Matkakertomus. Suomen Rotaryn Lääkäripankin (RDBF) johtoryhmän jäsenten perehtymis- ja suunnittelumatka Tansaniaan 10. 21.3.2015. Matkan osanottajat:

Matkakertomus Suomen Rotaryn Lääkäripankin (RDBF) johtoryhmän jäsenten perehtymis- ja suunnittelumatka Tansaniaan 10. 21.3.2015 Matkan osanottajat: Jouko Tuomisto, johtoryhmän puheenjohtaja 2012 2015 (pääasiallinen kirjoittaja) Juhani Brodkin, valittu puheenjohtaja alkaen 1.7.2015

2 Vierailukohteet Tansaniassa Eteläinen Tansania, Mbeyan-Iringan alue

3 Matkakertomus-päiväkirja Tansania 10. 21.3.2015 Tiistai 10.3.2015 Lento Kuopio-Helsinki (JT) ja yöpyminen Glo-Helsinki-Airport-hotellissa lentokentällä. Kielo Rantanen, useita kertoja Ilembulassa toimineen lastenneurologin Ulla-Maija Ritasen sisar, toi käytetyn rollaattorin hienosti pakattuna vietäväksi Inukaan. Keskiviikko 11.3.2015 Lento Amsterdamin kautta Kilimanjarolle sujui normaalisti ja vähän erikoisetkin matkatavarat mahtuivat hyvin kiintiöihin. Matkalukemisena (JT) oli Juha Hurmeen mainio romaani Nyljetyt ajatukset, joka kertoo kahden kaveruksen matkasta soutuveneellä 700 km Kustavista Hailuotoon. Pääasia on kuitenkin matkalla käydyt keskustelut filosofiasta, taiteesta ja teatterista. Kirja on niin pikkutarkka myös matkareitin suhteen, että näkee kirjoittajan todella tehneen matkan. Matkan Köpi on Hurme itse, ja soutu oli vuonna 2011, kulttuurijutut tosin ovat jälkiviisautta. Kilimanjaron kentällä avulias nuorimies, ilmeisesti kentän virkailija, haki passimme ja viisumikaavakkeemme, ja ulospääsy sujui nopeasti. Kentän ovella oli odottamassa KCMC:n autonkuljettaja Gabriel, joka vei meidät Parkview Inniin. Tämä osoittautui hyvin miellyttäväksi hotelliksi, Uhuru-puiston vieressä, ei liian pramea, mutta oikein hyvä ja siisti. Ja pihasta näköala Kilimanjaro-vuorelle. Torstai 12.2.2015 Tapaaminen KCMC:n johdon kanssa oli sovittu Dr. Mark Mwungin kanssa, joka on sairaalan apulaisjohtaja ja hoitanut yhteyksiä. Neuvottelu käytiin hänen ja sairaalan johtajan prof. Raimos Olomin kanssa. Kävimme varsin perusteellisesti läpi uudet ministeriön periaatteet, jotka he hyväksyivät ja pitivät lähestymistapaamme koulutuspainotteisesta projektista hyvänä. Prof. Olomi oli valmis allekirjoittamaan Mutual agreementin heti, mikä myös tehtiin. Project document -paperin he lukevat vielä huolellisesti ja ilmoittavat haluamistaan muutoksista parin viikon kuluessa. Sairaalan PR-päällikkö näytti meille perusteellisesti sairaalaa neuvottelun jälkeen. Mitään silminnähtäviä muutoksia ei voinut huomata vuonna 2013 tehdyn vierailun jälkeen.

4 Iltapäivällä vierailimme Moshin Rotaryklubissa ja kävelimme sinne Cranehotelliin ehkä vajaan kilometrin matkan helteisessä iltapäivässä. Kaduilla oli runsaasti kaupustelijoista, joista yksi jopa puhui melko hyvää suomea, hänellä oli ystävä Suomessa ja hän pitää jatkuvasti yhteyttä verkon kautta. Verkko tosiaan muuttaa maailmaa ja kommunikaatiota verrattuna entisen ajan kirjeenvaihtoystäviin. Osoittautui, että klubin sihteeri Gabi van der Wel, jonka kanssa olin sopinut tapaamisesta, oli hollantilainen rouva, kuten nimestä olisi voinut arvata. Klubi on pieni, mutta osoittautui kansainvälisesti aktiiviseksi, heillä on ollut useampia rotarysäätiön projekteja. Ennen kokousta tavattiin heidän Global Grantiin valitsemansa komiteajäsenet, puheenjohtajanaan mama Lucy Renju. Itse kokous alkoi juhlallisesti rotarykellon soitolla. Sihteeri näytti ohjailevan hieman poissaolevan tuntuista presidenttiä suvereenisti. Esittelin kokouksen aikana lyhyellä powerpoint-esityksellä Suomea, Suomen terveydenhuollon kehitystä ja Lääkäripankin periaatteita. Sovittiin, että he editoivat ehdotettua Global Grant -hakemuskaavaketta, ja heillä näytti olevan sellainen rutiini siihen, että uskoisin asian sujuvan kommelluksitta. He jopa neuvoivat hiukan meitä, kuinka sen kanssa kannattaa toimia. Perjantai 13.3.2015 Päivä oli varattu Arushassa käynnille ja tri Paul Mmbandon kanssa oli sovittu tapaaminen Lutheran Centerissä klo 13. Aamupäivä jäi siten kirjallisille tekemättä jääneille hommille ja lähetin (JT) vielä projektisuunnitelmat Mmbandolle etukäteen. KCMC:n ylilääkärin Mvungin kanssa oli sovittu auton noutavan meidät hotellilta klo 11, jolloin olisi hyvin aikaa Arushaan klo 13 mennessä. Vaan mitään ei kuulunut klo 11 eikä vielä varttia ylikään, jolloin äidyimme soittamaan Jouko Mark Mvungille ja Juhani Vera Mushille kansainvälisen toimistoon. Lupaus autosta saatiin, mutta ei oikein aikataulua. Se tuli loppujen lopuksi noin klo 12:10 ja kuljettaja selitti jotain ylilääkärin arvovieraiden kuljetuksesta. No ei siinä mitään, lähdettiin heti matkaan, mutta juttu ei tahtonut matkalla luistaa. Matkalla oli runsaasti liikennettä mukaan lukien monia rekkoja, joilla ilmeisesti on paljon suomalaisia pienemmät moottorit, kun ne jurnuttivat kakkosvaihteella mäkiä ylös ja niiden perään kertyi usein pitkä jono erilaisia autoja, joista toiset lähtivät ohittelemaan tilaisuuden tullen aika

