Oikeusministeriö Dnro 26/2009 PL 25 00023 VALTIONEUVOSTO 25.9.2009 1 (48) Lausuntopyyntönne OM 15/021/2006, OM044:00/2006, 27.5.

Oikeusministeriö Dnro 26/2009 PL 25 00023 VALTIONEUVOSTO 25.9.2009 1 (48) Lausuntopyyntönne OM 15/021/2006, OM044:00/2006, 27.5.2009 ESITUTKINTA-, PAKKOKEINO- JA POLIISILAKIEN KOKONAISUUDISTUS Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajaliitto kunnioittavasti esittää seuraavan. Vireillä oleva kokonaisuudistus on tärkeä ja eduskunnan moneen kertaan toteamalla tavalla välttämätön. On valitettavaa, ettei toimikunta ehtinyt käsitellä kaikkia tärkeitä asiaan liittyviä kysymyksiä. Huolestuttavin puute on asianosaisjulkisuutta koskevat uudet säännökset. Tämän lausunnon lopussa on kootusti Suomen Asianajajaliiton näkemyksiä siitä millaisia asianosaisjulkisuutta koskevia säännöksiä hallituksen esitykseen tulisi sisällyttää. Yleisiä huomioita Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan asettamispäätöksen mukaan uudistuksen yleiseksi tavoitteeksi on asetettu lukuisten osittaisuudistusten vuoksi vaikeaselkoiseksi muodostuneen lainsäädäntökokonaisuuden selkeyttäminen sekä toimivaltuuksien uudistaminen siten, että toisaalta rikostorjunnan tehokkuusvaatimukset ja toisaalta perusja ihmisoikeudet otetaan tasapuolisesti huomioon. Asetetut tavoitteet ovat olleet hyvin kunnianhimoiset, mutta myös erittäin tervetulleet huomioon ottaen esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien huomattavat uudistustarpeet ja niiden merkitys oikeusturvan takaajana viranomaisten kohdistaessa esitutkinta ja pakkokeinoja kansalaiseen. Toimikunnan mietinnön valmistuttua Suomen Asianajajaliitto toteaa ensinnäkin, että ehdotetut uudistukset ovat suurelta osin onnistuneita ja ne selkeyttävät nykyistä lainsäädäntöä sekä teknisesti että sisällöllisesti. Samalla on kuitenkin todettava, että kaikilta osiltaan asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu ja lakien jatkovalmistelu edellyttää useiden kohtien perusteellista uudelleenarvioimista ja myös periaatteellista keskustelua siitä, mihin suuntaan lainsäädäntöämme ollaan kehittämässä. Suomen Asianajajaliiton edustajina toimikunnassa olleiden asianajaja Tuija Turpeisen ja Markku Fredmanin eriävässä mielipiteessä on hyvin ansiokkaasti tuotu esille keskeisimmät jatkovalmistelua edellyttävät kysymykset. Suomen Asianajajaliitto viittaa

2 kaikilta osiltaan eriävässä mielipiteessä lausuttuun ja kannattaa siinä esille nostettuja muutos- ja uudistusehdotuksia valmisteltaviin lakeihin. Sen lisäksi, että uudistusehdotusten kohteena olevat lait edellyttävät edellä todetuin tavoin jatkovalmistelua, on toimikunnan mietintö nostanut esille myös muun lainsäädännön uudistamistarpeen. Suomen Asianajajaliitto katsoo, että kiireellisin uudistustarve on oikeudenkäymiskaaren 17 luvulla. Kuten asianajaja Turpeisen ja Fredmanin eriävästä mielipiteestäkin ilmenee, on Suomen Asianajajaliitto tehnyt toukokuussa 2008 aloitteen OK 17 luvun uudistamiseksi kokonaisuudessaan. Oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla on aloitteen johdosta valmistunut 27.10.2008 päivätty arviomuistio OK 17 luvun säännösten uudistamisesta. Muistiossa katsotaan, ettei ole varmaa vastaavatko säännökset kaikilta osin perus- ja ihmisoikeuksien vaatimuksia. Nyt käsillä oleva lainsäädäntöuudistus osoittaa, että OK 17 luvun uudistamistarve on ilmeinen ja mainittu luku on auttamattomasti lainsäädännöllisesti vanhentunut. Räikeimmin lainsäädännön vanhentuminen ilmenee läheisten oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen ja eräissä ammatissa toimivien henkilöiden todistamista koskevista kielloista. Nykyinen oikeudenkäymiskaaren 17 luku ei tunne avoliittoa, rekisteröityä parisuhdetta tai ylipäätänsä nykyaikaisia uusperheitä (vrt. OK 17:20) eikä toisaalta terveydenhuollon ammattilaisista psykologia, terapeuttia tai sairaanhoitajaa (vrt. OK 17:23. 1 momentti 3. kohta). Kuitenkin juuri tässä henkilöpiirissä tulee erittäin usein esiin tilanteita, joissa henkilöiden tosiasiallinen läheisyys on este todistamiselle tai henkilön asema on ammattinsa puolesta sellainen, että hän on saanut siinä hyvinkin luottamuksellista tietoa asiakkaansa olosuhteista ja asioista, joista hänen tulee kieltäytyä todistamasta. Suomen Asianajajaliitto katsoo, että oikeudenkäynnissä todistamista koskeva lainsäädäntö tulee saattaa pikimmin vastaamaan modernin yhteiskunnan arvoja ja tarpeita. Esitutkintalaki 1 luku Yleiset säännökset 2 Esitutkinnassa selvitettävät asiat Ehdotetun pykälän mukaan esitutkinnassa selvitetään 1) asian laadun edellyttämällä tavalla epäilty rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, asianosaiset sekä muut syytteestä päättämistä ja rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat; 2) mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi; 3) asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 :n nojalla on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan; ja 4) suostuuko asianomistaja ja aikooko rikoksesta epäilty suostua asian käsittelemiseen käräjäoikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä. Suomen Asianajajaliitto kannattaa toimikunnan lisäysehdotuksia. Esitutkinnan tehokkaan toimittamisen vaatimus puoltaa lisäystä asian laadun edellyttämällä tavalla. Koska esitutkinnassa on pyrittävä selvittämään sekä epäiltyä vastaan

3 että hänen puolestaan puhuvat seikat ja toisaalta esitutkinta on asianomistajan kannalta oikeussuojakeino, on tutkintaan suunnattava riittävästi voimavaroja. Ehdotettuun pykälään mukaan lisätään sana epäilty sanan rikos eteen. Esitutkinnan luonteen johdosta epäillyn rikoksen korostaminen puoltaa lisäystä. Lisäys..ja rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat parantaa asianosaisen aseman asianmukaista valvomista ja asianosaisen avustamista oikeudenkäynnissä, koska jo esitutkintamateriaalista ilmenisi sekä rangaistukseen että muihin seuraamuksiin liittyvät seikat, jotka nykykäytännössä ilmenevät usein vasta suullisessa pääkäsittelyssä. Erityisen tärkeänä koemme sen, että nyt ehdotuksen mukaan tunnustetaan se tosiasia, että esitutkinta suoritetaan myös jutun asianosaisten (eikä ainoastaan syyttäjän ja tuomioistuimen) intressissä. Tämä käy hyvin ilmi siitä, että 2 :n 2 momentissa todetaan, että esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että syyteharkinta ja asianosaisten etujen valvominen voidaan suorittaa asianmukaisesti. 2 luku Esitutkintaan osalliset 2 Tutkinnanjohtaja Ehdotetun 2 1 momentin mukaan esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja, jona toimii pakkokeinolain 2 luvun 9 :ssä tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Virallinen syyttäjä toimisi tutkinnanjohtajana kuitenkin vain 4 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Asian laatuun liittyvästä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä saisi tutkinnanjohtajana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jonka oikeudesta toimia tutkinnanjohtajana laissa säädetään erikseen. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea on vuonna 2003 jättämässään mietinnössä esittänyt syyttäjien ja poliisin yhteistyön kehittämisestä mm. seuraavaa: Rikosoikeudenkäyntimenettelyn uudistamisen yhteydessä 1990-luvulla oli esillä ajatus esitutkinnan johtamisen siirtämisestä poliisilta syyttäjille (Rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistaminen. Työryhmän mietintö OLJ 1993:1). Hallitus ei kuitenkaan tällaista esittänyt vaan esitutkinnan johtaminen säilytettiin poliisilla. Näin siitä huolimatta, että esitutkinnassa valmistellaan rikosoikeudenkäyntiä, jossa valtion puhevaltaa käyttää syyttäjä. Nykyistä rikosprosessia ja sen pääkäsittelyn turvaamista edesauttaisi, jos syyttäjät saisivat hoitaakseen osan nykyisistä tutkinnanjohtajien tehtävistä. Syyttäjät voisivat esimerkiksi päättää laajoissa ja vaikeissa jutuissa tutkinnan lopettamisesta, tutkinnan laajuudesta, vangitsemisvaatimuksista ja muiden tuomioistuinten myötävaikutusta edellyttävien pakkokeinojen hakemisesta. Myös uusien ns. epäkonventionaalisten tutkintakeinojen (esimerkiksi valeostot ja peitetoiminta) käytössä syyttäjän tulisi olla selkeässä vastuuasemassa. Komitean kannanotto Komitea katsoo, että syyttäjien ja poliisin yhteistyötä on tehostettava. Nykyisen rikosprosessin ja sen pääkäsittelyn kannalta olisi myönteistä, jos syyttäjät saisivat hoitaakseen osan nykyisistä tutkinnanjohtajien tehtävistä. Syyttäjät voisivat esimerkiksi laajoissa ja vaikeissa jutuissa päättää tutkinnan lopettamisesta, tutkinnan laajuudesta, vangitsemisvaatimuksista ja muiden pakkokeinojen hake-

