1 KIRSI TALMAN LEKTIO 6.6.2014 Väitöskirjatutkimuksessani on tarkasteltu hoitotyön koulutuksen opiskelijavalintoja. Tässä tutkimuksessa hoitotyön koulutuksella tarkoitetaan sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön tutkintoon johtavaa ammattikorkeakoulutusta (eli kansainvälisesti bachelor-tasoista tutkintoa). Hoitotyön opiskelijavalintojen tarkoituksena on varmistaa, että koulutukseen tulevat opiskelijat ovat kyseiseen ammattiin sopivia. Hoitotyön koulutuksen tehtävänä on kouluttaa ammattitaitoisia ja osaavia hoitotyöntekijöitä. Hoitotyön koulutus eroaa monista aloista siten, että koulutusta ohjaavat tiukasti sekä koulutukseen että terveydenhuoltoon liittyvä lainsäädäntö. Valmistuminen ammattiin edellyttää tiettyjen osaamisvaatimusten täyttymistä ja ammatissa toimiminen edellyttää rekisteröitymistä ammattihenkilöksi. Hoitotyön koulutuksen tavoitteena on taata, että valmistuvat opiskelijat täyttävät osaamiselle asetut minimikriteerit. Hoitotyön toiminnan tulee perustua tutkittuun tietoon ja näyttöön. Ammattitoiminnan kehittämisessä tarvitaankin tutkimus-, kehittämis- ja muutososaamista sekä monipuolisia viestintätaitoja. Ammattia luonnehtii hyvin myös elämän peruskysymysten läheisyys, inhimillisyys, nopeasti muuttuvat tilanteet sekä ristiriitaisuudet palvelumahdollisuuksien ja käytettävissä olevien voimavarojen välillä. Ammatin erityisvaatimuksia ovat esimerkiksi eettinen osaaminen, vastuunottaminen, päätöksentekokyky ja henkinen kestokyky sekä omista voimavaroista huolehtiminen. Nykypäivänä myös tehtäväsiirrot lääkäreiltä hoitotyöntekijöille ja työnjaon kehittäminen edellyttävät vahvoja teoreettisia ja taidollisia perusvalmiuksia (Opetusministeriö 2006.) Suomessa sairaanhoitajakoulutus kestää 3,5 vuotta, terveydenhoitajakoulutus 4 vuotta ja kätilökoulutus 4,5 vuotta. Täten ammattiin valmistuminen edellyttää myös sitoutumista pitkäjänteiseen opiskeluun eli toisin sanoen vahvaa opiskelumotivaatiota. Hoitotyön koulutuksesta voidaan vielä todeta, että
2 valmistuminen kyseisiin tutkintoihin ei kaikkien valituksi tulleiden opiskelijoiden kohdalla ole itsestäänselvyys. Hoitotyön koulutuksen opiskelijavalintojen tavoitteena on valita alalle sopivia, motivoituneita, teoreettisissa ja kliinisissä opinnoissa hyvin menestyviä opiskelijoita. Lisäksi valituksi tulleiden tulisi omata hoitotyöstä realistinen kuva, omata kyky itsenäiseen oppimiseen sekä halu työskennellä terveysalalla. Toisaalta opiskelijavalintojen tavoitteena on ollut karsia hakijat, joilla saattaa olla ongelmia mielenterveyden, päihdeaineiden, sosiaalisen sopeutumisen ja/tai motivaation kanssa. Näiden edellä mainittujen tekijöiden mittaaminen on kuitenkin haasteellinen tehtävä. Aikaisemman kirjallisuuden perusteella hoitotyön koulutuksessa toteutuneet opiskelijavalinnat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään: paperivalintaan ja valintakokeeseen. Monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa opiskelijat valitaan hoitotyön koulutukseen niin sanotun paperivalinnan eli aikaisemman koulumenestyksen perusteella. Aikaisempi koulumenestys voi tarkoittaa esimerkiksi lukion päättötodistuksen keskiarvoa tai yliopistossa tehtyjen yleistieteiden kurssien keskiarvoa. Joihinkin yliopistoihin sisäänpääsy edellyttää standardoituihin testeihin osallistumista. Kyseiset testit suoritetaan yleensä lukion viimeisenä vuotena, ja pisteiden perusteella haetaan yliopistoon. Yhdysvalloissa opiskelijat tulevatkin yleensä ensin valituksi yliopistoon, jossa he suorittavat ennalta määrättyjä kursseja, joiden arvosanojen keskiarvon perusteella he voivat hakea esim. hoitotyön koulutukseen (engl. nursing major koulutusohjelmaan). Monissa muissa maissa, kuten Suomessa ja Iso- Britanniassa opiskelijat valitaan hoitotyön koulutukseen valintakokeen perusteella.
