Hämeen liitto Häme Region Häme Region Hämeen maakuntaohjelma 2003-2006 Seurantaraportti 2004 Hämeen liiton julkaisu IA:23 1
HAUHO TUULOS KALVOLA HATTULA LAMMI HUMPPILA HÄMEENLINNA Hämeenlinnan seutu JOKIOINEN FORSSA RENKO JANAKKALA YPÄJÄ TAMMELA Forssan seutu HAUSJÄRVI LOPPI RIIHIMÄKI Riihimäen seutu 2
Sisällysluettelo Esipuhe 4 1. Kehitys yleistavoitteiden osalta 7 1.1 Väestö 7 1.2 Työpaikat 15 1.3 Työttömyys 19 1.4 Työllisyysaste 23 1.5 Uudet yritykset 25 1.6 Bruttokansantuote 27 2. Kehitys toimintalinjoilla 29 2.1 Yrittämisen Häme 29 2.2 Tiedon ja osaamisen Häme 37 2.3 Kaupunkiseutujen Häme 41 2.4 Elinvoimaisen maasuedun Häme 49 ISBN 952-9802-66-8 ISSN 1236-4355 Kansikuva: Minna Seppänen 3
Esipuhe Hämeen liiton maakuntaohjelmaan liittyy kiinteästi vuosittain laadittava seurantaraportti, joka valmistuu maakuntavaltuuston syyskokoukseen. Tämä seurantaraportti 2004 on toinen Hämeen maakuntaohjelman 2003-2006 seurantaraporteista. Raportin rakenne ja käytetyt tilastotiedot noudattavat pääosin Hämeen liiton aikaisempien seurantaraporttien linjauksia. Uuden aluekehityslain myötä maakuntien aluekehityksen seuranta toivottavasti yhtenäistyy lähivuosina. Keskeistenkin tunnuslukujen tilastollisessa pohjassa voi kuitenkin olla yhä maakunnittain horjuvuutta. Valtakunnallisesti vertailukelpoiset tilastot tulisi tuottaa jatkossa keskitetysti ja näin mahdollistaa yksiselitteisesti maakuntien aluekehityksen vertailu. Valtakunnallisesti yhtenäisten tilastojen lisäksi on Hämeessä tarve seurata kehitystä valittujen painopisteiden osalta. Hämeen maakuntaohjelmassa onkin kunkin toimenpidekokonaisuuden yhteydessä mainittu myös seuranta-indikaattorit. Tältä pohjalta on laadittu nyt käsissä oleva seurantaraportti. Maakuntamme pienestä koosta johtuen eräiden muuttujien vuosivaihtelut saattavat olla suhteellisesti suuria. Tämän johdosta olemme kuvanneet useiden muuttujien osalta pitemmän ajan kehitystä. Eräiden seurantaindikaattorien käytöstä olemme joutuneet luopumaan luotettavan tilaston puuttuessa. Tulevan maakuntaohjelman 2007-2010 laatimisen yhteydessä tulee seuranta-indikaattorien määrittelyyn kiinnittää yhä suurempaa huomiota. Samalla on syytä miettiä, onko tarvetta tämän yleisraportin lisäksi laatia myös erillisiä teemaraportteja, joissa pyritään ehkä pohdiskelevampaan ja myös tulevaisuuteen katsovaan käsittelytapaan. Pori Tampere Mikkeli Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Rauma Turku Toijala Forssa Hämeenlinna Riihimäki Helsinki Lahti Porvoo Kouvola Lappeenranta Suomenlahti Viipuri 4 0 50 km
Saavutetulle tietopohjalle on hyvä perustaa myös tulevat seurantaraportit. Tarpeelliset täydennykset erityisesti ympäristö- ja kulttuuritietojen osalta voidaan hyvin sisällyttää tämän raportin rakenteeseen. Samoin paikkatietoja tulisi yhdistää näihin perustietoihin. Toivottavasti tilastojen valmistumisen aikataulut myös nopeutuvat nykyisestä siten, että kaikilta osin voidaan viitata vähintään edellisen vuoden lopullisiin tietoihin. Seurantaraportin keskeinen tehtävä on antaa palautetta maakuntavaltuuston asettamien maakunnallisten tavoitteiden toteutumisesta. Tässä arvioinnissa oikein valitut, luotettavat tilastot ovat hyvä apuväline. Tulevaisuuden ennakoimiseksi on tapahtuneiden tosiseikkojen lisäksi hyvä kartoittaa kansalaisten mielipiteitä ja asenteita tulevasta. Hämeen liiton nykyään systemaattisesti toteuttamien mielipidetiedusteluiden tuloksilla voidaan jatkossa täydentää tämän seurantaraportin tietoja. Tämän raportin laatimisesta on vastannut Hämeen liitossa aluekehittämispäällikkö Hannu Saarinen, tilastotuotannosta tietopalvelusihteeri Anne Suntiainen-Nurmi ja ulkoasusta suunnittelija Mari Myllylä. Heiltä saa lisätietoja tähän raporttiin sisältyvien käsitteiden määrittelystä ja tilastoista. He ovat myös kiitollisia maakuntaohjelman seurantaraportin kehittämisajatuksista. Hämeen liiton puolesta lausun parhaat kiitokseni Hämeen maakuntaohjelman seurantaraportin 2004 laatijoille! Tämä raportti antaa taas vankan tietopohjan maakuntamme kehittäjille. Juhani Honka Maakuntajohtaja 5
Kuvio Kuvio 1.1.11.1.1. Väkiluku Hämeen 1991- väkiluku 2003 ja tavoite 1991 vuoteen 20032006 ja tavoite vuoteen 2006 168000 167600 167000 166648 Väkiluku 166000 165000 164000 163442 164767 164937 165026 165190 165307 165509 165886 163000 162000 161000 1991 1993 1995 1997 1999 2000 2001 2002 2003 2006 Lähde: Tilastokeskus, Väestönkehitys 1991-2003 Kuvio 1.1.2. Kokonaisväestömuutos Kuvio 1.1.2 Kokonaisväestönmuutos Hämeessä 1991 2003 1991 ja 2003 ja tavoite 2006 tavoite vuoteen 2006 1250 1194 1000 762 Väkiluvun muutos, henkeä 750 500 250 0 404-20 134 276 117 202 377 34 4-250 -500 1991 1993 1995 1997 1999 2000 2001 2002 2003 2000 2006 keskim./vuosi Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutokset 1991-2001 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Kuvio 1.1.3. KuvioVäestömuutokset 1.1.3 Väestönmuutokset tekijöittäin Hämeessä Hämeessä 1991 2003 ja 1991 tavoite 2003 ja tavoite vuoteen 2006 2006 Luonnollinen väestönkasvu Nettomaassamuutto Nettosiirtolaisuus 1200 1000 411 Väkiluvun muutos, henkeä 800 600 400 200 0-200 402 344 115 62 174 136-89 -349 21 103 90 170 32-36 117 243-184 143 300-66 70 719-30 344 6-400 1991 1995 1997 1999 2000 2001 2002 2003 2000 2006 keskim./vuosi Lähde: Tilastokeskus, väestönmuutokset 1991-2003
1. Kehitys yleistavoitteiden osalta 1.1 Väestö Maakuntaohjelmassa vuosien 2000-2006 väestön kokonaiskasvutavoitteeksi asetettiin 2000 hengen lisäys lähtötasoennusteesta. Väkiluku oli vuoden 1999 lopussa 165 190 henkeä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi siten yhteensä 2410 asukkaan kasvua koko ohjelmakaudella, mikä tarkoittaa vuodessa keskimäärin noin 340 hengen lisäystä. Tästä toteutui vuonna 2000 noin kolmannes eli lisäystä tuli 117 asukkaan verran. Vuonna 2001 väestölisäys oli jo selvästi suurempi, 202 henkeä. Vuonna 2002 maakunnan väkiluku kasvoi 377 hengellä ja saavutti siis selvästi vuosittaisen kasvutavoitteen. Vuonna 2003 väestönkasvu oli vielä voimakkaampaa eli peräti 762 henkeä. Nyt lähestyttiin jo 1990-luvun huippulukuja. Vuositasolla muutoserot ovat olleet varsin suuret. Vuosina 1996-2003 muutos vaihteli 112:sta 762:een. Seutukuntatasolla vaihtelu on ollut myös suhteellisen suurta, Hämeenlinnan seudulla lähes 500, Riihimäen seudulla yli 500 ja Forssan seudulla -290 henkeä. Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukunnille osuu vuosina 1996-2002 yksi negatiivisen kehityksen vuosi, mutta Forssan seudulla väkiluku on vähentynyt vuodesta 1994 alkaen. Maakunnan väkiluvun kehitys hidastui 1990-luvulla ja oli kolmena vuotena lievästi negatiivinen. Kymmenen vuoden keskimuutokseen tuli lisäystä 207 henkeä, kun se 1980-luvulla oli 690 henkeä. Maakuntaohjelmaa laadittaessa vuodelle 2000 asetettiin pohjatavoitteeksi 165 600 asukkaan lähtötasoennuste. Siitä jäätiin kuitenkin jälkeen 293 henkeä, mikä vastaa ohjelmassa noin yhden vuoden kasvutavoitetta. Vuosina 1999-2000 nettomaassamuutto kääntyi maakunnalle positiiviseksi kuuden tappiollisen vuoden jälkeen ja sama trendi on jatkunut voimistuen, vuonna 2003 nettomaassamuutto maakunnassa oli jo 719. Nettosiirtolaisuus on 1990- luvun alkupuoliskolta vähentynyt, joskin vuonna 2001 se kääntyi pariksi vuodeksi lievään nousuun. Liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi ei näytä tuoneen muutoksia nettosiirtolaisuuteen maakunnassa. Luonnollinen väestönkasvu oli vuonna 2003 neljännen kerran peräkkäin negatiivista, nyt kuitenkin vain 30 henkeä eli kuudennes vuoden 2001 luvusta. Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta vuonna 2003 oli siis Hämeessä negatiivista. Sama tilanne oli kolmessa muussakin Etelä-Suomen maakunnassa. Ainostaan Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta oli positiivista samoin kuin myös koko maassa. Kasvu oli Hämeessä positiivista koko 90-luvun aina vuoteen 1997 saakka. 7
Kuvio 1.1.4. Kuvio Väkiluku 1.1.4 Väkiluku Hämeessä kunnittain v. 2003 v. 2003 ja suhteellinen ja suhteellinen vuosimuutos vuoden 2000 alusta alusta Väkiluku v. 2003 %.muutos keskim. vuoden 2000 alusta 60000 2,50 Väkiluku 50000 40000 30000 20000 10000 0-10000 46909 26654 18104 15517 9199 8290 7732 6440 5672 5616 2584 2338 3931 3449 2677 1536 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00-0,50-1,00 %-muutos keskim. vuoden 2000 alusta -20000-1,50 Tuulos Renko Humppila Ypäjä Kalvola Hauho Lammi Jokioinen Tammela Loppi Hausjärvi Hattula Janakkala Forssa Riihimäki Hämeenlinna Lähde: Tilastokeskus Kuvio 1.1.5. Väestönlisäys kunnittain Hämeessä vuosina Kuvio 1.1.5 Väestönlisäys kunnittain Hämeessä vuosina 1990 1994, 1990 1994, 1995 1999 1995 1999 ja 2000 2003 ja 2000 2003 1990 1994 1995 1999 2000 2003-1500 -1000-500 0 500 1000 1500 Hämeenlinna Hattula Hauho Janakkala Kalvola Lammi Renko Tuulos -14 79-120 -106-25 -100 108-26 -79 50-56 -188-69 -53-55 -11-86 7-45 349 489 929 1466 1416 Riihimäki Hausjärvi Loppi -87-32 352 337 193 328 231 548 874 Forssa Humppila Jokioinen Tammela Ypäjä -1055-540 -54-28 -100-6 -68-80 83 49 13 15 83 341 210 8 HÄME Lähde: Tilastokeskus 233 1458 3776
Ongelmallisinta väestömuutoksessa on maassamuuton sisäinen rakenne. Koko 1990-luvun maakunnasta muutti pois työikäistä väestöä enemmän kuin tuli takaisin. Erityisesti vuosina 1994-1998 maakunnan 15-64 vuotiaiden lähtömuutto oli usein moninkertainen koko nettomuuttoon nähden. Nettosiirtolaisuus, jossa työikäisen väestön osuus oli huomattava, korjasi ikärakennetta vanhentavaa maassamuuttoa 1990-luvun alkuvuosina. Maakunnan väestön ikääntymistä kuvaa hyvin se, että vuonna 1992 nettomaassamuuton lisäys oli 165 henkeä ja luonnollinen väestönkasvu 480 henkeä. Vuonna 2003 nettomassamuutto oli selvästi suurempi, yli 700 henkeä, mutta luonnollinen väestökasvu oli negatiivinen ja yli 500 henkeä pienempi kuin vuonna 1992. Häme sai lisää väkeä vuonna 2003 pääasiassa Uudeltamaalta sekä Itä- ja Pohjois-Suomesta. Muuttovirta on koko 2000-luvun ollut näiltä alueilta. Uudeltamaalta maakuntaan muuttaneiden nettomäärä kasvoi vuonna 2003 yli 300 hengellä edellisvuoteen verrattuna ja nettomuutto oli yli 700 henkeä. Häme puolestaan menetti väkeä Pirkanmaalle, Varsinais-Suomeen. Päijät-Hämeen kanssa muuttotase on lähellä nollaa. Koko ohjelmakauden väestönkasvutavoite tullaan varmuudella saavuttamaan. Mikäli väestönkehitys jatkuu vuoden 2003 tasolla, tavoite saavutetaan jo vuonna 2005. Maakunnan kuudestatoista kunnasta yhdeksässä väestönkehitys oli neljänä ensimmäisenä ohjelmavuonna positiivista. Suhteellisesti nopeimmin väkiluku kasvoi Lopella, Hausjärvellä ja Riihimäellä. Määrällisesti kasvu oli suurinta kuitenkin Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Lopella. Ongelmallisinta väestömuutos oli edelleen Forssassa, -540 henkeä ja 2,9 %. Suhteellisesti eniten väestö väheni kuitenkin Ypäjällä, jossa tosin väkiluku kasvoi vuonna 2003. Tarkasteltaessa väestömuutoksia 1990-luvun viisivuotisjaksoissa, huomio kiinnittyy siihen, että 1990-luvun jälkipuolisko oli Hämeenlinnan kaupunkia lukuun ottamatta selvästi heikompi kuin vuosikymmenen alku. Monessa kunnassa positiivinen kehitys vaihtui 1990-luvun jälkipuoliskolla negatiiviseksi. Näin kävi Hattulassa, Janakkalassa, Hausjärvellä ja Lopella. Erityisen vaikea tilanne oli Forssassa, jossa väestökato oli aiempaan verrattuna lähes 20-kertainen 1990- luvun jälkipuoliskolla. Myös monessa maalaiskunnassa väkiluvun väheneminen kiihtyi 1990-luvun jälki-puoliskolla. Koko maakunnassa väestön kasvu oli 1990- luvun lopulla enää vain 6 prosenttia 1990-luvun alun tasosta. Vuosituhannen alkuvuodet näyttävät kokonaisuutena huomattavasti valoisammilta, vaikka vuosien 2000-2003 vauhdilla ei aivan päästä 1990-luvun alun tasolle. Suunta on kuitenkin monessa negatiivisen väestökehityksen kunnassa taas kääntynyt positiiviseksi tai ainakin väestön väheneminen on hidastumassa. Ongelmallinen tilanne näyttää kuitenkin jatkuvan edelleen Forssassa, jossa väestö vähenee 1990-luvun lopun tahdissa. Muita 2000-luvun alun ongelmallisia kuntia väestökehityksessä ovat Hauho, Lammi, Tuulos ja Ypäjä. Vaikka tilanne näissä kunnissa on nyt huolestuttava, muutokset ovat niin pieniä, että ne voivat kääntyä tulevina vuosina kokonaan toiseen suuntaan. 9
Kuvio Kuva 1.1.6. 1.1.6Väestön ikärakenne Hämeessä 31.12.1990 ja 31.12.2003 ja 31.12.2003 80-84 70-74 60-64 50-54 40-44 30-34 20-24 10-14 0-4 8000 6000 4000 2000 0 2000 4000 6000 8000 Lähde: Tilastokeskus 1990 MIEHET 2003 MIEHET 1990 NAISET 2003 NAISET Kuvio Kuvio 1.1.7. Kokonaisväestönmuutos ELLI-maakunnissa 1991 2003 22500 20000 Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Väkiluvun muutos, henkeä 17500 15000 12500 10000 7500 5000 2500 0-2500 1991 1993 1995 1997 1999 2000 2001 2002 2003 Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme 10 Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Lähde: Tilastokeskus
