Sienet ja terveys Lääketieteellisen mykologian seura ry:n tiedotuslehti - ISSN 1456-3533 - Numero 1 / 2010 Puheenjohtajan palsta Tuhkaa ja timantteja Takana on kummallinen talvi. Vanhan ajan sääolot, kovia pakkasia ja runsaasti lunta Etelä-Suomea myöten. Olemme saaneet tottua myöhästeleviin juniin ja liukkaisiin ajokeleihin. Kevät oli kylmä ja sateinen, mutta nyt lopultakin luonto vihertää ja metsässä soi rastaan huilu. Sadepilvien ohella taivaalla on näkynyt myös muita uhkaavia pilviä. Islannin tulivuorenpurkaus pysäytti lentoliikenteen ja laittoi uusiksi monien matkasuunnitelmat. Luonto näytti voimansa ja muistutti pienille ihmisille, että joidenkin ilmiöiden edessä teknologia on voimaton ja kiireet loppuvat. Tulivuorenpurkaus ja Meksikonlahden öljyonnettomuus ovat erilaisia katastrofeja, mutta toisaalta samanlaisia. Toinen on luonnonilmiö, toinen ihmisen aiheuttama. Kummastakaan emme vielä tiedä, kuinka vakaviin ja pitkäkestoisiin seurauksiin ne johtavat. Talouslama muistuttaa tietyllä tavalla Islannin tulivuorenpurkausta. Vaikka ennusmerkit olivat näkyvissä, asia tuli silti yllätyksenä ja seuraukset ovat pitkäkestoiset ja arvaamattomat. Juuri kun laman syvin notko oli ohitettu, ilmeni uusia taloudellisia vaikeuksia ja EU:n valtionpäämiehet kokoontuivat hätäkokoukseen, jota luonnehdittiin historialliseksi. Vaara on tällä erää ohi, mutta kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Taantuma tuntuu edelleen voimakkaana ainakin julkisella sektorilla. Talousvaikeuksien keskellä monissa kunnissa yritetään keksiä keinoja talousarvion aukkojen täyttämiseksi. Erityisen suuria tuntuvat ongelmat olevan uusissa suurkunnissa. Säästötarpeet ja taloudelliset vaikeudet ovat ongelmana sairaaloissa sekä suurissa valtion laitoksissa. Ennen kokemattomat YT-neuvottelut jouduttiin talvella käymään sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa että Työterveyslaitoksessa. Nähtäväksi jää, miten monen valtion ja kuntasektorin työntekijän työ, terveys ja hyvinvointi ovat nyt vakavasti uhattuina ja millaisten säästöjen seurauksia joudumme korjaavin toimenpitein hoitamaan tulevaisuudessa. Myös muuta liikkuvuutta on havaittavissa työelämässä. Lakkokevät näkyi elintarvikealalla ja hoitoalalla oli ylityökielto. Julkiselta sektorilta osaavat seniorit väistyvät kuka minnekin, suuri osa eläkkeelle, toiset yksityissektorille ja yritysmaailmaan. Jopa puolet erikoislääkärityövoimasta jää lähivuosina eläkkeelle. Mistä saamme tilalle osaavia tekijöitä? Opetustehtäviin on vaikeaa tai mahdotonta löytää vastuunkantajia. Akateemisten pestien haittana on määräaikaisuus ja pieni palkka. Yliopistojen opetus uhkaa näivettyä, jos osaavat tekijät kaikkoavat. Samaan aikaan nuorten lääkäreiden kiinnostus tutkimustyöhön on romahtanut ja tutkimusrahoituksen saaminen vaikeutunut. Yliopistot ovat murrosvaiheessa uuden yliopistolain tullessa voimaan ja pienten yliopistojen sulautuessa yhteen. Herää kysymys, mikä on tieteellisen tutkimuksen tulevaisuus yhteiskunnassa, joka tuntuu kumartavan vain rahan mahtia, kvartaalitalouden nopeita voittoja, tehokkuutta ja tuottavuutta. Unohtuuko ihminen ja humanismi tässä murroksessa, kun peruskivetkin tuntuvat liikkuvan. Uhkaako meitä talouslaman lisäksi henkinen lama ja - mikä pahinta - lamaantuminen, periksi antaminen? Eihän tutkimustiedon tarve mihinkään häviä, päinvastoin. Pieni toivonpilkahdus sisäilmatutkimuk-sessa on Ympäristöministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä käynnistämät Hometalkoot. Talkoiden käynnistäminen on valitettavasti ollut uskomattoman hidasta. Yli vuosi on jo kulunut talkoiden käynnistämisestä ja ideoita vasta kerätään itse toiminnan sisällöstä. Hometalo-ongelma on valtavan suuri ja monella tavoin vaikea. Yhteisen tavoitteen pitäisi yhdistää sekä rakennusalaa että mikrobiologeja ja lääkäreitä, jotta pääsisimme tuloksiin. Viranomaisten ja tutkijoiden työtä ei yhtään helpota eikä uskottavuutta paranna julkisuudessa käyty kiistely. Toinen valopilkku ja positiivinen signaali on HUS:in sairaalarakennusten vihdoinkin käynnistynyt suurremontti. Jos 15 % sairaalarakennuksista odottaa kiireellisiä kosteusvauriokorjauksia, siitä seuraa terveyshaittoja paitsi henkilökunnalle myös