5 reippaastikin, toiset eivät. Lisäksi matkalla on paljon kyliä, joiden kohdalla muuta valvontaa tehokkaammin liikennettä hidastavat varsin tehokkaat hidastinmöykyt tiessä. Arvioin pariin kertaan, että olemme noin 40 minuuttia myöhässä, jos ei muuta viivettä satu. Parista tunnistamastani paikasta lähetin tekstiviestin Mmbandolle (myöhemmin osoittautui, etteivät olleet menneet perille). Lutheran Centerin Health Direktoraatin piti olla aivan helposti löydettävissä kaupungin keskellä olevan kellotornin vieressä. Siinä Luterilainen keskus olikin, mutta pihalla haastatellut porttivahdeiksi tulkitut miehet eivät tienneet mitään terveysosastosta tai hakemastamme henkilöstä. Setvimisten jälkeen osoittautui, että talo oli kyllä ihan oikea ja pääsimme jopa ajamaan lukitusta portista pihaan. Kuljettajamme Gabriel avusti tässä vaiheessa varsin tarmokkaasti asianomaisen löytymistä, ja huoneen löydyttyä selitti ahkerasti Mmbandolle jotakin, ilmeisesti myöhästymisen syytä. Osoittautui, että aikaisemmin toimistossa olleen ja nyt väitöskirjaa virkavapaalla tekevän Dr. Geoffrey Sigallan tuuraaja Dr. Mmbando oli varsin selkokielinen palliatiiviseen lääketieteeseen erikoistunut lääkäri, jolla oli ajatuksia maan tarpeista ja niiden ratkaisemisesta. Hän kuunteli varsin tarkasti selvityksemme siitä, kuinka lääkäripankki toimii ja minkälaisia hankaluuksia sillä on ollut, ja kuinka painopistettä muutetaan lääkärien tuuraamisesta selvästi koulutusprojektiksi. Hän tuntui selvästi hyväksyvän muutoksen ja hänellä oli oma idea jo valmistuneiden jatko- ja täydennyskoulutuksesta ja tätä tarkoitusta varten perustettavasta laitoksesta, joka tuntui olevan kurssikeskus, jossa olisi myös mahdollisuus tilapäismajoitukseen kurssitettaville. Vaikka hän kommentoi, että hän odotti meitä yhdeltä, hän jatkoi kuitenkin keskustelua hyvin pitkään ja tuntui pitävän toimintaamme tärkeänä ja kysyi, voisiko kouluttajien lähettäminen myös kurssikeskukseen tulla kyseeseen, jos se perustetaan. Mielestäni mitään periaatteellista estettä tähänkään ei olisi. Neuvottelun lopuksi tapasimme vielä Rev. Lazaro Rohhon, joka oli hoitanut hakemuksiamme Darissa, mutta oli nyt tullut puhtaasti teologiseen työhön Arushaan. Toivoimme, että hänkin motivoisi asioita nyt hoitavaa Godfrey Ngwijoa hoitamaan asioita ilman viivytyksiä ja pitämään Lääkäripankin koordinaattorit ajan tasalla. Godfreyn kanssa pyritään tekemään samanlainen sopimus kuin Rohhon kanssa välitystoimien tekniikasta, ja Dr. Mmbando oli sitä mieltä, että Godfrey voi sen hyvin itse allekirjoittaa. Kokemus Arushan käynnistä jäi melko positiiviseksi, ja Dr. Mmbando tuli vielä ulos saattamaan meidät autolle. Emme olleet aamiaisen jälkeen syöneet mitään, ja hotellille paluun jälkeen lähdimme melko välittömästi hotellia vastapäätä olevassa Uhurun puistossa olevaan ulkoilmaravintolaan syömään. Pienen puistossa seikkailun jälkeen ravintola löytyi. Kävimme samassa paikassa Mauri ja Ritva Niemen suosituksesta edellisellä reissulla v. 2013. Ravintola näyttää vaihtaneen omistajaa, mutta on edelleen ihan hyvä ruokapaikka, aika hiljaista tosin oli.

6 Lauantai 14.3.2015 Aamiaisen jälkeen vähän yli yhdeksältä KCMC:n auto kuljettajineen saapui hotellin pihalle ja ilman suuria ongelmia päädyttiin Kilimanjaro International Airportin parkkipaikalle. Tavarat kerättiin kärryihin ja kiiteltiin meitä uskollisesti palvellut kuljettaja Gabriel ja lähdettiin odotushalliin. Ensimmäinen jonotus yleisessä sisäänkirjoituksessa ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan Fastjetin koneille oli oma sisäänkirjoituspaikka, joka ei ollut vielä auki. Aikanaan se aukesi ja hartaiden neuvottelujen jälkeen Inukaan menevä rollaattori saatiin mukaan 15 dollarin hintaan (24 000 TSh). Sekä odottelu että lento sujuivat mukavasti Juha Hurmeen parissa. Venematkalaiset pääsivät jo Satakunnasta Etelä-Pohjanmaalle. Darissa kiemurreltiin hankalamuotoisten matkatavaroiden kanssa pitkä matka Transit-viittojen mukaan ja päästiin lopulta uuteen sisäänkirjoituspaikkaan, jossa kaikki tavarat läpivalaistiin ja päästiin taas neuvottelemaan ylimääräisestä rollaattorista. Maksettiin jälleen 24 000 Tsh tavaran saamiseksi Mbeyaan. Portilla nro 7 käveli vastaan yllättäen Stefano Cataldo, Inukan kuntoutuslaitoksen johtaja, jonka kanssa vaihdettiin kuulumiset. Hänkin oli matkalla Mbeyaan. Matka jatkui ja Hurmeen venematkalaiset pääsivät jo Vaasan korkeudelle. Vasta rauhassa koneessa istuessa tuli mieleen, että miksi rollaattori pitäisi kierrättää Bulongwan kautta, jos Stefano on menossa suoraan Inukaan. Asia varmistettiin Mbeyassa koneesta noustua, ja matkatavaroiden saavuttua rollaattori lastattiin Stefanon laukkujen päälle. Noutajia ei vielä näkynyt, ja odoteltiin lentokentän edustalla. Yhtäkkiä ihmetellessä säikäytti se, että lentokentän fasadissa lukikin Welcome to Songwe Airport, eikä Mbeya. Hätäännyin jo kysymään virkailijalta, mutta kyllä hän rauhoitti, että emme ole jääneet välilaskupaikalle vaan olemme todella Mbeyassa, uusi kenttä on vain piirikunnan nimellä. Kaikkien muiden autojen jo tyhjennyttyä parkkipaikalta parkkipaikan reunaan ilmaantui lupaavan näköinen maastoauto ja sieltä purkautuikin kokonainen lähetystö. Kaikki kynnelle kykenevät Bulongwan opettajat Maketen hiippakunnan Health directorin, prof. John Mcheshin johdolla olivat lähteneet meitä vastaan, ja pari opiskelijaa päälle, kaikkiaan autoon sitten ahtautui yhdeksän henkeä, nuoremmasta päästä osa farmarimaastoauton tavaratilaan. Matka lähti rattoisasti liikkeelle ja arvelimme, että valoisana aikana päästään melko pitkälle. Yllättäen kuski kuitenkin poikkesi Mbeyassa ravintolan pihalle ja proffa ilmoitti, että ennen pitkää matkaa pitää vähän syödä. Meillä ei ollut mitään sitä vastaan, koska aamiaisen jälkeen ei suklaapatukkaa kummempaa ollut syötykään, kumpikaan lento ei tarjonnut muuta kuin myytäviä kärrystä. Siinä

