Kuvakirjoituksen jälleensyntymä tunneikonit kirjoitetussa puhekielisessä keskustelussa ^ ^

Kuvakirjoituksen jälleensyntymä tunneikonit kirjoitetussa puhekielisessä keskustelussa ^ ^ Pro gradu -tutkielma Suomen kieli Turun yliopisto Toukokuu 2006 Ilmari Vauras

TURUN YLIOPISTO Humanistinen tiedekunta VAURAS, ILMARI: Kuvakirjoituksen jälleensyntymä tunneikonit kirjoitetussa puhekielisessä keskustelussa ^ ^ Tutkielma, 94 sivua ja 3 liitesivua Suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos Suomen kieli Toukokuu 2006 Suomen kirjoitusjärjestelmä on 500-vuotisen historiansa ajan perustunut symbolisiin merkkeihin, mutta tietokonevälitteisissä keskusteluissa on alettu käyttää myös kuvakielistä elementtiä. Hymiöiksi kutsutut kuvamerkit ovat vastine luonnollisen puhetilanteen para- ja nonverbaaliselle viestinnälle. Ne ovat virtuaalista kehonkieltä ja mentaalisten tilojen ilmauksia, jotka toimivat tekstuaalisella tasolla. Hymiö ei sovellu tieteelliseksi termiksi, joten nimeän kuvamerkit tunneikoneiksi, koska ne ilmaisevat usein tunnetta ja ovat semioottisesti ikonisia. Tutkielmani on yleisesitys tunneikoneista ilmiötä on aikaisemmin käsitelty suomalaisessa lingvistiikassa vain vähän. Selvitän ilmiön taustaa sekä ulkomailla että Suomessa. Tunneikonit keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 1982 ja niiden käyttö levisi Suomeen vuonna 1985. Tietokonevälitteisen viestinnän yleistyessä myös tunneikonien käyttö yleistyi. Nykyään ne ovat tärkeä osa synkronista kirjoitettua viestintää. Käsittelen lyhyesti kirjoituksen historian vaiheita ja pohdin tunneikonien suhdetta suomen kirjoitusjärjestelmään. Kirjoitus on saanut alkunsa kuvakielestä, mutta suomen kielessä tätä vaihetta ei ole ollut, koska kirjoitusjärjestelmä on lainattu käytännössä valmiina. Tunneikonit kuuluvat tietokonevälitteiseen puhekieliseen kirjoitettuun keskusteluun. Kyseessä on uusi kielityyppi, joka sijoittuu perinteisen kirjoitetun kielen ja luonnollisen puhekielen rinnalle esittelen sitä ja sen medioita. Tutkimusaineistoni on verkkoyhteisö Klubituksen keskustelufoorumilta ja IRCkanavalta. Keskustelufoorumilla on sekä synkronisia että asynkronisia ominaisuuksia ja siellä käytetään myös graafisia tunneikoneita, joista osa on animoituja. IRC on synkroninen media, jossa käytetään vain merkeistä koottuja tunneikoneita. Tutkielman kielitieteellinen pääpaino on pragmatiikalla valmista teoriaa ei ole, mutta pyrin luomaan sille pohjaa. Selvitän millaisia pragmaattisia funktioita tunneikoneilla on ja miten ne toimivat kielenkäyttötilanteissa. Keskeisiä funktioita ovat affektin ilmaisu, huumori, ongelmakohtien helpottaminen, toiminnan ilmaisu ja viestin lyhentäminen. Tutkin myös tunneikonien sijoittumista tekstiin. Ne toimivat muun muassa välimerkkeinä ja voivat olla osa syntaksia. Tunneikonit ovat yleistyneet, koska ne ovat tehokas viestinnän keino. Kuvakirjoitus on metaforisesti ilmaisten jälleensyntynyt. Se ei korvaa vanhaa kirjoitusjärjestelmäämme vaan täydentää sitä tietokonevälitteisissä keskusteluissa. ASIASANAT: keskustelunanalyysi, kielitiede, kirjallinen viestintä, kirjoitusjärjestelmät, kuvakirjoitus, merkit, pragmatiikka, puhekieli, suomen kieli, tunneikonit, verkkokirjoittaminen

SISÄLLYS 1. JOHDANTO 3 2. KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ 8 2.1. Tunneikoni, merkkitunneikoni ja graafinen tunneikoni 8 2.2. Olioikoni 9 2.3. Vertikaalisuus, horisontaalisuus ja muita merkkitunneikonien ominaisuuksia 11 2.4. Animaatio, staattisuus ja muita graafisten tunneikonien ominaisuuksia 13 2.5. Para- ja nonverbaalinen viestintä 16 3. TUNNEIKONIEN HISTORIA JA NYKYTILA 17 3.1. Tunneikonien edeltäjät 17 3.2. Ensimmäiset varmentamattomat tunneikonit 18 3.3. Tunneikonien synty 19 3.4. Tunneikonien lainaaminen suomenkieliseen kirjoitukseen 22 3.5. Marginaalisesta ilmiöstä massoille ja kohti institutionalisoitumista 25 4. TUNNEIKONI KIRJOITUSJÄRJESTELMÄN YKSIKKÖNÄ 29 4.1. Kirjoituksen synty, ikoniset ja symboliset kirjoitusjärjestelmät 29 4.2. Suomen kirjoitusjärjestelmä ja sen syntyhistoria 30 4.3. Tunneikonit suhteessa suomen kirjoitusjärjestelmään 32 4.4. Tunneikonien ja välimerkkien paralleeli 33 5. KIRJOITETTU PUHEKIELINEN KESKUSTELU 34 5.1. Synkronisuus, asynkronisuus ja tietokonevälitteiset mediat 36 5.1.1. Www-sivujen tekstit 37 5.1.2. Blogit 37 5.1.3. Sähköpostit 38 5.1.4. Keskusteluryhmät 39 5.1.5. Keskustelufoorumit 39 5.1.6. Chat-ympäristöt 40 5.1.7. Pelit 41 5.1.8. Tekstiviestit 42