potilaille. Toivottavasti korjauksiin varatut rahat riittävät ja lopputulos on hyvä. Vaikean ajan yli on kuitenkin elettävä. Nyt jos koskaan on aika katsoa laman yli ja suunnitella tulevia strategioita, tutkimusyhteistyötä ja koulutusta. Toiminnoista on karsittava pois turhat rönsyt ja tarpeeton byrokratia. Kokonaisuuksien hallinta epävakaassa taloustilanteessa on vaikeaa, mutta asiantuntijoiden tulisi varoittaa päättäjiä virheliikkeistä ja väärin suunnattujen säästötoimien kalliiksi tulevista seurauksista. Näkyykö taivaalla tuhkapilvien takana lisää myrskypilviä vai kevään ja alkukesän kirkas taivas? Pitäisikö talvivarastosta kaivaa puutarhatyökalujen lisäksi jotain muutakin vanhanaikaista, kuten eettisyys, inhimillisyys, ahkeruus ja se kuuluisa suomalainen sisu? Kaikki mukaan talkoisiin! Tuhkasta voi löytyä timantteja. Tuula Putus, puheenjohtaja
2 Sienet ja terveys 1 / 2010 Sienet ja terveys Lääketieteellisen mykologian seura ry:n tiedotuslehti ISSN 1456-3533 Vuosikerta 13, numero 1 / 2010 Julkaisija: Lääketieteellisen mykologian seura Finnish Society for Medical Mycology ry Toimitus ja taitto: Tuula Putus ja Mervi Oikonen Monistuspaikka: Labquality Oy, Helsinki Julkaistavaksi tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Seuran sihteerille ensisijaisesti sähköisessä muodossa, joko levykkeellä tai sähköpostitse. Yhteystiedot: Sihteeri Virpi Ratia, Sinikellonpolku 10 B, 01300 Vantaa. Sähköposti: virpi.ratia@elisanet.fi Lehden sisältöä lainattaessa lähde on aina mainittava. Seuran hallitus vuonna 2010: Tuula Putus, puheenjohtaja. Virpi Ratia, sihteeri Outi Lindroos, taloudenhoitaja Pentti Kuusela, varapuheenjohtaja Tarja Ojanen Ritva Heikkilä Pirkko Koukila-Kähkölä Seuran internetsivut: http://mykologia.net Pankkiyhteys: Nordea 165230-1688 Tässä numerossa: Puheenjohtajan palsta 1 Lehden yhteystiedot 2 Sisäilman epäpuhtaudet toimistorakennuksissa 2 Asumisterveysliiton asukkaiden sisäilmahaitat ja koettu terveys 3 Lehden yhteystiedot 2 Sisäilman epäpuhtaudet toimistorakennuksissa Heidi Salosen väitös Kuopiossa 4.9.2009 Noin 1.6 miljoonaa suomalaista tekee työtään toimistoympäristöissä. Näiden työtilojen epäpuhtaudet aiheuttavat sisäilmaongelmia, jotka voivat ilmetä työntekijöiden oireiluna ja työperäisinä sairauksina. Sisäilma-asiantuntijoiden tekemät sisäilmamittaukset ovat osa sisäilmaongelmien selvittelyä. Mittaustulosten tulkinta on ollut vaikeaa, koska ongelmien aiheuttajien tunnistamiseen sopivia toimistotyöympäristöön soveltuvia viitearvoja ei ole ollut saatavilla. Työterveyslaitoksen ja Kuopion yliopiston tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin Työterveyslaitoksen laajaan tutkimusaineistoon perustuen mikrobien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, formaldehydin sekä teollisten mineraalikuitujen laadullista ja määrällistä esiintymistä pääkaupunkiseudun toimistorakennuksissa. Tutkituille sisäilman epäpuhtauksille esitettiin sisäilmaongelmien syiden tunnistamiseen soveltuvia viitearvoja. Lisäksi selvitettiin kemiallisten epäpuhtauksien mahdollista yhteyttä tilojen käyttäjien kokemiin ärsytysoireisiin. Ilmanäytteiden keskimääräiset sieniitiö- ja bakteeripitoisuudet olivat merkittävästi korkeampia kosteus- ja homevauriorakennuksissa kuin ei-vaurioituneissa rakennuksissa. Ei-vaurioituneissa rakennuksissa pitoisuudet olivat hyvin matalia. Tutkimuksen perusteella ehdotetaankin sisäilman talviaikaiseksi viitearvoksi bakteereille tasoa 600 cfu/m3 ja sieni-itiöille 50 cfu/m3. Viitearvoja voidaan käyttää erottamaan vaurioitunut kunnossa olevasta työtilasta. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (ns. VOC-yhdisteiden) pitoisuudet olivat matalia rakennuksissa, joissa ei ollut epätavanomaisia lähteitä kuten viallisia rakennusmateriaaleja. Tulosten perusteella ehdotetaan viitearvoksi yksittäisille piiyhdisteille, glykoleille/glykolieettereille ja orgaanisille hapoille tasoa 10 µg/m3 ja aromaattisille hiilivedyille, alkoholeille, alifaattisille hiilivedyille, aldehydeille, terpeeneille, estereille ja ketoneille tasoa 5 µg/m3. Toimistotilojen sisäilman formaldehydin viitearvoksi esitetään 15 µg/m3. Teolliset mineraalikuidut (MMVF) olivat tutkimuksen mukaan yleisiä huonepinnoilla sekä