Hoito- ja käyttösuunnitelma

Hoito- ja käyttösuunnitelma Merkkien selite Hangon kalastusalue Luonnonsuojelualueet Viehekieltoalueet Rauhoitusalueet Hangon kaupungin satama-alueet Gunnarsörarna Hangon kalastusalue Eva Sjöman Yrkeshögskolan Sydväst Harjoittelutyö 2006 Hyväksytty 17.4.2007 Kalastusalueen kokous

SISÄLLYSLUETTELO 1. ALKUSANAT... 1 2. PERUSOSA... 2 2.2 Yleistä tietoa kalastusalueesta... 2 2.2.1 Hangon kalastusalue numeroina... 2 2.3 Veden laatu... 3 2.4 Ammattikalastus... 4 2.5 Oikeus kalastaa, kalastuslupa ja kalastusmatkailu... 8 2.5.1 Kalastuslupajärjestelmä ja maksut... 9 2.5.2 Paikalliset kalastusluvat ja kalastusmatkailuyritykset... 9 2.6 Kalastuskilta... 9 2.7 Vapaa-ajankalastus... 10 2.7.1 Vapaa-ajankalastusyhdistykset... 10 2.7.2 Kalastajien määrä, saaliit ja välineet Hangossa... 10 2.8 Kalakannan tila ja kutualueet... 10 2.8.1 Taimen Salmo trutta ja lohi Salmo salar... 10 2.8.2 Siika Coregorus lavaretus... 11 2.8.3 Hauki Esox lucius... 11 2.8.4 Ahven Perca fluviatilis... 12 2.8.5 Kuha Stizostedion lucioperca... 12 2.8.6 Lahna Abramis brama... 12 2.8.7 Made Lota lota... 13 2.8.8 Kampela Platichtys flesus... 13 2.8.9 Silakka Clupea harengus membras... 13 2.8.10 Kilohaili Sprattus sprattus... 13 2.8.11 Härkäsimppu Myoxocephalus quadricornis... 14 2.8.12 Särki Rutilus rutilus... 14 2.8.13 Muut lajit... 14 2.8.14 Solmuvälin vaikutus saaliskalojen kokoon... 14 2.9 Päätöksiä, jotka vaikuttavat kalastukseen... 15 2.9.1 Viehekalastuskieltoalueet... 15 2.9.2 Rauhoituspiirit... 19 2.9.3 Luonnonsuojelualueet... 21 2.9.4 Yleinen vesialue... 26 2.9.5 Hangon kalastusalue... 26 2.9.6 Hangon kaupungin vedet ja valtiolta vuokratut vedet... 27 2.9.7 Muut erityisalueet... 31 2.9.8 Naapurikalastusalueiden päätökset... 32 2.10 Istutukset... 32 2.10.1 Kalatalousmaksut... 32 2.10.2 Istutettujen taimenten takaisinsaanti... 33 2.11 Kalastuksenvalvonta... 35 2.12 Muuta kalastukseen vaikuttavaa... 36

2.12.1 Harmaahylje... 36 2.12.2 Merimetso... 36 3. KALASTUSALUEEN TAVOITTEET... 38 3.1 Monipuolista kalastusta ja vesialueiden hyödyntämistä... 38 3.2 Puitteet tavoitteiden saavuttamiseksi... 39 3.2.1 Varovaisuusperiaate... 39 3.2.2 Tärkeiden kutu- ja poikasalueiden ylläpito... 39 3.2.3 Vedenlaadun ja tärkeiden elinympäristöjen ylläpito... 39 3.2.4 Päätöksiä kalastuksesta... 39 3.2.4.1 Toimenpiteet, joihin kalastusalue voi ryhtyä... 39 3.2.4.2 Kalastusalueen mahdollisuudet vaikuttaa toisten päätöksiin... 40 3.3. Yhteistyö... 40 4. TOIMENPITEET... 41 4.1 Hallinto... 41 4.2 Yhteistyö... 41 4.3 Tiedotus... 41 4.4 Istutukset... 42 4.4.1 Toimintalinjat... 42 4.4.1.1 Meritaimen... 42 4.4.1.2 Siika... 42 4.4.1.3 Hauki... 43 4.4.2 Neuvoja istuttajille... 43 4.5 Kalastusalueen yleiset toimintalinjat... 43 4.6 Kalastuksenvalvonta... 43 4.7 Osakaskunnat... 44 4.8 Kalastuslupa ja kalastusopastoiminta... 44 5. TALOUS... 45 5.1 Toiminta-avustus... 45 5.2 Korvaukset vesialueiden omistajille... 46 6. SÄÄNTÖJÄ JA NEUVOJA KALASTAJILLE... 48 7. SEURANTA... 49 8. YHTEYSTIEDOT... 50 LÄHDELUETTELO... 51 LIITTEET... 54 Liite 1a. Saalisruutu 61 (määrät kilogrammoina)... 54 Liite 1b. Pyyntiruutu 62 (määrät kilogrammoina)... 55 Liite 2. Istutukset Hangon kalastusalueella vuosina 2001-2005... 56

1. ALKUSANAT Biologit Håkan Strandberg ja Maria Kallio kirjoittivat ensimmäisen Hangon kalastusalueen hoito- ja käyttösuunnitelman 1990-luvun alussa. Jotta säilytetään vesialueiden tuottavuus ja aikaansaadaan kalakantojen järkevä käyttö, jota kalastuslain 1 vaatii, tulee kalastuslain 79 mukaan kalastusalueilla olla hoito- ja käyttösuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalakantojen tilasta sekä yleiset toimintalinjat kalastuksen ja kalavesien hoidon järjestämiseen. Jotta suunnitelmasta olisi hyötyä, tulee sen sisältää ajankohtaista tietoa. Jo vuonna 2003 kokous otti esiin asian vanhan suunnitelman päivittämisestä, mutta tuolloin ei ollut resursseja työn suorittamiseen. Kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 2005, teki Hangon kalastusalue sopimuksen Yrkeshögskolan Sydvästin ja kestävän kehityksen opiskelija Eva Sjömanin kanssa vanhentuneen suunnitelman päivittämisestä. Uudenmaan TE-keskus oli tuolloin myöntänyt Hangon kalastusalueelle tukea tähän tarkoitukseen, päätös 15.4.2005. Suunnitelma kirjoitettiin kesällä 2006 harjoittelutyönä. Jäsentelyn malli otettiin Gabi Lindholmin kirjoittamasta Karkkilan, Loviisan ja Pernajan kalastusalueiden yhteisestä hoito- ja käyttösuunnitelmasta. Suunnitelma perustuu pääosin Matti Salmisen ja Paula Böhlingin toimittamaan teokseen Kalvedet kuntoon sekä Ralf Holmbergin Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien kalataloudellinen tarkkailu 2000-2001 julkaisuun, Hangon kalastusalueen toimintakertomuksiin vuosilta 2001-2005 sekä isännöitsijä Gabi Lindholmilta saatuun tietoon. Muita kuin aiemmin mainittuja lähteitä käyttäessäni olen usein maininnut ne suoraan tekstissä. Pohjina kaikkiin karttoihin on käytetty Maanmittauslaitoksen Maastotietokantaa. Yrkeshögskolan Sydvästillä on käyttöoikeus tähän hoito- ja käyttösuunnitelmaan. 1

2. PERUSOSA 2.2 Yleistä tietoa kalastusalueesta Hangon kalastusalue on noin 18 910 ha laajuudeltaan ja ympäröi Hankoniemeä kolmella puolella. Pohjoisessa alue rajoittuu Bromarv-Tenholan kalastusalueeseen ja lännessä Länsi-Suomen läänin rajaan. Etelässä raja on valtion yleisen vesialueen raja ja idässä Ekenäs-Snappertunan kalastusalueen raja. Rajat on vahvistettu Korkeimman tuomioistuimen päätöksellä nro 1067 6.4.1989. Hangon kalastusalueesta noin 10 000 ha on Hangon kaupungin kalavesiä. Hangon kalastusalue jakautuu noin 160 kiinteistöön joista noin 120 on jaettuja ja loput osakaskuntia. 19 kalastajalla on postiosoite Hangossa, kolme heistä harjoittaa myös kalastusmatkailua. 2.2.1 Hangon kalastusalue numeroina Kalastusalueen pinta-ala Vesialueiden kiinteistöt Yhteensä 18 910 ha Yhteensä 160 kpl Merialue 18 810 ha Jaettuja 120 kpl Sisävesi 100 ha Osakaskuntia 40 kpl Vapaa-ajan kalastus, vrk/vuosi 2005 2001 Kalastusvuorokausia yhteensä 103 000 66 000 Heittokalastus läänikortilla 21 000 4 100 Heittokalastus vesialueen omistaja luvalla 31 000 3 000 Onginta ja pilkkiminen 43 000 29 000 Muu kalastus vesialueen omistajan luvalla 30 000 30 000 Tiedot vapaa-ajankalastuksesta perustuvat julkaisujen Suomi kalastaa 2001, Kala- ja riistaraportteja nro 266 sekä Suomi kalastaa 2005, Kala- ja riistaraportteja nro 390 tilastoihin. 2

