KeUla Keravan Urheilijat 1/2013 Jäsenlehti Hiihtokausi 2012-2013 oli menestys. Kuvassa Hopeasomman voitokas joukkue M16- sarjassa, KeUn Turo Sipilä (vas), Tuomas Säteri ja Tuomas Heikkilä sekä hiihtojaoston päävalmentaja Tuomas Turunen. Kuva: Matti Heikkilä
2 KeUla 1/2013 Puheenjohtajan tervehdys Vuosi 2013 on hyvässä vauhdissa. Uusi johtokunta on pitänyt järjestäytymiskokouksen ja käynnistänyt vuosikokouksessa s o v i t t u j e n a s i o i d e n e t e e n p ä i n viennin. Meillä on kunnianhimoiset tavoitteet 100-vuotisjuhlavuoteen 2018. Kaiken muun jokapäiväisen seuratoiminnan pyörittämisen ohella huolehdimme, että suunnitelmissamme olevat toimintatapamuutokset kuten seuran yhteinen urheilijanpolku ja nuorisopassi toteutuva ajatellulla tavalla ja näin varmistamme asettamiemme urheilullisten tavoitteiden toteutumisen. Tähän tähtää myös suunnistuspuolella virinnyt hanke ennen kaikkea nuorten kilpasuunnistuksen keskittämisestä yhdessä Tuusulan Voima-Veikkojen ja Pihkaniskojen kanssa perustettavaan SK UUSI -seuraan. Jaostojemme toiminta on ollut tosi pirteätä. Toimintaamme on ollut nuorta tulijaa ajoittain jopa enemmän kuin ohjaaja- ja tilaresurssimme ovat mahdollistaneet. Talvi oli hiihtojaostolle kiireistä aikaa. Harjoituksissa on ollut nuoria ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yhdet sarjakilpailut jouduttiin siirtämään, ei perinteisten syi- den lumen puutteen tai pakkasen vuoksi, vaan tällä kertaa runsaan lumentulon vuoksi. Joskus näinkin. Maakuntaviestin ja Tykkihiihtojen järjestelyt sujuivat mainosti. Eikä hiihtosuunnistuksen aluemestaruuskilpailujen järjestelyistäkään ole huomautettavaa. Suunnistajamme yhdessä muun seuraväen kanssa saivat kisan vietyä hyvin läpi, vaikka pakkanen oli kirpeä. Yleisurheilijoiden vanhempain ilta kokosi koululuokallisen nuorten vanhempia. Ilmapiiri oli innostunut. Tämä enteilee, että saamme joukkoomme kipeästi kaipaamiamme uusia ohjaajia. Painipuolella toiminta on vilkasta. Tilakysymys kaipaa pikaista ratkaisua. Toivottavasti saamme oman harjoitustilan käyttöön jo syksyn kuluessa. Vaikka vedet ovat jäässä, soutukin on vauhdissa. Itsekin innostuin osallistumaan sisäsoutuharjoitukseen. Kokemus oli inspiroiva. Yksin ei jaksaisi tuntia soutaa, mutta yhdessä kymmenen muun kanssa ja ohjaajan tahdittamana tehokas harjoitus sujui rattoisasti. Kiitän seuraväkeämme alkuvuoden ponnisteluista, olette tehneet hyvää ja arvokasta työtä. Keravan Urheilijoilla on nyt hyvä vauhti ja spiritti. Kannustan sekä urheilijoitamme että seuraväkeä jatkamaan edelleen sata lasissa kohti 100-vuotisjuhlavuottamme. Sampsa Haarasilta
Nappulamaastot 1. kilpailu tiistaina 16.4.2013 JÄÄHALLIN pururadalla klo 18.00 2. kilpailu tiistaina 23.4.2013 SOMPION pururadalla klo 18.00 3. kilpailu tiistaina 7.5.2013 SAVION pururadalla klo 18.00 4. kilpailu tiistaina 14.5.2013 KALEVAN kentällä klo 18.00 Sarjat: tytöt ja pojat 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15 ja 16 v. Ilmoittautuminen alkaa kilpailupaikalla klo 17. Osallistumismaksu 4 /kilpailu. Kertamaksulla kaikki neljä osakilpailua 12. Palkinnot: Jokaisesta kilpailusta jaetaan palkinto jokaiselle maaliin juosseelle kilpailijalle aina seuraavan kilpailun yhteydessä. Lisätietoja: Jorma Hyttinen 0400-813254, Mirva Lopez 040-7413027 Keravan Urheilijat ry Yleisurheilu www.keravanurheilijat.fi
4 KeUla 1/2013 Hiihto on hieno laji! Otsikkona toimii lyhyt ja ytimekäs lause, jolla aloitin syksyllä oman kirjoitukseni hiihtojaoston toimintakalenteriin. Kauden jälkeen uskallan sen jälleen todeta ja edelleen pitää huutomerkin mukana. Kausi 2012/2013 oli hienoimpia kokemuksia itselleni Keravan Urheilijoissa valmentajana, kilpailunjohtajana ja hiihdon ystävänä. Päällimmäisenä tietenkin on mielessä hieno kilpailumenestys laajalla nuorella kilpailijajoukolla, johon keravalaisessa hiihdossa ehdittiin tottua 2000 luvun alussa ennen lamavuosia. Hieno ja erityismaininnan arvoinen asia on kuitenkin hiihtojaostossa nykyisin vallitseva seurahenki, yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltamisen tunne. Vaikka aina on parannettavaa ja toiminnan kasvaessa jaosto-organisaatio on jalostettava paremmaksi, uskallan väittää, että harvassa hiihtoseurassa perustoimintojen pyörittäminen on onnistunut yhtä vähillä otsarypyillä kuin täällä. Perustoimintojen pyörittämistä tosin auttoivat erittäin paljon myös Keinukallion loistavat hiihto-olosuhteet. Näillä kolmella tekijällä: lahjakkaat nuoret urheilijat, hyvä seurahenki ja mainiot olosuhteet viedään keravalaista hiihtoa vielä pitkälle eteenpäin. Kauden aloitus tuli nopeasti Hiihtokausi alkoi tutusti lokakuun lopussa Vuokatin Suomen Cupin sprinteillä, joissa Tero Turunen pääsi hyvään vauhtiin kauden alussa sijoittuen kilpailussa 15. miesten yleisessä sarjassa. Kausi jatkui hiihtäjien omatoimisena Turo Sipilä voitti kaudella kaksi SM-kultaa ja hopeaa sekä KLL-hiihtojen mestaruuden. Kuva: Matti Heikkilä. leireilynä lapin lumilla, joilta siirryttiin seuran lumileirille Joensuuhun joulukuun alussa. Vaikka pakkanen välillä kiusasi edellisiä vuosia suurempaa hiihtäjäjoukkoa, leirin pääteemana pidetyt tekniikkakuvaukset sekä niiden analysointi saatiin pidetty suunnitelmallisesti. Itä-Suomen pakkasista taas oli hieno siirtyä suoraan Keinukallion tykkilumiladulle harjoittelemaan ja ensimmäiset tekniikkaharjoitukset pidettiin jo 13.12.12, jolloin paikalla riitti vilskettä. Yli 20 hiihtäjää harjoitteli tuolloin ohjatusti tekniikkaharjoituk-