5.2. Kirjoitetun puhekielisen keskustelun suhde perinteiseen puhuttuun ja kirjoitettuun kieleen 42 5.3. Virke, lausuma ja vuoro 45 5.4. Kirjoitetun puhekielisen keskustelun erityispiirteitä 46 6. AINEISTOANALYYSI 51 6.1. Aineiston rajaus 51 6.2. Aineistolähteen esittely 53 6.3. Teknisiä huomioita 55 6.4. Aineiston tunneikonit 57 6.5. Tunneikonien asema tekstissä 63 6.6. Tunneikonien pragmatiikka 67 6.6.1. Affektin ilmaisu 68 6.6.2. Huumorin ilmaisu 71 6.6.3. Ongelmakohtien apu 74 6.6.4. Tervehtiminen ja hyvästely 75 6.6.5. Toiminnan ilmaisu 76 6.6.6. Viestin lyhentäminen 78 6.7. Päätelmiä ja huomioita 79 7. LOPUKSI 85 LÄHTEET 87 LIITE

3 1. JOHDANTO Tietotekniikan kehitys ja yleistyminen on vaikuttanut yhteiskuntaan monin tavoin myös kieli on muuttunut ja muuttuu edelleen uuden teknologian mahdollistamien viestintämedioiden myötä. Puhekielen ja kirjoitetun kielen rinnalle on kehittynyt kirjoitettu puhekieli, jolla on useita erityispiirteitä. Yksi uuden kielityypin erityispiirteistä on kirjoitusjärjestelmän kannalta kokonaan uusi elementti: symbolisen, foneettisen kirjaimiston lisäksi suomenkielisessä kirjoituksessa on alkanut esiintyä eräänlaisia piktogrammeja. Hymiöiksi kutsutut typografiset kuvamerkit eli ikonit ovat yleistyneet internetin ja matkapuhelinten myötä 1990-luvulta alkaen. 1 Niitä käytetään esimerkiksi chat-ympäristöissä, tekstiviesteissä, keskustelufoorumeilla, sähköposteissa ja blogeissa. Ne ovat erityisen yleisiä synkronisessa eli reaaliaikaisessa tietokonevälitteisessä kirjoitetussa keskustelussa. Käytän ilmiöstä termiä tunneikoni. Kyseessä on tietokonevälitteisen puhekielenomaisen kirjoitetun viestinnän vastine luonnollisen puhutun kielen para- ja nonverbaaliselle kommunikaatiolle, esimerkiksi äänenlaadulle ja ilmeille. Nämä elementit ovat kasvokkaisessa keskustelussa hyvin tärkeitä, mutta ovat perinteisesti puuttuneet kirjoitetusta kielestä. Kun kirjoitus on lähestynyt puhetta tietokonevälitteisen viestinnän myötä, on para- ja nonverbaalisten keinojen puute pitänyt korvata jollakin tavalla (Crystal 2001, 38 39). Kyse on tekstuaalisella tasolla toimivasta virtuaalisesta kehonkielestä ja mentaalisten tilojen ilmaisusta. Uusi kielityyppi on herättänyt huolestuneisuutta esimerkiksi äidinkielen opettajien keskuudessa. Eläkkeelle jäänyt lehtori Juhani Hiltunen esittää mielipidekirjoituksessaan chat-kielen olevan sekamelskaa ja arvelee, että kirjoitustaito on vaarassa (HS 11.12.2002). Toisaalta Walesin yliopiston professori, kansainvälisesti tunnettu 1 Kirjoitan internetin pienellä alkukirjaimella, koska sana on yleisnimistynyt. Suomalainen valtamedia on noudattanut käytäntöä jo pitkään. Osa englanninkielisistä tiedeyhteisöistä (ks. esim. Aitchison ja Lewis 2003, 1) ja jatkuvasti laajeneva osa ulkomaisesta valtamediasta on päätynyt samaan ratkaisuun, esimerkiksi The Economist, Financial Times ja London Times. Vuonna 1998 Kielikellon suositus kirjoittaa internet erisnimenä oli vielä perusteltua, koska internet oli vasta tullut suuren yleisön saataville ja sen erityisluonne muihin tietoverkkoihin nähden korostui. Internet-sanan appellatiivisuus on myös sikäli perusteltua, että teknisesti olisi mahdollista rakentaa rajaton määrä internet-verkkoja.

4 kielitieteilijä David Crystal toteaa, että uusiin viestintäteknologioihin on ennenkin suhtauduttu epäilevästi. 1500-luvulla kirkko julisti kirjapainotaidon olevan Saatanasta ja samaan aikaan syntyi voimakas sensuuriliike. Telegrammiin, puhelimeen ja radioon suhtauduttiin varauksella 400 vuotta myöhemmin. Kontrolli ja sensuuri koettiin tarpeellisiksi työkaluiksi, jotta uusien viestintämuotojen aiheuttamat ongelmat saataisiin pidettyä kurissa. Myös internetiä on pidetty vaarallisena. Crystal lainaa Ranskan presidentti Jacques Chiracia, joka on sanonut internetin olevan vakava uhka ihmisyydelle, koska se vaikuttaa kieleen. (Crystal 2001, 1 2.) Crystalin mukaan kielen ilmaisuvoima epämuodollisissa rekistereissä on kasvanut huomattavasti tietokonevälitteisen viestinnän myötä. Hän uskoo, että kielen käyttäjillä on ennennäkemätön mahdollisuus tutkia luovasti kirjoitetun kielen voimavaroja. Kehitys on kielitieteen kannalta kiinnostavaa. Crystal uskoo, että uusien viestintätapojen merkitys kielelle on paljon suurempi kuin vain muuttuvat ortografiset, kieliopilliset ja sanastolliset seikat. Hän tiivistää sanomansa: "We ain't seen nothin' yet!" (Www: Language Development via the Internet 2005.) Uusi kielityyppi on merkittävä ja väistämättä voimistuva ilmiö, suhtauduttiin siihen miten tahansa. Tietokonevälitteistä kieltä on Suomessa tutkittu esimerkiksi lukuisissa pro gradu -töissä ja Eija-Liisa Kasesniemen ja Pirjo Rautiaisen teoksessa Kännyssä piilevät sanomat: nuoret, väline ja viesti. Lisäksi aihetta on käsitelty Kielikellossa. Ilmiötä on tutkittu myös muissa maissa akateemisesti: David Crystal on yksi alan kansainvälisistä asiantuntijoista. Hänen teoksestaan Language and the Internet ilmestyy vuoden 2006 aikana uudistettu painos. Pro gradu -tutkielmani tavoite on luoda kielitieteellinen yleiskatsaus tunneikonien ilmiöön. Aineistoni on suomenkielinen, mutta monet havainnot ovat yleiskielitieteellisesti päteviä, koska kuvamerkit eivät ole samalla tavalla sidottuja käytettyyn kieleen kuin esimerkiksi sanat ja syntaksi. Erityisesti tunneikoneihin keskittyvää tutkimusta ei Suomessa ole tietojeni mukaan vielä tehty. Tunneikonit on suomalaisessa tutkimuksessa sivuutettu verrattain vähällä huomiolla, vaikka ilmiö on monella tapaa merkittävä. Tämä johtuu ehkä siitä, ettei kotimaisessa lingvistiikassa ole perinteisesti juuri otettu huomioon viestinnän para- ja nonverbaalisia elementtejä (Haakana 2001, 71). Nyt kun ne ovat siirtyneet tekstuaaliselle tasolle, ei niitä voi enää

