KIRJALLINEN KYSYMYS 698/2005 vp Asuntorakentamisen tehostaminen Eduskunnan puhemiehelle Pääkaupunkiseudun asuntotarjonnan niukkuuteen ja kaavoitukseen liittyvät kysymykset ovat hallinneet julkista keskustelua viime aikoina. Asuntojen hinnat jatkavat nousuaan, ja nousun taustalla on asuntotarjonnan niukkuus suhteessa kysyntään. Tonttimaa on niukkuushyödyke, jonka määrää ei voi lisätä loputtomasti. Maanomistajille kysyntää pienempi tarjonta mahdollistaa suuremman maan arvonnousun. Asunnonostajille se taas merkitsee kohoavia asuntojen hintoja. Kohoavien hintojen ja niukkuuden oloissa maaomaisuutta kannattaa pantata ja lykätä myyntiä niin pitkälle kuin mahdollista. Rakentamismahdollisuudet määräävät maan todellisen arvon. Maan arvo luodaan kaavoituksella kunnan toimesta. Ilman kuntaa ei asuntoja synny. Kunta voi myös vaikuttaa siihen, että asuntotarjontaa syntyy riittävästi ja että asuntojen hinnat pysyvät sitä kautta aisoissa. Yksi keskeisin tapa on pitkäjänteinen kunnan oma maapolitiikka, jossa kunta hankkii raakamaata itselleen ja kaavoittaa sitä asumistarkoituksiin. Kaavaprosessilla on myös oma osuutensa. Jos kaavoitusprosessi ei toimi, ei tarjontaakaan voi syntyä riittävästi. Toisaalta riittävätkään kaavareservit eivät takaa sitä, että kaavoitetut tontit todella rakennettaisiin. Kunnalla onkin useita lainsäädännön suomia keinoja vaikuttaa siihen, että asumiseen kaavoitetut tontit tulisivat rakentamisen piiriin. Jotta asuntotarjontaa saataisiin lisättyä, on kaikki voitava tehtävä. Kunnat eivät käytä mahdollisuuksiaan mm. rakentamiskehotuksin ja maan lunastusten kautta vaikuttaa keskeisten kaavoitettujen alueidensa rakentumiseen. Nyt esillä ollut kiinteistöveron korotus on maan arvonnousuun nähden varsin pieni kuluerä, joka ei välttämättä lisää rakentamista toivotulla tavalla. Jonkinlainen kaavoitetun, mutta rakentamattoman maan varastointimaksu voisi toimia tehokkaampana kannustimena tyhjänä olevien kaavoitettujen maiden rakentamiselle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko kiinteistöveron korotuksen lisäksi pohdittu muita taloudellisia tai lainsäädännöllisiä keinoja, joilla asumiseen kaavoitettuja, mutta rakentamattomia maa-alueita saadaan nykyistä tehokkaammin rakentamisen piiriin? Helsingissä 1 päivänä syyskuuta 2005 Susanna Rahkonen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Susanna Rahkosen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 698/2005 vp: Onko kiinteistöveron korotuksen lisäksi pohdittu muita taloudellisia tai lainsäädännöllisiä keinoja, joilla asumiseen kaavoitettuja, mutta rakentamattomia maa-alueita saadaan nykyistä tehokkaammin rakentamisen piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hallitus on rohkaissut kuntia käyttämään kunnallisen päätösmonopolin piiriin kuuluvia kaavoitus- ja maapolitiikan välineitä riittävän, kohtuuhintaisen ja laadukkaan asuntotuotannon turvaamiseksi. Vaikka viitteitä kaavoitus- ja maapolitiikan aktivoitumisesta onkin havaittavissa, nopeimmin kasvavilla seuduilla lainsäädännön tarjoamia keinoja ei käytetä riittävästi. Voimakkaan kysynnän ja riittämättömän tarjonnan oloissa tonttipula estää asuntorakentamista, mikä ruokkii asuntohintojen nousua sekä vaikeuttaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamista. Samalla kysyntävoiman tuhlautuminen tontti- ja asuntohintojen nousuun rasittaa taloutta ja työllisyyttä. Tonttipulan ja hintamekanismin pakottaessa asuntorakentamista yhä kauemmas työpaikoista työssäkäyntimatkat ja -kustannukset kasvavat, yhdyskuntarakenne hajoaa ja valtion- ja kuntataloutta rasittavat infrakustannuspaineet kasautuvat (J.-P. Alasen selvitys). Asuntotonttipulan poistamisessa ratkaisevia ovat kunnalliseen päätösvaltaan kuuluvat keinot, eikä ongelma ole ratkaistavissa yhdellä yksittäisellä toimenpiteellä. Hallitus päätti omalta osaltaan budjettiriihessä laajasta toimenpidekokonaisuudesta asuntotonttitarjonnan lisäämiseksi. Kokonaisuus sisältää sekä nopeavaikutteisia että laadittavien selvitysten pohjalta valmisteltavia toimia. Kaavoitettujen asuntotonttien käyttöönsaantia tehostetaan ottamalla käyttöön rakentamattomille rakennuspaikoille korotettu kiinteistövero 14 kunnassa Helsingin seudulla. Tätä keinoa käytti omalla päätöksellään vuonna 2004 jo yli 80 kuntaa, ja siitä on hyviä kokemuksia. Valituskäsittelyssä olevien