4 misesta ja ajamisesta tuomioistuimessa. Myös loppulausuntomenettelyä rikosasioissa tulisi kehittää palvelemaan nykyistä paremmin pääkäsittelyä. Suomen Asianajajaliitto haluaa vielä erikseen nostaa esille Turpeisen ja Fredmanin eriävässä mielipiteessä esille nostetun kysymyksen syyttäjän asemasta tutkinnanjohtajana. Kuten eriävästä mielipiteestä ilmenee, toimikunnan kuulemista asiantuntijoista kaksi (Frände ja Niemi) ovat todenneet, että yksi syy Suomessa ongelmaksi tulleisiin liian pitkiin rikosoikeudenkäynteihin voi olla se, ettei syyttäjä johda esitutkintaa. Käytännön asianajajatyössä tämä asiantuntijoiden huomio on ollut mahdollista useaan otteeseen todeta paikkaansa pitäväksi. Suomessa oikeudenkäyntien huomattavimpana oikeusturvaongelmana on ollut jo pitkään liian pitkäksi venyneet oikeudenkäynnit, joista Suomi on saanut useita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavia ratkaisuja. Mikäli rikosoikeudenkäyntien kestoa on mahdollista lyhentää siirtymällä syyttäjävetoiseen tutkinnanjohtajuuteen, kannattaa Suomen Asianajajaliitto tämän uudistusehdotuksen nostamista esille mietinnön lausuntokierroksella ja sitä seuraavassa jatkovalmistelussa. Samalla Suomen Asianajajaliitto pitää perusteltuna käydä keskustelua ylipäätänsä syyttäjälaitoksen resurssien riittävyydestä. Mikäli rikosprosessi tulee kehittymään siihen maailmanlaajuisesti noudatettuun menettelyyn, jossa syyttäjät ovat rikosasian tutkinnanjohtajia tai syyttäjille ylipäätänsä annetaan yhä enemmän tutkinnanjohtajan tehtäviä, edellyttää tämä muuttuva tilanne syyttäjälaitoksen resurssien lisäämistä siten, että muuttuvasta tilanteesta on mahdollisuus selvitä. Tämä resurssien lisäys parantaa rikosasian asianosaisen oikeusturvaa niin nopeutuneen rikosprosessin kuin laadukkaamman syyttäjätoiminnankin johdosta. 5 Esitutkinnan asianosaiset Suomen Asianajajaliitto kannattaa esitutkinnan asianosaisten määrittämistä esitutkintalaissa. Kuten toimikunnan ehdotuksesta ilmenee, laki perustaa lukuisia oikeuksia ja velvollisuuksia asianosaisille. Osin asianosaisen oikeudet ja velvollisuudet on määritetty toimikunnan ehdotuksessa vajavaisesti esimerkiksi rikoksesta epäillyn ja asianomistajan oikeus saada käyttöönsä esitutkintapöytäkirja, rikoksesta epäillyn ja asianomistajan oikeus saada tietoonsa ja käyttöönsä esitutkinnassa kertynyt siinä oikeudenkäynnissä relevantti tieto ja aineisto, jota esitutkinnassa valmistellaan. Näitä seikkoja käsitellään kunkin säännösehdotuksen kohdalla erikseen. 4 luku Esitutkintaperiaatteet ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden oikeudet Toimikunnan mietinnön yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut rikostorjunnan tehokkuusvaatimuksen ja perus- ja ihmisoikeuksien tasapuolinen huomioon ottaminen. Rikoksesta epäillyn kannalta huomattavimmat uudistukset sisältyvät esitutkintalain 4 lukuun, jossa on säädetty esitutkintaperiaatteista ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden oikeuksista. Suomen Asianajajaliitto pitää kannatettavana esitutkintaan osallistuvien henkilöiden oikeuksien tarkkaa kirjaamista lainsäädäntöön. Ehdotetussa esitutkintalain 4 luvussa on myönteisellä tavalla nostettu esille rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa esitutkinnassa (esitutkintalain 4 luku 10 ). Vastaavasti esitutkintalain 7 luvun 10 :ssä on säädetty, että rikoksesta epäillylle on ennen kuulustelua muun ohella ilmoitettava oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnasta ja

5 1 Tasapuolisuusperiaate siitä, milloin hänelle voidaan määrätä puolustaja. Ehdotetut uudistukset parantavat epäillyn oikeusturvaa nykyiseen tilanteeseen nähden, mutta ne eivät ole vieläkään sellaisia, että ne tosiasiassa kaikissa tapauksissa varmistaisivat rikoksesta epäillylle oikeuden saada tieto riittävän ajoissa. Ehdotuksessa poliisin tekemälle kirjalliselle ilmoitukselle mahdollisuudesta käyttää avustajaa on asetettu kolme eri ajankohtaa eli se on tehtävä kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä. Lainkohdan sanamuodon perusteella poliisi voi itse valita jonkin edellä mainituista kolmesta ajankohdasta, jolloin ilmoitus on tehtävä. Mikäli poliisi ilmoittaa avustajan käyttämisen mahdollisuudesta vasta vangitsemisen yhteydessä, tarkoittaa se sitä, että rikoksesta epäilty on ollut säännönmukaisesti vapautensa menettäneenä jo useita vuorokausia ennen kuin hänelle tämä ilmoitus tehdään. Epäillyn oikeusturvan ja lakiuudistuksen tavoitteiden kannalta kuvattu tilanne on kestämätön. Ehdotetun pykälän mukaan esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Pykälä vastaa voimassa olevan esitutkintalain 7 :n 1 momenttia. Mietinnössä todetaan se tosiasia, että joskus vain rikoksesta epäillyllä on tiedossaan seikka tai todiste, joka voi tukea hänen syyttömyyttään. Toisaalta säännöksen alkuperäisissä perusteluissa todetaan (HE 14/1985 vp), että kysymyksessä on periaate, joka liittyy pyrkimykseen aineellisen totuuden selvittämiseen tutkittavassa asiassa. Suomen Asianajajaliitto nostaa esille kysymyksen siitä, että millä edellytyksillä henkilö voidaan asettaa esitutkinnassa rikoksesta epäillyksi. Tätä ei ole ehdotuksessa käsitelty. 3 Oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen Ehdotetun pykälän mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään. Suomen Asianajajaliitto kannattaa toimikunnan esittämää periaatteen sisällyttämistä esitutkintalakiin. Pykälässä tuodaan esille ns. itsekriminointikielto, joka on kansainvälisesti tunnustettu periaate. Periaate ilmenee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklasta ja sen katsotaan kuuluvan myös EIS:n edellyttämään oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Periaatteen sisältönä on se, että rikoksesta epäillyn ei tarvitse esitutkinnassa lausua mitään ja että hänellä ei ole totuudessa pysymisvelvollisuutta. Suomen Asianajajaliitto haluaa tuoda esille ongelman niissä tilanteissa, joissa henkilö haluaa käyttää oikeuttaan olla vastaamatta kysymyksiin tai muutoin myötävaikuttamaan asian tutkintaan. Epäilty joutuu kuitenkin säännönmukaisesti istumaan kuulusteluissa useina päivinä ja vastaamaan yhä uudelleen ja uudelleen samoihin kysymyksiin. Tämä voidaan nähdä myös painostuksena luopua vaitiolo-oikeudestaan.