5 perustellusti jättää huomiotta. Ilmiötä koskettavat tutkimukset käyttävät yleiskielistä hymiö-termiä, josta itse luovun, koska se ei ole riittävän täsmällinen kielitieteelliseen käyttöön. Päädyin aihevalintaan, koska kyseessä on merkittävä ja kiinnostava kehitysaskel suomenkielisen kirjoituksen kannalta. Olen harrastanut tietokonevälitteistä kirjoitettua viestintää alkuvuodesta 1992. Aloin silloin käydä tietokoneharrastajien pitämissä purkeissa eli Bulletin Board System -palveluissa, joissa pääpaino oli julkisilla keskusteluilla, joita käytiin sähköpostinkaltaisella tekniikalla. Tutustuin näissä keskusteluissa tunneikoneihin ensimmäistä kertaa. Ne olivat jo vakiintunut ilmiö, mutta vain tietoliikenneharrastajien pienissä piireissä. On ollut kiinnostavaa seurata, miten tunneikonien käyttö on yleistynyt vuosien varrella valtaisasti tietotekniikan tullessa suuren käyttäjäkunnan saataville. Monet nuoret aikuiset ovat keskustellessamme kertoneet, että jos heidän vastaanottamissaan tekstiviesteissä ei ole hymiöitä, he huolestuvat, että jokin on vialla (vrt. Crystal 2001, 37 38). Sähköinen viesti ilman tunneikonia vaikuttaa tietyissä tilanteissa olevan verrattavissa siihen, että kasvokkaisessa keskustelussa sanotaan jotakin ilmeettömästi ja monotonisella äänellä. Pyrin tutkimuksessani selvittämään muun muassa tunneikonien historiaa, nykytilaa ja käyttökontekstia. Miten ilmiö on syntynyt ja miksi se on levinnyt räjähdysmäisesti? Käsittelen jonkin verran myös teknistä puolta, mikä helpottaa ilmiön kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Suomen kirjoitus on tiettävästi aina ollut puhtaasti symbolista, joten tunneikonit ovat semioottisesti ratkaisevalla tavalla uudenlainen elementti. Kirjoitus on kuitenkin saanut alkunsa kuvamerkkien piirtämisestä, tavallaan on siis palattu kirjoituksen juurille. Käyn lyhyesti läpi kirjoituksen ja sen eri järjestelmien historian sekä suomen kirjakielen synnyn, koska tarkoitukseni on suhteuttaa tunneikonit suomen kirjoitusjärjestelmään. Vastaan kysymykseen: ovatko tunneikonit osa kirjoitettua kieltä vai siitä erotettavissa olevia kuvia? Ikonien käyttökontekstin valaisemiseksi esittelen tietokonevälitteisen keskustelun medioita, kuten myös uuden kielityypin muita ominaisuuksia ja erityispiirteitä. Tutkimusaineistonani käytän otteita Klubitus-verkkoyhteisön keskustelufoorumista ja IRC-kanavalta. Yhteisö keskittyy konemusiikkikulttuuriin ja sen jäsenet ovat pääosin

6 nuoria aikuisia. Aineiston yksi valintakriteeri on se, että tunneikonien käyttö on Klubituksessa runsasta. Toinen valintakriteeri on aineiston kahden median erilaisuus. Keskustelufoorumilla on sekä synkronisia että asynkronisia ominaisuuksia: keskustelu ei ole hetkeen sidottua, vaan viestien pysyvyyden takia samaa keskustelua voidaan käydä muutamia päiviä tai jopa vuosia. Toisaalta viestintä on usein hyvinkin välitöntä. Foorumilla on käytössä graafisia tunneikoneita sekä muita kuvaelementtejä, joskin myös erillisistä merkeistä koostuvien tunneikonien käyttö on mahdollista. IRC-kanava puolestaan on merkkipohjainen ja synkroninen keskusteluympäristö. Koska pyrin esittelemään ilmiötä laaja-alaisesti, käytän myös otteita muun muassa mainoksista, blogikirjoituksista ja keskusteluryhmiin lähetetyistä sähköposteista. Analyysini keskipisteessä on tunneikonien pragmatiikka eli se miten ja mihin niitä käytetään. Hahmottelen lisäksi tunneikonien semanttisia merkityksiä, tutkin miten ne sijoittuvat tekstiin, selvitän esiintymistiheyksiä ja eri tyyppien määriä. Koska aihepiiri on uusi, valmista teoriaa ja käsitteistöä on tutkimuskirjallisuudessani melko vähän. Jos soveltaisin jotakin olemassaolevista kielitieteellisistä teorioista sellaisenaan, voisi näkökulmani jäädä puutteelliseksi, koska teoriat on kehitetty perinteisen kirjoitetun kielen ja luonnollisen puhekielen tutkimukseen. Tutkimuskirjallisuutenani on useita pro gradu -töitä, joissa on tutkittu tietokonevälitteistä viestintää ja omistettu joitakin osia tunneikoneille. Keskustelunanalyysi tarjoaa joitakin käyttökelpoisia käsitteitä, mutta tutkimuksessa on perinteisesti saatu aineisto ääninauhoista, joten vain verbaaliset ja paraverbaaliset tekijät on huomioitu. 1990-luvulta lähtien aineistoina on käytetty myös videotallenteita, jolloin nonverbaalinen sisältö on tullut mukaan. (Haakana 2001, 76 77). Luonnollinen puhetilanne on kuitenkin ratkaisevasti erilainen kuin kirjoitettu puhekielinen keskustelu. Keskustelunanalyysin käyttämä litterointi on luonnollisen puheen mallintamista kirjoitettuna tekstinä ja siten väistämättä keinotekoista. Tietokonevälitteinen kirjoitettu keskustelu tuotetaan kirjoittamalla ja toimii valmiiksi tekstin ehdoilla, joten tutkimusaineistoni on sellaisenaan käyttökelpoista.

