JÄMIJÄRVEN KIRKON HISTORIIKKI LYHYESTI

JÄMIJÄRVEN KIRKON HISTORIIKKI LYHYESTI Aili Leppihalme 26.9.2010

2 SISÄLLYS 1.JOHDANTO.4 2. JÄMIJÄRVI HÄMEENKYRÖN JA IKAALISTEN SIVUKYLÄNÄ 4 2.1 Jämijärven asuttaminen..4 2.2 Kyrönkankaantietä Hämeenkyrön kirkkoon..4 2.3 Ikaalinen itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi.5 3. KOHTI ITSENÄISTÄ SEURAKUNTAA...5 3.1 Kappeliseurakunta 1863..5 3.2 Itsenäinen kirkkoherrakunta-hyväksymispäätös v. 1899..6 4. SEURAKUNNAN RAKENNUSTOIMINTA.6 4.1 Kirkon ja pappilan tonttialueet lahjoituksena. 6 4.2 Rakennuskomitea.7 5. KIRKON RAKENTAMINEN.7-8 5.1 Kirkon rakentaja Siikaisista.8 5.2 Torpparit mukaan rakentamaan.8 5.3 Naiset tuovat rakennukselle sammalia..8 5.4 Kirkon sisustus- ja viimeistelytöihin puuseppiä 8 5.5 Kirkko valmistuu 9 5.6 Pappilan ja kirkon vuoraus- ja maalaustyöt 9 6. KIRKON KORJAUKSET JA MYÖHÄISEMPI VARUSTELU 9-10 6.1 Kirkko kuntoon olympialaisiin 11 6.2 Sähkölämmitys kirkkoon 11 6.3 Perusteellinen kirkonkorjaus ynnä muita töitä 11-12 7. KIRKON KORJAUKSIA 2000 LUVULLA 12

3 8. KIRKON URUT.13 8.1 Urkurahaston perustaminen.13 9. LAHJOITUKSET KIRKKOON. 13-14 10. LOPUKSI...14-15

4 1. JOHDANTO Arvoisat Juhlavieraat. Esitän Jämijärven seurakunnan perustamisesta ja kirkon rakentamisen erivaiheet lyhennettynä. Lähteenä olen käyttänyt Olavi Heikkilän kirjaa Jämijärven seurakunnan historia 1855 2000 sekä Jämijärven seurakunnan pöytäkirjoja vuosilta 2000 2010. Lyhennelmässä on käytetty joitain vanhoja sanoja joita ei enää ole käytössä. 2. JÄMIJÄRVI HÄMEENKYRÖN JA IKAALISTEN SIVUKYLÄNÄ 2.1 Jämijärven asuttaminen Vuonna 1855 tuli ensimmäinen pitäjänapulainen Jämijärvelle asumaan ja tällöin alettiin kirjoittaa omia kirkonkirjoja, joten tätä voidaan pitää seurakunnan perustamisen alkuna. Samoin kunnallisen hallinnon itsenäisyys ja toiminta lähtee käytännössä samasta ajankohdasta, vaikka kunnallisen hallinnon eriytyminen tapahtuikin vasta vähän myöhemmin. Pysyvän asutuksen siirtyminen Jämijärvelle on tutkijoiden mukaan tämänhetkisen arvelun mukaan tapahtunut 1300-luvulla. 2.2 Kyrönkankaantietä Hämeenkyrön kirkkoon Jämijärvelle asutuksen alkuaikoina kirkkomatkat suunnattiin Hämeenkyrön kirkkoon josta haettiin seurakunnalliset palvelut ja jonne myös velvoitteet maksettiin, milloin kaloina, milloin turkiksina, voina tai viljoina. 1500-luvun alkupuolella, jolloin Ikaalisista tuli kappeliseurakunta jonne myös rakennettiin kirkko, lyheni Jämijärveläistenkin kirkkomatkat. Jämijärveläistenkin emäkirkko oli kuitenkin Hämeenkyrössä, kun kuuluttiin edelleen siihen kirkkoherrakuntaan ja sieltä oli vahva toivomus että suurimpina juhlapyhinä jouluna ja pääsiäisenä käytäisiin siellä kirkossa. Oli myös tapana viedä pääsiäisenä kirkkoherralle tuliaisia, jotka yleensä olivat karjan tuotteita.