7 istuttiin kanaa syömässä, oli hyvää mutta vähän sitkeää, kuten tässä maassa liha tapaa olla. Muut ravintolassa katselivat jalkapalloa. Aikanaan päästiin taas liikkeelle ja alkumatka sujui varsin sujuvasti. Vähitellen tie kuitenkin pieneni ja tuli mutkaisemmaksi, ja soratiellä alkoi todellinen rynkytys. Onneksi oli aika kuivaa, niin että vain satunnaisesti oli notkopaikoissa joku kuralätäkkö. Tuli elävästi mieleen matkamme vuonna 2013 Iteteen, paitsi että nyt oli säkkipimeä. Liikkeellä oli pimeässä hämmästyttävän paljon väkeä, jotka väistivät tyylikkäästi tien sivuun auton valojen kohdatessa. Oli paljon juhlapukuisen näköisiä naisia, mutta tansanialainen pitkä puku näyttää aina vähän juhlapuvulta. Ankarassa rynkytyksessä aloin pelätä takatilassa olevien läppärin ja dataprojektorin puolesta, vaikka ne olivatkin asianmukaisissa suojalaukuissa ja sitten matkalaukussa. Onneksi pelko osoittautui myöhemmin turhaksi, projektorin lamppukaan ei ollut pimentynyt. Illalla vielä Bulongwaan saavuttua istuttiin iltateelle ja syömään iltapalaa ja sopimaan seuraavan päivän ohjelmasta. Huoneet olivat vaatimattomia mutta asiallisia, ehkä suomalaiselle oudoin on lattiassa oleva vessa, jossa ei istuta vaan kyykistytään. Huoneet olivat melko viileät eikä vuoteissa ollut hyttysverkkoja, ilmeisesti malariahyttynen ei nouse näin korkealle vuoristoon. Sunnuntai 15.3.2015 Kohtuullisen viileässä hyvin nukutun yön jälkeen noustiin tukevalle aamiaiselle, munia, paikallista leipää, suolaisia munkkeja. Aamiaisen jälkeen lähdettiin sairaalan maastoautolla vuoristoretkelle, jossa pysähdyttiin useissa paikoissa harjanteille katsomaan Njassajärven suuntaan, Maketeen ja Iteteen. Alue on professori Mcheshin kotiseutua, hänen sukunsa on omistanut suuria alueita, ja hän opastikin matkaa hyvin asiantuntevasti. Päätepisteenä oli saksalainen vanha lähetysasema, jossa oli 100 vuotta sitten Saksasta tuotuja puita, saksanpähkinä ja saksalaisia havupuita. Matkan jälkeen keräännyttiin Bulongwa Health Sciences Instituten rehtorin John Mataran huoneeseen, johon tulivat kaikki dental therapistien opettajat ja sairaalan matron ja sairaanhoitajien opettaja ja vielä vähän myöhässä sairaalan pappi ja yksi lääkäri. Esitin powerpointilla vähän tietoja Suomesta ja terveydenhuollon paranemisesta sekä lääkäripankin toimintaperiaatteista. Sen jälkeen

8 käytiin keskustelua toimintasuunnitelmasta ja käytiin yksityiskohtaisesti läpi Mutual agreement - paperi, jonka porukka ilmoitti olevan sellaisenaan hyväksyttävissä toiminnan periaatteiksi. Se allekirjoitetaan seuraavana aamuna tuomiokapitulissa. Project paperi on myös yhteinen ja se pyydettiin lukemaan tarkasti ja tekemään siihen muutoksia mahdollisimman pian mutta viimeistään huhtikuun aikana. naiset kietoivat vastaanottajien ympärille. Juhlallisuuksien jälkeen lähdettiin tutustumaan sairaalaan, jossa kierrettiin hyvä tovi. Koska oli sunnuntai, siellä oli melko hiljaista. Hammasosaston välineistö todettiin vaatimattomaksi mutta adekvaatiksi, hoitotuolien puute vaikeuttaa opetusta, kun niitä on vain kolme, tarve olisi 12. Sairaala on tietyllä tavalla kolkko kuten muutkin tansanialaiset sairaalat, seinät karkeaa tekoa ja betonilattiat, jotka olivat aika sileitä ja varmaan mahdollista Sen jälkeen John Matara esitteli sairaalan periaatteet melko laajasti (esitys saatiin paperilla allekirjoitettuna ja leimattuna liitettäväksi mahdollisesti ministeriön hakemukseen). Lopuksi tuli vielä yllätyksellinen kiitosseremonia, jossa molemmat suomalaiset saivat ison tansanialaiset vaatteen, jonka kokouksen pitää puhtaana, mutta vaikutelma ei ole sillä tavalla steriilin siisti kuin suomalaisissa sairaaloissa. Kierroksen jälkeen syötiin majapaikassa tuhti myöhäinen lounas. Myöhäisyydestä huolimatta luvattiin vielä illallinen klo 19. Siihen asti oli aikaa katsoa omia asioitaan, ja internetiin päästiin Juhanin reitittimen kautta. Illallisella vielä puhuttiin niitä näitä ja sovittiin aamun aikaisesta lähdöstä Maketeen, sieltä Njombeen ja Ilembulaan. Maanantai 16.3.2015 Päivä alkoi varhaisella aamiaisella ja klo 7 lähdettiin kolisteleman kohti Maketea, hiippakunnan keskuspaikkaa noin kolmen varttin ajomatkan päässä. Mukana olivat John Matara ja orpokodin

