä on otettu heinä syyskuussa kolmelta tarkkailupaikalta Vanttauskosken voimalaitoksen yläaltaassa. Näytteitä on otettu vuosittain 4 7 kpl. Happitilanne on ollut pinnasta pohjaan hyvä. Vuosien 2001 2004 keskiarvona erot tarkkailupaikkojen välillä ovat olleet vähäisiä. Myös veden väriarvo on vaihdellut vain hyvin vähän tarkkailupaikkojen välillä. Kiintoainepitoisuudet ovat olleet pieniä. Erityisesti vuosina 2003 ja 2004 ne ovat olleet usein alle määritysrajan (1 mg/l). Keskimäärin kiintoainepitoisuus on ollut hieman korkeampi välittömästi laitoksen alapuolella kuin yläpuolella. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut noin 15 µg/l. Se on vuosikeskiarvoina ollut kaikkina tarkasteluvuosina korkeampi välittömästi laitoksen läheisyydessä kuin laitoksen yläpuolella. Vuosina 2001 ja 2002 pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli korkeampi Vanttauskosken padon edessä kuin laitoksen yläpuolella, mutta vuosina 2003 ja 2004 pitoisuus on ollut padon edessä joko samaa tasoa tai alhaisempi kuin yläpuolella. Vuosien 2001 2004 keskiarvona pitoisuus on ollut pinnassa 1 µg/l ja pohjan lähellä 2 µg/l korkeampi välittömästi laitoksen läheisyydessä kuin laitoksen yläpuolella. Näytteenottokerroittain tarkasteltuna kokonaisfosforipitoisuus on ollut ajoittain korkeampi laitoksen yläpuolella kuin alapuolella, mutta ajoittain tilanne on ollut päinvastainen. Pintaveden fosfaattipitoisuus on ollut selvästi koholla vuosina 2001 ja 2004 laitoksen välittömässä läheisyydessä verrattuna yläpuoliseen tarkkailupaikkaan, ja pohjan lähellä ero on ollut vuosittain selvä. Vanttauskosken padon edessä se on useimmiten ollut suunnilleen samaa tasoa yläpuolisen tarkkailupaikan kanssa, ja vuosien 2001 2004 keskiarvot ovat samat pinnassa ja pohjan lähellä. Laitoksen välittömässä läheisyydessä fosfaattia on sen sijaan ollut vuosien 2001 2004 keskiarvona pintavedessä 1 µg/l ja pohjan lähellä 2 µg/l enemmän kuin laitoksen yläpuolella.
Laitoksen välittömässä läheisyydessä olevalla tarkkailupaikalla on ajoittain havaittu pohjan lähellä selvästi kohonneita fosforipitoisuuksia. Kokonaisfosfori oli 19.9.2002 37 µg/l ja fosfaattifosfori 22 µg/l sekä 23.7.2003 kokonaisfosfori oli 30 µg/l ja fosfaattifosfori 10 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat vuosina 2001 ja 2002 sekä ajallisesti että havaintopaikkojen välillä selvästi vuosia 2003 ja 2004 enemmän. Vuosina 2003 ja 2004 erot näytepisteiden välillä erityisesti pintavedessä ovat olleet hyvin vähäisiä ja ajallinen vaihtelu on ollut pientä. Vuosien 2001 2004 keskiarvona kokonaistyppipitoisuus on ollut noin 10 µg/l korkeampi laitoksen välittömässä läheisyydessä kuin laitoksen yläpuolella sekä pintakerroksessa että pohjan läheisyydessä. Vanttauskosken padon edessä keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet ovat kuitenkin olleet samaa tasoa kuin laitoksen yläpuolella. Epäorgaanisen typen, nitraatti-nitriittitypen ja ammoniumtypen pitoisuuksien vaihtelu on ollut kokonaistypen vaihtelua suurempaa sekä ajallisesti että havaintopaikkojen välillä. Nitraatti-nitriittitypen pitoisuudet olivat selvästi koholla vuonna 2001 verrattuna vuosiin 2002 2004. Vuosina 2002 ja 2003 nitraatti-nitriittitypen keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet määritysrajan (5 µg/l) tuntumassa. Vuonna 2004 nitraattia oli jälleen runsaammin vedessä. Ammoniumtyppeä on ollut säännöllisesti nitraatti-nitriittityppeä enemmän. Ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet koholla laitoksen välittömässä läheisyydessä pinnassa ja pohjan lähellä. Vuosien 2001 2004 keskiarvona ammoniumtyppipitoisuus oli pinnassa ja pohjan lähellä 7 µg/l korkeampi välittömästi laitoksen läheisyydessä kuin laitoksen yläpuolella. Myös Vanttauskosken padon edessä ammoniumtyppeä on ollut vedessä keskimäärin hieman enemmän kuin laitoksen yläpuolella. Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus on ollut kaikilla tarkkailupaikoilla yleensä lievästi rehevän ja rehevän vesistön raja-arvon tuntumassa. Pitoisuustaso oli vuonna 2002 jonkin verran korkeampi kuin muina vuosina kaikilla tarkkailupaikoilla. Vuotta 2004 lukuun ottamatta a-klorofyllipitoisuus on ollut hieman korkeampi laitoksen välittömässä läheisyydessä kuin laitoksen yläpuolella. Vuosien 2001 2004 keskiarvona ero on ollut kuitenkin vain 0,1 µg/l. Kasviplanktonin tuotantoa rajoittava ravinne (P tai N) vaihteli tarkkailupaikoilla. Pääasiassa tuotanto oli kuitenkin yhteisrajoitteista ja fosfaatin sekä epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat pieniä. Ajoittain tuotanto oli kuitenkin selvästi fosforirajoitteista. Vuosien välillä ei ollut havaittavissa selvää eroa tuotantoa rajoittavassa ravinteessa. Kemijoen yhteistarkkailuohjelma on sisältänyt kalalaitosten lähialueen limoittumistarkkailun vuodesta 2001 lähtien. Limoittumistarkkailu toteutetaan aina vesinäytteenoton yhteydessä maastoon merkityistä kohteista silmämääräisesti arvioimalla. Laitoksen alapuolella havaitun limoittumisen määrää verrataan laitoksen yläpuoliseen tarkkailupaikkaan. Vanttauskosken kalankasvatuslaitoksen yläpuolinen ja toinen alapuolinen tarkkailupaikka sijaitsevat uoman vastakkaisella puolella kuin verkkoaltaat. Molemmat paikat sijaitsevat vesirajassa (kivi tai soraikko). Ensimmäinen alapuolinen tarkkailupaikka sijaitsee kalankasvatuslaitoksen laiturin päässä. Tarkkailupaikat eivät siten ole olosuhteiltaan täysin vertailukelpoisia. Limoittuminen on ollut jonkin verran voimakkaampaa laitoksen alapuolella kuin yläpuolella. Havaintokerroittain vaihtelu on ollut kuitenkin suurta. Vuosittaiset keskimääräiset (n=3 7) tulokset ovat: 12
13 ensimmäinen toinen alapuolella (2) alapuolella (3) 2001 1,3 2,0 2002 2,5 1,8 2003 1,4 1,4 2004 2,2 1,2 Tarkastelussa käytetty asteikko on ollut: 0 = limoittumista vähemmän kuin yläpuolella 1 = limoittumista saman verran kuin yläpuolella 2 = limoittumista jonkin verran enemmän kuin yläpuolella 3 = limoittumista huomattavasti enemmän kuin yläpuolella Vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu vuosien 1995 2004 tarkkailutulosten perusteella. Näytteenotto on ajoittunut kesäaikaan (kesä syyskuu). Vedenlaatu on parantunut selvästi Vanttauskosken kalankasvatuslaitoksen tarkkailupaikoilla vuodesta 1995 vuoteen 2004 lukuun ottamatta fosfaattipitoisuutta pohjan lähellä. Suurin syy on Kemijoen yleinen vedenlaadun paraneminen, sillä pitoisuudet ovat laskeneet laitoksen yläpuolella ja alapuolellakin. Pintaveden väriluku sekä kokonaisfosforin ja ammoniumtypen pitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet voimakkaammin laitoksen alapuolisilla tarkkailupaikoilla kuin laitoksen yläpuolella, mihin on vaikuttanut Vanttauskosken kalankasvatuslaitoksen kuormitus. Muusta vedenlaadusta poiketen lähimpänä laitosta sijaitsevalla tarkkailupaikalla fosfaattipitoisuus on noussut hieman pohjan lähellä ja kokonaisfosforin pitoisuus ei ole laskenut yhtä selvästi kuin muilla tarkkailupaikoilla. Happitilanteessa muutokset ovat olleet vähäisiä pohjan läheisyydessä, mutta se on kuitenkin hieman laskenut laitoksen yläpuolisella tarkkailupaikalla. Tämä on jossain määrin vaikuttanut myös alapuolisten tarkkailupaikkojen