Vuosien 2000-2003 ikäryhmittäisissä väestömuutoksissa erityisen merkittävää on se, että 0-14 vuotiaiden osuus koko väestöstä on edelleen vähentynyt ja vähennystä on tapahtunut myös kaikissa kaupunkikunnissa. Riihimäen seutukunnassa tämä ikäryhmä tosin kasvoi 45 hengellä vuosina 2000-2003. Vastaavasti yli 64-vuotiaiden määrä on kasvanut ja maakunnan väestönlisäys selittyykin suurelta osalta juuri tällä seikalla. Työikäisen väestön määrä on neljän vuoden aikana kasvanut vain 557 hengellä, mutta 90-luvun lopun negatiivinen kehitys on kuitenkin pysähtynyt. Seutukunnista Forssan seutu on edelleen menettämässä 15-64 vuotiasta väestöä ja vähennys on saman suuruista verrattuna edellisen vuosikymmenen jälkipuoleen. Riihimäen seudulla puolestaan työikäinen väestö on kasvanut voimakkaasti ja siellä seutukunnista ainoana lisäys tässä ikäryhmässä on ollut suurempaa kuin yli 64-vuotiaiden ryhmässä. Kunnittain tarkasteltuna työikäinen väestö on lisääntynyt merkittävästi Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Hausjärvellä, Lopella ja Kalvolassa. Väestön ikärakenne on maakunnassa muuttunut vuodesta 1990 vuoteen 2003 todella voimakkaasti. Vuonna 1990 20-44 vuotiaita oli maakunnassa 61464 ja vuonna 2003 heitä oli 50425. Vähennystä on siis yli 11000 henkeä eli 18 %. Ikärakenteen muutos näkyy myös demografisessa huoltosuhteessa (alle 14- ja yli 64-vuotiaiden lukumäärän suhde työikäiseen väestöön eli 15-64 vuotiaisiin), joka vuonna 1990 oli 51,1 ja vuonna 2003 54,3. Koko maassa vastaava huoltosuhde oli vuonna 2003 noin 50. 11
Kuvio 1.1.8 Nettomuutto Hämeeseen 1997-2003 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Länsi-Suomi (pl. Pirkanmaa) Pohjois-Suomi Itä-Suomi Päijät-Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa -1500-1000 -500 0 500 1000 1500 2000 Lähde: Tilastokeskus Kuvio 1.1.9 Luonnollisen väestönkasvun osuus väkiluvusta 1990-2003 Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): 0,80 0,60 Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala ELLI-maakunnat Koko maa Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala %-osuus väestöstä 0,40 0,20 0,00-0,20 12-0,40 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lähde: Tilastokeskus
Koko maan tilanteeseen verrattuna Häme on selvinnyt 1990-luvun väestönkehityksestä sangen hyvin. Uusimaa ja etenkin pääkaupunkiseutu ovat koko 1990- luvun olleet maassamuuton pääasiallisena kohteena, mikä selittää valtaosan Etelä-Suomen väestönkasvusta. Etelä-Suomen väestönkasvu näyttää hivenen taittuneen vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2002 kasvu oli noin 5000 henkeä vähemmän kuin 1990-luvun lopulla ja 2003 jo yli 6000 henkeä vähemmän.. Merkittävää on että erityisesti Uudellamaalla kasvu on ollut selvästi aiempia vuosia hitaampaa. Hämeessä puolestaan väestömäärä nousi vuonna 2003 enemmän kuin vuonna 2000. Sama trendi oli myös Itä-Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson väkiluku on vähentynyt koko 1990-luvun ja suuntaus on jatkunut myös uudella ohjelmakaudella. 13
Kuvio Kuvio 1.2.1. 1.2.1 Työpaikat Työpaikat Hämeessä 1991 2002* 1991 2002* ja tavoite ja tavoite 2006 2006 80000 70000 60000 50000 66632 16157 57323 13582 58541 13923 61275 14540 63839 64578 64633 65761 14824 15282 15177 15194 68600 15600 Työpaikat 40000 15145 12973 13573 14362 14904 15123 14800 15022 16000 30000 20000 10000 35330 30768 31045 32373 34111 34173 34656 35545 37000 0 1991 1993 1995 1997 1999 2000 2001 2002* 2006 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu KANTA-HÄME Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto * ennakkotieto Kuvio Kuvio 1.2.2. 1.2.2. Työpaikkojen suhteellinen muutos Hämeessä, ELLI- ELLI-maakunnissa ja ja koko koko maassa maassa 1991 2002* 1991-2002* Ind 1990=100 105 Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala 100 95 90 85 80 Elli -maakunnat Koko maa Häme 14 75 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002* Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto * ennakkotilasto
1.2. Työpaikat Maakunnan työpaikkojen määrässä näkyy vielä 1990-luvun lopulla vuosikymmenen alun laman vaikutukset. Vuonna 2001 Hämeessä oli noin 97 % ja vuonna 2002 vasta 98,7 % vuoden 1991 työpaikkamäärästä, joka oli jo maakunnassa toinen lamavuosi. 1980-luvun lopun huippuvuosista ollaan edelleen jäljessä lähes 7000 työpaikkaa. Käänne parempaan tapahtui kuitenkin jo vuonna 1994 ja myös kaikissa seutukunnissa. Hitainta työpaikkojen kasvu on ollut Forssan seudulla, jossa vuonna 2002 oli vain hiukan yli 94 % vuoden 1991 työpaikoista. Nopeinta kehitys oli Hämeenlinnan, jossa oltiin ennakkotietojen mukaan jo ylitetty vuoden 1991 työpaikkamäärä. Vuodesta 1999 työpaikkojen määrä on kasvanut nopeimmin Hämeenlinnan seudulla, yli 4 %, kun Riihimäen seudulla kasvu on lähes pysähtynyt. Vuonna 2001 Riihimäen seudulla työpaikkojen määrä jopa väheni edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2002 työpaikkojen määrä Riihimäen seudullakin kasvoi edellisvuoteen nähden. Vuodesta 1999 vuoteen 2002 työpaikat lisääntyivät maakunnassa yhteensä 1922 kappaleella, mikä on jo yli maakuntaohjelman 630 työpaikan vuositavoitteesta. Kasvusta huolimatta Hämeessä on jääty selvästi jälkeen koko maan ja ELLImaakuntien työpaikkojen suhteellisesta kasvusta. Vuodesta 1997 vuoteen 1999 Hämeen työpaikkojen kehitys on vastannut koko maan suhteellista kehitystä, mutta vuosina 1999-2002 työpaikkakehitys on Hämeessä ollut muuta maata hitaampaa. Hämeessä työpaikkojen kasvu oli kolmessa vuodessa 3 % kun koko maassa kasvu oli 3,9 % ja Etelä-Suomessa 4,3 %. Maakuntaohjelmassa on asetettu erikseen tavoite naistyöpaikkojen kasvulle. Tavoite on 340 naistyöpaikkaa vuodessa. Tästä johtuen 52 % työpaikkalisäyksestä tulisi olla naisten työpaikkoja. Vuonna 2001 miestyöpaikat vähenivät maakunnassa eli työpaikkojen kasvu tuli kokonaisuudessaan naistyöpaikoista ja vuonna 2002 edelleen yli 78 % kasvusta oli naistyöpaikkoja. Kasvu kolmessa vuodessa oli 1542 työpaikkaa eli 514 työpaikkaa vuodessa. Seutukunnittain työpaikat lisääntyivät siis vuodesta 1999 vuoteen 2002 Hämeenlinnan seudulla 4,2 % ja Forssan seudulla 2,5 %, mutta Riihimäen seudulla vain 0,8. Maakunnan kasvaneista työpaikoista lähes 75 % syntyi Hämeenlinnan seudulle ja niistä lähes 72 % oli naistyöpaikka. Riihimäen seudulla lisäys selittyy pelkästään naistyöpaikkojen kasvuosuudella, koska miestyöpaikat vähenivät kolmen ensimmäisen ohjelmavuoden aikana lähes 1,4 %. Forssan seudulla työpaikkalisäyksestä 78 % oli naistyöpaikkoja. Nykyisellä kasvuvauhdilla naistyöpaikkojen osuus maakunnan kaikista työpaikoista nousee jo vuonna 2003 yli 50 %. Koko maassa vuosituhannen kolmen ensimmäisen vuoden aikana naistyöpaikkojen kasvu oli yli 66 % koko työpaikkakasvusta. Näin ollen Hämeessä naistyöpaikkojen kasvu koko työpaikkakasvusta on ollut muuta maata suurempaa. 15