9 johtaja ja yksi saksalainen vapaaehtoistyöntekijä, joka oli menossa Maketeen hammaslääkäriin. Perille päästyä kokoonnuttiin hiippakunnan isoon etuhuoneeseen, joka toimi sekä eteisaulana että kappelina. Tervetuliaisten jälkeen alkoi apulaispiispan vetämä aamuhartaus, johon kerääntyi koko hiippakunnan henkilökunta ja josta ei ymmärtänyt muuta kuin että ainakin Daavidista ja Goljatista oli puhe. Lauluihin seurakunta osallistui voimallisesti toisin kuin nykyään usein Suomessa. Istuimme sohvassa vastapäätä ilmeisiä piispan ja apulaispiispan nojatuoleja vähän kuin pappilan penkissä, ja kun toimitus oli ohi, myös piispa Levis Luhuvilo Sanga ilmestyi viereisestä kansliastaan omalle paikalleen, meidät esiteltiin ja esitimme lyhyet puheenvuorot siitä, mitä Lääkäripankki tekee ja miksi olemme täällä. Myös Prof. Mcheshi saapui tässä vaiheessa paikalle. Aamuhartaustilaisuuden jälkeen avainhenkilöt kokoontuivat piispan huoneeseen ja piispa vielä erikseen toivotti meidät tervetulleiksi ja esitti kiitokset toiminnastamme Bulongwassa. Uudesta sopimuksesta käytiin varsin perusteellinen keskustelu, ja piispa tiukkasi jokaiselta alaiseltaan, onko esitetyssä luonnoksessa jotakin korjattavaa. Loppujen lopuksi päädyttiin yhteen pieneen kielelliseen selvennykseen, joka korjattiin kynällä mukanani olevaan tekstiin, ja hiippakunnan sihteerin kanssa allekirjoitimme Mutual agreementin. He pitivät erityisesti siitä, että se oli otsikoitu Mutual. Sovittiin, että yksityiskohtaisempaan projektidokumenttiin voidaan sähköpostitse tehdä muutoksia ja tarkennuksia vielä huhtikuun aikana. Tilaisuuden jälkeen lähdimme kolistelemaan kohti Njombea, orpokodin johtaja ja saksalainen volunteeri jäivät pois ja matkaan tuli rouva Mcheshi. Matkaan meni kolmisen tuntia ja tie oli hyvin vaihtelevaa, suurimmaksi osaksi tie oli lanauksen puutteessa, sitä ei ilmeisesti tunneta ja käytetä, ja väistellessään kuoppia kuski ajoi välillä pitkin ojan pohjaakin, kun reunat olivat loivia. Hämmästyttävästi kesken kaiken oli uutta tietä ja muutamia kilometrejä asfaltointiakin. Jatkuva asfalttitie alkoi kuitenkin vasta lähellä Njombea.

10 Njomben hiippakunnan health director Atu Bange, jo edelliseltä matkalta tuttu aktiivinen rouva, tavattiin hänen toimistossaan. Hän oli saanut Ilembulasta sopimusehdotukset ja meille yllätyksenä täälläkään ei sopimusta tehdä sairaalan vaan sen omistajan, hiippakunnan kanssa. Atu Bange oli lukenut luonnoksen perusteellisesti ja totesi, että nyt on juuri sen tyyppinen kokonaisvaltainen sopimus, jota kaivataan. Ilembulan osalta koulutus on suunniteltu, ei vain lääkäreille, vaan myös koko muulle henkilökunnalle, jota hän piti hyvänä ja ajatuksia herättävänä. Atu Bange valitteli, että piispa on matkoilla ja lupasi tulla ennen lähtöämme Ilembulaan piispan määräämän henkilön allekirjoittama sopimus mukanaan. Kävimme vielä lyhyesti tapaamassa hiippakunnan pääsihteeriä ennen lähtöä maantielle. Myös hän esitti ylitsevuotavat kiitokset toiminnastamme alueella. Dr. Mcheshi oli suunnitellut vievänsä meidät syömään ennen matkan jatkamista, mutta Atu Bangen kanssa käyty keskustelu oli venähtänyt niin pitkäksi, että kadunkulmasta otettiin pari paahdettua maissintähkää ja lähdettiin matkaan. Tie oli hyvä ja matkalla ihmeteltiin taas neliökilometrien suuruisia teeviljelmiä kuten kaksi vuotta aikaisemmallakin matkalla. Ilembulaan päästiin myöhään iltapäivällä. Ilembulassa majoitus löytyi ihan vierailijoiden ruokasalin vierestä ja ensimmäistä kertaa tällä matkalla huoneessa oli myös hyttysverkot. Moshin hotelli oli keskellä kaupunkia ja Bulongwa on sen verran ylhäällä vuoristossa, että hyttysiä ei ole. Heitimme laukut huoneeseen ja kävimme katsomassa parhaillaan Ilembulassa olevan lastenneurologi Ulla Maija Ritasen asuntoa, joka itse asiassa on jaettu asunto lähetysseuran juuri eläkkeelle jääneen pediatri Leena Pasasen kanssa ja he käyttävät sitä vuoroon. Kummallakin on oma makuuhuone, niin että tavarat voi jättää sinne toisen vuoron ajaksi. Keskustelimme tovin suunnitelmasta ja erityisesti siitä, kuinka se koskee Inukaa. Klo 18 oli päivällinen, joka oli tehty niin juhlallisesti, että se alkoi keitolla, ja vähän aikaa sitten tulleet radiologi Aino-Maija Vuorinen ja hänen partnerinsa totesivat sen perusteella, että hyvin odotettuja vieraita näköjään tulee. Pienen kirjoitustovin jälkeen meille oli jopa lämmitetty sauna, joka oli jatkuvalämmitteinen puusauna, mutta kiuas veti sen verran huonosti, että savutti runsaasti sisään ja tuoksui vahvasti savusaunalta. Löylyt olivat hyvät. Tiistai 17.3.2015 Päivä alkoi aamuhartaudella sairaalan kappelissa, johon hallintojohtaja Bryceson Mbilinyi haki meidät majapaikasta ennen 7.30 aamulla. Brycesonin vetämän hartauden lopussa meidät esiteltiin yleisölle ja saimme hiukan kertoa kirkkoväelle Lääkäripankin toiminnasta. Välittömästi hartauden jälkeen seurasimme yöpäivystyksessä olleiden raporttitilaisuutta muulle henkilökunnalle. Kuten kaksi vuotta sitten, mumisevalla englannilla esitetystä raportista oli vaikea