6 Suomen Asianajajaliitto esittää, että lakiin otettaisiin säännös siitä, ettei esitutkinnassa saa painostaa epäiltyä luopumaan laillisista oikeuksistaan, kuten oikeudesta olla myötävaikuttamatta itseään kohdistuvan rikosepäilyn selvittämiseen. Ehdotamme uutta 4 luvun 15 :ää seuraavasti: 10 Oikeus käyttää avustajaa esitutkinnassa 15 Painostuskielto Esitutkintaviranomainen ei saa painostaa asianosaista luopumaan hänelle lain mukaan kuuluvista oikeuksista. Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädetään, että asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Tätä on syytä korostaa, koska omien ja Eurooppalaisen kidutuksen vastaisen komitean CPT:n havaintojen mukaan oikeuden toteutumisessa on ollut puutteita. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa, että lain jatkovalmistelussa esitutkintalain 4 luvun 10 :ää muutetaan siten, että rikoksesta epäillylle on ilmoitettava oikeudesta avustajaan välittömästi jo kiinniottamisen ja pidättämisen jälkeen, jolloin rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa toteutuu lain tarkoittamilla tavoin silloin kuin hän sitä haluaa. Ehdotamme, että säännös korjataan kuulumaan seuraavasti Asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Asianosaiselle on ennen hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava mainitusta oikeudesta, jollei asia ole suppeassa esitutkinnassa käsiteltävä. Rikoksesta epäillylle oikeudesta on kirjallisesti ilmoitettava viipymättä vapaudenmenetyksen [poist.] tapahduttua. Edelleen Suomen Asianajajaliitto katsoo, että samalla esitutkintalakiin tulee lisätä säännökset siitä, miten 4 luvun 10 :n mukaisesta oikeudesta ilmoittaminen tulee dokumentoida esitutkintapöytäkirjaan. Suomen Asianajajaliitto esittää, että esitutkintapöytäkirjaan tehdään erillinen kirjaus edellä mainitun oikeuden ilmoittamisesta epäillylle kelloajan tarkkuudella. Vain tällä tavoin on mahdollista luotettavasti jälkikäteen kontrolloida se, milloin oikeudesta käyttää avustajaa on informoitu. Edelleen jatkovalmistelussa tulee kiinnittää huomiota siihen, että, epäillyn tiedossa olevalle avustajalle ilmoitetaan asiakkaan kiinniottamisesta ja pidättämisestä. Tämä osaltaan turvaa esitutkintalain 4 luvun 10 :ssä säädetyn oikeuden toteutumisen. Luontevasti tämä epäillyn oikeusturvaa vahventava lisäys on säädettävissä esitutkintalain 4 luvun 11 :ään, jossa on jo nyt säädetty epäillyn yhteydenpidosta avustajaansa. Myös tästä avustajalle tehtävästä ilmoituksesta tulee tehdä kirjaus esitutkintapöytäkirjaan, kuten edellä on todettu epäillylle tehtävän ilmoituksen osalta. 11 Epäillyn yhteydenpito avustajaan Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan rikoksesta epäiltynä kiinniotetulla, pidätetyllä tai vangitulla on oikeus pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse

7 siten kuin tutkintavankeuslaissa (768/2005) ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa (841/2006) tarkemmin säädetään. Pykälän 1 momentti lähtee rikoksesta epäillyn näkökulmasta, samoin kuin voimassa oleva lakikin. Voimassa olevan lain mukaan rikoksesta epäillyllä, joka on otettu kiinni, pidätetty tai vangittu, on oikeus pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse siten kuin tutkintavankeuslaissa (768/2005) ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa (841/2006) tarkemmin säädetään. ROL 2 luku 7 :n mukaan puolustajan ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan tulee niin pian kuin mahdollista neuvotella päämiehensä kanssa ja ryhtyä valmistelemaan hänen avustamistaan sekä ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joita tämän oikeuksien valvominen vaatii. Suomen Asianajajaliitto ei pidä kannatettavana, että esitutkintalaissa todetaan ainoastaan rikoksesta epäillyllä olevan oikeus pitää yhteyttä avustajaansa. Epäillyn ja vapautensa menettäneen avustajan työn asianmukainen hoitaminen edellyttää mahdollisuutta yhteydenpitoon myös avustajan aloitteesta hänen katsoessaan sen tarpeelliseksi. Tuomioistuimen määräämä puolustaja tai oikeudenkäyntiavustaja ei voi hoitaa hänelle laissa säädettyjä tehtäviä, mikäli häneltä päämiehen ymmärtämättömyyden johdosta evätään yhteydenpito. Suomen Asianajajaliitto esittää, että pykälä muutetaan kuulumaan seuraavasti: Rikoksesta epäillyllä kiinniotetulla, pidätetyllä tai vangitulla ja hänen avustajallaan tai puolustajallaan on oikeus pitää yhteyttä toisiinsa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse siten kuin tutkintavankeuslaissa (768/2005) ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa (841/2006) tarkemmin säädetään. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että epäillyn ja hänen avustajansa yhteydenpidon luottamuksellisuus turvataan. Koska mietinnössä on ehdotuksia myös tutkintavankeuslain muuttamiseksi, esitämme, että avustajan oikeus pitää yhteyttä päämieheensä kirjataan myös tässä yhteydessä tutkintavankeuslakiin ja lakiin poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta. 12 Kieli Toimikunta ei ole ottanut huomioon Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä tehtyä sopimusta Pohjoismaisten kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa pohjoismaassa (SK: 11/1987). Sopimus koskee muun muassa tuomioistuimia ja poliisiviranomaisia. Sopimus on tullut Suomessa voimaan asetuksella 25.11.1987 (SK: 40/1987). Suomi on sopimuksen 2 artiklassa sitoutunut vaikuttamaan siihen, että sopimusvaltion kansalainen tarvittaessa voi käyttää omaa kieltään asioidessaan sopimusvaltion viranomaisissa. Sopimusvaltion kansalaisen pitäisi saada tarvittava tulkitsemis- ja kääntämisapu, mikäli mahdollista. Toimikunta ei esitä mitään säännöksiä asiakirjojen kääntämisestä. Pohjoismaista kielisopimusta lienee kuitenkin tulkittava niin, että esimerkiksi Islannin kansalaisella on oikeus omakieliseen tulkkiin ja tarvittaessa myös kääntämisapuun. Jatkovalmistelussa tulisi miettiä em. sopimuksen vaatimuksia.

8 14 Asianosaisjulkisuus esitutkinnassa Suomen Asianajajaliitto tähdentää, että asianosaisjulkisuus esitutkinnassa on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytys. Esitutkinnassa valmistellaan asia siten, että sen perusteella asianmukainen syyteharkinta ja mahdollinen rikosoikeudenkäynti on mahdollista toteuttaa. Rikosoikeudenkäynnissä ratkaistaan rikoksesta epäillyn syyllisyys syytteen mukaiseen tekoon. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei ole mahdollinen, ellei rikoksesta epäillyn oikeutta saada tietoonsa ja käyttöönsä kaikki puolustukselleen relevantti aineisto ole varmistettu lainsäädännöllä ja käytännössä myös toteutettu. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla edellyttää oikeudenkäyntimenettelyn olevan kontradiktorista myös menettelykysymyksissä ja osapuolia kohdeltavan tasaarvoisesti. Esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisen on tuotava rikoksesta epäillylle ja syytetylle tietoon kaikki relevantti näyttö, myös hänelle myönteinen. Suomen Asianajajaliitto viittaa tältä osin myös asianajaja Markku Fredmanin ja Tuija Turpeisen eriävässä mielipiteessä asiasta lausuttuun. Toimikunnan ehdotus asianosaisjulkisuutta koskevaksi yleissäännökseksi ei vastaa täsmällisesti sitä, mitä toimikunta katsoo siltä osin haluttavan säätää, ks. yksityiskohtaiset perustelut s.324. Toimikunnan ehdotuksen lähtökohtana on perusteluista ymmärrettynä se, että asianosaisella on lähtökohtaisesti oikeus saada tieto esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista. Suomen Asianajajaliitto kannattaa tätä pääperiaatetta ja ehdottaa, että tätä oikeutta vahvennetaan siten, että se muodostaisi ensimmäisen momentin säännöksessä. Tämän pääperiaatteen jälkeisissä momenteissa säädettäisiin pääperiaatetta koskevista poikkeuksista. Toimikunnan ehdottama poikkeus tähän pääsääntöön koskee sitä, että tiedonsaanti haittaisi rikoksen selvittämistä. Tältä osin perusteluissa toimikunta nimenomaisesti lausuu, että rajoitus ulottuu käytännössä aikaan ennen esitutkinnan lopettamista eli käytännössä haitta rikoksen selvittämiselle rajoittuu esitutkinnan toimittamisaikaan. Suomen Asianajajaliitto katsoo, että tämän rajoituksen tulisi nimenomaisesti ilmetä säännöksen sanamuodosta. Tiedonsaannin estäminen sillä perusteella, että se haittaa rikoksen selvittämistä, ei kuitenkaan saa vaikeuttaa puolustuksen järjestämistä pakkokeinoasiaa käsiteltäessä, mitä koskeva määräys tulisi myös ilmetä laista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lukuisissa ratkaisuissaan todennut, että myös vangitsemisasian käsittelyssä on puolustukselle taattava pääsy todisteisiin, joilla on merkitys vangitsemisen edellytyksiä riitautettaessa, kuten asianajaja Fredmanin ja Turpeisen eriävässä mielipiteessä (s.6) on todettu. Lisäksi asianosaisella tulee olla oikeus muutoksenhakuun, jos hänen tiedonsaantipyyntöönsä ei ole suostuttu. Valitus tulisi käsitellä kiireellisenä, jotta muutoksenhaku ei pitkitä tarpeettomasti esitutkintaa tai rikosoikeudenkäyntiä. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa esitutkintalain 4 luvun 14 kuuluvaksi seuraavasti: Asianosaisella on oikeus saada tieto esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista. Esitutkintaviranomainen voi rajoittaa asianosaisen tiedonsaantioikeutta esitutkinnan aikana, jos siitä on haittaa rikoksen selvittämiselle. Sen lisäksi mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään asianosaisen oikeudesta asiakirjoihin, esitutkinnan asianosaisella on oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista se-

