LIISAN POLUN MATKAILUREITTI -HANKESUUNNITELMA

LIISAN POLUN MATKAILUREITTI -HANKESUUNNITELMA Mirva Tarvainen Opinnäytetyö Toukokuu 2003 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 29.4.2003 Tekijä(t) TARVAINEN, Mirva Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 57 Luottamuksellisuus Julkaisun kieli suomi Työn nimi LIISAN POLUN MATKAILUREITTI -HANKESUUNNITELMA Koulutusohjelma Matkailu-, ravitsemis- ja kuluttajapalvelujen koulutusohjelma Työn ohjaaja KALLIONIEMI, Kirsi Toimeksiantaja(t) Laukaan kunta Salainen saakka Tiivistelmä Työn tarkoituksena oli osaltaan kehittää Laukaan kunnan kylien ja taajamien elinvoimaisuutta. Kehittämisen keinoksi valittiin hanketyöskentely. Opinnäytetyöhön sisältyvä hankehakemus on suunnattu päärahoittajana toimivalle Työvoima- ja elinkeinokeskukselle. LIISAN POLKU - hankkeen päätavoitteena on lisätulon saaminen toiminta-alueelle matkailun avulla. Osatavoitteina ovat luontomatkailun edistäminen, yrittäjyyden lisääminen ja vahvistaminen sekä verkostoituminen. Hankesuunnitelman tehtävänä oli kartoittaa Laukaan kunnan yrittäjät ja alueen mahdollisuudet matkailulle. Hankesuunnitelman esiselvityksessä kerättiin tietoa, jossa tutkimusote oli laadullinen. Aineistoa kerättiin yrityksille suunnatuilla kyselylomakkeilla ja yrittäjien, alueen virkamiehien sekä kyläyhteisön puheenjohtajien haastatteluilla. Lomakkeita jaettiin 60 kpl ja vastausprosentti oli 10 %. Haastattelujen ja kyselylomakkeiden pohjalta kävi ilmi, että yrittäjät pitivät matkailullista hankesuunnitelmaa tarpeellisena. Halua yhteistyöhön oli, mutta yhteistyökanavia ei tunnettu. Yrittäjien ikä oli korkea, joten tarvetta koulutukselle ja hankkeelle oli. Työ osoitti, että alueen yrittäjyyden lisääminen ja säilyttäminen tarvitsevat hanketta, jonka kautta yrittäjät saavat ulkopuolista tukea toiminnalleen. Toiminta-alueella on matkailullisia vetovoimatekijöitä, joten perustetta matkailureitille on. LIISAN POLKU- hankkeessa sovelletaan tutkimustuloksia käytäntöön ja kehitetään toimiva matkailureitti sekä luodaan yrittäjille yhteistyöverkosto. Avainsanat (asiasanat) Luontomatkailu, kestävä kehitys, hanke, matkailureitti Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management 29.4.2003 Author(s) TARVAINEN, Mirva Type of Publication Dissertation Pages 57 Confidential Language Finnish Title PROJECT PLAN FOR A TOURISM ROUTE LIISAN POLKU Until Degree Programme Degree Programme in Tourism, Services Management and Consumer Communication Tutor KALLIONIEMI, Kirsi Assigned by Laukaa municipality Abstract The purpose of this dissertation was to develop the vitality of the villages and urban areas in Laukaa municipality through a project. The project proposal was made to the funding provider Työvoima- ja elinkeinokeskus (Employment and Economic Development Centre). The primary aim of the project LIISAN POLKU was to increase tourism in the area. Secondary aims were to enhance nature tourism, to increase and support entrepreneurship and to create a network. The aim of the project proposal was to chart the entrepreneurs of Laukaa municipality and the possibilities of tourism in that area. In the preliminary survey information was collected qualitatively. The information was collected with a questionnaire directed to the enterprises. In addition the entrepreneurs, the officials in the area and the chairmen of the village community were interviewed. The results of interviews and questionnaire showed, that the entrepreneurs considered the tourism route to be necessary. They would like to have cooperation, but they did not know any cooperation channels. There was need for training and the project because the entrepreneurs were usually aged. The project showed, that increasing and maintaining entrepreneurship needs the project. With the project the entrepreneurs will have more support to their enterprises. The project is necessary because the operational region has pulling factors in tourism. The results of the preliminary study will be applied in the project LIISAN POLKU, which means developing the tourism route into functioning whole and creating a network of the entrepreneurs. Keywords Nature tourism, sustainable development, project, tourism route Miscellaneous

1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 3 2 LUONTOMATKAILU JA SEN ERI MUODOT... 5 2.1. Luontomatkailu ja kestävä matkailu... 5 2.2 Maaseutumatkailu osana luontomatkailua... 8 2.3 Vesistömatkailu Suomessa ja kestävä vesistömatkailu... 10 3 KESKI-SUOMEN KYLÄT JA VERKOSTOISTUMISEN TARVE... 11 3.1 Keski-Suomen kylien nykytila... 11 3.2 Verkostoituminen ja sen kannattavuus yrittäjille... 13 3.3 Verkostoitumisen ongelmat... 15 4 HANKESUUNNITELMAN TYÖN KULKU... 16 4.1 Hanke ja hankesuunnitelma... 16 4.2 Tavoiteohjelmat ja rakennerahastot... 17 4.3 Hankkeen idea, tavoitteet ja toteutus... 20 5 HANKESUUNNITELMA: MATKAILUREITTI LIISAN POLKU... 21 5.1 Keski-Suomi ja Jyväskylän seutu... 21 5.2 Toiminta-alueena Laukaan kunta... 23 5.3 Hankkeen tarve ja merkitys... 24 5.4 Hankkeen hallinnointi ja vaikutukset... 28 5.5 Liisan polun reitti... 31 5.5.1 Hankkeen kohderyhmät... 33 5.5.2 Toimenpiteet Liisan polun reitille... 35 5.6 Luontomatkailun edistäminen... 36 5.6.1 Toimenpiteet vaellusreittien kehittämiselle... 39 5.6.2 Toimenpiteet vesistöreitin kehittämiselle... 40 6 POHDINTA... 41 LÄHTEET... 46 LIITTEET... 50 Liite 1. Kyselylomakkeen saatekirje... 50 Liite 2. Kyselylomake yrittäjille...53 Liite 3. Veneilyreitti Lievestuore-Laukaa... 56 Liite 4. Veneilyreitti Lievestuore-Laukaa... 57 KUVIOT KUVIO 1. LIISAN POLKU - matkailureitin SWOT-analyysi... 44