tuloilmakanavistoissa. Tulosten perusteella ehdotetaan viitearvoksi teollisten mineraalikuitujen kahden viikon laskeumapölylle tasoa 0.2 MMVF/ cm3. Tutkimuksessa havaittiin että teolliset mineraalikuidut voivat liittyä toimistotyöntekijöiden ylempien hengitysteiden ja silmien ärsytysoireisiin. Edellä luetelluille sisäilman epäpuhtauksille esitettyjä viitearvoja voidaan käyttää toimistotutkimuksissa, jotka on tehty samoilla tutkimusmenetelmillä kuin tässä tutkimuksessa. Viitearvotasoja ei tule kuitenkaan käyttää terveysriskien arviointiin. Viitearvojen ylitys viittaa siihen, että tutkitussa tilassa on kyseessä olevan tekijän epätavanomainen lähde (esim. vaurioitunut materiaali), joka tulisi korjata tai poistaa. Bakteereiden ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden viitearvojen ylitys saattaa viitata myös puutteelliseen ilmanvaihtoon. Ärsytysindeksilaskelmien mukaan formaldehydi aiheuttaa sensorista ärsytystä huomattavasti todennäköisemmin, kuin sisäilmassa yleisesti esiintyvät VOC-yhdisteet. Formaldehydin suositeltu sisäilmataso (RIL) (4 µg/m3) ylittyi kaikissa tutkituissa rakennuksissa. Tutkimusta ovat rahoittaneet Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto ja Yrjö Jahnssonin säätiö. Väitöskirja on julkaistu Työterveyslaitoksen julkaisusarjassa People and Work Research Reports, ISBN 978-951-802-908-6. Väittelijän yhteystiedot: Heidi Salonen FM, Erityisasiantuntija Laadukas sisäympäristö -teema-alue Työterveyslaitos p. 0304742937, 040 5825072 heidi.salonen@ttl.fi
Sienet ja terveys 1 / 2010 3 Asumisterveysliiton asukkaiden sisäilmahaitat ja koettu terveys Vuonna 2001 Asumisterveysliitto ASTE ry teetti Kansanterveyslaitoksella ensimmäisen oirekyselyn asiakasperheidensä keskuudessa 1. Vuonna 2009 kysely toteutettiin uudelleen. Tavoitteena oli selvittää ASTE ry:n asiakkaiden asumisolosuhteita, asumisterveysongelmien syitä ja seurauksia, korjausten onnistumista ja korjausavustusten käyttöä. Toisena tavoitteena oli arvioida asiakasperheiden terveyshaittoja ongelmien eri vaiheissa, ennen asunnon korjausta ja sen jälkeen sekä eri-ikäisillä asukkailla. Korjattujen asuntojen asukkailla koettu terveydentila oli selvästi parempi kuin evakkoasunnoissa asuvilla tai korjaamattomien kohteiden asukkailla. Oireita ja infektiosairauksia oli paljon, terveyspalvelujen kysyntä oli suurta ja astman riski oli noin nelinkertainen tavanomaiseen aiseen verrattuna. Tausta Vuonna 2001 tehdyssä sä kyselyssä tutkimuksen ai- neistona oli otanta ASTE ry:n asiakasrekisteris-is- tä. Kyselylomakkeet lähetet-ttiin 50 perheelle ja 33 perhettä palautti lomakkeet. et. Kyseessä oli maassamme me ensimmäinen ongelma-asunnoissa sa altistuneiden pitkäaikaisseuranta. Tutkimusaineistossa vakavat ja pitkäaikaiset terveyshaitat olivat yleisiä ja niistä oli aiheutunut suuria taloudellisia menetyksiä sekä asukkaille että yhteiskunnalle 1. Vuonna 2008 ASTE ry päätti toistaa tutkimuksen ja nyt lomakkeet lähetettiin yli 700 asiakasperheelle. Lomakkeina käytettiin kaksisivuista kiinteistölomaketta, jossa oli 17 asuntoon kohdistuvaa kysymystä. Terveystieto kerättiin 9-sivuisella kyselylomakkeella, jossa oli noin 40 kysymystä. Aineiston sisäisessä vertailussa tarkasteltiin homeasunnossa edelleen asuvien terveydentilaa verrattuna niihin, joilla altistus oli jo päättynyt. Lisäksi verrattiin omakotitalossa asuvia muihin asumismuotoihin. Kyselyssä selvitettiin kosteus- ja homevaurioista ja muista asumisterveysongelmista kärsineiden henkilöiden hengitystie- ja yleisoireita, sairastavuutta, työkyvyttömyyttä, terveyspalvelujen käyttöä sekä sairauksien hoitoon käytettyjä lääkkeitä. Kyselyssä saatiin tietoa n. 350 henkilön terveydentilasta, koetuista haitoista ja altistumisen pitkäaikaisvaikutuksista. Tutkimukseen osallistui perheitä kaikkialta Suomesta kaikkia asumismuotoja edustavasti. Noin puolet kyselyyn vastanneista oli lapsia. Asumista koskevia tietoja saatiin 139 asunnosta (vastausprosentti jäi valitettavasti matalaksi, 20 %). Altistumisaika oli keskimäärin 6,1 vuotta ja vaihteli 1 vuodesta pariin vuosikymmeneen. Muutama vastaaja oli lisäksi altistunut homeille työpaikallaan tai lapsi oli altistunut päiväkodissa, koulussa tai varusmiespalvelunsa aikana. Monet