3 Yleisimpiä hoitotyön koulutuksessa käytettyjä valintakoemenetelmiä ovat yksilö- ja ryhmähaastattelut sekä valintaesseet. Valintakoemenetelmistä on julkaistua tietoa hyvin niukasti saatavilla, ja tutkimukset kohdentuvat vain muutamiin valintakoemenetelmiin. Kirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että aikaisemman koulumenestyksen keskiarvon on todettu ennustavan parhaiten opiskelijoiden opintosuorituksiin perustuvaa osaamista, ja että eri valintakoemenetelmistä ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa saatavilla. Suomessa opiskelijat on valittu hoitotyön koulutukseen valintakokeella 1930- luvulta lähtien. Tätä ennen pääsyvaatimuksina toimivat pohjakoulutus, ikä ja papin- tai lääkärintodistus terveydentilasta. 1930-luvulla otettiin käyttöön niin sanotut älykokeet, jossa älykkyyttä arvioitiin arvostelukyky-, keskityskyky-, lasku- ja muistikokeella. Lisäksi arvioitiin hakijoiden sosiaalista kykyä, käden taitoja käsityökokeella ja huomiokykyä. Vuonna 1942 otettiin käyttöön psykologiset soveltuvuuskokeet, jotka yleistyivät koko maahan vuoteen 1954 mennessä ja ne ovatkin hallinneet hoitotyön koulutuksen opiskelijavalintoja aina 2000-luvulle asti. Soveltuvuuskokeilla on pyritty selvittämään sairaanhoitajan työhön vaatimia edellytyksiä, karsia alalla menestymättömät ja viihtymättömät, testata teoreettista ja käytännöllistä lahjakkuutta sekä herkkään ihmistyöhön sopivia luonteenpiirteitä (Sorvettula 1998). Soveltuvuuskokeet ovat olleet moniosaisia sisältäen matemaattista päättelykykyä ja kielen ymmärtämistä mittaavia tehtäviä. Menestymistekijöitä haittaavia häiriötoimintoja on kartoitettu erilaisilla persoonallisuustesteillä, kuten lauseentäydennys-testillä, Wartegg I ja II testillä, ja erilaisilla selftesteillä. Suomessa hoitotyön koulutuksen valintakoemenetelmät ovat monipuolistuneet 2000-luvun alkupuolelta. Monipuolistuminen sijoittuu ajankohtaan, jolloin korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa on korostettu sisältöjen kehittämistä ja kustannustehokkuuden parantamista.