7 En tutki eroavaisuuksia eri yhteisöjen tunneikonien käyttössä, vaikka on ilmeistä, että yhteisöt käyttävät tunneikoneita erilaisin tavoin ja joissakin ympäristöissä niitä ei käytetä lainkaan. Esimerkiksi vakavien aiheiden käsittelyyn painottuvat yhteisöt, joiden jäsenet ovat vanhempia ihmisiä, näyttävät hyödyntävän tunneikoneita marginaalisen vähän. Jätän seuraaville tutkimuksille myös sen, miten samat henkilöt käyttävät tunneikoneita erilaisissa tilanteissa.

8 2. KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ 2.1. Tunneikoni, merkkitunneikoni ja graafinen tunneikoni Alkuperäinen nimi tutkimalleni ilmiölle on smiley face tai yleisemmin smiley. Nimet juontavat ilmiön syntyvuoteen 1982. Ennen tätä smiley face viittasi pelkistettyyn kuvaan hymyilevistä kasvoista, mistä kerron luvussa 3.1. Smiley on käännetty suomeksi hymiö: uudissana vakiintui yleiskieleen 1990-luvun loppuun mennessä. Hymiö on kuitenkin terminä puutteellinen: kirjaimellisesti se viittaa nimenomaan hymyilevään kuvamerkkiin, vaikka sitä käytetään muistakin kuvamerkeistä. Näin ollen hymiö ei sovellu kielitieteelliseksi termiksi sen paremmin kuin englanninkielinen vastine smiley. Englannin kielessä käytetään termiä emoticon, joka on muodostettu lekseemeistä emotion ja icon. Emoticon kuvaa ilmiötä hyvin, koska kyseessä on yleensä tunnetta viestivä ikoninen merkki. Käännän sen suomeksi muotoon tunneikoni. Muita suomenkielisiä, kielitieteellisiä nimiä ei hymiölle tietääkseni ole. Käytän tunneikonia yleisterminä ilmiölle. Toinen vaihtoehto olisi käyttää ikonia yleisterminä, mutta koska sillä on muita vakiintuneita merkityksiä, olisi väärinkäsitysten mahdollisuus ilmeinen. Tunneikonien rinnalla esiintyy kuvamerkkejä, jotka voivat olla eräänlaisia virtuaalisia olioita. Näitä kutsun olioikoneiksi. Niiden käyttö on kuitenkin marginaalista tunneikoneihin nähden. Näin ollen käytän yleistermiä tunneikoni, mikä sisältää myös olioikonit, ellen toisin mainitse. Semioottisesti ilmiöllä on muitakin kuin ikonisia ominaisuuksia. Esimerkiksi :-) on sikäli ikoninen, että se on merkeistä koottu kuva, joka esittää hymyileviä kasvoja, kun sitä katsoo 90 asteen kulmassa. 2 Hymyilevät kasvot voivat liittyä indeksisesti muun muassa myönteiseen sävyyn tai huumoriin. Samalla kuvamerkki toimii tietokonevälitteisen kirjoitetun keskustelun kontekstissa vakiintuneena symbolina, joka toimii para- ja nonverbaalisen viestin tapaan esimerkiksi merkitsemässä vitsiä tai pehmentämässä ongelmakohtaa. 2 Kursivoin käytännön mukaisesti kielenainekset, mutta en tunneikoneita: kuvaluonteen takia merkitys ei typografian muuttuessa välttämättä pysy täsmälleen samana. En myöskään kursivoi yksittäisiä lekseemejä, paitsi aineistoanalyysin yhteydessä.

9 Kutsun tietokoneen perusmerkistön tarjoamista merkeistä muodostettuja tunneikoneita merkkitunneikoneiksi. Merkeistä muodostaminen on alkuperäinen ja vielä joissakin käyttöympäristöissä ainoa tapa luoda tunneikoneita. Esimerkiksi tavalliset tekstiviestit koostuvat rajatusta valikoimasta merkkejä, joista tunneikonit muodostetaan. Bittikartalla mallinnettuja tunneikoneita eli piirrettyjä, digitaaliseen muotoon tallennettuja kuvia kutsun graafisiksi tunneikoneiksi. Kaikki tunneikonit ovat semioottisesti merkkejä, myös graafiset tunneikonit. Merkki-sanan tarkoite ei ole siis merkkitunneikonien tapauksessa semioottinen, vaan se viittaa siihen, että tunneikoni on muodostettu muista merkeistä eli välimerkeistä, kirjaimista ja erikoismerkeistä. Hymyilevät ja mutrusuiset kasvot ovat arkkityyppisiä tunneikoneita: Merkkitunneikoni Graafinen tunneikoni :-) :-( (Graafiset tunneikonit, www: MSN Messenger.) 2.2. Olioikoni Tunneikonien rinnalla toimii niiden harvinaisempi rinnakkaisilmiö, joka muodostetaan kuten tunneikoni ja jota käytetään samankaltaisella tavalla. Kyseessä ovat substantiivin kaltaisesti toimivat merkeistä yhdistelemällä luodut tai bittikartoista koostuvat graafiset ikonit, jotka toimivat eräänlaisina virtuaalisina olioina tai yksinkertaisesti viittaavat kuvamerkin osoittamaan kohteeseen. Ne eivät välitä para- ja nonverbaalisen viestinnän sisältöjä samaan tapaan kuin tunneikonit: jos keskustelija esimerkiksi kysyy, millä hänen kaverinsa aikoo matkustaa lomalle, toinen voi yksinkertaisesti vastata lentokonetta esittävällä ikonilla. Virtuaalinen esine syntyy, kun keskustelija kirjoittaa toiselle vaikka: hei, koetahan piristyä nyt, tuossa sinulle @}-,-'--. Merkeistä koottu kuva esittää tässä ruusua ja toimii osana syntaksia: se on lauseopillisesti objekti. Merkitys on selvästi erilainen, jos keskustelija sen sijaan kirjoittaa: tuossa sinulle ruusu. Hän ei ole puheaktillaan antanut tiettyä virtuaalista esinettä toiselle, vaan ainoastaan

