LSV-TIEDOTE 2/2006. ISSN 0780-119X Vol 24, n:o 2 Julkaisija: Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

LSV-TIEDOTE 2/2006 ISSN 0780-119X Vol 24, n:o 2 Julkaisija: Lääkärin sosiaalinen vastuu ry 1

LSV-kontaktihenkilöt: Tiedotusvastaavan terveiset Hyvää kevättä minunkin puolesta kaikille, jotka tätä tiedotetta lukevat. Olen Ante Pettersson, ja olen toiminut LSV:n uutena tiedotusvastaavana tämän vuoden alusta. Haluaisin näin alkajaisiksi kiittää paria henkilöä, nimittäin edellistä tiedotusvastaavaa Kati Mårtensonia hyvin hoidetusta työstä ja perehdytyksestä, sekä Jonatan Hildéniä, joka poikkeuksellisesti taittoi viime lehden ja jonka käsialaa myös kannen kuvitus oli. Tämän numeron kansikuva on Khao Lakista, Thaimaasta. Raya Divers-sukellusyritys toteutti sielä viime vuonna LSV:n avulla tsunamin jälkeisen katastrofiapuhankkeen, ja suuri osa tätä lehteä onkin omistettu kertomaan tästä LSV:n historiassa melko epätavallisesta projektista. LSV:n osuus projektissa oli lähinnä byrokraattinen, mutta byrokratiaosaamisen tärkeyttä ei pidä aliarvioida kun liikutellaan suuria rahamääriä ja otetaan vastaan lahjoituksia yleisöltä. Erikoiskiitokset vielä LSV:n kirjanpitäjä Sini Leinolle, joka omana panoksenaan tsunamin uhrien auttamiseksi hoisi tämän projektin raha-asiat poikkeuksellisesti ilman korvausta. Lehden viimeisillä sivuilla on Helsinki 2006-kokouksen mainos. Halvemman ilmoittautumisen aika mennee umpeen juuri niillä tiimoin kuin lehti ilmestyy. Lehden teon aikatauluongelmien vuoski on kuitenkin sovittu, että päivämäärästä yritetään vielä vähän joustaa. Vielä on siis pari päivää aikaa ilmoittautua kokoukseenkin halvemmalla, tai asiaa kannattaa ainakin tiedustella. Toivotan antoisia lukuhetkiä tämän tavallista paksumman tiedotteen seurassa! TÄSSÄ NUMEROSSA Puheenjohtajan palsta... 3 Thaimaan tsunamihanke... 4 Yhteenveto Raya Diversin avustustyöstä...8 Kehitysyhteistyöjaoston kevätseminaari korpilahdella...13 Kehyjaoston kuulumisia... 14 Hai-uutisia...16 Liite: IPPNW 2006-kokouksen Second Announcement...17 Puheenjohtaja Kati Juva Minna Canthinkatu 18 A 3, 00250 Helsinki puh 09-492069 (k) 09-85757783 (t) e-mail: katijuva@katto.kaapeli.fi Tiedotevastaava Ante Pettersson Mannerheimintie 120 A 2, 00270 Helsinki e-mail: ante.pettersson@helsinki.fi Pääsihteeri Immi Kormi PL 722 00101 Helsinki puh 050-532 6669 e-mail: lsv@lsv.fi http://www.lsv.fi LSV:n tilinumero: 800019-1181876 viitteet: rauhantyö 5115 kehyprojektit 5005 2

Puheenjohtajan palsta SUOMALAISET MUKAAN IPPNW:n KON- GRESSIIN 7.-10.9.2006 Hyvää kevättä kaikille. Ainakin täällä etelässä sinivuokot ja leskenlehdet jo kukkivat, puhumattakaan krookuksista ja skilloista. Kyllä meitä nyt pidetään hyvänä pitkän talven jälkeen. Lääkäreiden kansainvälisen rauhanliikkeen ja ydinaseiden vastaisen järjestön IPPNW:n 17. maailmankongressi Helsingissä lähestyy kovaa vauhtia ja järjestelyt ovat loppusuoralla. Tämän tiedotteen liitteenä on ilmoittautumiskaavake ja lisätietoa. Katso myös www.ippnw2006.org. Kongressin pääteemat ovat ydinaseiden poistaminen, pienaseet ja energiaturvallisuus. Työryhmiä on lukuisista eri teemoista. Toivon todella, että mahdollisimman moni suomalainen kollega voisi kongressiin osallistua. Kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus päästä kuulemaan korkeatasoisia asiantuntijoita lääkäreillekin tärkeistä sodan ja rauhan kysymyksistä sekä tavata sosiaalisesti vastuullisia kollegoja ympäri maailmaa. Ilmoittaudu heti, osallistumismaksu on vielä toukokuun ajan halvempi. Erityisesti suomalaisia osanottajia varten olemme suunnitelleet myös yhden päivän osallistumispaketin, jos et ehdi tai halua koko kongressiin osallistua. Näin voit tulla kuulemaan sitä puhujaa tai tulla siihen työryhmään, joka sinua erityisesti kiinnostaa. Kongressin aikana pyörii Paasitornissa myös yleisölle tarkoitettu maksuton luentosarja sodan ja rauhan kysymyksistä, jossa esiintyvät kongressin parhaat puhujat eri teemoista. Tämän englanninkielisen luentosarjan tarkempi ohjelma ilmestyy myöhemmin. Suomalaiset ovat aina olleet merkittävä osallistujajoukko IPPNW:n kongresseissa, ja Helsinki on ensimmäinen paikka, jossa kongressi järjestetään jo toistamiseen. Toivotan sekä vanhat konkarit etenkin kaikki jotka osallistuivat jo Helsingin kongressiin 1985 - että uudemmat jäsenet sydämellisesti tervetulleiksi IPPNW:n Helsingin kongressiin. Sota ja ydinaseet ovat edelleen merkittävin ihmiskunnan terveyttä ja jopa eloonjäämistä uhkaava tekijä, ja sosiaalisesti vastuullisina lääkäreinä meidän velvollisuutemme on toimia myös rauhanomaisemman maailman puolesta. Helsingissä 1.5.2006 Kati Juva Tukea LSV:läisille osallistujille IPPNW-kokoukseen LSV myöntää tukea suomalaisten osallistumismaksuihin syyskuussa järjestettävään Helsingin IPPNW-kokoukseen. Perusteltujen anomusten tulee olla perillä 15.6. mennessä. Lähettäkää hakemukset osoitteeseen: Lääkärin sosiaalinen vastuu, PL. 722, 00101 Helsinki. Lisätietoja saa pääsihteeri Immi Kormilta, immi.kormi@helsinki.fi 3