5 2.3 Ikaalinen itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 17.7.1641 Ikaalinen tuli erilliseksi pitäjäksi johon Jämijärvikin kuului. Abraham Jaakonpojasta tuli Ikaalisten kirkkoherra. Tällöin Ikaalisista tuli itsenäinen seurakunta. Seurakunnassa oli edelleen kokoa, siihen kuuluivat Jämijärvi, Kankaanpää, Hongonjoki, Karvia, Parkano ja Kihniö. Laitakulmilta matkaa kirkkoon oli 6-7 peninkulmaa. (vainajien kuljetukset ja varsinaiset kirkossa käynnit tuottivat varsin suuria vaikeuksia.) 3. KOHTI ITSENÄISTÄ SEURAKUNTAA 1800-luvun puolivälissä, jolloin Jämijärven asukasluku oli n.1600, rohkaistuivat pitäjän päättäjät lähettämään anomuksen senaattiin saarnashuoneen ja hautausmaan perustamisesta ja pitäjänapulaisen tänne siirtymisestä. Senaatti myöntyi anomukseen 2.7.1852. Tämä oli askel oman seurakunnan perustamiseen. Kirkon, pappilan ja hautausmaan rakentaminen oli kuitenkin pienelle seurakunnalle suuri ponnistus joten sitä ei voitu toteuttaa heti. Laitettiin uusi hakemus senaattiin papin saamiseksi, jossa luvattiin ylimääräinen vapaaehtoinen palkanlisä papille ja laittaa hänelle väliaikainen asunto ja samoin valmistaa väliaikainen kirkko Ala-Peijarin suureen tupaan. 12.5.1854 Keisarillinen majesteetti vastasi myöntävästi oman papin hankintaan. Jämijärven ensimmäisenä pappina aloitti pitäjänapulainen Adolf Cedberg, joka vappuna 1855 muutti Jämijärvelle asumaan. Tämän jälkeen alkoivat säännölliset jumalanpalvelukset sunnuntaisin ja juhlapyhinä. Väliaikaisena kirkkona toimi Ala- Peijarin tupa-kirkko. Tästä syystä Jämijärveläisiä alettiin kutsua pirttikirkkolaisiksi. 3.1 Kappeliseurakunta 1863 7.10.1863 Jämijärvi sai kappeli oikeuden ja sai vapaasti valita kappalaisensa. Ensimmäiseksi kappalaiseksi valittiin Pirkkalan apulaispastori Wilh Carlsson.

