15.1. 2016 Sydämenlyöntejä, burleskia ja Brahmsia Tampere Filharmonia Anu Tali, kapellimestari Tamara Stefanovich, piano
Perjantai 15.1.2016 klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Anu Tali, kapellimestari Tamara Stefanovich, piano KAIJA SAARIAHO (s. 1952) Forty Heartbeats Five beats for surrounding cities First beat for being born Two beats for two daughters Three beats for three composers Five beats for surrounding nature Five beats for life force Four beats for two times two sisters Four beats for three friends One beat for a good night s sleep with one beat in slow motion One beat for life in us Three beats for two instruments Five beats for life surrounding us RICHARD STRAUSS (1864 1949) Burleski d-molli pianolle ja orkesterille VÄLIAIKA JOHANNES BRAHMS (1833 1897) Sinfonia nro 3 F-duuri, op 90 I Allegro con brio II Andante III Poco allegretto IV Allegro Konsertti päättyy noin klo 21. Konsertissa valokuvaaminen ja muu taltiointi on kielletty. Orkesteria tukee: TAMPERE FILHARMONIA Orkesterin pääyhteistyökumppani: Konserttimestari Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen, 3. konserttimestari Riikka Marttila* Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Lotta Laaksonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Martti Wiklund Riikka Alakärppä tp. Hong You tp. Nuppu Komsi tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk, sooloaltisti György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anneli Heinola Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Sello Lauri Kankkunen* Panu Saari*** Reinis Birznieks Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Sampo Liukko *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen Elina Sipilä Virpi Välimäki Juho Nissi tp. Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Joni Armio*** Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Juha Kleemola Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Nei Asakawa*tp. Nina Johnson*** Seppo Planman Oboe Eva Neuszerova*tp. Kari Nikkanen Klarinetti Mark Reding** Reetta Näätänen Fagotti Aleksei Dmitriev* Alexandru Cozma*** Eri Ikeda Käyrätorvi Jouni Suuronen** Pasi Tiitinen*** Timo Ruskeepää Jaakko Välimäki Trumpetti Alessandro Chiavetta** Tapio Kilpinen Pasuuna Vygantas Silinskas** Mikhail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Petér Fodor*** Lyömäsoittimet Tuomo Oravakangas*** Harppu Kirsti Vartiainen* Kosketinsoittimet Ville Hautakangas*tp. Illan kokoonpano
Erik Riikoja Marco Borggreve Anu Tali kuuluu uuden sukupolven kiinnostavimpiin kapel-limestareihin. Hän esiintyy säännöllisesti niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Japanissakin. Sen lisäksi, että Tali on johtanut maailman johtavia orkestereita, hän on kysytty oopperakapellimestari. Elokuusta 2013 alkaen Tali on toiminut Sarasota Orchestran musiikillisena johtajana. Lisäksi hän on ylikapellimestarina Nordic Symphony Orchestrassa, jonka perusti sisarensa Kadri Talin kanssa 1997. Musiikkiopintonsa Anu Tali aloitti pianon soitolla. Orkesterinjohtoa hän opiskeli Viron musiikkiakatemiassa Kuno Arengin, Toomas Kaptenin ja Roman Matsowin johdolla. Häntä ovat opettaneet myös Ilya Mussin, Leonid Kortchmar ja Jorma Panula. Lumoavista tulkinnoista tunnettu Tamara Stefanovich kiertää säännöllisesti kansainvälisillä festivaaleilla ja vierailee johtavien orkestereiden solistina. Hän on esiintynyt muun muassa Clevelandin, Chigagon, Bambergin ja Lontoon orkestereiden kanssa. Hän on työskennellyt nimekkäiden kapellimestareiden kanssa mukaan lukien Esa- Pekka Salonen, Vladimir Ashkenazy, Osmo Väskä ja Vladimir Jurowski. Viimeaikaisiin kiinnityksiin ovat kuuluneet muun muassa debyytti Sarasota Orchestrassa, vierailu Islannin sinfoniaorkesterissa ja laaja resitaalikiertue Yhdysvalloissa Pierre Boulezin 90-vuotisjuhlan kunniaksi. Lisäksi