KeUla 1/2013 5 sissa ja samaan aikaan vähintään sama määrä hiihdon ystäviä kolasi lisää lunta ladulle Tykkihiihtoja varten. Edes joulua ei ollut vietetty ja täysi rähinä oli jälleen päällä Kahdet kotikisat vuoden vaihteessa Moni ei olisi edellisenä vuonna samaan aikaan uskonut, mutta Keinukallion Tykkihiihdot käytiin erittäin onnistuneesti 16.12.13 ja kilpailulenkkinä pystyttiin käyttämään 3,3 km mittaista kilpailulenkkiä, joka sisälsi kilpailupaikan parhaimmat nousut. Vaikka kilpailut käytiin alkukaudesta, moni nuori aloitti kilpailukautensa juuri Keravalla ja oman seuran väreihinkin oli ilmoittautunut lähes 30 kilpailijaa. Parhaimmasta KeUn tuloksesta vastasi loistokauden hiihtänyt Turo Sipilä, joka sai heti kotikisoista hyvän vireen loppukaudelle. Tykkihiihtojen jälkeen toppatakkiporras keskittyi joulun ja uudenvuoden viettoon, mutta hiihtäjät aloittivat kisaurakan kunnolla. Loppuvuoden kansallisten kilpailujen tulokset lupailivat joukkuevalinnoista vastaaville valmentajille hyvää, ajattelen perinteisestä maakuntaviestiä loppiaisena. Turon lisäksi kovaa vauhtia ikäluokassaan tuntui pitävän myös Siiri Saalo, Laura Kankkunen, Eerika Salomäki, Tuomas Heikkilä ja Mikael Koivisto. Tässä vaiheessa oli varmaa, että KeU tulee saamaan kaksi kovaa joukkuetta maakuntaviestiin nuorten sarjaan. Maakuntaviestit hiihdettiin 6.1.13 Keravalla ja taukoa edellisistä kotikisoista oli ollut viisi vuotta. Selkeänä tavoitteena oli järjestää parhaat viestit moneen vuoteen ja olla menestynein seura. Molemmat tavoitteet täyttyivät vaikka Porvoon Akilles oli paha kanto KeUn kaskessa. Keravan maakuntaviestiin osallistui suurin määrä joukkueita moneen vuoteen ja kilpailua edeltävän viikon lauhasta säästä ja vesisateista huolimatta 3 km kilpailulenkki saatiin loistavaan kuntoon. Seura ja kaupunkitekniikka tekivät suuren työn kilpailujen järjestelyissä, ja se kannatti. Yleisessä sarjassa KeU oli kolmas, nuorten sarjoissa KeU I sijoittui toiseksi ja KeU II kolmanneksi sekä puulakisarjassa seura otti omansa pois selvällä voitolla. Huomionarvoista on, että järjestävä seura oli liikkeellä yhteensä yhdeksän joukkueen voimin, joista kolme osallistui nuorten sarjaan. Eli järjestelytehtävistä huolimatta viestiin osallistui 46 KeUn väreissä hiihtänyttä. Ikäjakaumaa kilpailijoissa oli hieman, sillä KeUn nuorimmat viestin viejät olivat vajaa kymmenen vuoden ikäisiä ja vanhimmat selkeästi 60 vuoden paremmalla puolella. Kilpailussa saatiin siis hyvä leikkaus seuran hiihtopuvuista viimeisten vuosikymmenien aikana ja mikä hienointa kaikilla tuntui olevan mukavaa. Aktiivista hiihtokoulutoimintaa Mukavaa ladulla oli myös heti viestin jälkeen, kun Markus Airilan johdolla aloitettiin ensimmäinen aikuisten hiihtokoulujakso suoraan kilpailupäivän perään. Keravalaisen hiihtovalmennuksen turvin menneenä talvena koulutettiin useita kymmeniä kuntohiihtäjiä. Osaavaa valmennusta oli tarjolla myös heti loppiaisen jälkeen, kun
6 KeUla 1/2013 Energia-Hiihtokoulu pyörähti käyntiin Keinukalliolla. Mari Siren-Koskisen johdolla noin kymmenen ohjaajaa ja useat apuohjaajat opettivat talven aikana hiihtotaitoa lähes sadalle 5-11-vuotiaalle lapselle maanantai-iltaisin, jolloin oikeasti paikanpäällä sukset suhisivat. Hiihtokoulun toimintaan kuului oleellisesti myös lapsille tarkoitetut Osuuspankki Cupin osakilpailut, joissa talven aikana hiihti 124 eri hiihtäjää nuorten sarjoissa. Hyvillä mielillä voidaan siis olla hiihdon tulevaisuuden osalta. Kilpailukausi tiivistyy Vähitellen tammikuun alun ponnistelujen jälkeen katseet alkoivat kuitenkin jo kääntyä Jämille, jossa 25. 27.1.13 hiihdettiin kauden ensimmäiset SMhiihdot. Perjantain kovatasoisissa sprinteissä, joissa annettiin vielä näyttöjä kevään MM-hiihtoja varten Tero ja Meri Sipilä onnistuivat hyvin ja hiihtivät kumpikin karsinnoista alkueriin. Meri jatkoi hyvää vauhtiaan myös sunnuntaina ja hiihti uran parhaan yleisen sarjan normaalimatkan kilpailunsa sijoittuen 34. Jämin kilpailujen jälkeen kausi eteni mukavaa vauhtia ja kilpailuissa sekä harjoituksissa hiihti noin 30 hengen edustusjoukko. Jokaisena viikonloppuna seuran Internetsivujen uutisista sai lukea hyviä tuloksia ja alettiin hyvää vauhtia lähestyä kauden puolta väliä ja Espoon am-kisoja. Aivan täyteen tikkiin KeUn joukko ei noissa kisoissa sairastelujen takia päässyt ja saaliina tuli vain kolme hopeaa ja kolme pronssia. Menestyneimmät hiihtäjät henkilökohtaisilla matkoilla olivat Laura ja Siiri sekä Venla Heikkilä ja Ville apulaiskaupunginjohtaja KeUn nuoret valloittivat maakuntaviestissä sijat yksi ja kolme. Viestin voitti Porvoon Akilles. Kuva: Auli Teppinen
KeUla 1/2013 7 Säteri. Viestissä hopealla hiihti M16 sarjan joukkue ja pronssille M10 sarjan joukkue. Yhtäkään kultamitalia ei seuralle tullut, mutta hiihtäjämäärät am-kisoihin ovat lisääntyneet selvästi. Henkilökohtaiseen kilpailuun ilmoitettiin yhteensä 20 hiihtäjää ja viesteihin 10 joukkuetta. Vaikka ihan kaikkia ei viivalle saatu, määrä hipoo Etelä-Suomen hiihdon suurseurojen hiihtäjämääriä. Mitalisade alkaa Alueenmestaruuskilpailuiden jälkeen alkoi mitalisade, kun seuraavana viikonloppuna hiihdettiin nuorten SM-sprintit ja KLL-mestaruushiihdot Pyhäjärvellä. Turo Sipilä vei voiton molempina kilpailupäivinä M16 sarjassa. Erityisesti sprintin suoritus oli mykistävä, kun karsinassa ero toiseksi tulleeseen oli 5,18 sekuntia. Ylivoimaa kuvaa hyvin se, että seuraavan viiden sekunnin sisään mahtui peräti yhdeksän hiihtäjää, joten Turo ei jättänyt mitään sattuman varaan. Seuraavan päivän mestaruus oli tiukemmassa ja toiseksi hiihtänyt Paimion Aleksi Parttimaa pääsi lähelle viiden kilometrin perinteisen kilpailussa, mutta jäi sekunnin päähän Turosta. Pyhäjärveltä siirryttiin jo melko nopeassa tahdissa kohti Äänekoskea, jossa hiihdettiin 2.-3.3.13 Hopeasompa finaalit ja M16 sarjan SM-kilpailut. KeUn joukkueen koko HS-kisoihin on viimeisten vuosien aikana kasvanut, niin suureksi, että edellisenä kesänä varatut majoituspaikat eivät tuntuneet alkuun riittävän, mutta ikävät flunssa ja vatsatautiaallot verottivat joukkueen kokoa vielä ensimmäisenä kilpailupäivänä. Sairasteluista huolimatta joukkueen kokonaispanos oli vahva ensimmäisen päivän henkilökohtaisessa kilpailussa. KeU nousi seurapisteissä 14. sijalle ja oli Etelä-Suomen toiseksi paras seura. Tuomas Heikkilä hiihti M15 sarjassa hyvin ja taisteli itsensä 13. Samassa sarjassa myös Anton Pyssysalo hiihti hyvin ja sijoittui 30. Siiri Saalolle Hopeasompa kilpailut olivat ensimmäiset ja sijoitus hienosti kymmenes N13 sarjassa. Parhaasta KeUn sijoituksesta vastasi kolminkertainen HS-mestari Turo Sipilä, joka hiihti kilpailuissa viimeistä kertaa M16 sarjassa. Turo taisteli ja antoi vapaalla hiihtotavalla kaikkensa, mutta tällä kertaa kova kilpakumppani Aleksi Parttimaa oli parempi 17,5 sekunnin erolla. Turo kuitenkin upeasti SM-hopealle ja HS-kisoista jäi muille ihmeteltäväksi kova suora: kultaa kultaa kultaa hopeaa. Seuraavana kilpailupäivänä oli vuorossa perinteisellä hiihtotavalla käytävät viestit. Tyttöjen sekä poikien 14 sarjaan saatiin nuoria hiihtäjiä hakemaan kokemusta isoista kisoista, joista yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki olivat ensikertalaisena HS-viestissä. Kokemuksen hakeminen teki hyvää ja etenkin tyttöjen sarjassa on ensi vuonna odotettavissa valtakunnallisestikin vahva joukkue. M16 sarjassa tavoitteet taas olivat korkeammalla, kun kaksi kautta aikaisemmin samalla porukalla oli tullut samaisessa viestissä hopeaa. Ennen viestiä KeUn leirissä oli ilmassa jännitystä, sillä kaikki tiesivät SM-mitalin olevan lähellä jos kaikki toimisi hyvin. Samalla tieto siitä, että kaikkien tuli onnistua ja kaluston olla sekä pysyä kunnossa koko viestin ajan tuntui jän-
