Eriytymisestä Helsingin seudulla: uusi kehitysvaihe Matti Kortteinen & Mari Vaattovaara
Johdanto Matti Kortteinen & Mari Vaattovaara: Pääkaupunkiseudun kehityssuunta on kääntynyt. Yhteiskuntapolitiikka lehti v. 1999. Tarjolla oli kolme erilaista, vaihtoehtoista tulkintaa: suhdannetulkinta, rakennetulkinta, segregaatioon liittyvä tulkinta. Empiirinen seuranta: eriytymisen syventyminen myös nousun oloissa liittyi siihen, kuinka toimialarakenteen uudensuuntainen muutos (ICT) alueellistui vinosti, ja kuinka tämä resonoi yhteen pääkaupunkiseudun kuntien hallinnollispoliittisten erojen kanssa.
Vielä v. 2006/2007 oli kiivas julkinen keskustelu siitä, onko Helsingin seudun alueellinen eriytyminen kuvatulla tavalla syventymässä vai ei. Nyt tämä aiempi tuloksemme otetaan (yleisin piirtein) hyvin laajasti ja itsestään selvästi lähtökohdaksi siinä keskustelussa, jossa pohditaan seudun hallinnon kehittämistä. Myös tämä hallintoa korostava ajatus on aiempien tutkimustemme nojalla luonteva (vrt. kehityksen rakenteellinen perusta, ajatus tasoittamistyöstä ao. rakenteita muuttamalla).
Empiirinen seuranta on tämän jälkeen jatkunut ja tuottanut uusia tuloksia: sen mukaan mitä nyt tiedämme, elämme jo uutta kehitysvaihetta, jossa on vakavia perusteita väittää segregaatiokehityksen käynnistyneen. Tuloksena myös hallinnon ja politiikan keinot on syytä avata ja harkita uudestaan. Esitän kolme tutkimustulosta mahdollisimman lyhyesti ja pohdin lopuksi niiden merkitystä.
Kaksi huomautusta: (1) kaikki seuraavassa esitettävät tulokset perustuvat kovaan kvantitatiiviseen näyttöön (väestötilastojen tai suurten edustavien otosten analyysiin); (2) tulkinta on sillä tavalla uusi, että sitä ei tällä tavalla ei ole julkaistu eikä esitelmöity vielä missään tätä aiemmin.
Tutkimustulos 1: Sosiaaliset olot Helsingin kunnallisessa vuokra-asumisessa ovat yksi rakenteellisen työttömyyden perusta Onko huono-osaisuuden alueellisella kasautumisella väliä? Haittaako se huono-osaisten hyvinvointia? Kauppinen, Timo M. & Matti Kortteinen & Mari Vaattovaara: Pääkaupunkiseudun lamatyöttömien myöhemmät ansiotulot - iskikö lama kovemmin korkean työttömyyden alueilla? (Yhteiskuntapolitiikka 4/09) Sama tulossa ulos englanniksi alan johtavassa eurooppalaisessa tiedelehdessä (Urban Studies 2010/2011).
Taulukko 1. Asuinalueen työttömyysasteen yhteys lamatyöttömien vuosien 1996-2000 ansiotuloihin ja vakioivien muuttujien lisäysten vaikutukset yhteyteen. Sukupuoli, ikä ja Kaikki tausta- Vakioimaton yhteys asuinkunta vakioitu tekijät vakioitu Työttömien Tulojen Tulojen Tulojen väestöosuus suhde- 95 prosentin suhde- 95 prosentin suhde- 95 prosentin 1995, % luku luottamusväli luku luottamusväli luku luottamusväli 3,4-9,0 1,00 1,00 1,00 9,1-10,3 0,92 (0,72-1,18) 0,80 (0,65-0,98) 0,94 (0,77-1,13) 10,4-12,8 0,86 (0,68-1,10) 0,69 (0,57-0,85) 0,89 (0,74-1,08) 12,9-15,9 0,67 (0,53-0,85) 0,49 (0,40-0,60) 0,73 (0,60-0,88) 16,0-22,2 0,60 (0,47-0,76) 0,44 (0,36-0,53) 0,70 (0,58-0,85)
Korkean työttömyysasteen alueilla asuneiden lamatyöttömien myöhempi työmarkkinamenestys on muita heikompi, vaikka kaikki yksilölliset, työmarkkinamenestykseen vaikuttavat seikat vakioidaan (Kauppinen ym. 2009). Tämä aluevaikutus ilmenee kun työttömyysaste ylittää 13 prosentin rajan. Helsingin kunnallisessa vuokraasumisessa työttömyysaste on pysyvästi tätä korkeampi (Lankinen 2005). Ison edustavan kyselytutkimuksen (Syreeni, N=10 000) mukaan vaikutusyhteys kulkee mm. raskaan juomisen, tupakanpolton ja huonon terveyskäyttäytymisen kautta (Kunnas 2011).