Kuvio Kuvo1.2.3. 1.2.3. Työssäkäynti TyössäkäyntiHämeestä Kanta-Hämeessä ja Hämeeseen ja Kanta- 2002 Hämeeseen Pääkaupunkiseutu Muu Uusimaa Varsinais-Suomi Pirkanmaa Päijät-Häme Muu maa 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Hämeenlinnan seutukunta Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Riihimäen seutukunta Sisäänpendelöinti Ulospendelöinti Forssan seutukunta Hämeenlinnan seutukunta Riihimäen seutukunta Forssan seutukunta Sisäänpendelöinti Kuvio 1.2.4 Taloudellinen huoltosuhde Hämeessä, ELLI-maakunnissa ja koko maassa 1990 2002 Kuvio 1.2.4 Taloudellinen huoltosuhde Hämeessä, ELLImaakunnissa ja koko maassa 1990-2002 Koko maa ELLI-maakunnat Häme 2,00 1,80 1,60 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 16 0,00 1990 1991 1993 1995 1997 1999 2000 2001 2002 Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto
Koko maan osalta miestyöpaikkojen lukumäärä on vähentynyt sekä vuonna 2001 että 2002. Hämeessä miestyöpaikkojen määrä on kuitenkin edelleen kasvanut, joskin varsin hitaasti. Työpaikkakehityksen suhteellisen muutoksen vertailu maakunnan, Etelä-Suomen ja koko maan välillä osoittaa, että lama käynnistyi Hämeessä hitaammin kuin muualla. Myös maakunnan nousu on tapahtunut hitaammin kuin koko maassa tai Etelä-Suomessa keskimäärin. Eroa 1990-luvun lopun kehityksessä selittää ennen muuta sähköteknisen teollisuuden nopea kasvu Suomen eräillä alueilla, mikä on vaikuttanut koko maan keskiarvon kehittymiseen. Hämeessä tämän toimialan osuus on ollut pieni. Samaten informaatiosektorin, josta on muodostunut työpaikkakehityksen moottori, työpaikkaosuus on ollut Hämeessä varsin alhainen, mutta vuoteen 2002 mennessä se on noussut kuitenkin jo 6,3 %:iin. Koko maassa vastaava osuus oli 9,4 %, mutta ELLI-maakunnissa vain Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa ja muualla Suomessa Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, ja Pohjois-Pohjanmaalla Hämettä korkeampi. Maakunnan sisällä merkittävän poikkeuksen tekee Forssan seutu, jossa informaatiosektorin osuus työpaikoista oli peräti 9,7 % eli maan seutukunnista kuudenneksi korkein. Työssäkäynti eli pendelöinti Hämeestä on kasvanut vuosittain. Vuonna 2002 noin 12800 henkeä kävi työssä maakunnan ulkopuolella ja tässä on kasvua vuodesta 1999 15 %. Suurinta pendelöinti on Riihimäen seutukunnassa, josta yli 6400 henkilöä käy päivittäin töissä lähinnä pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla. Uusimaa on myös Hämeenlinnasta tapahtuvan pendelöinnin pääkohde, mutta myös Pirkanmaalla käydään työssä. Forssan seudulta pendelöinti on vähäisempää, selvästi alle 2000 henkilöä käy maakunnan ulkopuolella työssä, pääkohteena Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Seutukuntien välillä pendelöinti on yllättävänkin vähäistä, vain noin 2400 henkilöä kävi töissä maakunnan sisällä eri seutukunnassa kuin missä asui. Sisäänpendelöinti eli muista maakunnista Hämeessä työssä käynti on noin puolet ulospendelöinnistä. Tämä kertoo myös sen, että työpaikkaomavaraisuus maakunnassa on alle selvästi alle 100. Ainoastaan Forssan seudulla sisäänpendelöinti on suurempaa kuin ulospendelöinti. Muuttoliike, syntyvyys, työllisyys- ja työttömyysasteet määrittelevät alueiden taloudellisen huoltosuhteen. Mitä pienempiosa väestöstä on ansiotyössä, sitä heikompi huoltosuhde on. Maan keskiarvo vuonna 2002 oli 132 eli sataa työllistä kohden oli 132 ei-työllistä. Hämeen huoltosuhde tuona vuonna oli 134, mikä oli neljänneksi korkein ELLI-maakunnista. Ainoastaan Uudellamaalla huoltosuhde oli alle 100. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle heikentää huoltosuhdetta entisestään tulevina vuosina, ellei työttömien määrä alene nopeammin kuin eläkeläisten määrä kasvaa. 17
Kuvio 1.3.1 KuvioTyöttömyysaste 1.3.1 Työttömyysaste Hämeessä Hämeessä ja koko ja maassa koko maassa 1991 2003 ja 1991 2003 tavoite** ja tavoite** Hämeessä Hämeessä vuoteen vuoteen 2006 2006 % 22,5 20 17,5 Työttömyysaste 15 12,5 10 14 14,1 7,5 7,7 8,5 5 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004** 2005** 2006** Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa Lähde: Hämeen TE-keskus, työttömyystilastot 60% Kuvio 1.3.2 Naisten, pitkäaikaistyöttömien, yli 50-vuotiaiden ja alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä vuonna 2003 Kuvio 1.3.2 Naisten, pitkäaikaistyöttömien, yli 50-vuotiaiden ja alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä vuonna 2003 Osuus kaikista työtömistä 50 40 30 20 10 18 0 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu Häme Koko maa Naiset Yli 50-vuotiaat Pitkäaikaistyöttömät alle 25-vuotiaat Lähde: Työministeriö, Hämeen TE-keskus