happipitoisuuksien kehitykseen. A-klorofyllin pitoisuudet on mitattu Vanttauskosken kalankasvatuslaitoksen tarkkailupaikoilla vuodesta 2001 lähtien, joten pitkän ajan kehitystä ei voida tarkastella. Kalatalous Vanttauskosken voimalaitoksen alapuolella Kemijoessa on ennen Rovaniemeä useita niva- ja virta-alueita mm. Tervakari, Tikkasenkari ja Körkönkari, jotka ovat virtavesikalojen soveliaita elinympäristöjä. Vaikka alue on kahden voimalaitoksen välissä, muistuttaa kalasto enemmän Ounasjoen kalastoa kuin tyypillistä voimalaitosaltaan kalastoa. Kalaston kannalta eniten luonnontilaa on muuttanut virtaaman säätely ja uittoa varten tehdyt järjestelyt. Alueella lisääntyy luontaisesti lähes parikymmentä kalalajia. Kalakantoja hoidetaan lisäksi istutuksin. Voimayhtiöiden velvoitteena istutetaan kirjolohta, taimenta, harjusta ja siikaa. Tärkeitä saalislajeja ovat kirjolohi, harjus, hauki, taimen, siika ja ahven. Vuosina 1994 1999 oli kirjanpitokalastajien saaliista yli kolmannes kirjolohta. Haukea ja taimenta saaliissa oli noin 15 % kumpaakin. Siian osuus oli 11 % ja harjuksen 11 %. Kirjolohen yksikkösaalis verkko- ja vapakalastuksessa oli em. aikajaksolla kohonnut, mikä on voimistuneiden istutusten ansiota. Harjuksen ja taimenen yksikkösaaliissa on ollut em. jaksolla vuosittaista vaihtelua, mutta yksikkösaaliit ovat pysyneet korkeina.
Vuoden 2000 kalastusta koskeneessa tiedustelussa Vanttauskosken voimalaitoksen ja Olkkakosken välisellä jokialueella kalasti noin 720 ruokakuntaa. Suosituinta oli uistelu veneestä, mutta myös vapakalastus rannalta oli yleistä. Vuoden 2000 saaliista yli ¾ osaa oli saatu vapavälinein. Verkkokalastuksen merkitys ja saalisosuus on ajan myötä pienentynyt. Paikallisten kotitarve- ja virkistyskalastajien lisäksi alueella kalastaa paljon virkistyskalastajia Rovaniemen seudulta. Alueelta pyydystetty saalis on istutusten ja kalastajamäärän lisääntymisen myötä moninkertaistunut. Vuonna 1985 saalis oli noin 2 800 kg ja vuonna 2000 yli 15 000 kg. Vuoden 2000 saaliista 26 % oli kirjolohta, 21 % harjusta, 20 % haukea ja 9 % taimenta. Kalastajat pitivät tärkeimpinä saalislajeina harjusta ja kirjolohta. 14 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen ja kalanviljelyn vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus aiheuttaa vesien rehevöitymistä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Ravinteisuuden kasvu lisää planktista levätuotantoa ja pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Kaikki vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta rehevöitymistä. Kalan ulosteen fosforin käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosforin kasvuunsa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän. Kemijoessa virtaavan veden määrä on suuri ja laimentumisolosuhteet siten hyvät, joten pistekuormituksen vaikutuksia on yksittäisistä vesinäytteistä yleensä vaikea todeta ja toisaalta erottaa muista vedenlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Vanttauskosken kalankasvatuslaitoksen välittömässä läheisyydessä veden ravinnepitoisuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin yläpuolisella pisteellä, mutta jo padon edustalla pitoisuudet olivat pääosin samaa tasoa kuin laitoksen yläpuolella. Silmämääräisesti toteutetun limoittumistarkkailun tulosten mukaan limoittuminen on ollut laitoksen alapuolella hieman tai jonkin verran voimakkaampaa kuin laitoksen yläpuolella. Virtaavassa vedessä myös muut tekijät kuin levän määrä aiheuttavat pyydysten limoittumista ja roskaantumista. Esimerkiksi veden nousun ja suhteellisten suurten