8 KeUla 1/2013 nittävältä. Aloittaja Tuomas Heikkilä oli kuitenkin virkeänä ja ahtaasta lähtöalueesta huolimatta välttyi kolareilta tuoden KeUn ensimmäiseen vaihtoon sijalla yhdeksän. Toisella osuudella Tuomas Säteri teki sen mitä piti ja nosti joukkueen seitsemänneksi. Nyt mitaliin oli matkaa enää puoli minuuttia ja kaikki oli mahdollista jos Turo hiihtäisi omalla tasollaan. Ero kärkeen tuntui pitkältä, koska kultamitaliin vaihdossa oli matkaa yli minuutti ja kilpailumatkana oli vain viisi kilometriä. Toisin kuitenkin kävi. Turo hiihti osuudellaan 44 sekunnin pohjat ja näytti muille mistä tuulee, kuka käskee sekä mikä joukkue halusi voittaa. Näin kahdeksan vuoden tauon jälkeen Keravan Urheilijat juhli viestihiihdon SM-kultaa ja ensimmäistä Hopeasompaviestin voittoa, joten taas kirjoiteltiin hiihdon seurahistoriaa. Kausi jatkuu, jatkuu ja jatkuu Juhlinnan jälkeen oli kuitenkin vielä tiukka kilpailujärjestelyiden rutistus Keinukalliolla. Jäljellä oli vielä perinteiset seuran mestaruushiihdot ja perheviesti sekä uutena kokeiluna haasteviesti. En ole asiasta aivan varma, mutta uskoisin, että KeUn ja Keravan mestaruushiihdoissa tehtiin tänä vuonna myös seurahistoriaa. Kilpailuihin osallistui yhteensä 128 henkeä sarjoihin 6-60 vuotta ja vaikka paikalla oli hyvinkin rutinoituneita hiihtomiehiä, niin samanlaista osallistujamäärää ei kukaan pystynyt muistamaan. Seuraavalla viikolla aloitettiin uusi keravalainen hiihtoperinne eli Haasteviesti. Kyseessä oli yritysten ja yhteisöjen viestikilpailu, jonka kärkikolmikko ensimmäisenä vuonna oli Uudenmaan ELY-keskus, Team Liikkamaikat ja Eduskunnan urheilukerho. Joukkueita uskaltautui viivalle 11 kappaletta ja katsotaan jos määrä nousisi seuraaville vuosille. Samana iltana hiihdetyssä jo perinteisessä perheviestissä joukkueita oli kahdeksan ja vuoden 2013 mestareiksi hiihtivät Ahtosalot. Vaikka kausi oli tässä vaiheessa jatkunut jo pitkään, niin ei se silti tähän loppunut. Loppukaudesta seuran hiihtäjät kävivät napsimassa vielä am-mitaleja sekä pääsiäiseksi moni hiihtoperhe käänsi suksiboksit kohti lapin lumia ja Torniolaakso-Cuppia. Tässä perinteisessä kilpailusarjassa hiihdetään neljänä päivänä eri puolilla Lappia kaksi perinteisen kilpailua ja kaksi vapaan kilpailua. Sarja on tiukka rutistus ja kovatasoinen. Hieman yllättyneenä seurasin kilpailutuloksia kotisohvalta ja huomasin, että KeUn hiihtäjät menestyivät hyvin laajalla rintamalla yhdeksän vuotiaista yleiseen sarjaan saakka. Turo kruunasi hienon kautensa cup-voittoon, mutta myös Laura Kankkunen vei voiton N11 sarjassa ja vielä täydellä voittosuoralla. Mikael Koivisto taas oli M9 sarjassa kokonaistuloksien kolmas, joten nuorisohiihto tuntuu olevan turvattu myös lähivuosien ajan, vaikka eihän tämäkään talvi vielä ohi ole. Tätä juttua kirjoittaessani Keravalla pääsee vielä harjoittelemaan ja kevään SM-hiihdot ja Suomen-Cupin finaalit ovat vielä edessä. Kuitenkin katseet ovat kääntyneet jo harjoituskauteen ja ensi talveen. Ennen niitä on kuitenkin pohdintojen paikka, mitä on tehty
KeUla 1/2013 9 Meri Sipilä hiihti Jämin SM-sprintissä sijalle 24. Kuva: Juhani Levonen seurassa oikein ja miten hommaa tulee kehittää. Kun tämän jutun lukee, niin voisi kuvitella, että jotain on tehty oikein. Samalla meillä on tieto siitä, että edellisen kerran KeUn miesten yleisen sarjan joukkue on kilpaillut SM-viestissä vuonna 2009 ja naisten joukkue vuonna 2008. Tässä vaiheessa ei ole näkyvissä, että asialle tulisi muutosta ensi kaudelle. Töitä on siis vielä paljon jäljellä siihen, että olemme täysiverinen hiihdon kilpaseura ja ennen tätä meillä on vielä suurempi haaste edessä. Haaste on se kuinka pidämme oman Urheilijan Polkumme eheänä siten, että se kasvattaa urheilijoita eteenpäin ja mikä tärkeintä saa urheilijat tuntemaan ja uskomaan, että tämä seura on se jota haluavat hiihtourallaan edustaa nuorisosarjoista ylöspäin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että urheilijat ovat heittäneet haasteen seuralle. Ei muuta, kun otetaan haaste vastaan ja mennään sata lasissa eteenpäin. Tuomas Turunen Päävalmentaja Hiihtojaosto
10 KeUla 1/2013 Aikuisetkin ovat löytäneet hiihtokoulut Valmentajiemme tekniikkaosaaminen on arvossaan myös kuntoilijoiden keskuudessa. Tämän huomasimme siitä kyselyjen tulvasta, joka aikuisten tekniikkaopetukseen kohdistui joulukuusta lähtien. Olimme syksyllä linjanneet aikuisten hiihtokoulun toissijaiseksi toiminnaksi varmistaaksemme riittävästi ohjaajia kasvaviin lasten ja nuorten hiihtokouluihin ja harjoituksiin. Vaan kuinka ollakaan, hyväsydämisinä ja ehkä hieman jaoston kassaakin ajattelevina voimme nyt laskea kouluttaneemme noin 80 innokasta kuntoilijaa uuteen vaiheeseen hiihtoharrastuksessaan. Opetusryhmät koostuivat mm. työpaikkojen urheilukerhoista, eri lajien harrastus- ja naapurustoporukoista sekä yksittäisistä harrastajista. Kuluneen talven aikuisten hiihtokoulut olivat tiiviitä 1-3 hiihtokerran paketteja, yhteensä 3-6 h/kurssi, ja kukin osallistuja valitsi joko vapaan tai perinteisen (vuoden 2013 uutuus) hiihtotavan. Tuossa ajassa ehditään opettaa kaikki perustekniikat ja niitä tukevia harjoitteita, kerrata tekniikoita omatoimisen harjoittelun jälkeen sekä tehdä ryhmälle videoanalyysi. Sekä silmämääräisen että suullisen palautteen perusteella mallimme on osoittautunut toimivaksi; vanhat koirat ovat ilokseen oppineet uusia temppuja. Niinpä toiminta varmasti jatkuu tulevina talvina suunnilleen samanmuotoisena. Joitakin parannuksia aiomme toki tehdä. Hankintalistalla on ainakin toiset, karkeammat silmät päävalmentaja Turuselle (joka ehti myös aikuisten hiihtokouluihin ohjaajaksi!) hellävaraisia vastaalkajien tekniikka-analyysejä varten. Markus Airila Luisteluhiihdon tekniikan opetusta maaliskuisessa auringonpaisteessa. Kuva: Jari Timonen