6 3.2 Itsenäinen kirkkoherrakunta-hyväksymispäätös v. 1899 Vaikka Jämijärvellä olikin jo oma pappi ja oma seurakuntaelämä kuuluttiin edelleen Ikaalisten kirkkoherrakuntaan. Jämijärveläiset joutuivat edelleen osallistumaan Ikaalisten kirkkoherran palkkaukseen ja samoin Ikaalisten seurakunnan rakennusten ylläpitoon. Keväällä 1897 viimein useampien seurakuntalaisten pyynnöstä kysytään olisiko nyt jo aika ruveta puuhaamaan seurakuntaa omaksi kirkkoherrakunnaksi. Valittiin toimikunta selvittämään kuinka suuria lisämaksuja siitä tulisi seurakuntalaisille. Jämijärvi sai 1899 kirkkoherrakunnan oikeudet Tämä päätös astui voimaan vasta 1908 ja ensimmäinen kirkkoherra Juho Vihtori Leppänen tuli virkaansa 1909. kirkkoherrakunnan toteutumisen siirtyminen johtui siitä että oli juuri valittu kappalaiseksi Viktor Järvinen, jota seurakuntalaiset eivät halunneet kirkkoherrakseen. Vasta Järvisen haettua muualle valittiin kirkkoherraksi Juho Leppänen. 4. SEURAKUNNAN RAKENNUSTOIMINTA 4.1 Kirkon ja pappilan tonttialueet lahjoituksena Perimätieto kertoo, että kun kirkon ja pappilan paikkaa suunniteltiin Jämijärvelle, lupasi seurakunnan luottamustehtävissä vahvasti mukana oleva Josef Vanhatalo lahjoittaa tarvittavan maa-alueen kirkon tontiksi Tykkööjärven rannalta. Pöytäkirjamerkintöjä ei asiasta ole, mutta lieneekö tästä kilpailuttamisesta ollut lähtöisin se, että Johansson Ala-Peijari ja Elias Ylipeijari lahjoittivat seurakunnalle Lahdenmäestä ja Kaskisaaresta tarvittavat maa-alueet kirkon tontiksi sekä pappilan ja hautausmaan tarpeisiin 16.3.1855. Kirkkomaaksi 1.65 ha viljeltyä maata. 1.70 ha metsämaata ja 1.18 ha joutomaata eli yhteensä 4.53 ha. Vaikka seurakunta saikin kyseiset alueet lahjoituksina, niin Keisarillisen Majesteetin määräyksen mukaan seurakunta velvoitettiin raivaamaan viljelyskuntoon vastaava määrä peltoalaa jossain muualta tilojen alueella sen peltoalan korvaamiseksi, joka jää kirkolle luovutetun alueen sisään. Varsinaiset maanmittaustoimet ja lohkominen suoritettiin 15.10.1854 ja saivat lainvoiman keväällä 1855.

7 4.2 Rakennuskomitea Heinäkuussa 1856 valittiin pappilan ja kirkon rakentamista varten rakennuskomitea. Joittenka velvollisuus olis ei ainoastaan että tapahtuneen esityksen ja kuulutuksen jälkeen tulla kokoon näistä rakennustöistä keskustelemaan, vaan myös valvoa sen yli, että työt toimella tulevat tehtyä ynnä asiain haarain mukaan paremman tarkkuuden suhteen myös itse ottaa osaa rakennustoimissa sitä vastaan, että itse kukin jäsen palkaksensa saapi jokaiselta työpäivältä vapun päivästä alkain elokuun loppuun asti 30 kopeekkaa hopiassa ja muulla ajalla vuodesta 25 kopeekkaa jo mainittua rahaa omin ruokinsa. Paitsi tätä, tulee näiden ynnä alakirjoittaneen pitäjän apulaisen kansa esitellä ja päättää kaikissa rakennus toimiin kuuluvissa asioissa, joista yhden eli toisen poisoleminen ei taida olla esteenä asiain päätökseen saattamisessa, jos ynnä muita seurakunnan jäseniä saatavilla on. Jäsenet olivat Kirkkoväärti Elias Ylipeijari, taloin isännät Johan Pitkäkoski, Josef Wanhatalo, Johan Rasi, Efraim Sipilä ja Tobias Jussila. Lokakuun lopussa kirkonkokous pääsi tutustumaan myös väliaikaiseen kellotapuliin, jonka olivat rakentaneet Jooseppi Vanhatalo ja nikkari Matti Alhsten. Helsingin kaupungista C. A Osberg ilta ostettu kirkonkello, joka painoi 30,5 leiviskää sijoitettiin tapuliin ja sen soitosta päätettiin antaa ohjeet, joihin kuului mm. varoitus, että joka tahallaan tai huolimattomuudesta soittaa kellon ympäri, sakotetaan 50 kopeekalla kirkon omituiseksi hyväksi. 5. KIRKON RAKENTAMINEN Kirkon rakentamista oli suunniteltu jo muiden rakennustöiden ohella ja piirustukset oli tilattu läänin piirustusten tekijältä arkkitehti G.Th Chievitziltä. Tyylillisesti se on lähinnä uusrenessanssia. Kirkko on puukirkko, tornillinen, tasavartinen ristikirkko, jonka sakarat ovat hyvin lyhyet. Tällä hetkellä istumapaikkoja kirkossa on noin 400. Kirkon pinta-ala on 360 m². Päätettiin tarjota kirkkoa urakalla rakennettavaksi halukkaille teettäjille ja ilmoittaa siitä sanomalehdissä. Kirkkoväärti Elias Ylipeijari valittiin pitämään kirjanpitoa kirkon rakennuksen päivätöistä ja tuoduista rakennusaineista.