9 kä siinä kertyneistä asiakirjoista niin pian kun siitä ei ole haittaa rikoksen selvittämiselle. Muista kuin salaisista pakkokeinoista päätettäessä on pakkokeinon kohteelle annettava tiedoksi seikat, jotka ovat tarpeen puolustuksen järjestämiseksi pakkokeinoasiassa. Asianosaisella, jonka tiedonsaantipyyntöön ei ole suostuttu, on oikeus hakea muutosta tämän pykälän perusteella tehtyyn päätökseen, Viranomaisen päätöksestä, valituksesta ja sen käsittelystä on soveltuvin osin voimassa mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa päätöksestä ja muutoksenhausta säädetään. Valitus on käsiteltävä kiireellisenä. Suomen Asianajajaliiton ehdotus vastaa sitä, mitä asianajaja Markku Fredmanin ja Tuija Turpeisen eriävässä mielipiteessä on yksityiskohtaisesti esitetty ja ehdotettu kuitenkin siten muutettuna, että asianosaisen tiedonsaantioikeuden tärkeys on nostettu omaksi momentikseen sen tärkeyden vuoksi. Tämän lausunnon lopussa on erillinen jakso, jossa käsitellään kootusti asianosaisjulkisuuteen liittyviä kysymyksiä, myös siltä osin kun toimikunta ei ole niitä ehtinyt käsitellä. 5 luku Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyö 2 Syyttäjän toimivaltuudet esitutkinnassa Kuten tässä lausunnossa ETL 2 luvun 2 :n alla lausutusta on todettavissa, kannattaa Suomen Asianajajaliitto enemmän syyttäjävetoiseen tutkinnanjohtajuuteen siirtymistä. Siihen nähden, että ehdotettu esitutkintalain uudistaminen lähtee yhä siitä, että tutkinnanjohtajana toimii pakkokeinolain 2 luvun 9 :ssä tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies, tulee syyttäjän toimivaltuuksia esitutkinnassa lisäämällä kuitenkin laajentaa syyttäjän mahdollisuutta vaikuttaa esitutkinnan kulkuun. Suomen Asianajajaliitto esittää, että lain jatkovalmistelussa otetaan huomioon tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean vuonna 2003 jätetyssä mietinnössä esitetty kannanotto syyttäjien ja poliisin yhteistyön kehittämisestä. Komitean kannanotto Komitea katsoo, että syyttäjien ja poliisin yhteistyötä on tehostettava. Nykyisen rikosprosessin ja sen pääkäsittelyn kannalta olisi myönteistä, jos syyttäjät saisivat hoitaakseen osan nykyisistä tutkinnanjohtajien tehtävistä. Syyttäjät voisivat esimerkiksi laajoissa ja vaikeissa jutuissa päättää tutkinnan lopettamisesta, tutkinnan laajuudesta, vangitsemisvaatimuksista ja muiden pakkokeinojen hakemisesta ja ajamisesta tuomioistuimessa. Myös loppulausuntomenettelyä rikosasioissa tulisi kehittää palvelemaan nykyistä paremmin pääkäsittelyä. (Rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistaminen. Työryhmän mietintö OLJ 1993:1)

10 6 luku Läsnäolo esitutkinnassa 5 Läsnäolon kesto 7 luku Kuulustelut Suomen Asianajajaliitto pitää erittäin tärkeänä, että rikosasian asianosaisen läsnäolon kestosta säädetään yksityiskohtaisen tarkasti. Lain jatkovalmistelussa tulee vielä kiinnittää huomiota siihen, mihin kelloaikaan läsnäoloon voidaan velvoittaa. Kohtuullisena ei ainakaan voida pitää sitä, että muu kuin rikoksesta epäilty olisi velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa klo 22.00 06.00 välisenä aikana tai että alle 15-vuotiaana tehdystä rikollisesta teosta epäilty joutuisi olemaan läsnä esitutkinnassa muuten kuin erityisen poikkeuksellisista syistä klo 22.00 jälkeen. 1 Kuulusteltavan läsnäolo Ehdotetun 1 :n 3 momentissa on säädetty, että asianosaiselta ja todistajalta on otettava vastaan heidän tarjoamansa kuulustelukertomusta täydentävät kirjalliset selvitykset. Suomen Asianajajaliitto esittää tähän momenttiin seuraavaa lisäystä. Mikäli tarjottua lisäystä ei liitetä esitutkintapöytäkirjaan, siitä tehdään joka tapauksessa merkintä esitutkintapöytäkirjan merkintälehdelle. Lisäys on tarpeellinen, jotta kaikki tutkittavaan asiaan osalliset saavat tiedon tarjotun aineiston olemassaolosta ja voivat tarvittaessa pyytää sitä halutessaan käyttöönsä. 2 Asianomistajan kuulustelemisrajoitukset Suomen Asianajajaliitto kannattaa esitystä asianomistajan kuulemisen rajoituksista lain 7 luvun 2 :ssä. Näin voidaan säästää asianomistajien vaivaa ja poliisin resursseja asioissa, joissa asianomistajien lukumäärä on suuri. 8 Todistajan ilmaisuvelvollisuus ja kieltäytyminen todistamasta Tämän lausunnon aluksi on esitetty Suomen Asianajajaliiton näkemys, jonka mukaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännökset ovat vanhentuneet. Kuten lausunnon aluksi on todettu, emme katso mahdolliseksi säätää enää uutta lainsäädäntöä, jossa viitataan täysin vanhentuneisiin oikeudenkäymiskaaren säännöksiin. Lähdesuoja Julkisuudessa on herättänyt huomiota toimikunnan esitys toimittajan lähdesuojan murtamiseksi. Lähdesuoja on keskeinen osa sananvapauden toteutumisessa. Toimikunta esittää hyvin kevyin perustein lähdesuojan murtamismahdollisuuden aikaistamista jo esitutkintavaiheeseen. Mitään kansainvälistä vertailua lähdesuojasta toimikunta ei ole suorittanut. Toimikunnan olisi kannattanut tutustua esimerkiksi Ruotsin lainsäädäntöön, jossa toimittajan lähdesuoja on vahvempi kuin Suomessa.