lapset olivat altistuneet kosteusvaurioasunnolle koko elinaikansa, jotkut jo odotusaikana. Monissa tapauksissa korjauksia oli yri- tetty, mutta ne eivät olleet onnistuneet. Joskus korjauksia oli yri- tetty tehdä useaan ker- taan, useana vuonna ja taloudellisesti suurilla investoinneilla, mutta silti r a k e n n u k s e s s a ei voitu asua il- man oireita. Vain 5 %:ssa asunnoista katsottiin korjausten varmuudella onnistuneen ja lisäksi 12 % katsoi asunnon o l e - van todennäköisesti kunnossa. Yli 70 % selvitykseen osallistuneista asunnoista oli varmuudella tai todennäköisesti edelleen vaurioituneita. Vaurioita ja ongelmia oli tullut esiin asuntokaupan jälkeen siitä huolimatta, että 60 %:ssa kohteista oli tehty jonkinlainen kuntokartoitus ennen kauppaa. Yleisin asunnossa koettu vähintään viikoittain esiintyvä haitta oli tunkkaisuus (60 %) ja huono ilmanvaihto (59 %). Seuraavaksi eniten oli haittaa kylmästä lattiasta (53 %) ja vedosta (45 %) sekä pölyisyydestä (42 %). Sekä vedon, kylmyyden, kylmien lattioiden, tunkkaisuuden, huonon ilmanvaihdon ja homeen hajun haittaavuus oli merkitsevästi yleisempää korjaamattomissa asunnoissa kuin muissa ryhmissä. Homeen hajua esiintyi joka kolmannella vastaajalla myös evakkoasunnossa ja korjatuissa asunnoissa. Infektiosairauksia oli sairastettu paljon. Eniten vilustumissairauksia oli edelleen hometaloissa asuvilla ja nuhakuumetta evakossa asuvilla. Poskiontelotulehduksia oli eniten korjaamattomissa asunnoissa asuvilla (22 %) ja ero oli tilastollisesti melkein merkitsevä (p=0.06) ja korvatulehdusten osalta merkitsevä (p=0.03). Lapsilla oli selvästi enemmän infektioita kuin aikuisilla. Lääkkeiden käyttö oli yleistä. Vain noin joka neljäs vastaaja ei käyttänyt lääkkeitä lainkaan. Tärkein lääkärin toteama krooninen sairaus oli astma, jota esiintyi neljä kertaa enemmän kuin väestössä keskimäärin. Tässä kyselyssä ei tullut esille viitteitä autoimmuunisairauksien, kilpirauhassairauksien tai syövän yleistymisestä. Monet vastaajat kokivat homesairauksiin perehtyneen lääkärin löytämisen vaikeaksi ja vain viidennes oli päässyt allergiatesteihin. Oireita ja infektiosairauksia hometaloissa altistuneet sairastivat muuta väestöä enemmän. Osalla oireilu vaimeni hometalossa pois muuttamisen jälkeen, mutta osalla oireet jatkuivat joko uuden asunnon altisteisiin liittyen, irtaimiston, hajusteiden ja kemikaalien aiheuttaman ärsytyksen vuoksi tai tuntemattomasta syystä. Eniten oireilivat ne, jotka edelleen asuivat vauriotalossa. Monet vastaajat saivat oireita ulkona, katupölystä (20 %), hajusteista, liikennevälineissä jne. Voimakkaan oireilun, runsaan terveyspalvelujen käytön ja lääkärin toteaman keuhkosairauden kroonistumisen vuoksi varhainen puuttuminen asumisterveysongelmiin olisi halvin ratkaisu sekä perheiden että yhteiskunnan kannalta. Talouslaman myötä kuntien valmius palvella ongelmissa olevia perheitä on entisestään huonontunut ja vastuu on enenevässä määrin jäämässä erilaisille vapaaehtoisjärjestöille, kuten Asumisterveysliitto ASTE ry. Avun ulkopuolelle jäämisen kokemus on perheille hyvin traumatisoivaa 2. Asumisterveysliiton arvion mukaan suuri osa vakavissa vaikeuksissa olevia perheitä ei jaksanut osallistua tutkimukseen, jolloin merkittävä osa altistuksen aiheuttamaa inhimillistä hätää jää tulematta tietoon ja kokonaan huomiotta. Näistä olisi mahdollista saada tietoa vain haastattelun tai havainnoinnin avulla. 1. Husman T. (2002) Kosteusvauriotalossa asuneiden perheiden pitkäaikaiset terveyshaitat ja asumisterveysongelmista aiheutuneet kustannukset. Kansanterveyslaitos B5/2002. 2. Eränen L, Valtari M, Liebkind K. (2004) Toipumisympäristön merkitys työpaikan sisäilman vuoksi sairastuneille. Sisäilmastoseminaari 2004;225-230. Putus Tuula, T:mi IndoorAid Rämö Hannele, Asumisterveysliitto ASTE ry