Merkkien selite Hangon kalastusalue Luonnonsuojelualueet Viehekieltoalueet Rauhoitusalueet Hangon kaupungin satama-alueet Gunnarsörarna Lappohja Santala Kantakaupunki Kuva 1. Hangon kalastusalue. 2.3 Veden laatu Viimeisin kattava yhteenveto vedenlaadusta tehtiin 2000-2001 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n toimesta. Tutkimusalue kattaa merialueen Tvärminnen ulkopuolella Hankoniemen ympäri Östra Sandfjärdenille Gennarbyvikenin suulle Hangon pohjoispuolella. Hangon Puhdistamo Oy ja Stormossenin puhdistamo päästävät puhdistetut jätevedet Hankoniemen eteläiselle puolelle, jossa ne tehokkaasti laimenevat voimakkaan sekoittumisen vuoksi. Oy Forcit Ab päästää jätevetensä pohjoiselle puolelle, sellaisen alueen itäiselle reunalle, jossa sekoittuminen on tehokasta. Enemmän itään, Bengtsårin itäpuolella on Oy Visko Ab:n jätevedenlaskupaikka. Alue on hyvin matalaa ja se on yhteydessä avoimeen mereen kapeiden salmien kautta. Veden vaihtuminen on tämän vuoksi heikkoa, ja se on johtanut merenpohjan kuolemiin. Tutkimuksessa huomioidut alueet eroavat melko paljon toisistaan. Hankoniemen eteläpuolella vedenlaatu on melko hyvä ja hapettuminen hyvää, pääosin veden voimakkaan sekoittuvuuden vuoksi. Jäteveden vaikutuksia on ajoittain seurattu talvella jään alta. Viime vuosina ovat talvet olleet niin leutoja, että ulappa on jäänyt avoimeksi. Poikkeuksina vain muutamat vuodet, esim. 1996. Niemen pohjoinen puoli on usein lyhyen aikaa jään peitossa, poikkeuksena kuitenkin Bengtsårin alue. Siellä jääsesonki on merkittävästi pidempi suojaisen sijainnin vuoksi. Kalakantojen ja kalastuksen kannalta suurin muutos viimeisten vuosikymmenien aikana on ollut yleisen rehevöitymisen lisääntyminen sekä suolapitoisuuden laskeminen rannikkovesissä verrattuna 1980-luvun tasoon. Hangon kaupungin vesialueella niemen pohjoisella puolella veden laatu on yleisesti hyvä eikä pistekuormitusta esiinny. Vielä Oy Forcit Ab:n läheisyydessä vesialue muistuttaa siitä, mitä on lännessä, 3

mutta Forcitin alueen itäpuolella piirteet muuttuvat selvästi. Saaristo on tiiviimpää eikä vedellä ole samoja mahdollisuuksia sekoittua kunnolla. Kasvillisuus muuttuu mentäessä kohti Bengtsårin aluetta ja ekologisesti tärkeän rakkolevän (Fucus vesiculosus) osuus vähenee samalla kun makeanvedenkasvien määrä lisääntyy. Rantoja reunustaa pääosin järviruoko (Phragmites australis). Vuosittain syvimmissä osissa esiintyvä happikato aiheuttaa myös ongelmia. Happikadon vuoksi ravintoaineet liukenevat pohjasedimentistä veteen, mikä puolestaan edesauttaa rehevöitymistä. Rehevöitymistä seurataan klorofylli-a-pitoisuutta mittaamalla. Klorofyllin määrä on pysynyt yleisesti suhteellisen vähäisenä ja erot mittauspisteiden välillä ovat olleet pieniä. Viime vuosina suurimmat pitoisuudet on mitattu Oy Forcit Ab:n ulkopuolella. 2.4 Ammattikalastus Kalastuslain mukaan ammattikalastaja on henkilö, joka harjoittaa kalastusta sekä saaliin jalostusta, ja saa tästä tulonsa, tai oleellisen osan siitä. Ammattikalastajat jaetaan kolmeen ryhmään riippuen siitä tulon määrästä, joka saadaan kalastuksesta ja saaliin jalostuksesta. Ryhmään I lasketaan kalastajat, jotka saavat vähintään 30 % tuloistaan kalastuksesta, ryhmään II kalastajat, joiden tulot kalastuksesta ovat 15 % ja 30 % välillä kokonaistuloista ja ryhmään III kalastajat, joiden kokonaistulot kalastuksesta jäävät alle 15 %. Uudenmaan TE-keskus hallinnoi kalastajarekisteriä. Tuloihin lasketaan tulot elinkeinotoiminnasta, palkkatulot ja muut säännölliset kokonaistulot. Ammattikalastajat ryhmässä I ovat oikeutettuja rakennetukeen (EU-tuki) ja heillä on oikeus vuokrata itselleen taimenen ja lohen kalastuspaikka yleisellä vesialueella TE-keskukselta. Ammattikalastajilla ryhmässä I ja II on oikeus käyttää ammattikalastukseen tarkoitettuja pyyntivälineitä, jotka mainitaan kalastusasetuksessa, lisäksi heillä on velvollisuus ilmoittaa saaliinsa ja kalastuksen säännöstelystä. 19 ammattikalastajalla on postiosoite Hangossa. 9 heistä kuuluu ryhmään I. 10 ammattikalastajaa kuuluu ryhmään III. (Sähkoposti Mikael Nikiforowilta, Uudenmaan TE-keskus 20.11.2006) Itämeri on jaettu 11 suureen ammattikalastukseen tarkoitettuun pyyntiruutuun. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus on jakanut suuret ruudut pienempiin ja pitää niistä omaa tilastoa (Kuva 2). Saalisruudut ovat tilastollisia ruutuja, jotka on laadittu, jotta EU-lainsäädännössä saaliskiintiöistä ja kalastusrajoituksista voidaan määrittää kiintiöt ja kalastusrajoitukset eri alueille (ruuduille). Virallisen saalistilaston esittäminen ruuduittain riippuu siitä, että kalastajien on saalismääriään ilmoittaessa ilmoitettava missä ruudussa he kalastavat. (Sähköposti Mikael Nikiforowilta, Uudenmaan TE-keskus, 19.10.2006) Hangon kalastusalueella on kaksi pienempää pyyntiruutua, ruudut 61 ja 62, joissa harjoitetaan ammattikalastusta. Saalistilastot ruuduista esitellään liitteissä 1a ja 1b. Ruudussa 61 ovat myös Bromarv- Tenholan kalastusale, sekä kalastusalueita, jotka kuuluvat Varsinais-Suomen TE-keskukseen (Turku) ja ruudussa 62 on Hangon kalastusalueen lisäksi osa Ekenäs-Snappertunan kalastusalueesta. Ruutu 61 rajoitetaan koordinaateilla N 60 astetta 00 minuuttia E 22 astetta 00 minuuttia, N 60 E 23, N 59 astetta 30 minuuttia E 23 sekä N 59 astetta 30 minuuttia E 22. Ruutu 62 rajoitetaan koordinaateilla N 60 E 23, N 60 E 24, N 59 astetta 30 minuuttia E 24 sekä N 59 astetta 30 minuuttia E 23. (Sähköposti Mikael Nikiforowilta, Uudenmaan TE-keskus 11.9, 14.9 ja 18.10.2006) 4

Mängd, kg kg Kuva 2. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen pyyntiruutujen jako. (Lähde: Mikael Nikiforow, Uudenmaan TE-keskus 18.10.2006) Kolme eniten kalastettua kalalajia Uudellamaalla vuonna 2005 olivat kilohaili 1 878 000 kg, silakka 579 000 kg ja kuha 115 000 kg (Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus, Ammattikalastus merellä 2005). Ylivoimaisesti eniten kalastetut lajit Hangon kalastusalueella ovat silakka ja kilohaili. Vuonna 2005 saatiin 1653 tonnia silakkaa ja 3 226 tonnia kilohailia ruudusta 61 (Kuva 3). Vastaavat luvut ruudulle 62 ovat 353 tonnia silakkaa ja 2 151 tonnia kilohailia (Kuva 4). Kilohailia alettiin kuitenkin saada suuremmissa määrin vasta vuonna 1995 ruudusta 61 ja 1996 ruudusta 62, mikä voi johtua turskakannan radikaalista vähenemisestä muutamia vuosia aikaisemmin. Viime vuosina on kilohailin saalis ollut melko vaatimaton ruudussa 62 verrattuna huippuvuosiin vuosituhannen vaihteessa. Silakan saalis on pysynyt melko vakaana molemmissa ruuduissa jos tarkastellaan tilastoja pidemmällä aikavälillä, mutta viime vuosina on saalismäärä ollut melko pieni ruudussa 62. (Sähköposti Pirkko Söderkultalahdelta, Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus 18.9.2006) Strömming Silakka och ja kilohaili, vassbuk pyyntiruutu i fångstruta 61 61 8000000 7000000 6000000 5000000 4000000 3000000 2000000 1000000 0 80 82 84 86 88 90 92 94 vuosi År 96 98 2000 2002 2004 Strömming Silakka Vassbuk Kilohaili Kuva 3. Ammattimainen silakan ja kilohailin saalis saalisruudussa 61 vuosina 1980-2005. 5