Tulkinta: korkean työttömyyden alueilla työttömät hakeutuvat toistensa seuraan; tästä syntyy ns. kadunkulmien yhteisöjä (White 1942); nämä vaikuttavat haitallisesti sekä huono-osaisten terveyteen että heidän myöhempään työmarkkinamenestykseensä. Tästä syntyy huono-osaisuutta, joka on aiempaa syvempää ja vaikeammin hoidettavissa (vrt. rakenteellinen työttömyys).
Tulos 2: Kantaväestön sosioekonomiset erot ovat paikoin kasvaneet niin suuriksi, että eri väestökerrokset suunnistavat eroon toisistaan Turvattomuuden tunne nousi nopeasti 1990 luvun alussa keskeiseksi asuinympäristöön liittyväksi ongelmaksi (Kortteinen 2010). Kriminologit ovat ihmetelleet ilmiön taustaa: koettu turvattomuus ei näytä selittyvän poliisin tietoon tulleen rikollisuuden vaihtelulla (mt.). Kaupunkitutkimuksen keinoin ilmiölle kuitenkin löytyy selkeä perusta: asukkaiden kokema turvattomuus alueellisena ilmiönä vaihtelee miesten työllisyysasteen mukaan.
TURVATTOMUUDEN KOKEMINEN OMALLA ASUINALUEELLA 2003 JA 2006 PERUSPIIREITTÄIN (Tuominen 2010) Turvallisimmiksi koetut alueet (7 kpl) Turvattomimmiksi koetut alueet (6 kpl)
Graph 1: Age-standardized male employment rate in the Helsinki Capital Region in 2003/2007
Sama sosiaalinen elämä, joka syventää ja pitkittää huono-osaisten huono-osaisuutta (vrt. edellä), synnyttää työssäkäyvässä väessä turvattomuuden tunnetta. Tämä puolestaan on merkitsevällä tavalla yhteydessä muuttohalukkuuteen, ennen muuta lapsiperheiden keskuudessa (Kortteinen & Tuominen & Vaattovaara 2005). Reunoille pyrkivät kotitaloudet eroavat muista sitä kautta, että toivovat muita enemmän sosioekonomisesti homogeenisempiä, rauhallisia alueita (Santavuori 2009).
Tulos 3: Valkoinen pako on alkanut Valkoisella paolla viitataan eurooppalaisessa tutkimuskeskustelussa siihen, että kantaväestön lapsiperheiden ja parempiosaisten poismuutto tahtoo käynnistyä sen jälkeen kun etnisten vähemmistöjen osuus on ylittänyt jonkin kynnysarvon. Ruotsissa on todettu, että tätä rajaa ei voi yksikäsitteisesti paikantaa, mutta n. 20 prosentin kynnyksestä on keskusteltu paljon (Andersson 2002). Maltillinen maahanmuuttopolitiikka yhdessä sosiaalisen sekoittamisen kanssa on hidastanut ilmiön syntyä meillä.
Valmistumassa oleva väitöstutkimus Hgin yliopiston maantieteen laitoksella osoittaa, että valkoinen pako on alkanut myös täällä (Vilkama Katja 2011, ks. ohessa).
Asuinalueiden etninen eriytyminen pääkaupunkiseudulla Tarkasteltuna vieraskielisten osuuden mukaan, luokkarajat vuoden 2009 painotetun keskiarvon ja keskihajonnan perusteella (Katja Vilkama, 2011)
Muuttoliikkeen alueellinen rakenne pääkaupunkiseudulla Vilkama / Kaupunkimittausosasto, Helsinki 099/2010 Seudun sisäinen muuttoliike tuottaa asuinalueiden etnistä eriytymistä Katja Vilkama, 2011
Kantaväestön muuttoliikkeessä alueellinen hierarkia Alueet, joilla maahanmuuttajien määrä on noussut keskimääräistä korkeammaksi, menettävät kantaväestöä ulosmuutto ylittää sisään muuttaneiden määrän Kantaväestön nettomuuttovirrat suuntautuvat kohti alhaisemman vieraskielisten osuuden alueita Kuva. Lähtö- ja tulomuuttajien yhteenlaskettu määrä pääkaupunkiseudun kaupunginosissa, joilla vieraskielisten osuus ylitti 20 prosenttia Katja Vilkama, 2011
Kolme esimerkkialuetta Yksittäisissä kaupunginosissa muutos näkyy vieraskielisten osuuden kasvuna kolme esimerkkiä Kantaväestön määrä on kutistunut muuttotappion seurauksena ja maahanmuuttajien määrä ja osuus ovat kasvaneet muuttovoiton ja syntyvyyden seurauksena asuinalueiden erot voimistuvat, maahanmuuttajien asumiskeskittymät tiivistyvät Katja Vilkama, 2011
Herkimpiä lähtemään ovat lapsiperheet ja hyvätuloiset, mikä merkitsee, että kehitys syventää huono-osaisuuden alueellista kasautumista (seurauksineen, vrt. edellä).