4 Sienet ja terveys 1 / 2010 Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot käyntiin Valtioneuvosto on käynnistänyt Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot. Viisivuotisen toimenpideohjelman (2009-2013) tavoitteena on kosteus- ja homeongelmien aiheuttamien terveyshaittojen ja kansantaloudellisten menetysten systemaattinen vähentäminen sekä uusien kosteusvaurioiden syntymisen torjuminen uudis- ja korjausrakentamisessa. Ympäristöministeriö koordinoi ohjelmaa projektipäällikkö Juhani Pirisen johdolla. Toimenpideohjelman sisältö ja tavoitteet Toimenpideohjelma kartoittaa ongelman laajuutta ja syitä perusteellisesti, arvioidaan jo tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta ja analysoidaan parhaita toimintatapoja. Lisäksi pyritään paikkaamaan keskeisiä tietoaukkoja, selvitetään koulutuksen kehittämistarpeita sekä suunnitellaan ja toteutetaan kattava viestintä- ja koulutusohjelma. Toimenpideohjelman tavoitteena on poistaa rakennus- ja suunnittelualan yhteisin toimenpitein sellaiset suunnitteluja rakennusvirheet, joista valtaosa kosteus- ja homeongelmista tähänastisten tutkimusten mukaan aiheutuu. Ohjelmassa vakiinnutetaan parhaat nykyisen uudisrakentamisen, peruskorjaamisen ja kunnossapidon käytännöt kiinteistö- ja rakennusalan yleisiksi toimintatavoiksi. Ohjelma kattaa eri rakennustyypit ja niiden käyttäjät ja sen aikana täsmennetään toimenpiteet sekä lainsäädännön että käytäntöjen ja koulutuksen osalta. Ohjelman koordinaatiovastuu on ympäristöministeriöllä ja se toteutetaan yhteistyössä eri ministeriöiden, kuntien sekä keskeisten kiinteistönomistajatahojen ja rakennusalan toimijoiden kanssa. Toimenpideohjelmalle on valittu ohjelmapäällikkö sekä keskeisistä viranomaisista ja sidosryhmistä koostuva ohjausryhmä vuoden 2009 lopussa. Osana toimenpideohjelmaa valmistellaan erillinen valtioneuvoston periaatepäätös, jossa linjataan valtiovallan keskeiset toimenpiteet kosteus- ja homeongelmien vähentämiseksi. Periaatepäätöksen yhteydessä laaditaan keskipitkän aikavälin suunnitelma valtion omien rakennusten korjaustoiminnalle sekä periaatteet valtion tuen kohdentamiselle muiden tahojen omistamien rakennusten kosteus- ja homeongelmien korjaamiseen. Kosteus- ja homeongelmat aiheuttavat terveyshaittoja ja kansantaloudellisia kustannuksia Kosteus- ja homevauriot ovat tärkeimpiä syitä huonoon sisäilman laatuun, joka on yksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista. Kosteus- ja homevauriot ovat yleisiä Suomen rakennuskannassa ja aiheuttavat varovaisen arvion mukaan satojen miljoonien eurojen suuruiset vuotuiset terveydenhoitokustannukset ja vähintään samaa suurusluokkaa olevan kiinteistöjen korjaustarpeen. Välillisten vaikutusten takia kansantaloudelliset kustannukset ovat vielä huomattavasti tätä suuremmat. Ongelmat vältettävissä hyvällä uudis- ja korjausrakentamisen laadulla Kosteus- ja homeongelmien syitä löytyy niin rakennusten suunnittelusta, rakentamisesta, rakennusten kunnossapidosta kuin käytöstäkin. Home- ja kosteusvauriot voidaan välttää hyvällä uudis- ja korjausrakentamisen laadulla. Viranomaisohjauksen sekä kiinteistö- ja rakennusalan vapaaehtoisin toimin on luotu monia hyviä toimintatapoja ongelmien välttämiseksi. Myös uudet määräykset ovat vähentäneet vaurioiden syntymistä. Ongelma on haastava, sillä tilanne ei ole merkittävästi parantunut kymmenessä vuodessa. Hometalkoiden avajaisseminaari pidetään Mikkelissä Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Itä- Suomen aluehallintovirasto järjestävät Forum Mikkeli XVI:n Mikkelissä 8. - 9.9.2010. Tänä vuonna forumin teemana on Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot. Seminaaripaikkana on konsertti- ja kongressitalo Mikaeli. Iltaohjelma järjestetään keskiviikkona 8.9.2010 Itä- Suomen aluehallintoviraston edustustiloissa. Maksullisen seminaarin ohjelma ja muut tiedot löytyvät internetsivulta http://www.mikkeliamk.fi/mikkeliforum Teksti ja kuva: Tuula Putus
Sienet ja terveys 1 / 2010 5 Syvät sieni-infektiot 2010-luvulla Syvät sieni-infektiot ovat yleensä hoitoon liittyviä infektioita. Tyypillisimmin potilaat ovat moni-sairaita ongelmapotilaita. Suomessa hiivasienten aiheuttamat syvät infektiot ovat tavallisempia kuin rihmasienten aiheuttamat. Syvät kandida-infektiot Suomessa Syvistä kandidainfektioista tavallisimpia ovat kandidemiat. Näiden määrä on ollut hitaassa nousussa ja viime vuosina maassamme on esiintynyt noin 200 kandidemiaa vuodessa. Vaikka kandidemioiden määrä on 2,5-kertaistunut 15 vuodessa, niin niiden suhteellinen osuus veriviljelylöydöksistä on pysynyt lähes ennallaan koska samaan aikaan muutkin