K RANNIKON PUOLUSTAJA Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen ja Rannikon Puolustajain Killan julkaisema tiedotuslehti 6. Vuosikerta N:o 4/63 Joulukuu 1963 RtUY.n 30-vuotisjuhlapäivää vietettiin 23. 11. 63 Suomenlinnassa aurinkoisen, mutta muuten kolean ja tuulisen syyssään vallitessa. Aamupäivällä kävi yhdistyksen johtokunta kunniakäynnillä Hietaniemen hautausmaalla laskien seppeleet Suomen Marsalkan, tykistönkenraali V P Nenosen ja kenraaliluutnantti E I Järvisen hautakummuille. Viimeksi mainitussa tilaisuudessa oli mukana myös rouva Tony Järvinen. Vuosikokous juhlaväki kokoontui klo 12.00 Suomenlinnaan, jossa Vaasan Rannikkopatteristo komentajansa evl V Vuorelan johdolla esitti tämän hetken tykistöllistä toimintaansa raskaan ja kevyen patterin, keskiöitten, meri- ja maatulenjohtoasemien, mittausryhmän ym osalta. Selväpiirteinen esittely herätti sekä vanhemman että nuoremman rtupseeripolven vilkasta mielenkiintoa. Tämän jälkeen siirryttiin Suomenlinnan kirkon muistotaulujen edustalle, jossa seppeleen laskuin ja hetken hiljaisuudella kunnioitettiin sodissamme kaatuneitten rannikkotykistön sankarivainajien muistoa. Vuosijuhlassa Suomenlinnan upseerikerholla oli mukana arvovaltainen kutsuvierasjoukko, joista mainittakoon kunniajäsenemme kenrm N S ar i o, vara-amir O T Koivisto, rouvat T Järvinen, L Rik am a, E Härmälä, Puolustusneuvoston yleissihteeri ev K Pöyhönen, Suomen Kenttätykistön Säätiön puheenjohtaja ev L H ar v il a, Itupseeriyhdistyksen ev J J ar kk a, Meriupseeriyhdistyksen komdri K P e kk an en, Rannikon Puolustajain Killan ekon E Salovaara, Helsingin Reserviupseeripiirin joht Lehmuskoski, Rt-johtorenkaan ylil O N i s s in en ym. Lisäksi oli yhdistyksemme jäseniä upseerikerhon juhlasalin täydeltä yhteensä 80 upseeria. Vuosijuhlan ohjelmasta mainittakoon Helsingin Varuskunnan soittokunnan varsin paikallissävyiset musiikkiesitykset: Suomenlinna, Laatokan marssi, Kareliasarja ja Suomenlinnan kadetin marssi, oopperalaulaja Matti Piipposen yksinlaulu sekä ye-kapteeni A Pajusen mielenkiinnolla odotettu ja ansiokas juhlaesitelmä, mikä herätti vilkasta keskustelua pitkälti jälkikäteen. Vuosijuhlassa suoritetuissa palkitsemisissa tuli allekirjoittaneen osalle yhdistyksen kultainen ansiomerkki, josta yllätyksestä esitän nöyrän kiitokseni. Tyylitellyn Canet-tykin saivat yhdistystoiminta-ansioistaan evl V Vuorela ja evl J Soini sekä pienoisammuksen ev L Uski, apetusneuvos maj A Rautavaara, maj K Aarnio, kapt
M Lappalainen, kapt K Ignatius, kapt A Heimonen ja ylil O Nissinen. Vuosijuhlan "tapauksena" oli uuden ja hienon "Rannikkotykistön Vuosikirjan X-64" julkisuuteen saattaminen, mikä vuosikirja sai varauksettomasti kiittävän vastaanoton ja jokainen juhlamme kutsuvieras oman lahjakappaleensa. Tervehdyksien sarjan aloitti kenrm Sario, jonka sanoja ja ajatuksia yhdistyksemme alkuvuosilta seurattiin erityisellä mielenkiinnolla. Onnea ja menestystä toivottivat lisäksi Kenttätykistön Säätiö, Itupseeriyhdistys ynnä monet muut. Kirjeitse olivat yhdistystä onnitelleet mm puolustusministeri, puolustusvoimain komentaja, ye-päällikkö, tykistön tarkastaja, 2. ja 3. divisioonien komentajat jne. Juhlakokous päättyi perinteelliseen tapaan RSKY:n tarjoamiin maukkaisiin kahveihin. Varsinaisessa vuosikokouksessa johti puhetta evl E L a a k s on en. Uuden johtokunnan nuorentamisen merkeissä pyysi allekirjoittanut vapautusta puheenjohtajan tehtävistä sitä valitettavasti kuitenkaan saamatta. Johtokunnan nuorentaminen supistui siten taloudenhoitajan ja sihteerin vaihtoihin. Maj V Lappisen tilalle valittiin maj K Ar o- nen ja SKK:n oppilas kapt O Vehmaksen tilalle Itn M Peltomaa. Lisäksi Rann JP:n edustajaksi Moskovaan siirtyneen kapt J Lintusen tilalle valittiin maj A H u- kar i. Jäsenmaksujen suhteen esitettiin tilintarkastajien taholta periaate, että yhdistyksen varsinaiset kulut pitäisi peittää jäsenmaksuilla eikä muilla tuloilla. Monivaiheisen keskustelun jälkeen päätettiin korottaa jäsenmaksu entisestä 5,00 markasta 7,00 markkaan, johon sisältyy "Rannikon Puolustajan" tilausmaksu. Talousarvion uusiminen tällä pohjalla jätettiin johtokunnan tehtäväksi. Tulevan vuoden toimintasuunnitelman suhteen esitettiin käsitys, että se oli Ihan "johtokuntavoittoinen" varsinaisen jäsenistön jäädessä sen ulkopuolelle. Uusi johtokunta sai käsittääkseni tehtäväkseen etsiä parannusta tähänkin epäkohtaan ja suoralta kädeltä voitaneen jo nyt vedota jokaiseen jäseneen esimerkiksi uuden vuosikirjan nopean myynnin järjestämiseksi: muutaman vuosikirjan lunastaminen joululahjoiksi muissa aselajeissa palveleville hyville ystäville edistäisi omalta osaltaan sekä yhdistyksen että rannikkotykistön asiaa. Hautausapurenkaan maksuvalmiuden parantaminen jäi myös uuden johtokunnan huoleksi ja tuntuu siltä, että toisen 2,00 markan pohjamaksun esittäminen renkaan jäsenille osoittautunee välttämättömäksi. Illalla kokoontui Katajanokan upseerikerholle yhdistyksen jäseniä naisineen n 60 viettämään iltaa hyvän illallisen ja miellyttävän seurustelun ja tanssin merkeissä. Kenttätykistön Säätiön puheenjohtaja ev Harvila rouvineen kunnioitti iloksemme tätäkin tilaisuutta läsnäolollaan. Yleisvaikutelmaksi jäi viihtyisä ja miellyttävä, hauskoja rt-muistoja verestävä ilta, josta erilaatuisista syistä poisjääneet pääsivät mielestäni vain toiselle tilalle! Lähetän terveiseni ja hyvän joulun toivotukseni kaikille rannikkotykistömiehille ympäri Suomenniemen! HYVÄÄ JOULUA JA MENESTYK- SELLISTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE RANNIKON PUOLUS- TAJAN LUKIJOILLE! Toimitus Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen päiväjuhlan juhlayleisöä. RANNIKON PUOLUSTAJAIN KILLAN UUTISIA Rannikon Puolusta jäin Killan Kymenlaakson alaosasto järjesti 27. 