8 Kirkon rakentamisessa tarvittavan pajan rakentamisen sopivalle paikalle Lahdenmäkeen, annettiin Elias Ylipeijarin huoleksi. Kellotapulin rakennuksen parrun toimituksen otti tehtäväkseen Josef Vanhatalo. 5.1 Kirkon rakentaja Siikaisista Kirkon Rakentamiseen valittiin erityisellä tiedustelemisella talon isäntä Matss Österlund eli Lettolammi Petkeleen kylästä Siikaisista. Kirkko on rakennettu vuosina 1859-1860. 5.2 Torpparit mukaan rakentamaan Myös torpparit ottivat osaa kirkon rakennuskustannuksiin kukin torpanluokkansa mukaan sekä työskentelemällä rakennustyömaalla. Talolliset toimittivat rakennustyössä harjaantuneita työmiehiään rakennukselle. Myös muut erityiset perhekunnat, ittelliset, ammattimoonamiehet, trengit ja piiat seurakunta velvoitti heitä tekemään ruoka- tahi perhekunnittain yhdenpäivän viikossa rakennusaikana kuluvana vuonna. 5.3 Naiset tuovat rakennukselle sammalia Rakennusaikaiseksi sepäksi valittiin pitäjänseppä David Stenfors Kilvakkalan kylästä. Seurakunnassa oli useita perheitä ja ruokakuntia joissa oli ainoastaan naisia ja näin rakennustyöhön kykenemättömiä, joten kokous päätti että, nämä perhekunnat jokaiselta rakennuspäivältänsä toisivat kirkonmäelle kaksi tavallista rouhekopallista sammalia. 5.4 Kirkon sisustus- ja viimeistelytöihin puuseppiä Kun kirkon viimeistelytyöt olivat vuorossa, päätettiin siihen palkata kolme puuseppää: Matti Asell, Matti Ahlsten ja Kristian Redcin. Rakennus myös vakuutettiin.

9 5.5 Kirkko valmistuu Kaksi pitkää suviaikaa seurakuntalaiset ahersivat yhteistuumin oman kirkkonsa hyväksi. Viimein 22.9.1860 voitiin pitää rakennussyyni, jossa olivat mukana rakennuskomitean jäsenten lisäksi seurakuntalaisia ja kirkonteettäjän emäseurakunnan (Siikaisten) puolesta Juho Stenman. Osoittautui, että Jämijärveläiset olivat antaneet kirkkonsa teettämisen luotettaviin käsiin. 5.6 Pappilan ja kirkon vuoraus- ja maalaustyöt Keväällä vuonna 1863 annettiin kirkon ja pappilan vuoraustyöt Joosef Vanhatalon tehtäväksi. Seurakunnan talolliset ja torpparit antoivat tarvittavan työvoiman. Saman vuoden kesällä päätettiin tehdä myös rakennusten maalaustyöt. Kirkon seinien väri määrättiin keltaiseksi ja nurkat tummemmiksi. Ennenkin maalatut ulkoovet sekä lasit päätettiin maalata uudestaan sekä kaikki kruuslistat katon ja lasien alapuolella valkoisiksi, mutta vesipenkit mustaksi. Huutokaupassa maalaustyöt huusivat tehdäkseen maalarimestarit Karl Frang ja Roselund. 6. KIRKON KORJAUKSET JA MYÖHÄISEMPI VARUSTELU Vuonna 1864 päätettiin hankkia uusi messukasukka jo seuraavaksi jouluksi. Messukasukan hankkii seurakunnan pappi Turun kaupungista. Vuonna 1870 päätettiin ostaa uusi kirkon kalkki ja pateeni viinikassan säästöillä. Päätettiin myös ruveta kokoamaan toista kirkonkelloa varten vapaaehtoisia lahjoja. Vuonna 1870 istutettiin kirkonmäelle kuusia kirkonvartijoiksi, ne ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Pari vuotta myöhemmin suunniteltiin kirkko maalattavaksi sisäpuolelta seinät vesimaalilla, pilarit valkoisiksi, penkit tammenvärisiksi. Saarnatuoli ja alttari maalattiin valkoisiksi pronssinvärisillä reunustuksilla ja ovet sisältä kellertäviksi. Maalarin työ annettiin Karl Frangille Ikaalisista.