veriviljelypositiiviset infektiot ovat yleistyneet. Kandidemioiden riskitekijät tunnetaan suhteellisen hyvin. Suurimmat riskiryhmät ovat vaikeasti sairaat kirurgiset potilaat, tehohoito- ja syöpäpotilaat sekä pahanlaatuisia veritauteja sairastavat potilaat. Kirurgisista potilaista riskiryhmään kuuluvat erityisesti sellaiset, joille on tehty mahasuolikanavan suuria leikkauksia ja joilla esiintyy leikkaukseen liittyviä komplikaatioita, kuten leikkaussaumojen pettämistä tai leikkausten jälkeisiä paiseita. Tehohoitopotilaat ovat taas yleensä sellaisia, joilla tehohoito pitkittyy ja joilla on sentraalisia verisuonikatetreja. Veritauteja sairastavista potilaista akuuttia leukemiaa sairastavat potilaat ovat olleet syvien kandidainfektioiden suhteen suuressa riskissä. Näitä infektioita on pystytty tehokkaasti ennalta ehkäisemään sienilääkkein ja leukemiapotilaiden kandidainfektiot ovat nykyisin aiempaa harvinaisempia. Kaiken kaikkiaan Suomessa kandidemioita esiintyy suhteellisesti vähemmän kuin eräissä muissa maissa, kuten Tanskassa ja Yhdysvalloissa. Kandidemiat ovat henkeä uhkaavia infektioita. Niihin liittyy merkittävä noin 30-40 % kuolleisuus. Ne myös pitkittävät sairaalahoitoja. Kandidemioiden myöhäiskomplikaatioina esiintyy joskus silmän sisäisiä kandidainfektioita (retiniittejä) ja luustotulehduksia. Erityisesti kehittyneissä maissa on viimeisten 15 vuoden aikana muiden kuin C. albicans-lajien osuus syvissä infektioissa lisääntynyt. Osasyynä tähän pidetään hiivalääke flukonatsolin runsasta käyttöä. Flukonatsoli tehoaa hyvin C. albicans -lajeihin, mutta sille vastustuskykyisiä ovat C. glabrata ja C. krusei -lajit. Suomessa viime aikoina C. albicansin osuus on jo useissa tutkimuksissa ollut alle puolet kandidemioista. Suomessa tilanne on parempi, meillä kaksi kolmesta veriviljelypositiivisesta hiivatulehduksesta on yhä C. albicansin aiheuttamia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme saaneet käyttöömme uusia sienilääkkeitä. Ekinokandiinit ovat suonen sisäisesti annosteltavia lääkkeitä, jotka vaikuttavat sienen seinämän beeta 1,3 D-glukaanin synteesiin. Ne ovat erityisen tehokkaita kandidainfektioiden hoidossa. Suomessa on markkinoilla kolme ekinokandiinia: kaspofungiini, anidulafungiini ja mika-fungiini. Ne ovat hyvin siedettyjä ja ovat syrjäyttäneet lähes kokonaan amfoterisiini B:n syvien kandidainfektioiden hoidossa. Flukonatsoli on ekinokandiineja halvempi vaihtoehto ja siksi C. albicans -infektioiden hoidossa triatsoleista flukonatsoli on peruslääke. Sen sijaan C. glabrata- ja C. krusei- infektioiden hoidossa ekinokandiinit ovat ensisijaisia lääkkeitä. Ekinokandiineista on toistaiseksi julkaistu vain harvoja tutkimuksia, joissa niitä on verrattu toisiinsa. Julkaistujen tutkimusten ja kliinisen kokemusten perusteella ne vaikuttavat hyvin samantyyppisiltä sekä teholtaan että siedettävyydeltään. Kandidat voivat aiheuttaa myös muita syviä sieni-infektioita, kuten maksan ja pernan kandidainfektioita leukemiapotilailla, syviä suun limakalvon ja ruokatorven tulehduksia AIDS-potilailla, vatsaontelon paiseita vatsakirurgisilla ja haimatulehduspotilailla. HIV-infektion viruslääkehoidon kehittyessä AIDS-potilaiden vaikeat suun ja ruokatorven tulehdukset ovat käyneet harvinaisiksi ja flukonatsoli-profylaksin takia leukemiapotilaiden maksan ja pernan kandidainfektiot ovat vähentyneet selvästi. Syvät rihmasieni-infektiot Syvien rihmasieni-infektioiden yleisyydestä ei Suomessa ole varmaa tietoa. Ne ovat kuitenkin harvinaisempia kuin syvät kandidainfektiot. Rihmasieni-infektioista Suomessa esiintyy Aspergillus-infektoita, zykomykooseja, fusariooseja ja scedosporiooseja. Aspergillus-infektioita esiintyy kantasolusiirto- ja elinsiirtopotilailla ja kroonisia keuhkosairauksia sairastavilla potilailla. Aspergillus-itiöthän Munuaispotilaan virtsasta tehdyssä sivelynäytteessä näkyy Candida albicans -valerihmastosta kuroutuvia blastokonidioita. ovat tavallisia ilmassa ja siksi infektiot saavat alkunsa yleensä hengitysteistä. Tavallisia ovat keuhkojen pesäkkeet. Keuhkoista infektio voi levitä edelleen muualle elimistöön, erityisesti keskushermostoon. Aspergillusta löytyy kroonisia poskiontelotulehduksia sairastavien potilaiden onteloeritteistä.
