KIRJALLINEN KYSYMYS 830/2002 vp Petovahinko-ongelmat Kainuussa Eduskunnan puhemiehelle Suurpedot aiheuttavat taloudellisia vahinkoja lähinnä tappamalla kotieläimiä ja poroja. Kainuussa erityisesti susien aiheuttamat vahingot ovat viime vuosina kasvaneet tuntuvasti, sillä susikanta on vankistunut Kainuussa suureksi. Susitiheys on Kainuussa maan suurimpia. Tiheän petokannan alueella petojen aiheuttamat vahingot ovat merkittäviä. Sudet ovat jolkotelleet pihapiireissä ja syöneet koiria. Nyt vahinkomäärät ovat kasvaneet erityisesti poronhoitoalueella, jossa susilaumat ovat syöneet ja tappaneet poroja. Petovahinko-ongelmat ovat kärjistyneet viime kuukausina. Esimerkiksi Hallan paliskunnan alueelta on löytynyt yli sata poronraatoa viimeisten kolmen kuukauden aikana. Aineelliset vahingot ovat tuntuvia, ja tämänhetkinen korvausjärjestelmä on voimaton laajamittaisten porovahinkojen edessä. Vain osa tuhoutuneista poroista löydetään ja saadaan näin korvausten piiriin. Ruhojen etsimisestä aiheutuu suuria kustannuksia, ja korvausten maksaminen laahaa pahasti jäljessä. Menetykset ovat kasvamassa niin suuriksi, että poronhoitoelinkeino vaarantuu ja eräät poronomistajat pohtivat vakavasti yritystoimintansa lopettamista. Sudenmetsästys on luvanvaraista myös poronhoitoalueella. Kainuun riistanhoitopiiri on maaja metsätalousministeriön vahvistamalla päätöksellä myöntänyt luvan kolmen suden metsästykseen poronhoitoalueella. Yleinen käsitys on, että petokantojen seurantajärjestelmässä on puutteita ja että alueen susikanta olisi kestänyt suuremmankin metsästyksen. Myös petoeläinten siirtäminen voisi olla yksi toimenpide, mutta ministeriö on toistaiseksi suhtautunut siihen täysin torjuvasti. Suomi on kansainvälisesti sitoutunut kestävien petokantojen ylläpitämiseen. Tämä tavoite on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Ongelman muodostavat alueelliset tihentymät. Tällä hetkellä valtakunnallisesti katsoen kestävän petokannan ylläpitäminen verottaa sietämättömällä tavalla yksittäisten elinkeinonharjoittajien yksityisomaisuutta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko maa- ja metsätalousministeriö tietoinen tämänhetkisistä petovahinko-ongelmista erityisesti Kainuussa, onko tarkoitus uudistaa porovahinkojen korvauskäytäntöjä ja aikooko ministeriö ryhtyä uusiin toimiin alueellisten petotihentymien purkamiseksi? Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2002 Paula Lehtomäki /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Paula Lehtomäen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 830/2002 vp: Onko maa- ja metsätalousministeriö tietoinen tämänhetkisistä petovahinko-ongelmista erityisesti Kainuussa, onko tarkoitus uudistaa porovahinkojen korvauskäytäntöjä ja aikooko ministeriö ryhtyä uusiin toimiin alueellisten petotihentymien purkamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Maa- ja metsätalousministeriö on tietoinen Kainuun suurpetotilanteesta ja erityisesti alueen suurpetokantojen aiheuttamista porovahingoista. Asian suhteen on tullut ministeriöön lukuisia yhteydenottoja mm. paikallisilta viranomaisilta, metsästäjäorganisaatiolta, paliskunnilta ja poromiehiltä. Suurpetojen aiheuttamat porovahingot korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista siten kuin petoeläinvahinkojen (277/2000) korvaamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa on säädetty. Asetuksen valmisteluvaiheessa käytiin läpi laaja lausuntokierros. Asetus on ollut voimassa 15 päivästä maaliskuuta 2000 alkaen, ja sitä on sovellettu petoeläinten 