Yhteenveto ja keskustelu Uusi kehitysvaihe? Alueellinen eriytyminen ei poistu noususuhdanteiden oloissa eikä enää liity vain toimialarakenteen muutokseen (ja sen hallinnointiin). Eriytyminen on alkanut perustua myös väestön sisällä kasvaneisiin jakoihin, siihen että ihmiset näiden tuloksena ovat alkaneet välttää toisiaan, ja suunnistavat seudulla tämän mukaan. Tämä merkitsee, että eriytyminen on saanut selvästi itseään ruokkivan luonteen. Nyt kysymys on jo segregaatioprosesseista käsitteen vahvassa mielessä.
Tässä on kolme puolta. (1) Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen syventää ja vaikeuttaa huono-osaisuutta (ja sen hoitamista). (2) Perheellinen keskiluokka pyrkii välttämään ja väistämään alueita, joilla asuu pysyvästi syrjäytyneitä ja/tai etnisiä vähemmistöjä. (3) Jälkimmäinen syventää ja laajentaa ensin mainittua ongelmaa.
Muutoksella on historiallista merkitystä. Olemme pitkään eläneet yhteiskunnassa, jossa luokkaeroista puhuminen on ollut vanhakantaista (vrt. Helsingin varhainen jakautuminen). Sosioekonomisista ryhmistä puhuminen on viitannut tilanteeseen, jossa erot ovat pieniä, asteittaisia, ja niitä kuvataan tekemällä tilastollisia (osin keinotekoisia) jakolinjoja. Nyt on syntynyt uusia, reaalisia, arjen tasolla vaikuttavia jakolinjoja jotka perustuvat siihen, kuinka ihmiset luokittavat, tulkitsevat ja välttävät toisiaan.
Toinen näkökulma muutoksen sisällön valottamisessa: kysymys kaupunkipolitiikan järkevästä hoitamisesta. Kaksi esimerkkiä muutoksen merkityksestä. Kysymys sosiaalisesta sekoittamisesta täytyy avata ja pohtia uudestaan: jos pystyisimme luomaan sellaisen uuden alueen, jolla asutettaisiin kaikki, tulokseksi ei syntyisi (tavoitteen mukaisesti) väestöryhmien rajat ylittävää sosiaalista integraatiota vaan paikallinen segregaatiomoottori.
Toinen esimerkki uudesta haasteesta: kun huonoosaisuuden alueellinen kasautuminen heikentää huonoosaisten hyvinvointia (vrt. edellä), ei voida ajatella, että ongelma olisi mahdollista ratkaista sitä kautta, että huono-osaisuus hajasijoitetaan seudun reunoille (vrt. yhteisvastuullinen seudullinen asuntopolitiikka). On vahvaa näyttöä siitä, että tuettuun asumiseen liittyvä huono-osaisuus on sitä vaikeampaa ja syvempää mitä kauempana seudun reunoilla se sijaitsee (Vaattovaara ym. 2009, tutkimus Peltosaaren kaupunginosasta Riihimäellä).
Kauempana sijaitsevat huono-osaistuneet alueet putosivat 1990 luvun alun lamassa mutta ne eivät ole päässeet lainkaan mukaan uuden nousun nosteeseen (Vaattovaara ym. 2010). Tässä ne eroavat lähempänä kasvukeskuksen ydintä olevista vastaavista alueista.
Huono-osaisuuden hajasijoittaminen seudun reunoille (esim. sellaisen seudullisen asuntopolitiikan kautta, jossa kaikilla on velvollisuus tuottaa tasasuuruinen osuus ARA tuotantoa) voi keventää keskuskunnan taakkaa mutta ei suinkaan ratkaise segregaatioongelmaa vaan hyvinvointinäkökulmasta syventää sitä. On tuskin tarkoituksenmukaista monistaa peltosaaria seudun reunoille. Iso haaste on siinä, mikä tällaisessa tilanteessa olisi viisasta.
Epilogi Ekotehokkaasti uudistuva yhdyskunta (ECODRIVE). Tapaustutkimus Peltosaaresta, lähiöstä metropolin reunalla (2010). Helsingin seudun metropolisoituminen ja hyvinvointierot vuosina 2001 2011. Kohteena koko Helsingin seutu (ynnä Lahti), otos alueellisesti ositettu (n. 20 000). New urban poverty and the renovation of prefabricated high-rise suburbs in Finland (PREFARE). Kohteena koko maan lähiöt (sama lomake, vertailuasetelma leviää ylitse koko maan, fokuksena peruskorjaus ja sosiaaliset ongelmat).
Nordic welfare states and the dynamics and effects of ethnic residential segregation (Nodes). Vertaileva analyysi pohjoismaista (asuntopoliittiset erot ja niiden merkitys). Asiakaslähtöiset kaupunkiympäristöjen turvallisuusratkaisut (AATU). Tutkimus Tikkurilan seudun turvallisuusongelmista. Ilmastonmuutoksen ja maankäytön yhteisvaikutukset kaupunkiympäristössä (VACCIA). Tutkimus ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden välisestä yhteydestä.
Yhteenlaskettuna kymmenet ihmiset (STRUTSI) työskentelevät teeman kanssa ohjatusti lähivuosien aikana. Uuden, toteutuneen rahoituksen kokonaismäärä on päälle 2 miljoonaa euroa, haussa lisäksi reilu miljoona.