10. 1963 onnistuneen retken Rankkiin. Sen aikana kiltaan liittyivät seuraavat kymmenen uutta jäsentä: Esko Oiva Iskanius Veikko Armas Jukkara Mauri Mikael Karemaa Eino Kääriäinen Matti Alvar Lahti Vilho Muinonen Erkki Emanuel Parikka Toivo Sinkkonen Veijo Kalervo Toikkanen Leo Henrik Helsingin paikallisosasto vietti 11. 12. 1963 onnistuneen pikkujoulujuhlan Kauppakillassa. Johtaja Helmut Hess piti tervehdyspuheen. Hän valotti samalla uuden toimintavuoden suunnitelmia, joista eräs keskeisimpiä on oman naisosaston perustaminen. Ajatus sai läsnäolleiden varauksettoman kannatuksen. Paikallisosaston puheenjohtaja S Värtö piti puuropuheen. Musiikista huolehti rytmikkäästi Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin aliupseerikoulun orkesteri. Illan huvimestarina toimi ekonomi Orko V i 1 a. Hänen johtamiensa laulujen, leikkien ja tanssin merkeissä sujui ilta pikkutunneille saakka. Mukana olleet kuusikymmentä kiltaveljeä ja -sisarta veivät juhlasta koteihinsa iloiset muistot ja runsaat arpajaisvoitot. Rannikon Puolusta jäin Killan johtokunnan jäsen, lainopin kandidaatti, kapteeni Väinö Heinikainen, joka killan perustamisesta alkaen on toiminut myös sen sihteerinä, on työkiireittensä vuoksi luopunut tästä tehtävästä. Uudeksi sihteeriksi työvaliokunta on kokouksessaan 28. 11. 1963 kutsunut majuri Pentti S i 1 v a s t i n, osoite Suomenlinna C 52 G 37, puhelin kotiin 66 82 96 ja virkaan 12 131/326. 10 3
TYKISTÖN KENRAALIMAJURI REINO ON TARKASTAJA HI RV A YLENNETTY KENRAALILUUTNANTIKSI 6. 12. 1963 Ye-kapteeni Aimo Pajunen MERIPUOLUSTUKSEN OSUUS JA ASEMA TÄMÄN PÄIVÄN SUOMEN TOTAALISESSA PUOLUSTUKSESSA (Otteita RtUY:n vuosijuhlaesitelmästä) Seuraavassa tarkastellaan aluksi materiaalista valmiutta, koska ensisijaisesti juuri siitä riippuu meripuolustuksen suorituskyky ja myös se hyökkäyksiä ehkäisevä arvo, mikä maanpuolustuksellemme annetaan. Varsinaisten taisteluvälineiden osalta havaitaan, että laivastomme tonnistomäärä, vaikka siihen lasketaan mukaan koululaiva Matti Kurki sekä hankitut, mutta vielä toimittamattomat kaksi Riga-lk:n saattajaa, on alle 6000 tn, eli hieman yli puolet siitä, minkä rauhansopimus sallisi. Onneksi kuitenkin keveiden, käytöltään monipuolisten alusten määrän suhteen meillä on tapahtunut ilahduttavaa kehitystä. Nuoli-luokan vartioveneitä on jo yksi sarja valmiina. Tykistöllistä iskuvoimaa tulevat puolestaan edustamaan hankitut Riga-lk:n saattajat sekä toivottavasti myöhemmin myöskin suunnitteilla olevat uuden tyyppiset tykkiveneet, joilla olisi tarkoitus vihdoinkin korvata jo toistakymmentä vuotta sitten romutetut neljä tykkivenettä. Keveän merikuljetuskaluston osalta on suoritettu aluevaltaus rakentamalla Kala- ja Kave-aluksia. Laivastomme strategisen päätaisteluvälineen muodostaa kuitenkin miina, jonka käytölle matalat ja saaristoiset vetemme antavat mitä parhaat edellytykset. Miina-aseen kehittämistä ei meillä suinkaan ole laiminlyöty ja vaikkei tämä laivastokalentereista ilmenekään miinavarastomme kasvavat tasaisesti sitä mukaa kuin määrärahat sallivat. Kiinteän rannikkotykistökaluston osalta sodanjälkeinen kehitys on pääasiassa rajoittunut modernisointityöhön. Linnakkeittemme selkärankana ovat edelleen tsaarivallan ajoilta periytyvät meille niin tutut tykkimallit, jotka ovat vain saaneet parannettuja ominaisuuksia ja uudentyyppisiä lisäosia. Raskas Canet-kalustomme modernisoitiin jo kerran sotien välissä ja nyt on toinen kierros menossa umpeen. Kulunut modernisointi- ja jälleenrakennusvaihe, johon on liittynyt monipuolinen johtamis- ja ampumamenetelmien uusimistyö, on kysynyt rannikkotykistöaselajilta runsaasti henkistä energiaa ja voimavaroja. Kuitenkaan ei voida sulkea silmiä siltä tosiasialta, että työn tulokset eivät ole ikuisesti kestävää laatua. Rannikkotykistön on materiaalisella sektorilla löydettävä uusia ratkaisumahdollisuuksia, mainittakoon vain keveät panssarintorjuntaohjusten tyyppiset aseet keveän tykistön tulen täydentäjinä. Olisi mitä toivottavinta, että kehittämistyön painopiste alkaisi yhä enemmän siirtyä näiden uusien ratkaisujen hakemiseen. Maanpuolustuksen materiaalisen valmiuden saattamiseksi puolustusvoimien tehtävien edellyttämälle tasolle on puolustusneuvostossa parhaillaan käsiteltävänä puolustuslaitoksen pitkän tähtäimen kehittämisohjelma. Tässä ohjelmassa on otettu huomioon alussa esitetyt perusteet meripuolustuksemme tarpeellisuudesta ja siksi siinä on meripuolustuksen kehittämisellä merkittävä osuus. Olisi toivottavaa, että ohjelma piakkoin saisi myönteisen ratkaisun, jolloin päästäisiin myös toteuttamaan siihen sisältyviä tarkistettua laivasto-ohjelmaa ja rannikkotykistön uudishankintoja. Materiaalisten seikkojen rinnalla on toinen tärkeä kysymys meripuolustuksen organisaatio. Tällä alalla eivät tulokset kuitenkaan ole riippuvaisia myönnetyistä määrärahoista, vaan puolustuslaitoksen omassa piirissä suoritetuista tutkimuksista ja niiden perusteella tehdyistä ratkaisuista. Asian luonteesta ja ehkä myös hankintamäärärahojen pienuudesta johtuen on organisaatiokysymys saanut ehkä suhteettomankin paljon huomiota osakseen. Erityisesti rannikkotykistön puolella ei ole ollut helppoa