Thaimaan tsunamihanke Joulukuun 2004 Aasian hyökyaaltokatastrofin jälkeen LSV:lle tuli tiedustelu halukkuudesta ja mahdollisuudesta osallistua yhteistyöhön hätäapuhankkeen toteuttamiseksi Thaimaan Khao Lakissa. Thaimaassa toimivan suomalaisen sukellusyrityksen työntekijät olivat tsunamin iskiessä olleet paikalla ja pelastaneet veden varaan joutuneita. Tämän jälkeen yritykselle alkoi tulvia yhteydenottoja, joissa yksittäiset suomalaiset tiedustelivat mahdollisuuksia avustaa katastrofialuetta. Alueella pitkään toimineet sukeltajat arvioivat voivansa auttaa parhaiten toimittamalla Suomesta spontaanisti tulevaa apua suoraan suurten jälleenrakennushankkeiden katveeseen jääneille yhteisöille ja yksilöille täydentäen näin suurten avustusoperaatioiden työtä. Käytännön ongelmia oli kuitenkin useita, suurimpana ehkä hieman yllättäen katastrofiaapuun ja keräyksiin liittyvä byrokratia. Erinäisten mutkien kautta, Aamulehden toimittajan toimiessa viestinvälittäjänä, Raydiversin sukeltajat ottivat yhteyttä LSV: hen vuoden 2005 alussa ja kysyivät josko me voisimme auttaa heitä avustushankkeen toteutuksessa. Ilman että sitä olisi sen enemmpää mainostetettu keräysluvan puuttuessa, oli sukeltajien henkilökohtaisille tileille alkanut tulla varoja yksityishenkilöiltä Suomessa jotka olivat aiemmin lomailleet nyt katastrofialueeksi muuttuneilla Thaimaan rannoilla. Lahjoittajat toivoivat että rahat ohjattaisiin mahdollisimman suoraan alueen asukkaille, auttamaan heitä hankkimaan rakennusmateriaaleja kotiensa jälleenrakentamiseen ja muuhun akuuttiin tarpeeseen. Tilanne oli Raydiver- 4

sille ongelmallinen; voittoa tavoittelevana yrityksenä he eivät pystyneet Thaimaasta käsin järjestämään tällaiselle toiminnalle tarvittavaa keräyslupaa Suomessa, eikä heillä ollut aiempaa kokemusta kehitysyhteistyöstä saati katastrofiavusta ja siihen liittyvästä byrokratiasta. Pyyntö oli haastava myös LSV:n suhteellisen tuoreelle kehitysyhteistyöjaostolle jonka käsiteltäväksi asia kuului. Vaikka LSV:llä oli 20 vuoden kokemus kehitysyhteistyöstä, ei järjestöllä ollut kokemusta tai varsinaista erityisosaamista katastrofiavun organisoimisesta. Kun kyseessä oli akuutti tilanne, tuli asia käsitellä mahdollisimman nopeasti, mutta samalla se kuitenkin vaati periaatteellista keskustelua kehitysyhteistyöjaoston sisällä mm. LSV:n tavoitteista ja toiminnasta. Jaoston keskusteluissa huolena oli mm kuinka LSV pystyy varmistamaan ettei yksittäisten toimijoiden apu sotke suurempaa jälleenrakennustoimintaa, ja erityisesti katastrofiavun kestävyyskomponentti ja tehokkuus mietitytti monia. Lopulta jaosto kuitenkin päätyi siihen, että tilanteessa jossa yksittäiset ihmiset ovat päättäneet joka tapauksessa ohjata varoja mahdollisimman suoraan yksittäisille perheille ja yhteisöille Thaimaahan toimitettavaksi, voisi LSV omalla kehitysmaa- ja hankeosaamisellaan tuoda lisäarvoa hankkeelle ryhtymällä yhteistyöhön Rayadiversin kanssa ja osallistumalla avunjakamisen suuntaviivojen laatimiseen. Tämä periaatteellinen keskustelu jouduttiin käymään ilman ennakkovaroitusta vajaassa viikossa, ja aikataulurajoituksen huomioon ottaen se meni suhteellisen hyvin ja auttoi samalla kehitysyhteistyöjaostoa kehittämään toimintapoja nopeita päätöksiä vaativien tilanteiden varalle. Olimme LSV:ssä kuvitelleet voivamme toteuttaa tämän hankkeen varojenkeruun voimassa olevalla kehitysyhteistyötä varten hankitulla keräysluvallamme. Hyvin nopeasti kuitenkin selvisi uudenmaan lääninhallituksen vaativan hanketta varten erillisen keräysluvan. Tämä järjestyi kuitenkin alle viikossa parin puhelinsoiton 5

