KIRJALLINEN KYSYMYS 658/2013 vp EU:n alueelta Suomeen tuotujen autojen autoveron arvonlisäveron korvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Vuosina 2002 2005 EU:n alueelta Suomeen tuotujen autojen autoverosta piti maksaa arvonlisäveroa, jonka korkein oikeus on hiljattain katsonut lainvastaiseksi. EY-tuomioistuin totesi autoveron arvonlisäveron EU:n lainsäädännön vastaiseksi vuonna 2009. Tuolloin laittomaksi todettua veroa palautettiin niille yksityisautoilijoille, jotka olivat tuoneet auton maahan vuonna 2006 tai sen jälkeen. Näillä näkymin vuosina 2002 2005 laitonta veroa maksaneille ei ole luvassa palautuksia. Tullin tulkinnan mukaan he voivat saada korvausta vain, jos ovat ehtineet tehdä korvaushakemuksen käräjäoikeuteen vuoden 2012 loppuun mennessä, eli kolmen vuoden kuluessa EY-tuomioistuimen päätöksestä. Lehtitietojen mukaan korvaushakemuksia on jätetty vain joitakin kymmeniä, kun ylimääräistä veroa maksaneita yksityisautoilijoita on ehkä jopa 30 000. Autoverotukseen perehtyneen juristin Petteri Snellin mukaan (Helsingin Sanomat 10.7.2013) kolmen vuoden valitusaika alkaa kuitenkin vasta korkeimman oikeuden tuoreesta päätöksestä. Näin ollen ylimääräistä veroa maksaneilla olisi edelleen oikeus hakea korvausta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo huolehtia siitä, ettei tulevaisuudessa synny vastaavanlaisia epäselvyyksiä ja miten hallitus aikoo edistää EU:n alueelta Suomeen tuotujen autojen lainvastaiseksi todettuun autoveron arvonlisäveroon liittyvän korvauskysymyksen oikeudenmukaista ja kohtuullista ratkaisua? Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 2013 Jussi Niinistö /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jussi Niinistön /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 658/2013 vp: Miten hallitus aikoo huolehtia siitä, ettei tulevaisuudessa synny vastaavanlaisia epäselvyyksiä ja miten hallitus aikoo edistää EU:n alueelta Suomeen tuotujen autojen lainvastaiseksi todettuun autoveron arvonlisäveroon liittyvän korvauskysymyksen oikeudenmukaista ja kohtuullista ratkaisua? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: EU-oikeus poikkeaa perinteisestä kansallisesta oikeusjärjestelmästämme siinä, että sitä pitkälti luodaan ja kehitetään yksittäisten oikeustapausten kautta unionin tuomioistuimelle tehtävien ennakkoratkaisupyyntöjen kautta. Vuonna 2002 annetussa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa otettiin kantaa autoverolle kannetun arvonlisäveron suuruiseen veroon ja sen vähennysoikeuden vaikutukseen verotuksen syrjintäkiellon kannalta. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, ettei ratkaisusta ole voitu yksiselitteisesti päätellä sitä, oliko autoverolle kannettu arvonlisäveron suuruinen vero hyväksyttävissä verosyrjintäkiellon valossa. Asia tuli nimenomaisesti ja selkeästi ratkaistuksi toisessa Suomea koskeneessa tuomiossa vuonna 2009, minkä jälkeen Suomessa välittömästi muutettiin lainsäädäntöä siten, ettei autoverolle enää kanneta mainittua veroa. Lisäksi autoverotuksen muutoksenhakuaikojen puitteissa vero palautettiin niille verovelvollisille, jotka eivät voineet sitä arvonlisäverotuksessaan vähentää. Korkeimman oikeuden ratkaisussa päädytään siihen, että jo ensimmäisen unionin tuomioistuimen ratkaisun jälkeen ilmeni seikkoja, jotka ovat saattaneet viranomaisten tulkinnan ratkaisun sisällöstä kyseenalaiseksi. Korkein oikeus kiinnittää huomiota myös siihen, etteivät tuomioistuimet Suomesta ole pyytäneet asiassa uutta ennakkoratkaisua asian epäselvyyden takia. Kokonaisuutena arvioiden EU-oikeuden loukkausta on pidettävä tässä tapauksessa riittävän ilmeisenä, minkä perusteella tuomioistuin katsoo EU-oikeudellisen vahingonkorvausvastuun syntymisen edellytysten täyttyvän. Korkeimman oikeuden ratkaisussa tarkoitetussa tapauksessa vahingonkorvausvaatimus valtiota vastaan pantiin vireille lyhyen ajan kuluessa unionin tuomioistuimen vuonna 2009 antaman tuomion jälkeen. Ratkaisussa ei oteta kantaa siihen, missä ajassa vahingonkorvausvaatimus on tehtävä yleisen vanhentumislain nojalla, jonka mukaan kolmen vuoden pituinen vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta. Näin ollen toistaiseksi on oikeudellisesti epäselvää, tuleeko korvauksia maksaa kaikkien kysymyksen perusteluissa tarkoitetulla tavalla vuosina 2003 2005 maksettujen verojen osalta. Koska korvausvaatimuksia käsitellään myös yleisessä tuomioistuimessa, on tärkeää, etteivät hallintoviranomaiset tee erilaisia päätöksiä vanhentumisen suhteen kuin yleinen tuomioistuin. Vanhentumisaikojen katkaisemiseksi autoverotuksesta vastaava Tulli on koonnut nettisivuilleen ohjeet siitä, kuinka veroa maksaneet voivat hakea korvausta. Korvausvaatimuksen voi jättää myös suoraan Tullille. Tullin nettisivuilta löytyy 2