sopeutua nykyiseen järjestelmään, koska se on tiennyt syvällekäypää mullistusta aselajimme vaiheissa. Puuttumatta lähemmin nykyiseen organisaatioon ja siihen johtaneisiin syihin on avoimin silmin nähtävä monien saavutettujen ja usein mainittujen etujen rinnalla kaksi vakavaa epäkohtaa, joiden vaikutuksen lieventämiseksi meripuolustuksen aselajien tulisi työskennellä. Toinen on laivaston ja rannikkotykistön välisten siteiden höllentyminen ja toinen rannikon sodan ajan johtosuhteiden monihaarainen, komplisoitunut järjestely. Mitä ensin mainittuun seikkaan tulee, on kahden meripuolustuksen sisar aselajin hyvä yhteistoiminta ja siihen liittyvä koulutus kyettävä hoitamaan, oli rauhan ajan organisaatio minkälainen tahansa, eikä ole luultavaakaan, että tämä ajan mittaan tuottaisi voittamattomia vaikeuksia ylimenokauden hankaluuksista huolimatta. Sen sijaan rannikkosotatoimien johtaminen on kysymys, jonka tutkimista on edelleenkin jatkettava. Tällöin ei kuitenkaan ole mielekästä uhrata energiaa nykyisen rauhan ajan organisaation tarkoituksenmukaisuuden pohtimiseen, sillä rannikolla, jossa maa ja meri kohtaavat toisensa, on johtosuhteiden järjestely aina ollut vaikea kysymys. Kun meillä monien vaiheiden jälkeen on päädytty ratkaisuun, jossa rannikkotykistö kuuluu maavoimiin ja merivoimat ovat omana puolustushaaranaan, tulisi tätä lähtökohtana pitäen selvittää miten mm sodan ajan rannikon puolustuksesta huolehtivien johtoportaiden määrää voitaisiin nykyisestään vähentää ja tehtäviä yhdistää. Viime sotien aikana, rannikkoprikaati osoittautui monessa suhteessa hyväksi ratkaisuksi, eikä ole täysin selvää mitä on voitettu jakamalla sen tehtävät maavoimien yhtymän johtoportaan, meripiirin ja rannikkotykistörykmentin kesken. Painopistesuunnissa nykyinen järjestely on selväpiirteinen maihinnousuhyökkäysten torjunnasta vastaavat maavoimien yhtymät meri- ja ilmavoimien tukemana mutta vähemmän tärkeillä kaistoilla saattaisi olla mahdollisuuksia päästä nykyistä yksinkertaisempaan johtosuhteiden järjestelyyn. KIVEKÄS, KIRKE JA CANTERBURYN ARKKIPIISPA Rannikkotykistön Vuosikirjassa X-1964 on käs Rikaman mukaan toi ilmi käsityksensä eversti Rikama-vainajan kirjoituksessa "Suo- yllä mainitulla sanonnalla. men rannikkotykistön kehitysvaiheita" (si- Rikaman esittämä lause on kuitenkin ajavulla 44) seuraava lause: "Kenraali Kivek- tuksellisesti aivan toinen kuin minkä Kivekäs kään lausuma, että olisi ollut aivan sama, (ainakin allekirjoittaneelle) todella sanoi aivaikka Canterburyn arkkipiispa olisi lähetetty koinaan, nimittäin: "Olisi ollut aivan sama, tähän tehtävään, piti todellakin paikkansa ran- jos minut (siis Kivekäs) olisi lähetetty järjesnikkotykistöön nähden." tämään Canterburyn arkkipiispan asioita." Kysymyksessä on (samalla sivulla mainittu) Ymmärrettävästi tarkoitti kenraali Kivekäs englantilainen kenraali Kirke, joka oli 1920- sitä, että hänen kykynsä anglikaanisen kirkon luvulla täällä työskennelleen rannikkotykis- ja kenraali Kirken kyvyt Suomen rannikkotömme suunnittelutoimikunnan johtaja ja jon- tykistön järjestelyasioissa olivat samanarvoika asiantuntemuksesta tässä tehtävässä Kive- set ja ilmeisesti yhtä vähäiset. Arvi Koljonen 4 5
POIMINTOJA RtUYrn VUOSIKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJASTA TURUN RANNIKKO- TYKISTÖRYKMENTTI SUOMENLINNAN RANNIKKOTYKISTÖ- RYKMENTTI Yhdistyksen puheenjohtajan eversti V K a r- v i s e n avattua varsinaisen vuosikokouksen valittiin sen puheenjohtajaksi evl E Laaksonen ja sihteeriksi ltn M Peltomaa. Yhdistyksen sihteeri kapt O Vehmas esitti toimintakertomuksen ja taloudenhoitaja maj V Lappinen tilinpäätöksen, jotka kokous hyväksyi moitteitta ja myönsi johtokunnalle tili- ja vastuuvapauden. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen ev V Karvinen sekä johtokuntaan varsinaisiksi jäseniksi maj K Aronen, evl evp N Simonen, maj T V e r i ö ja kapt res K Ignatius. Kapt J Lintusen pyydettyä vapautusta johtokunnan jäsenyydestä ulkomaankomennuksen takia valittiin hänen tilalleen jäljellä olevaksi ajaksi maj A Hukari. Varajäseniksi valittiin maj A Kajaani, kapt L Rannisto, kapt A Tukiainen ja ltn M Peltomaa. Yhdistyksen johtokunta on vuodeksi 1964 siten seuraava: puheenjohtaja ev V Karvinen ja jäsenet evl N Simonen, evl V Vuorela, maj T Veriö, maj A Kajaani, maj A Hukari, maj K Aronen, kapt J Simonen, kapt L Rannisto, kapt A Tukiainen, kapt res K Ignatius, ylil J Niska ja ltn M Peltomaa. Yhdiistyfksen jäsenmaksuksi määrättiin 7 mk ja toimintasuunnitelmaksi hyväksyttiin alla oleva suunnitelma. Hautausapurenkaan hoito hyväksyttiin ja muutokset ensi vuoden rahoitukseen jätettiin uuden johtokunnan harkittavaksi. Seuraavaksi vuosikokouspaikaksi suositeltiin Kyminlinnaa tavanmukaisen vuorottelun perusteella. Kokouksen lopuksi evl evp A Merilä kiitti kokouksen osanottajien puolesta evl E Laaksosta hyvästä puheenjohdosta ja kokousjärjestelyistä. Kuluneen loppusyksyn kuluessa on lokakuun saapumiserä saanut sotilaan alkeisopetuksen alokkaina Kuuskaj askarissa ja Janhualla. Sotilasvala annettiin Rauman kauniissa Pyhän-Ristin kirkossa jo perinteelliseksi muodostunein menoin ohimarsseineen ja kunnianosoituksineen sankarihaudalla. Valakahvit juotiin Turun varuskuntasoittokunnan sävelten "tahdissa" seurakunnan Nuorten talolla. Raumalaiset seurasivat asiantuntevalla mielenkiinnolla juhlallisuuksia. Rykmentin suunnistuskilpailut pidettiin 25. 