ja neuvottelun jälkeen. Ennen hankkeen käynnistymistä laadimme myös tarkan kirjallisen sopimuksen vastuista hankkeen toteutuksessa ja toimintaperiaatteista avun jakamisessa. Käytännössä LSV tulisi vastamaan keräysluvasta, rahojen toimittamisesta Thaimaahan ja tähän liittyvästä kirjanpidosta ja raportoinnista sekä hankkeen laadun seurannasta ja toimisi myös hankkeen neuvonantajana/konsulttina. Janne Miikkulainen vastaisi Rayadiversin puolelta siitä, että varat jaettaisiin suunnitelman mukaisesti tasapuolisesti, paikallisia kylänvanhimpia tai pakolaisleirien edustajia kuulleen, ensisijaisesti tilapäisten pakolaisleirien asukkaille. Hankkeen alkuun sen ulkopuolisena valvojana tulisi toimimaan toimittaja Petri Ahoniemi Aamulehdestä. Vuoden aikana hanke toteutukin pitkälti suunnitelman mukaisesti, rahoja ohjattiin leireille ja perheille kotien jälleenrakentamiseen, ja yhteen kouluun hankittiin mm 750 koulupukua ja 3000 koulukirjaa. Ennen suurempia yksittäisiä hankintoja Rayadivers oli yhteydessä kehitysyhteistyöjaostoon konsultoidakseen hankinnoista. LSV:ssä olimme hieman yllättyneitä keräyksen tuotosta: ilman erityistä mainostamista keräys tuotti lokakuuhun 2005 mennessä n 25.000 euroa jotka kaikki jaettiin Thaimaassa. Vielä keräyksen viimeisinä kuukausina tuli suurempia eriä yhteensä 19.000 euron edestä, jotka tullaan toimittamaan lähiaikoina, kun uusi tilanne- ja tarvearvio on tehty kentällä Rayadiversin toimesta. Kuvaus hankkeen eri vaiheista jo ennen LSV:n mukaantuloa ja tarkka yksilöinti LSV:n keräystuoton käytöstä löytyy osoitteesta http://www. rayadivers.com/tsunami-aidwork/tsunami5_fi.htm. Kokonaisuudessan hanke vaikuttaa tällä hetkellä toteutuneen hyvin. Tärkeintä on, että hanke on omalta osaltaan esim. koulupukujen ja -kirjojen muodossa auttanut ainakin joitakin satoja tai tuhansia perheitä saamaan uudestaan otteen arjestaan. Tämä ei kuitenkaan missään ta- 6

pauksessa tarkoita, että tsunamikatastrofin Thaimaassa tai muualla Aasiassa nyt voisi unohtaa. Jälleenrakennus tulee varmasti viemään vielä pitkään, erityisesti alueilla kuten Indonesiassa, joka on saanut osakseen huomattavasti Thaimaata vähemmän huomiota. Jälleenrakennusprosessin päätyttyä jäljelle jäävät varmasti myös ne arvet, jotka katastrofi on jättänyt orpojen ja perheensä menettäneiden keskuteen. LSV:n kannalta hanke oli jälkikäteen mietittynä paitsi ensimmäinen katastrofiapuhanke jossa olimme mukana, tavallaan myös ensimmäinen public-private partnership johon osallistuimme, ilman että olisimme tietoisesti tehneet tällaista päätöstä etukäteen. En pyri yleistämään hankkeesta saatuja kokemuksia muihin yksityisen tai julkisen sektorin yhteistyöhankkeisiin/aloitteisiin, varsinkaan kehitysyhteistyösektorilla. Ennen kuin avaan pahemman luokan matopurkkin ja aiheutan poleemisen myrskyn seuraavassa LSV tiedotteessa, rajoitan tämän teeman pohtimisen lyhyeen. Totean kuitenkin, että tässä tapauksessa minusta tuntui että Raydiversin paikallistuntemuksen, markkinointiverkoston (avustusvarojen keruu) ja logistiikan hallinnan yhdistäminen LSV:n kehitysyhteistyöbyrokratiaan, -raportoinnin sekä hanketoiminnan osaamiseen tuotti tuloksen joka palveli yhteisöä Khao Lakissa ja auttoi lukuisia perheitä omalla pienellä panoksellaan eteenpäin. Simo Granat LSV:n kehitysyhteistyöjaoston pj 2005 7

Yhteenveto Raya Diversin avustustyöstä 26.12.2004 monen Aasiassa asuvan ihmisen, myös Raya Diversin lähes 30-henkisen sukellustiimin, elämä muuttui täysin. Asiat kuten missä kukin oli kun aalto iski Thaimaan rannikolle, mitä kukin teki, miten kukin selvisi, ja miten osa ei selvinnyt on kerrottu moneen kertaan tarinoina ja myös Tsunami! kirjan muodossa. Media on innostunut kirjoittamaan erilaisia sankaritarinoita, kun siihen kerrankin on mahdollisuus, ja asioita on muutenkin vatvottu siellä jo moneen kertaan. Tässä yhteenvedossa en palaa enää itse Tsunamiin, vaan kerron lyhyesti miten tsunamin jälkeen käynnistynyt avustustyö sai alkunsa, miten asiat käytännössä hoidettiin ja minkälaiseen lopputulokseen mielestämme päästiin. Keräyksen aloitusidea 28.12.2004 Palasin Khao Lakista illalla 3-päiväisen seikkailun jälkeen pitkin Similan saaria, Khao Lakia ja erilaisia sairaaloita aika sekavissa mielentiloissa. Illalla vielä kävin lataamassa sähköpostini ja totesin siellä olevan tuhansia viestejä ja aivan liikaa että olisin jaksanut alkaa perehtymään niihin. 29.-31.12.2004 olin avustamassa Punaista Ristiä ja toimin oppaana heille kartoittaessamme kaukaisimpia kyläsairaaloita ja etsiessämme viimeisiä mahdollisesti hengissä olevia suomalaisia. 31.12.2004 Uuden vuoden aaton vietimme perinteiseen suomalaiseen tyyliin joka samalla toimi hyvänä terapiana meille kaikille..:) Uuden vuoden jälkeen aloin tutustua sähköposteihin ja yllätyksekseni suuri osa viesteistä käsitteli suomalaisten lähettäjien huolta Khao Lakin paikallisväestöstä. Suomalaiset olivat olleet Khao lakissa lomalla, tutustuneet siellä paikallisiin ja kysymykset kuuluivatkin tyyliin: Voitko käydä katsomassa onko Nok ja hänen perheensä kunnossa Pakarang-rannan nuudelikojussa?, tai Onkohan elefanttisafarin opas Kung kunnossa?. Suuri osa sähköposteista koski myös ihmisten halua auttaa paikallisia jollakin lailla. Osa kyseli kannattaisiko heidän lentää Thaimaahan auttamaan paikallisia jotenkin. Monet taas halusivat lähettää jotain tänne, rahaa, vaatteita, ruokaa, tai ihan mitä vaan. Sähköposteja tuli päivittäin lisää ja lisää. Vaikutti siltä että ihmiset eivät täysin käsittäneet tuhojen laajuutta, ja vaikka media oli maalannut meistä kuvan suurina pelastajasankareina olivat mahdollisuutemme auttaa tai etsiä paikallisia ihmisiä hyvin rajallisia. Päivien kuluessa mietimme asiaa paljonkin ja pohdimme miten voisimme auttaa ihmisiä parhaiten. Rahallista apua tarjoavia sähköposteja tuli päivä päivältä enemmän. Aamulehden toimittaja Petri Ahoniemi oli sattumalta ollut lomalla Phuketissa ja oli luonnollisesti joutunut töihin raportoimaan Tsunamista. Juttelin Petrin kanssa siitä, olisiko hänestä hyvä idea neuvoa ihmisiä lähettämään tänne rahaa, jota me veisimme sitten perille. Petri Ahoniemi tiesi välittömästi kertoa että tällä tavalla hommaa ei voi tehdä, se ei ole laillista ja aiheuttaa jälkeenpäin ison sotkun. 8