virtaamien aikana pyydysten likaantuminen ja roskaantuminen saattaa koko Kemijoessa olla silmiinpistävän nopeaa ilman että vedessä oleva leväpitoisuus on poikkeuksellisen korkea. Jatkolupaa haetaan nykyisen luvan laajuiselle toiminnalle. Tilanteen vesistössä ei arvioida muuttuvan oleellisesti nykyisestä, vaikka kalanviljelylaitoksen käyttämä rehumäärä on ollut keskimäärin noin puolet nykyisen luvan sallimasta enimmäismäärästä. Laimentumissuhteen perusteella Vanttauskosken kalankasvatus- ja kalanviljelylaitoksen luparajojen mukaisen fosforikuormituksen (1 145+270 kg/v, 9,2 kg/vrk kasvukauden 122 vrk keskiarvona ja 12,7 kg/vrk elokuussa) vaikutus Kemijoen fosforipitoisuuteen olisi noin 0,3 0,6 µg/l, hetkellisesti suurimmillaan noin 2 µg/l ja typpikuor-
mituksen (8 100+1 905 kg/v, 65 kg/vrk kasvukauden 122 vrk keskiarvona ja 91 kg/vrk elokuussa) vaikutus olisi vastaavasti noin 2 4 µg/l, hetkellisesti suurimmillaan noin 12 µg/l. Kemijoen kalankasvatuslaitosten edellisen lupakäsittelyn yhteydessä vuonna 1997 Lapin ympäristökeskus on laskenut kuormituksen vaikutusta Kemijoen ravinnepitoisuuksiin virtaus- ja vedenlaatumallilla. Laskennallisesti eri kuormitusvaihtoehtojen vaikutukset Kemijoen ravinnepitoisuuksiin eivät eroa toisistaan. Kemijoen laimentumisolosuhteet ovat suuren virtaaman vuoksi hyvät, eikä verrattain suurikaan ravinnekuormitus näy helposti ravinnepitoisuuksien kohoamisena. Merkittävimmät muutokset ovat havaittavissa Kemijoen alajuoksulla noin 30 km Isohaarasta ylävirtaan, mutta sielläkin kokonaisfosforipitoisuuden muutos eri vaihtoehdoissa on vähäistä (alle 0,5 µg/l). Kokonaistypen pitoisuuksissa ei ole eroa missään tarkastelluista tapauksista. Heinä elokuun jaksolla korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet havaitaan heinäkuun puolivälissä ja toisaalta elokuun lopulla. Kokonaistyppipitoisuus kohoaa korkeimmaksi elokuun aikana. 15 Vaikutus kalatalouteen Alueelta tehtyjen selvitysten perusteella Vanttauskosken kalalaitoksilla ei ole haitallisia vaikutuksia alueen kalastoon tai kalastukseen. Vesilain mukainen intressivertailu Vanttauskosken kalankasvatus- ja -viljelylaitoksesta saatava hyöty on huomattava Napapiirin Kala Oy:n kalankasvatustoiminnalle sekä kalataloudelle yleensä. Poikaslaitoksen tuottamat lohi- ja taimenistukkaat käytetään Kemijoen velvoiteistutuksiin tai jatkokasvatettujen velvoiteistukkaiden tuottamiseen muilla yhtiön laitoksilla. Laitokset tuottavat kirjolohen poikasia jatkokasvatukseen sekä istutuksiin ja teuraskalaksi. Napapiirin Kala Oy työllistää Rovaniemen ympäristössä olevissa tuotantoyksiköissä noin 13 14 henkilöä, joista suurin osa on Vanttauskoskella. Kemijoen virtaamat Vanttauskosken voimalaitoksen kohdalla ovat huomattavat. Kalankasvatus- ja viljelylaitos sijaitsevat voimalaitoksen läheisyydessä. Kalankasvatuksen aiheuttama kuormitus on suhteellisen vähäinen, eikä sen vaikutuksia voida erottaa tavanomaisesta veden laadun vaihtelusta. Hakemussuunnitelman mukaan kalankasvatuslaitoksen läheisen vesialueen muu käyttö on vähäistä, eikä toiminta aiheuta korvattavaa vahinkoa tai muita yleistä tai yksityistä etua koskevia vahingollisia seuraamuksia. Kalankasvatustoiminnan haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuna vähäisiä. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Verkkoallaslaitoksilla ei voida suorittaa kuormitustarkkailua, vaan kuormitus arvioidaan käytetyn rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien perusteella. Vesistövaikutuksia on tarkkailtu Kemijoen yhteistarkkailussa. Voimassa oleva ohjelma on laadittu vuosille 2001 2005. Vanttauskosken kalankasvatuslaitoksen vaikutuksia vedenlaatuun tarkkaillaan ohjelman mukaan kolmella pisteellä kaksi kertaa heinäkuussa, kaksi kertaa elokuussa ja kerran syyskuussa. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, hapen kyllästysaste, väri, kiintoaine, kokonais- ja fosfaattifosfori, kokonaisja ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä a-klorofylli. Vesistötarkkailun yhteydessä seurataan silmämääräisesti ja valokuvaamalla leväkasvustoja (limoittumistarkkailu). Tarkkailua tehdään jokaisella vesistö-
tarkkailukerralla ja laitoksen omana käyttötarkkailuna. Seurannassa on jonkin kiinteän rakenteen leväkasvustot laitoksen yläpuolella ja kahdessa paikassa laitoksen alapuolella. Kalanviljelylaitoksen kuormitustarkkailu esitetään tehtäväksi 6 kertaa vuodessa, kesä- ja syyskuussa yhden kerran sekä heinä- ja elokuussa kaksi kertaa kuukaudessa. Näytteet otetaan samanaikaisesti kalankasvatuslaitoksen vesistötarkkailun kanssa (5 kertaa/vuosi)), jolloin laitokselle tulevan veden laatua kuvaa Vanttauskosken yläaltaassa olevan alimman vesistötarkkailupisteen vedenlaatu. Kesäkuun näytteenottokerralla laitokselle tulevasta vedestä tulee ottaa kertanäyte. Laitokselta lähtevästä vedestä otetaan vuorokauden kokoomanäyte automaattisella näytteenottimella tunnin välein tai keräämällä vähintään 6 osanäytettä noin tunnin välein. Näytteenottopäivän virtaama laitokselle kirjataan. Näytteistä määritetään kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Yhteistarkkailuohjelman mukaan kalankasvatuslaitoksen tarkkailutulokset toimitetaan viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta Lapin ympäristökeskukselle, Rovaniemen ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Kemijoen vesiensuojeluyhdistykselle. Limoittumistarkkailun tulokset ilmoitetaan vesianalyysitulosteessa vapaana tekstinä. Vedenlaadusta, biologisesta tarkkailusta, pistekuormituksesta ja vesistön ongelmakohtien tilasta laaditaan vuosittain suppea raportti ja kolmen vuoden välein laaditaan laaja raportti, jossa esitetään suppeiden raporttien tiedon lisäksi vedenlaadun kehitys, johtopäätökset ja toimenpidesuositukset sekä tarkkailun kehittämistarpeet. Suppea raportti valmistuu huhtikuun loppuun mennessä ja laajempi toukokuun loppuun mennessä. Hakijan esityksen mukaan kalanviljelylaitoksen tarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta Lapin ympäristökeskukselle ja Rovaniemen ympäristölautakunnalle. Tuloksista laaditaan vuosittain lyhyt lausunto, jossa esitetään tarkkailutuloksiin perustuva kuormitus sekä tuotantotietojen perusteella laskettu kuormitus, jota verrataan asetettuihin luparajoihin. Lausunto toimitetaan edellä mainituille tahoille. Myös jatkossa Vanttauskosken kalalaitosten tarkkailu tullaan suorittamaan osana Kemijoen yhteistarkkailua. Velvoitteellinen kalataloustarkkailu on toteutettu erillisen ohjelman mukaan. Se on sisältänyt kalastuskirjanpidon ja kalastustiedustelun. Kirjanpitokalastajia on ollut 7. Tuloksista on laadittu vuosittain suppea yhteenveto ja laajempi raportti vuonna 2004. Hakija esittää, että tarkkailua ei vähäisten vaikutusten vuoksi enää tulevaisuudessa tehdä. 16 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Hakemuksessa ei lausuta asiasta. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan korvattavaa vahinkoa kalastolle tai kalastukselle hankkeen vaikutusalueella. Laitoksen toiminnalla ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai yleiseen viihtyisyyteen eikä luontoon ja sen toimintoihin. Pohjois-Suomen vesioikeuden 12.9.1997 antaman päätöksen nro 40/97/2 mu-