kg Mängd, kg Strömming Silakka och ja kilohaili, vassbuk pyyntiruutu i fångstruta 62 62 14000000 12000000 10000000 8000000 6000000 4000000 2000000 0 80 82 84 86 88 90 92 94 96 98 vuosi År 2000 2002 2004 Silakka Strömming Vassbuk Kilohaili Kuva 4. Ammattimainen silakan ja kilohailin saalis saalisruudussa 62 vuosina 1980-2005. Lohikaloista siika dominoi ruudussa 61 ja saalismäärät ovat pysyneet suhteellisen vakaina 1990-luvun lopusta lähtien (Kuva 5). Samanaikaisesti siikasaaliiden lisääntyessä ovat lohisaaliit vähentyneet reilusti 1980-luvun lopun tasosta, jolloin saaliit olivat runsaat. Taimensaaliit ovat vuosien saatossa vaihdelleet hieman, mutta kirjolohi- ja kuoresaaliit ovat pysyneet vakaina. Ruudussa 62 voidaan puhua lohisaaliiden romahduksesta, saaliiden laskiessa vuoden 1991 100 tonnista vain runsaaseen 3,5 tonniin vuonna 2005 (Kuva 6). 1990-luvun alussa saalis oli yli 20 tonnia taimenta, mutta lohisaaliiden tavoin nämäkin ovat vähentyneet radikaalisti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Lohi, siika, taimen, kirjolohi ja kuore pyyniruutu 61 50000 40000 30000 20000 10000 0 80 82 84 86 88 90 92 94 96 98 Vuosi 2000 2002 2004 Lohi Siika Taimen Kirjolohi Kuore Kuva 5. Ammattimainen lohen, siian taimenen, kirjolohen ja kuoreen saalis saalisruudussa 61 vuosina 1980-2005. 6

kg Lohi, siika, taimen, kirjolohi ja kuore pyydysruutu 62 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 80 82 84 86 88 90 92 94 vuosi 96 98 2000 2002 2004 Lohi Siika Taimen Kirjolohi Kuore Kuva 6. Ammattimainen lohen, siian taimenen, kirjolohen ja kuoreen saalis saalisruudussa 62 vuosina 1980-2005. Muut lajit, joita esiintyy suuremmissa määrin, ovat kampela, hauki, ahven ja kuha (Kuvat 7 ja 8). Kuhasaaliit alkoivat dominoida 1990-luvun puolivälissä molemmissa ruuduissa. Muiden lajien saalismäärät vaihtelevat aaltomaisesti, mutta yhteistä kaikille on se, että ne seuraavat samaa aaltorytmiä, eli kun yhden lajin saalismäärä kasvaa, kasvaa myös muiden saalismäärä. Kampela, hauki, ahven ja kuha pyydysruutu 61 kg 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 80 82 84 86 88 90 92 94 vuosi 96 98 2000 2002 2004 Kampela Hauki Ahven Kuha Kuva 7. Ammattimainen kampelan, hauen, ahvenen ja kuhan saalis saalisruudussa 61 vuosina 1980-2005. 7

Kampela, hauki, ahven ja kuha pyydysruutu 62 70000 60000 50000 40000 Hauki kgkampela 30000 Ahven 20000 Kuha 10000 0 80 82 84 86 88 90 92 94 Vuosi Kuva 8. Ammattimainen kampelan, hauen, ahvenen ja kuhan saalis saalisruudussa 62 vuosina 1980-2005. 96 Jo muutamia vuosia taaksepäin on ollut kiellettyä tuoda maihin rehusilakkaa Hangon Troolarisatamaan. Tietyin rajoituksin on mahdollista tuoda silakkaa kulutukseen. Tämä on johtanut siihen, että kalastajilla on vaikeuksia harjoittaa ammattiaan ja ammattikalastuksen paine on vähentynyt huomattavasti. Joskus kun ulkomaiset ostajat ovat ankkuroituneet Hangon edustalle aluksilla, joissa kalat voidaan pakastaa, on kuitenkin Hangon vesillä troolikalastettu. (Sähköposti Mika Kiurulta, Nylands fiskarförbund r.f. 8.9.2006) On olemassa suunnitelmia mahdollisesta kalankäsittelylaitoksesta Hangonkylän satamaan. Toivottavasti kalankäsittelyhalli houkuttelisi muutamia kalastajia, joilla olisi mahdollisuus asua ja vaikuttaa urbaanissa ympäristössä. (Sähköposti Mika Kiurulta, Nylands fiskarförbund r.f. 8.9.2006) 98 2000 2002 2004 2.5 Oikeus kalastaa, kalastuslupa ja kalastusmatkailu Vesialueen omistajalla on oikeus kalastaa ja päättää kalastuksesta, mikäli tätä oikeutta ei ole annettu muille, eikä kalastuslaki (286/1982) tai muut määräykset toisin määrää. Kalastuslain mukaan jokaisella on oikeus useimmissa tapauksissa onkia ja pilkkiä kaikilla vesialueilla. Maksamalla läänikohtaisen viehekalastusmaksun, joka koskee 18-64-vuotiaita, ja joka on vaihtoehto vesialueen omistajan luvalle, voi jokainen harjoittaa kalastusta yhdellä vieheellä, kelalla ja syötillä, uistella yhdellä painouistimella ja syvääjällä. Yllämainitut kalastustavat ovat kuitenkin kiellettyjä sellaisilla vesialueilla, joilla kalastus on kielletty jonkin muun säännöksen nojalla. Kalastusoikeuden haltijan lupa on saatava myös onginta-, pilkki-, ja viehekalastuskilpailuja, sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia, kuten opastettuja kalastusretkiä varten. Se, joka ei ainoastaan tilapäisesti asu kunnassa, voi kalastaa muikkua, kuoretta, silakkaa ja kilohailia verkolla meressä myös sellaisella vesialueella kunnassa, joka ei kuulu yleiseen vesialueeseen ja joka sijaitsee ulkosaaristossa tai rajoittuneena avoimeen ulappaan. Mikäli sellainen vesialue sijaitsee 8

kylärajojen sisällä saa se, joka ei ainoastaan tilapäisesti asu kylässä, harjoittaa alueella myös koukkukalastusta (ei pitkäsiimalla). Se, mitä yllä on määrätty vesialueista kylärajojen sisäpuolella, koskee myös jaettuja vesialueita. Yleisellä vesialueella meressä on jokaisella vakituisesti Suomessa asuvalla Eurooppalaiseen taloudelliseen yhteistyöalueeseen kuuluvan valtion kansalaisella oikeus kalastaa. Pohjoismaiden kansalaisella on kotipaikasta riippumatta oikeus kotitarve- ja vapaa-ajankalastukseen edellä mainitulla alueella. 2.5.1 Kalastuslupajärjestelmä ja maksut ONKIMINEN JA PILKKIMINEN 1) 2) VIEHEKALASTUS heittokalastus tai uistelu (yhdellä) vieheellä 1) 3) MUU KALASTUS Uistelu enemmän kuin yhdellä vavalla Muu kalastus ja ravustus Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet * Maksuton yleiskalastusoikeus Ei valtion kalastuksenhoitomaksua Ei läänikohtaista viehekalastusmaksua Ei valtion kalastuksenhoitomaksua Aina vesialueen omistajan lupa 18 64-vuotiaat Maksuton yleiskalastusoikeus Valtion kalastuksenhoitomaksu sekä lisäksi joko läänikohtainen viehekalastusmaksu tai vesialueen omistajan lupa Valtion kalastuksenhoitomaksu ja aina vesialueen omistajan lupa *Ikä pystyttävä luotettavasti todistamaan 1) Kalastusoikeutta on kuitenkin rajoitettu siten, että kalastus on kielletty siika- ja lohipitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa, sekä vesialueilla, joissa kalastus on kielletty jonkin muun säädöksen tai päätöksen nojalla. 2)Vavassa saa olla heittokalastukseen soveltumaton kela. 3)Erillisellä päätöksellä voi läänikohtainen viehekalastus olla kielletty tietyillä vesialueilla. 2.5.2 Paikalliset kalastusluvat ja kalastusmatkailuyritykset Kalastusalueen tiedossa on seuraavat mahdollisuudet kalastusluvan ostoon: Hangon kaupungin urheilutoimisto antaa tietoja kalastuslupien myynnistä Hangon kaupungin vesille. Hangon kalastusalueella toimii useita kalastusmatkailuyrityksiä. Hangon kaupunki ja matkailutoimisto antavat tietoa niistä. 2.6 Kalastuskilta Kalastusalueella toimii Hangon kalastuskilta. Yhdistyksellä on vuonna 2006 64 jäsentä. Jäseninä on sekä ammatti- että vapaakalastajat. Suurin osa saaliista koostuu suomukaloista ja silakasta. Kilta harjoittaa toritoimintaa ja järjestää jäsentapaamisia sekä Kalastuksen päivän. (Suullinen tieto, Nils Sundqvist 29.8.2006) 9

