SUDENKORENTOLAJIEN ENSILÖYDÖT SUOMESSA

2 Suomen sudenkorentoseuran julkaisuja CRENATA Vol 3 1/2010 SUDENKORENTOLAJIEN ENSILÖYDÖT SUOMESSA Matti Hämäläinen SUMMARY The discovery of Finnish dragonflies: a chronological list. The history of the discovery of the Finnish dragonfly fauna is briefly outlined. The first dragonfly record from Finland was published by Pehr Adrian Gadd in 1751. Gadd s brief Latin and Swedish description fits the male of Leucorrhinia rubicunda well. The next author Johan Julin (1792, 1803) listed 10 species from northern Finland. Edvard Hisinger (1861) published the first synopsis of Finnish dragonflies, totalling 35 species. In the 20 th century, knowledge of the local fauna started to increase due to the activity of K. J. Valle, who, beside research papers and notes, also authored two national guidebooks (1922, 1952). The publication of Sami Karjalainen s acclaimed book on Finnish dragonflies in 2002 increased the number of dragonfly enthusiasts greatly. This led to increasingly better knowledge of the distribution of species and discovery of novelties moving to Finland from south. Table 1 summarizes the number of known species by decade from the beginning of 19 th century. Table 2 lists the known 55 Finnish dragonfly species in chronological order based on the publication of the first record and gives relevant references. Kuva 1. Gaddin julkaisun (1751) nimiösivu.

Suomen sudenkorentoseuran julkaisuja CRENATA Vol 3 1/2010 3 Ensimmäinen Suomesta julkaistu lajilleen määritettävissä oleva sudenkorentohavainto on vuodelta 1751. Pehr Adrian Gadd (1727 1797), tuleva Turun Akatemian professori ja hyödyn aikakauden merkkimies, luetteli maakuntaselvityksessään Försök till en oekonomisk beskrifning öfver Satacunda Häraders Norra del myös muutamia Satakunnassa esiintyviä hyönteislajeja. Niiden joukossa oli yksi sudenkorentolaji, josta Gadd (1751, s. 81 82) kirjoitti seuraavasti: Libellula, Thorace rubro, capite albo, alarum venis nigris, puncto marginale rubro. Denne er ibland sina jämlikar de största. Fötterna swarta, som ock mästa delen af kroppen; På abdomen är de första ock andra afsättingen, närmast bröstet blekröd, den 3. 4. 5. 6. 7. äro äfven på ryggen långleds med et blek-röd strek märkte, 8. 9. ock 10 afsättingen åter swarta. Ögonen mörk-röda. Wingarne mest whita, med swarta ådror, af whilka dock de yttersta äro blek-röda; en swart fläck wid basis på understa wingarna. Kuva 2. Leucorrhinia rubicunda -koiras. Laji voidaan määrittää myös Gaddin (1751) lyhyen kuvauksen perusteella. Kuvattu Espoon keskuspuistossa 29.5.2007, Matti Hämäläinen. Kyseessä on selvästi isolampikorentokoiras, Leucorrhinia rubicunda (Linnaeus, 1758). On huomattava, että Carl von Linnén sukuja lajinimeen perustuva tieteellinen lajinimistö otettiin käyttöön vasta muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1758. Laji kuvattiin nimellä Libellula rubicunda. 