10 sanonut antavansa jotakin. Kuvamerkki voi olla tietokonevälitteisessä keskustelussa enemmän kuin vastaava sana. Esimerkiksi kummitusta esittävään ikoniin voitaisiin leikillisesti reagoida säikähtäen, toisin kuin vastaavaan sanaan. The Canonical Smiley (And 1-Line Symbol) Listin ylläpitäjä James Marshall kutsuu kaikkia muita kuin hymiöitä yhden rivin symboleiksi hän on sisällyttänyt listaansa ne ikonit, jotka mahtuvat yhdelle tietokoneen merkkiriville (www: Marshall 2003). Yhden rivin symboli on tutkimuksen kannalta toimimaton käsite, koska kyseiset merkit tai merkkimuodostelmat ovat semioottisesti lähempänä ikonia kuin symbolia. Ikoni voi myös olla muun kokoinen kuin yhdelle riville mahtuva, joskin se on harvinaista. Ilmiötä voidaan kutsua myös ASCII-taiteeksi (Danet 2001, 210 211) 3. ASCII-taiteella tarkoitetaan kuitenkin minkä tahansa kuvien muodostamista saatavilla olevista tekstimerkeistä. Käsitteen ongelma tutkimuksen kannalta on, että ikonien ei tarvitse rajoittua ASCII-merkistöön tai yleensäkään valmiiseen merkistöön, koska myös bittikarttakuvia eli graafisia ikoneita voidaan käyttää. Kun ilmiötä tutkitaan kielen yksikkönä, sen mahdollisella taiteellisella aspektilla ei ole ainakaan ensisijaista merkitystä. Näkökulman ollessa kielitieteellinen tarvitaan ilmiölle siis uusi termi. Koska kyseessä on ikoninen merkki, joka viittaa johonkin olioon, nimeän sen olioikoniksi. Sama ikoni voi kontekstista riippuen olla tunneikoni tai olioikoni. Raja voi olla sumea. Esimerkiksi sydän toimii useimmiten tunneikonina: aineistossani on 12 sydäntä, jotka kaikki tulkitsen tunneikoneiksi. Käytän tutkimuksessani tunneikonia yleisterminä, joka sisältää myös olioikonit. Seuraavat kaksi lukua pätevät siis myös merkkiolioikonien ja graafisten olioikonien ominaisuuksiin. Merkeistä muodostettuja olioikoneita: Graafisia olioikoneita: @}-,-'-- ruusu ruusu.-=o=-. UFO lentokone <3 sydän sydän (Graafiset olioikonit, www: MSN Messenger.) 3 ASCII:sta seuraavassa luvussa.

11 2.3. Vertikaalisuus, horisontaalisuus ja muita merkkitunneikonien ominaisuuksia Alkuperäisellä tavalla muodostettu tunneikoni eli merkkitunneikoni koostuu typografisista symboleista, kuten välimerkeistä ja kirjaimista, joilla erikseen esiintyessään on omat merkityksensä ja kielelliset tai tietojenkäsittelylliset funktionsa. Merkkitunneikonin voi rakentaa niistä merkeistä, jotka käytetty järjestelmä tarjoaa. Tunneikonin syntyessä vuonna 1982 käytössä oli vuonna 1967 käyttöön otettu seitsemänbittinen American Standard Code for Information Exchange- eli ASCIImerkistö, jossa on 94 merkkiä. Loput seitsemän bitin 128 muistipaikasta on ASCII:ssa varattu erilaisille konekäskyille ja esimerkiksi tyhjälle merkille ts. välilyönnille. (Www: Jennings 2004.) Nykyisissä käyttöjärjestelmissä merkkejä on usein tuhansia. Poikkeuksen muodostavat matkapuhelimet, joissa merkistö on edelleen melko rajattu (esim. Kasvi 2002, 18). Kehittyneemmät matkapuhelimet voivat tukea sähköpostistandardia ja tarjota esimerkiksi www-selaimen, jolloin samanlaista merkistörajoitusta ei ole. Kutsun 90 asteen kulmassa luettavia tunneikoneja vertikaalisiksi, koska ne täytyy luettaessa tavallaan kääntää pystyyn. Ne koostuvat yleensä kahdesta tai kolmesta merkistä ja mahtuvat lähes aina yhdelle riville. Ne voidaan tehdä vasemmalta oikealle :-) tai oikealta vasemmalle (-:. 4 Edellinen tapa on jälkimmäistä yleisempi ainakin suomen kielen yhteydessä, suomen kirjoitussuunnan mukaisesti. 90 asteen kulma johtuu tietokoneen merkistön rajoituksista. Tyypillinen tietokonejärjestelmän tekstinsyöttö ja -tulostus ei mahdollista esimerkiksi merkkien :-) kääntämistä vaakasuuntaisesta pystysuuntaiseksi. Merkkitunneikonit voivat olla myös horisontaalisia. Erityisesti japanilaista alkuperää olevat tunneikonit muodostetaan horisontaalisesti, esimerkiksi ^_^. Näitä on käytössä myös suomenkielisessä ympäristössä, joskin 90 asteen kulmassa luettavat ovat yleisempiä. Euroamerikkalaisissa hymyilevissä tunneikoneissa hymyä ilmaisee suun asento, mutta japanilaisissa tunneikoneissa sen tekevät silmät (Kasvi 2002, 62). 4 Typografisen selkeyden saavuttamiseksi erotan merkkitunneikonit välilyönnillä niitä seuraavista välimerkeistä.