11.63 II patteriston järjestäminä Uudenkaupungin maastossa. Rata oli 10 km pituinen ja tehtävinä oli lisäksi kuljetun matkan ja etäisyyksien arviointi sekä suunnan määrääminen. Mieskohtaisen kilpailun parhaat: 1. alik Vennelä, H KoulPtri 1.20.20 2. kok Hyvönen, R KoulPtri 2.13.50 3. alok Vehmanen, V KoulPtri 2.18.25 Joukkuekilpailun voitti KoulPtrin I joukkue, I Pston joukkueen tullessa toiseksi. Joukkueen vahvuus oli 5, joihin kuului kokelas, ryhmänjohtaja ja loput tykkimiehiä tai alokkaita. Kolmen parhaan tulos otettiin huomioon. Rykmentin komentaja jakoi parhaille palkinnot. Henkilötietoja 6. 12. 63 rykmentin viestiupseeri, ylil V N u r- m i ylennettiin kapteeniksi ja komentotston Rykmentti suoritti yhteistoiminnassa VaaR- Pston kanssa RtUYrn 30-vuotisjuhlajärjestelyt. Muuta normaalista toiminnasta poikkeavaa ei syksyn kuluessa olekaan tapahtunut. Henkilötietoja: Ylikersantti Eero Aulis Lähteenmäki on siirretty Laivastolippueeseen 1. 12. 1963 komennettuna MeriSK:un ja nimitetty pursimiehen toimeen ylennettynä pursimieheksi. Kersantti Rauno Ilmari Rajasaari ylennetty ylikersantiksi 1. 12. 1963. on Kersantti Kauko Aatos L i s t o on suorittanut peruskurssin II jakson AseK:ssa ja nimitetty puolustuslaitoksen kers yp toimeen 1. 12. 1963. Kapt M Piensoho siirtyy 17. 12. 1963 HanRPstoon. Ylil V Skyttä komennettiin 4. 11. 1963 kapteenikurssille Tykistökouluun. 26. 10. 1963 päättyneeltä kadettikurssilta sai rykmentti yhden uuden upseerin, ltn Saarisen. Hänet määrättiin AUK:n opetusupseeriksi. päällikkö, ltn K A Friberg yliluutnantiksi. Ylikersantti E Var al a ja kersantti M Skog ovat suorittaneet peruskurssin tutkalinjan. Kers Skog suoriutui kurssin parhaaksi. r RANNNIKKOTYKISTÖN UPSEERIYHDISTYKSEN TOIMINTA- SUUNNITELMA VUODELLE 1964 1. Jatkuvan ja kiinteän yhteistoiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen Rannikon Puolustajan Kiltaan ja muihin aselajia lähellä oleviin yhdistyksiin sekä yhteisöihin. 2. Tiedotuslehden "Rannikon Puolustaja" julkaiseminen yhteistoimin Rannikon Puolustajain Killan kanssa. 3. Rannikkotykistölinjojen kadetti- ja upseerikurssien parhaiden oppilaiden palkitseminen. 4. Yhdistyksen julkaiseman Vuosikirja X 1964 ja muun kirjallisuuden myynti. 5. Hautausapurenkaan jäsenmäärän lisääminen. 6. Yhdistyksen taloudellisen aseman parantamiseen tähtäävät toimenpiteet. KAIKILLE LUKIJOILLE! Rannikkotykistön Vuosikirja X-1964 on ilmestynyt runsassisältöisenä 208 sivuisena ja runsaasti kuvitettuna. Kirjaa saa joukko-osastojen, PE:n, Tykistökoulun ja Merisotakoulun yhteysupseereilta, Suomalaisesta ja Akateemisesta kirjakaupasta, Kirjavälitys Oy:stä sekä yhdistyksen taloudenhoitajalta majuri K Aroselta Suomenlinnasta. Kirjan sisältö: Toimituksen sana Tykistön tarkastajan tervehdys Eversti V Karvinen: RtUY:n 30-vuotistaipaleelta Rannikkotykistön kenraalit Rannikkotykistöjoukko-osastojen liput ja kunniamarssit Eversti J L Rikama: Suomen rannikkotykistön kehitysvaiheita Ye-majuri A Kantola: Maihinnousun kuva toisen maailmansodan jälkeisten tapahtumien ja kehityksen valossa. Ye-majuri O Kettunen: Maavoimien osuus maihinnousun torjunnassa rannikollamme Ye-majuri V Lappinen: Ydinräj äh teiden vaikutus rannikon puolustukseen Ye-evl O Saari: Rannikkotykistön lasku toiminnan koneellistamisesta Majuri P Silvast: Eräs keino tulipatterin ampumateknillisen luotettavuuden määrittämiseksi Ye-evl, dipl ins P Myyryläinen: Suunta radioiden käyttömahdollisuudet rannikkotykistössä Ye-evl M Kumpula: Maahanlaskuista ennen ja nyt sekä niiden suoritusmahdollisuuksista olosuhteissamme Ye-evl Y Pohjanvirta: Utön taistelu 10. 8. 1915 Majuri O Airola: Vedenalaisen arkeologian tutkimustyöstä. J 10 1
HANGON RANNIKKO- PATTERISTO Syyskauden kohokohdan muodosti kouluammuntojen palkintojenjakotilaisuus. Saihan patteristo tänä vuonna kaikki tykistöammuntojen palkinnot vuodeksi haltuunsa. Jakotilaisuus oli erittäin juhlallinen kenrm Hirvan, evl Miettisen ja maj Kettusen edustaessa Pääesikunnan tykistöosastoa. Tulosluettelo muodostui seuraavanlaiseksi: Kilpailu "Karhulan maljasta" Järj Patteristo Risptrin Kvptrin Pistem. sija teholuku teholuku 1. HanRPsto 98,64 81,80 90,22 2. KotRPsto 97,09 76,28 86,69 3. I/SIRtR 93,32, 69,91 81,62 4. I/TurRtR 78,11 59,26 68,69 5. VaaRPsto 61,99 71,54 66,77 6. II/TurRtR 78,33 52,66 65,58 Kilpailu "Parhaasta yksiköstä' 5 Järjsija Koulutusyksikkö Pistem./am lukum. 1. örön patteri 90,22/2 2. Kirkonmaan patteri 86,69/2 3. Isosaaren patteri 81,62/2 4. 2./VaaRPsto 71,54/1 5. Utön patteri 68,69/2 6. Kuuskajaskarin patteri 65,50/2 Kilpailu "Tykistönkenraali V P Nenosen kiertopalkinnosta" Järjsija Patteri Teholuku 1. örö 98,64 2. Kirkonmaa 97,09 3. Isosaari 93.32 4. Kuuskajaskari 78.33 5. Utö 78,11 6. 2.VaaRPsto 61,99 Kilpailu "RSHY:n Järjsija 1. 2. 3. 4. 5. 6. Kilpailu Patteri örö Kirkonmaa 2./VaaRPsto Isosaari Utö Kuuskajaskari kiertopalkinnosta" Teholuku 81,80 76,28 71,54 69,91 59,26 52,66 "Tulenjohtajan Maljasta" Järjsija Tulenjohtaja Patteristo Menetelmä Teholuku 1. Ylil P Karvinen HanRPsto P 1 98,64 2. Ylil P Väyrynen KotRPsto P 1 97,09 3. Ylil T Sario I/SIRtR P 1 93,32 4. Ltn A Kilpinen HanRPsto P 2 81,80 5. Ltn P Suorauma II/TurRtR P 1 78,33 Tulosluetteloista voidaan nähdä, että kilpailu on ollut erittäin kireä. 8. 11. 1963 vannoi 15. 10. saapumiserä sotilasvalan Hangon kirkossa. Paraatin vastaanotti patteriston komentaja evl P Heikkilä. 30. 