1.3. Työttömyys Vuonna 1995 maakunnan työttömyysaste kohosi yli koko maan keskityöttömyyden. Sen jälkeen työttömyyden väheneminen Hämeessä on ollut valtakunnallista kehitystä suotuisampaa ja vuoden 2000 keskityöttömyysaste oli sama kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2001 Hämeessä päästiin jo alle valtakunnan keskityöttömyyden, tosin vain 0,1 %-yksiköllä, vuonna 2002 eroa oli jo 0,3 %-yksikköä ja vuonna 2003 0,5 %-yksikköä. Neljän ensimmäisen ohjelmavuoden aikana keskityöttömyyden lasku on ollut maakunnassa 3,5 %-yksikköä ja koko maassa 2,8%-yksikköä. Työttömyysasteen lasku alkoi selkeimmin vuonna 1997. Se on jatkunut suotuisana ja koko maan keskimääräistä kehitystä voimakkaampana siitä saakka. Työttömiä oli Hämeessä kuitenkin vuoden 2003 lopussa edelleen 8525 eli työttömyysaste oli 10,6 %. Etelä-Suomen liittouman tavoite 2 alueella työttömyysaste vuonna 2003 oli 12,6 % ja Hämeessä 10,6 %. Suuremmista ohjelma-alueista Etelä-Suomessa vain Varsinais-Suomen 2-ohjelma-alueella oli alhaisempi työttömyysaste kuin Hämeessä. Maakunnan seutukunnista vuosina 1991-1992 työttömyysaste oli korkein Riihimäellä. Vuodesta 1993 lähtien työttömyys on ollut pahinta Forssan seudulla, jossa se on ollut korkeimmillaan lähes yhden prosenttiyksikön verran suurempi kuin koko maakunnassa. Forssan seudun työttömyysaste on kuitenkin laskenut nopeimmin, ja ero koko maakuntaa oli vuonna 2002 enää 0,2 %-yksikköä, mutta kasvoi taas vuonna 2003 0,4 %-yksikköön. Riihimäen seudulla työttömyyden lasku taittui vuoden 2002 aikana, mikä selittyi seutukunnan vähentyneillä työpaikoilla. Vuonna 2003 työttömyys väheni kuitenkin lähes ohjelmakauden alkuvuosien tahtiin eli 0,4 %-yksiköllä. Forssan seutukunnan työttömyysaste oli siis vuodesta 1993 lähtien valtakunnan keskimäärää korkeampi. Vasta vuonna 2001 se laski koko maan tasolle ja on myös pysytellyt hiukan sen alapuolelle. Hämeenlinnan seudulla työttömyys on vähentynyt sangen tasaisesti ja seutukunnassa olikin vuonna 2003 selvästi alhaisin työttömyysaste. Riihimäen seutukunnan työttömyysaste oli vuonna 2003 jonkin verran Forssan seutua pienempi. Työllistymisen kannalta maakunnan parasta aikaa 1990-luvun lopulla oli vuosi 1997, jolloin työttömien määrä laski 1300 hengellä. Työpaikat lisääntyivät samaan aikaan vajaalla 700 kappaleella ja työllisten määrä noin 1200 hengellä. Työikäisen väestön nettomuutto oli -136 henkeä. Työttömyyden laskusta 10 % selittyy sillä, että ihmiset muuttivat maakunnan ulkopuolelle ja 40 % sillä, että he saivat työpaikan maakunnan ulkopuolelta, usein pääkaupunkiseudulta. Ongelmana 1990-luvulla syntyneessä työttömyydessä oli sen rakenne. Lama aiheutti pitkäaikaistyöttömyyden kymmenkertaistumisen. Hämeessä pitkäaikaistyöttömyys ja yli 50-vuotiaiden työttömyys on asettunut selvästi ja uhkaavan pysyvästi maan keskitasoa pahemmaksi. Toisin kuin ennen lamaa, pitkäaikais- 19
Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelma-alue Tavoite 2 -alue Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Kuvio Kuvio 1.3.3 1.3.3 Työttömyysaste Etelä-Suomen tavoite tavoite 2 ohjelma-alueella 2 alueilla ja koko ja koko maassa maassa 1999 2003 1999-2003 Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Suomen 2-ohjelma-alue Koko maa 1999 2000 2001 2003 8 10 12 14 16 18% Lähde: Työministeriö Kuvio 1.3.4 1.3.4 Työvoimapoliittisissa toimenpiteissä toimenpiteissä olevat Hämeen olevat Hämeen maakunnassa 1995 2003 1999 2003 Palkkapoliittisin toimenpitein sij. Työvoimakoulutuksessa olevat Työmarkkinatuella sijoitetut Vuorotteluvapaalla olevat %-osuus koko maasta 20 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 1999 2000 2001 2002 2003 Lähde: Hämeen TE-keskus 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 %-osuus koko maasta
työttömyydestä tai vaikeasti työllistettävistä on tullut ennen muuta kaupunkien ongelma. Yli 50-vuotiaiden osuus työttömistä on kasvanut myös uudella ohjelmakaudella, vuonna 2003 osuus oli 1,6 %-yksikköä suurempi kuin edellisvuonna. Kasvua on ollut tosin myös koko maan luvuissa, mutta Hämeessä ollaan jo lähes 5 prosenttiyksikköä valtakunnan keskimäärän yläpuolella. Forssan seudulla on tilanne ohjelmakauden kuluessa muuttunut tältä osin Hämeenlinnan ja Riihimäen seutuja vaikeammaksi. Maakunnan pitkäaikaistyöttömyys on työttömyyden rakenteessa edelleen valtakunnan tasoa vaikeampi ongelma, vaikkakin pitkäaikaistyöttömien osuus on Hämeessä vähentynyt hieman nopeammin kuin koko maassa. Pitkäaikaistyöttömien osuus on edelleen korkeinta Riihimäen seudulla ja alhaisinta Forssan seudulla. Etelä-Suomessa Kanta- ja Päijät-Häme ovat selvästi ongelmallisimpia maakuntia tässä suhteessa. Nuorisotyöttömyys eli alle 25-vuotiaiden osuus on puolittunut 1990-luvulla. Maakunnan ja koko maan tasolla ei vuosikymmenen aikana ollut suuria eroja. Alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä on ollut maakunnassa aavistuksen verran pienempi kuin koko maassa, mutta vuonna 2003 tilanne Hämeessä muuttui valtakunnan keskimäärää huonommaksi työttömyyden rakenteen tässäkin suhteessa. Hämeenlinnan seutukunta on tältä osin edelleen Hämeen ongelmallisin alue. Naisten osuus työttömistä on maakunnassa myös edelleen korkeampi kuin koko maassa. Vuonna 2000 alkaneella ohjelmakaudella naisten osuus työttömistä on laskenut vain reilun prosenttiyksikön, ja tämäkin lasku on tapahtunut vuoden 2003 aikana. Koko Suomessa naisten osuus on pienentynyt paljon voimakkaammin. Vain Riihimäen seudulla naisten työttömyys on alentunut merkittävästi, mutta Forssan ja Hämeenlinnan seutukunnissa naisten osuus työttömistä ei ole käytännössä vähentynyt lainkaan. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä olevien hämäläisten osuus on jäänyt vuoden 1999 jälkeen vuosittain pienemmäksi kuin mikä on maakunnan väestöosuus koko maan väkiluvusta, 3,1 %. Esimerkiksi vuonna 2003 työvoimakoulutuksessa olevista, työmarkkinatuella ja palkkapoliittisin toimenpitein tms. sijoitetuista henkilöistä alle 2,9 % oli Hämeestä. 21
Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala työllisyysaste % 75 72,9 71,2 70 70 65 Kuvio 1.4.1 Työllisyysaste Hämeessä, ELLI-maakunnissa ja koko maassa 1991 2003 ja tavoite** Hämeessä vuoteen 2006 65,9 68 64,7 61,8 63,5 62,6 60,3 ELLI -maakunnat 66,4 64,2 65,2 63,8 63 62,6 Häme 62,9 61,9 67,8 64,1 67,7 66 71,2 68,7 68,8 66,9 72 67,7 69,2 72 67,7 71,4 68,7 67,3 69,6 69,8 70 60 60,6 59,9 61,1Koko maa 55 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004** 2005** 2006** Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus Veronalaiset tulot / tulonsaaja (euroa) 1995 1997 1999 2002 2001 Koko maa 14426 15621 17463 19471 18892 Häme 13944 14971 16490 18509 17776 Hämeenlinnan seutu 14121 15204 16721 18747 18038 Riihimäen seutu 14303 15341 16887 19075 18301 Forssan seutu 13132 14016 15499 17285 16544 22