6 Sienet ja terveys 1 / 2010 Koska Aspergillus-infektioiden yleisyydestä ei ole kunnollista kansallista tai kansainvälistä tietoa, niin täytyy tyytyä kirjoittajan omaan tuntumaan: täällä Pohjolan perukoilla syviä Aspergillusinfektioita on vähemmän kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Osasyynä on talvella lumen itiöitä peittävä vaikutus. Toisena syynä esimerkiksi Iso-Britanniaan verrattuna meillä on keuhkojen Aspergillusinfektioille altistavan sairauden, kystisen fibroosin harvinaisuus. Oma karkea arvioni on, että syviä Aspergillus-infektioita esiintyy vuosittain maassamme noin 10-20:llä potilaalla. Syviin Aspergillus-infektioihin liittyy korkea, jopa 50 %:n kuolleisuus. Tällä vuosituhannella on käyttöön saatu uusia sienilääkkeitä, joilla on aiempaa parempi Aspergillus-teho. Triatsoliryhmään kuuluva vorikonatsoli on nykyään syvien Aspergillus-infektioiden ensisijainen lääke. Uudet sienilääkkeet ovat alentaneet Aspergillus-infektiopotilaiden kuolleisuutta noin 20 %:lla aiempaan verrattuna. Kuolleisuus Aspergillus-infektiopotilailla on edelleen suuri, koska potilailla on yleensä muihin infektioihin tai perustauteihinsa liittyviä ongelmia. Zygomycetes-ryhmän sienet aiheuttavat samantapaisia infektioita kuin Aspergilluksetkin. Potilaat ovat yleensä immunipuutteisia tai diabeetikoita. Näitä infektioita maassamme esiintyy muutamia tapauksia vuodessa. Zygomykeettien aiheuttamia infektioita hoidetaan joko amfoterisiini B- valmisteilla tai posakonatsolilla. Triatsoliryhmän lääke posakonatsoli on ainoa näihin infektioihin in vitro tehoava suun kautta otettava lääke. Matkailijoiden syvät sieni-infektiot Matkailun lisääntyessä olemme tutustuneet uusiin, meillä aiemmin tuntemattomiin sieni-infektioihin. Histoplasmoosia ja kokkidioidimykoosia on esiintynyt muutamia tapauksia. Histoplasmoosi on Histoplasma capsulatumin aiheuttama sieni-infektio, jota esintyy Yhdysvaltojen keski-lännessä esim. Ohio- ja Mississippi-jokien varrella, Keski-Amerikassa sekä Kaakkois-Aasian saarilla (Indonesia, Filippiinit). Tyypillisimmillään infektio aiheuttaa keuhkotulehduksen, mutta myös yleistyneitä infektioita on Suomessakin tavattu immuunipuutteisilla potilailla. Kokkidioidimykoosi on taas kuivien aavikoiden sieni, jota esiintyy esimerkiksi USA:ssa eteläisessä Kaliforniassa ja Etelä-Amerikassa. Tyypillisimmillään sieni aiheuttaa keuhkotulehduksia. Muita Suomessa harvinaisia syviä sieniinfektioita ovat kryptokokkoosi, joita 2000-luvulla on havaittu yksittäisiä tapauksia. Suomalaiset ovat jo vuosikymmeniä sitten julkaisseet kromoblastomykoosi-tapauksia liittyneenä savusaunojen lahonneiden puuosien aiheuttamiin ihorikkoihin. Kromoblastomykoosia tavataan tyypillisesti trooppisissa maissa. Syviä sieni-infektioita koskevissa tieteellisissä kokouksissa yhä kuulee mainintoja tästä suomalaisesta erikoisuudesta. Vieläkö kromoblastomykooseja Suomesta löytyy, vai ovatko vanhat savusaunat jo kaikki palaneet? Veli-Jukka Anttila Osastonylilääkäri, infektiolääkäri HUS/Medisiininen tulosyksikkö Infektiosairauksien klinikka PL 340,00029 HUS sähköposti: veli-jukka.anttila@hus.fi Kuvat: Mycology Online Tyypillisiä kermanvaaleita, sileitä, vahamaisia Candida albicans-pesäkkeitä Saboraud-dekstroosi-agarelatusalustalla. Näin värikkäästi erottuvat Candida albicans (vihreä), C. tropicalis (sininen), C. parapsilosis (valkoinen) ja C. glabrata (vaaleanpunainen) CHROMagar-Candida-elatusalustalla.