Stefanovich opettaa Kölnin musiikkikorkeakoulussa. Tampere Filharmonian kevätkauden avaa Forty Heartbeats, jonka Kaija Saariaho kirjoitti säveltäjäystäviensä Magnus Lindbergin ja Esa-Pekka Salosen 40-vuotisjuhlien kunniaksi kesällä 1998. Teoksen kaksitoista osaa kuvaa elämää ympärillämme. Osien nimien mukaisesti sydämenlyönnit sykkivät ympäröiville kaupungeille, syntymälle, kahdelle tyttärelle, kolmelle säveltäjälle, ympäröivälle luonnolle, elämän voimalle, kaksi kertaa kahdelle siskolle, kolmelle ystävälle, hyvälle yöunelle ja hitaasti, elämälle meissä, kahdelle instrumentille ja ympäröivälle elämälle. Varsinaisen sykkeen tänä iltana määrää kapellimestari: hän vastaa melko vapaastikin teoksen esitysnopeuksista ja osien soittojärjestyksestä. Säveltäjän merkintöjen mukaan joitakin osia voidaan myös toistaa, mikäli niin halutaan. Tänä iltana kukin osa soitetaan vain kerran. Ensimmäiseksi Tali on valinnut First beat for being born -osan, jonka jälkeen loput yksitoista soitetaan partituurijärjestyksessä, siis Saariahon saatesanojen mukaan siinä järjestyksessä, jossa hän ne sävelsi. Tali pitää teoksesta kovasti. Hän on johtanut Saariahoa aiemminkin, mutta tässä illassa on jotakin erityistä. Kukaan ei soita suomalaista musiikkia niin hyvin kuin suomalaiset. Se on niin hienoa, kun musiikki todella tunnetaan ja tiedetään. Heti ensimmäisestä harjoituksesta alkaen oli sellainen olo, että tämä on nyt tälle orkesterille sellaista omaa, virolaiskapellimestari iloitsee. Saariahon kappaleesta siirrytään sata vuotta taaksepäin. Molemmat illan pääteokset valmistuivat 1880-luvun Saksassa, mutta ensiksi kuultavan kantaesitystä epäröitiin ja odoteltiin aina seuraavalle vuosikymmenelle saakka. Richard Strauss sävelsi nykyään Burleski-nimeä kantavan piano-orkesteriteoksensa vuosina 1885 1886. Nuo kiireiset nuoruusvuodet näyttelivät merkittävää roolia Straussin säveltäjänuralla, sillä nimenomaan silloisen asuinpaikkansa Meiningenin maineikkaassa teatterissa Strauss uppoutui täydellisesti draamaan ja jäi pahasti koukkuun. Teatterivillitys vei hänen tyylinsä kohti päätuotannon, sävelrunojen, tarinoivaa maailmaa. Hieman päälle parikymppinen Strauss otti ensimmäisiä askeleita aivan omalla tiellään. Vaikka ai-
kalaissäveltäjien vaikutus oli suuri, oli hän löytänyt jotakin uniikkia; sen dramatiikan, sen kauneuden, sen rempseyden ja sen hulluuden, jotka myöhemmin saivat hänen sävelrunonsa hengittämään. Omintakeinen teos, valmistuessaan vielä nimeltään Scherzo, ei kuitenkaan vakuuttanut kaikkia. Straussin suuresti kunnioittama kapellimestari, pianisti, säveltäjä ja musiikkivaikuttaja Hans von Bülow ei nimittäin nähnyt päättömän vaikeassa sävellyksessä järjen häivähdystä. Strauss lienee kaavaillut nimenomaan Bülowia kantaesityksen solistiksi ja juuri siksi virtuoosisen, mutta pienikätisen ja hyvin kriittisen miehen lausuma tuomio harmitti. Strauss lannistui, mutta vain hetkeksi. Teos kaivettiin uudelleen esiin pari vuotta myöhemmin, kun huippupianisti Eugen d Albert kiinnostui teoksesta ja halusi esittää sen. Strauss rohkaistui lopulta ja johti itse kantaesityksen Eisenachissa kesäkuussa 1890. Nyt nimenä oli Burleski, joka viittaa ilkkumiseen, pilailuun ja ilveilyyn; eräänlainen päättömyys on todella läsnä ja myöhemmin Don Juan -sävelrunoon päätynyt hullunkurisen huoleton asenne nostelee päätään. Vaikka Bülow ei heti ajatusta ostanutkaan, oli teoksella silti taattu tulevaisuus. Strauss ei itsekään ollut täysin vakuuttunut, sillä hän ei myynyt teostaan hittiaineksen aistineille kustantajille. Pahimmasta kritiikistä ja mahdollisesti ylimääräisestä rahasta päästyään hän kuitenkin luovutti ja Burleski julkaistiin tämänkin konsertin yleisön onneksi vuonna 1894. Kapellimestari Tali odottaa iltaa innostuneena: Olen esiintynyt Tamara Stefanovichin kanssa aiemminkin, silloin ohjelmassa oli