1.4. Työllisyysaste Vaikka Hämeen työpaikkojen ja työttömyyden lukuarvot ovat olleet maan keskiarvoa heikompia monena vuonna, työllisyysaste pysyi 1990-luvun koko maata korkeampana, mutta Etelä-Suomen keskiarvoa alempana. Suomessa ei missään maakunnassa, ei edes esimerkiksi keskeisissä kasvukeskusmaakunnissa oltu saavutettu vuoteen 2003 mennessä vuoden 1991 työllisyysasteen tasoa. Työllisyysaste kohosi vuonna 1999 Hämeessä 3,6 prosenttiyksikköä koko maan kasvun ollessa 1,9 prosenttiyksikköä. Vuonna 2000 kasvuvauhti hiipui kaikkialla yhden prosenttiyksikön tasolle. Vuonna 2002 Hämeessä työllisyysaste kasvoi vielä 0,4 prosenttiyksikköä, kun koko maassa kasvu oli jo pysähtynyt. Etelä- Suomen liittouman alueella kasvu oli myös taittunut vuoden 2002 loppuun, mutta tästä tasosta Hämeessä oltiin edelleen jäljessä lähes 3 %-yksikköä. Vuonna 2003 työllisyysaste alkoi laskea. Työllisyysaste oli vuonna 2002 Hämeessä 97,2 % vuoden 1991 tasosta ja koko maassa lähes saman verran. Etelä-Suomessa työllisyysaste oli 98,8 % vuoden 1991 tasosta. Vuoden 2003 aikana Hämeessä pudottiin vuoden 2000 tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntaohjelman 70 prosentin työllisyysastetavoite vuodelle 2006 on vaikea saavuttaa. Se edellyttäisi lähes 0,5 %-yksikön vuosittaista kasvua ohjelmakauden lopulla vuoden 2003 68,7 %:sta. Vuodesta 1997 vuoteen 2002 työpaikat lisääntyivät maakunnassa lähes 6900 kappaleella ja työssäkävijöiden määrä eli työllinen työvoima lisääntyi samaan aikaan runsaalla 8700 henkilöllä. Tämä merkitsee sitä, että työllisen työvoiman lisäyksestä reilusti yli 70 % sijoittui maakunnan omiin työpaikkoihin. Työpaikkaomavaraisuuden kannalta työvoiman pendelöinti maakunnan ulkopuolelle on edelleen kasvanut. Työpaikkaomavaraisuus laski vuoden 1997 tasosta varsin tasaisesti sekä maakunnassa yhteensä että seutukunnissa noin yhden prosenttiyksikön verran. Työpaikkaomavaraisuus oli maakunnassa 92,5, Hämeenlinnan seudulla 94, Riihimäen seudulla 83 ja Forssan seudulla hieman yli 100 prosenttia. Veronalaiset tulot tulonsaaja kohti ovat kasvaneet suhteellisen tasaisesti EUjäsenyyden aikana. Hämeessä nämä tulot olivat vuonna 1995 noin 14000 euroa ja vuonna 2002 noin 18500 euroa. Kasvua oli 32 %. Seutukuntien osalta veronalaiset tulot ovat korkeimmat Riihimäellä ja matalimmat Forssassa. Koko maahan verrattuna Hämeessä on jääty jälkeen tulokehityksessä. Vuonna 2002 koko maassa veronalaiset tulot tulonsaaja kohti olivat lähes 19500 euroa eli 7,9 % hämäläistä tulonsaajaa enemmän. 23
Kuvio 1.5.1 Yritystoimipaikkojen nettolisäys Hämeessä 1996 2002 ja 2000 2006 vuosittainen tavoite 500 400 yritysten nettolisäys 300 200 100 0-100 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2000 2006 keskim. vuodessa Lähde: Tilastokeskus, StatFin Kuvio 1.5.2 Yritystoimipaikkojen lukumäärän kehitys seuduittain Hämeessä 1993-2002 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu 24 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1993 1995 1997 1999 2000 2001 2002 Lähde: Tilastokeskus, Yritysrekisteri
1.5. Uudet yritykset Maakuntaohjelmassa asetettiin tavoitteeksi 1320 yrityksen nettokasvu ohjelmakaudella, mikä merkitsee lähes 200 yrityksen lisäystä vuositasolla. 1990-luvun lopun kehitykseen verrattuna tavoite on realistinen ja mahdollinen saavuttaa, sillä vuosina 1996-2000 yritysmäärän keskimääräinen vuosilisäys oli 189 kappaletta. Hämeessä yritysten määrä oli vuonna 1999 väkilukuun suhteutettuna 44,2 kappaletta 1000 asukasta kohti, Koko maan vastaava luku oli 45,7 kappaletta 1000 asukasta kohti. Vuonna 2002 oli Hämeessä yrityksiä 45,6 1000 asukasta kohti. Nopeimmin yritystoimipaikat kasvoivat Riihimäen seutukunnassa, kolmessa vuodessa 5,5 %. Maakuntaohjelmassa tavoite yritysten määrän kasvulle asetettiin korkealle tarkoituksellisesti, koska haluttiin ohjata myös viranomaisia tukemaan uusien pk-yritysten perustamista erityisesti ohjelmassa määritellyille painopistetoimialoille. Julkiset resurssit ovat kuitenkin ohjautuneet pääasiassa toimivien yritysten investointien tukemiseen. Yritysten määrän kehitykselle on vuosittain ominaista sekä suuri aloittaneiden että lopettaneiden määrä. Vuosina 2000-2002 yritysten nettolisäys jäi 90 kappaleeseen vuodessa, joka on alle 50 % vuositavoitteesta. Vuosi 2002 oli kahta edellisvuotta selvästi huonompi, yritysten nettolisäys oli vain 38 kappaletta. Nettolisäys on ollut kuitenkin positiivinen päinvastoin kuin vuonna 1999, jolloin yritysten nettomäärä väheni 88 kappaleella. 25
Kuvio Kuvio 1.6.1 1.6.1 Maakuntien BKT/asukas suhteessa koko koko maahan maahan (Suomi = 100) = vuonna 2002* Kymenlaakso Etelä-Karjala Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Satakunta Itä-Uusimaa Keski-Suomi Lappi Kanta-Häme Päijät-Häme Pohjois-Savo Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Karjala Etelä-Savo Kainuu Varsinais-Suomi Uusimaa Ahvenanmaa 60 70 80 90 100 110 120 130 140 Lähde: Tilastokeskus, Aluetilipito 1995-2001* * Ennakkotieto Kuvio 1.6.2 BKT:n kehitys asukasta kohden kohdi ao. vuoden hinnoin Hämeessä seuduittain, ELLI ELLI-maakunnissa ja ja koko koko maassa 1995-1995 2002(e) 150 Etelä-Suomen maakuntien liittouma (Elli-maakunnat): Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Indeksi 1995=100 140 130 120 110 100 Hämeenlinna Riihimäki Forssa Häme Koko maa Elli maakunta 26 90 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 (e)
1.6. Bruttokansantuote Maakuntien välisessä vertailussa Uusimaa sijoittuu omaan luokkaansa, kun tarkastellaan bruttokansantuotetta asukasta kohden. Häme on vuoden 2002 ennakkotietojen mukaan 13. sijalla 20 maakunnan joukossa. Edellisvuodesta Häme on noussut yhden sijaluvun. Vuonna 1999 Hämeen BKT/asukas oli 78,4 % koko maan keskiarvosta, vuonna 2000 77,4 %, vuonna 2001 BKT oli jo 78,6 % koko maan keskiarvosta, mutta vuonna 2002 oltiin taas jääty hiukan eli maakunnan BKT oli 78,1 % valtakunnan keskiarvosta. BKT/asukas kasvoi siis Hämeessä vuonna 2001 valtakunnan keskimäärää nopeammin, mutta ei enää seuraavana vuonna. Koko maassa vuonna 2002 kuudessa maakunnassa, Satakunnassa, Pirkanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Lapissa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla on BKT/asukas kasvanut nopeammin kuin valtakunnan keskimäärä. Vuosien 2000-2001 yhteenlaskettu BKT:n kasvu oli Hämeessä nopeampaa kuin koko maassa ja ELLI-maakunnissa keskimäärin, mutta ei siis enää vuonna 2002. Häme saavutti laman jälkeen vuoden 1990 bruttokansantuotteen tason vuotta myöhemmin kuin muu maa ja Etelä-Suomi. Tämä tapahtui vasta vuonna 1996. Maakunnan seutukunnista Riihimäki ohitti vuoden 1990 tason samana vuonna