kaan luvan saajan on maksettava rannan käytön vaikeutumisesta kolmen tilan omistajille vuotuiskorvaus viimeksi vuodesta 1999 alkaen. 17 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 14.3.2005 mm. laitosten lähialueen asuttujen tilojen omistaja- ja yhteystiedoilla, alueen vuokrasopimuksella ja selostuksella kalankasvatus- ja kalanviljelylaitoksen toiminnoista ja asemapiirroksilla. Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Rovaniemen maalaiskunnassa 5.4. 6.5.2005 sekä erityistiedoksiantona Lapin ympäristökeskukselle, Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Rovaniemen maalaiskunnalle, sen ympäristönsuojeluviranomaiselle ja terveydensuojeluviranomaiselle sekä muille asianosaisille. Ympäristölupavirasto on pyytänyt lausunnon Rovaniemen maalaiskunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 5.4.2005 Lapin Kansa -lehdessä. Muistutukset ja mielipiteet 1. Lapin ympäristökeskus Luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon seuraavaa: Kalankasvatuslaitoksen fosforipäästö vesistöön voi olla kokonaisfosforina laskien enintään 1 100 kg/v ja typpipäästö vesistöön kokonaistyppenä laskien enintään 7 750 kg/v. Kalojen lisäkasvu olisi noin 160 t/v ja kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun käyttömäärä enintään 180 t/v. Kuivarehun fosforipitoisuus ei saisi olla yli 0,9 % eikä typpipitoisuus yli 6,5 %. Pienpoikasten kasvatukseen saataisiin käyttää kuivarehua, jonka fosforipitoisuus on enintään 1,3 % ja typpipitoisuus enintään 8 %. Kalanviljelylaitoksen fosforipäästö vesistöön voi olla kokonaisfosforina laskien enintään 270 kg/v ja typpipäästö vesistöön kokonaistyppenä laskien enintään 1 905 kg/v. Kalojen lisäkasvu olisi noin 34 000 kg/v ja kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun käyttömäärä noin 34 000 kg/v. Kuivarehun fosforipitoisuus ei saa olla yli 1,5 % eikä typpipitoisuus yli 8,5 %. Ravinnepäästö tulee laskea rehun ravinnesisällön ja kalojen lisäkasvuun sitoutuvan ravinnemäärän erotuksena. Rehujen fosfori- ja typpipitoisuudet on selvitettävä Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja rehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa. Kalankasvatuslaitoksella on edeltävällä lupakaudella käytetty kuivarehua keskimäärin yli 20 t/v vähemmän kuin voimassa oleva lupa mahdollistaisi. Kalanviljelylaitoksella käytetty rehumäärä on ollut alle puolet luvan mahdollistamasta määrästä. Vertaamalla kalankasvatuslaitoksella voimassa olleita ja hakijan nyt esittämiä päästörajoja vuosien 1998 2003 keskimääräisiin päästöihin voidaan niiden todeta kasvavan nykyiseen tasoon nähden täysimääräisinä toteutuessaan noin neljänneksellä. Kalanviljelylaitoksella kasvu olisi suhteellisesti vieläkin suurempaa. Laskennallisesti fosforin ja typen pitoisuuslisäykset jäävät vesistössä pieniksi. On kuitenkin otettava huomioon, että ravinnepäästöt ovat tarkkailun aikana olleet nyt haettavia ja voi-
massa olevia päästörajoja pienempiä. Nykyään vesistövaikutukset ovat tarkkailun mukaan olleet fosforin osalta havaittavia. Kalankasvatuslaitoksen kohdalla alusvedessä on ajoittain mitattu kohonneita fosforipitoisuuksia. Epäorgaanisen typen pitoisuuksiin laitos on vaikuttanut selvästi, mutta planktonlevien biomassan kasvuna tai limoittumisena havaittavat vaikutukset veden rehevyyteen ovat olleet vähäisempiä. Kalanviljelylaitoksella ei ole ollut vesistötarkkailun lähialueen havaintopaikkaa. Voimassa olevat ja nyt haetut kalanviljelylaitoksen päästörajat on laskettu aikanaan käyttäen rehun fosforipitoisuutena 1 %, typpipitoisuutena 