1700-luvulla Suomessa ilmestyi ilmeisesti vain yksi muu sudenkorentotietoja sisältävä julkaisu, apteekkari Johan Julinin (1752 1820) selvitys Pohjanmaalla, etenkin Oulun seudulla, kerätyistä luonnonesineistä ( Julin 1792, s. 122). Julin luetteli 8 sudenkorentolajia, kaikki sen ajan käytännön mukaan suvussa Libellula: quadrimaculata, flaveolata [kirjoitusvirhe], vulgata, rubicunda, vulgatissima, forcipata, virgo, puella. Julinin puella on luultavimmin Coenagrion hastulatum tai Enallagma cyathigerum, joita tuohon aikaan ei ollut vielä nimetty vaan joita pidettiin Linnén kuvaamana Libellula puellana. Vulgatissima on melkoisella varmuudella Sympetrum danae, jonka lajin Linné oli alun perin kuvannut nimellä Libellula vulgatissima. Myöhemmin Linnén kokoelmassa ollut tyyppiyksilö vaihtui vahingossa jokikorentoyksilöön, ja näin vulgatissimus vakiintui jokikorennon nimeksi. Forcipata voi ehkä olla oikein määritetty, jollei sitten kyseessä ole Gomphus vulgatissimus tai Ophiogomphus cecilia. Jälkimmäisten lajien nykyinen levinneisyyskuva sopisi paremmin. Myöhemmin Julin (1803) ilmoitti vielä kaksi muuta lajia, Libellula aenea ja L. grandis, joita hän oli havainnut suuria määriä pyydystämässä parveilevia muurahaisia Oulussa 20. kesäkuuta 1798. Så vidt ögat kunde sträcka sig, var luften så uppfyld med trollsländor, at de til en del bortskymrade Solen L. aenea oli selvästi runsaslukuisempi. Tämä on ensimmäinen päivän tarkkuudella ilmoitettu lajikohtainen korentohavainto Suomessa. Muuten mainittakoon, että sudenkorennot olivat yleisiä Porvoossa 29. toukokuuta 1803. Ainakin näin kerrotaan yhdessä Suomen Huoneenhallitusseuran julkaisemassa neljännesvuosiraportissa! Lajia ei mainita. Hyönteiskeräily yleistyi Suomessa 1800-luvun alkupuoliskolla, mutta kiinnostus kohdistui etupäässä kovakuoriaisiin. Vaikka pieniä määriä sudenkorentoja talletettiinkin kokoelmiin, vasta 1850-luvulla julkaistiin yksittäinen lajihavainto, Pyrrhosoma nymphulaa koskeva tieto Karjalasta: E Neuropteris Agrion minium sat frequens longeque procedens borealum partem provincia versus (Nylander 1852). Kuva 3. Vapaaherra Edvard Hisinger Vuonna 1859 ilmestynyt C.H. Johansonin teos Odonata Sueciae Sveriges trollsländor herätti kiinnostuksen sudenkorentoihin myös Suomessa, ja vapaaherra Edvard Hisinger (1832 1904) laati ensimmäisen katsauksen Suomen sudenkorentolajistosta (Hisinger 1861). Siinä luetellaan yhteensä 35 lajia, joista yksi ukonkorentolaji, Aeschna maxima Heikel, kuvataan tieteelle uutena (ks. Hämäläinen 2008). Hisinger ei referoi Julinin Oulun seudun havaintoja eikä muitakaan Suomesta aiemmin julkaistuja tietoja, mutta hän luettelee omia ja yli 20 muun henkilön tekemiä havaintoja, ilmeisesti useimmat niistä vuosilta 1859 1860. Näinä kahtena vuonna löytyi ainakin viisi Suomelle uutta lajia. Kiinnostus korentoihin jäi kuitenkin edelleen melko vähäiseksi, eikä Hisinger enempää kuin Heikelkään enää myöhemmin julkaissut sudenkorennoista mitään. Tunnettujen lajien lukumäärä kasvoi hitaasti (Taulukko 1), vuosisadan vaihteessa oli löydetty vasta 38 lajia. 1900-luvun alkuvuosina ilmestyi kaksi Suomen sudenkorentojen määrittämistä helpottavaa kirjaa: Tümpel (1901) ja Sjöstedt (1902). Ensin mainitussa on 10 hienoa värikuvataulua sudenkorennoista. Niissä on kuvattu valtaosa Keski-Euroopan sudenkorentolajeista. Jo aiemmin oli ilmestynyt ensimmäinen suomenkielinen määrityskaava yleisimmistä lajeista (Nordberg 1900). Nämä julkaisut pohjustivat toisen ajanjakson korentolajistomme selvittämisessä K. J. Vallen kauden.