kuin koko maa eli vuonna 1995, mutta Forssan seutu vasta vuonna 1997. Vuonna 1999 maakunta oli kokonaisuudessaan selvästi jäljessä suhteellisessa kehityksessään Etelä-Suomesta ja koko maasta. BKT/asukas muutos (%) edellisestä vuodesta 2001 2002 Häme 6,2 1,3 Hämeenlinnan seutu 5,3 1,1 Riihimäen seutu 4,7-0,3 Forssan seutu 10,0 3,5 ELLI-maakunnat 4,1 1,4 Koko maa 4,2 2,7 Vuonna 1999 maakunnan ja kaikkien seutukuntien BKT/asukas laski edelliseen vuoteen nähden. Lasku oli voimakkainta Hämeenlinnan seudulla, lähes 3,3 %, ja koko Hämeessäkin 2,7 %. Vuonna 2000 BKT:n kasvu kääntyi kuitenkin selvään nousuun ja vuonna 2001 maakunnan BKT/asukas kasvoi edellisvuoteen nähden 6,2 %. Vuoden 2002 ennakkotiedot kertovat, että kasvu jäi maakunnassa varsin vähäiseksi eli vain 1,3 %:iin ja BKT:n jopa laskeneen Riihimäen seutukunnassa. Koko maassa BKT kasvoi vain reilun 2 % ja ELLI-alueella 1,4 % edellisvuodesta. Alueen yleisen kehityksen kuvaajana käytetään BTV-indikaattoria. Siinä alueen bruttokansantuotteen, työllisyyden ja väestön muutoksia verrataan koko maan kehitykseen. Vertailuvuosista 1998-2002 vain vuonna 2001 Hämeen BVT-indikaattori oli positiivinen eli siis valtakunnan keskimäärää parempi. 27
Kuvio 2.1.1 Työpaikat elinkeinoittain Hämeessä 1991 2002* Yht. 66632 Yht. 65761 70000 1413 1004 1045 1073 1190 1359 1040 1244 1051 1146 1073 60000 50000 19594 19208 17908 18077 18475 19297 19743 20238 20740 21044 21957 40000 30000 18197 16655 16032 16091 16080 16195 17108 18370 18966 19348 19926 4032 20000 2857 2399 2648 2718 2947 3522 3803 4158 3965 3972 17026 10000 15431 6370 6089 5671 5451 4759 4576 4335 4146 3912 3557 3285 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002* Alkutuotanto Teollisuus Rakentaminen Yksityiset palvelut Julkiset palvelut Tuntematon Kuvio 2.1.2 Elinkeinorakenteen suhteellinen muutos 1991-2001 (%) Alkutuotanto Jalostus Palvelut 5 % Forssan seutu -6 % -46 % 14 % Riihimäen seutu -14 % -51 % 12 % Hämeenlinnan seutu -6 % -49 % 11 % Häme -8 % -48 % 11 % Koko maa 1 % -44 % 28-60 % -50 % -40 % -30 % -20 % -10 % 0 % 10 % 20 %
2. Kehitys toimintalinjoilla 2.1. Yrittämisen Häme Maakunta on edelleen alkutuotanto- ja jalostusvaltaisempi kuin Suomi keskimäärin. Alkutuotannon osuus työpaikoista vuonna 2002 oli 5,1 %, jalostuksen 30,0 % ja palvelujen 64,9 % kaikista työpaikoista. Vastaavat luvut koko Suomessa olivat 4,6 %, 26,8 % ja 68,6 %. Palvelusektori ei ole Hämeessä edelleenkään kehittynyt valtakunnallisen keskiarvon mukaisesti. Palveluvoittoisimpia olivat Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukunnat, joissa palveluiden osuus oli 65,9 ja 69,1 %. Forssan seudulla alkutuotannon ja jalostuksen osuudet olivat edelleen selvästi keskimääräistä korkeammat. Siellä alkutuotannon osuus oli 7,1 % ja jalostuksen 39,1 %. Elinkeinorakenteessa 1990-luvulla tapahtunut poikkeama valtakunnalliseen kehitykseen verrattuna näkyy maakunnassa ennen kaikkea jalostussektorin heikompana kehityksenä. Jalostussektorilla teollisuuden työpaikoista on vuoteen 2001 mennessä palautunut kuitenkin jo noin 92 % menetyksistä, mutta vuonna 2002 tämän sektorin työpaikat jälleen vähenivät. Osa teollisuuden työpaikoista on tosin siirtynyt ulkoistuksen myötä palvelusektorille. Rakentamisessa vuoden 1991 taso on palautunut ja palveluissa työpaikkojen määrä on ylitettykin yli 4000 työpaikalla. Edelleen vuonna 2002 oltiin maakunnassa työpaikkojen osalta vuoden 1991 lukujen alapuolella, mutta työpaikkojen määrä on kuitenkin jo 98,7 % vuoden 1991 tasosta. Koko maassa ollaan kuitenkin jo vuoden 1991 tasolla ja myös palvelusektori on kehittynyt keskimäärin Hämettä ripeämmin. Koko maan positiivisempaa kehitystä selittää yhtäältä jalostussektorin Nokia-ilmiö, jonka välilliset vaikutukset näkyvät palvelujen suotuisammassa kehityksessä. Toisaalta alkutuotannon työpaikkojen väheneminen on Hämeessä ollut muuta maata hitaampaa, mikä merkitsee sitä, että ero koko maahan on 1990-luvulla kasvanut. Forssan seutukunnan muista selvästi poikkeava palvelutyöpaikkojen hidas kasvu, vuodesta 1991 vuoteen 2000 vain 0,1 %, lienee seurausta seutukuntaa pitkään vaivanneesta teollisuuden rakennemuutoksesta, siitä seuranneesta korkeasta työttömyydestä ja väestökadosta. Riihimäen seudulla kehitys on ollut lähimpänä valtakunnallista kehitystä. Maakuntaohjelmassa määriteltiin neljä perinteistä ja neljä uutta kasvutoimialaa, joiden kehitystä tulisi ohjelmatyöllä erityisesti tukea. Perinteisiksi, maakunnan vahvoiksi toimialoiksi määriteltiin metalli-, mekaaninen puunjalostus- ja elintarviketeollisuus sekä matkailu. Uutta kasvua haettiin elektroniikan ja tietotekniikan, ympäristöteknologian, osaamis- ja koulutuspalvelujen sekä taide- ja kulttuuriteollisuuden aloilta. Perinteiset kasvutoimialat edustivat vuonna 2001 yhteensä 16,2 % koko maakunnan työpaikoista ja uusien toimialojen osuus oli 11,1 %. Edellisvuodesta perinteisten toimialojen osuus on laskenut hiukan ja uusien toimialojen osuus 29
Kuvio Kuvio 2.1.3 2.1.3 Hämeen Maakunnan painopistetoimalojen painopistetoimialojen työpaikat työpaikat v. 2001 ja v. osuus koko maan työpaikoista 2001 ja osuus koko maan työpaikoista Häme Kaikkien työpaikkojen osuus koko maasta %-osuus koko maasta 6000 0,07 5000 0,06 4000 0,05 0,04 3000 0,03 2000 0,02 1000 0,01 0 Elintarviketeoll. Mekaaninen puuteoll. Metalliteoll. Matkailu Lähde: Tilastokeskus, väestötilastopalvelu, alueella työssäkäyvät Elektroniikkateoll. Ympäristöteknologia Osaamis- ja koulutuspalvelut Taide- ja kulttuuriteoll. 0 Kuvio 2.1.4 Teollisuuden viennin kehitys 1991 2002, M 30
