2 Luola oli täynnä niin kuin aina lauantai-iltaisin, vaikka Blake ei ollut tämän yökerhon kantaasiakas. Hän piti enemmän Veripankista, koska siellä oli särmikkäämpi asiakaskunta ja useampia vampyyreita. Ihmiset täällä - he eivät olleet edes vakavamielisiä vamppiteeskentelijöitä - halusivat vain flirttailla hiukan pimeän puolen kanssa. He rakastivat paikan sisustusta: kiviseinäjäljennökset ja sadat katossa roikkuvat aidon näköiset lepakot loivat illuusion maanalaisesta luolasta. Jopa baaritiski ruokki makaaberia fantasiaa: luolan logon kirjaimista näytti pisaroivan verta tiskin kiiltävälle, teräksiselle pinnalle. Blake naurahti väkijoukolle, joka kalpeni Veripankin aitouskovaisiin verrattuna. Siellä tarjolla oli aina mukava veridrinkki tai halukas kaula näykittäväksi. Hänen ystävällään Ryderilla, joka omisti Luolan, ei ollut drinkkilistalla lainkaan verta. Ei edes vahvaa naudanverta. Mikä pahinta, Ryder oli asettanut ehdottoman Ei puremista -kiellon vampyyreille, joita yökerhossa kävi silloin tällöin. Sääli, Blake ajatteli, kun viehättävä nuori nainen törmäsi häneen ja hymyili antaen ymmärtää olevansa kiinnostunut hänen melko komeasta punkkariolemuksestaan. Blake ei kuitenkaan välittänyt naisesta enempää, vaan vilkaisi teräksistä baaritiskiä, jonka takana hänen entinen rakastettunsa työskenteli joko tietämättömänä hänen läsnäolostaan tai teeskennellen tietämätöntä.
Kyse oli luultavasti jälkimmäisestä vaihtoehdosta, koska Blake oli naisen tekijä ja heidän välillään oli sen vuoksi murtumaton side. Mutta se ei merkinnyt sitä, että heidän oli tarkoitus olla yhdessä, kuten Blake oli ymmärtänyt joitakin kuukausia sitten. Vaalea, vihreäsilmäinen ja kaunis Meghan hymyili asiakkaille kaataessaan drinkkejä ja ottaessaan rahaa vastaan. Blake muisti tuon hymyn. Hän muisti yön, jolloin he olivat kohdanneet Veripankissa, jonne Meghan oli päätynyt lyötyään vetoa opiskelutoveriensa kanssa. Nuoren naisen valo oli loistanut läpi, vaikka nainen oli pukeutunut omaan versioonsa goottiasusta - joka oli mustaa, nuoren vartalon herkullisia kurveja hyväilevää denimiä. Meghan oli kiinnostunut Blaken rehvastelusta ja cockney-korostuksesta. He olivat siirtyneet sivummalle kahden, ensin vain juttelemaan, koska yli sata vuotta kestäneen elämän jälkeen ei ollut kovin helppoa löytää ketään, johon voisi löytää yhteyden. Meghan oli saanut Blaken nauramaan. Saanut hänet muistamaan, kuinka ihanaa oli viettää aikaa jonkun kanssa. Sitä ei ollut tapahtunut... ikuisuuksiin. Kun Meghan oli suostunut tulemaan hänen kanssaan yhteen Veripankin takahuoneista, hän ei ollut aikonut muuttaa tätä. Hän oli vain halunnut nauttia tytön kiihottavasta aitoamerikkalaisesta ulkonäöstä, notkeasta vartalosta ja lupauksesta metsänvihreissä silmissä. Herkutella Meghanin seksikkyydellä, joka yhdistyi huumoriin ja valoon, vietettyään pitkän elämän pimeydessä.