Ministerin vastaus myös valmis lomake, jolla korvausvaatimuksen voi tehdä. Korvausvaatimusten käsittelyssä joudutaan kuitenkin odottamaan yleisen tuomioistuimen lainvoimaista ratkaisua vanhentumisesta. Helsingissä 12 päivänä elokuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 658/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Jussi Niinistö /saf: Hur ämnar regeringen vinnlägga sig om att motsvarande oklarheter inte uppstår i framtiden och hur ämnar regeringen främja en rättvis och rimlig lösning av den ersättningsfråga som i samband med import av bilar från EU:s område har konstaterats lagstridig i och med att en mervärdesskatt uppbärs i samband med bilskatten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: EU-rätten avviker från vårt traditionella nationella rättssystem så att man i omfattande utsträckning skapar och utvecklar det genom enstaka rättsfall; systemet bygger på att man till unionens domstol riktar begäran om förhandsbeslut i olika ärenden. I ett avgörande från Europeiska unionens domstol år 2002 tog unionen ställning till en skatt som till sin storlek motsvarar mervärdesskatten och som uppbärs i samband med bilskatten. Domstolen gick in på frågan om hur den här mervärdesskatten inverkar på avdragsrätten utgående från diskrimineringsförbudet inom beskattningen. Högsta domstolen konstaterar dock i sitt beslut att man på basis av avgörandet inte entydigt kan dra en slutsats om ett skattebelopp som motsvarar mervärdesskatten är godtagbart med avseende på diskrimineringsförbudet inom beskattningen. Saken avgjordes uttryckligen och oavvisligen i den andra domen som gällde Finland år 2009. Den ledde till att man i Finland omedelbart ändrade lagstiftningen så att man inte på bilskatten längre uppbär nämnda skatt. Därtill betalades skatten inom ramen för den tid som gäller för ändringssökande inom bilbeskattningen tillbaka till sådana skattskyldiga, som inte kunde dra av skatten i sin mervärdesbeskattning. I Högsta domstolens domslut anförs att det redan efter unionens första domstolsavgörande i ärendet har framkommit orsaker vilka har bidragit till att myndigheternas tolkning av avgörandets innehåll har ifrågasatts. Högsta domstolen fäster också vikt vid att domstolarna i Finland inte har bett om ett nytt förhandsbeslut i ärendet till följd av de oklarheter som vidlåder det. Som helhet betraktat kan kränkningen av EU-lagen enligt Högsta domstolen anses tillräckligt uppenbar och därför anser domstolen att förutsättningarna för ett EU-rättsligt skadeersättningsansvar har uppfyllts. I det fall som avgörandet från Högsta domstolen bygger på väcktes en skadeersättnings-fordran mot staten inom kort efter det att unionens domstol år 2009 hade avgett sin dom. I avgörandet tar man inte ställning till den tidsrymd inom vilken en skadeersättningsfordran ska göras upp med stöd av den allmänna preskriberingslagen. Enligt preskriberingslagen börjar en preskriptionstid på tre år löpa från den tidpunkt då den som har lidit skada har fått reda på, eller borde ha fått reda på, skadan. Som en följd av detta är det än så länge rättsligt oklart om det blir aktuellt att betala ersättningar för alla de skatter som har betalats åren 2003 2005 och som motiveringarna i spörsmålet omfattar. Ersättningsanspråk behandlas också i allmänna domstolar och därför är det viktigt att inte förvaltningsmyndigheterna fattar sådana beslut om preskribering som avviker från de beslut som den allmänna domstolen 4
Ministerns svar fattar i sammanhanget. I syfte att informera om preskriptionstiderna och möjligheterna att påverka dem erbjuder tullen på sin webbsida information om hur de som har betalat skatt kan ansöka om ersättning. En person med ersättningsanspråk kan också direkt vända sig till tullen i sitt ärende. På tullens webbsidor finns en blankett för att göra upp ett ersättningsanspråk. När ersättningskraven behandlas kommer man i alla fall att beträffande preskriptionstiden vara tvungen att vänta på att den allmänna domstolen lägger fram ett beslut som har vunnit laga kraft i ärendet. Helsingfors den 12 augusti 2013 Finansminister Jutta Urpilainen 5