Mozartia. Uskon, että hän on juuri sellainen hurja pianisti, jonka Straussin Burleski vaatii, ja odotan kovasti, mitä hän saa sen kanssa aikaan. Väliajan jälkeen vuorossa on Johannes Brahms, jonka kaikki neljä sinfoniaa kuullaan Tampere Filharmonian keväässä. Kolmannesta aloitetaan. Se, kuten muutkin Brahmsin sinfoniat, on kypsää sävelmateriaalia. Edeltäjiensä varjoja kammoksuva Brahms nimittäin eleli kokemuksia ja ideoita keräillen yli neljä vuosikymmentä ennen kuin sai viimeisteltyä ensimmäisen sinfoniansa vuonna 1876. Seuraava valmistui jo vuoden päästä, mutta kolmatta saatiin taas odottaa. Se sai lopulta kantaesityksensä joulukuisessa Wienissä vuonna 1883. Hans von Bülowilla oli lusikkansa sopassa myös Brahmsin teoksen alkutaipaleella. Hän järjesteli kolmannen sinfonian esityksiä ympäri Eurooppaa, ja menestys oli aina huikea. Toisin kuin Straussin päättömään Burleskiin, jota Bülow tosin lopulta johti itsekin, Brahmsin kolmanteen sinfoniaan saksalaisvaikuttaja uskoi vakaasti. Jo ensimmäisissä esityksissä yleisö osoitti hurmioituneena suosiotaan, ja Brahmsin epäilijätkin hiljenivät. Kolmanteen osaan, repivän herkkään poco allegroon tykästyttiin erityisesti, ja se soitettiinkin useissa konserteissa kahteen kertaan. Tarttuvan osan voittokulku ei ole vieläkään pysähtynyt. 2000-luvulla on esimerkiksi tehty elokuvia, joiden ääniraidoissa juuri tällä musiikilla on tärkeä rooli. Kolmannen sinfonian alku ja loppu soivat merkityksellisin sävelin. Läpi historian taiteilijat ovat sijoitelleet teoksiinsa sävelnimiin pohjautuvia viittauksia henkilöihin tai vaikkapa merkittäviin lauseisiin. Tunnetuimpia viittauksia on isä-bachin itsensäkin viljelemä allekirjoitus, b-a-c-h-sävelkulku. Myös Brahms kikkaili teoksiinsa kryptisiä merkityssisältöjä, kuten ystäviensä nimiä. Kolmannessa sinfoniassa tärkeänä on pidetty f-as-f- tai lopussa f-a-f-sävelkulkua. Sen on katsottu viittaavan yhteen Brahmsin henkilökohtaisista motoista. Unkarilaisviulisti Joseph Joachimin omakseen kokema saksalaisromanttinen lause frei aber einsam, vapaa mutta yksinäinen, sai Brahmsin ystävineen kirjoittamaan FAE-sonaatin 1850-luvun alkupuolella. Myöhemmin Brahms muokkasi lausahduksen omaan suuhunsa ja sävelistöönsä sopivaksi: frei aber froh, vapaa mutta onnellinen. Brahmsilla oli useita rakkaita läheisiä, mutta luonteeltaan hän oli itsenäinen ja ennen kaikkea ikuinen poikamies. Mikäli kolmatta sinfoniaa on uskominen, ei tilanne häntä haitannut. Hyväksyvää mottoa julistavat sävelet soivat lopuksi duurissa. Keski-ikäinen saksalaissäveltäjä kirjoitti todella jotakin edeltäjiensä varjoista vapautunutta ja lopulta onnellista. Illan kapellimestarin mukaan teos sopii Filharmonialle täydellisesti: Juuri tällaista sointia täällä on ilmeisesti kehitetty viimeaikoina. Brahmsissa on juuri sellaista pehmeää soundia, joka Tampereen orkesterista irtoaa tosi hienosti. Tästä tulee upea ilta. Olen niin iloinen, että saan olla mukana. Teksti: Maija Leino
20 vuotta Faunien iltapäiviä Tampere-talon Pienessä salissa klo 15 Su 24.1. Juhlavuoden avaus Turriago: Sonaatti tuuballe ja pianolle Zimmermann: Trio Mendelssohn: Oktetto Faunit tutuiksi 20 vuotta kamarimusiikkia -keskustelutilaisuus klo 14 Su 21.2. Prokofjev kohtaa romantikot Bruch: Acht stücke, osia Prokofjev: Sonaatti viululle ja pianolle Dohnányi: Pianokvintetto Su 20.3. Barokkia ja jousitrioja Bertali: Sonata á 3 Biber: Sonata á 3 Corelli: Sonaatti Hammo: Uusi teos, kantaesitys Schubert: Jousitrio Keskeneräinen Schubert: Jousitrio Su 24.4. Mozart & Kaipainen Mozart: Huilukvartetto Kaipainen: Jousikvartetto nro 5 Mozart: Kvintetto puhaltimille ja pianolle Liput 9/6 Tampere-talon Lipputoimisto, Kulttuurimyymälä Aplodi sekä Lippupiste. Lippupisteellä palvelumaksu. Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen TAMPERE FILHARMONIA www.tamperefilharmonia.fi