2.7 Vapaa-ajankalastus 2.7.1 Vapaa-ajankalastusyhdistykset Kalastusalueen tiedossa on vapaa-ajankalastusyhdistys: Hangon Kalamiehet ry. - Hangö Fritidsfiskare r.f. Jäsenten määrä vuonna 2006 on 97. Suosituimmat kalastusvälineet ovat verkko, pilkkivapa ja onkivapa. (Sähköposti Jarmo Järviseltä 29.8.2006) 2.7.2 Kalastajien määrä, saaliit ja välineet Hangossa Läänikortilla viehekalastettiin 21 000 vuorokautta Hangon kalastusalueella vuonna 2005. Ongintaa ja pilkkimistä harjoitettiin jokamiehenoikeuden pohjalta 43 000 vuorokautta. (Suomi kalastaa 2005, Kalaja riistaraportteja nro 390) Vuonna 2005 myytiin 413 kalastuskorttia Hangon kaupungin vesillä kalastamiseen. 2.8 Kalakannan tila ja kutualueet Tiedot kalakannoista Hangossa ovat kalastuskyselystä vuodelle 1999 Ralf Holmbergin raportista Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien kalataloudellinen tarkkailu 2000-2001. Tutkimusalue Holmbergin raportissa ulottuu Täktomin ulkopuolelta Hankoniemen ympäri Östra Sandfjärdenille Gennarbyvikenin suulla niemen pohjoispuolella. Muu tieto on pääosin kirjasta Kalavedet kuntoon, joka on Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen julkaisu sekä Lasse J. Laineen Suomen luonto-oppaasta. 2.8.1 Taimen Salmo trutta ja lohi Salmo salar Taimenta esiintyy koko maassa ja sitä on kolmea eri ekologista muotoa: meritaimen, järvitaimen ja purotaimen. Kaikki taimenet kutevat joissa ja meritaimen, jota esiintyy Hangon kalastusalueella, tekee ravintovaelluksensa meressä. Alun perin on Suomessa ollut 60 merivaelluksen tekevää taimenkantaa, mutta suurin osa niistä on heikentynyt voimakkaasti vesirakentamisen, huonontuneen vedenlaadun ja voimaperäisen kalastuksen takia. Taimen pitää viileistä selkeistä vesistä, joissa on matala ravinnepitoisuus ja happipitoisuus, joka ylittää 5,5 mg/l. Kutu tapahtuu suurissa sorapohjaisissa joissa, mutta myös pienemmissä joissa ja puroissa, joihin merilohi ja järvilohi eivät nouse. Ensimmäisen kesänsä poikaset elävät matalassa, hitaasti virtaavassa vedessä, runsaan kasvillisuuden suojassa. Myöhemmin ne siirtyvät syvempiin vesiin ja välttävät alueita, jotka ovat kasvillisuuden peitossa. Taimenkanta on pääasiassa riippuvainen istutuksista. Taimenen poikaset syövät hyönteisiä ja niiden toukkia ja vaelluksen aikana ne alkavat vähitellen syödä kalaa (http://www.rktl.fi/kala/kala_atlas/taimen/). Voi myös olla tarpeen säännöstellä kalastusta taimenen ravintovaelluksen aikana, jotta tarpeeksi monella kalalla olisi mahdollisuus palata kutemaan. Lohella on kaksi ekologista rotua; merilohi ja järvilohi, joista merilohi esiintyy Hangon kalastusalueella. Merilohi tekee vaelluksia meressä ja kutee jokiin, jotka laskevat mereen. Lisääntyäkseen lohi tarvitsee kosken, jossa on sopivia sorapetejä kutua varten ja hapekasta hyvälaatuista vettä. Kun merilohen poikaset ovat 12-18 cm pitkiä ne vaeltavat, smoltteina tai vaelluspoikasina, kasvualueilleen meressä. Lohen poikaset syövät aluksi eläinplanktonia, hyönteisiä ja pohjaeläimiä, myöhemmin ne siirtyvät suurempiin hyönteisen toukkiin ja vedessä oleviin hyönteisiin ja 25 cm:n pituisina ne elättävät itsensä pääasiassa kalalla (http://www.rktl.fi/kala/kala_atlas/lohi_jarvilohi/). 10

Taimen, kirjolohi (ei esiinny Suomessa luonnostaan) ja lohi pohjautuvat pitkälti istutuksiin ja kannat ovat viime vuosina pysyneet vakaina. Pieni vähentyneisyys on kuitenkin havaittu 1990-luvun lopun aikana, mikä osittain voidaan selittää sillä, että istutuksia on tehty hieman aiempaa vähemmän. Kirjolohen saaliit ovat ajoittain olleet melko suuria, mutta kanta perustuu melkein ainoastaan viljelyaltaista karanneisiin kaloihin. Viime vuosina on ollut aiempaa vähemmän karkulaisia liikkeellä. Lohi ei ole erityisen tavallinen saaliskala (Suullinen tieto, Björn Rosvall, 11.10.2006). 2.8.2 Siika Coregorus lavaretus Siikaa esiintyy monessa ekologisessa muodossa, mutta alkuperäiset siikakannat ja muodot ovat monin paikoin sekoittuneet istutuksien seurauksena. Siikaa esiintyy melkein koko Suomessa. Siika pitää viileästä ja happipitoisesta vedestä ja tyypillisiä luonnollisia siikavesiä eteläisessä Suomessa ovat rannikkovedet. Lisääntymistä ajatellen on tärkeää turvata veden hyvä laatu. Kuten taimen, myös siika on suurelta osin riippuvainen istutuksista. Seuraava kappale on Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen teoksesta Kalavedet kuntoon vuodelta 2003. 1990-luvun aikana on Suomenlahteen istutettu vuosittain 0,5-1,5 miljoonaa vaellussiian poikasta. On arvioitu, että saalis, johon tämä on johtanut, on noin 200 kg tuhatta istutettua 1-kesäistä poikasta kohti, mikä on upea tulos: siikasaaliit Suomenlahdella ovat kasvaneet voimakkaasti. Suurimman osan saalista saavat vapaa-ajankalastajat. Siian lisääntyneet määrät on huomattu myös Hangon ulkopuolella, jossa kanta kasvoi 1980-luvun lopussa ja on sen jälkeen pysynyt vakaana. Saaliit ovat olleet keskimääräistä pienempiä Santalan ja Bengtsårin alueilla. Bengtsårin alueella on paikallinen saaristosiikakanta, joka on saanut nimen Bengtsår-siika koska se kutee Bromarvin ja Hangon välisellä alueella. Bengtsår-siika kutee meressä rannan läheisyydessä mikä tekee siitä arvokkaan istutuskalan. Kanta lisääntyy itsestään, eikä ole riippuvainen istutuksista, vaikka sitä istutetaan muutaman vuoden välein. Erona muihin siikakantoihin on suurikasvuisuus. Merestä otettuja emokaloja käytetään kalanviljelmissä ja istutuksissa. (Suullinen tieto, Håkan Strandberg 14.9.2006) 2.8.3 Hauki Esox lucius Haukea esiintyy melkein kaikentyyppisillä vesillä Suomessa. Tyypillisessä haukivedessä on rikas kasvillisuus ja suojaisia matalia ranta-alueita. Jos kasvillisuus puuttuu tai se on vähäistä, hauki hakeutuu kivisille tai muilla tavoin epätasaisille pohjille. Veden laadun suhteen hauki on vaatimaton, se sietää sekä korkeaa suolapitoisuutta ja matalaa ph:ta. Se ei liioin ole herkkä lämpimälle vedelle, mutta suuret hauet pitävät viileää vettä parempana. Kutu tapahtuu heti jäiden lähdön jälkeen ja kestää kesäkuuhun. Tyypillisiä kutupaikkoja ovat matalakasvuiset rannat, jokien ja purojen suuaukot sekä järvet ja lammet, joilla on yhteys mereen. Jos haluaa saada hauen asettumaan uudelle paikalle, pitää huolehtia siitä, että pitkin rantoja on kasvillisuutta, koska ensimmäisen elinvuotensa aikana poikaset ovat riippuvaisia siitä. Jos kasvillisuus puuttuu, voidaan keinotekoisesti luoda sopiva ympäristö tekemällä kutukaisloja ja kaatamalla puita rantaveteen alueilla, joilla on heikko luonnollinen kasvillisuus. Haukikanta on ollut heikko viime vuosikymmeninä Hangon kaupungin alueella. Edellisellä kerralla kun Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö teki kalastuskyselyn, näytti kanta heikosti kasvaneen, mutta uusimman tutkimuksen mukaan kanta oli vielä heikko. Tutkimusalueen koillisosassa on haukikanta sitä vastoin pysynyt hyvässä kunnossa. 11