12 Japanilaisia tunneikoneita: (*^_^*) punastunut hymy (>_<) kipu tai epäonnistuminen (-_-) ilmeetön (Www: Takagi 2002.) Merkitykseltään samankaltaisia euroamerikkalaisia tunneikoneita: :) hymy :( suru :I ilmeetön Merkkitunneikonit ovat avoin järjestelmä. Niitä voi muodostaa käytössä olevista merkeistä rajattomasti, niin kauan kuin tulos on ikoninen ja siten tulkittavissa. Käsitystä merkkitunneikonien määrästä antaa The Canonical Smiley (and 1-line Symbol) List, johon on koottu 2227 ikonia sekä niiden merkityksiä (www: Marshall 2003). Listan laajuudesta huolimatta sieltä puuttuu joitakin Suomessa hyvin yleisiä tunneikoneita, kuten suukkoa ilmaiseva :)(:, tervehdyksenä käytettävä _o/ ja japanilaistyylinen ^ ^. Näiden variantteja tosin löytyy. Olemassaolevista tunneikoneista hyödynnetään käytännössä vain murto-osaa ja suositut tunneikonit vaihtelevat alueiden, sosiolektien ja idiolektien mukaan. Eri maissa ja yhteisöissä käytetään enemmän tiettyjä tunneikoneita kuin toisia. Yhteisöt voivat luoda ja omaksua myös täysin uusia tunneikoneita. Merkitykset eivät ole aina vakiintuneita ja voivat vaihdella tilanteen ja yhteisön mukaan. Merkkien kuvallinen luonne luo kuitenkin rajat tulkinnalle: esimerkiksi :-( tuskin voi missään tilanteessa merkitä onnellisuutta. Ikonisuuden takia ei lukija uuden tunneikonin kohdatessaan tarkista sen merkitystä sanakirjamaisesta luettelosta vaan tulkitsee sen kuvana tekstikontekstissa. Jos lukija ei saa dekoodattua ikonia, hän voi kysyä merkitystä sen käyttäjältä tai etsiä luetteloista.

13 2.4. Animaatio, staattisuus ja muita graafisten tunneikonien ominaisuuksia Graafiset tunneikonit ovat bittikartoista rakentuvia kuvamerkkejä. Ne ovat staattisia eli liikkumattomia tai animoituja eli liikkuvia. Graafisissa tunneikoneissa usein käytetty tallennusmuoto Graphics Interchange Format eli GIF mahdollistaa animaation käytön (www: Wikipedia, GIF). Vaihtoehtoinen ja muilta ominaisuuksiltaan kehittyneempi tallennusmuoto PNG (Portable Network Graphics) ei tarjoa mahdollisuutta animaatioon (www: Wikipedia, PNG). Tunneikonit ovat harvoin PNG-muodossa, mikä johtunee nimenomaan staattisuuden rajoituksesta. Graafiset tunneikonit voivat tiettyjen ohjelmistoympäristöjen puitteissa sisältää myös ääniä. Tämä on kuitenkin harvinaista. On epätodennäköistä, että ääniä sisältävät tunneikonit yleistyisivät kirjoitetussa keskustelussa. Keskustelun osapuolet ovat omissa ääniympäristöissään eivätkä yllättävät äänet välttämättä sovi niihin: esimerkiksi hiljainen tila tai musiikki häiriintyy. Tästä syystä ääniä sisältäviä tunneikoneita pidetään yleisesti ärsyttävinä. Graafiset tunneikonit luodaan yleensä tietokoneen piirto-ohjelmalla. Muita mahdollisia tapoja luoda graafisia tunneikoneita on käsin piirretyn kuvan skannaaminen digitaaliseksi ja käsittely sopivaan muotoon kuvankäsittelyohjelmalla tai kuvan luominen esimerkiksi 3d-mallinnusohjelmalla. Myös valokuvaa on mahdollista käyttää tunneikonina tai sen raakamateriaalina. Kun graafinen tunneikoni on luotu, sitä voidaan käyttää niin kauan kuin kuvatiedosto on saatavilla. Jotkin ohjelmistot kääntävät yleisimpiä merkkitunneikoneita graafisiksi tunneikoneiksi. Esimerkiksi :-) muuttuu automaattisesti graafiseksi vastineekseen, joka on esimerkiksi MSN Messenger -pikaviestinohjelmassa oletusarvoisesti. Ne tunneikonit, joita ohjelmistoon ei ole sisällytetty, pysyvät merkkitunneikoneina. Automaattinen merkkitunneikonin muuntaminen graafiseksi tunneikoniksi on sikäli ongelmallista, että kyseessä on itse asiassa kaksi eri tunneikonia ja siten myös merkityssävyt voivat olla erilaisia. Tästä on haittaa silloin kun viestin lähettäjä nimenomaan haluaisi käyttää merkkitunneikoneita. Esimerkiksi osa sähköpostiohjelmista näyttää tietyt merkkitunneikonit graafisina, eikä viestin lähettäjä voi vaikuttaa siihen. Lähettäjä ei voi