11 1963 tapahtui patteristossa komentajan vaihdos evl P Heikkilän siirtyessä Lounais-Suomen sotilasläänin esikuntapäälliköksi ja evl A Kurjen vastaanottaessa patteriston komentajan tehtävät. Patteristo pyytää kiittää evl P Heikkilää, rehtiä esimiestään, hänen patteriston hyväksi tekemästään työstä. 6. 12.63 vietti patteristo itsenäisyyspäivän juhlaa. Päivällä oli ohjelmassa kunnianosoitus sankarihaudalla ja päiväjuhla kaupungintalossa sekä iltajuhla upseeri- sekä aliupseerikerhoilla. Henkilötietoja: 7. 11. 1963 ylennetty kersanteiksi alikersantit Heikki Kustaa Aaltonen ja Onni Armas Valkonen. Palvelukseen ovat astuneet: 17. 10. 1963 alik Hannu Juhani Miettinen ja 23.10.63 alik Jouko Kullervo Grönlund ja määrätty väliaikaisina hoitamaan puolustuslaitoksen alemman palkkausluokan kersantin tointa. Ylil P Karvinen on määrätty oppilaaksi Tykistökoulun kapteenikurssille 4. 11. 1963. PATTERISTO KOTKAN RANNIKKO- Näkyvimmät toimet ovat itäisellä Suomenlahdella olleet ns sosiaalisella kentällä. Niinpä lokakuussa suoritettiin Kirkonmaassa metsämarssi, jolloin 1. Patteri kokonaisuudessaan perkasi antaumuksella saaren ryteikköisiä metsiä. Marraskuun alussa toteutettiin KotRPstossa Puolustusvoimain komentajan kehoittamaa sotainvalidien auttamistoimintaa. Kirkonmaan alokaspatteri ja Rankissa toimiva rt:n itkurssi kävivät kunnostamassa Kotkan seudun sotainvalidien omakotiasumuksia. Tätä työtä tullaan vielä loppuvuodesta jatkamaan. 3. D:n komentaja kenrl J Järventaus suoritti 19 20. 11. pstossa koulutustarkastuksen. Ensimmäisen päivän tarkastuskohteina olivat pston kantahenkilökunnan ohjesääntöjen tuntemus sekä alokaspatterin tiedot ja taidot. Yö kului kapt L Ranniston johtaman harjoituksen parissa. Toisena tarkastuspäivänä olivat esillä Rankin itkurssi ja Kyminlinnassa oleva esikuntapatteri. Pioneeritarkastaja kenrm T Saukkonen suoritti linnoitusalan tarkastuksen Kotkan edustalla olevilla saarilla marraskuun alussa. Ruotsinsalmen väylän avaaminen liikenteelle pari vuotta sitten vaikeutti pston talviliikennettä katkaisemalla jäätiet saariin. Yhteistoiminnassa Kymin kunnan kanssa tehtiin esitys ylikulkusillan tai väylälossin hankkimisesta. Nyt ovat asiat siinä pisteessä, että Kot- RPsto sekä 3. DE ovat jättäneet lausunnon hankkeesta ja hyvissä toiveissa eletään. Kirkonmaan asuntoalueella ovat jälleen kaivinkoneet ja sementtimyllyt käynnissä. Parhaillaan valmistuu rakennus, joka käsittää patterin päällikön asunnon ja neljä ns poikamiesasuntoa. Mainittu uudisrakennus valmistunee kesäkuuhun mennessä. Syksyn it-ammuntoja vainosi epävakainen sää. Monien katkoksien jälkeen saatiin kuitenkin sekä ilma- että pinta-ammunnat suoritettua. Itsenäisyyspäivänä kokoonnuttiin perinteelliseen tapaan Kotkan sankarihaudoille, jossa evl E Tulikoura ja maj E Pyysalo laskivat Pston seppeleen. VAASAN RANNIKKO- PATTERISTO VaaRPsto vietti 1. 12.63 11. vuosipäiväänsä Suomenlinnassa. Tämä oli ehikä patteriston viimeinen vuosipäivä Suomenlinnassa, sillä patteristo siirtynee ensi kesänä nimikkokaupunkiinsa Vaasaan. Vuosipäivän paraatin klo 11.00 otti vastaan tykistön tarkastaja kenrm R H i r- va. Kenttäjumalanpalveluksen jälkeen vannoivat lokakuun saapumiserän alokkaat sotilasvalan, jota seurasi ohimarssi. Juhlaesitelmän klo 12.00 alkaneessa päiväjuhlassa piti kapt A Tukiainen aiheesta "Vaasa varuskuntakaupunkina". Esitelmä antoi Vaasasta kaupunkina hyvin myönteisen kuvan vastapainoksi kivikkoisen ympäristön suomille sangen niukoille tykistön harjoittelumahdollisuuksille. Vaasalla on vanhat kunniakkaat perinteet varuskuntakaupunkina. Henkilötietoja Kapteeni, dipl insinööri K A Paasinen on siirretty VaaRPstosta 2. lk sotilasinsinööriksi UudSlE:aan 9. 12. 63. Vääpeli H Laukkanen selviytyi Meri- SK:n syksyn rukurssista (tuliasema) arvosanalla kiitettävä ja kurssin 1. oppilaana; vääpeli K Simpanen suoriutui vastaavasti RUK:n kurssilta (jv) arvosanalla hyvä. Onnittelumme heille! Kersantti P Hautala on ylennetty ylikersantiksi 1. 11. 63. Ylikersantti T E Ikonen on siirretty Psto/ UudPr:sta ja kersantti S T Liimakka PohmJP:sta (KAuK:ssa) VaaRPstoon 1. 11. 63. V-alikersantti A Nurkkala on astunut kersanttina vakinaiseen palvelukseen VaaRPstossa 1. 12.63 ja v-alikersantti E O L Niemelä on siirtynyt VaaRPstosta kersantin toimeen Hel- ItR:iin 16. 12. 63. RSKY:n lahjoittamat parhaan alokkaan lautaset saivat patteristossa 15. 10.63 saapumiserästä alokkaat J Y Pentikäinen (1. Ptri) ja P J T Korpinen (2. Ptri). RANNIKON PUOLUSTAJA 31. merikadettikurssin rt-linja osoitti yhtenäisyytensä kokoontumalla kaksi vuotta kadettikurssinsa päättymisen jälkeen yhteiseen illanviettoon 1. 11. 63 ravintola Arkadiassa. Mukana olivat kaikki kurssilaiset vaimoineen ja ystävättärineen. Yksi tosin vietti illan poikamiehenä, vaimon ollessa jatko-opinnoilla Ruotsissa. Ilta kului nopeasti ruokailun, kadettiajan muistojen ja tanssin merkeissä. Tällainen kokoontuminen todettiin tarpeelliseksi ja päätettiin tavata uudelleen samoissa merkeissä vuoden kuluttua. Henkilötietoja ylil P Väyrynen aloitti opiskelun Tykistökoulun kapteenikurssilla 4. 11. ja kapt H Kurki otti vastaan 1. Patterin päällikön tehtävät 12. 10. 63.. Ltn J Tiilikainen saapui patteristoon 33. Merikadettikurssilta 25. 10. Vääpeli E Peri täytti 50 v 11.12.63. KotRPsto toivottaa länsirannikon puolustajille Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta. RtUY:n ja Rannikon Puolustajain Killan tiedotuslehti n:o 4/63 Päätoimittaja evl V Vuorela, Suomenlinna, VaaRPsto Toimittajat: kapt M Lappalainen, Helsinki, P1M ltn P Uski, Suomenlinna, MeriSK Levikki: n 1100 kpl 122