2.8.4 Ahven Perca fluviatilis Ahventa tavataan melkein kaikkialla Suomessa, mutta muun muassa avomerestä se puuttuu. Ahven on erityisen sopeutumiskykyinen ja sietää sekä yli 30 asteen lämpötiloja että happamampia vesiä kuin muut kalamme. Suomen vähäsuolaisissa rannikkovesissä on viileys rajoittava tekijä ahvenelle saariston ulkopuolella. Lisääntymisalueella pitää olla sopiva alusta mätinauhalle, esimerkiksi vesikasvillisuutta tai uponneita puunoksia. Ahvenkantaa voidaan hoitaa kalastusta säätelemällä ja kutualueita kunnostamalla. Avoimemmissa vesissä kalastus voidaan suoraan suunnata toivottuun kokoon. Siellä ei tiiviys mainittavasti rajoita ahvenen kasvua. Ahventilanne parantui huomattavasti Hangon ympärystän vesillä turskakannan romahduksen vuoksi 1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen ahvenkanta on voinut melko hyvin. 2.8.5 Kuha Stizostedion lucioperca Kuha on yleinen eteläisessä ja keskeisessä Suomessa, sekä järvissä että rannikolla. Itämeressä kuha viihtyy rannikolla saaristossa, lahdissa ja jokien suilla. Kuha menestyy parhaiten mutaisissa tai humuspitoisissa lievästi rehevöityneissä tai rehevöityneissä vesissä. Kuha ei kestä happamuutta ja sitä esiintyy luonnostaan harvoin vesistöissä, joiden ph on alle 6. Kutu tapahtuu matalissa lahdissa ja jokien suilla, joissa vesi keväällä lämpenee nopeasti. Kuha viihtyy kovilla kivi-, sora- tai savipohjilla, mutta voi myös kutea kasvillisuuden joukossa tai muilla pehmeillä pohjilla mikäli se ei löydä kovia pohjia. Kuha selviytyy hyvin rehevöitymisestä, mutta matalista happipitoisuuksista huomattavasti heikommin. Perinteisesti kuhan lisääntymistä on yritetty edistää risupesillä (turo). Mikäli kovia pohjia on saatavilla, ovat sellaiset tuskin tarpeen. Pehmeillä pohjilla kuha kutee mielellään pesiin. Aikaisemmin kuha oli harvinainen kala ulkovesillä Hangon ympärillä, mutta 1990-luvulla kanta alkoi kasvaa. Erityisesti niemen pohjoispuolella on saatu enemmän kuhaa kuin niinkin myöhään kuin 1980- luvulla. Kehitys seuraa samaa trendiä kuin muillakin rannikkoalueilla Suomenlahden alueella. Vuosien välillä on selvä vaihtelu ja nyt näyttää kuhaa saatavan melko hyvin, erityisesti Bengtsårin alueella. 2.8.6 Lahna Abramis brama Lahna on tavallinen rannikkovesissämme, järvissä ja hitaasti virtaavissa joissa aina Oulujoen vesistöön asti. Mitä rehevöityneempi vesistö, sitä tiheämpi on lahnakanta. Lahnakannat ovat kasvaneet rehevöitymisen tahdissa muun muassa Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Lahna hyödyntää perusravintonsa hyönteisentoukat ja nilviäiset tehokkaasti ja on erittäin tehokas kilpailija ravinnosta. Se selviytyy monia muita lajeja paremmin myös sameissa ja vähähappisissa vesissä. Ylisuuria lahnakantoja on vaikea vähentää avoimissa vesissä, koska lahnaparvi voi liikkua laajalti ravintoa etsiessään. Lahnaa esiintyy koko tutkimusalueella. Aikaisemmin lahna oli selvästi sisäsaariston laji, mutta 1990- luvun aikana se on tullut tavallisemmaksi myös ulkosaaristossa, kanta on tullut voimakkaammaksi. Erityisesti keväällä ja kesällä suuret lahnamäärät aiheuttavat ongelmia verkkokalastajille, jopa Hankoniemen länsi- ja eteläpuolilla. 12

2.8.7 Made Lota lota Madetta tavataan Suomessa niin järvissä kuin rannikkovesissäkin. Made on tyypillinen kylmänvedenkala. Lämpötila on todennäköisesti tekijä, joka eniten vaikuttaa oleskelupaikkojen valintaan. Made elää ja lisääntyy pohjassa ja vaatii paljon happea, jonka vuoksi se kärsii pohjien ja veden saastumisesta. Kutu tapahtuu keskitalvella yli kolmen metrin syvyydessä hiekka- tai sorapohjilla (http://www.rktl.fi/kala/kala_atlas/made/). Aluksi mateen ravinto koostuu pohjaeläimistä, mutta 20 cm pituuden saavutettuaan se alkaa syödä myös kalaa. Meressä se syö silakkaa, kiiskiä, kuoreita, ahvenia, kivisimppuja, kivinilkkoja ja tokkoja. Vasta viime vuosina on maamme kalanhoito huomioinut madekannat. Istutuksia on tehty ja kalastusta on suunnattu sopiviin kokoluokkiin. Aikuisia mateita ja 1-kesäisiä poikasia on istutettu tiettyihin ravinteikkaisiin järviin ja merenlahtiin, mutta tulosten seurantaa ei ole tähän mennessä tehty. On melko epätodennäköistä, että luonnollista lisääntymistä tapahtuisi rehevöityneissä vesissä. Hangon kalastuskyselyn tulokset kertovat, että koko tutkimusalueella madekanta on pysynyt melko heikkona ja ilmoitetut madesaaliit olivat usein pieniä. Tietyissä paikoissa on kuitenkin reilusti madetta. (Suullinen tieto, Björn Rosvall 11.10.2006). 2.8.8 Kampela Platichtys flesus Kampela on tavallinen rannikkovesissä puoleenväliin Suomenlahtea ja Pohjanlahdella Porin alueelle asti. Kampela käyttää ravinnokseen simpukoita, rapuja ja muita selkärangattomia eläimiä. Isot kampelat voivat myös syödä kalaa. Kampela kutee alkukesällä 30 100 m syvyydessä. (Lasse J. Laine, 2003) Kampela on hyvin tavallinen saaliskala Hangon vesissä. Ainoastaan suojaisissa vesissä Santalan ja Bengtsårin alueilla sitä on vähemmän. Yleinen käsitys ammattikalastajien keskuudessa on se, että kampela on vähentynyt (Suullinen tieto, Björn Rosvall 11.10.2006). Tämä näkyy myös Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen tilastoista. Saalisruudussa 61 kampela on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana vain muutamin poikkeuksin. Ruudussa 62 saaliit ovat vaihdelleet koko tilastoinnin ajan, mutta viime vuosina saaliit ovat olleet huonot. 2.8.9 Silakka Clupea harengus membras Silakka elää suurina määrinä Itämeressä ja on Atlantilla elävän sillin alalaji. Silakka ui suurissa parvissa avoimella Itämerellä, mutta tulee keväällä matalampaan rannikkoveteen kutemaan. Kutu tapahtuu useimmiten kivisillä, mutta kasvipeitteisillä rinteillä, jossa virtaukset tuovat mädille hapekasta vettä (Lasse J. Laine, 2003). Silakan lempiravintoa ovat hankajalkaiset, mutta jos niitä ei ole tarpeeksi, joutuvat silakat tyytymään vähemmän energiapitoisiin vesikirppuihin (http://www.smf.su.se/nyfiken/ostersjo/arsrapp/ostersjo99/tema1.pdf). Silakkakannat Hangon ympärillä ovat edelleen heikentyneet. Tämä kävi selkeästi ilmi saaliskirjanpidosta. Kannat ovat osittain romahtaneet myös muilla rannikkoalueilla. Syytä ei tiedetä, mutta mahdollinen syy voi olla silakan ravintoketjussa tapahtuneet muutokset. 2.8.10 Kilohaili Sprattus sprattus Kilohaili on pieni kala, joka viihtyy parvissa ja muistuttaa ulkonäöltään silakkaa. Kilohaili viihtyy kuitenkin suolaisemmassa vedessä kuin silakka ja elää pääosin Itämeren keski- ja eteläosissa. Joskus Kilohailia esiintyy enemmän ja troolaussaaliissa on enemmän sitä kuin silakkaa. Kilohaili syö äyriäisiä ja on itse puolestaan turskan ravintoa. Kutu tapahtuu useita kertoja keskikesällä avoimella Itämerellä lähellä 13