Painijaoston tervehdys Kaikki paininystävät saivat kuulla huonoja uutisia kun kansainvälisen olympiakomitean hallitus ehdotti painin pudottamista pois olympialaisten ohjelmasta. Sitten vähän pirteämpiä uutisia painin saralta: Keravan Urheilijoiden oma painija Janette Ylisoini voitti oman sarjansa, tytöt 24 kg, Tikkurilan kultahemlipaineissa. Janetella oli kolme ottelua, joista kaikki hän voitti ylivoimaisesti. Myös muut mukana olleet KeUn painijat pääsivät mitaleille. Janette aloitti painin 4-vuotiaana ja innostui lajista nähtyään pikkukakkosessa tulleen karhupaini ohjelman ja halusi päästä kokeilemaan itsekin. Janetesta kivointa painissa on matsaaminen eli kun saa otella toisten kanssa. Ensimmäisissä kisoissaan Janette kävi vuonna 2011. Kisoissa on Janeten mielestä kivaa vaikka välillä vähän jännittääkin. KeUla 1/2013 11 Juho Kalander Janette näyttää muille mallia kuinka narussa kiivetään. KeUla 1/2013 Kirjoittivat: Markus Airila, Elisa Aunola, Sampsa Haarasilta, Emma Juga, Merja Juutilainen, Juho Kalander, Mirka Kasper, Mirva Lopez, Timo Sirola, Tuomas Turunen. Toimitti: Jaana-Marika Kurtti Taittoi: Elisa Aunola Painoi: Savion kirjapaino Painosmäärä: 700 kpl
12 KeUla 1/2013 Yleisurheilun aktiivit esittelyssä Jomin ääni on kuulutuksista tuttu. Jomi Hyttinen Yleisurheiluvalmentajana KeU:ssa monella vuosikymmenellä ja edelleen Jorma Jomi Hyttisen juuret yleisurheilun parista ulottuvat aina 53 vuoden taakse. Sieltä asti, Hyttinen on toiminut Keravan Urheilijoiden yleisurheilun kehittäjänä, ja ennen kaikkea omistautuneena valmentajana lukuisille urheilijoille. Valmennettavien harjoittelu on tuottanut tulosta, ja Jomin kasvatit ovat vuosien varrella saavuttaneet kaiken kaikkiaan yli 200 SM-mitalia, niin yksilö-, kuin joukkuekilpailuista, neljällä eri vuosikymmenellä, yli 80 eri urheilijan voimin. Jomi Hyttinen on keväisin juostavien Nappulamaastojen perustaja ja hän tuonut myös Koululaisten maastojuoksukilpailut Keravalle. Jomin kantava ääni on tullut tutuksi lukuisista kilpailukuulutuksista vuosien varrelta, ja kuuluu edelleen. Tällä hetkellä Jomi valmentaa seuran yli 15-vuotiaita urheilijoita ja toimii juoksutekniikan neuvonantajana seuran maratonkoululaisille. Juoksutekniikka ja sen kehittäminen ovatkin Jomin sydäntä lähellä ja hän on tarjonnut juoksuvinkkejään vuosien varrella myös muiden lajien kilpaurheilijoille. Valmentaminen on Jomille elämäntapa ja hän seuraa ilolla valmennettaviensa kehittymistä. Jomilla on taskussaan menestyksen eväitä urheilijoille, jotka ovat niitä valmiita vastaanottamaan. Harjoittelun tulokset nähdään kilpakentillä ja valmennettaville on varmasti jäänyt harjoituksista mieleen, Jomin tarpeen tullen käyttämä lause: pulinat pois, silloin kun harjoitellaan tosissaan. Mirva Lopez, 32 v. Oma urheilutausta Olen nuorempana harrastanut taitoluistelua ja yleisurheilua, ja olen edelleen näissä lajeissa vahvasti mukana. Olin Jomin valmennettava aikoinaan ja ainakin jäi mieleen kuuluisa lause, jota kuulee vieläkin sivukorvalla harjoituksissa: "Nopeus on voimaa, jota taito hallitsee". Tämä lienee osa Jomin valmennusfilosofiaa ja hienoja tuloksia on ainakin vuosien varrella tullut!
KeUla 1/2013 13 Mirva etelänleirillä omina yu-aikoina Miten päädyin ohjaajaksi? Olen ollut KeUssa yleisurheiluohjaajana jo vuodesta 1997. Lähdin aikoinaan Hyttisen Jorman innoittamana mukaan seuratyöhön ja se on antanut monenlaisia onnistumisen ja yhdessäolon hetkiä vuosien varrella. Tällä hetkellä päivät kuluvat kahden pienen lapsen kanssa kotona, mutta sijaistan tarpeen tullen muita ohjaajia. Mirka Kasper, 23 v. Oma urheilutausta Aloitin yleisurheilun harrastamisen 9-vuotiaana ja siitä asti laji on ollut vahvasti lähellä sydäntäni. Olen kokeillut erilaisia yleisurheilulajeja hypyistä pikamatkoihin, mutta 14-vuotiaana kestävyysjuoksusta muodostui päälajini. Olen juossut pidempiä ja lyhyempiä matkoja, radalla ja maastossa, mutta 800m juoksu oli lopulta kuitenkin Mirka (oik.) ja Heidi SM-viesteissä minulle se tärkein matka, jossa pääasiassa kilpailin. Mieleenpainuvimpia muistoja omilta kilpaurheiluajoiltani ovat varmasti SM-viestit, joista palkintokaappiin ovat päätyneet kulta- ja kaksi hopeamitalia, etelänleirit sekä tietysti lukuisat Jomin harjoitukset, joissa pääsi testaamaan omia rajojaan, joskus nenä valkoisena Miten päädyin ohjaajaksi? Aloitin yleisurheilukoulujen apuohjaajana KeUssa jo 16-vuotiaana, vielä itsekin ollessani mukana kilpaurheilussa. Aloitettuani opiskelut Turussa, en päässyt osallistumaan syys- ja kevätkausien yleisurheilukouluihin, mutta olin kesällä mukana ohjaamassa. Nyt saan olla taas täysillä mukana yleisurheilukouluissa ja valmentaa seuran 10-13-vuotiaita nuoria. Toivon, että saan jaettua näille nuorille urheilijoille omia oppejani, sekä seurata kehittymis-
14 KeUla 1/2013 tä ja onnistumisen hetkiä, toivottavasti jossain vaiheessa myös kilparadoilla. Niina Mäyry, 38 v. Oma urheilutausta Olen lapsesta asti harrastanut monipuolisesti kaikenlaista liikuntaa, mutta vähän enemmän tosissaan yleisurheilua ja sen ohella hieman telinevoimistelua. Omat harrastukset ovat jääneet perhehuollon takia jäähylle, mutta eräänlaisena harrastuksena voisi pitää tämän hetkistä 6-10 vuotiaiden lasten yleisurheilukoulun vetämistä. Työskentelen sairaanhoitajana leikkausosastolla ja urheilukoulujen ohjaaminen on mukavaa vastapainoa työlle. Kesän yleisurheilukouluissa ryhmäni tulee koostumaan 8-9-vuotiaista lapsista. Miten päädyin ohjaajaksi Päädyin ohjaajaksi noin neljä vuotta sitten kun oma lapseni aloitti kesätreeneissä yu-harrastuksensa ja Mirva Lopez houkutteli ensin apuohjaajaksi. Ohjaaminen on ollut kivaa ja antoisaa, on ihana nähdä lasten innostumista ja onnistumista! Juulianna Leskinen 18 v. Oma urheilutausta Aloitin yleisurheilun 6-vuotiaana ja harrastin tämän lisäksi telinevoimistelua. Yleisurheilussa päälajejani olivat aitajuoksu sekä korkeushyppy. Urheilu- ja liikunta kiinnostavat minua myös ammattia ajatellen ja opiskelen tällä hetkellä toista vuotta Pajulahden Urheiluopistossa liikuntaneuvojaksi. Juulianna ja Jomi Miten päädyin ohjaajaksi? Päädyin yleisurheiluohjaajaksi muistaakseni Jomin innoittamana. Lähdin mukaan ohjaajaksi oman harjoitteluni jäätyä tauolle loukattuani polveni autokolarissa. Ohjaan juoksu- ja yleisurheilukouluja Nastolassa ja Keravalla. Kesäkaudella tulen ohjaamaan 6-7-vuotiaiden lasten ryhmää Kalevan urheilukentällä. 10-13 vuotiaiden yleisurheilukoulun ohjaajana toimivat myös Heidi Ikonen (23 v.), joka on tällä hetkellä opiskelijavaihdossa sekä Janina Mäyry (15 v.), joka toimii apuohjaajana pienimpien yleisurheilijoiden ryhmissä. Mirka Kasper