TYKISTÖKOULU Kuten Rannikon Puolustajan lukijat havaitsevat ei lehtemme joukko-osastokuulumisten otsikoista löydy enää tutuksi tullutta sanaa MERISOTAKOULU. Sen tilalle on tullut ylle merkitty TYKISTÖKOULU. Tämä johtuu jo lehden edellisessä numerossa mainitusta rannikkotykistön sotakouluopetuksen siirtymisestä Merisotakoulusta Tykistökouluun, joka puolustusvoimain komentajan käskemänä toimeenpantiin kokeilukokoonpanon muodossa 16. 11. 1963. Tämä toimenpide oli johdonmukainen seuraus rannikkotykistöaselajin aseman muutoksista puolustuslaitoksen kokoonpanossa toisen maailmansodan jälkeen: rannikkotykistöhän siirrettiin merivoimista maavoimiin, jo v 1952 ja rannikkotykistön aselajijohto yhdistettiin kenttätykistön aselajijohdon kanssa saman aselajipäällikön tykistön tarkastajan alaiseksi v 1960. Tykistön tarkastajan alainen Tykistökoulu, joka tähän saakka on toiminut vain kenttätykistön sotakouluna, käsittää nyt johtajan, esikunnan, kenttätykistöosaston ja rannikkotykistöosaston. Koulun johtajana toimii eversti K Mäkipää, kenttätykistöosaston johtajana everstiluutnantti M Alajoki ja rannikkotykistöosaston johtajana everstiluutnantti O Saari. Kummassakin aselajiosastossa toimeenpannaan eriasteisia kursseja, jotka mahdollisimman paljon yhdistetään yhteiskursseiksi. Ensimmäinen näistä on jo käynnissä, nimittäin 4. 11. 1963 Santahaminassa alkanut Tykistön kapteenikurssi 16, jonka kenttätykistölinjalla on 18 ja rannikkotykistö linjalla 5 oppilasupseeria. Tässä vaiheessa siirtyivät rannikkotykistöstä Santahaminaan everstiluutnantti Saaren lisäksi kapteenikurssin opetusupseerina maj O A s- pinjaakko sekä Tykistökoulun koulutusupseerina kapteeni E Virmo ja toimistoaliupseerina kersantti K Mälkki. Muu henkilöstö toimii toistaiseksi Santahaminan majoitus- ja koulutustilojen puutteesta johtuen Suomenlinnassa Merisotakoulun suojissa. Niinpä siellä alkoi 29. 11. 1963 uusi rannikkotykistön reserviupseerikurssi, jonka nimi on nyt Maavoimien upseerikurssi 114:n rannikkotykistölinja. Viimeinen meripuolustuksen upseerikurssi, numeroltaan 48, päättyi Merisotakoulussa 8. 11. 1963. Tykistön sotakouluopetuksen uudelleen järjestelyn johdosta oli Tykistökoulussa 16. 11. 1963 juhlatilaisuus, jota kunnioittivat läsnäolollaan mm tykistön tarkastaja kenraalimajuri R Hirva ja PE:n tykistöosaston päällikkö eversti R Aaltonen. Tilaisuudessa, jossa oli läsnä laajentuneen Tykistökoulun koko henkilökunta, pitämässään esitelmässä koulun johtaja eversti Mäkipää totesi mm, että 40 vuoden erossa olon jälkeen kenttätykistön ja rannikkotykistön sotakouluopetus on jälleen yhdistetty Tykistökouluun. Itsenäisyyden alkuvuosinahan Suomen Tykistökoulussa 10 koulutettiin sekä kenttätykistön että rannikkotykistön henkilöstöä. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että tapahtunut siirtyminen Merisotakoulusta Tykistökouluun ei merkitse siteiden ja yhteistoiminnan katkeamista rannikkotykistön ja merivoimien välillä sotakouluopetuksessa. Mm kapteenikurssin rannikkotykistölinjalla on yhteinen sotapeli Merisotakoulun kapteenikurssin kanssa. Rannikkotykistön asema on sellainen, että sen on oltava yhteistoiminnassa muiden rannikolla toimivien joukkojen kanssa. Näitä ovat erityisesti vanha tuttavamme merivoimat, joiden kanssa rannikkotykistö muodostaa merirajojemme puolustuksen rungon. Näitä joukkoja on myös kenttätykistö, jonka kanssa rannikkotykistöllä on monia yhtymäkohtia tykistöllisen tehtävän suorituksessa. Vielä tällainen aselaji on jalkaväki, jota lähellä rannikkotykistö on luonteeltaan rinitamavastuullisena joukkona etulinjan puolustuskeskuksissaan. Yhteistoiminta näiden joukkojen kanssa on aina yhtä välttämätöntä, olipa rannikkotykistön rauhan aikainen asema mikä tahansa. JOHTOREN KAAN KU ULUMISIA OAj Syksyn aikana on toimintamme jälleen ollut erittäin vilkasta. 7. 10. vierailimme Merisotakoulussa tapaamassa reserviupseerikurssia. 20. 10. ja 10. 11. olimme kuntolenkeillä. 29. 10. kävimme mielenkiintoisella tutustumiskäynnillä VAKKURIN Kauppapuutarhassa Hyvinkäällä. 23. 11. olikin RtUY:n 30-vuotisjuhlakokous päivä- ja iltaj uhlineen. 9. 12. vierailimme It-kerhon kanssa Otaniemessä tutustumassa Valtion Poliisikouluun. Ja niinpä se vuosi kallistuukin kohti loppuaan ja kauden päättäjäiset vietämme totuttuun tapaan Suomenlinnan Upseerikerholla 19. 12. Kiittäen kuluneesta vuodesta toivotamme kaikille upseeriysrtävillemme oikein Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta JOHTORENGAS KATSAU KSIA Lehtemme alkaa julkaista tällä palstalla selostuksia ja poimintoja ulkomaisissa lehdissä esiintyneistä rannikon puolustusta koskevista yleisesityksistä ja teknillisluontoisista kirjoituksista, Myös omista asioistamme pyritään silloin tällöin kertomaan, joten lukijakunta pysynee entistä paremmin selvillä ajankohtaisista tapahtumista ja kehityksen viimeisistä saavutuksista. Ampuma- ja asetekniikassa on edetty parina viimeisenä vuosikymmenenä huimaa vauhtia. Eräänä silmiinpistävimpänä piirteenä on ollut sähköteknillisten koneistojen lisääntyminen ja runsas käyttäminen tulenjohto- ja mittausvälineissä sekä itse aseissa. Raketit, ohjukset ja rekyylittömät aseet ovat eräillä käyttöaloilla syrjäyttäneet lähes kokonaan aktiotykistön. Ohjuksien avulla on lisäksi saavutettu sellaisia kantamia ja tarkkuuksia, joista puhuminen vielä toisen maailmansodan aikana olisi vaikuttanut katteettomalta liioittelulta. Ydinräjähteet, joita voidaan toimittaa kohteisiinsa ohjuksissa, lentokoneissa