4 Suomen sudenkorentoseuran julkaisuja CRENATA Vol 3 1/2010 Kuva 4. Professori K. J. Valle. K. J. VALLE TUTKII JA INNOSTAA Kaarlo Johannes Valle (1887 1956), tuleva Turun yliopiston eläintieteen professori, alkoi kerätä sudenkorentoja nuorena ylioppilaana vuonna 1908. Sudenkorennoista tulikin tämän monipuolisen biologin mieluisin tutkimuskohde, ja hän julkaisi niistä kymmeniä, pääasiassa faunistisia, tutkimuksia. Vuonna 1920 Valle julkaisi perusteellisen yhteenvedon koko Suomen sudenkorentofaunasta (Valle 1920) ja vuonna 1922 pienen opaskirjasen Suomen sudenkorennoiset (Valle 1922). Niissä esitetään 43 lajia. Mukaan oli luettu Venäjältä Kuolan niemimaalta ( joka luettiin Suomen luonnonhistorialliseen alueeseen) löydetty Somatochlora sahlbergi. Vallen käsikirja lisäsi kiinnostusta sudenkorentoihin, ja 10 vuodessa tunnettujen lajien lukumäärä kohosi 50:een. Vuonna 1952 Vallelta ilmestyi uusi käsikirja (Valle 1952a) ja julkaisu Itä-Fennoskandian sudenkorentojen levinneisyyssuhteista koko Skandinavian ja Baltian alueen kattavine levinneisyyskarttoineen (Valle 1952b). Vallen suurena ansiona on, että hän kokosi yhteen kaiken saatavilla olevan tiedon maamme sudenkorentojen levinneisyydestä, habitaateista ja fenologiasta sekä herätti käsikirjoillaan lukuisten henkilöiden, myös tämän jutun kirjoittajan, kiinnostuksen näihin hyönteisiin. Valle (1952b) luettelee lähes 100 henkilöä, jotka olivat tallentaneet korentonäytteitä vuosina 1936 1952. Toisaalta Vallea on arvosteltu siitä, että hän piti maamme sudenkorentolajistoa ja yksittäisten lajien levinneisyyttä jo lähes täysin selvitettynä ja siitä syystä päätyi esittämään niistä aivan liian yksityiskohtaisen eläinmaantieteellisen ryhmittelyn. Jo vuonna 1920 hän oli kirjoittanut, että on epätodennäköistä, että 43 tunnetun lajin määrä lisääntyisi paljon. Korkeintaan jokin yksittäinen laji voisi löytyä etelästä tai muutama laji idästä. Sen sijaan eläinmuseon amanuenssi Wolter Hellén arvioi vuonna 1923 ( jolloin Suomesta tunnettiin vain hieman yli 10 000 hyönteislajia), että maamme hyönteislajisto tulee pääosin selvitetyksi vuoteen 2000 mennessä. Kokonaismääräksi hän arvioi 21 015 lajia, joista 50 sudenkorentoja (Hellén 1923). Ottaen huomioon runsaslajisen Karjalan menetyksen tämä on hyvin onnistunut arvio vuoden 2000 tilanteesta. Vuoden 2000 lopussa Suomesta tunnettiin 19 977 hyönteislajia, joista 52 sudenkorentoja (Silfverberg 2001). Selvitystyö ei tosin ole vielä läheskään valmis, ja Suomesta tunnettujen hyönteisten lajimäärä kasvaa edelleen. 50 40 30 20 10 10 35 35 35 38 38 39 (38) 43 Hellénin ennustamaan sudenkorentojen maksimimäärään (50) päästiin jo vuonna 1933 (Taulukko 2), mutta sitten tahti hidastui, ja vain kaksi uutta lajia löytyi vuosisadan loppuun mennessä: Coenagrion puella vuonna 1958 ja Ischnura pumilio vuonna 1984. SUDENKORENTOHARRAS- TUS RAJUUN NOUSUUN Sami Karjalaisen (2002a) Suomen sudenkorennot -kirjan ja digikameroiden ansiosta sudenkorentoharrastus lähti rajuun kasvuun. Lisääntynyt harrastajajoukko nopeutti kolmen uuden tulokaslajin löytymistä. Monien lajien levinneisyyskuva on myös tarkentunut ja muuttunut. En lähde arvaamaan, kuinka monta lajia Suomesta tunnetaan