veden pintaa. (Lasse J. Laine, 2003) Hangossa eniten kilohailia saavat ammattikalastajat. 1980-luvula kilohailikanta oli hyvin heikko, mutta 1990-luvun lopun aikana voi nähdä selvän parannuksen. 2.8.11 Härkäsimppu Myoxocephalus quadricornis Härkäsimppu on pohjakala ja sitä esiintyy Suomenlahdelta koko Pohjanlahden alueelle. Kesällä härkäsimppu välttää matalaa vettä. Kudun aikana koiras kaivaa kuopan, jonne naaras laskee mädin. Koiras vahtii mätiä jopa kolme kuukautta (Lasse J. Laine, 2003). Ravinto koostuu erityisesti äyriäisistä, mutta myös hyönteisistä, madoista ja nilviäisistä sekä kaloista, kuten kuoreista, muikuista, hiekkatokoista ja kolmipiikeistä. Oma ja muiden lajien mäti kelpaa myös (http://www.bohusfisk.se/hornsimpa.html). Laji ei kuulu taloudellisesti tärkeisiin kaloihin, mutta siitä huolimatta se vaikuttaa merkittävästi verkkokalastukseen. 1970-luvun jälkeen laji katosi kokonaan Hangon ympäristön vesistä. Turskan katoamisen yhteydessä 1980-luvun lopulla odotettiin lajin palaavan. Näin ei tapahtunut kerralla, vaan vasta 1990-luvun puolivälissä näytti kanta hiljalleen suurentuneen. Vielä on kuitenkin pitkä matka 1960- ja 1970-luvun tasoihin. Silloin härkäsimppua esiintyi jopa vaivaksi asti. Ammattikalastajien mukaan kannat ovat selvästi lisääntyneet viime vuosina (Suullinen tieto, Björn Rosvall 11.10.2006). 2.8.12 Särki Rutilus rutilus Etelä-Suomessa särki kutee matalissa rantavesissä rannikolla ja joissa loppukeväällä. Kutu tapahtuu suurissa parvissa kaislikon reunalla, mutta myös karuimmilla rannoilla (Lasse J. Laine, 2003). Pienemmät särjet syövät vesikirppuja, hankajalkaisia ja muita äyriäisiä, isommat muun muassa simpukoita ja vesikasveja (http://www.maretarium.fi/mare/kala_se.php?id=99 ). Kalastuskyselystä ei ilmene tietoja särkikannasta ja sen mahdollisista vaihteluista, koska särkimääriä ei kirjata ylös samalla tarkkuudella kuin taloudellisesti tärkeiden lajien määriä. Lisäksi usein puhutaan särjestä, vaikka kala saattaisi vain kuulua särkikaloihin. Särkikanta on kuitenkin vahvin Bengtsårin alueella. Särki lisääntyi saalisruudussa 62 1990-luvun puolivälissä ja ruudussa 61 1990-luvun lopussa (Sähköposti Pirkko Söderkultalahdelta, Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus 18.9.2006). 2.8.13 Muut lajit Muita kalastuskyselyssä mainittuja saaliskaloja olivat: Kuore, kiiski, säyne, vimpa, suutari, isosimppu ja piikkikampela. Lajien kantojen suuruudesta ei voida tehdä johtopäätöksiä, koska lajit esiintyivät vastauksissa harvoin. Turskasta ei tehty havaintoja. 2.8.14 Solmuvälin vaikutus saaliskalojen kokoon Luvut rivillä A Kuvassa 9 kuvaavat pituutta (cm), jolloin laji alkaa jäädä verkkoon mainitulla solmuvälillä. Luvut rivillä B kuvaavat kokoa (cm), jolloin väline on tehokkain. Solmuvälin lisäksi langan paksuus ja pehmeys vaikuttavat, samoin kuin se, miten kireästi verkko on kiinni paulassa. 14

Solmuväli, mm 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 Meritaimen A 25 30 33 34 35 37 42 47 52 64 B 32 40 47 49 55 59 64 67 69 75 Kuha A 30 34 37 41 44 45 45 46 B 33 36 41 45 48 50 52 53 Siika A 34 37 41 44 47 51 54 B 38 42 46 49 53 57 61 Kuva 9. Solmuvälin vaikutus saaliskalojen kokoon (Lähde: Salminen Matti & Böhling Paula (toim.), 2003) 2.9 Päätöksiä, jotka vaikuttavat kalastukseen Kalastusalueen tiedossa on seuraavat alueet, joilla kalastus on rajoitettua tai kiellettyä: 2.9.1 Viehekalastuskieltoalueet Työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskus) tulee kalastuslain 11 mukaan kieltää viehekalastus vesialueella, mikäli tätä tarvitaan - tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaamiseksi - kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kalaistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi - petokalojen tärkeiden kutualueiden suojelemiseksi - liiallisen häirinnän estämiseksi tai merilintujen pesimisen turvaamiseksi pesimäaikana Osa vesialueista Tvärminnestä etelään: 78-401-3-7 Vesialue Långskäristä itään (Kuva 10) ja Kalvholmen (Kuva 11) (yhteensä 95,35 ha) sekä 78-401-4-21 Rovholmarna (Kuva 11) 50,60 ha ja Käringarna (Kuva 12) 36,4 ha. Helsingin yliopistolla on hyödyntämisoikeus kaikkiin näihin neljään alueeseen. Viehekalastuskieltoalueella viehekalastus on kielletty 1.4-15.8.2004-2007 välisenä aikana kaikilta, joilla ei ole vesialueen omistajan lupaa. Alueiden omistaja on Metsähallitus. 15

Merkkien selite Hangon kalastusalue Viehekieltoalueet Luonnonsuojelualueet Kuva 10. Viehekalastuskieltoalue (1.4-15.8.2004-2007) Långskäristä itään. 16

Merkkien selite Viehekieltoalueet Luonnonsuojelualue et 11. Kalvholmenin ja Rovholmarnien Viehekalastuskieltoalue (1.4-15.8.2004-2007). Kuva 17

Merkkien selite Hangon kalastusalue Viehekieltoalueet Luonnonsuojelualueet Kuva 12. viehekalastuskieltoalue Käringarna (1.4-15.8.2004-2007). 18

2.9.2 Rauhoituspiirit Kalastusalue voi kalastuslain 43 mukaan, jollei muita keinoja ole sopivasti käytettävissä, perustaa rauhoituspiirin vesialueelle, jossa arvokkaat kalalajit kutevat tai oleskelevat tai jota ne käyttävät vaellusreittinään. Seuraavat rauhoituspirit ovat Tvärminnen kylässä: Krogarviken-Kvarnskär (Kuva 13) (noin 15 ha) ja salmi Landbjörkskärin ja Sjöbjörkskärin välissä (Kuva 14) (noin 15 ha). Rauhoitus on voimassa 1.5.2002 alkaen 30.4.2012 asti. Kaikki kalastus on kiellettyä, poikkeuksena kalastus tieteelliseen tarkoitukseen. Alueet ovat olleet rauhoitettuja 1940 alkaen, poikkeuksena hetki 1980-luvulla, mikä johtui kalastuslain muuttumisesta 1983. Kiinteistönumero on 78-401-876-5 ja kokonaispinta-ala 32,24 ha. Kalastusalue on perustanut rauhoituspiirin kalastuslain 43 perusteella. Krogarviken-Kvarnskärin alue on hauen ja ahvenen tärkeä kutualue. Kapeaa rantakaistaletta lukuun ottamatta aluetta ympäröi Tvärminnen eläintieteellisen aseman omistama luonnonsuojelualue. Asema käyttää luonnonsuojelualuetta tutkimukseen ja näytteidenottoon vesiekosysteemeihin suuntautuneiden tutkimusprojektien yhteydessä. Alue salmessa Landbjörkskärin ja Sjöbjörksksärin välissä on tärkeä kutualue hauelle ja ahvenelle. Merkkien selite Rauhoituspiirit Luonnonsuojelua lueet 13. Rauhoituspiiri Krogarviken-Kvarnskär (1.5.2002-30.4.2012). Kuva 19

Merkkien selite Rauhoituspiirit Luonnonsuojelualueet Hangon kaupungin kalastusvedet Kuva 14. Rauhoituspiiri Landbjörkskärin ja Sjöbjörkskärin välissä (1.5.2002-30.4.2012). 20