11 Ruotsissa käsityksemme mukaan lähdesuoja voidaan murtaa jo esitutkintavaiheessa, mutta vain siten, että toimittaja voidaan tuomioistuimen päätöksellä velvoittaa kertomaan siitä, onko tietynlaisesta vakavasta rikoksesta todennäköisin syin epäilty nimetty henkilö ollut toimittajan lähteenä. Murtaminen ei voi olla siis keino löytää juttuun epäilty henkilö. Jos toimittaja sitten siihen velvoitettuna ilmoittaa, ettei jutussa epäiltynä oleva henkilö ole hänen lähteensä, hänen ei tarvitse kertoa kuka todellinen lähde on. 1 Suomessa lähdesuojaa on kehitetty 1960-luvulta asti, kunnes 13.6.2003 säädettiin laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, jonka 4 luvun 16 takaa yksiselitteisesti ohjelmatoiminnanharjoittajalle oikeuden lähdesuojaan. Tähän asti tuo suoja on ollut murrettavissa oikeudenkäynnissä, joka siis tarkoittaa, että syyttäjän tulee löytää syytteen tueksi todennäköiset syyt jostain muualta kuin vaatimalla toimittajaa kertomaan lähteensä. Toimikunnan ehdotus tarkoittaa, että syyte voitaisiin jatkossa nostaa niillä todennäköisillä syillä, jotka saadaan pakottamalla toimittaja kertomaan lähteensä jo ennen syytteen nostamista. Suomen Asianajajaliitto ei kannata esitystä lähdesuojan murtamiseksi esitutkinnassa. Mikäli ehdotus hyväksyttäisiin, on todennäköistä, että tuomioistuimet tulisivat hyväksymään yleisesti poliisin asiaa koskevat hakemukset. On jo nykyisellään erittäin harvinaista, että tuomioistuin hylkää poliisin pakkokeinohakemuksen ja käräjäoikeuksia on arvosteltu siitä, etteivät ne vaadi riittävää selvitystä pakkokeinon käytön perusteista (ks. esim. KKO 2009:54). Toimikunta toteaa, että on valtion velvollisuus turvata se, että salassapitorikosten tutkinta on tehokasta. Esityksen taustalla on ilmeisesti tohtori Alpo Rusin rikostutkinnan, sinällään erittäin valitettava tietovuoto. Lakia ei kuitenkaan pitäisi muuttaa yhden yksittäistapauksen perusteella. Mikäli esitys johtaisi lain muutokseen, on syytä kiinnittää huomiota toimittajan oikeusturvaan. Esitetyn lain 7 luvun 9 :ssä ei ole mitään mainintaa toimittajan valitusoikeudesta. Onko siis niin, että toimittajan lähdesuoja voitaisiin murtaa jo käräjäoikeudessa ilman valitusoikeutta? Säädösesitys vaikuttaa olevan ristiriidassa perustuslain 21 :ssä turvatun valitusoikeuden kanssa. Toimikunnan asianajajajäsenet Tuija Turpeinen ja Markku Fredman ovat eriävän mielipiteensä s. 17 kiinnittäneet huomiota siihen, ettei esitutkintalaissa säädetä mitään muutoksenhausta. Suomen Asianajajaliitto tukee Tuija Turpeisen ja Markku Fredmanin ehdotusta siitä, että esitutkintalakiin tulee säätää oma pykälänsä muutoksenhausta ja sen rajoituksista. Lähdesuojan murtamisen osalta muutoksenhausta olisi säädettävä siten, että toimittaja voitaisiin velvoittaa kertomaan lähteensä vasta kun lähdesuojan murtamista koskeva päätös saa lainvoiman. 10 Ennen kuulustelua tehtävät ilmoitukset Pidämme erittäin tervetulleena tarkempaa sääntelyä siitä miten rikoksesta epäillylle on ilmaistava se teko, josta häntä epäillään. Nykykäytäntö kaipaa muutosta. Jäljempänä on esitetty Asianajajaliiton näkemys esitutkintapöytäkirjan toimittamisesta asianosaisille. Siellä esitetyillä perusteilla esitämme, että kuulustelun yhteydessä tehtäviin ilmoituksiin tehdään seuraava lisäys 4 momentiksi: 1 Tryckfrihetsförordning 3 kap. 3 2 mom 4-kohta.

12 10 Ennen kuulustelua tehtävät ilmoitukset _ Asianosaiselle on lisäksi ilmoitettava, että hänellä on oikeus saada ilmaiseksi jäljennös esitutkintapöytäkirjasta sen valmistuttua ja annettava ohjeet jäljennöksen saamiseksi. 8 luku Ryhmätunnistus Suomen Asianajajaliitto on pettynyt toimikunnan esitykseen ryhmätunnistuksesta. Sitä ei edelleenkään esitetä pakolliseksi minkään rikostutkinnan yhteydessä. Ryhmätunnistus on tullut Suomessa mahdolliseksi jo vuonna 2003, mutta Suomen Asianajajaliiton tiedossa ei ole, että sitä olisi jossakin käytetty. Suomen Asianajajaliitto yhtyy edellä mainittuun Tuija Turpeisen ja Markku Fredmanin eriävään mielipiteeseen, jossa ryhmätunnistusta esitetään pakolliseksi aina, jos tutkittavana olevasta rikoksesta voidaan tuomita enemmän kuin neljä vuotta vankeutta. Suomen Asianajajaliitto korostaa, että mahdollisimman luotettava tunnistus on kaikkien rikosprosessin asianosaisten etu. Ottaen huomioon ryhmätunnistuksen vaatimat käytännön järjestelyt ja poliisin resurssit, sen käyttö on perusteltua vain vakavien rikosten tutkinnassa. 9 luku Esitutkinta-aineisto 1 Esitutkintatoimenpiteistä laadittava pöytäkirja Ehdotetun 1 :n 1 momentin mukaan esitutkintatoimenpiteistä olisi laadittava pöytäkirja tai tehtävä merkintä muuhun asiakirjaan, jollei laissa erikseen säädetä. Jää epäselväksi ja säätelyä vaille, mikä tai mitkä muut asiakirjat kuin esitutkintapöytäkirja voivat olla sellaisia, joihin esitutkintatoimenpiteistä voitaisiin tehdä merkintä. Tämä ei ole hyvä tilanne. Siksi tulisi momentista poistaa mahdollisuus merkinnän tekemiseen muihin asiakirjoihin. Jäljelle jäävä mahdollisuus merkinnän tekemisestä muuhun asiakirjaan kuin esitutkintapöytäkirjaan supistuisi vain tilanteisiin, joissa laki sen erikseen sallisi. Lisäksi on syytä huomioida, että toimikunnan ehdottama 1 momentti on jossakin määrin ristiriidassa ehdotetun 6 :n kanssa, jossa siinäkin säädetään esitutkintatoimenpiteiden kirjaamisesta esitutkintapöytäkirjaan. Jotta kirjaamisen tekemisen tarpeellisuus tai laajuus ei olisi eri lainkohdissa eri kriteerien säätelemä, tulisi uuteen 1 :ään tehdä 6 :ään kohdistuva viittaus, jolloin kirjaamisen tarpeellisuus määrittyisi vain viimeksi mainitun normin mukaan. Suomen Asianajajaliitto esittääkin esitutkintalain 9 luvun 1 :n 1 momenttia muutettavaksi kuulumaan seuraavasti: Esitutkintatoimenpiteistä on 6 :n mukaisessa laajuudessa laadittava pöytäkirja tai niistä on tehtävä merkintä esitutkintapöytäkirjaan, jollei laissa erikseen muuta säädetä. 2 Kuulustelupöytäkirjan tarkastaminen ja korjaaminen Suomen Asianajajaliitto huomauttaa, että ETL 9 luvussa ja erityisesti sen 2 :ssä ei ole erikseen otettu kantaa kuulustelun aikana kuulusteluun tehtyihin merkintöihin, jotka koskevat kuulustelutilanteessa tapahtuneita seikkoja, kuten taukoja, avustajan paikalle saapumista tai vaikkapa kuulustelun allekirjoittamisesta kieltäytymistä. Kuulusteltavan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että kuulustellulla on oikeus saada kuulustelupöytäkirjaan merkintä myös hänen kannaltaan merkityksellisistä kuulustelu-

13 tilanteen yksityiskohdista. Tällaisia kuulusteltavan kannalta merkityksellisiä asioita ovat esimerkiksi häneen kuulustelijan kohdistama asiaton kielenkäyttö, kykenemättömyys keskittyä kuulusteluun omasta perheestään kokemansa huolen takia tai muu vastaava asia. Rikosasioita hoitavien asianajajien (kuten myös syyttäjien ja käräjätuomareiden) tiedossa on, että kuulustelupöytäkirjaan tehdyillä merkinnöillä on erittäin suuri merkitys rikosasian pääkäsittelyssä arvioitaessa erityisesti epäillyn antaman kertomuksen luotettavuutta. Tällöin myös kuulusteluolosuhteita koskevat merkinnät ovat erittäin merkityksellisiä arvioitaessa kuulusteluolosuhteita ja annetun kertomuksen merkitystä. 3 Kuulustelutilaisuuden tallentaminen ääni- ja kuvatallenteeseen Toimikunnan ehdotuksen mukaan kuulustelun tallentaminen ääni- ja kuvatallenteeseen tulisi tehdä eräissä tapauksissa poliisin velvollisuudeksi sellaisissa tilanteissa, joissa tallentamiseen ei voimassaolevan lainsäädännön mukaan ole velvollisuutta. Tallentamisvelvollisuuden laajentaminen säästää poliisin resursseja tallentamisen vähentäessä tarvetta kuulustelutodistajan käyttöön. Lisäksi tallentamisen laajempi käyttöönottaminen edistää asiaosaisten oikeusturvaa ja vähentää kuulustelutilaisuuden kulkuun ja kirjausten sisältöön kohdistuvia väitteitä. Suomen Asianajajaliitto kannattaa toimikunnan ehdotusta uudeksi 3 :ksi. Myös kuulustelijan oikeusturvan kannalta on parempi jos kuulustelutilanne on tallennettu. Aiheettomat väärinkäytösväitteet varmastikin vähenisivät. 5 Ääni- ja kuvatallenteen tarkastaminen 6 Esitutkintapöytäkirja Ehdotetun :n toisen lauseen mukaan kuulustelukertomuksen tarkistaminen tapahtuu kuulusteltavan valinnan mukaan tallenteen kuuntelemisella ja katselemisella tai 2 :n 1 momentissa tarkoitetulla kuulustelupöytäkirjan tarkistamisella. Viitatussa 2 :n 1 momentissa säädetään siitä, miten kuulustelupöytäkirjalle tallennettu kuulustelukertomus tarkastetaan. Ehdotetussa esitutkintalaissa ei ole säännöstä siitä, että ääni- ja kuvatallenteelle tallennettu kuulustelukertomus tulisi viran puolesta tai jonkun asianosaisen vaatimuksesta saattaa kirjalliseen muotoon. Ehdotetun 5 :n toinen lause siis antaisi kuulusteltavalle mahdollisuuden tarkastaa kuulustelukertomuksen sisältö sellaisesta asiakirjasta, jota lain mukaan ei tule laadittavaksi. Lauseella ei ole muuta itsenäistä sisältöä saman :n 1. lauseen jo antamaan sisältöön kuin kuulusteltavalle annettu valintaoikeus. Siksi lause tulisi poistaa kokonaan, ja Suomen Asianajajaliitto esittääkin esitutkintalain 9 luvun 5 :ää kuulumaan seuraavasti: Jos kuulustelutilaisuus tallennetaan 3 tai 4 :ssä tarkoitetulla tavalla, kuulusteltavalle on kuulustelun päätyttyä varattava tilaisuus kuunnella ja katsella äänitys ja tehdä kertomukseensa tarpeelliset korjaukset ja lisäykset. Toimikunta ei ehdota muutosta nykyisen lain sisältämään säännökseen, jonka mukaan rikoksesta epäillylle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 :n nojalla määrätylle puolustajalle ja asianomistajalle mainitun luvun 1 a :n nojalla määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle on lähetettävä jäljennös esitutkintapöytäkirjasta.