parinkymmenen vuoden kuluttua, puhumattakaan vuodesta 2100. Historiallisessa perspektiivissä on helppo nähdä saatavilla olevien määrityskirjojen suuri merkitys. Kiinnostus sudenkorentoihin on Suomessa aina selvästi lisääntynyt pian sopivien kirjojen ilmestymisen jälkeen: 1859, 1901 1902, 1922, 1952 ja 2002. Viimeinen 50 vuoden tauko näkyi selvästi siinä, ettei korentoinnostus lisääntynyt Suomessa samaan aikaan kuin monissa Keski-Euroopan maissa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Suomen sudenkorennot -kirjan uudistettu painos (Karjalainen 2010) saa taatusti taas lisää uusia harrastajia koukkuun. 1803 1861 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2009 Taulukko 1. Suomesta ilmoitettujen sudenkorentolajien lukumäärät kymmenvuosittain. Lajiluvut on muunnettu vastaamaan nykyisiä lajimäärityksiä. Vuosien1880 1910 lajimäärät poikkeavat hieman Hellénin (1923) esittämistä luvuista, koska niissä mukaanluettuja väärinmääritettyjä lajeja Agrion puella ja Agrion tuberculatum ei ole otettu huomioon (ks. Valle 1920). 48 50 50 51 51 51 52 52 55

Suomen sudenkorentoseuran julkaisuja CRENATA Vol 3 1/2010 5 KIRJALLISUUS Ander, K., 1933. Eine der finnländische Fauna neue Libelle. Notulae Entomologicae 13: 103. Bergroth, E., 1881. Zur geographiscen Verbreitung einiger Odonaten. Entomologische Nachrichten 6: 85 88. Djakonov, A., 1922. Sur une espéce nouvelle du genre Aeschna (Odonata) de Russie septentrionale (Aeschna elisabethae, sp.n.). Izvestiya Severnoi oblastnoi stantsii zashchity rastenii ot vreditelei 3: 123-130 (Russian, with French title and Latin diagnosis). Ehrström, K. E., 1915. Årsredogörelse för de zoologiska samlingarnas tillväxt. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 41: 120 132. [Odonata, p. 130] Frey, R., 1915. Entomologiska meddelanden. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 41: 43. Gadd, P. A., 1751. Försök till en oekonomisk beskrifning, öfver Satacunda häraders norra del, som innehåller anmärckningar i geographie, antiquiteter, physique, historia naturali och oeconomie, &c. Jemte nödiga figurer. Lars Salvii, Stockhom. Hellén, W., 1923. Veränderungen in der Kenntnis der Insektenfauna Finnlands bis zum Jahr 1921 (Schluss). Notulae Entomologicae 3: 60 64. Hiekkanen, A. I., 1933. Suomelle uusi sudenkorennoislaji Sympetrum sanguineum Müll. Notulae Entomologicae 12: 93 94. Hisinger, E., 1861. Bidrag till kännedomen om Finlands libellulider. Notiser ur Sällskapets pro Fauna et Flora Fennica Förhandlingar 6: 109 121. Hämäläinen, M., 1985. Ischnura pumilio (Odonata, Coenagrionidae) Suomelle uusi sudenkorentolaji. Notulae Entomologicae 65: 155. Hämäläinen, M. 2008. Ukonkorennot crenata ja maxima hieman historiaa. Crenata 1: 35 37. Hämäläinen, M., Huldén, L. & Karjalainen, S., 2003. Etelänukonkorennon (Aeshna mixta Latreille, 1805) vaellukset Suomeen 2002-2003 (Odonata, Aeshnidae). Sahlbergia 8: 49 54. Johanson, C.H. 1859. Odonata Sueciae Sveriges trollsländor. A.F. Bergh, Westerås. Julin, J., 1792. Bref om de uti Österbotn, särdeles omkring Uhleåborg samlade naturalier. Ny Journal uti Hushållningen 15: 3 34, 55 73, 105 137 (Neuroptera, Libellula s. 122). Julin, J., 1803. Et