11 saada mitään tolkkua, mutta yksittäisiä potilaita käytiin läpi ja ainakin yksi potilas oli yöllä kuollut. Tämänkin tilaisuuden lopuksi meidät esiteltiin ja kerroimme hiukan lääkäripankista. Aamuteellä kävimme raportin jälkeen ja sitten oli palaveri johtavan lääkärin Dr. Godfreyn huoneessa, jossa oli myös Bryceson, silmälääkäri Eric Msigomba ja sairaalan matron (ylihoitaja), meiltä Juhanin ja minun lisäksi Ulla Maija Ritanen. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä, ja he pitivät suunnitelmaa hyvänä eikä Mutual agreementiin ollut tässä vaiheessa mitään huomauttamista. Ylilääkäri totesi, että ajattelutapa on aivan uusi ja ulkopuolelta näkee asioita eri tavalla kuin sisältä, mikä on suureksi hyödyksi. Ulla Maija on keskeisessä asemassa katsomassa meidän puolestamme, kuinka sopimus implementoidaan. Sairaalan puolesta tulee asettaa tansanialainen vastuuhenkilö tavallaan UM:n pariksi. Project documentista todettiin, että siihen voi vielä tehdä muutosehdotuksia huhtikuun aikana. Atu Bange hiippakunnasta tulee saatuaan piispan allekirjoituksen, todennäköisesti keskiviikkona. Iltapäivällä kävimme Inukassa, jossa kuntoutuskeskuksen johtaja Stefano Cataldo näytti meille koko yrityksen auringonkukkaöljypuristamoineen ja sikafarmeineen. Keskus on saanut käyttöönsä melko laajan tontin, jolla se voi harrastaa maanviljelystä ja sen lisäksi sillä on sopimusviljelijöitä, jotka tuottavat auringonkukan siemeniä puristamolle ja Silmälääkäri Msigomba näytti meille kokouksen jälkeen uutta silmäosastoa, joka on rakennettu potilastuotoilla, mutta sairaalasängyt on saatu lahjoituksena, lahjoittajan, saksalaisen rouva Ingeborg Gerlinde Kautherin kuva oli valmistelusalin seinällä. Osasto lienee sairaalan modernein ja siistein, sekä seinissä että lattiassa oli kiiltävät kaakelit ja tavarat järjestyksessä. Silmälääkäri oli saanut erikoiskoulutuksensa KCMC:ssä, jota hän piti maan parhaana silmätautien koulutuspaikkana.

12 maissia. Ilmeisesti puristusjäte syötetään sioille. Kuntoutusosastolla lastenneurologi Ulla Maija Ritanen ja fysioterapeutti Irma Tarvainen ovat tehneet hyvää työtä, ja heidän tavoitteensa on alusta asti ollut kouluttaa paikallisia fysioterapeutteja käytännön työssä, joka on ollut vailla koulutusta ja lähes tuntematonta Tansaniassa. Vammaisia lapsia on piiloteltu, koska perheet ovat hävenneet heitä, ja usein vammaisen lapsen syntyessä isä lähtee lätkimään. Siksi potilaiden perheistä keskimääräistä enemmän on yksinhuoltajaperheitä. Tämän vuoksi perheiden rohkaiseminen tuomaan vammaisuus näkyville on tärkeä osa vammaisuuden hyväksymistä ja sen hoitamista eikä laiminlyömistä koko yhteiskunnassa. Varastossa on melko hyvin lahjoitusvaroina saatuja tukilaitteita ja laitoksen puuseppä tekee puusta erilaisia tukia suomalaisen metallisen välineen idean mukaan. Erona on tietysti se, että puulaitteet eivät ole säädettäviä, joten niitä täytyy tehdä monen kokoisia. Laitos on hyvä esimerkki ennakkoluulottomasta lähestymistavasta vaikeassa asiassa. Kierroksen jälkeen neuvoteltiin myös heidän kanssaan tehtävästä sopimuksesta. Ilembulan mukaisesti tehty heille luonnosteltu sovellettu sopimus tyydyttää hyvin laitosta ja Stefano hankkii siihen esimiehensä allekirjoituksen. Project document tarvitsee heidän osaltaan lisäyksiä, jotka Stefano ja Ulla Maija katsovat, ja Ulla Maija toimittaa meille dokumentit Suomeen tultuaan. Keskusteltiin myös Iringan rotaryklubin kanssa tehtävästä GGsopimuksesta, joka on juuttunut allekirjoitusvaiheeseen. Lupasimme puhua sopimuksesta piirin 9211 kuvernöörille, kun tapaamme hänet perjantaiaamuna 20.3.2015. Projekti on erittäin hyvä ja olisi vahinko, jos se raukeaisi, koska Inuka on jo laskenut jonkin verran sen varaan. Lasten ortoositukien valmistus ei onnistu ilman projektissa hankittavia laitteita, ja myös jo suunnitellun teknisen henkilön palkkaaminen jäisi toteutumatta.