14 Suomen Asianajajaliitto kiinnittää huomiota siihen, että myös muilla avustajilla kuin määrätyllä puolustajalla ja määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on tarve saada päämiehensä puolesta esitutkintapöytäkirja. Oikeuskäytännössä on esiintynyt sinänsä harvalukuisia, mutta oikeusturvan kannalta merkittäviä ongelmia esitutkintapöytäkirjan saamisessa, jotka ovat liittyneet esitutkintapöytäkirjan sisältämän aineiston julkisuuteen eli siihen, mitä aineistoa kenellekin asianosaiselle toimitetaan käyttöön. Ottaen huomioon esitutkintapöytäkirjan keskeisen merkityksen rikosoikeudenkäynnissä ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksen, jonka mukaan sama aineisto on oltava tiedossa ja käytössä kullakin osapuolella samalla tavalla, olisi selkeintä, että esitutkintapöytäkirjan toimittamisvelvollisuus tai saamisoikeus kirjataan lakiin. Julkisuusongelma ja väärinkäyttöepäilykset kyetään riittävästi poistamaan siten, että salassapidettävä ja mahdollinen käyttörajoituksen alainen aineisto merkitään jo esitutkinnassa niitä osoittavin tekstein. Koska käytännössä rikoksesta epäillyn tai asianomistajan muu kuin määrätty avustaja, ei välttämättä ole esitutkintaviranomaisen tiedossa, tulisi jäljennös esitutkintapöytäkirjasta siihen otettuine liitteineen lähettää tai toimittaa pyynnöstä rikoksesta epäillyn ja asianomistajan avustajalle. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa esitutkintalain 9 luvun 6 :n 4 momenttia kuuluvaksi seuraavasti: Rikoksesta epäillylle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 :n nojalla määrätylle puolustajalle ja asianomistajalle mainitun luvun 1 a :n nojalla määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle on lähetettävä jäljennös esitutkintapöytäkirjasta. Rikoksesta epäillyn ja asianomistajan muulle avustajalle on pyynnöstä lähetettävä jäljennös esitutkintapöytäkirjasta. Ehdotetun lain jatkovalmistelussa on Suomen Asianajajaliiton mukaan otettava myös harkintaan se vaihtoehto, että esitutkintapöytäkirjan kopion saava henkilöpiiri laajennetaan kaikkiin asianosaisiin, jotka esitutkintapöytäkirjan haluavat. Käytännössä tämä asia on selvitettävissä kysymällä asiaa kuulustelun yhteydessä ja tekemällä siitä merkintä kuulustelupöytäkirjaan tai ilmoittamalla asianosaiselle kuulustelun yhteydessä oikeudesta saada ilmainen esitutkintapöytäkirja ja annettava ohjeet sen tilaamisesta. Edelleen Suomen Asianajajaliitto ehdottaa, että esitutkintalain 9 luvun 6 :ään lisätään uusi 4 momentti, jolloin edellä muutettavaksi ehdotettu 4 momentti muuttuu 5 momentiksi. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa, että uusi 4 momentti kuuluisi seuraavasti: 7 Esitutkinta-asiakirjojen julkisuus Esitutkinnassa käytetyistä pakkokeinoista on tehtävä merkintä pöytäkirjaan. Asianosaiselle on pyynnöstä toimitettava jäljennökset esitutkinnassa käytettyjen pakkokeinojen käyttöä koskevista päätöksistä, ellei niitä ole liitetty esitutkintapöytäkirjaan. Tämän lausunnon lopussa on erillinen jakso asianosaisjulkisuudesta esitutkinnassa. Pyydämme perehtymään tuohon esitykseen, joka koskee useita eri mietinnön kohdissa esitettyjä ehdotuksia ja lisäksi niitä seikkoja, joita toimikunta ei näytä ehtineen käsitellä. Esitutkinta-aineiston julkisuus liittyy edellä käsiteltyyn asianosaisjulkisuuteen esitutkinnassa ja esitutkintapöytäkirjan jäljennöksen saamiseen esitutkintaviranomaiselta.

15 Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeinen edellytys on, että sama aineisto on toisaalta rikoksesta epäillyllä ja syytetyllä sekä toisaalta hänen vastapuolillaan eli syyttäjällä ja asianomistajalla. Toimikunta ehdottaa ensimmäisessä momentissa esitutkinta-aineiston julkisuuden säädeltäväksi viittauksella viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin. Säännös on kattava suhteessa ns. yleisöjulkisuuteen, mutta vajavainen suhteessa asianosaisjulkisuuteen ja esitutkintapöytäkirjan saamiseen asianosaisen käyttöön. Edellä jo näissä kohdin mainituilla perusteilla Suomen Asianajajaliitto ehdottaa esitutkintalain 9 luvun 7 :n 1 momentin kohdalle täsmennystä seuraavasti: Esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa. Rikoksesta epäillyllä ja asianomistajalla on kuitenkin aina oikeus saada jäljennös esitutkintapöytäkirjasta. Asianosaisjulkisuudesta on voimassa mitä tämän lain 4 luvun 14 :ssä on säädetty. Toimikunnan perusteluissa (s.356) on selvitetty, että laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 :n 2 momentti sisältää keskeisimmän rajoitusperusteen esitutkintaaineiston julkisuudelle ja säännös koskee tiedonsaantioikeutta ennen tutkinnan lopettamista, jos tiedon antamisesta aiheutuisi haittaa asian selvittämiselle. Suomen Asianajajaliiton edellä mainitun ehdotuksen perusteella tämä rajoitusperuste ei olisi relevantti, koska haitta asian selvittämisestä on poistunut esitutkinnan edettyä esitutkintapöytäkirjan laatimiseen asti ja asia on myös otettu huomioon edellä ehdotetussa 4 luvun 14 :ssä asianosaisjulkisuutta koskevassa Suomen Asianajajaliiton ehdotuksessa. Ehdotetun :n toisessa momentissa säädetään ääni- ja kuvatallenteen sisältämän tiedon luovuttamisesta. Ehdotuksen mukaan tieto tallenteesta annetaan luovuttamalla tallenne nähtäväksi esitutkintaviranomaisen luona, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa tiedon antamisen muulla tavoin voivan johtaa tallenteessa esiintyvän henkilön yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Luovuttamisen harkinta on esitetty passiivimuodossa, josta ei ilmene, kuka asiasta päättää. Luovuttamisen kriteeri taas on hyvin tulkinnanvarainen, ja sellaisenaan asettaa tallenteella esiintyvän henkilön oikeussuojan epävarman ja vaikeasti ennustettavan tulkinnan varaan. Ääni- ja kuvatallenteen antaminen asianosaispiirin ulkopuolelle ja siis yleisesti saataville esitutkintamateriaalin tultua julkiseksi voi loukata tallenteessa kuullun henkilön yksityisyyden suojaa monin tavoin, jotka ovat luovuttamisharkintaa tehtäessä vaikeasti arvioitavissa. Tallenteessa kuullun henkilön oikeussuojakeinoista tallenteen sisältämän tiedon luovuttamisessa ei ole säädetty lainkaan, mikä tarkoittaisi asian jäämistä yksin sen viranomaisen vapaaseen harkintaan, joka asiasta kulloinkin joutuisi päättämään. Nämä epäkohdat huomioiden olisi selkeämpää ja asianosaisten yhtenäisen kohtelun kannalta oikeudenmukaisempaa, että tallenteiden sisältämää tietoa ei luovutettaisi muille kuin asianosaisille muutoin kuin lainkohdassa tarkoitetulla rajoitetulla tavalla. Asianosaisten oikeutta saada tallenteesta sen sijaan ei tulisi rajoittaa. Jo equality of arms -periaate edellyttää, että puolustuksella on oltava samat mahdollisuudet kuin syyttäjällä. Jos siis syyttäjä saa jotain aineistoa omassa virkahuoneessaan tutkittavaksi on myös puolustuksella oltava sama mahdollisuus. Erityisen ongelman muodostavat tilanteet, joissa rikoksesta epäilty on vangittuna. Jos osa esitutkintamateriaalista on vain poliisilaitoksella tutustuttavissa, on puolustuksen hyvin hankala toimia. Esimerkiksi puhelinkuuntelun osalta puolustaja ei pysty äänestä