10 1875 päätettiin, että uusi toinen kello toimitetaan kirkkoomme ja kirjeellä kysytään sen hinta herra Osbergilta Helsingistä. Helmikuussa 1890 keskusteltiin kirkon katon uusimisesta, koska vanha katto oli jo korjauskelvoton. Kun peltiset vaihtoehdot olivat liian kalliita, päätettiin kirkko kattaa edelleen päreillä. Pari vuotta myöhemmin esitettiin kirkonkokoukselle Turun Arkkihiippakunnan Tuomiokapitulin kiertokirjeen johdosta lämmityslaitteiden varustamisesta kirkkoon. Ne myönnettiin tarpeellisiksi, mutta varoja ei tähän voitu vielä alkaa keräämään. Kesällä 1900 päätettiin kirkon tornin huippu sekä ylin katos päällystää kalvaniseeratulla pellillä. 12.12.1909 Puheenjohtaja esitti lämmityslaitosten hankkimista kirkkoon tarpeelliseksi ja ajan vaatimaksi sekä kehoitti seurakuntalaisia ryhtymään ainakin alustaviin toimenpiteisiin tätä varten, edes vapaaehtoisten lahjain taikka kolehtien keräämiseen, mutta ei yksikään seurakunnan jäsenistä asiata kannattanut, joten asia raukesi tällä kertaa sikseen. Vuonna 1910 päätettiin kellotapulin katto kattaa ensi tilassa kalvaniseeratulla pellillä ja kymmenen vuotta myöhemmin päätettiin kirkko kattaa päreillä. 1923 palattiin taas Kirkon lämmitys kysymykseen, mutta kysymys päätettiin jälleen jättää pois. 1924 maaliskuun lopussa kirkkovaltuusto päätti viimein hankkia kirkkoon kaksi isokokoista kaminaa ja sakaristoon yksi pieni kamina. Kirkon välikatto päätettiin myös tehdä lämpimänpitäväksi täytteen avulla. Kirkon lämmittäjäksi kirkkoneuvosto valitsi Antti Lammisen. Jouluaattona v. 1924 vedettiin myös kirkkoon sähkövalot, joten jouluaamun jumalanpalveluksessa kirkko oli ensi kerran valaistu sähköllä. Heinäkuulla vuonna 1935 annettiin kirkon maalausurakka Eino Haapasalolle ja kirkon kattaminen sementtikattotiileillä Vammalan sementtivalimo Kulmala & kumpp:lle.