13 Keskiviikko 18.3.2015 Kävimme aamulla aamuhartaudessa ja yötyöläisten raporttitilaisuudessa. Atu Bangelle oli tullut kiireellinen este, joten hän ei päässytkään Ilembulaan, ja sopimus noudettiin Njombesta Ilembulaan. Sitä saatiin odotella lounaan yli, ja sitten Bryceson toi sitä ruskeassa kirjekuoressa. Tosin vain yhtenä kappaleena, mutta hän kelpuutti heille kopiot, joita hän kävi vielä ottamassa, ja alkuperäinen tuli meille. Samalla hän antoi pyytämämme laskun syömisistä, huoneesta ja autokyydeistä. Kaikki olivat vakuuttaneet meille, että Mbeyaan ei kannata lähteä aamulla, jos kone lähtee yhdeksältä. Uskoimme sen ja olimme ottaneet kiitollisuudella vastaan silmälääkärin ehdotuksen lähellä kenttää paikallisen sairaalan vieressä olevasta hotellista, joka maksaa kuulemma vain puolet siitä hinnasta kuin kaksi vuotta sitten käyttämämme Utengula Coffee Lodge. Varmistin Brycesonilta, että kuljettaja varmasti tietää, mihin meitä vie, kun me emme tiedä. Niinpä sitten taas pakkauduttiin samanlaiseen maasturiin kuin edellisillä matkoilla, mutta nyt oli vähän erinäköinen kuljettaja, vähän hintelä ja hiljainen kaveri. Hän ajoi melkein täysin nopeusrajoitusten mukaan eikä kovin mielellään lähtenyt ohittamaan. Tuntui niin mukavalta ajella asfalttitiellä rauhallisesti edellisten rynkytysten jälkeen. Hotelli tosiaan muistutti vähän Utengulaa. Muita asiakkaita ei juuri näkynyt, vaikka rakennuksia oli viljalti. Hotellin poika vei meitä huoneisiimme ja sitten kävi ilmi, että luottokortti ei käy. Aluksi vähän pyöritti päätään dollareillekin ja euron kurssista ei oikein ollut hajua. Heikohkoon kurssiin hän hyväksyi dollarit, mutta se ei paljon huolestuttanut, hinta ei tosiaan ollut puoltakaan Utengulan hinnasta. Lupasi sitten soittaa puoli seitsemäksi aamulla taksin, lentokentälle ei kuulemma ollut niin paljoa matkaa, että hän olisi sitä suostunut arvioimaan. Mutta ihan vieressä! Torstai 19.3.2015 Taksi oli tilattu valmiiksi illalla ja tuli noin puoli seitsemän. Matka kentälle ei tosiaan ollut kovin monta kilometriä, eikä kenttä ollut vielä auki, mutta Departures-oven edessä oli kymmenkunta metriä kasseja ja penkeillä seinänvierustalla suunnilleen vastaava määrä ihmisiä odottamassa. Sijoitimme laukkumme kassijonon perään ja ryhdyimme katselemaan

14 aamun valkenemista. Se olikin oikein komea. Matkalaukuntarkastuksessa piti riisua kengätkin ensi kertaa tällä matkalla. Joimme aamukahvit, kun omavarainen aamiainen oli käsittänyt vain illallisen liian isosta pitsasta jääneet pari palaa. Pöydässä ryhdyimme keskusteluun Montrealin McGill-yliopistosta olevan opettajan ja hänen vaimonsa kanssa. He olivat olleet myös projektimatkalla, mutta ala-asteen opetuksen puitteissa. He olivat käyneet mm. Bulongwassa ja päivittelivät alueen korruptiota ja AIDS-tilannetta. Lento oli yllätyksetön ja Pohjanlahden soutajat pääsivät jo Pietarsaaren tuntumaan. Päivän annos oli lähinnä rock-musiikin alkuhistoriaa alkaen 1912 syntyneestä Woody Guthriesta, 165-senttisestä tukkapehkolaulajasta, runoilijasta ja säveltäjästä, joka lähti Oklahoman intiaanialueilta ja kirjoitti muistivihkoihinsa suunnattoman määrän materiaalia, runoa, musiikkia, esseitä, vaikka mitä. Hänet on unohdettu, mutta hänen luomansa perinteen seuraajia ei, nuorimpina Bob Dylan ja Beatlesit, Kari Peitsamo mukaan lukien. Darissa päästiin luottotaksi Frank Mwakatundun kyydissä suoraan ELCT:n Service officeen ja Godfrey Ngwijon toimistoon. Godfrey osoittautui asialliseksi kaveriksi, joka puhui sujuvaa englantia. Hänen kanssaan käytiin ongelmakohtia läpi, ja monessa kohdassa selvisi aivan yksinkertaisia syitä hakemusten käsittelyn viivästymiseen. Sairaalat ovat olleet hitaita lähettämään omia henkilöstökuvauksiaan, jotka ovat välttämättömiä asian etenemiselle. Noiden tietojen on oltava ministeriöön menevässä kaavakkeessa sairaalan ajankohtaisten tietojen mukaan. Toivottomimpien kanssa Godfrey on täyttänyt sairaalan kaavakkeen sijasta ELCT:n vastaavan kaavakkeen ELCT:n mandaatilla (sairaalat ovat ELCT:n sairaaloita), eikä taistellut sairaaloiden kanssa. Ilembula ei mm. ole hänen mukaansa pitkään aikaa lähettänyt yhtään pyydettyä selvitystä. Joka tapauksessa koordinaattorin pitää aina ilmoittaa sairaalalle, kun lääkärin paperit on lähetetty Service officeen. Samoin kun lähetetään maksu, on syytä ilmoittaa Godfreylle. Painotimme myös sitä, että hänen olisi puolestaan syytä tiedottaa aina jonkin hakemuksen vaiheista koordinaattorille, kuten agreementissäkin sovitaan. Toinen tavallinen ongelma on se, että lääkärien täyttämässä osuudessa kaavakkeissa on puutteita. Esimerkiksi pitää merkitä kaavakkeeseen se paikkakunta, jossa lääkäri Tansaniassa toimii ja asuu. Godfrey on joutunut itse hakemaan tietoja ja täydentämään kaavakkeeseen mm. noita tietoja. Lienee syytä myös tarkistaa, että SR:n sivulla olevat kaavakkeet ovat ajan tasalla, parempi olisi kaavakkeen sijasta panna sinne linkki ELCT:n sivulle asianomaiseen kohtaan, vuosien varrella hakukaavakepohjiin on tullut muutoksia. Ajankohtaiset kaavakkeet löytyvät http://immigration.go.tz/module1.php?id=2 ja ohjeet http://immigration.go.tz/module1.php?id=15. Godfreyn mukaan teoriassa menee kaksi viikkoa sekä Medical Councilin että Immigrationin kanssa, jos paperit ovat ihan tip top. Eli lupa voisi parhaassa tapauksessa lohjeta runsaassa kuukaudessa plus postiin kuluva aika. Jos kuitenkin puuttuu tietoja hakijalta tai sairaalalta, eikä ELCT SO saa niitä kysyttäessä nopeasti, lupaprosessi voi muodostua ylettömän pitkäksi. Mutta kun kaikki tiedot ja dokumentit ovat koossa, lupien saamiseen menee se yksi, korkeintaan kaksi kuukautta, kertoi Godfrey.