Rehellisesti sanottuna olin itse lähinnä vihainen tuossa vaiheessa, ympäröivän kuoleman, kärsimyksen ja kaaoksen keskellä ei joku pieni lakipykälä tuntunut kovin merkitykselliseltä. Jälkeenpäin ajateltuna on toki täysin ymmärrettävää ettei kuka tahansa voi kerätä rahaa ja tehdä avustustyötä omien pankkitiliensä kautta ilman mitään lupia. Ensimmäiset toimenpiteet Käskin Petri Ahoniemen selvittää mahdollisimman nopeasti miten saamme tarvittavat luvat homman aloitukseen. Asiaa selvitettiin muutama päivä ja byrokratia näytti liian hitaalta ja hankalalta. Seuraava idea Petriltä oli lyöttäytyä yhteen jonkun Suomalaisen organisaation kanssa, jolla olisi jo tarvittavat luvat keräyksen järjestämiseen. Apu-lehti ilmoitti olevansa kiinnostunut aiheesta, ja heiltä olisi kuulemma myös löytyneet luvat asiaan. Muutaman päivän odoteltuamme Apu ilmoitti kuitenkin etteivät he voikaan toimia tässä yksin mukana, mutta SPR voisi olla taustalla mukana lupineen. Odottelimme jälleen muutaman päivän, mutta mitään ei tapahtunut. Sen jälkeen saimme kuulla että SPR ei halua olla mukana tällaisessa projektissa. Odottelimme jälleen ja kartoitimme erilaisia mahdollisuuksia ja organisaatioita. Tässä vaiheessa LSV vilahti ensimmäisen kerran keskusteluissamme. Itse en Thaimaassa asuvana ollut kuullut järjestöstä koskaan aiemmin. Petri Ahoniemen Suomen linkkinä ja ideoijana toimi Per Ashorn, joka ehdotti LSV:n mukaantuloa. Ihmiset lähettelivät päivittäin viestejä, joissa kysyttiin mihin sitä rahaa voi laittaa ja paikalliset taas kyselivät olemmeko menossa auttamaan; avun tarve oli akuutti. Noin reilun viikon edestakaisin suhaamisen ja odottelun jälkeen kyllästyin. Sanoin Petrille, että ei kiinnosta Suomen byrokratia, tulkoon pidättämään minut täältä Thaimaasta jos haluavat..:) Meille oli käteisenä Phuketissa lahjoitettu reilut 1000 euroa ja sanoin Petrille, että lahden huomenna Khao Lakiin jakamaan ne ja pyysin häntä mukaani raportoimaan asiasta. Laitoin myös samana iltana sähköpostin sadoille suomalaisille, jossa neuvoin heitä laittamaan rahat minun henkilökohtaiselle suomalaiselle tililleni ja lupasin hoitaa ne eteenpäin. Kirjoitin myös viestissä, että jos joku epäilee että vienköhän rahoja koskaan perille, ei hänen missään nimessä tule laittaa rahaa. Seuraavana aamuna lähdimme Khao Lakiin, tutustuimme leireihin joissa ihmiset asuivat ja teimme nopean päätöksen nähtyämme ihmisten ahdingon: Jaetaan rahat käteisenä mahdollisimman nopeasti. Näin varsinainen avustustyö oli käynnistynyt. Välikohtaus SPR:n kanssa Lisäpotkuna motivaatiolleni toimia omin päin oli vielä välikohtaus SPR:n kanssa, jota uutisoitiin Iltalehtiä myöten otsikoilla: SPR:n edustaja: Sukeltajat ovat pieniaivoisia. Olimme pääministerin vastaanotolla Phuketissa ja Petri Ahoniemi tuli kertomaan minulle että voisin tavata SPR:n Thaimaan edustajan ja kysellä häneltä neuvoa keräyksen toteutuksesta. Petri Ahoniemi esitteli minut tälle SPR:n edustajalle ja kertoi hänelle että Jannella olisi rahaa aika paljonkin ja se pitäisi jakaa jotenkin mahdollisimman järkevästi paikallisille ihmisille. SPR:n edustaja sanoi minulle ja Petrille yhteisesti: Olettehan te tehneet ihan hyvää työtä pelastustöissä ja muissa, mutta totuus on kuitenkin se, että keräysasiat kannattaa jättää ammattilaisille. Näissä keräysasioissa kun ihmisillä on valitettavan usein suuri sydän mutta pienet aivot. 9