2.9.3 Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueen perustamiseksi vaaditaan luonnonsuojelulain 1096/1996 10 mukaan muun muassa, että - alueella elää tai on laji, eliöyhteisö tai ekosysteemi, joka on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva - alueella on luontodirektiivin liitteessä 4 (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (listalla ei ole Suomessa kaloja) - alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma - luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii - alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi Helsingin yliopiston/tvärminnen eläintieteellisen aseman omistamat alueet Tvärminnessä, 376,44 ha, ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain nojalla (Kuva 15, Kuva 16 ja Kuva 17). Rauhoituksen tarkoitus on turvata alueiden säilyminen mahdollisimman luonnontilaisina samalla kun ne pidetään häiriintymättöminä tutkimusja opetustarkoitukseen korkeakoulujen tarpeeseen. Näillä rauhoitusalueilla on kiellettyä tappaa, ottaa kiinni tai ahdistella eläimiä, mikä tekee myös kalastuksen kielletyksi. Kalastus on sallittua ainoastaan eläintieteellisen aseman tieteellisiin tarkoituksiin. Alueilla liikkumiseen tarvitaan lupa, tämä koskee myös vesialueita. Virallisilla merkityillä väylillä liikkuminen on kuitenkin sallittua. (Uudenmaan lääninhallitus, päätös 17750/33/78 Fa Hel) Merkkien selite Hangon kalastusalue Luonnonsuojelualueet Rauhoituspiirit Viehekieltoalueet Kuva 15. Helsingin yliopiston rauhoitetut alueet Tvärminnessä. 21

Merkkien selite Hangon kalastuslaue Luonnonsuojelualueet Rauhoituspiirit 16. Helsingin yliopiston rauhoitetut alueet Tvärminnessä. Kuva 22

Merkkien selite Hangon kalastuslue Luonnonsuojelualueet Viehekieltoalueet Kuva 17. Helsingin yliopiston rauhoitetut alueet Tvärminnessä. Henriksbergin luonnonsuojelualue, 78-401-876-10 Tvärminnen kylässä (aikaisemmin 5:3 Henriksberg), on noin 42 ha kokoinen alue (Kuva 18). Uudenmaan läänin lääninhallitus teki päätöksen vuonna 1982 luonnonsuojelulain nojalla. Örnvikin luonnonsuojelualue, 78-401-7-9, Tvärminnessä on 207,61 ha kokoinen alue, jossa kalastus on omistajan luvalla sallittua alueella, jolla ei liikkumiskielto ole voimassa (Kuva 18). Pappasharunilla ja lähellä olevilla saarilla, Lägganharunilla ja Storharunilla vallitsee maihinnousukielto 1.4-31.7. Samana aikana on kiellettyä liikkua 50 m lähempänä näitä saaria. Uudenmaan ympäristökeskus teki päätöksen tehdä alueesta luonnonsuojelualue luonnonsuojelulain nojalla. 23

Merkkien selite Hangon kalastusalue Luonnonsuojelualueet Liikkumiskielto 1.4-31.7 Maihinnousukielto 1.4-31.7 Kuva 18. Henriksbergin luonnonsuojelualue vasemmalla ja Örnvikin luonnonsuojelualue oikealla. 24

Kuva 19. Tulliniemen luonnonsuojelualue. Merkkien selite Hangon kalastusalue Luonnonsuojelualueet Hangon kaupungin satama-alueet Sukeltamiskieltoalueet Liikkuminen merkityillä poluilla sallittu Liikkumis- ja maihinnousukieltoalueet 1.4-15.7 Maihinnousukielto 1.4-20.6 Avovesikautena liikkuminen ja maihinnousu kielletty 25

Tulliniemen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1933 (Kuva 19). Suojelualueen rajat ovat sen jälkeen tietyssä määrin muuttuneet, koska tietyt alueet ovat menettäneet suojeluarvonsa. Alueelle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma. joka valmistui 1992. Suunnitelman mukaan kielto liikkua Tulliniemen läntisellä rannalla ja sen lähellä olevalla rannalla on voimassa avoimen veden aikaan. Maihinnousukielto ja alueella liikkumiskielto koskee myös tiettyjä saaria tiettyinä ajankohtina. Lääninhallituksen luvalla on sallittua tappaa tai ottaa kiinni eläimiä tieteelliseen tai opetustarkoitukseen. (Uudenmaan lääninhallitus, päätös YMT 643, diaarinumero 07817 631 90 127) 2.9.4 Yleinen vesialue Meritaimenkalastuksessa pohjaverkoilla Suomenlahden yleisillä vesillä pienin sallittu solmuväli on 65 mm (Kuva 20) ja kalan alamitta on 50 cm. Päätös on voimassa 1.8.2004-31.12.2012. Meritaimenta on sallittua kalastaa 31.7.2007 asti pohjaverkoilla, joiden solmuväli on vähintään 51 mm, ja jotka on hankittu ennen päätöstä. Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen TE-keskukset tekivät päätöksen kalastuslain 1 nojalla. (TE-keskus, http://www.te-keskus.fi/web/teuus.nsf/framesetfin?openframeset) 2.9.5 Hangon kalastusalue SOLMUVÄLI SILMÄKOKO Kuva 20. Solmuväli ja silmäkoko. (Lähde: Hangon kaupungin kalastuskartta) Hangon kalastusalue ei ole laatinut yhteisiä päätöksiä. Ainoastaan Hangon kaupungin ja valtiolta vuokratuilla vesillä on olemassa erityisiä päätöksiä. Koska kalastusalueella ei ole omia päätöksiä, ovat kalastusasetuksen säädökset voimassa. 14 mukaan langasta kudotun pyyntivälineen pienimmän sallitun silmäkoon tulee olla: - silakkaa, kilohailia, muikkua ja kuoretta pyydettäessä meressä 16 millimetriä (solmuväli 10 mm) - merilohta ja meritaimenta pyydettäessä ajoverkossa sekä pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvassa ankkuroidussa verkossa 157 mm (solmuväli 80 mm), lohipaunetissa sen silmällä ottavassa osassa 127 mm (solmuväli 65 mm) ja sen muussa osassa sekä muussa pyydyksessä 100 mm (solmuväli 51 mm). 19 mukaan luonnonvesistä pyydettyjen kalojen tulee täyttää seuraavat alimmat mitat leuan päästä suoraksi ojennetun, yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen mitattuna: - merilohi 60 cm - meritaimen 40 cm - kuha 37 cm 26

2.9.6 Hangon kaupungin vedet ja valtiolta vuokratut vedet Hangon kaupungin ja valtiolta vuokratuilla vesillä ovat voimassa seuraavat säännökset (Kuva 21, Kuva 22 ja Kuva 23): 1. Kalastus verkoilla - 1.1-31.12 välisenä aikana on sallittua kalastaa kolmella (3) korkeintaan 40 m pitkillä verkoilla (ruokakuntaa kohti), joiden solmuväli ei ole pienempi kuin 38 mm linjan Länsanskär, Dödören, Bobergsgrundet ja Uddskatan mantereella eteläpuolella, ei kuitenkaan satama-alueilla. - 21.6-30.4 välisenä aikana on sallittua kalastaa kolmella (3) korkeintaan 40 m pitkillä verkoilla, joiden solmuväli ei ole pienempi kuin 38 mm linjan Länsanskär, Dödören, Bobergsgrundet ja Uddskatan mantereella pohjoispuolella, ei kuitenkaan Gunnarsörarnan alueella, satama-alueella tai Tulliniemen läheisellä alueella ja Furunäsin ulkopuolella. - 1.12-30.4 ja 21.6-30.9 välisenä aikana on sallittua erityistä maksua vastaan kalastaa kolmella (3) korkeintaan 40 m pitkillä pintaverkoilla, joiden solmuväli ei ole 80 cm pienempi, ei kuitenkaan alueilla, joilla verkkokalastus on kiellettyä. 2. Kalastus vavalla ja pitkäsiimalla - Kalastus vavalla on sallittua 1.1-31.12 välisenä aikana. - 1.5-20.6 välisenä aikana on kalastus vavalla sallittua vain veneestä ja mantereelta, ei kuitenkaan saarilta ja lintuluodoilta. - Kalastus pitkäsiimalla on sallittua 1.1-31.12 välisenä aikana. 3. Silakan, kilohailin ja kuoreen kalastus -1.1-31.12 välisenä aikana on sallittua kalastaa silakkaa, kilohailia ja kuoretta pyyntivälineillä, joiden solmuväli ei ole 8 mm pienempi. 4. Alamitat - Seuraavat alamitat ovat voimassa: merilohi 60 cm, meritaimen 40 cm (yleisillä/valtion vesillä 50 cm) ja kuha 37 cm. (Kuva 24) 5. Muut päätökset - Tarpominen, nuotan veto ja troolaus ovat kiellettyjä kaupungin vesialueilla ja valtiolta vuokratuilla vesialueilla. - Satama-alueilla kaikki kalastus on kiellettyä, yhteensä 399,942 ha. - Kaupunginhallituksella on oikeus tilapäisesti rajoittaa kalastusta tietyillä alueilla. 27

Merkkien selite Hangon kaupunki Hangon kaupungin vesialue Luonnonsuojelualueet Hangon kaupungin satamat Gunnarsörarna 21. Hangon kaupungin kalavedet kantakaupungin ulkopuolella. Kuva 28

Merkkien selite Hangon kalastusalue Hangon kaupungin vesialue Luonnonsuojelu-alueet Rauhoituspiirit Viehekielto 22. Hangon kaupungin kalavedet Tvärminnen ulkopuolella. Kuva 29