7 % ja rehukertoimella 1,3. Kun otetaan huomioon laitoksen tarkkailutulokset ja luvan mahdollistamat sekä nyt haetut rehun ravinnepitoisuuksien enimmäismäärät, voidaan todeta, etteivät laskentaperusteet ole enää asianmukaisia eivätkä haettavat päästörajat mahdollista haettavaa rehunkäyttömäärää kalanviljelylaitoksella. Ympäristökeskus on tarkistuslaskelmassaan "kiinnittänyt" päästöiksi voimassa olevat ja hakijan nyt esittämät raja-arvot, joita voidaan pitää kohtuullisina ja vesistövaikutusten kannalta siedettävinä. Rehun keskimääräisinä ravinnepitoisuuksina ympäristökeskus käytti edeltävän lupakauden aikaisen tarkkailun mukaisia keskimääräisiä ravinnepitoisuuksia. Rehukertoimena voidaan kalanviljelylaitoksella käyttää arvoa 1. Hyväksyttävien päästörajojen mukaisesti laitoksella olisi mahdollista käyttää kuivarehua noin 34 000 kg/v, jolloin lisäkasvu olisi noin 34 000 kg/v. Lietteenpoistoa, jonka ravinnereduktiosta ei ole hakemuksessa esitetty tarkkailutietoa tai arviota, ei ole otettu huomioon. Ympäristökeskus on tarkistanut kalankasvatuslaitoksen päästörajat käyttäen rehunmäärää enintään 180 t/v sillä varauksella, että poikasten kasvatukseen käytettävien korkearavinteisempien rehujen osuus siitä on 30 t/v sekä hakijan esittämällä lisäkasvulla noin 160 t/v. Nykyään on mahdollista päästä rehukertoimeen noin 1, joka mahdollistaa ympäristökeskuksen esittämienkin päästörajojen mukaisesti nykyistä suuremman lisäkasvun. Rehunkäytön noin-arvo edellyttäisi sitä, että puhdistustekniikassa tapahtuisi oleellinen parannus. Verkkoallaslaitoksilla ei nykyisen tietämyksen mukaan ole toteutettavissa teknisesti ja taloudellisesti tehokasta lietteenpoistoa tms. päästöjä vähentäviä teknisiä ratkaisuja. Päästöjä voidaan vähentää vain käyttämällä vähäravinteisia rehulaatuja, rajoittamalla kasvatettavien kalojen määrää (rehunkäyttöä), optimoimalla ruokintaa ja hoitamalla laitosta huolellisesti. Laitoksella on jo jonkin verran käytetty markkinoilla tällä hetkellä olevia matalaravinteisia rehulaatuja. Kalankasvatuslaitoksen rehunkäytölle ei edellä sanotun perusteella ole toistaiseksi syytä antaa noin -arvoa. Kalanviljelylaitoksen rehunkäyttö sitä vastoin voidaan määrätä noin-arvona, koska laitoksella on järjestettävissä tehokas lietteenpoisto. Hakijan on pidettävä toimintaan liittyvät rakenteet ja laitteet asianmukaisessa kunnossa sekä järjestettävä toiminta siten, ettei rakenteista, laitteista tai toiminnasta aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle ja että vesistöön joutuva päästö on mahdollisimman pieni. Toimintaa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Kaikki toiminnassa muodostuvat jätteet on lajiteltava, varastoitava ja edelleen toimitettava Rovaniemen maalaiskunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. Kalanviljelylaitoksen poistovesi on ennen vesistöön johtamista käsiteltävä vähintään laskeuttamalla hakemuksessa esitetyllä tavalla tai muulla teholtaan sitä vastaavalla menetelmällä. Kalanviljelyhallin altaista liete on poistettava päivittäin ja johdettava lietevesi jatkokäsiteltäväksi hakemuksessa esitetyllä tavalla laskeuttamalla ja suodattamalla tai teholtaan vähintään sitä vastaavalla käsittelyllä ennen vesistöön johtamista tai johdettava lietevedet muualle luvan omaavalle jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Poistovedenpuhdistuksessa laskeutusaltaisiin muodostuvat lietteet on poistettava vähintään kerran vuodessa ja lietevesien puhdistukseen tarkoi- 18