sträcktåg flygande myror, anmärkt i Uleåborg den 20 Junii 1798. Kunglika Svenska Vetenskaps-Akademiens Handlingar 24: 101 107. Karjalainen, S., 2002a. Suomen sudenkorennot. Tammi, Helsinki. Karjalainen, S. 2002b. Suomelle uusi sudenkorento. Helsingin Sanomat 24.8.2002, s. C18. Karjalainen, S. 2008. Hohtoukonkorento on tuorein tulokas. Helsingin Sanomat 26.8.2008, s. D2. Karjalainen, S., 2010. Suomen sudenkorennot. (Uudistettu laitos). Tammi, Helsinki. Karvonen, V. 1923. [Agrion (Nehalennia) speciosum Charp. maallemme uusi Odonati-laji]. Notulae Entomologicae 3: 26. Nylander, W. 1852. Collectanea in floram Karelicam. Notiser ur Sällskapets pro Fauna et Flora Fennica Förhandlingar 2: 109 201. [Odonata, p. 119]. Nordberg, S., 1900. Katsaus sudenkorennoisiin. Luonnon Ystävä 4: 146 151. Poppius, K.A., 1886. [Trenne för finska samlingen nya libellulider]. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 13: 240. Pulkkinen, A., 1925. Aeschna viridis Eversm. Suomessa. Notulae Entomologicae 5: 131. Schröter, A. & S. Karjalainen, 2009. Hohtoukonkorento Aeshna affinis tavattiin Suomessa ensi kerran. Crenata 2: 36 38. Silfverberg, H., 2001. Changes 1996-2000 in the list of Finnish insects. Entomologica Fennica 12: 217 243. Sjöstedt, Y., 1902. Svensk Insektfauna 3, Sländor, Pseudoneuroptera, 1. Odonata. Entomologiska Föreningen i Stockhom. Suomalainen, E., 1930. [Orthetrum coerulescens Fbr., Suomen faunalle uusi sudenkorento]. Notulae Entomologicae 10: 111. Suomen Tietotomisto (STT), 2004. Suomesta löytyi uusi sudenkorentolaji. Verkkouutiset 27.5.2004. Tiensuu, L., 1960. [Agrion puella L., maalle uusi sudenkorento]. Annales Entomologici Fennici 26: 165]. Tümpel, R., 1901. Die Geradflügler Mitteleuropas. M. Wilckens, Eisenach. Valle, K. J., 1915. [Somatochlora sahlbergi Trybom tavattu Suomen luonnontieteellisellä alueella]. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 41: 42. Valle, K. J., 1917. [Leucorrhinia pectoralis Charp. tavattu Kotkassa]. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 43: 31. Valle, K. J., 1920. Zur Kenntnis der Odonatenfauna Finlands. Acta Societas pro Fauna et Flora Fennica 47(3): 1 42. Valle, K. J., 1921. Zur Kenntnis der Odonatenfauna Finlands. II. Die finnischen Arten der Aeschna crenata-gruppe und ihre Deutung. Acta Societas pro Fauna et Flora Fennica 48(4): 1 28, Tafeln 1 2. Valle, K. J., 1922. Suomen sudenkorennoiset. Otava, Helsinki. Valle, K. J., 1923. [Maalle uudet sudenkorennot Libellula fulva Müll. ja Aeschna elisabethae Djakonov]. Notulae Entomologicae 3: 128. Valle, K. J., 1927. Zur Kenntnis der Odonatenfauna Finlands. III. Ergänzungen und Zusätze. Acta Societas pro Fauna et Flora Fennica 56(11): 1 36. Valle, K. J., 1931. Materialen zur Odonatenfauna Finnlands. II. Somatochlora sahlbergi Trybom. Notulae enntomologicae 11: 41 51. Valle, K. J., 1952a. Sudenkorennot Odonata (Suomen Eläimet Animalia Fennica 7). WSOY, Porvoo Helsinki. Valle, K. J., 1952b. Die Verbreitungsverhältnisse der ostfennoskandischen Odonaten. Acta Entomologica Fennica 10: 1 87. Välikangas, I., 1909. Muistiinpanoja Tvärminnen Odonati-eläimistöstä. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 35: 74 85.