tai ampumalla tavallisella aktiotykillä, asettavat suojautumiselle monin verroin suuremmat vaatimukset kuin mikään aikaisempi asevaikutus. NORJAN RANNIKKOPUOL Ylle merkityn otsikon puitteissa tekee norjalainen entinen rannikkoprikaatin, komentaja L Leiditz selkoa mielipiteistään "Norsk Tidsskrift for Sjdvesen"-lehden n:ssa 5/1963. Artikkelin norjankielinen nimi on "Organisasjonen av det Norska Kystforsvaret". Kääntänyt ja lyhennelmän laatinut maj A A S a- lin. Norjan ja Ruotsin rannikkopuolustuksen kehitystä on aikaisemmin laajemmin käsitelty Rannikkotykistön Vuosikirjassa IX-1962. Heti kirjoituksensa alussa Leiditz toteaa, että on toisaalta ehkä aikaista lausua mielipiteitä viime vuosien aikaisista rannikkotykistön eri organisaatiovaiheista, mutta kun toisaalta 16 17 vuoden sisällä on 3 perusteellista organi- Vesi- ja maakulkuneuvojen alalla on kehitys kulkenut yhä nopeampia ja ketterämpiä tyyppejä kohti. Niin vedenalaisten kuin pinta-alustenkin suoritusarvot ovat lisääntyneet jopa moninkertaisiksi ja maastoajoneuvojen kulkukelpoisuus alkaa olla taattu myös talviolosuhteissa. Nopeimmat ilma-alukset saavuttavat kaksin- ja kolminkertaisia äänennopeuksia ja kuljetuskoneiden kuormauskyky on yllättävän suuri; raskaimmat ottavat kuormaa aina 40 tonnia. Edellä on voitu vain viitata suuriin sodankäyntivälineiden kokonaisuuksiin ja alalla tapahtuneen kehityksen suuntaan. Sen lisäksi on vielä lukemattomia yksityiskohtia, hyvin mielenkiintoisia ja usein vasta pitkällisen uurastuksen tuloksia, joita kannattaisi näilläkin palstoilla esitellä. Rajoittuminen rannikon puolustuksen piiriin ei lopultakaan suuresti supista käsiteltävää asiapaljoutta, sillä taistelu rannikolla sisältää taistelua merellä, ilmassa ja maalla. Eräs tämän hetken keskeisimpiä kysymyksiä on tykin ja ohjuksen välinen suhde merimaalien tulittamisessa. Maissa, joissa ohjusten kehityksen seuraaminen ja mukana pysyminen on ollut koko ajan mahdollista, omataan alalta runsaasti käytännön kokemuksia. Meillä esiintyy monasti yhtä runsaasti asiantuntemattomuuteen perustuvaa toiveajattelua ja osittain vääriä käsityksiä ohjusten kaikkivoipaisuudesta, joten asia kaipaa ilmeisesti selvennystä. Olkoon tämä maininta samalla "lohdutuksena" niille todellisille tykkimiehille, jotka haluavat aina ja jatkuvasti kehittää asettaan yhä paremmaksi. Siihenkin on vielä mahdollisuuksia. Tilanne muussa maailmassa näyttää siltä, että järeä rannikkotykki on siirtynyt syrjään ohjuksen tieltä. Syykin on selvä. Taistelulaivat, joita vastaan pystyttiin taistelemaan rannalta käsin järeillä tykeillä, on hylätty ja romutettu. Jos sitten joitain vastaavia maaleja ilmaantuu rannikon lähelle, tulitetaan niitä ohjuksilla, joista on tähänkin tarkoitukseen sopivia valittavissa. Suurvalloissa on käytettävissä myös lentokoneita, jotka pystyvät tuhoamaan tehokkaasti sellaisia maaleja, jotka muuten kuuluisivat järeän tykistön alaan. Raskaan ja kevyen tykistön korvaaminen ohjuksilla on ollut huomattavasti vähäisempää. Päinvastoin on suunniteltu uusia nykyaikaisia tykkejä kummassakin kaliiperiluokassa. Näille on ominaista suuri tulinopeus, joten ne pystyvät saamaan aikaan ainakin saman tulitiheyden kuin vastaava vanha nelitykkinen patteri. Tämä on mahdollista automaattilatauksen ja putken kulumista vähentävien keinojen ansiosta. Vähemmän lämpöä kehittävät ns "kylmät ruudit", kulumisen kannalta edullinen paineen muodostus putkessa ja sisusputkien nestejäähdytys lisäävät putken kestoikää. Tulen tarkkuus on entistä suurempi tutkamittauksen ja sähköisten laskimien ansiosta, eikä tulinopeudesta olisikaan mitään hyötyä, jos lyhyitä ryöppyjä ei saataisi kohdalleen. Kehityksen suunta on moottoroidulla tykistöllä sama, telalavettinen tykki näyttää valtaavan yhä enemmän alaa. Lyhyitä 3 6 km:n etäisyyksiä varten on useissa maissa otettu käyttöön alunperin panssarintorjuntaan kehitettyjen johdinohjattujen ohjusten merimaaliammuntaan sopivia muunnoksia. Tällaisia ovat mm ranskalaiset SS 11 ja SS 12 ohjukset. Rannikon aseistuksessa jatkuu vielä murroskausi monessakin mielessä, mutta toivottavasti meilläkin nähdään lähitulevaisuudessa uusia ja mielenkiintoisia taisteluvälineitä. Majuri A Kajaani STUKSEN ORGANISAATIO saatiomuutosta tehty, on tässä aihetta kyllin mielipiteiden julkituomiseen. Johdattaakseen lukijansa paremmin aiheeseen kirjoittaja kuvailee Tanskan rannikkopuolustuksen (Kystdefensionen) perusrakennetta, koska hän on havaitsevinaan sen antaneen vaikutteita viimeisimmälle norjalaiselle rannikkopuolustusorganisaaitiolle. Hän. toteaa tanskalaisen rt-upseerin kuuluneen jo vuosia meriupseerikuntaan, jolla järjestelyllä heille on mm hankittu kohtuulliset ylenemismahdollisuudet. Itse organisaatio vaikuttaa voimakkaan keskittyneisyytensä vuoksi kirjoittajasta enemmänkin yksinkertaistetulta kuin tehokkaalta ja hänen mielestään olisi jako alueel- 11