Tämän lausahduksen jälkeen sanoin hänelle, että minulla olisi ollut vaan hieman kysyttävää, mutta luulen että lopetetaan tämä keskustelu tähän ja poistuin paikalta. Se, että keskustelumme tuli mediaan johtui tietenkin siitä että paikalla oli kymmeniä toimittajia, ja näin jälkeenpäin ajateltuna tämän välikohtauksen olisi lehdissä voinut jättää ehkä kokonaan mainitsematta. LSV:N mukaantulo Avustustyömme jatkui muutaman viikon minun omien pankkitilieni kautta ja samalla olimme tiiviissä puhelin- ja sähköpostiyhteydessä LSV:n, Per Ashornin ja Petri Ahoniemen kanssa. LSV määritteli pelisäännöt, tavoitteet, käytännön toimet ja laati asiasta sopimuksen. Tämä kaikki hoitui nopeasti ja ammattimaisesti, ja tammikuun lopulla oli virallinen keräys auennut. Päivitimme kotisivuillemme uudet tiedot, poistimme minun tilinumerot sivuilta ja lähetimme uudelleen suomalaisille tiedotteen asiasta. Edistyminen Rahaa tuli tasaisesti tilille ja kävimme alkuun lähes viikon välein Khao Lakissa ja olimme väliajat yhteydessä paikalliseen kontaktiimme Kwanna Sopparatin kanssa. Hän kartoitti tilannetta ja avuntarvetta. Muutaman kerran mietimme pitäisikö meidän rahan jakamisen sijaan hoitaa ihmisille perustarvikkeita, kuten keittovälineitä, vaatteita ja muuta, mutta totesimme että on hankalaa määrittää ihmisten tarpeita. Joillakin leireillä ihmiset olivat juuri saaneet kaksi kaasukeitintä, mutta eivät yhtäkään kaasupulloa. Toisella leirillä joillakin oli 2 tuuletinta, toisilla ei mitään. Jotkut leiriläiset sanoivat että pesuvälineitä 10

ja muita on tulossa ehkä, mutta eivät tienneet koska. Juttelimme keskenämme asiasta, ja kysyin myös jossain vaiheessa LSV:n Simo Granatilta siitä, onko rahan jakaminen hyvä vai huono idea. Olimme yhteisesti sitä mieltä, että jatkamme rahan jakamista ainakin näin alkuvaiheessa, sillä ihmisillä oli niin erilaisia tarpeita. Yksi tarvitsi kaasupullon, toinen halusi lapselle maitoa, kolmannen piti päästä lääkäriin mutta ei ollut rahaa jne. Emme ole ammattilaisia avustustyössä, emmekä koskaan ole sanoneet sitä olevammekaan. Nopea käteisen jakaminen tuntui järkevältä. Ihmiset olivat haltioissaan ja kertoivat innoissaan aina mitä rahoilla aikovat tehdä. Käytännön toimet Ensimmäiset kerrat ollessamme leireillä emme mitenkään erityisesti suunnitelleet asioita kuten miten raha käytännössä jaetaan, kenelle se annetaan, kuinka paljon annetaan, tai miten asia dokumentoidaan. Meille muodostui kuitenkin heti alkuvaiheessa käytäntö joka osoittautui nopeaksi, selkeäksi ja varmisti sen että rahat menivät 100% varmuudella perille: 1. nostimme rahalähetyksen LSV:ltä paikallisessa pankissa pieninä seteleinä 2. määritimme leirit joilla aioimme käydä ja totesimme kuinka huonosti tai hyvin leirillä asiat olivat 3. päätimme jaettavan rahasumman 4. kyläpäällikkö (Puu Yai Bahn) kuulutti leirillä megafoniin että jokaisesta perheestä pitäisi tulla yksi edustaja paikalle 5. kyläpäällikkö kuulutti yksi kerrallaan käsinkirjoitetusta vihostaan perheen sukunimen, edustaja tuli meidän tykö, annoimme hänelle rahan ja seuraava tuli paikalle 6. Kaikki rahat jaettuamme teimme yhteenvedon ja pyysimme kyläpäälliköltä allekirjoituksen kuittiin (Payment Voucher) Tapoja toteuttaa tällaista toimintaa olisi ollut varmasti monia, mutta totesimme että tämä oli yksinkertainen ja nopea tapa ja sopi meille. Meillä oli kuitenkin avustustyön lisäksi niskassamme myös omat huolemme yrityksemme tulevaisuudesta ja omista raha-asioistamme, eli aikamme oli rajallista. Luonne muuttui ajan kuluessa Tammi-maaliskuun aikana ihmisillä oli akuutti hätä. Osalla oli vielä perheenjäseniä hukassa ja toisilla taas oli terveysongelmia. Jotkut kärsivät aliravitsemuksesta. Tällöin avustaminen oli omalla tavallaan helppoa selkeää. Ajan kuluessa asiat muuttuivat, ja kevään edistyessä keräyksen toteuttaminen tuli mielestämme vaikeammaksi. Osalla leireistä oli paljonkin avustusjärjestöjä auttamassa, ihmisten avuntarpeen muutoksista oli vaikea pysyä mukana, ja ilmassa oli paljon huhuja siitä mitä jokin järjestö oli seuraavaksi tekemässä. Saimme myös kuulla että leireillä hengailee paikallisia, joiden asiat ovat hyvin mutta jotka ovat huomanneet leireiltä saavan ilmaisia tavaroita. Kävimme jokusen kerran ihan vaan kiertelemässä Khao Lakin alueen rantoja, missä oli paljon osittain tuhoutuneita taloja, joissa asui perheitä. Juttelimme aina perheiden kanssa kertomatta aluksi mitä asiamme koskee. Kuuntelimme heidän tarinansa ja sen jälkeen annoimme perheelle rahaa ja jatkoimme seuraavaan taloon. Tämä oli ehkä itselle antoisin tapa auttaa, silla siinä tutustui samalla moneen paikalliseen ihmiseen ja kuuli erilaisia tarinoita. Tuntui myös siltä, että ihmisille teki hyvää kertoa kokemuksistaan. Se oli heille 11