Mutta jossakin vaiheessa hän oli menettänyt itsehillintänsä. Ihanan kiihkeä ja liiankin inhimillinen kohtaaminen oli herättänyt Blakessa kaipauksen, jota hän ei ollut myöntänyt pitkään aikaan edes itselleen. Vapauttaessaan demonin hän oli uskotellut itselleen haluavansa vain pikku maistiaisen Meghanin hyvyydestä nauttiakseen vähän kauemmin rakastelusta, joka oli ollut niin tyydyttävää, niin täynnä valoa ja intohimoa ja hauskanpitoa. Meghanin iho oli tuntunut pehmeältä hänen huuliaan vasten, kun hän oli puraissut naisen kaulaa. Meghanin raikas ja puhdas tuoksu oli pyyhkinyt pois veren maallisemman hajun. Ja naisen vartalo... Meghan oli huutanut ääneen, mutta ei pelkästään kivusta. Kun tyttö oli puristanut Blakea lähelleen, hän oli tajunnut, ettei halunnut sen päättyvän. Koskaan. Blake oli melkein imenyt Meghanin kuiviin. Kun hän vihdoin oli tajunnut, miten paljon verta oli ottanut, hän oli joutunut tekemään tuskallisen valinnan: hänen oli annettava Meghanin kuolla tai muutettava tämä. Hän oli ottanut niin paljon verta, ettei nainen olisi selviytynyt. Niinpä Blake oli muuttanut Meghanin ja tämä oli vihannut häntä taistellessaan uuden olemassaolonsa todellisuudessa. Blake oli kuluneen vuoden aikana hyvittänyt tekonsa pelastamalla Meghanin ja tämän huoltajan henget, mutta heidän välinsä eivät koskaan korjaantuisi entiselleen. Ja siksi Blake piilotteli varjoissa toivoen, että löytäisi jonkun toisen, joka toisi valoa ja rakkautta hänen elämäänsä. Jonkun muun, jonka kanssa hän löytäisi
yhteyden, koska satunnainen kohtaaminen Meghanin kanssa oli osoittanut, että rakkaus oli mahdollista hänenkin kaltaiselleen. Olet säälittävä, hän sanoi itselleen, kun hän oikaisi selkänsä ja veti mustan nahkatakkinsa kiinni. Hänen oli aika jatkaa elämää ja löytää toinen nuori olento tyydyttämään itsensä. Hän ei voinut viettää loppuelämäänsä haikailemalla pikku typykkää, joka olisi ikuisesti 21-vuotias hänen tekojensa vuoksi. Useimmat naiset olisivat turhamaisuuksissaan olleet tyytyväisiä sellaisesta mahdollisuudesta. Blake kääntyi kannoillaan ja kiiti vampyyrivauhdilla Luolasta ulos Tribecan kaduille. Hän loikki läheisten paloportaiden tasanteita pitkin viereisen rakennuksen katolle. Täysikuu kylvetti New York Cityä hopeisella valollaan. Varhaisen kevään ilmassa viipyi kylmä terä, joka ei kuitenkaan häirinnyt Blaken vampyyritermostaattia. Mutta häntä hiukoi hieman ja hän tarvitsi pienen puraisun helpottaakseen nälkäänsä. Hän hyppi katolta toiselle, kunnes saapui tutulle kujalle Veripankin edessä. Sitten hän loikkasi katolta äänettömästi mukulakiville. Hän käveli rennosti ovelle ja väläytti torahampaitaan portsarille, joka päästi hänet sisään ohi pitkän jonon, jossa ihmiset odottivat sisäänpääsyä yökerhoon. Veripankissa oli yhtä hämärää kuin Luolassa, mutta ilman teatraalisia yksityiskohtia. Kuluneissa tuoleissa ja pöydissä näkyivät arvet väkivallasta, jonka vuoksi Veripankki oli
tunnettu epäkuolleiden maailmassa. Blake avasi vampyyriaistinsa ja tunnisti voiman kihinän, joka paljasti, että täällä oli muita hänen kaltaisiaan. Ennen kaikkea hän aisti vampyyrivanhimman hallitsevat värähdykset. Hyvin tutun vampyyrivanhimman, hän ajatteli vilkaistessaan baaritiskille. Stacia koko komeudessaan. Yö alkoi vihdoin tuntua valoisammalta, Blake ajatteli kävellessään baaritiskille. Lue jännittävä jatko-osa Caridad Pineiron Vampyyrijumalattaresta ensi viikolla!