4 Monipuolistuminen valintakokeissa tarkoittaa lähinnä kirjakuulusteluiden käyttöönottoa ja perus laskutaitojen testaamista. Tällä hetkellä hoitotyön koulutuksen opiskelijavalintoja säädellään Euroopassa sairaanhoitaja- ja kätilökoulutuksen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin mukaan vain hakukelpoisuuden osalta. Direktiivin mukaan Sairaanhoitajan koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on yleissivistävien kouluopintojen kymmenen vuoden oppimäärän suorittamisesta annettu tutkintotodistus.. (2006/36/EY). Tämä tarkoittaa sitä, että useissa Euroopan maissa, kuten myös Suomessa, korkeakoulut määrittelevät itse opiskelijavalintojen valintaperusteet ja valintakokeiden käytön. Suomen ammattikorkeakoululain asettama kelpoisuus edellyttää lukion oppimäärää/ ylioppilastutkintoa, tai ammatillista perustutkintoa tai näitä vastaavia opintoja. Yleissivistäviä kouluopintoja kertyy siis 12 vuoden oppimäärän verran. Suomessa hoitotyön opiskelijavalintojen arvioinnin kohteet ovat olleet laajaalaiset, motivaatiosta sosiaalisiin valmiuksiin ja oppimis- ja työskentelyvalmiuksiin, mikä on mahdollistanut opiskelijavalintojen toteuttamisen monin eri tavoin. Vuoden 2014 alussa väittelijän tekemän kartoituksen mukaan, johon vastasi 13 ammattikorkeakoulua kahdestakymmenestä kolmesta sairaanhoitajakoulutusta tarjoavasta koulusta, kahdeksassa käytettiin soveltuvuuskoetta valintakoemenetelmänä. kahdessa ammattikorkeakoulussa käytettiin aineistokoetta, johon oli yhdistetty yksilöja/tai ryhmähaastattelu ja/tai laskukoe. Yhdessä ammattikorkeakoulussa käytettiin kirjatenttiä ja ryhmätilannetta. Tästä voidaan todeta, että vielä tänäkin vuonna ainakin 35 % sairaanhoitajatutkintoa tarjoavista ammattikorkeakouluista käyttää perinteistä soveltuvuuskoetta valintakoemenetelmänä. Soveltuvuuskokeita on kuitenkin tutkittua niukasti hoitotyön ammattikorkeakoulutasoisessa koulutuksessa.
5 Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla soveltuvuuskokeella ja kirjallisella kokeella valittujen hoitotyön opiskelijoiden osaamista ja opiskelumotivaatiota sekä näihin yhteydessä olevia tekijöitä. Seurantatutkimus sisälsi kolme mittausajankohtaa vuosina 2002-2009: valintakoevaiheen, hoitotyön opiskelijoiden kolmannen lukukauden ja valmistumisvaiheen. Valintakoevaiheen aineistona kerättiin taannehtivasti tutkimuksen ensimmäiseen ja toiseen mittaukseen osallistuneiden opiskelijoiden valintakoepisteet sekä hakusija. Ensimmäisessä ja toisessa mittauksessa arvioitiin kohderyhmään kuuluvien opiskelijoiden itsearvioitua hoitotyön osaamista ja opiskelumotivaatiota sekä opintosuoritusten arvosanojen perusteella kuvattua osaamista. Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että kahdella valintakoemenetelmällä valikoitui pienistä eroista huolimatta osaamiseltaan ja opiskelumotivaatioltaan hyvin samanlaisia opiskelijoita. Kuten kyseisestä taulukosta voidaan nähdä, kirjallisella kokeella valitut opiskelijat arvioivat lääketieteellisen osaamisensa paremmaksi valmistumisvaiheessa sekä heidän lääketieteellinen osaaminensa lisääntyi merkitsevästi enemmän kuin soveltuvuuskokeella valituilla opiskelijoilla. Sen sijaan soveltuvuuskokeella valitut opiskelijat arvioivat hoitotoiminnallisen osaamisensa vahvemmaksi sekä kolmannella lukukaudella että valmistumisvaiheessa. Tosin tuloksia arvioitaessa on otettava huomioon itsearvioinnin luottavuuteen vaikuttavat seikat. Lisäksi taulukosta voidaan todeta, että kirjallisella kokeella valittujen opiskelijoiden arvosanoihin perustuva osaaminen oli parempaa kuin soveltuvuuskokeella valittujen opiskelijoiden. Tämä kohorttien välinen ero kuitenkin tasoittui valmistumisvaiheeseen mennessä.
6 Lisäksi, soveltuvuuskokeella valitut opiskelijat kokivat ryhmän kannustavuuden vahvemmaksi valmistumisvaiheessa kuin kirjallisella kokeella valitut. Yhteenvetona voidaan todeta, että valintakoemenetelmä selitti useimmin opiskelijoiden osaamisessa ja opiskelumotivaatiossa ilmenneitä eroja, joskin selitysosuudet jäivät pieniksi. Tärkeimpänä tuloksena on kuitenkin se, että valintakoemenetelmä selittää ryhmien välisiä eroja hoitotyön opiskelijoiden osaamisessa ja opiskelumotivaatiossa.