6 Suomen sudenkorentoseuran julkaisuja CRENATA Vol 3 1/2010 Taulukko 2. Suomen sudenkorentolajit löytöajan (tai osittain havainnon julkaisuvuoden) mukaan järjestettynä. Lyhenteet: SFFF = tiedonanto Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuran kokouksessa; HHY = tiedonanto Helsingin Hyönteistieteellisen Yhdistyksen kokouksessa; SHS = tiedonanto Suomen Hyönteistieteellisen Seuran kokouksessa; STT = Suomen Tietotoimisto; Korento.net = havainto ilmoitettu www-osoitteessa: http://korento.net/; Sudenkorentoaktiivit = havainto ilmoitettu ryhmäviestinä www-osoitteessa: http://groups.google.com/group/korennot?hl=fi Laji Julkaisu Löytötiedot Alkuperäinen nimi Huomautukset 1 Leucorrhinia rubicunda Gadd 1751 Satakunnan pohjoisosa Libellula... (Pirkkala?), P. A. Gadd 2 Calopteryx virgo Julin 1792 Pohjanmaa, Oulun seutu, J. Julin Libellula virgo Huom. 1 3 Coenagrion hastulatum? Julin 1792 Pohjanmaa, Oulun seutu, J. Julin Libellula puella Huom. 2 4 Libellula quadrimaculata Julin 1792 Pohjanmaa, Oulun seutu, J. Julin Libellula quadrimaculata 5 Onychocomphus forcipatus Julin 1792 Pohjanmaa, Oulun seutu, J. Julin Libellula forcipata Huom. 3 6 Sympetrum danae Julin 1792 Pohjanmaa, Oulun seutu, J. Julin Libellula vulgatissima 7 Sympetrum flaveolum Julin 1792 Pohjanmaa, Oulun seutu, J. Julin Libellula flaveolata 8 Sympetrum vulgatum Julin 1792 Pohjanmaa, Oulun seutu, J. Julin Libellula vulgata 9 Cordulia aenea Julin 1803 Oulu, 20.6.1798, J. Julin Libellula aenea 10 Aeshna grandis Julin 1803 Oulu, 20.6.1798, J. Julin Libellula grandis 11 Pyrrhosoma nymphula Nylander 1852 Karjala, 1841 1850 Agrion minium [Aiemmin kerätty näyte: Hamina, 1.7.1840, J.G. Appelberg, ks. Hisinger (1861)] 12 Somatochlora metallica Hisinger 1861 Kokkola, 28.6.1846, F. Hellström Cordulia metallica + 6 muuta löytöpaikkaa 13 Leucorrhinia albifrons Hisinger 1861 Espoo (Gantträsk), 13.6.1850, Libellula albifrons W. Nylander + 4 muuta löytöpaikkaa 14 Aeshna caerulea Hisinger 1861 6 löytöpaikkaa Aeschna borealis Huom. 4 15 Aeshna cyanea Hisinger 1861 5 löytöpaikkaa Aeschna cyanea 16 Aeshna juncea Hisinger 1861 11 löytöpaikkaa Aeschna juncea 17 Calopteryx splendens Hisinger 1861 7 löytöpaikkaa 18 Coenagrion pulchellum Hisinger 1861 Taipalsaari Agrion pulchellum Huom. 5 19 Cordulegaster boltonii Hisinger 1861 5 löytöpaikkaa Cordulegaster annulatus 20 Enallagma cyathigerum Hisinger 1861 10 löytöpaikkaa Agrion cyathigerum 21 Erythromma najas Hisinger 1861 8 löytöpaikkaa Agrion naias 22 Gomphus vulgatissimus Hisinger 1861 8 löytöpaikkaa 23 Ischnura elegans Hisinger 1861 Inkoo (Fagervik) ja Ahvenanmaa Agrion elegans Huom. 6 24 Lestes dryas Hisinger 1861 5 löytöpaikkaa Lestes nympha 25 Lestes sponsa Hisinger 1861 8 löytöpaikkaa 26 Leucorrhinia dubia Hisinger 1861 8 löytöpaikkaa