myös helpompaa ilman tulkkeja, sillä ymmärsimme paikallista kieltä. Valitettavasti tämä oli kuitenkin aivan liian hidas tapa toteuttaa avustustyötä, ja huomasimme viettäneemme kokonaisen päivän edistymättä juuri lainkaan. Pidimme palaveria asiasta ja totesimme että lapset ja koulut ovat se, mihin keskitämme lopun keräyksemme voimavarat, ja näin tehtiin. Hankimme kouluille kirjoja, kyniä, kumeja, viivoittimia yms. perustarvikkeita. Koulupuvut olivat monessa koulussa ongelma ja lupasimme hoitaa tämän asian. Sen lisäksi jokaisen koulun yhteinen toivomus oli kopiokone ja ostimme Canonilta 4 kopiokonetta Khao Lakin seudun kouluille. Koimme että tämä tuntui tässä vaiheessa järkevimmältä tavalta auttaa, tsunamista oli kuitenkin jo kulunut noin puoli vuotta. Ihmiset eivät enää olleet niin akuutissa ahdingossa ja osalla oli elämä jo lähtenyt omalla tavallaan käyntiin. Jälkeenpäin Elämämme ensimmäinen avustusprojekti on loppusuoralla ja omat ajatuksemme koko projektista ovat tällä hetkellä hieman sekalaiset. Muistamme keräyksen alkuvaiheessa kuinka uskomattoman hyvän fiiliksen antoi sen näkeminen, että oikeasti auttoi ihmisiä ja teki heidät hädän hetkellä edes vähän onnellisemmiksi. Kilpailimme melkein keskenämme siitä kuka kulloinkin pääsi mukaan avustuskierrokselle ja auttajia oli joka nurkalla. Jossain vaiheessa kuitenkin, kun oma arki astui kuvaan ja muut ihmiset alkoivat unohtaa tsunamin ja avustamisen, alkoi keräyksestä myös tavallaan tulla rasite. Kuukausi kuukaudelta oli vaikeampi lähteä avustuskierroksille. Päätimme kuitenkin viedä projekti kunnialla päätökseen. Mielestäni teimme parhaamme, ja sen on pakko riittää. Varmasti monta asiaa olisi voinut tehdä toisin, ja jos jonain päivänä vielä lähtisimme vastaavaan projektiin, pitäisi mukana olla myös oikeita palkallisia henkilöitä: asiantuntija, kirjanpitäjä jne Olemme silti tyytyväisiä että teimme tämän projektin, pystyimme auttamaan useita ihmisiä ja saimme myös mukavaa kiitosta sadoilta suomalaisilta. Haluan myös kiittää kaikkia mukana olleita ihmisiä kuten Petri Ahoniemeä ja Per Ashornia aktiivisuudesta ja panostuksesta. Kiitän Simo Granatia ja LSV:ta avoimesta mielestä, ammattimaisuudesta ja erityisesti nopeasta toiminnasta silloin kun sitä tarvitaan. Itseni lisäksi keräyksen käytännön puoleen osallistumisesta kiitän Kwanna Sopparatia ja hanen aviomiestään, Garry Halpinia ja hanen vaimoaan Somwang Niamkumnerdia, Jani Mäkistä, Anna Wermasta ja Juha Koskea. Janne Miikkulainen 12

Kehitysyhteistyöjaoston kevätseminaari Korpilahdella Tänä keväänä kehitysyhteistyöjaosto kokoontui keskellä Suomea Päijänteen rannalla viikonloppuna 11.-12.3. jaoston puheenjohtajan Agriturismossa. Aikataulu oli perinteisesti tiukka ja kaksi päivää täyttyivät tiiviillä työskentelyllä. Jaosto keskittyi työryhmissään kahteen olennaiseen asiaan: Tiedotukseen ja hankearviointiin. Ulkoministeriölle toimitettavat projektien raportit käytiin koordinaattoreiden johdolla lävitse. Talo tarjosi hirvipaistin, jonka nautimme lauantai-illan päätteeksi ainutlaatuisen hirvistroganoffin muodossa. Kokkina toimi keittotaidoistaan tunnettu pääsihteerimme. Kehitysyhteistyöjaosto haluaa panostaa jatkossa aiempaa enemmän tiedotukseen. Kehyjaoston toiminta on ollut viime vuosina erittäin aktiivista jaoston sisällä ja projektien osalta, mutta haluaisimme laajentaa kosketuspintaa uusiin jäseniin, tukijoihin ja poliittisiin tahoihin. Haluamme kertoa jäsenille ja kollegoille enemmän jaoston toiminnasta, sekä laajemmassa mielessä tiedottaa kehitysyhteistyöstä ja järjestää koulutuksia asiaa koskien. Konkreettisina suunnitelmina työryhmä laati pohjan kehyjaoston uusille nettisivuille ja esitteelle, sekä tarkensi jaoston aiempia periaatteita. Lisäyksinä aiempaan hyvän hankkeen edellytykseksi katsottiin ulkoisen evaluaation järjestäminen, sekä ns juniorin ottaminen mukaan jokaiseen hankkeeseen. Toinen työryhmä käsitteli projektien arviointia ja laati pohjan ulkoisen arvioijan tehtävänantoa (engl. Terms of Reference ) varten. Evaluaatiolla on tarkoitus arvioida hankkeiden laatua ja sitä kautta kehittää tehokkaampia menetelmiä kehitysyhteistyöhön. Hanke voi arvioida toimintaansa myös sisäisesti, mutta objektiivista arviointia varten tarvitaan ulkopuolinen evaluaattori. Hankkeiden tulokset täytyisi olla mitattavissa laskennallisilla indikaattoreilla, jotta jälkikäteen voidaan todentaa onko hanke onnistunut tavoitteessaan. Hankkeiden pitäisi jatkua ulkoisen rahoituksen päättyessäkin, jotta vaikutukset olisivat kauaskantoisia. Myös hankkeiden hallinnoinnin krittinen tarkastelu kuuluu arvioinnin tavoitteisiin. Työryhmätyöskentely vei suuren osan seminaariin varatusta ajasta ja projektiraportit työstettiin vanhalla rutiinilla hyvään tahtiin. Aurinkoinen kevätsää houkutteli jatkamaan raportointia ulkona ja Khao Lakin tsunamin uhrien auttamisprojektista kuulimme kävelylenkillä Päijänteen jäällä. 16.3.2006 Helsinki-Nurmes junassa Veera Pikkarainen P.S. Kaikki kiinnostuneet, tervetuloa kehyjaoston syyskokoukseen, joka järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana Sipoon saaristossa. 13