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Korvausjärjestelmän toimivuudesta on saatu ristiriitaisia kannanottoja. Toisaalta on esitetty, että korvausjärjestelmä on liian löysä ja että sen pohjalta maksetaan korvauksia ilman riittäviä todisteita. Toisaalta on esitetty, että aiheutuneita vahinkoja ei korvata riittävän kattavasti. Pelkästään kannanottojen pohjalta ei ole tarkoituksenmukaista uudistaa ajantasaista korvausjärjestelmää. Nykyisessä tilanteessa seurataan erityisen tarkasti koko korvausjärjestelmän käytännön toimivuutta. Lisäksi tulee edelleen selvittää tarkemmin tutkimuksin suurpetojen aiheuttamia porovahinkoja. Vasta sen jälkeen voidaan konkreettisesti tehdä päätöksiä mahdollisesti tarvittavista muutoksista porovahinkojen korvaamiseen. Susi poronhoitoalueen ulkopuolella sekä karhu ja ilves kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV mukaisiin ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin. Poronhoitoalueella susi kuuluu puolestaan direktiivin liitteeseen V. EU:n jäsenenä Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita. Maa- ja metsätalousministeriö määrittää metsästysvuosittain riistanhoitopiireille annettavassa määräyksessään pyyntiluvan nojalla tai alueellisen kiintiön puitteissa sallittavan karhua, ilvestä ja sutta koskevan metsästyksen rajat. Peruslähtökohtana on, että pyyntilupia kohdistetaan alueille, joilla suurpetokannat ovat vahvimmat ja joilla suurpedoista aiheutuu suhteellisesti eniten vahinkoa ja vaaraa ihmisille ja elinkeinoille. Tämän ministeriö on huomioinut kuluvana metsästysvuonna erityisesti Kainuun riistanhoitopiirin kohdalla, joka voi myöntää tietyissä tapauksissa pyyntilupia karhun ja ilveksen lisäksi myös suden metsästykseen. Suomen tiukasta pyyntilupapolitiikasta huolimatta EU:n komissio on katsonut, ettei Suomi noudata luontodirektiivin asettamia velvollisuuksia. Sen seurauksena komissio on käynnistä- 2
Ministerin vastaus nyt Suomea kohtaan valvontamenettelyn suurpetojen metsästykseen liittyvistä asioista. Perustellussa lausunnossa on kiinnitetty huomiota mm. susikannan suotuisan suojelun tasoon ja suurpetojen pyyntiin myönnettyjen lupien perusteisiin. Tästä syystä ei ole mahdollista laventaa nykyistä pyyntilupapolitiikkaa. Vastatakseen paremmin luontodirektiivin asettamiin vaatimuksiin ja velvollisuuksiin, samoin kuin paikallisen väestön huomioimiseen maa- ja metsätalousministeriö on aloittanut valtakunnallisen suden hoitosuunnitelman laatimisen. Vastaavat hoitosuunnitelmat laaditaan myös muille suurpetolajeille. Hoitosuunnitelmissa on tarkoitus entistä tarkemmin ottaa huomioon alueelliset erot suurpetokannoissa, kannoista alueella asuville ihmisille aiheutuvat vaikutukset, paikallisten ihmisten näkemykset suurpetokysymyksistä sekä linjata alueittain tarvittavia ja toteutettavia toimenpiteitä. Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 2002 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Paula Lehtomäki /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 830/2002 rd: Är jord- och skogsbruksministeriet medvetet om de aktuella rovdjursskadeproblemen, särskilt i Kajanaland, finns det planer på att förnya praxis för ersättningarna av skador på ren och har ministeriet för avsikt att skrida till nya åtgärder för att glesa ut de regionala koncentrationerna av rovdjur? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Jord- och skogsbruksministeriet är medvetet om situationen i Kajanaland för de stora rovdjurens del och särskilt om de skador på ren som orsakats av stammarna av stora rovdjur i regionen. Bl.a. har de lokala myndigheterna, jägarorganisationen, renbeteslagen och renägare kontaktat ministeriet ett flertal gånger i denna fråga. Skador som rovdjur orsakat renar ersätts inom ramen för budgeten av statens medel såsom bestämts i statsrådets förordning om ersättning för skador som orsakats av rovdjur (277/2000). Under beredningen av förordningen gick den igenom en omfattande remissbehandling. Förordningen har varit i kraft från och med den 15 mars 2000 och har tillämpats på ersättningar för skador som orsakats av rovdjur den 1 januari 2000 eller därefter. Åsikterna om hur ändamålsenligt ersättningssystemet är har varit motstridiga. Å ena sidan har det sagts att systemet är för löst och att man med det som grund betalar ut ersättningar utan tillräckliga bevis. Å andra sidan har det framförts att uppkomna skador inte ersätts tillräckligt täckande. Enbart utgående från framförda ställningstaganden är det inte meningsfullt att förnya det nu gällande ersättningssystemet. För närvarande är den praktiska funktionsdugligheten för systemet i sin helhet föremål för en synnerligen noggrann uppföljning. Ytterligare bör forskningen kring de skador rovdjuren orsakar renarna fortsätta och fördjupas. Först därefter kan det fattas konkreta beslut om eventuellt behövliga ändringar i ersättningsförfarandet för renskadorna. Vargen ytterom renskötselområdet samt björnen och lodjuret hör till de arter som enligt bilaga IV till EU:s habitatdirektiv skall skyddas noggrant. Inom renskötselområdet hör igen vargen till direktivets bilaga V. Som medlem i EU är Finland skyldigt att sätta gemenskapsrättens bestämmelser i kraft och iaktta de skyldigheter som fastställts i dessa. I en föreskrift som ges jaktvårdsdistrikten fastställer jord- och skogsbruksministeriet för varje jaktår ramarna för den jakt på björn, lodjur och varg som är tillåten, antingen med stöd av jaktlicenser eller inom ramen för en regional kvot. Den grundläggande utgångspunkten är att jaktlicenserna inriktas på de regioner där stammarna av stora rovdjur är starkast och där rovdjuren relativt sett orsakar mest skador och risker för människor och näringar. Under innevarande jaktår har ministeriet särskilt beaktat detta för Kajanalands jaktvårdsdistrikts del, som utöver jaktlicenser för björn och lodjur i vissa fall även kan bevilja licenser för jakt på varg. Trots Finlands stränga jaktlicenspolitik har EU:s kommission varit av den åsikten att Finland inte iakttar de skyldigheter som åläggs av habitatdirektivet. Som en följd härav har kom- 4
Ministerns svar missionen inlett ett övervakningsförfarande för Finlands del i frågor som anknyter till jakten på stora rovdjur. I ett motiverat yttrande har kommissionen fäst uppmärksamhet vid bl.a. den gynnsamma skyddsnivån för vargen och grunderna för beviljade jaktlicenser för stora rovdjur. Därför är det inte möjligt att bredda den nuvarande jaktlicenspolitiken. För att habitatdirektivets krav och skyldigheter och den lokala befolkningens behov skall kunna tillgodoses bättre har jord- och skogsbruksministeriet inlett utarbetandet av en riksomfattande skötselplan för vargen. Motsvarande skötselplaner utarbetas även för de övriga stora rovdjursarterna. Avsikten är att i dessa skötselplaner beakta regionala skillnader i stammarna av stora rovdjur, de verkningar stammarna har för människor som bor inom regionen och lokalbefolkningens synpunkter på rovdjursfrågorna bättre än tidigare, samt att dra upp riktlinjer för åtgärder som behövs och kan realiseras i respektive region. Helsingfors den 21 oktober 2002 Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen 5