välttämättä edes tietää, näkeekö vastaanottaja tunneikonin merkeistä koottuna vai graafisena, koska se riippuu vastaanottajan ohjelmasta ja asetuksista. 14 Englanninkieliseen ympäristöön suunniteltu pikaviestin MSN Messenger muuntaa automaattisesti merkkijonon :s graafiseksi ikoniksi. Jos keskustelija lähettää toiselle esimerkiksi viestin Oletko nyt IRC:ssä? se näkyy vastaanottajalla muodossa Oletko nyt IRC sä? Automaattinen muunnos tuottaa ongelmia myös englanninkielisessä ympäristössä, mistä löytyy esimerkki The Risk Digest -foorumista. Siellä kerrotaan, miten työntekijä keskusteli MSN Messengerillä esimiehensä kanssa eläkesuunnitelmastaan, jonka yhdysvaltalainen nimi on 401(k). Työntekijä kauhistui huomatessaan, että ohjelma lähetti esimiehelle merkkijonon (k) graafisena pusuhuuliikonina. (Www: Hawkins 2004.) Automaattisen muunnoksen ongelmat ovat ratkaistavissa hyvällä ohjelmistosuunnittelulla. Ne liittyvät sikäli merkkitunneikonien ja graafisten tunneikonien suhteeseen, että muunnos voi vaikuttaa merkitykseen ja siten haitata viestintää. Ongelmaa voi selittää osittain sillä, että tunneikonit ovat uusi kielen ilmiö ja toisaalta sillä, että ohjelmistosuunnittelijat eivät osaa aina ottaa huomioon kielenkäytön pragmatiikkaan liittyviä näkökulmia. Klubitus-foorumilla, jota käytän aineistolähteenäni, asia on ratkaistu toimivasti. Siellä ohjelmisto ei muunna merkkitunneikoneita, joten niiden käyttö on aina mahdollista. Sen sijaan tietyt asteriskien väliin kirjoitetut sanat muuntuvat graafisiksi tunneikoneiksi. Esimerkiksi *hihu* muuttuu tunneikoniksi. Tunneikonit voi myös valita listasta, joten muuntuvia sanoja ei tarvitse tietää. (Www: Klubitus.) Jos foorumin käyttäjä haluaa kirjoittaa kyseisiä sanoja parenteeseiksi asteriskien väliin niin, että ne jäävät muuntumatta, hän voi korvata asteriskit vaikkapa merkillä #. 5 Monissa ohjelmissa voi graafisia tunneikoneita valita listasta. Kun keskustelija haluaa käyttää tunneikonia, hän avaa listan ja valitsee sieltä sopivan. Joissakin ohjelmissa käyttäjät voivat laajentaa valikoimaa lisäämällä omia tunneikoneitaan, toisissa näin voivat tehdä vain keskusteluympäristön ylläpitäjät. 5 Parenteeseista luvussa 5.4.

15 Useissa graafisissa, internetissä toimivissa ohjelmissa on mahdollista käyttää hyperlinkkejä tunneikonien lisäämiseen. Tekstiin voi lisätä kuvalinkin, joka osoittaa graafisen tunneikonin kuvatiedostoon missä tahansa internetin www-osoitteessa, johon on vapaa pääsy. Hyperlinkkejä tukevassa ohjelmassa kuvalinkki näkyy suoraan graafisena tunneikonina, eikä siitä päältä päin näy, että kuvatiedosto sijaitsee muualla. Graafisten tunneikonien käyttöä helpottamaan ja valikoimaa laajentamaan on tehty erilaisia apuohjelmia. Esimerkiksi EmotiPad-ohjelma tarjoaa laajan valikoiman staattisia ja animoituja graafisia tunneikoneita. Ohjelman ikkunasta voi valita tilanteeseen sopivan tunneikonin ja liittää sen tekstiin. Teknisesti ohjelma toimii luomalla kuvalinkin, joka osoittaa kuvatiedostoon ohjelman kotisivustossa. (Www: SoulSoft.) Kuvalinkitetty graafinen tunneikoni näkyy vain hyperlinkin ollessa toimiva eli silloin kun linkki viittaa olemassaolevaan tiedostoon. Jos tietoliikenteessä on häiriöitä tai tiedostoa ei enää ole hyperlinkin osoittamassa sijainnissa, näkyy vain rikkinäisen linkin osoite eikä tunneikonia. Graafiset tunneikonit ovat tässä mielessä vähemmän luotettavia kuin merkkitunneikonit, jotka eivät ole sidottuja tekstin ulkopuoliseen tietoliikenteeseen tai tiedostoihin. Graafisia tunneikoneita voi käyttää ympäristöissä, joissa ohjelmisto tulostaa kuvalinkin sisällön eikä pelkkää linkkiä tai joissa ohjelmistoon on sisäänrakennettuna graafisia tunneikoneita. Esimerkiksi IRC-standardi ei tue bittikarttoja, joten vain merkkitunneikonit ovat mahdollisia IRC:ssä. Jotkin IRC-ohjelmat muuntavat tuntemansa merkkitunneikonit graafisiksi, mutta muunnos näkyy vain kyseistä ohjelmaa käyttävällä henkilölle, mikä voi aiheuttaa merkitysongelmia aikaisemmin tässä luvussa mainitsemastani syystä. Graafiset tunneikonit ovat merkkitunneikonien tapaan avoin järjestelmä. Niitä voidaan luoda rajaton määrä. Käyttöjärjestelmän merkistön laajuus ei rajoita graafisia tunneikoneita, vaan sen tekevät ohjelmistoympäristön graafiset ominaisuudet. Uusien merkkitunneikonien muodostaminen on välitöntä ja nopeaa, valmiit merkit valitaan ja yhdistetään. Graafiset tunneikonit pitää sen sijaan piirtää ja halutessa animoida, mikä ei onnistu spontaanisti keskustelun aikana, vaan uuden tunneikonin luomiselle pitää omistaa aikaa.