voimakkaammin. Laskua on nyt tapahtunut kahtena vuonna peräkkäin. Painopistetoimialojen työpaikoista väestöosuutta suurempi osuus oli edellisvuoden tapaan ympäristöteknologian, elintarvike- ja metalliteollisuuden sekä mekaanisen puunjalostuksen toimialoilla, kun selvästi ohuin toimiala oli edelleen elektroniikkateollisuus. Painopistetoimialojen työpaikkojen määrä kasvoi vuosien 2000-2001 aikana 2,1 % eli vain 354 kappaletta. Kasvu kohdistui kokonaan perinteisille toimialoille ja sielläkin vain metalliteollisuuteen ja matkailuun. Uusien toimialojen työpaikat jopa vähenivät. Investointien avulla lisätään tuotannossa käytettävien tuotantovälineiden ja tilojen määrää ja toimivuutta. Investoinnit ovat siis usein indikaattoreita, jotka heijastavat toimialan tai alueen uskoa tulevaisuuteen. Investointien kasvun lisäksi vertailua voidaan tehdä investointiasteessa, joka on investointien %- osuus arvonlisäyksestä. Maakuntien investointien kasvuerot 1995-2001 ovat suuret. Etelä-Karjalassa investointien kasvu oli keskimäärin 18,7 % vuodessa ja Kymenlaaksossakin 15,4 %. Häme on maakuntien vertailussa seitsemännellä sijalla 11,2 % keskimääräisellä vuosikasvulla. Myös Uusimaa ja Päijät-Häme ovat ELLI-maakunnista Hämettä edellä. Vuonna 2002 investointien määrä Hämeessä oli hiukan edellisvuotta pienempi. Investointiaste puolestaan oli Hämeessä jonkin verran maan keskimääräistä investointiastetta alhaisempi. Yksi ehkä keskeisimmistä maakunnan elinkeinorakenteen poikkeamista on innovatiivisuuden vähäisyyden ohella alhainen ulkomaan viennin taso. Maakunnan vähäinen vientiteollisuus on myös pitkälti keskittynyt Hämeenlinnan seudulle ja vain muutaman yrityksen varaan. Maakunnan yrityskannan osuus koko maan yrityksistä on 1990-luvun ajan ollut 2,9 prosentin luokkaa. Ainoastaan vuonna 1994 maakunnan yritysten viennin osuus vastasi yritysten suhteellista osuutta. Viime vuosina viennin osuus on laskenut pysyvästi alle 2 % koko maan viennin arvosta, ja osuus on ollut vuoteen 2000 asti jatkuvasti laskeva. Vuonna 2000 maakunnan osuus viennin arvosta oli enää 1,6 %, mutta vuonna 2001 se nousi 1,9 prosenttiin ja vuonna 2002 kahteen prosenttiin. Viennin euromääräinen arvo on kuitenkin jatkuvasti hieman noussut ja vuonna 2002 se oli 1070 Meuroa. Kasvua edellisvuoteen oli yli 50 Meuroa. Vuoden 2001 ennätysmäinen kasvu ei kuitenkaan jatkunut. Kolme neljäsosaa viennistä tapahtuu Hämeenlinnan seudulta, erityisesti suurista metallialan yrityksistä. Merkittävää on, että vuonna 2001 koko maan viennin arvo kasvoi vain alle prosentin ja seuraavanakin vuonna vain 1,5 %. Vuodesta 1994 maakunnan yritysten viennin arvo on noussut noin 54 %. Forssan ja Riihimäen seutujen viennin arvo on euromääräisesti varsin vähäistä ja vuosittaiset vaihtelut ovat näin ollen suuriakin. EU-jäsenyyden aikana viennin kasvu on kohdistunut erityisesti Hämeenlinnan seutuun, jossa kasvua on ollut 314, Riihimäen seudulla 30 ja Forssan seudulla 32 miljoonaa euroa. Yritysten toimintaympäristön kehittämisellä tarkoitetaan sellaisia toimenpiteitä, 31
Kuvio 2.1.5 Kuvio Teollisuuden, 2.1.5 Teollisuuden, liike- ja liike- toimistorakennusten ja takennustuotanto (uudet ja (uudet laaj.) ja1991 2003 laaj.) 1991 2003 Hämeessä Hämeessä seuduittain rakennustuotanto 45000 40000 35000 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu kerrosala (m2) 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 91 93 95 97 99 01 03 91 93 95 97 99 01 03 91 93 95 97 99 01 03 Lähde: Tilastokeskus Kuvio Kuvio 2.1.6 2.1.6 Valmistuneet rakennukset 1991 2003 Hämeessä seu- seuduittain 200000 180000 uudet rak. laajennukset 160000 140000 Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Forssan seutu kerrosala (m2) 120000 100000 80000 32 60000 40000 20000 0 91 93 95 97 99 00 01 02 03 91 93 95 97 99 00 01 02 03 91 93 95 97 99 00 01 02 03 Lähde: Tilastokeskus
joilla pyritään välillisesti kehittämään yritystoimintaa, luomaan toimintaedellytyksiä ja vaikuttamaan yritysten sijaintipäätöksiin. Tämä on myös yksi Etelä-Suomen tavoite 2 ohjelman päätavoitteista. Vuosittain on ohjelmasta rahoitettu useita yritystoimintaympäristön kehittämishankkeita. Vuonna 2000 näiden hankkeiden julkinen rahoitus oli yhteensä 1171000 euroa, vuonna 2001 1050000 euroa, vuonna 2002 1785000 euroa ja vuonna 2003 1845000 euroa. Yritystoiminnan, sekä uuden että olemassa olevan, sijoittumishalukkuutta maakuntaan voidaan kuvata rakennusinvestoinneilla. Jalostus- ja palvelusektoreille Hämeessä valmistui vuosina 1991-99 keskimäärin 38 000 kerrosneliön verran teollisuus-, liike- ja toimistorakennuksia. Tästä teollisuuden rakennustuotanto painottui Riihimäen ja Forssan seuduille, joiden yhteinen osuus elinkeinoelämän rakennustuotannosta on ollut koko tarkastelujaksolla noin 70 %. Se on seutujen väestöosuutta selvästi suurempi. Vuosina 2000-2003 jalostus- ja palvelusektorille valmistui keskimäärin 45 000 uutta kerrosneliötä vuodessa. Kasvu 90-luvun rakennustuotantoon verrattuna on voimakasta, vuositasolla lähes 20 %. Kasvua on ollut kaikissa seutukunnissa, mutta neljän ohjelmavuoden aikana eniten Hämeenlinnan seudulla, keskimäärin 26,4 % vuodessa. Riihimäen ja Forssan seudun kasvulukuja pienentää vuoden 2003 aiempaa vähäisempi rakennusinvestointi. Vuosittaiset vaihtelut ovat olleet varsin suuria, suurimmillaan maakunnan tasolla noin viisinkertaisia, mutta seutukunnissa sitäkin suurempia, Forssan seudulla jopa 46-kertaisia. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduilla on huomattavissa selvät kasvupiikit. Näitä selittävät usein vähittäiskaupan investoinnit uusiin suuriin marketalueisiin. Vuonna 2003 maakunnassa valmistui yhteensä 38638 m2 uutta liike-, toimisto- ja teollisuustilaa tai olemassa olevien laajennuksia. Vuoden 1999 huippulukuun, noin 63000 m2, ei enää ylletty. Tuolloin kasvua oli lähes 40 % edellisestä vuodesta ja 5,8 % edellisestä huippuvuodesta 1992. Koko rakennustuotannon, josta teollisuus- ja liikerakentaminen edustaa lähes kolmannesta, kaavio on tyypillinen maakunnan 1990-luvun kehitystä kuvaava kuva. 1990-luvun alun lasku oli selvästi nopeampi kuin lamasta nousu. Rakentaminen oli hiljaisinta vuonna 1995, jolloin rakennustuotanto oli kerrosalalla mitattuna vain 37,2 % vuoden 1991 tasosta. Vuonna 2000 uusien rakennusten neliömäärä oli yli 200 000 ja 2002 jo yli 226000. Vuoden 1991 huippuluvusta rakennustuotanto oli siis edelleen alle 65 %. Vuonna 2003 uustuotanto oli vain 132052 m2. Vuonna 2003 teollisuus- ja liikerakentamisen osuus kaikesta rakentamisesta oli vain 22,8 % vaikka muukin rakentaminen väheni. Vuonna 2003 Hämeessä valmistui asuinhuoneistoja 404 kappaletta eli yli 200 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2000 huippuluvusta jäätiin jälkeen lähes 400 asuinhuoneistoa. Vaikka elinkeinoelämän rakennusinvestoinneissa vuosi 1999 oli selvästi 1990- luvun huippuvuosi, koko rakennustuotannossa tapahtui laskua 8,5 % vuoteen 1998 verrattuna. Tämän vuosituhannen neljänä ensimmäisenä vuonna koko rakennustuotanto on ollut keskimäärin 6,4 % suurempaa kuin vuonna 1999. 33