KeUla 1/2013 15 Kesän 2013 yleisurheilukoulu Yleisurheiluharjoitukset Kalevan kentällä 20.5.-26.6. ja 29.7-28.8.2013 seuraavasti: 7-8-vuotiaat (s.2006-2005) Maanantaisin klo 18.00-19.15 & keskiviikkoisin klo 18.00-19.15 9-10-vuotiaat (s.2004-2003) Maanantaisin klo 18.00-19.30 & keskiviikkoisin klo 18.00-19.30 11 15-vuotiaat (s.2002-1998) Maanantaisin klo 18.00-19.30 & keskiviikkoisin klo 18.00-19.30 Kesän urheilukoulun hinta on 90 euroa (hintaan sisältyy kilpailulisenssi ja T-paita). Keravan urheilijoiden jäsenmaksu ei kuulu hintaan, se on perheen ensimmäiseltä jäseneltä 30 euroa ja kultakin seuraavalta 10 euroa. Ilmoittautuminen etukäteen sähköpostiin mirva.lopez@hotmail. com: ilmoita lapsen syntymäaika ja yhteystiedot (osoite ja puhelin). Viikkokisat Viikkokisapäivät ovat alustavasti 29.5., 19.6., 7.8, 28.8. Tällöin ei normaaliharjoituksia vaan urheilukoululaisten toivotaan osallistuvan kilpailuihin. Kilpailut ovat maksuttomia urheilukoululaisille. Viikkokisojen lajit ja sarjat ovat nähtävissä nettisivuilla www.keravanurheilijat.fi. Lisätietoja: www.keravanurheilijat.fi
16 KeUla 1/2013 Aikuisten suunnistuskoulu 2013 Hurjan suosion viime kesänä saavuttanut aikuisten suunnistuskoulu on täällä taas! Kurssille voi osallistua kuka tahansa, eikä suunnistuskertoja tarvitse olla entuudestaan! Kurssilla tutustutaan suunnistuksen alkeisiin ja perustaitoihin sekä edetään haasteellisempiin harjoituksiin. Kurssia vetävät suunnistaja Emma Juga ja Keravan Urheilijoiden suunnistusjaoston puheenjohtaja Timo Sirola sekä Antti Virsu. Kokemusta suunnistamisen osalta siis löytyy! Ilmoittauminen ennakkoon: emma.juga@gmail.com tai ensimmäisellä kerralla paikan päällä. Mukaan tarvitset ulkoliikuntavarusteet, jalkineet joilla voit liikkua (jopa juosta) maastossa, juomapullon, kompassin (mikäli kotoa löytyy) sekä paljon reipasta ja seikkailuhenkistä mieltä! Kurssin hinta on 135 (koko koulu) tai 15 kerta. Liittymällä Keravan Urheilijoiden jäseneksi saat kurssista alennuksen ja mahdollisuuden osallistua seuran harjoituksiin. Aika Paikka Teema su 21.4. Keinukallio Teoria ti 23.4. Keinukallio Kartansuuntaus ma 29.4. Keupirtti Reitinvalinta ti 7.5. Talma Suunnassakulku to 16.5. Keinukallio KU-rastit rastinotto to 23.5. Pilvijärvi,Sipoo KU-rastit ti 28.5 Bastmossen Yhteislähtö/hajonta ti 4.6. Jukola-kartta 2012 Tyhjät välit ti 11.6. Båleberg,Sipoo Käyräharjoitus Lisätietoja: www.keravanurheilijat.fi/suunnistus
KeUla 1/2013 17 Soutukoulu 2013 Kenelle? Soutukoulu on tarkoitettu uusille, soudusta kiinnostuneille henkilöille. Siellä opetellaan kirkkovenesoudun tekniikkaa ja tietysti soudetaan kuntoilun kannalta. Milloin? Soutukoulu järjestetään toukokuussa (8.-29.5.) ja kesäkuussa (5.6.-26.6.) keskiviikkoiltaisin klo 18.00-19.30 Tuusulanjärvellä. Molempien soutukoulujen ohjelma on sama. Soutukoulun hinta on 50 /henkilö ja se sisältää 4 soutukertaa. KeUn jäsenille hinta on 40 ja Keski-Uusimaa lehden klubilaisille 35. Varusteiksi riittää liikuntaan sopivat rennot vaatteet ja umpinaiset kengät, esim. vanhat lenkkarit. Käsien suojaksi voi ottaa esim. hiihtohanskat. Ilmoittautumiset soutu@keravanurheilijat.fi. HUOM. paikkoja on rajoitetusti. Molempiin soutukouluihin otetaan 28 ensimmäisenä ilmoittautunutta. Lisätietoja soutukoulusta Heidi Ruohoselta miel. iltaisin ja viikonloppuisin puh. 0445880113 tai emaililla soutu@ keravanurheilijat.fi tai www.keravanurheilijat.fi/soutu Lisätietoja: www.keravanurheilijat.fi/soutu
18 KeUla 1/2013 Soutuspinning lisää motivaatiota ja sitoutumista KeUn soutuväellä on marraskuulta asti ollut mahdollisuus pitää soutukuntoa yllä myös talvisin. Siitä kiitos aktiivisen puuhamiehen Pentti Soinin, joka on organisoinut keravalaisittain uuden harrastusmuodon Power Centerin suotuisalla myötävaikutuksella. Sunnuntaisen soutuspinningsessiot Power Centerin tatamisalissa ovat paitsi parantaneet vanhojen soutajien soututekniikkaa ja innostusta, tuoneet lajin pariin uusia harrastajia. Soutuspinning on avoin KeUn soutajille (= soudun toimintamaksun maksaneille KeUn jäsenille). Tarjolla on ollut kaksi vuoroa sunnuntai-iltaisin, klo 17-18 ja 19-20. Tuntien väliin jäävä prime time tunti on omistettu Power Centerin asiakkaille, joita vuorolla on käynyt jonkin verran. Aloitimme syksyllä viidellä ergolla. Keväällä käytössä on ollut 12 laitetta kerrallaan ja ryhmät ovat olleet täysiä. Lisäksi nuorille on järjestetty omia tunteja tarvittaessa, millä olemme yrittäneet rohkaista heitä mukaan soudun pariin, kertoo Pena soutuspinningin järjestelyistä. Tuntuma lajiin säilyy talvellakin Soutuspinningtunteja ovat vetäneet omat soutajat, Penan ohella mm. Heidi Ruohonen, Raimo Kulju, Juha Karttunen, Matti Salo, Anne Rasku ja Leena Soini. Vetovastuun jakaminen on onnistunut melko mukavasti, sillä vetäjä saa hyvän treenin itsekin. Treenit ovat olleet tavoitteellisesti rakennettuja: syksyn lyhyistä intervalleista on kevään myötä siirrytty pidempiin vauhtikestävyysharjoitteisiin. Soutaminen talvella on tärkeää soututuntuman säilymisen kannalta. Tekniikkaa on helpompi hioa ergolla kuin veneessä. Yhteisen spinningin avulla kaikille syntyy yhteinen käsitys siitä, miten venettä viedään eteenpäin. Yhdessä harrastamisella on suuri merkitys myös motivaation säilymiseen läpi talven ja sitoutumiseen kesän harjoitteluun, Pena luettelee uuden harjoittelumuodon etuja. Soutuspinning tukee KeUn soutujaoston tavoitetta olla viiden parhaan puuveneseuran joukossa kesällä 2013. Spinningit päättyvät huhtikuun lopulla ennen soutukauden alkua. Entä, jatkuuko spinningit seuraavana talvikautena? Ainakin se on tavoite. PowerCenterin tila on palvellut hyvin, mutta tavoitteena on oman tilan löytäminen, joka mahdollistaisi laitteiden käytön viikon jokaisena päivänä sekä soutuspinningtuntien tarjoamisen seuran ulkopuolisille, valottaa Pena. Ennätysjoukko keulaisia ergon SM-kisoissa Pena itse on kokenut kilpailujen kiertäjä niin ulko- kuin sisäsoutupuolellakin. Jatkuu sivulla 20