15 Tähän voi kyllä todeta, että myös erehdyksiä sattuu. Mm. Aino-Maija Vuorisen lääkärirekisteröityminen löytyi Medical Councilista vasta, kun hän ja Godfrey menivät sitä henkilökohtaisesti hakemaan. Eli tieto oli koneella, mutta paperia ei ollut muistettu kirjoittaa kuten muista seitsemästä lokakuussa 2014 haetusta lääkäriluvasta. Rekisteröitymisen Medical Counciliin voi tehdä nykyään verkossa ja maksaa myös, siihen saatiin nyt oikea tilinumero SWIFT-koodeineen. Se haetaan kahdeksi vuodeksi, koska se helpottaa, jos lähtee toisen kerran. Pidempiaikaisen luvan haltijan pitää kuitenkin joka vuosi vahvistaa asia (retention). Senkin voi tehdä verkossa. Lazaro Rohhon kanssa tehtiin kaksi vuotta sitten Cooperation Agreement. Godfrey oli sitä mieltä, että hänellä ei ole mandaattia allekirjoittaa sitä, mutta allekirjoittaa mielellään, jos esittelemme sen hänen esimiehelleen, Arushassa olevalle Pääsihteeri Brighton Killemalle ja tämä valtuuttaa hänet allekirjoittamaan. Killemalle lähetettiinkin heti hotelliin palattuamme Agreement-paperi ja pyyntö valtuuttaa Godfrey allekirjoittamaan, jolloin voisimme saada sen mukaamme. Hotellimme Passionist Fathers Guest House osoittautui tukevien muurien ympäröimäksi luostarin näköiseksi paikaksi, ja se onkin katolisen kirkon järjestön paikka. Huoneissa oli tosi kuuma eikä meillä ollut edes vettä. Uskaltauduimme haeskelemaan myöhäistä lounaspaikkaa, lähiympäristöstä sitä ei löytynyt, mutta pari vesipulloa sentään saimme. Huoneissa on iso tuulettaja katossa, sekä ilmastointilaite, jonka saa päälle laittamalla ensin lattian rajassa olevan muuntajan päälle. Ruokailu on yhteisruokailu, johon ilmoittauduttava 4 h ennen klo 19.30 illallista. Ateria maksaa 10 000Tsh ja huone 40 000Tsh, maksu käteisellä kuten näissä vierasmajoissa usein taitaa olla. Lähin muu ruokapaikka on noin kilometrin päässä, sinne on turvallista mennä valoisana aikana jos ei ole mitään mukana! Näin neuvoi father Aloysius, paikan isäntä ja katolinen pappi. Pimeällä ulkona liikkuminen ei ole turvallista muutenkaan. Seuraavan päivän kuvernöörineuvottelua varten Iringan klubin presidentille Wilson Ntulolle lähetettiin vetoava e-maili. Samalla kerrottiin vierailusta heidän kuvernöörinsä luona. Klubilla on kvalifioitumisongelma, koska heidän tilinpitonsa projekteissa ei ole ollut selkeästi erotettua klubin omasta kirjanpidosta. Illalla klo 19.30 pääsimme syömään talon normaalin ruoka-ajan puitteissa. Illallinen oli yksinkertainen kuten talon luonteeseen sopii, makaronia tomaattikastikkeessa, vähän kuivaksi paistettua kalaa ja jälkiruoaksi vesimelonia ja pikarillinen mustaa kahvia.

16 Perjantai 20.3.2015 Aamiainen oli yhtä vaatimaton. Paahtoleipää, munaa ja teetä tai kahvia. Aamiaisen jälkeen Frank ajoi Joukon tapaamaan rotarypiirikuvernööriä ja Juhanin Muhimbilin yliopiston hammaslääketieteen laitokseen. Jouko: Kuvernööri Harish Bhatt oli tarmokkaan tuntuinen intialaissyntyinen liikemies, jolla oli komea toimisto vahtien suojeleman liiketalon kolmannessa kerroksessa, jossa sihteeri opasti perille. Esittelin kaksi asiaa, Moshin kanssa suunnitellun Global Grantin, jonka suhteen molemmat olimme sitä mieltä, että siellä on tietotaito ja halu asian hoitamiseen. Kuvernööri painotti kovasti sitä, että klubille pitää löytää rooli, se ei saa olla pelkkä nimenkirjoittaja. Iringan klubin kohdalla vaikeus on isompi mutta helposti ratkaistavissa, jos klubilla on motivaatiota. Heillä on ollut aikaisemman grantin kanssa tilit päällekkäin klubin tilien kanssa, he ovat korjanneet asian vuosilta 2013 ja 2014, mutta vuodessa 2012 on vielä epäselvyyksiä. Kuvernööri soitti neuvottelun aikana paikalliselle apulaiskuvernöörille ja kehotti tätä auttamaan klubia tilien saamiseksi järjestykseen. Hän tuntui ottavan asian hyvin vakavasti ja aktiivisesti, niin että luulen toivoa vielä olevan GG:n suhteen. Myös tässä tapauksessa hän painotti, että klubilla pitää olla selkeä käytännöllinen rooli projektissa, niin että jäsenet saavat konkreettista tuntumaa siihen, mitä projektissa tapahtuu. Neuvottelun jälkeen Frank oli autoineen kadulla heitettyään Juhanin Muhimbiliin, ja liityin siellä hammaslääketieteen laitoksella seuraan. Juhani: Perjantaina 20.3. klo 10 meillä oli sovittu tapaaminen Dar in Muhimbilin hammaslääketieteen laitoksella, Jouko liittyi seuraan edellisestä meetingistä päästyään. Professori Elison Simon oli isäntänä, myöhemmin Dr. Rafael Senkoro liittyi seuraamme rehtori Elison in huoneessa. Dr. Senkoro on aiempi MOHin (Ministry of Health etc) Oral Health Sectionin vastaava hammaslääkäri, nykyään vice-dean Muhimbilissa. Muhimbilin hammaslääketieteen laitos on Tansanian ainoa yliopistotason suun terveydenhoidon ammattilaisia kouluttava laitos. Tämä Darin hammaslääketieteen laiton on perustettu 1970 80- luvulla, suomalaisten panos siinä sekä Tansanian hammaslääkärikoulutuksen aloittamisessa on ollut hyvin merkittävä, olimme initiaattori. Lisäksi on kolme dental therapisteja kouluttavaa paikkaa mantereella ja yksi Sansibarilla.