Kehyjaoston kuulumisia Ulkoministeriön kehitysyhteistyön kansalaisjärjestölinjaus Ulkoministeriö (UM) on taas muokkaamassa kansalaisjärjestökehitysyhteistyön rakenteita. Tällä kertaa valmisteilla on uusi kansalaisjärjestölinjaus ja sitä varten kansalaisjärjestöjen kapasiteettiselvitys. Linjauksen tarkoitus on kehitysyhteistyöministeri Lehtomäen sanoin muodostaa näkemys siitä, mistä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä tulisi olla kysymys ja miten siihen tavoitteeseen päästään ja millä työnjaolla. Uutta linjausta ja siihen johtavaa prosessia esiteltiin kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöseminaarissa huhtikuun alussa. Järjestöjen kapasiteettia kartoitettiin pienemmässä seminaarissa kuun lopulla. Ulkoministeriön vuotuinen kansalaisjärjestöseminaari on varsin merkittävä tapahtuma. Se on jotakuinkin vuoden ainoa tilaisuus, jossa ministeriön virkamiehet kertovat aktiivisesti näkemyksistään ja kulloinkin muodissa olevista kehityspolitiikan painotuksista. Toisaalta se antaa myös järjestöille jonkinlaisen mahdollisuuden antaa palautetta hanketukijärjestelmästä ja ministeriön käytännön työstä. Aito dialogi noin 400 ihmisen yksipäiväisessä tilaisuudessa on toki varsin rajallista. Ministeri Lehtomäki avasi keskustelun kansalaisjärjestölinjauksesta puheessaan. Kehuttuaan ensin hieman yllättäen kehysbudjetissa saavutettua laihaa kompromissia, hän kehotti kansalaisjärjestöjä aktivoitumaan ja määrittämään kehitysyhteistyön periaatteita omalta kannaltaan. Tässä tilanteessa olisi helppo takertua yksityiskohtiin siitä, mikä omavastuuprosentti kenelläkin on ja millaisilla kaavakkeilla hanketukia tulisi hakea. Kannustaisin teitä järjestöjä kuitenkin tarttumaan leveämpään pensseliin. Pääasiallinen viesti oli, että kansalaisjärjestökehitysyhteistyön määrärahat kasvavat lähivuosina joka tapauksessa huomattavasti, vaikka hallitus jäisikin 0,7 % bkt osuus -tavoitteesta. Tätä varten UM kasvattaa ja on kasvattanut hallinnollista kapasiteettiaan lisäämällä kansalaisjärjestöyksikön henkilökuntaa. Nyt kansalaisjärjestöiltä toivottiin vastauksia periaatteellisiin kysymyksiin järjestöjen kehitysyhteistyön oikeutuksesta, sen asemasta Suomen kehityspolitiikassa ja järjestöjen ja UM:n suhteesta. Järjestöjen valmistellun kommenttipuheenvuoron esitti Kepan ohjelmajohtaja Maija Seppo. Hän korosti järjestöjen halukkuutta ja kykyä tasavertaiseen vuoropuheluun ministeriön kanssa. Kommunikointia järjestöjen suuntaan ei ole koskaan pidetty UM:n vahvana puolena ja tämäkin kansalaisjärjestölinjaus ja sen tarkoitus valkeni suurimmalle osalle järjestöistä vasta tässä seminaarissa. Ministeriön global.finland.fi -sivustolla oli etukäteen järjestetty jonkinlainen verkkokeskustelu, mutta osanotto oli laajemman kontekstin puuttuessa jäänyt laimeaksi. Toistuvana teemana kommenteissa toivottiin järjestöjen asiantuntemuksen parempaa huomiointia niin linjausten valmistelussa kuin jokapäiväisessä hanke- 14