16 tunnistamaan keskustelijoita. Hänen on pakko päästä yhdessä päämiehensä kanssa tekemään muistiinpanoja tallenteita kuunneltaessa. Tätä kysymystä käsitellään laajemmalta tämän lausunnon lopussa olevassa erillisessä jaksossa, joka koskee asianosaisjulkisuutta esitutkinnassa. Siellä on myös muutosehdotuksia säännösehdotuksiin. 10 luku Esitutkinnan päättäminen 1 Loppulausunto Suomen Asianajajaliitto on erittäin tyytyväinen, että lopultakin loppulausuntomenettely tulisi säännönmukaiseksi menettelytavaksi. Nykyisin sitä käytetään liian vähän. Ehdotetun lain jatkovalmistelua silmällä pitäen Suomen Asianajajaliitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin epäkohtiin. ETL 9:6 ja ETL 10:1 välinen ristiriita Toimikunnan ehdotuksen mukaan esitutkinnan päätyttyä on siitä kertyneestä aineistosta laadittava esitutkintapöytäkirja, ETL 9:6. Toimikunnan ehdotuksen mukaan ennen esitutkinnan päättämistä asianosaiselle on varattava tilaisuus antaa loppulausunto, ETL 10:1. Suomen Asianajajaliitto kiinnittää huomiota siihen, että loppulausunto esitutkinnasta on harvoin käytännössä mahdollinen ennen esitutkintapöytäkirjan saamista tai ilman sitä. Nyt ehdotettujen säännösten mukaan loppulausunto pitäisi kuitenkin antaa ennen esitutkintapöytäkirjan laatimista. Nykyisin sinällään hyvin toimineessa käytännössä on menetelty siten, että esitutkintapöytäkirja on laadittu ennen loppulausuman pyytämistä, loppulausumapyyntö on toimitettu yhdessä esitutkintapöytäkirjan kanssa ja loppulausumista on laadittu lisätutkintapöytäkirja. Edelleen Suomen Asianajajaliitto kiinnittää huomiota siihen, että loppulausunto esitutkinnassa annettaisiin ehdotuksessa esitetyn mukaisesti vain esitutkinta-aineiston riittävyydestä, näytön arvioinnista tai oikeuskysymyksistä. Suomen Asianajajaliitto pitää säännösehdotusta tältä osin käytännössä liian suppeana. Loppulausunto on asianosaisen, asianomistajan ja epäillyn, lausunto asiassa nimenomaisesti syyttäjälle syyteharkintaa varten. Asianomistajalla saattaa olla tarve lausua rikosepäilystä laajemmin kuin mitä sitä on esitutkinnassa käsitelty ja selvittää myös korvausvaatimuksiaan sekä niiden perusteita. Rikoksesta epäillyllä taas on tarve selvittää syyttäjälle, miten asiassa rikoksen ei voida katsoa täyttyneen syytekynnyksen ylittävällä tavalla. Toisinaan käytännössä esitutkinnan jälkeenkin asianosaisten näkemys siitä, mitä asiassa on ylipäätään tapahtunut, poikkeaa toisistaan. Esimerkiksi velallisen epärehellisyyttä koskevassa rikosepäilyssä saattaa olla riitaista varainsiirron peruste eli sen hyväksyttävyyden arviointi. Asianosaisilla saattaa myös esimerkiksi olla tarve selvittää tarkemmin osallisuuttaan tapahtumissa syyteharkintaa varten. Toimikunta on myös ehdottanut uutena muutoksena aiempaan sitä, että esitutkintapöytäkirjaan sisältyisi myös esitutkintaviranomaisen tekemät havainnot. Myös niistä, niiden oikeellisuudesta tai virheellisyydestä asianosaisilla saattaa olla tarve lausua kantansa syyttäjän tietoon syyteharkintaa varten.

17 Näin Suomen Asianajajaliitto ehdottaa, että esitutkintalain 10 luvun 1 :n ensimmäinen virke muutetaan kuulumaan: 2 Esitutkinnan päättäminen Ennen esitutkinnan päättämistä asianosaisille on varattava tilaisuus antaa esitutkintaviranomaiselle loppulausunto esitutkinta-aineiston riittävyydestä, näytön arvioinnista, oikeuskysymyksistä tai muusta asiassa olennaisena pitämistään seikoista, jollei lausunnon pyytäminen ole asian laatu ja laajuus, rikoksen vähäisyys tai muut vastaavat seikat huomioon ottaen syyteharkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn kannalta ilmeisen tarpeetonta. Ehdotetussa säännöksessä ei ole säädetty siitä kynnyksestä, jolla asia siirretään syyteharkintaan. Käytännössä on esiintynyt epätietoisuutta siitä, mikä on se kynnys, jota tutkinnanjohtajan tulee arvioida harkitessaan onko aiheellista keskeyttää tutkinta, lopettaa se omalla päätöksellä syyteharkintaan toimittamatta tai tavanomaiseen tapaan syyteharkintaa lähettämällä. Eli mitä tarkoittaa nyt ehdotettu säännös, että esitutkinnassa on selvinnyt ettei rikosta ole tehty tai ettei asiassa voida nostaa ketään vastaan syytettä? Näkemyksemme mukaan kynnyksen tulisi olla alennettu todennäköisyys. Eli jos tutkinnanjohtajan mielestä on todennäköistä, että asia vaatii syyttäjän toimivaltuuksiin kuuluvia toimenpiteitä, on asia saatettava syyttäjän ratkaistavaksi. Mietinnön perusteluista ilmenevistä syistä katsomme, että syyttäjälle siirtämisen kynnyksestä tulisi säätää laissa. Pelkät perusteluissa esitetyt näkemykset eivät riitä. Kysymys konkretisoituu niissä tilanteissa, joissa rikos on sinänsä kiistaton (esim. ikkuna rikottu kivellä heittämällä) ja asianomistajan ilmoituksen perusteella on syytä epäillä tiettyä henkilöä (jonka kanssa asianomistaja riidellyt pari tuntia aiemmin), mutta asianomistajan käsityksen tueksi ei ole saatu mitään näyttöä. Eli tutkinnassa ollaan jääty syytä epäillä tasolle. Onko tällaiset asiat tarkoitus siirtää syyttäjän arvioitavaksi? 11 luku Erinäiset säännökset 1 Esitutkintapäätös Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädetään, että esitutkinnan toimittamatta jättämisestä, lopettamisesta 3 luvun 9 :n 1 momentin tai 10 nojalla sekä päättämisestä saattamatta asiaa virallisen syyttäjän harkittavaksi olisi tehtävä kirjallinen päätös. Sama koskee muuta vastaavaa esitutkintapäätöstä, joka voi vaikuttaa asianosaisen oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin. Suomen Asianajajaliitto pitää uutta sääntelyä esitutkintapäätöksestä kannatettavana. Käytännön epäkohtien johdosta, kuten asianosaisen epätietoisuus, esitutkintapäätöksen antaminen on asianosaisen asema huomioiden tärkeää. Ottaen huomioon 2 momentissa säädetty päätöksen sisältö, antaa päätös tärkeää tietoa asianosaiselle tämän asemasta ja oikeuksista. Suomen Asianajajaliitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että esitutkintapäätöksen oikeellisuus tulee voida saattaa tarkasteltavaksi.