17 Muhimbilin laitoksen opiskelijoiden sisäänottomäärät ovat kasvaneet viiden vuoden takaisesta alle kolmestakymmenestä noin kuuteenkymmeneen viime syksynä. Opiskelijoita on Tansanian lisäksi muista Afrikan maista, opettajia toivotaan lisää. Tansaniassa on noin 400 hammaslääkäriä, joista osa hallinnollisissa viroissa, vertailun vuoksi Suomessa yli 4000, kun väkiluvut 45 miljoonaa ja 5 miljoonaa (Tansania, Suomi). Dental therapisteja (DT) valmistuu neljästä paikasta Tansaniassa, niissä opiskelijoiden sisäänottomäärät kussakin noin 50. Osa heidänkin opiskelijoistaan on muualta Afrikan maista. DT tekee pääosin samoja toimenpiteitä kuin meillä hammaslääkärit (paikkaukset, poistot, juurihoitoja jne.). DT t sijoittuvat enemmän maaseudulle, hammaslääkäreitä enemmän suuriin keskuksiin. Bulongwa valikoitui meidän hammaslääkäreiden kohteeksi Health Sciences Institute ja dental therapist -koulun vuoksi. Se on ainoa tuon alan ns. yksityinen koululaitos eikä suoraan valtion tuen piirissä. Takaisin Elison in matkaan. Kiersimme hammaslääketieteen laitoksen osastot. Kaikki laitteet ja hoitoyksiköt ovat varsin modernin näköisiä, uusittuja alle 10v sitten. Myös röntgentekniikka on digitalisoitu, potilaasta otettu kuva tulee unit in PC:n taululle muutamassa sekunnissa esim. alakerran rtg-osastolta (OPTG t eli ortopantomogrammit otetaan siellä). Kirran osastolla oli menossa perjantaikierto, sinne emme sen enempää paneutuneet. Yksiköllä on oma vuodeosasto, jolla traumaja infektiopotilaat odottavat ja toipuvat toimenpiteistä.

18 Pitkälle edenneet hammasperäisen infektiot ovat välillä myös fataaleja, mikä lie kuolleisuus Tansaniassa alueilla joilla ei edes antibiootteja saatavilla. Hampaiden reikiintyminen on kuitenkin yleistä dieetin ja kariogeenisten mikrobien levinneisyyden takia. Vertailuna noin sadan vuoden takaa kuolinsyytilastoa Helsingin kirurgisessa sairaalassa: noin 5% oli hammasperäisen infektion seurauksena, siis akuutteja nopeasti edenneitä hammastulehduksia. Hammaslääkärimme ovat edelleen erittäin tervetulleita orientoitumisjaksolle Muhimbiliin, spesialisteista siellä puutetta perus- ja erikoistumisopetuksessa. Muhimbilin hammaslääketieteen laitokselta Frank kyyditsi meidät MOH Oral Health johtaja Dr. Msafiri Kabulwaa tapaamaan. Olimme hiukan etuajassa, kuitenkin siellä ministeriössä Msafiria etsiessämme meille kerrottiin että tohtori on poissa, tulee takaisin maanantaina. No se kokous kuivui siihen, meilissäni oli kyllä juuri noilta minuuteilta Msafirin viesti, jossa uudelleen toivotti meidät tervetulleiksi keskustelemaan kanssaan. Asia hänen puoleltaan oli Tansanian dental therapist koulutuksen sisällön arviointi ja apu opiskelumateriaalin tuottamisessa dental therapist -opiskelijoille. Siellä Tansaniassa oppikirjat ovat hyvin harvinaisia, edes monistettua materiaalia ei ole kuin hyvin vähän. Opiskelu tapahtuu muistiinpanoja tekemällä, jonkin verran on netti käytössä, muttei täysiaikaisesti kenellekään, koneita on vähän. Kun vielä on opettajista puute, niin miten opiskelu voi sujua? Miten mahtaa olla muiden opiskelijoiden suhteen muissa paikoissa; lääkärit ja hoitajat? Jatkamme keskustelua Dr. Msafirin kanssa, olen ollut Hammaslääkäriliiton Muhimbilin projektiin yhteydessä, mitä voisimme tehdä noissa DT koulutusasioissa. Sieltä MOHista jatkoimme ELCT SO:lle morjestamaan Godfrey Ngwijoa, olisiko sopimuspaperin allekirjoituksen suhteen uutta. Se kuitenkin jäi postissa toimitettavaksi.

19 Illalla klo 20 lähdettiin lentokentälle. Frank ajeli aluksi sujuvasti alkumatkaa ja matka sujui hyvin. Linja-autoasemalta haettiin mukaan saksalainen vapaaehtoistyössä ollut nuorimies, joka oli tullut Mbeyasta bussilla ja istunut siinä puoli vuorokautta. Siihen nähden melko virkeässä kunnossa. Frank ajoi linja-autoaseman jälkeen ihmeellisiä kuoppaisia sivuteitä. Päätielle päästyä liikenne alkoi tahmoa ja edessä oli pitkä jono. Odoteltiin ensin rauhassa, mutta jono ei alkanut edetä lainkaan. Frank ajeli vieressä olevaa pikkutietä eteenpäin, mutta päätielle palattaessa tilanne ei ollut sen kummempi. Lopulta hän kyllästyi ja huolestui, palasi pari kilometriä takaisin päin ja lähti kiertoteitä pikkukyliä pitkin. Aikataulu alkoi näyttää pahalta, ja kun aikojen päästä päästiin takaisin varsinaiselle lentokentän tielle, ruuhka oli siellä edelleen, mutta seuraavan risteyksen jälkeen liikenne alkoi hiukan sujua. Lopulta lentokentällä oltiin noin 22.10, eli parinkymmenen kilometrin matkaan oli mennyt yli kaksi tuntia. Lento sujui hyvin, jopa osan yötä nukutti ja aamutuimiin Pohjanlahden soutajat pääsivät Hailuotoon ja kirja päättyi juuri samalla hetkellä, kuin kone rullasi portille Amsterdamissa. Vaihdoissa oli runsaasti aikaa ja Helsinkiin ja Kuopioon päädyttiin aikataulun mukaan.