tettuun lietealtaaseen kerääntynyt liete vähintään kolme kertaa kasvatuskauden aikana. Poisto- ja lietevedenpuhdistuksessa muodostuvat lietteet on käsiteltävä, varastoitava ja edelleen toimitettava Rovaniemen maalaiskunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. Itsepuhdistuvia altaita ja lieteveden erilliskäsittelyä voidaan pitää kalanviljelylaitoksen BAT-tekniikkana. Luvassa tulisi määrätä aikataulu, jolla toiminnanharjoittaja velvoitetaan tulevan lupakauden aikana muuttamaan myös ulkoaltaat itsepuhdistuviksi altaiksi ja järjestämään niistä poistettavalle lietevedelle asianmukainen käsittely. Perkaamon jätevedet on johdettava luvan omaavalle jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Tarvittaessa jätevedet on esikäsiteltävä ao. viemärilaitoksen määräämällä tavalla. Perkausjätteet ja perkausjätevesistä esikäsittelyssä ennen viemäriin johtamista erotettu kiintoaine on toimitettava edelleen käsiteltäväksi Rovaniemen maalaiskunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. Kalankasvatuslaitoksella ei ole toteutettavissa vedenlaadun tarkkailuun perustuvaa päästötarkkailua. Toiminnalle asetettavien päästörajojen noudattaminen on määrättävä tarkkailtavaksi rehun ravinnesisällön ja kalojen lisäkasvuun sitoutuvan ravinnemäärän erotuksena. Myös kalanviljelylaitoksella päästörajat on määrättävä ainetasetarkastelun perusteella. Kalanviljelylaitokselle tulee määrätä päästötarkkailu ainetasetarkastelun ja vaikutustarkkailun tueksi. Perkaamolla on toteutettava käyttötarkkailua. Kalanviljelylaitoksen lietteenpoiston tehoa ja lietteen mukana talteen saatavien ravinteiden määrää on tarkkailtava. Laitosten käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmat tulee määrätä toimitettavaksi Lapin ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi vuoden 2005 loppuun mennessä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Ympäristökeskukselle tulee määrätä oikeus tehdä tarkkailusuunnitelmaan tarpeelliseksi katsottavia muutoksia. Laitosten vaikutustarkkailu on jatkossakin toteutettava osana Kemijoen yhteistarkkailua. Kemijoen yhteistarkkailuohjelma on vuoden 2005 loppuun mennessä uusittava. Uuden ohjelman tulisi olla käytössä vuodesta 2006 alkaen. Vanttauskosken kalankasvatus- ja kalanviljelylaitoksen tarkkailusta määrättäessä on huomioitava yhteistarkkailun uudistamisaikataulu. Kalataudeista on välittömästi ilmoitettava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti Rovaniemen maalaiskunnan eläinlääkärille. Vakavissa kalatautitapauksissa on ilmoitus tehtävä myös Lapin ympäristökeskukselle ja Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Kaikista kalataudeista ja niiden hoidosta sekä käytetyistä lääkkeistä ja kemikaaleista on tehtävä merkinnät laitoksella pidettävään hoitopäiväkirjaan. Edellä esitetyillä tai tiukemmilla päästörajoilla ja rehunkäyttömäärillä lupa voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana ja lupamääräysten tarkistamishakemus määrätä tehtäväksi vuoden 2015 loppuun mennessä. Hakemukseen tulee velvoittaa tarkkailutuloksien yhteenvedon perusteella tehtävän vesistövaikutusarvion lisäksi liitettäväksi selvitys kustannuslaskelmineen vesistökuormituksen edelleen vähentämiseksi nyt määrättävistä päästörajoista. Määrättäessä mm. päästörajoista ja tarkkailusta on lisäksi otettava huomioon seuraavat Kemijoen pääuoman kokonaisravinnekuormitukseen vaikuttavat seikat: Vanttauskosken kalankasvatuslaitoksen ja muiden Napapiirin Kala Oy:n Kemijoen pääuoman teuraskalalaitosten tuotanto perataan Vanttauskosken perkaamossa, jonka jätevedet johdetaan Vanttauskosken kylän noin 300 kiinteistön jätevesien lisäksi Vanttauskosken jätevedenpuhdistamolle. 19