työssä. Tämä sisälsi myös toiveen mahdollisuudesta käyttää laajemmin palkattua henkilökuntaa myös keskisuurten järjestöjen hankkeissa. Tällä hetkellä siihen on ollut realistiset mahdollisuudet vain nk. kumppanuusjärjestöillä, jotka nauttivat UM:n budjettitukea kehitysyhteistyöohjelmansa perusteella. Kepa kokosi ryhmän kiinnostuneista järjestöistä muodostamaan jonkinlaisen yhteisen mielipiteen, jotta kommunikointi ministeriön suuntaan sujuisi paremmin. Valitettavasti kukaan LSVn kehyjaostosta ei ehtinyt ryhmän ensimmäiseen tapaamiseen. Myös tiedotustukea luvattiin kehittää mahdollistamaan entistä laajemmat ja ammattimaisemmat kampanjat. Christian Sundgren viestintä- ja kulttuuriosastolta piti erinomaisen innostavan esityksen tiedotustuen mahdollisuuksista. LSVn kannalta mielenkiintoisinta lienee pyrkimys järjestöjen yhteisten hankkeiden tukemiseen. Erityisesti PSR-Consultingin puolella LSVllä on erinomaisen hyvää kokemusta kehitysyhteistyö- ja kansainvälisyyskasvatuskampanjoista. Impact Consulting järjesti 22.4. osana UM:n tilaamaa selvitystyötä parinkymmenen osallistujan seminaarin pienten kansalaisjärjestöjen kapasiteetista. Tässä seminaarissa tunnelma oli välittömämpi ja ulkoministeriön linjauksia kommentoitiin vapaammin. LSV oli kehitysyhteistyötoimintansa puolesta yksi suurimmista edustettuna olevasta kirjavasta joukosta järjestöjä. Kokemusta ja asiantuntemusta oli tosin pienemmilläkin järjestöillä. Pääsanomana seminaarista jäi, että kansalaisjärjestöjen kapasiteetti tulisi nähdä laajemmin kuin tähän asti. Useilla järjestöillä, LSVllä erityisesti, tärkein resurssi ei ole loputtomasti vapaaehtoistyötä tekevien hippien innostunut joukko, vaan kokeneet asiantuntijat, jotka pystyvät toteuttamaan suuriakin ammattimaisia kehitysyhteistyöprojekteja. Tämänhetkisen hanketukirakenteen katsottiin antavan varsin niukat mahdollisuudet tähän, sillä asiantuntijoiden palkkaus edes osa-aikaisesti vaikeuttaa projektien rahoitusmahdollisuuksia huomattavasti. Lisäksi Suomalaisen henkilökunnan palkkaus kasvattaa projektien budjetteja ja sitä myötä nykymuotoista omavastuuosuutta kohtuuttomasti. Toive kansalaisjärjestöjen ottamisesta vakavasti asiantuntevina kumppaneina välittyi tästäkin seminaareista vahvana. Kaiken kaikkiaan uusi kansalaisjärjestölinjaus on mahdollisuus järkevöittää hanketukirakenteita. Mikäli valmistelutyö onnistuu hyvin, voitaisiin kuilua usein yliarvostetut konsulttityön ja kroonisesti aliarvostetun kansalaisjärjestötyön välillä kaventaa. Matti Parry P.S. LSVn kehyjaosto on mukana maailma kylässä festivaaleilla 27.-28.5. Tule käymään Kaisaniemen puistossa tai ilmoittaudu minulle, jos pääset mukaan auttamaan. 15

Hai-uutisia Huhtikuun alussa BMJ julkisti kiinnostavan uutisen: tutkijat ovat löytäneet uuden sairauden (http://bmj.bmjjournals. com/cgi/content/full/332/7544/745-a). Motivational Deficiency Disorder (MoDeD) on huonosti ymmärretty, alidiagnosoitu ja alihoidettu oireyhtymä, jonka tyypillisiä oireita ovat musertava ja uuvuttava apatia. Äärimuodossaan oireyhtymä voi käydä hoitamattoman kohtalokkaaksi, sillä se heikentää potilaan motivaatiota hengittää. Ja kuinka ollakaan, pienen australialaisen bioteknologian yrityksen kehittämää lääkettä nimeltä Indolebant (indolent = laiska, saamaton) testataan hyvää vauhtia kakkosvaiheen trialeissa. Arvioiden mukaan oireyhtymästä kärsii 20 % väestöstä. Ilmiöllä on myös kansantaloudellista merkitystä, sillä pelkästään Australian talouden tuottavuus kärsii 1.4 miljardin euron vuosittaisista menetyksistä MoDeD-oireyhtymän vuoksi. Epäilemättä monen lukijan mielessä välähti heikko toivonkipinä: Olisiko Indolebant vihdoinkin ratkaisu ikuiseen aloitekyvyn puutteeseen, saamattomuuteen ja mukavuudenhaluiseen laiskuuteen? Tarkkaavainen lukija kiinnitti ehkä myös huomiota lehden päivämäärään, joka osui aprillipäivälle. Kaksi viikkoa myöhemmin uutinen paljastettiinkin aprillipilaksi. Ei kuitenkaan niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Pilauutisella kiinnitettiin lukijoiden huomio vakavammin otettavaan ilmiöön nimeltä disease mongering eli vapaasti suomennettuna tautitehtailu. Tautitehtailu voidaan määritellä sellaiseksi sairauden tai pahoinvoinnin kauppaamiseksi, joka laajentaa sairauden rajoja ja kasvattaa markkinoita toimijoille, jotka tarjoavat terveyspalveluita tai myyvät lääkevalmisteita. Tautitehtailua paljaimmillaan edustavat lääketeollisuuden rahoittamat kampanjat, jotka pyrkivät lisäämään väestön tai terveydenhuollon henkilöstön tietoisuutta eri sairauksista. Tällaiset kampanjat palvelevat usein enemmän lääkkeiden markkinointia kuin sairauksien ehkäisyä tai terveyden ylläpitämistä. Tarina lähtee tavallisimmillaan liikkeelle väestössä yleisestä, alidiagnosoidusta, alihoidetusta ja lääkäreiden huonosti ymmärtämästä oireyhtymästä. Oireyhtymän kerrotaan vähintäänkin heikentävän merkittävästi elämänlaatua ja olevan äärimmillään hyvin invalidisoiva. Nykyisessä taloudellisen rationaalisuuden maailmassa on hyvä myös vedota kansantaloudellisiin tappioihin, joita hoitamattomat oireet aiheuttavat. Ja lopuksi tarjotaan tietysti vapauttava reitti ulos kahlitsevan oireyhtymän vankilasta: lääke! BMJ:n aprillipilan lopussa tiedotettiin australialaisessa Newcastlen yliopistossa 11. 13.4.2006 järjestetystä tautitehtailua käsittelevästä konferenssista. Konferenssin tuotoksena laadittiin konsensuslausuma sekä PLoS Medicine -julkaisun teemanumero, jotka ovat luettavissa seuraavan linkin takaa: http://collections. plos.org/diseasemongering-2006.php (kyseessä on open access -julkaisu). Teemanumero sisältää joukon vertaisarvioinnin läpikäyneitä tutkimusartikkeleita tautitehtailusta ja herättää miettimään, missä määrin me lääkärikuntana olemme tautitehtailun välikappaleita. Meri Larivaara 16

17

18

19