Mycamine 50 mg ja 100 mg infuusiokuiva-aine, liuosta varten Vaikuttavat aineet ja niiden määrät: Yksi injektiopullo sisältää 50 mg/100 mg mikafungiinia (mikafungiini-natriumina). Yksi ml käyttövalmiiksi sekoitettua liuosta sisältää 10 mg/20 mg mikafungiinia (mikafungiini-natriumina). (Yksi 50 mg:n ja 100 mg:n injektiopullo sisältää 200 mg laktoosia.) Käyttöaiheet: Aikuiset ( 16-vuotiaat nuoret sekä iäkkäät potilaat): Invasiivisen kandidiaasin hoito, ruokatorven kandidiaasin hoito potilailla, joilla laskimonsisäinen hoito on tarkoituksenmukaista, Candida-infektion estohoito allogeenista hematopoieettista kanta-solusiirtohoitoa saavilla potilailla tai potilailla, joilla odotetaan olevan neutropeniaa. Lapset (myös vastasyntyneet) ja alle 16-vuotiaat nuoret: Invasiivisen kandidiaasin hoito, Candida-infektion estohoito allogeenista hematopoieettista kantasolusiirtohoitoa saavilla potilailla tai potilailla, joilla odotetaan olevan neutropeniaa. Tehtäessä päätöstä Mycaminen käytöstä on otettava huomioon maksakasvainten kehittymisen riski. Mycaminea tulee siksi käyttää ainoastaan, jos muiden antimykoottien käyttö ei ole tarkoituksenmukaista. Jäsenmaksut vuodelle 2010 Hyvä Lääketieteellisen Mykologian Seuran jäsen! Ohessa maksuyhteystiedot vuoden 2010 jäsenmaksua varten. Muistathan maksaessasi kirjoittaa nimesi viestitietoihin! Vuoden 2010 jäsenmaksu on: 12 Ainaisjäsenmaksu: 240 Jos sinulla on jotain kysyttävää jäsenmaksuista, ota yhteyttä Outi Lindroosiin puhelimitse 030 474 2987 tai sähköpostilla: outi.lindroos@ttl.fi Muista tarkistaa myös jäsentietosi (nimi, postiosoite, puhelinnumero, sähköposti) ja ilmoita muutokset Pasi Kankaanpäälle, joka ylläpitää jäsenluetteloa, osoitteella pasi.kankaapaa@perkinelmer.com tai puhelimitse 02-2678 510. Maksutiedot: Saajan tilinumero: 165230 1688 Pankki: Nordea-Turku-Hämeenkatu Saajan nimi: LÄÄKETIETEELLISEN MYKOLOGIAN SEURA c/o Outi Lindroos Lääketieteellisen Mykologian Seura - Finnish Society for Medical Mycology Annostus ja antotapa: Viralliset/kansalliset ohjeet sienilääkkeiden asian-mukaisesta käytöstä on otettava huomioon. Mycamine-hoidon saa aloittaa lääkäri, jolla on kokemusta sieni-infektioiden hoidosta. Ennen hoidon aloittamista on otettava näytteet sieniviljelyä ja muita oleellisia laboratoriotutkimuksia (myös histopatologisia tutkimuksia) varten, jotta taudinaiheuttajaeliö(t) voidaan eristää ja tunnistaa. Hoito voidaan aloittaa, ennen kuin viljelyiden ja muiden laboratoriotutkimusten tulokset ovat tiedossa. Kun tulokset saadaan, sienilääkitystä on kuitenkin muutettava tarvittaessa niiden mukaan. Mycamine-annostus riippuu potilaan painosta, katso tarkat ohjeet täydellisestä valmisteyhteenvedosta. Vastaaiheet: Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai apuaineille. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet (katso lisätiedot: Pharmaca Fennica): Maksaan kohdistuvat vaikutukset: Maksasolumuutospesäkkeitä (FAH) ja maksasolukasvaimia ilmeni rotilla vähintään 3 kuukautta kestäneen hoitojakson jälkeen. Kasvainten kehittymisen oletettu raja-arvo on suurin piirtein kliinisen altistuksen luokkaa. Tämän löydöksen merkitystä terapeuttiselle käytölle potilailla ei voida poissulkea. Mikafungiinihoitoon on liittynyt merkittävää maksan toiminnan heikkenemistä sekä terveillä vapaaehtoisilla että potilailla. Joillakin potilailla raportoitiin vakavia maksan toimintahäiriöitä, hepatiittia, tai maksan vajaatoimintaa, mukaan lukien kuolemaan johtaneita tapauksia. Mikafungiinin antamisen aikana saattaa esiintyä anafylaktoidisia reaktioita, myös sokkia. Mikafungiininihoitoa saaneilla potilailla on harvinaisissa tapauksissa ilmoitettu esiintyneen hemolyysia, mukaan lukien akuutti intra-vaskulaarinen hemolyysi ja hemolyyttinen anemia. Mikafungiini saattaa aiheuttaa munuaisvaivoja ja munuaisten vajaatoimintaa sekä poikkeavuuksia munuaisten toimintakokeissa. Tämä suonensisäiseen käyttöön tarkoitettu valmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, jotka sairastavat harvinaista perinnöllistä galaktoosiintoleranssia, saamelaisilla esiintyvää laktaasin puutosta tai glukoosin ja galaktoosin imeytymishäiriötä ei tule ottaa tätä lääkettä. Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset: Mikafungiinin ja CYP3A-välitteisesti metaboloituvien lääkkeiden välisten yhteisvaikutusten mahdollisuus on vähäinen. Jos potilas saa sirolimuusia, nifedipiiniä tai itrakonatsolia yhdessä Mycaminen kanssa, häntä on seurattava näiden lääkkeiden aiheuttaman toksisuuden varalta. Mycaminea ei pitäisi käyttää raskauden aikana, mikäli käyttö ei ole selvästi välttämätöntä. Haittavaikutukset: Yleisimmin ilmoitettuja haitallisia reaktioita olivat leukopenia, neutropenia, anemia, hypokalemia, hypomagnesemia, hypokalsemia, päänsärky, laskimotulehdus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu, kohonneet maksaarvot, ihottuma, kuume ja vilunväristykset. Pakkaukset ja hinnat 1.2.2009 (TMH ei sis. alv.): 50 mg 332,99, 100 mg 524,46. Lisätiedot: Pharmaca Fennica, Euroopan lääkeviraston (EMEA) kotisivut http://www.emea.europa.eu/. Myyntiluvan haltija: Astellas Pharma Europe B.V., Alankomaat
HØJER 08.2009 MYCAMINE - tehoaa kaikkiin tärkeimpiin kandidalajeihin Laajakirjoinen, kandisidinen Helppo annostella Helppo käyttää Mycamine-valmisteyhteenveto on tässä lehdessä sivulla xx. Astellas Pharma Markkinoija Suomessa: Algol Pharma Oy PL 13, 02611 ESPOO Puhelin (09) 50991, faksi (09) 5099319 www.astellas.fi