11 6.1 Kirkko kuntoon olympialaisiin Keväällä vuonna 1939 päätti kirkkoneuvosto, että kirkonkorjaus tehdään arkkitehti Kauno S. Kallion piirustusten mukaan, kuitenkin seuraavin muutoksin: Kirkon ulkomaalaus tehdään vain uusituilla seinäosilla, koska kirkko on kolme vuotta sitten maalattu ulkopuolelta. Kallioisen maaperän takia sähköjohto on tuotava ilmajohtona. Kirkonkorjaus on suoritettava 1940 täällä pidettävien purjelentäjien olympialaiskilpailujen takia kesällä 1939. Hyväksyttiin liikemies Kosti Holmenin urakkatarjous kirkonkorjauksesta. Kirkonkorjauksen aikataulu ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Talvisota tuli väliin ja sodan tähden peruuntuivat myös suunnitellut olympialaiset. Marraskuussa vuonna 1940 voitiin kuitenkin kirkko vastaanottaa korjattuna ja hyväksyä tehty urakkatyö pienten lisäkorjausten jälkeen. Korjaustöiden aikana pidettiin jumalanpalvelukset kirkonkylän kansakoululla. 6.2 Sähkölämmitys kirkkoon Toukokuussa 1951 päätti kirkkovaltuusto pitkien ja perusteellisten valmistelujen jälkeen, että kirkkoon laitetaan sähkölämmitys. Hyväksyttiin insinööri Toivo J. Kortesojan laatima suunnitelma ja urakkatarjous. Vuonna 1957 suoritettiin kirkon ulkomaalaus ja 1970 kirkkoa maalattiin sekä sisältä ja ulkoa. 6.3 Perusteellinen kirkonkorjaus ynnä muita töitä Huhtikuussa vuonna 1984 päätti kirkkovaltuusto, kirkkoneuvoston ehdotuksen mukaisesti peruskorjata kirkon. Rakennustoimikunnan puheenjohtajana toimi rakennusmestari Juhani Viilo ja toimikunnan muina jäseninä Iikka Silvola, Unto Taitto, Veikko Jokela, Toivo Kujansuu ja Mauno Ojakoski sekä sihteereinä toimivat Hilkka Tommila ja Margit Mylly. Kirkon korjauspiirustukset teki Arkkitehtitoimisto Lehtonen-Luoto-Rihlama Oy. Kirkonremontin yhteydessä suoritettiin myös paikoitusalueen päällystäminen asfalttibetonilla sekä tehtiin huomattava hautausmaan laajennus. Samoihin aikoihin

12 toteutettiin myös kirkon ulkovalaistus sekä parkkialueen valaistus. Kirkon peruskorjaus oli mittava, tällöin kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa. Sisäväriksi tuli sininen. Sinisen maalin päälle on virvottu koivuvispilällä valkoista, vaaleanpunaista ja punaista maalia. Sisällä ristikeskuksen laakeassa kupolikatossa on Urho Lehtisen maalaamia kuvia Raamatun tapahtumista. Myös saarnastuolissa ja urkuparven kaiteessa oli aiemmin saman taiteilijan töitä. Ulkokatto tehtiin myös uudelleen kuparipaanuista. Kirkonremontin yhteydessä esiin tulleet lahovauriot nostivat kustannuksia. Pääurakka annettiin työnjohtourakkana Erkki Huhdanpää Ky:lle. Maalaustyöt ja vesikatetyöt kuparipaanuista urakoi Kattomestarit Oy. Sähkötyöt teki Sähköhakala ja LVI-työt Antilan Vesi ja Lämpö. Töiden valmistuttua pidettiin kirkkomme 125-vuotis juhla, jonka yhteydessä 16.6.1985 hautausmaan laajennusosa vihittiin käyttöön. 7. KIRKON KORJAUKSIA 2000 LUVULLA Vuonna 2000 tammikuun 21 23 päivinä pidetyssä piispantarkastuksessa piispa Juha Pihkala mainitsi, että urut täytyy kunnostaa. 2001 Suoritettiin kirkon ulkomaalaus. 2002 tehtiin urkujen peruskorjaus sekä urkuparven lattiamateriaalin vaihto. 19.4.2005 Uudet äänentoistolaitteet asennettiin kirkkoon 2008 Tehtiin kirkon ulkomaalauksen korjausmaalaus.