Libellula dubia 27 Ophiogomphus cecilia Hisinger 1861 Oulu, 1 naaras, in coll. W. Nylander Gomphus serpentinus 28 Orthetrum cancellatum Hisinger 1861 Inkoo (Fagervik) ja Helsinki Libellula cancellata 29 Platycnemis pennipes Hisinger 1861 12 löytöpaikkaa 30 Somatochlora arctica Hisinger 1861 5 löytöpaikkaa Cordulia arctica 31 Coenagrion johanssoni Hisinger 1861 Pohja (Brödtorp), 6.1859, E. Hisinger Agrion concinnum + 2 muuta löytöpaikkaa 32 Leucorrhinia caudalis Hisinger 1861 Pohja (Brödtorp), 7.7.1860, Libellula caudalis E. Hisinger + 2 muuta löytöpaikkaa 33 Aeshna crenata Hisinger 1861 Nummi, 7 8.1860, O.A. Heikel Aeschna maxima 34 Somatochlora alpestris Hisinger 1861 Kajaani, 1860, A.J. Malmgren Cordulia alpestris 35 Somatochlora flavomaculata Hisinger 1861 Nummi, 1860, O.A. Heikel Cordulia flavomaculata 36 Coenagrion armatum Bergroth 1881 Suomi ( harvinainen ) [Vanhempia Agrion armatum Huom. 7 kokoelmayksilöitä Helsingistä, Valamosta ja Kokkolasta] 37 Brachytron pratense [SFFF 5.12.1885] Merimasku (Rantala), Aeschna pratensis Poppius 1886 1881, K.A. Poppius 38 Epitheca bimaculata [SFFF 5.12.1885] Merimasku (Rantala), 1881, Poppius 1886 K.A. Poppius 39 Leucorrhinia pectoralis Välikangas 1909 [Tvärminne, 6 7.1907, useita yks., Huom. 8 [SFFF 2.12.1916] Valle 1917, 1920 Ilmari Välikangas] / Kotka (Mussalo), 5 28.7.1916, Arvi Ulvinen (Valle 1917, 1920) 40 Somatochlora sahlbergi [SFFF 6.2.1915] Kuola, Imandra-järvi, Jekostroff-niemi, Huom. 9 Valle 1915 19.6.1883, Reinhold Enwald / Petsamo, Parkkina, 25.7.1928, K.J. Valle (Valle 1931) 41 Coenagrion lunulatum [SFFF 6.2.1915] Tvärminne, 10.7.1913, Eitel Lindquist Agrion vernale Frey 1915 [Aiemmin kerätty ainakin Helsingistä, ks. Valle (1920)].

Suomen sudenkorentoseuran julkaisuja CRENATA Vol 3 1/2010 7 Laji Julkaisu Löytötiedot Alkuperäinen nimi Huomautukset 42 Aeshna serrata osiliensis [SFFF 13.5.1915] Helsinki, Vantaa, 29.7.1912, Aeschna serrata Ehrström 1915 J. Kivenheimo [Aiemmin kerätty Merimaskusta (A. Poppius) ja Snappertunasta, (Öhman), ks. Valle 1921] 43 Libellula depressa [SFFF 1.11.1919] Terijoki, 1917, Martti Salokas Valle 1920, 1927 (korjaus) 44 Nehalennia speciosa [HHY 21.11.1922] Espoo, 1922, Viljo Karvonen Agrion (Nehalennia) Karvonen 1923 speciosum 45 Aeshna subarctica [HHY 20.11.1923] Useita löytöpaikkoja Aeschna elisabethae Huom. 10 Valle 1923 [vanhin ehkä Jaakkima, 1884, J.R. Sahlberg (Valle 1927)] 46 Libellula fulva [HHY 20.11.1923] Ruskeala (Kumuri, Siesma), Valle 1923 1923, Yrjö Pitkänen 47 Aeshna viridis Pulkkinen 1925 Muolaa (Vuotjärvi), 20.7.1925, Aeschna viridis Asko Pulkkinen [Aiempi havainto, Sortavala 1924, Erkki Kanervo (Valle 1927)] 48 Orthetrum coerulescens [HHY 24.2.1930] Pertunmaa, 30.7.1924, Suomalainen 1930 Tauno Viljo 49 Sympetrum sanguineum Hiekkanen 1932 Terijoki, 11.8.1932, A.I. Hiekkanen 50 Sympetrum striolatum Ander 1933 Maarianhamina, 8.8.1933, Einar Klefbeck 51 Coenagrion puella [SHS 6.11.1958] Vehkalahti (Pieni Merkjärvi), Agrion puella Tiensuu 1960 27.6.