KeUla 1/2013 19 Fiiliksiä ergon selästä Vaikka olen harrastanut kirkkovenesoutua yli 10 vuotta, suhteeni ergosoutulaitteeseen ei oikein koskaan ole saanut kipinää. Kyllähän laitteella on joskus tullut lämmiteltyä ennen kuntosalitreeniä, mutta siinä se. Kuluneena talvena suhde on kuitenkin saanut piristystä. Yksitoikkoinen harjoitus on saanut ihan uutta pontta, kun ergoa on päässyt repimään isossa joukossa hyvän musiikin pauhatessa. Merkityksensä on myös innostavalla ohjaajalla, jolla on taito tehdä tunnin treenistä tarina pelkän kiskomisen sijasta. Tervetullut on ollut myös vetäjän ystävällinen huomautus, että tekniikassa olisi hieman korjattavaa.. Ja korjaantuihan se. Niin, että tammikuussa huomasin matkaavani Helsinkiin Kisahallille ergonsoudun SM-kisoihin. Matkana yksi pahimmista, 2000 m. Täytyi vetää täysillä yli 8 min mutta kannatti! Kultamitali kaulassa kotiuduin kisan jälkeen. Soutuspinningtreeni on jatkunut koko talvikauden ja nyt odotan alkavaa soutukautta ihan uudella innolla. Vielä viime kesänä arvelin siirtyväni jäähdyttelyn puolelle. Mutta mitä! Nythän se tekniikka on vasta saatu kuntoon ja takapuolikin kestää tulevan kesän rasitukset, kun treeniä on takana enemmän kuin minään aikaisempana vuonna. Soutuspinningin ansiosta näillä reisilihaksilla pumpataan kirkkovenettä taas ainakin yhden soutukauden verran. Sula jää, tule kesä! Elisa Aunola
20 KeUla 1/2013 Power Centerin tatamisalissa ovat musiikki ja ergojen tuulettimet pauhanneet sunnuntaiiltaisin koko talvikauden ajan, kun soutajat ovat treenanneet soutuspinningiä. Kuva pääsiäistreenistä 1.4.2013 / Pentti Soini. Soutuspinningin ansiosta hän on saanut houkuteltua mukaansa kevään kisamatkoille ennätysmäärän KeUn soutajia edustamaan seuraa omissa sarjoissaan. Myös naisia on ollut mukana iso joukko ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Tämä on tuonut KeUlle hyviä SM-sijoituksia ja pisteitä. Ergon SM-kisat ovat sopivia oman kunnon mittareita. Perinteinen, Keupirtillä soudettava Ergomaraton on vielä tätä kirjoitettaessa edessä (20.- 21.4.), mutta puolueeton arvaus on, että KeUsta osallistujia tulee olemaan ennätysmäärä. Elisa Aunola
KeUla 1/2013 21 Hopeanuolen ja sen sisarveneen Hopeasiiven airoihin tarttuvat soutukaudella 2013 entistä vahvemmat kilpajoukkueet - kiitos talven soutuspinningtreenien! Tieto kulkee sähköisesti Tiesithän, että pääosa Keravan Urheilijoiden viesteistä kulkee sähköisesti? Seuraathan aktiivisesti nettisivujamme www.keravanurheilijat.fi. Olethan myös ilmoittanut sähköpostiosoitteesi jaostosi tiedottajalle ja jäsenrekisteriin? Sähköpostilla saat nopeimmin tietoosi lajisi ajankohtaiset asiat. Tiedottajan yhteystiedot löytyvät KeUn nettisivuilta ja tämän lehden viimeiseltä sisäsivulta. Jäsentietomuutoksista ja jäsenyyteen liittyvistä asioista voi ilmoittaa sähköpostitse jasenasiat@keravanurhelijat.fi
22 KeUla 1/2013 Rastiviikko Antalyassa Prologi Oravatonni 2012, vettä tulee kaatamalla ja kisakeskus pystytettynä pellolle. Tuulisuojalle ei löydy edes siedettävää paikkaa, joten siihen vaan. Päivän mittaan suojaamaton suoja puretaan ja jo juosseet sekä huoltoporukat siirtyvät metsän siimekseen, jossa ainakaan savi ei mene saappaan varresta sisään. Viimeisempien tultua maaliin ja parhaimpien pokattua oravat mukaansa, meidän porukka asteli mutaisena, märkinä ja uupuneina autoon ja lähdettiin ajamaan kohti kotia. Siinä matkalla tuli puheeksi, että olipas märkä kesä ja lajikin on paljon hauskempi, jos ei jatkuvasti tarvitse kastua. Tästä saatiinkin idea, että hiihtolomalla lähdetään lämpimään ja jos vain mahdollista suunnistetaan. Netistä löytyikin sopiva kohde Antalyasta Turkista, jossa voisi loman viettää suunnistaen harjoituksissa kolmena päivänä ja kruununa olisi neljän kilpailun rastiviikko. Eikun matka tilaukseen ja odottamaan matkaa. Joul u k u u s s a alkoi Syyrian tilanne hieman huolestuttaa, mutta onneksi se ei pahentunut siitä. Suunnistamaan Matkaan lähdettiin Suomen pakkasista huolimatta kevätvaatteissa, sillä paikan päällä piti odottaman viileähköä keliä. Hieman kesän makua saatiin jo Istanbulin lentokentällä, jossa keväiset vaatteet olivat jo liikaa, meinas pukata soijaa. Matka jatkui Antalyaan, jossa olikin sitten vastassa vesisade, eikä lämpötilastakaan ollut haittaa. Mutta vastassa oli opas ja kuljetusvälineet. Huuruisessa bussissa matkattiin lyhyehkö matka hotellille. Tällä matkalla tuli ensimmäinen pummi, kun kuski vei meidät ensin väärälle hotellille, mutta virhe huomattiin ennen kuin ehdimme purkautua bussista. Oikean hotellin löydyttyä pääsimme illalliselle ja sen jälkeen lepäilemään matkan rasitukset pois ja valmistautumaan seuraavan päivän harjoitukseen. Aamu valkeni edellisillan peloista huolimatta aurinkoisena ja lämpötila
KeUla 1/2013 23 Hakulin perhe Tommi, Mia, Hanna ja Kari hakeutuivat Suomea lämpimämpiin suunnistusolosuhteisiin Turkkiin hiihtolomalla. nousi silmissä samoin fiilis - tätä oli odotettu. Aamupalan jälkeen tutustuimme edellisen vuoden kisamaastoon aivan hotellin takapihalla ja huomasimme kuvausten poikkeavan totutuista puskat oli merkitty erittäin tarkasti, muut vähemmän tarkasti. Ensimmäiseen harjoitukseen lähdettiin innolla tietämättä minne mennään ja millainen harjoitus odotti. Matka vei halki Antalyan kohti horisontissa siintänyttä vuorta, jonka juurelle lopulta päädyimme. Harjoituspaikalla huomasimme, että suunnistajia on monesta maasta, etenkin ruotsalaisia oli silloin paikalla paljon. Harjoitus koostui neljästä lyhyestä radasta, joiden kiertämiseen meille oli varattu n. 1,5h. Eipä kuulostanut pahalta. Ensimmäinen kartta hieman ihmetytti, koska siinä ei liikaa luettavaa rastiväleillä ollut, ei edes käyriä, mutta esimakua piikkipuskista saatiin. Rastit toki oli laitettu stopparin kuten joen uoma - eteen tai taakse, mutta kohteet olivat aika pieniä ja rastit piilossa puskaisessa kuopassa tai supassa. Toisille se oli helppoa, mutta toiset joutuivat hieman etsimään rasteja, joten neljää rataa ei meistä kukaan kiertänyt. Hyvä alku! Mutta jo tässä vaiheessa hieman ihmetytti vaikeustaso, varsinkin kun meidänkin ryhmässä oli hyvin nuoria suunnistajia. Paluumatkalla meidät vietiin syömään paikalliseen ravintolaan, jonka ruokalistalla oli vain pitsoja, jotka listalta löytyi nimellä pita. Hällä