^inmn V i ; siin sittenkin parempi, vaikk iskän alueellisen pienuuden h y ' i ertailun vuoksi on syytä iuoati iyös toiseen naapurimaahan Ruotsiin ja sen rannikkopuolustukseen. Tämän tarkastelun pohjaksi on kuitenkin palattava ajassa taaksepäin aina I maailmansotaa edeltäneisiin vuosiin, jolloin Yhdysvaltain ja Englannin rannikkotykistöaselajit olivat esimerkkeinä useimpien eurooppalaisten maiden rannikkopuolustusjärjestelyille. Sodasta saatujen kokemusten perusteella muutettiin rannikkotykistö enemmän tai vähemmän "puhdasoppisesta" tykistöaselajista kummassakin maassa ns merijalkaväeksi, jossa on jalkaväen lisäksi tykistöä, ohjuksia ja amfibio-osastoja. Ruotsikin perusti oman rannikkopuolustuksensa näiden em esimerkkien mukaan, mutta vielä ei ole kukaan vastuuntuntoinen virkamies sen enempää Norjassa kuin Ruotsissakaan esittänyt vaatimusta "puhdasoppisen" rannikkotykistön lopettamisesta ja korvaamisesta jollakin muulla. Sensijaan on Ruotsissa jo vuosia tehty määrätietoisesti työtä määrätynlaisten keveiden rt-yksiköiden saamiseksi kullekin 5 rannikkopuolustusalueelle. Näitä yksiköitä kutsutaan sulkuyksiköiksi (norj Sperreforband) vastaa meillä lähinnä torjuntayksiköitä (torjuntakäsitettä) ja organisatoorisesti meikäläistä patteristo- (spärrbataljon) ja patteriastetta (spärrkompani). Näiden avulla pyritään luomaan tilapäissulkuj; niille rannikon osille, joilla ei ole kiinteitä linnoituslaitteita kuten ennenkaikkea saaristoon ja niihin kuuluu paitsi ranniikkojääkäreitä (ruots kustjägare), kevyttä moottoroitua rannikkotykistöä ja ohjuksia, miinoja ym vedenalaisia taisteluvälineitä sekä venekalustoa. Kirjoittajalla on ilmeisesti syynsä siihen, että hän on näin perusteellisesti puuttunut aiheessaan Ruotsin rannikkopuolustuksen rakenteeseen. Hän toteaakin tämän tarkastelunsa pohjalta, että juuri Kuninkaallinen Ruotsin Rannikkotykistö muodostaakin koko Ruotsin invaasiopuolustuksen selkärangan ja olosuhteet huomioonottaen pitäisi tämän olla tavoitteena myös Norjan rannikkotykistöllä. Tähän ajatukseen liittyen kertoo kirjoittaja kuulleensa hajaääniä Norjan rannikkotykistön lopettamisen puolesta ja sen korvaamiseksi merijalkaväellä, mutta hän pitää tätä ratkaisua vähemmän sopivana ja tuskin aktuellinakaan, kun ottaa huomioon Laivaston jälleenrakennusohjelman sekä ne osittain yhä vieläkin ensiluokkaiset linnoituslaitteet tykisitöineen, jotka jäivät saksalaisilta v 1945. Näistä osa on kuitenkin säästäväisyyssyistä "riisuttu" ja näiden tilalle pitäisi saada jotain muuta esim sulkuosastoja. Näissäkin olisi ns merijalkaväen (norj marinejegere) lisäksi kevyttä, moottoroitua rannikkotykistöä, sulkuvälineistöä jne ja näitä sulkuosastoja pitäisi saada kullökin puolustusalueelle. Ajatus tuntuu uudelta ja käytännössä ei sitä ole voitu kokeilla ja kirjoittajan tietämän mukaan niiden henkilöiden luku, joilla on tämänlaatuista käytännön johtajakoulutusta, on perin pieni. Kirjoituksen se osa, jonka pitäisi sisältää vertailun eri organisaatioiden välillä, on perin vähäsanainen nykyhetken organisaatiosta. Sen sijaan selvitellään II maailmansodan jälkeistä rannikkoprikaatia ja kirjoittaja tuo korostetusti esille sen, että vaikka kohta tällaisia prikaateja oli noin 1 puolustusaluetta kohden ja kaikessa toiminnassaan siihen liittyen, oli ko rannikkoprikaati kaikin tavoin itsenäinen yhtymä. Sillä oli oma johtonsa ja omat harjoittelutilansa ja -välineensä. Koulutus saattoi sen vuoksi olla riittävän monipuolista ja suunnitelmallista ja rauhanajan valmiuskin voitiin ylläpitää korkeana. Koska järjestelmästä luovuttiin, täytyi siitä löytyä myös oleellisia vikoja. Eräinä tällaisina pitää kirjoittaja turhan raskasta ja päällekkäistä huolto- ja hallinto-organisaatiota, jossa saman alan edustajat saattoivat virastoissaan tai toimistoissaan olla jopa viereisissä huoneissa edustaen puolustusalueen esikuntaa ja rannikkoprikaatia. Toinen ja ilmeisesti raskain vika oli se, että hyvin koulutetusta päällystöstä ja alipäällystöstä oli kova pula. Oslossa toimiva pääesikunta piti ilmeisesti rannikkoprikaatiorganisaatiota eduistaan huolimatta kalliina ja palasi sotaa edeltäneeseen "linnoitusorganisaatioon", joka ilmeisesti oli halvempi, mutta ainakin kirjoittajan mielestä vei pohjan pois koko järjestetyltä koulutukselta. Paitsi koulutukselle tuomiaan hajasijoituksen ja joukkojen pienuuden aiheuttamia haittoja, sisälsi uusi "linnoitusorganisaatio" koko aselajin olemassaoloonkin vaikuttavia tekijöitä. Rannikkoprikaatit olivat itsenäisiä yhtymiä, "linnoitusorganisaatio" sen sijaan pirstoi sen joukot pieniksi osiksi ja "linnoituksen" komentajasta tulisi vain puolustusalueen komentajan apulainen, jolla virkamiehellä ei kirjoittajan mukaan ole paljon sanomista Norjan maavoimien organisaatioon. Upseerin ammatti ei ilmeisesti Norjassakaan ole kaikkina aikoina ollut kovin suosittu ja kirjoittaja ihmetteleekin senvuoksi kovasti, miksi vielä omien sotilasviranomaistenkin on tehtävä kaikkensa, jotta ammatista tulisi vielä vähemmän suosittu. Hän päätyikin tämän ja muiden syiden vuoksi ehdottamaan rannikkoprikaatin kaltaista organisaatiota, jossa olisi rannikkotykistörykmenttejä (tai vastaavia) ja ennen mainittuja sulkuosastoja yhdessä ja samassa yhtymässä, jolla on oma vastuunalainen johto. Tällä tavoin muodostettuna ja asianmukaisesti koulutettuna tulisi Norjankin rannikkotykistöstä koko maan invaasiopuolustuksen selkäranka. Yhteenvetona kirjoittaja toteaa, että Norjan rannikkotykistön loiston päivät ovat niin kaukana menneisyydessä, että tuskin kukaan enää palveluksessa oleva niitä muistaa. Ellei haluta kertakaikkiaan "haudata" rannikkotykistöä aselajina on syytä mitä kiireimmin puuttua epäkohtiin. Henkilökysymyksestä lausuu kirjoittaja lopuksi mielipiteenään, että merisotakoulutuksen saanut upseeri sittenkin ehkä paremmin pystyy käyttämään saariston pikkutilanteita ja erikoisolosuhteita hyväkseen kuin maavoimien upseeri, jonka koulutus on annettu vallan erilaisia olosuhteita ja toimintamaastoa silmällä pitäen. Helsinki 1963. Maalaiskuntien Liiton Kirjapaino.