16 2.5. Para- ja nonverbaalinen viestintä Äänenlaadusta ja kehonkielestä käytetään kielentutkimuksessa muun muassa käsitteitä paralingvistinen ja nonlingvistinen viestintä. Lähes synonyymisesti käytetetään käsitteitä paraverbaalinen ja nonverbaalinen. Määritteen non sijaan voidaan käyttää määritettä ekstra. Ekstralingvistinen viittaa yleensä keholla tuotettuun. Tunneikoneilla voidaan myös ilmaista mentaalisia tiloja, joten non-määrite on tämän tutkimuksen puitteissa täsmällisempi. Prosodia sijoitetaan yleensä kielellisen ja ei-kielellisen välimaastoon. Käsitteiden rajanvedot ovat häilyviä eivätkä käsitteet ole täysin vakiintuneita tai täsmällisiä. (Haakana 2001, 71 72.) Para- ja nonlingvistinen tarkoittavat viestinnän elementtejä, jotka eivät kuulu lingvistiikan piirin tai niiden kuuluminen on osoittaista tai kyseenalaista. Luovun näistä termeistä, koska tunneikonit toimivat tekstuaalisella tasolla ja kuuluvat siten väistämättä lingvistiikkaan. Käytän termejä para- ja nonverbaalinen: ne viittaavat viestinnän elementteihin, jotka eivät ole sanoja. Paraverbaalisella tarkoitan äänellä tuotettua viestin sisältöä tai sen tekstuaalista vastinetta, kuten huutomerkkiä. Nonverbaalisella tarkoitan keholla tai muilla sanoihin liittymättömillä keinoilla tuotettua viestin sisältöä tai sen tekstuaalista vastinetta, kuten hymyyn viittaavaa tunneikonia. Sydämeen viittaava pitämistä tai rakastamista ilmaiseva tunneikoni voi rinnastua varsinaisen äänenlaadun ja kehonkielen sijaan mentaaliseen, tunnetasolla tapahtuvaan toimintaan. Luonnollinen puhetilanne ei voi sisältää vastaavia mentaalisia viestejä, vaan sisältö implikoidaan nimenomaan äänenlaadulla ja kehonkielellä. Sisällytän mentaalisten tilojen ja toimintojen sanattoman ilmaisun para- ja nonverbaalisen viestinnän käsitteisiin.

17 3. TUNNEIKONIEN HISTORIA JA NYKYTILA 3.1. Tunneikonien edeltäjät New York Herald Tribunessa julkaistiin 10. maaliskuuta vuonna 1953 elokuvan Lili mainos, jossa oli teksti: You'll laugh :) You'll cry :( You'll love [sydämen muotoiset kasvot] (Www: American Dialect Society Mailing List 2001.) Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, jolloin välimerkkejä käytettiin muodostamaan vertikaalisia ikoneita hymyilevistä ja surullisista kasvoista. Sydämen muotoinen kasvomerkki oli ilmeisesti piirretty mainosta varten ja se toimi samaan tapaan kuin kaksi muuta ikonia. Ne tehostivat lauseita kuvallisesti ja toimivat myös lauseen päättävinä välimerkkeinä. Mainos saatettiin julkaista muissakin lehdissä, mutta ikonien käyttö jäi yksittäistapaukseksi, jolla ei ollut tiettävästi suurempaa vaikutusta. Vuonna 1963 Massachusettsissa graafikko Harvey Ball suunnitteli vakuutusyhtiön tilauksesta auringonkeltaisen rintanapin, jolla oli silmät ja hymyilevä suu. Napeista tuli suosittuja ja yhtiö jakoi niitä tuhansia. Rihkamakauppiaat alkoivat 1970- luvun alun Yhdysvalloissa tuottaa hymynaamoja rintanappien lisäksi muun muassa paidoissa, tarroissa, korteissa ja koruissa. Niitä myytiin muutamassa vuodessa miljoonia. (Www: Adams 2005.) Hymynaama oli kuva, ei viestinnässä käytettävä merkki. Myöhemmin se on kuitenkin toiminut graafisten tunneikonien esikuvana: yleisimmät graafiset tunneikonit ovat keltaisia ja pyöreitä hymyileviä naamoja. Venäläis-amerikkalaiselta kirjailija Vladimir Nabokovilta kysytään haastattelussa vuonna 1969: How do you rank yourself among writers (living) and of the immediate past?

18 Hän vastaa seuraavasti: I often think there should exist a special typographical sign for a smile some sort of concave mark, a supine round bracket, which I would now like to trace in reply to your question. (Nabokov 1973, 133.) Nabokov esittää käytännössä ajatuksen tunneikonista. Hän tarkoittaa nimenomaan ikonista merkkiä eikä vain sopimuksenvaraista symbolia pyöreä, ylöspäin osoittava sulkumerkki viittaa tietenkin hymyilevään suuhun. Nonverbaalista sisältöä ilmaisevalle typografiselle merkille oli siis jonkinasteinen tarve myös ennen tietokonevälitteisen keskustelun syntyä. Toisessa haastattelussa vuonna 1962 Nabokovilta kysytään, millä kielellä hän ajattelee. Vastaus kertoo Nabokovin hahmottavan ajatuksia kuvallisesti, mikä saattaa selittää sitä, että hän päätyi ajatukseen hymyä ilmaisevasta ikonista. I don t think in any language. I think in images. (Nabokov 1973, 14.) Brittiläinen muotia, musiikkia, taidetta ja nuorisokulttuuria käsittelevä lehti i-d Magazine on ilmestynyt vuodesta 1980. Lehden nimi voidaan lukea, mutta siinä on myös silmää iskevä, hymyilevä vertikaalinen ikoni. Jokaisen numeron kannessa on ollut silmää iskevä malli lehden ilmestymisestä lähtien. (Www: i-d Magazine; www: Wikipedia, i-d.) Tunneikonin kaltaisia ilmiöitä on ollut jo ennen tietokonevälitteistä viestintää. Esimerkiksi henkilökohtaiseen kirjeeseen piirretty sydän voidaan tulkita tunnetta ilmaisevaksi symboliseksi kuvamerkiksi. Kuitenkaan kyse ei ole ollut varsinaisesti kieleen kuuluvasta ilmiöstä, vaan pikemminkin sen rinnalla käytettävistä kuvista. Nykyisin käytettävät tunneikonit sen sijaan kuuluvat kiinteästi kirjoitettuun keskustelukieleen. 3.2. Ensimmäiset varmentamattomat tunneikonit Wikipedian Emoticon-artikkelin mukaan tunneikoneita käytettiin tietokonevälitteisessä viestinnässä jo vuonna 1972. PLATO-järjestelmä mahdollisti useiden merkkien tulostamisen päällekkäin, jolloin saatiin aikaan kasvoja muistuttavia kokonaisuuksia.