24 KeUla 1/2013 väliä, koska valintamahdollisuuksia oli listalla jopa kolme, mutta käytännössä vain kaksi. Terassilla istuttiin auringossa ja odoteltiin ruokaa, johon tuotiin tilauksesta huolimatta salaattia ja pitsa, joka olikin todella hyvää, vaikka odotimme enemmän mausteisuutta. Pitsojen jälkeen eteemme tuotiin teetä ja jälkiruokaa, joka oli makeaa ja maukasta. Nämä tulivat tilaamatta ja listalla ilmoitettuun pitsan hintaa sisältyvinä. Tällaista tuskin normaalina turistia pääsee maistelemaan. Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa vanhaan rauniokaupunkiin, jonne loppumatkan jouduimme kiipeämään jalkaisin. Se toimi hyvänä iltapäivätreeninä. On ihmiset hakeutuneet aikoinaan ihmeellisiin paikkoihin asumaan, tässäkin kaupungissa oli ollut kaikki tarvittava koulusta teatteriin ja vesihuoltoon. Aina vaan ihmetyttää miten hienon akustiikan amfiteatterit omaavat, nyt rauniostakin normaali puhe lavalta yläkatsomoon kuului selvästi ja kirkkaana. Toisen päivän harjoitus oli sprinttiharjoitus Antalyan vanhassa kaupungissa. Alue on todella hieno tällaiseen harjoitukseen, paikalliset olivat erittäin avuliaita kertomaan missä rasti sijaitsee, eivätkä millään meinanneet uskoa, että rasti ei just sillä kertaa ole se minne oltiin menossa. Sprintti koostui kolmesta radasta, jotka kiertelivät pitkin vanhan kaupungin kujia ja katuja. Jälleen kerran silmiinpistävää oli ratojen erinomaiset laadut, ne oli varmasti tehnyt asiansa todella osaava ruotsalaisia oli taas paljon ja viimeisessä lähtöpaikassa jopa estivät muiden pääsyn radalle omalla takaa-ajoharkallaan. Ruokailut suoritettiin omaan tahtiin kuka missäkin vanhan kaupungin liepeillä. Eräs nuori suunnistajatyttö halusi välttämättä Burger Kingiin, vaikka muut söivät oikeaa ruokaa. Burger King olikin varsinaisen pikaruokapaikka, tilaaminen englannilla oli aika vaikeeta, ja kun vihdoin saimme ymmärrettävän tilaukseen, niin paikka ei saanut rasvakeitintään toimimaan tyypillistä siellä päin. Hyvin kuitenkin ehdittiin bussiin ja kohti seuraavaa retkikohdetta, joka oli kansallispuiston putoukset. Siellä ihasteltiin upean näköisen veden virtausta ja käveltiin pieni kierros. Kierroksen lopuksi ostettiin lasilliset suoraan tuoreista appelsiineista puristettua mehua, joka oli aivan loistavan makuista, olihan siellä appelsiiniaika parhaimmilla, kaikki puut ja myyntipöydät notkuivat tuoreita appelsiineja. Kolmantena päivänä matkustettiin maastoharjoitukseen. Tällä matkalla tehtiin reilun kilometrin mittainen pummi, ei paha muuten, mutta kun sen matka oli ylöspäin ajomatkaa tuli arviolta 50 km ylimääräistä pitkin serpentiiniteitä. Aikansa kierrettyään ylöspäin, kuski vihdoin päätti kysyä opastusta oikeaan paikkaan ja niin bussi käännettiin ympäri tuskin bussin levyisellä tiellä, takapenkillä hieman pelotti kun ikkunasta näkyi vain liki pystysuoraan rinnettä. Ei kun alas ja löytyihän se oikea paikka vihdoin yli tunnin myöhässä. Harjoituksena odotti käyräharjoitus, jossa ajateltu reitti oli piiretty karttaan rastiväliviivojen sijaan. Vaikealle taas näytti ja ruotsalaisiakin näkyi, meistä vain Kari otti käyräkar-
KeUla 1/2013 25 tan ja pelastuskartan (onneksi). Reitti oli haastava ja välillä sai väistellä vuohilaumaa, mutta se ei maaston ja radan hienoutta himmentänyt. Harjoituksen jälkeen olimme tosi nälkäisiä ja kuski oli harkan aikana tiedustellut sopivaa ruokapaikkaa, joka löytyikin edellisvuoden vastaavan harjoituksen leiripaikalta, Pekkarisen Eila varmaan tunnistaa paikan, kun kerrotaan, että ravintola oli muiden rakennusten tavoin keppien varassa oleva maja. Tilasimme mitä tarjolla oli, sillä omistajat eivät varmasti olleet varautuneet pariin kymmeneen suunnistajavieraaseen, ja jännityksellä odotimme tulevaa, joka olikin sitten koko reissun paras ateria ja todella edullisesti. Ei edes vatsavaivoja saatu. Kilpailemaan Neljäs päivä toi sitten odotetun ensimmäisen kilpailun, joka juostaisiin keskimatkana lähellä merta olevalla puistoalueella. Hieman hymyilytti, kun saavuimme rannalla olevalle kisakeskukselle reilu tunti ennen ensimmäisen starttia ja huomasimme tulospalvelun vasta raahaavan koneitaan paikalle. Lähdössä oli hieman vaikeata, kun kaikki lähtöpaikan kellot olivat erimieltä oikeasta ajasta keskenään, kansainvälisestä ajasta puhumattakaan. Kyllä kaikki matkaan pääsivät, mutta Kari hämmästyi omaa kelloaan katsellessaan, kun lähettäjä huuteli viivalle ja kertoi lähdön tapahtuvan 10 sekunnin kuluttua. Oma kello kyllä kertoi aikaa olevan vielä lähes viisi minuuttia. Ei Hanna Hakuli ja suunnistuksen hurmaa Turkissa helmikuussa 2013.
26 KeUla 1/2013 auttanut kuin lähteä matkaan käskyn mukaan. Maasto oli tosi nopeaa puistoa suhteellisen pienin korkeuseroin ja runsain polkuverkoin aiheuttaen alussa meille kaikille hieman vaikeuksia, kuten Tommille myös 7500 mittakaava. Kaikesta huolimatta oli hienoa saada juosta pitävällä alustalla T-paidassa ja kokeilla mitä oli talven aikana treeneistä tarttunut. Tuloksena nuorille hienot tulokset ja vanhemmille kohtuulliset saavutukset, vaikka alkuperäiseen aikaan lisättiin vielä 4,40 min, sillä lopulta paljastui, että meidät oli lähetetty liikkeelle sen verran liian aikaisin. Toinen kilpailupäivä aukeni sadetta enteilevän harmaana. Kilpailuna oli puistosprintti alueella, jossa ei käytännössä ollut korkeuseroja kuin rantaa vielä 10 m:n dyyni. Puistossa piti suunnistaa polkujen ja pensaiden avulla. Tehtävä ei ollut aivan helppo, koska vauhti nousi tasaisella helposti liian kovaksi. Erikoista oli, että todella monet suunnistajat pummasivat K-pistettä minuuttikaupalla, kaikki eivät sitä koskaan edes löytäneet, onneksi leimaa ei tarvinnut. Nuorten tulokset olivat taas hienot, vanhemmille pummeja ja hylsy. Sprinttipäivän iltana harjoitusten Varsinais-Suomen akatemian suunnistajien keskustelun jälkeen vaikeuden syy vihdoin selvisi, harjoitukset oli tehty Ruotsin maajoukkueella, ja niitä olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta sitä emme onneksi silloin tienneet. Samalla matkalla oli myös Camp Norway, mutta he olivat suurelta osin näkymättömissä, toki muutaman kovan harjoittelua onnistuttiin hieman vakoilemaan, mutta vain oheistreenissä. Kolmantena kilpailupäivänä oli edessä lopulta reissun erikoisin suunnistusmaasto ja matkana pitkä matka. Kilpailukeskus sijaitsi reilun kilometrin korkeudella keskellä paikallista köyhää kylää, kuten meille kerrottiin. Matka ylös vuorille tyhjensi tehokkaasti adrenaliinivarastot, sen verran oli tiukkaa serpentiiniä ajettavana. Paikalliset ottivat tapahtumasta kaiken irti ja järjestivät kisaravintolan ja pop-up korumarkkinat kisakeskukseen. Kisaravintola ei taatusti olisi onnistunut Suomen viranomaisten vaatimuksilla. Kisassa saimme suunnistaa erikoisessa pengerpelto kivipaasi maastossa, jota ei voi sanoin kuvata, YouTubesta löytyy pari videopätkää hakusanalla Antalya o-days 2013. Paljon kertoo se, että 15000 kartalla ei valvoja antanut suunnistaa, vaan piti käyttää 7500 karttaa, sittenkin tulkinta oli välillä lievästi hankalaa. Lisäksi järjestäjät suosittelivat nastareiden sijasta nappulakenkiä alueen kivikkoisuuden vuoksi, mutta käytännössä molemmat olivat toimiva valinta. Meidän kohdalla kisatulokset noudattivat aikaisempaa kaavaa. Neljäntenä kilpailupäivänä kisat pidettiin n. 500m korkeudella vanhassa raunioituneessa ja metsittyneessä kaupungissa, jossa korkeusero olivat merkittäviä lämpötilan hipoessa kotoisia hellelukemia. Ennakkotietojen mukaan esilähdöstä starttiin oli 900 m ja aikaa varattu 20 min eli siis sopiva verkka. Totuus oli, että matkaa ei ollut niin paljon mutta nousua sen sijaan riitti, koko matka oli syytä kävellä, jotta edes jotain olisi ollut kisassa jäljellä, ainakin näin harrastelijalla. Tässä kisassa