Merkkien selite Hangon kalastusalue Hangon kaupungin vesialue 23. Hangon kaupungin kalavedet Tvärminnen ulkopuolella. Kuva Kuva 24. Alamitat Hangon kaupungin vesillä. (Lähde: Hangon kaupungin kalastuskartta) 30

2.9.7 Muut erityisalueet Kalastus on kiellettyä satama-alueilla Hangon kaupungin vesialueilla, kieltoalue 399,942 ha (Kuva 25). Päätöksen teki Hangon kaupunki. Merkkien selite Hangon kaupungin satamalueet Luonnonsuojelualueet Kuva 25. Satama-alueet Hangon kaupungissa. Gunnarsörarneita ympäröivä alue on tarkoitettu ainoastaan viehekalastusta varten (Kuva 26). Kuva 26. Viehekalastukselle varattu alue Gunnarsörarneiden ympärillä. 31

2.9.8 Naapurikalastusalueiden päätökset Bromarv-Tenholan kalastusalue: - Kiellettyä käyttää merialueilla verkkoa, jonka solmuväli on pienempi kuin 45 mm. Poikkeuksena syöttikalastus. Päätökset ovat voimassa 1.1.2005 31.12.2009 välisenä aikana. Ekenäs-Snappertunan kalastusalue: - Saaristossa pienin sallittu solmuväli on 43 mm. Päätös on voimassa kolmen vuoden kuluttua ylimenokauden jälkeen 26.5.2008-31.12.2020 välisenä aikana. Päätös ei koske sisävesiä. Poikkeus: silakka- ja kilohailijadat/verkot, muikku- ja syöttiverkot. - Mörnäsviken ehdotetaan rauhoitettavaksi joksikin aikaa kymmenen vuoden päästä. Alue kuuluu vesialueeseen Rek Nr 1:14 Danskogin kylässä. Rauhoitusalueen päätökset: 1. Alue rauhoitetaan vuoden ympäri kaikelta kalastukselta, ammatti- kotitarve- ja vapaaajankalastukselta, jopa onginnalta ja pilkkimiseltä. 2. Rauhoitus koskee kaikkia alueella esiintyviä kalalajeja. 3. Oleskelu tai läpikulku alueella on kiellettyä ilman omistajan lupaa sekä vapaan veden että jääpeitteen aikana. 4. Lahden kasvillisuutta muuttavia toimenpiteitä ei saa tehdä. Tämä koskee jopa lahden kaislikkoa, joka on tarpeellinen kaloille kutuaikana ja poikasten kasvupaikkana. 5. Tvärminnen eläintieteellinen asema saa edellä mainitusta huolimatta tehdä tutkimuksia Mörnäsvikenin vesialueella. Kalastusalueen päätös on käsittelyssä maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa. 2.10 Istutukset Kalastusalue on useiden vuosien ajan istuttanut eri kalalajeja, muun muassa haukea ja saaristosiikaa. Istutukset esitellään liitteessä 2. Myös muut tekevät istutuksia, esimerkiksi Hangon kaupunki, osakaskunnat ja yksityiset pienet yhdistykset. Alueen teollisuusyrityksistä Oy Visko Ab, Oy Fundia Wire Ab ja Oy Forcit Ab, sekä Hangon puhdistamo ja Hangon kaupunki ovat velvoitettuja istuttamaan kaloja lievittääkseen kalakannoille ja kalastukselle toiminnallaan aiheuttamia vahinkoja. 2.10.1 Kalatalousmaksut Ympäristölupavirasto päättää kalatalousmaksun suuruudesta vuotta kohti. Päätökset tehdään samanaikaisesti kun teollisuudet, puhdistamot tai vastaavat saavat ympäristöluvan toiminnalleen tai uudistavat lupansa. Sen jälkeen TE-keskuksien kalastusyksiköt tekevät ehdotuksen rahojen käyttökohteista. Kalastusalueella on mahdollisuus antaa lausunto ehdotuksesta. Kuvassa 27 esitellään tiedot velvoiteistutuksista, eli miten kalatalousmaksu käytetään Hangon kalastusalueella. Tiedot ovat vuodelta 2004. LUVAN HALTIJA SUMMA/VUOSI LAJI, IKÄ ISTUTUSPAIKKA Fundia Oy, Koverhar 3 363 (20 000 mk) Meritaimen, 2-vuotias Meri, Koverhar Visko Oy 5 000 Hauki, esikasvatettu Meritaimen, 2-vuotias Saaristosiika, 1-kesäinen Meri, Östra Sandfjärden Hangon puhdistuslaitos Oy 1 682 (10 000 mk) Meritaimen, 2-vuotias Meri, Hanko 32

Hangon kaupunki, jätevesien johtaminen mereen Hangon kaupunki, Lappohjan jätevesien johtaminen mereen Forcit Oy Ab, jätevesien johtaminen mereen 1 682 (10 000 mk) Meritaimen, 2-vuotias Meri, Hangosta etelään 336 (2 000 mk) Meritaimen, 2-vuotias 3 363 (20 000 mk) Meritaimen, 2-vuotias Meri, Lappohjan kylästä etelään Meri, Hangosta pohjoiseen Kuva 27. Kalastuksenhoitomaksun käyttö Hangon kalastusalueella. (Lähde: Sähköposti Gabi Lindholmilta 28.8.2006) 2.10.2 Istutettujen taimenten takaisinsaanti Vuonna 2000 Hangon kalastusalue antoi merkitä 500 taimenta. Kalat istutettiin Itäsatamassa 3 lokakuuta. Taimenten keskipituus oli 23 cm ja keskipaino 148,4 g. Tiedot palautetuista merkeistä Kuvassa 28 kuvaavat tilannetta 18.2.2004. PYYNTIPÄIVÄ PITUUS, CM PAINO, G PYYNTIPAIKKA VÄLINE 3.11.00 25,0 350 Lappohja verkko 50 mm 14.11.00 Kemiö verkko 82 mm 8.1.01 24,0 300 Lappohja virveli 26.2.01 37,0 600 Hangonkylä verkko 45 mm 22.6.01 40,0 800 Hanko pohjoinen verkko 45 mm 16.8.01 40,0 690 Hanko pohjoinen verkko 45 mm 8.9.01 43,0 900 Laitakari verkko 55 mm 15.10.01 47,0 Itäsatama verkko 70 mm 16.10.01 47,0 1100 Jurmo Korppoo verkko 45 mm 5.11.01 44,0 Baggö, Tammisaari verkko 50 mm 5.11.01 47,0 1210 Orrengrund, Pernaja verkko 55 mm Kuva 28. Tiedot 3.10.2000 istutetuista taimenista. (Lähde: Hangon kalastusalueen toimintakertomus 2002) Hangon kalastusalueelle istutetuista taimenista ja niiden vaelluksesta tiedetään hyvin vähän, koska on tehty vain harvoja tutkimuksia ja merkintöjen tulokset ovat olleet huonoja. Hangon kalastusalueella pyydetään muutamia istutettuja taimenia, mutta ne tulevat muilta alueilta (Kuva 29). On mahdotonta tietää, mistä merkitsemättömät taimenet ovat peräisin. Hangon kalastusalueella pyydetään muutama prosentti Suomenlahdella merkityistä taimenista (Kuva 30). (Sähköposti Ari Sauralta, Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus 11.9.2006) 33

Vehkalahti Vantaanjoki Sipoo Porvoo Loviisa Kotka Kirkkonumm i Mustionjoki Inkoo Helsinki Hamina Espoo Hangon kalastusalueella pyydettyjä merkittyjä taimenia 1990-2000 Istutuspaikat Kuva 29. Muilla alueilla merkityt taimenet, jotka on pyydetty Hangon kalastusalueella vuosina 1990-2000. (Lähde: Ari Saura Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus) Merkattujen taimenien pyyntipaikat 1990-luvulla (5 373 palautusta) 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 1 Espoo, 2 Hamina-Vehklahti, 3 Hanko, 4 Helsinki, 5 Inkoo, 6 Itämeri, 7 Mustionjoki, 8 Kirkkonummi-Porkkala, 9 Kotka, 10 Kymenjoki, 11 Loviisa, 12 Muu Suomenlahti, 13 Selkämeri, 14 Pernaja, 15 Porvoonjoki, 16 Porvoonseutu, 17 Pyhtää, 18 Ruotsinpyhtää, 19 Saaristomeri, 20 Merenkurkku, 21 Sipoo, 22 Ekenäs-Snappertuna, 23 Vantaanjoki, 24 Vehkalahti Kuva 30. Merkittyjen istutettujen taimenten pyyntipaikat. (Lähde: Ari Saura Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus) Tuotot taimenistutuksista Suomenlahdella laskivat jyrkästi vuoteen 2001 asti, jonka jälkeen voidaan erottaa heikko nouseva trendi (Kuva 31). Tulokset taimenistutuksista ovat istutuksen jälkeisinä vuosina 34