asemakaavojen käsittelyä nopeutetaan lisäämällä Helsingin hallinto-oikeuden resursseja. Samalla selvitetään, onko tarpeen uudistaa hallinto-oikeuksien päätösten maksuperusteita perusteettomien valitusten vähentämiseksi. Valtion kasvukeskuskunnille myöntämiä kunnallistekniikka-avustuksia kohdennettaessa etusijalle asetetaan uusien asuntoalueiden käyttöönoton nopeuttaminen suurimman tonttivajauksen alueilla, ja myös valtion tarpeista vapautuvien asuntorakentamiseen soveltuvien maa-alueiden kaavoitusta ja saattamista asuntorakentamisen käyttöön nopeutetaan. Lainsäädännön osalta selvitetään kuntien kaavoitusvelvollisuutta koskevien säännösten täsmentämistä sekä mahdollisuuksia rajoittaa kaksinkertaisia valituksia asemakaava- ja rakentamisen lupa-asioissa. Selvitykset valmistuvat 31.12.2005 mennessä, minkä jälkeen hallitus muodostaa toimiin kantansa. Lainsäädännöllisten tai taloudellisten jatkotoimenpiteiden tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon tonttitilanteen toteutuva kehitys. 2
Ministerin vastaus KK 698/2005 vp Susanna Rahkonen /sd Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 2005 Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 698/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Susanna Rahkonen /sd: Har förutom höjningen av fastighetsskatten dryftats andra ekonomiska metoder eller lagstiftningsmetoder med vilka markområden som är planerade för boende men ännu obebyggda mera effektivt kan bebyggas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Regeringen har uppmuntrat kommunerna att använda planerings- och markpolitiska instrument som hänför sig till det kommunala beslutsmonopolet för att trygga en tillräcklig bostadsproduktion av hög kvalitet och till skäliga priser. Även om det finns tecken på en aktiverad planeringsoch markpolitik används de metoder som lagstiftningen erbjuder inte i tillräckligt hög grad i de regioner som växer snabbast. I en situation med kraftig efterfrågan och otillräckligt utbud förhindrar tomtbristen bostadsbyggandet, vilket leder till förhöjda bostadspriser och gör det svårare att koppla samman efterfrågan och utbud på arbetskraft. Samtidigt belastar slösandet med efterfrågestyrka på grund av höjningarna av tomtoch bostadspriser ekonomin och sysselsättningen. I och med att tomtbristen och prismekanismen tvingar bostadsbyggandet allt längre från arbetsplatserna ökar arbetsresorna och kostnaderna för dem, samhällsstrukturen bryts upp och infrakostnadstrycket belastar stats- och kommunekonomin (J-P Alanens utredning). Avgörande när det gäller att åtgärda bristen på bostadstomter är metoder som hör till det kommunala beslutsfattandet och problemet kan inte lösas med en enskild åtgärd. Regeringen beslutade för sin del vid budgetmanglingen om en omfattande åtgärdshelhet för att öka utbudet på bostadstomter. Helheten omfattar såväl snabbverkande åtgärder som åtgärder som bereds utgående från utredningar. Användningen av planerade bostadstomter effektiveras genom att en förhöjd fastighetsskatt tas i bruk för obebyggda byggnadstomter i 14 kommuner inom Helsingforsregionen. Denna metod använde 2004 med egna beslut redan över 80 kommuner och erfarenheterna är positiva. Behandlingen av besvär gällande stadsplaneärenden försnabbas genom ökning av Helsingfors förvaltningsdomstols resurser. Samtidigt utreds det om det finns behov att reformera betalningsgrunderna för förvaltningsrätternas beslut för att minska antalet oberättigade besvär. När det gäller de kommunaltekniska understöd som staten beviljar tillväxtkommuner prioriteras en snabbare ibruktagning av nya bostadsområden i områden där tomtbristen är störst. Vidare påskyndas planeringen av markområden som frigörs från statens behov och som lämpar sig för bostadsbyggande. När det gäller lagstiftningen utreds en precisering av bestämmelserna om kommunernas planeringsskyldighet och möjligheterna att begränsa dubbla besvär i stadsplanerings- och byggnadslovsärenden. Utredningarna blir klara före den 31 december 2005 varefter regeringen tar ställning till de föreslagna åtgärderna. Vid bedömningen av behovet av lagstiftningsåtgärder eller fortsatta ekonomiska åtgärder beaktas utvecklingen av tomtsituationen. 4
Ministerns svar KK 698/2005 vp Susanna Rahkonen /sd Helsingfors den 21 september 2005 Finansminister Antti Kalliomäki 5