KeUla 1/2013 27 oli H45 reittien yllättävin rastikohde, karttaan oli merkitty raunio ja sen sisus näytti vihreelle, rastimäärite oli raunio ja puu. Millään ei meinannut uskoa, että pitää mennä ovesta sisään reilun neliön kokoiseen huoneeseen, jossa kasvaa puu, mutta niin vaan rasti oli siellä. Tulokset olivat taas samaa luokkaa kuin edellisinä päivinä. Illalla oli mentävä Manavgatin torille vastaanottamaan palkintoja, sillä niitä oli odotettavissa, vaikka olimmekin tulospimennossa kahtena viimeisenä päivänä. Torilla selvisi, että Hanna ja Tommi voittivat omat sarjansa ylivoimaisesti ja palkittiin kultaisin mitalein. Myöhemmin selvisi, että Hanna oli voittanut jokaisen osakilpailun ja Tommi oli nousujohteisella sarjalla viimeisessä kisassa ylivoimainen. Muille tuli monta hyvää lenkkiä ja paljon kokemusta. Epilogi Kokonaisuudessaan matka oli hyvin järjestetty, itse ei tarvinnut muuta kuin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuljetuksissa oli normaaleita turkkilaisia ominaispiirteitä, joista selvittiin kärsivällisyydellä. Kilpailujen järjestelyissä päästiin lopulta kohtuulliseen suoritukseen alun haparointien jälkeen. Rastipisteet olivat pieniä ja liput usein piilossa, silti kohtuu helposti löydettäviä. Jälkitoimet, kuten karttojen palautus, tulokset, eivät toimineet kunnolla ja viimeisen päivän karttoja emme ole vieläkään saaneet, mikä on harmi, sillä siellä tapahtui eniten selittämättömiä juttuja. Ilmeisesti kartatkin saadaan tavalla tai toisella vielä joskus. Huonoa tässä matkassa oli vain paluu lumiseen ja kylmään Suomeen, fiilis oli liki sama, jos juhannuksena sataisi lunta ja olisi reilusti pakkasta. Lisäksi vaarana on, että vastaavaa pitää kokea uudelleen. Suosittelemme samaa kaikille kilpailijoille ja harrastajille, sillä aktiiviloma hyvän harrastuksen parissa on paljon parempaa kuin rannalla makoilu, mieli virkistyy, keho saa aktiivista tekemistä ja suunnistusmaastopankki laajenee korkoa kasvamaan. Kari Hakuli Keski-Uusimaarastit käynnistyivät 4.4.2013. K-Urasteja on järjestetty vuodesta 1979 alkaen, joten tämä vuosi on rastien 35. toimintavuosi. Keski-Uusimaa-rastit on sopiva liikuntamuoto vasta-alkajille, perheille, kuntoilijoille, kilpaurheilijoille ja kaikille, jotka pitävät luonnossa liikkumisesta. Rastit jatkuvat viikottain aina lokakuun puoliväliin asti. Viimeiset pidetään 17.10. Matkat ja radat ovat perinteiset 1,5 km:n polkusuunnistus, 3 km, 5 km ja 7 km. Yleensä K-U-rastit pidetään torstaisin. Tapahtumia järjestävät vuoroviikoin Keravan Urheilijat, Tuusulan Voima-Veikot, Järvenpään Palo ja IF Sibbo Vargarna.
28 KeUla 1/2013 SK Uusi KeUn nuoret suunnistajat uuden seuran edustajiksi KeUn suunnistusjaostossa on jo vuosikausia etsitty ratkaisua ongelmaan, miten saada lisää nuoria valmennus- ja kilpatoiminnan pariin. Nuoret suunnistajat siirtyvät muihin seuroihin ennen aikuisikää, koska samanikäisiä nuoria on seurassamme niin vähän. Laadukkaan valmennustoiminnan järjestäminen on turhauttavaa niin pienelle määrälle nuoria. Kilpailuissa käyvän porukan ja nuorisoviestijoukkueiden kasaaminen on ollut hankalaa. Samojen ongelmien parissa on painittu muissakin alueen seuroissa. Niinpä aika tuli kypsäksi yhteistyöneuvotteluille. Syksyllä 2012 ajatus lähti Pihkaniskojen nuorten suunnistajien aktiivisista vanhemmista. Neuvotteluissa olivat mukana Pihkaniskojen ja KeUn lisäksi TVV, Järvenpään Palo ja Mäntsälän Urheilijat. Pian kuitenkin ajatus jouduttiin hautaamaan Mäntsälän suunnatessa yhteistyönsä Orimattilan suuntaan ja Järvenpäässä ei vielä ole kasvanut uusia nuoria kilpasuunnistajia, vaikka heillä nyt muutaman vuoden ajan on ollutkin jo vireää Hippo-koulutoimintaa. Uusi yhteydenotto tuli sitten hieman yllättäenkin helmikuussa 2013 ja uutena ajatuksena oli valmennustoiminnan yhdistäminen KeUn, TVV:n ja Pihkaniskojen kanssa. Yhteisiä harjoituksia on ennenkin järjestetty, mutta jotta porukka oikeasti hitsautuisi yhteen, on nuorten juostava yhdessä viestejä eli edustettava samaa seuraa. Näin päätettiin perustaa uusi edustusseura SK Uusi, joka on luotu nuorten ja pääsarjalaisten edustusseuraksi. Ikähaitari on siis pääasiassa n. 10-35-vuotiaat, mutta seuran säännöissä ei ole estettä vanhempienkin suunnistajien edustukselle. Nuoremmat sen sijaan ovat hippokoululaisia, jotka jatkavat jäsenseuroissaan kuten tähänkin asti. Uuden seuran jäseniä ovat jäsenseurat KeU, TVV ja Pihkaniskat. Henkilöjäseniä seurassa ei ole. Kaikki SK Uutta edustavat suunnistajat ovat siis edelleen KeUn jäseniä ja maksavat jäsenmaksunsa, osallistuvat Urheilijan Polkuun sekä saavat seuratukensa kuten aiemmin. Kenenkään ei siis tarvitse vaihtaa seuraa, ainoastaan edustettavan seuran nimi kisoissa muuttuu. Jos uusi suunnistaja haluaa edustaa SK Uutta, hänen täytyy liittyä jäseneksi ensin johonkin jäsenseuroista. Tämä seuramalli on ollut käytössä jo pitkään ja menestyksekkäästi MS Parmalla Turun seudulla. SK Uusi on siis edustusseura kilpailullisesti tavoitteellisille nuorille. Seuralle haetaan aktiivisesti seuravalmentajaa, joka vastaa nuorten taitoharjoitusten suunnittelusta ja leirityksestä. Taitoharjoitukset alkavat pyöriä huhtikuussa lumitilanteen salliessa ja ajankohta tulee olemaan tiistai-ilta. Harjoitukset ovat pääsääntöisesti avoimia kaikille jäsenseurojen jäsenille, siis kaikille keulaisillekin. KeUssakin on nuoria suunnistajia, jotka eivät välttämättä ole kiinnostuneita valmentautumisesta ja kilpailemisesta tavoitteellisesti. Kenenkään ei ole pakko edustaa SK Uutta. Päätös