13 8. KIRKON URUT 8.1 Urkurahaston perustaminen Urkumusiikki on kuulunut evankelisluterilaisissa kirkoissa jumalanpalvelukseen oleellisena osana pitkään. 1891 perustettiin urkurahasto. Vuoden 1894 pöytäkirjassa on kuitenkin maininta: Kysymys urkurahojen hankkimisesta seurakuntaan raukesi sikseen, koska arveltiin siitä tulevan liiallisia rasituksia seurakuntalaisille. Vierähti 30 vuotta ilman virallista urkukeskustelua. Elokuun lopussa 1928 urkukomitea esitti kokoukselle insinööri A. Tulenheimon laatiman ehdotelman 12- äänikertaisista uruista Jämijärven kirkkoa varten, sekä ehdotuksen urkulehterin korjauksista ynnä tutkimuksen tämän uudistustyön rahoittamisesta. Urut päätettiin ostaa v. 1929 Kangasalan urkutehtaalta (Thule). Urut ovat romanttistyyliset. Niissä on 12 itsenäistä äänikertaa ja muutama siirtoäänikerta. Sormioita on kaksi. Soittokoneisto ja hallinta ovat pneumaattiset. Viimein 26.5.1929 voitiin pitää kirkossa uusien urkujen vihkiäiset. Kyseiseltä päivältä on Toivo Peijarin kalenterissa merkintä: Urkujen vihkiäiset-kirkko täpösen täynnä kansaa-kuuma päivä. 9. LAHJOITUKSET KIRKKOON Alttaritaulun on maalannut Felix Frang, taulu on lahjoitettu vuonna 1897. Taulussa on kuvattuna Kristus kirkastusvuorella. Alttarin kirjaliina on saatu lahjoituksena vuonna 1931. Tämä kirjaliina on mustaa samettia. Siinä on teksti Pyhitä heidät totuudessa. Hopeinen kyyhky on sulatettu kolehtihaaviin pudotetuista hopearuplista. Saarnastuolin kirjaliina. 1950-luvun lopulla antependium valkoisine pitseineen. 5.6.1956 vihkiryijy Rakkaus, sen malli saatiin Kansallismuseosta, aihe on peräisin Pohjois-Satakunnasta ja kuvana siinä on sydämiä pareittain.

14 Silkkisamettinen katafalki peitteineen jonka reunassa on pitsi, tämä otettiin käyttöön 15.6.1975. Kuultokudos Sinapinsiemen sekä raanu. Nämä kaksi viimeksi mainittua ovat nykyään seurakuntakodin seinällä. Useita kristallikruunuja on myös lahjoitettu. Ehtoollispikarit hankittiin myös keräyksen varoin. 7.7.1963 Jämijärven kirkkoneuvosto keskusteli kokouksessaan ehtoollisvälineitten hankkimisesta ja kunnostamisesta ja päätti seuraavaa. (Nykyiseen maljaan teetetään kaatonokka. vanha malja ja pateeni kunnostetaan. Pikari tarve on 100 kpl. Pikarien hankkimiseksi järjestettiin listakeräys). 1985 lahjoitettiin kastemalja ja kasteliina 1986 lahjoitettiin Jämijärven kirkkoon hiekkalaatikko ja hiekkalapio käytettäväksi siunaustilaisuuksissa. 1992 lahjoitettiin 1930-luvulta peräisin oleva takorautainen seitsemänhaarainen kynttilänjalka. 1992 Rukouskynttelikkö / lähetyskynttelikkö on lahjoitettu seurakuntakotiin, josta se on myöhemmin siirretty kirkkoon. 25.5.2003 Paljastettiin lahjoitusrahoilla hankittu Krusifiksi. 8.6.2003 Lahjoituksena saatiin ehtoollismalja ja leipälautanen. 2008 Saatiin lahjoitus virsikirjojen hankintaan. 10. LOPUKSI Jämijärven kirkko on seisonut 150 vuotta kauniin Lahdenmäen korkeimmalla kalliolla. Lienevätkö silloiset kirkon suunnittelijat ja rakentajat sekä paikan lahjoittajat ajatelleet Raamatun vertausta kalliolle rakentamisesta. Perinteet eivät pelasta, mutta ne auttavat ja rohkaisevat meitä tämänkin päivän ihmisiä turvaamaan samaan Jumalaan, jonka kunniaksi esi-isämme ovat kauniin

temppelimme rakentaneet ja johon saamme kokoontua luonteemme ja kulloisenkin tilanteemme mukaisesti Häntä kiittämään ja ylistämään. 15