-31.8.1958, Lauri Tiensuu 52 Ischnura pumilio [SHS 19. 10. 1984] Espoo (Matinkylä), 10.7.1984, Hämäläinen 1985 1 koiras, Matti Hämäläinen 53 Aeshna mixta [Korento.net 8.2002] Porvoo (Pellinki), 7.8.2002, Karjalainen 2002b, 1 koiras, Johan Andersson Hämäläinen & al. 2003 54 Sympecma paedisca [Korento.net. 21.5.2004] Dragsfjärd (Örö), 4-16.5.2004, STT 27.5.2004 1 koiras, J. Kullberg [varhaisempi myöhemmin ilmoitettu havainto: Porvoo (Pellinki), 31.8.2002, Johan Andersson] 55 Aeshna affinis [Sudenkorento- Helsinki (Vuosaari), 2.8.2008, aktiivit 9.8.2008] 1 koiras, Asmus Schröter Karjalainen 2008, Schröter & Karjalainen 2009 Huomautukset Huom. 1. Lajit 2 8 ovat nykyisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä, koska niiden löytövuosi ei ole selvillä. Huom. 2. Kyseessä voi myös olla ollut Enallagma cyathigerum. Siinä tapaukessa C. hastulatum tulisi lajiksi 20. Hisinger (1861) luettelee useita C. hastulatumin löytöpaikkoja eri puolilla maata. Huom. 3. Kyseessä voi myös olla ollut Gomphus vulgatissimus (22) tai Ophiogomphus cecilia (27). Huom. 4. Lajit 14 30 ovat nykyisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä, koska löytövuodet eivät käy ilmi Hisingerin katsauksesta. Huom. 5. Kalajoelta ilmoitettu C. pulchellum yksilö on väärin määritetty C. hastulatum (Valle, 1920). Huom. 6. Kolme muuta Ischnura elegansina ilmoitettua havaintoa (Helsinki, Valamo, Kokkola) ovat väärin määritettyjä C. armatum -yksilöitä (ks. Valle 1920). Huom. 7. Ks. edellinen huomautus. Kokkolan havainto voi ehkä olla vuodelta 1846. Huom. 8. Kaikki Vallen (1920) tutkimat Välikankaan Tvärminnestä tallentamat L. pectoralikseksi määritetyt yksilöt osoittautuivat nuoriksi L. rubicunda -yksilöiksi. Näin ollen laji löydettiin Suomesta todennäköisesti ensimmäisen kerran Kotkassa vuonna 1916. Tätä tukee myös se, ettei lajia ole myöhemminkään tavattu Tvärminnessä, vaikka se esiintyykin lähialueella, mm. Lappohjassa. Huom. 9. Petsamon havainto on ensimmäinen Suomen valtion silloisella alueella tehty. Huom. 10. Aiemmin laji oli sekoitettu Aeshna junceaan. Saatuaan eripainoksen Djakonovin (1922) julkaisusta, jossa kuvataan uusi (junceaa muistuttava) laji Aeshna elisabethae (Venäjän Karjalasta, Pietarista ja Tartosta), Valle (1923) kävi läpi kaiken suomalaisen materiaalin ja löysi useita elisabethae -yksilöitä useista maakunnista. On huomattava, että vuonna 1908 Pohjois-Amerikasta kuvattu Aeshna subarctica opittiin Keski-Euroopassa erottamaan A. junceasta vasta vuonna 1927. Samana vuonna todettiin, että elisabethae on subarctican alalaji.