18 3 Avustajan kelpoisuus Ehdotetun pykälän 2 momentin eräs esteellisyysperuste on, että avustaja on ryhdyttyään avustajaksi kyseisessä asiassa menetellyt lain tai hyvän asianajotavan vastaisesti siten, että hänen jatkamisensa avustajana oletettavasti vaikeuttaa merkittävästi asian selvittämistä. 3 momentin mukaan avustajan kelpoisuuden ratkaisee tutkinnanjohtaja. Jos henkilöltä on evätty oikeus toimia avustajana esitutkinnassa, asianosaiselle on varattava tilaisuus hankkia kelpoisuusvaatimukset täyttävä avustaja. Tutkintaa ei kuitenkaan tarvitse tämän vuoksi aiheettomasti viivyttää. Pykälän korkeaa soveltamiskynnystä ilmentää 2 momentin loppuosa, kuten mietinnössäkin todetaan. Tutkinnanjohtajat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti omaa korkeampaa oikeustieteellistä koulutusta ja huomiota tulee kiinnittää siihen, onko tutkinnanjohtajalla valmius harkita se, onko avustaja tai esimerkiksi asianajaja menetellyt hyvän asianajotavan vastaisesti. 4 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jota asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, onko tutkinnanjohtajan 2 momentin nojalla tekemää päätöstä noudatettava. Asian ratkaisee se tuomioistuin, jonka toimivaltaan pääasian tutkiminen kuuluu. Tuomioistuimen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Vaatimuksen esittänyt saa kannella tuomioistuimen päätöksestä siten kuin pakkokeinolaissa vangitsemisen osalta säädetään. Suomen Asianajajaliitto suosittaa, että tuomioistuinkäsittelylle asetetaan määräaika. Mikäli käsittely tuomioistuimessa viivästyy, saattaa tilanne johtaa siihen, että epäilty ei tutkinnanjohtajan ehkä perusteettomankaan päätöksen johdosta saa käyttää 4 luvun 10 mukaisesti valitsemaansa avustajaa. 3 momentin mukaan esitutkinnan jatkamiseen päätöksen jälkeen riittää se, että asianosaiselle on annettu tilaisuus hankkia uusi kelpoisuusvaatimukset täyttävä avustaja. Koska momentissa säädetään edelleen, ettei tutkintaa tarvitse asian vuoksi aiheettomasti viivyttää, tulee perusteluissa ainakin tuoda esille se, että 4 momentin mukaisen tuomioistuinkäsittelyn päätöksen odottaminen ei (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta esimerkiksi vakavat ja kiireellistä tutkintaa edellyttävät rikokset) viivytä 3 momentin tarkoittamalla tavalla aiheettomasti tutkintaa. 7 Esitutkinnasta tiedottaminen Suomen Asianajajaliitto kannattaa esitutkinnasta tiedottamisesta säätämistä laissa. Pykälän sisältö korostaa tiedottamisen olevan poikkeuksellista. Tähän näkemykseen voimme yhtyä. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa kuitenkin, että toimikunnan esittämään säännökseen merkitään näkyviin hienotunteisuusperiaate ja objektiivisuusperiaate niiden tärkeyden vuoksi. Rikosasian ollessa vireillä esitutkinnassa siihen liittyy useita salassapitoa koskevia säännöksiä ja määräyksiä, mihin jo lähtökohtaisesti sopii erinomaisen huonosti esitutkintaviranomaisen julkisuuteen astuminen. Hienotunteisuusperiaatteen korostaminen liittyy keskeisesti asianomistajaan sekä myös asianomistajan ja rikoksesta epäillyn lähipiirin suojaamiseen kiusalliselta ja tarpeettomalta julkisuudelta.

19 Objektiivisuusperiaatteen korostaminen liittyy olennaisesti syyttömyysolettamaan. Rikosasian uutisoinnilla saattaa syntyä julkisuudessa vaikutelma, että rikoksesta epäilty on syyllistynyt epäiltyyn rikokseen, vaikka asian selvittäminen on vasta tutkintavaiheessa. Suomen Asianajajaliitto ehdottaa esitutkintalain 10 luvun 7 :n 1 momentin loppuun lisättäväksi seuraavaa: Tiedottamisessa on erityisesti otettava huomioon hienotunteisuus, tasapuolisuus ja syyttömyysolettama. Pakkokeinolaki Toimivaltuudet pakkokeinoista päätettäessä Toimikunta ei esitä muutosta käsitteeseen "pidättämiseen oikeuttava virkamies". Näin ollen pidättämispäätöksen voi tehdä kuka tahansa poliisipäällystöön (tai muun esitutkintaviranomaisen päällystöön) kuuluva henkilö tai virallinen syyttäjä. Suomen Asianajajaliitto yhtyy Tuija Turpaisen ja Markku Fredmanin eriävään mielipiteeseen, jossa esitetään pidättäminen ja monesta muustakin pakkokeinosta päättäminen vain tutkinnanjohtajalle ja jutun syyttäjälle kuuluvaksi pakkokeinovaltuudeksi. Tutkinnanjohtaja voisi toki delegoida esimerkiksi pakkokeinoistunnossa esiintymisen kollegalleen, mutta hän vastaisi hakemuksesta ja siinä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta. 1 luku Yleiset säännökset Toimikunta ehdottaa, että pakkokeinolakiin otetaan soveltamisalasäännös (1 ), joka yleensä on vastaavissa laeissa. Lisäksi toimikunta esittää voimassa olevan lain 7 luvun 1 a :ssä olevan suhteellisuusperiaatteen, vähimmän haitan periaatteen ja hienotunteisuusperiaatteen kirjaamista lakiin. Suomen Asianajajaliitto kannattaa toimikunnan ehdotusta uudeksi pakkokeinolain 1 luvuksi. 2 luku Kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen 5. Pidättäminen Suomen Asianajajaliitto yhtyy asianajaja Tuija Turpeisen ja asianajaja Markku Fredmanin eriävässä mielipiteessä esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan muun muassa pidättämisestä päättäminen tulisi säätää vain tutkinnanjohtajan ja jutun syyttäjälle kuuluvaksi pakkokeinovaltuudeksi. Pidättäminen lienee nykyisessä lainsäädännössä eniten ihmisen perusoikeuksiin puuttuva päätös, jonka edellytyksenä ei ole asianosaisen kuuleminen. Toimikunta ei esitä muutosta nykytilaan, jonka mukaan kiinniotettu voidaan pidättää ilman, että häntä on kuultu. Ehdotamme, että esitutkintaviranomaisen kiinniottamaa henkilöä tulee kuulla ennen kun tehdään päätös hänen pidättämisestään. Jos esimerkiksi kiinniotettu täysin myön-

20 tää sen, minkä takia hänet on otettu kiinni ja aiotaan pidättää, saattaa pidättämiseltä poistua kokonaan perusteet. Oikeus tulla kuulluksi on myös taattu jokaiselle kuuluvana perusoikeutena perustuslain 21 :ssä. Ehdotamme uutta momenttia 5 :n loppuun: 5 Pidättämisen edellytykset - - Ennen päätöstä kiinniotetun pidättämisestä on häntä kuultava ja mikäli pidätykseen päädytään, on pidätetyn ilmaisema käsitys kirjattava päätökseen, ellei hänen käsityksensä pidättämisen edellytyksistä ja tarpeellisuudesta ilmene ennen pidätystä laaditusta kuulustelupöytäkirjasta. 3 luku Tuomioistuinmenettely vangitsemisasioissa Suomen Asianajajaliitto kannattaa toimikunnan ehdotusta tuomioistuinmenettelystä vangitsemisasioissa. Myöskin ehdotusta, että tuomitun vangitsemisesta voi tehdä vaatimuksen asianomistaja on pidettävä kannatettavana. Kannatamme sitä (14 2 mom.), että lisäajan saaminen syytteen nostamiseen tulee hakea riittävän ajoissa ennen alkuperäisen määräajan päättymistä ja, että päätös mahdollisesta jatkoajasta on tehtävä alkuperäisen määräajan kuluessa. Ehdotamme, että lakiin (19 ) otettaisiin selkeä säännös siitä kenellä on oikeus hakea muutosta vangitsemiskanteluun saatuun hovioikeuden ratkaisuun. Nykyisin viranomaiset eivät voi hakea muutosta, jos kantelu johtaa vangitsemispäätöksen kumoamiseen. 4 luku Yhteydenpidon rajoittaminen 5 luku Matkustuskielto Lain jatkovalmistelussa tulee huomioida, että lähiomaisen käsite yksilöidään laissa vastaamaan modernin yhteiskunnan käsitettä siten, että lähiomaiseksi käsitetään avopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen puoliso. Tällä hetkellä varsin usein vangitun todellista lähiomaista eli avopuolisoa ei hyväksytä tällaiseksi henkilöksi, mikä aiheuttaa vangitulle huomattavia vaikeuksia saada hoidetuksi siviiliasioitaan sellaisen henkilön kanssa, joka niihin tosiasiassa osaisi ja pysyisi vaikuttamaan. Suomen Asianajajaliitto pitää hyvänä pyrkimystä laajentaa matkustuskiellon käyttömahdollisuutta vaihtoehtona vangitsemiselle. 6 luku Vakuustakavarikko 1 Vakuustakavarikon edellytykset Pakkokeinolain 6 luvussa ehdotetaan säänneltäväksi rikosepäilyyn perustavasta vakuustakavarikosta. Suomen Asianajajaliitto kannattaa ehdotusta nykyisen lain mukaisen kahden rikosprosessuaalisen turvaamistoimen erottelusta luopumisesta.