2 TAULUKOT TAULUKKO 1. Hankesuunnitelman aikataulu... 29

3 1 JOHDANTO Suomalainen maaseutu tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Luonnon lisäksi maaseudulla voi nähdä maanalaisia taloja, maatiloja eläimineen, historiallisia rakennuksia ja saada maistiaisia tuoreesta leivästä, joka on paistettu navetassa. Näitä kaikkia yllätyksiä voi maaseutu tarjota matkailijalle. Suomen luonto, harva asutus sekä ainutlaatuinen kulttuuri ja elämäntapa luovat erinomaiset edellytykset luonto- ja maaseutumatkailulle. Luontomatkailu eri muodoissaan onkin nykyajan yksi nousevimmista trendeistä. Erilaisten tutkimusten mukaan luontomatkailuun löytyy yhä enemmän kiinnostusta ja kohteeseen matkataan jopa 300 kilometrin päästä. Luontomatkailu ja kotimaan matkailu yleensä ovat viimein saaneet osansa suomalaisten vapaa-ajan vietosta. Luontomatkailun lisääntyessä ympäristöasiat tulevat esille ja ilahduttavasti niitä pidetään yrityksessä arvoina, ei haittoina. Erilaisten ympäristösertifikaattien tavoitteleminen on jo osa suurempien yritysten strategiaa. Luontomatkailun vetovoimatekijät ovat helppo löytää; Suomessa on paljon järviä, luonnontilaisia alueita ja ennen kaikkea tilaa ja rauhaa nauttia luonnosta. Vaikka luontomatkailun suosio kasvaa, monet yritykset ovat jääneet kilpailusta ulkopuolelle. Luontomatkailu kokonaisuudessaan vaatii yrittäjältä monia eri asioita: kestävän kehityksen tuntemusta, koulutusta ja jatkuvaa työtä luonnon arvon säilyttämiseksi. Monien pk-yrittäjien ikärakenne on niin korkea, että kestävän kehityksen opiskelu ja tiedon hyödyntäminen yrityksen suunnittelussa on liian vaativaa. Useasti näillä yrittäjillä ei ole jatkajaa toiminnalleen. EU:n ja hankerahastojen turvin on saatu hyviä tuloksia syrjäytyneiden maaseutualueiden yritysten elvyttämiseksi. Nämä kehityshankkeet ovat tuoneet toivoa monille maaseudun yrittäjille. Syksyllä 2000 hain opinnäytetyön aihetta Laukaan kunnalta. Toivomuksena oli maaseutumatkailullinen työ, koska olen suuntautunut opinnoissani maaseutumatkailuun. Halusin tehdä työn Laukaan kunnalle, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni, ja jonka muuttotappio kehitykseen halusin puuttua jollain tavalla. Laukaan kunnan elinkeinoasiamies tarjosi minulle muutamaa kehittämishanketta, joista valitsin matkailullisen hankesuunnitelman, jossa pyritään lisätulon saamiseen matkailun avulla. Laukaan kuntaan on jo aikaisemmin tehty muutamia matkailullisia hankkeita. Esimerkkeinä Tarvaalan kylän kehittämishanke (Niskanen, 2000) ja Laukaa-viihtyisä-parempi paikka asua projekti. Tarvaalan kylän kehittämishanke liittyi kyseessä olevan kylän historiaan ja kalliomaalausten tuotteistamiseen ja Laukaa- viihtyisä parempi paikka asua kehittämishanke liittyy suurimmaksi

4 osaksi asuntomessujen teemaan sekä Laukaan kirkonkylän yleisilmeen parantamiseen. Tällaista matkailureittihanketta, joka koskee monta Laukaan kunnan taajamaa, ei ole aikaisemmin tehty. LIISAN POLUN matkailureitti -hankesuunnitelma on Laukaan kunnan alueelle ensimmäinen, joka yhdistää pienet kylät ja taajamat. Laukaan kunnassa on tapahtunut kuten muissakin Suomen kunnissa; palvelut ja asutus ovat keskittyneett kirkonkylään ja muut kylät ja taajamat ovat lähinnä asumisalueita. LIISAN POLKU matkailureitin tavoitteena on luoda aktiivista toimintaa ja yhteistyötä alueen kylien ja taajamien välillä. Työn pohjaksi kerättiin tietoa, jossa tutkittiin hankkeen rakennetta ja alueen mahdollisuutta matkailulle. Tätä tietoa käytettiin hyväksi hankesuunnitelmaa rakennettaessa. Tietoa alueen yrittäjistä ja yritysten nykytilasta kerättiin yrityksille suunnatuilla lomakkeilla ja yrittäjien, kylänyhteisön puheenjohtajien ja kunnan virkamiehien haastatteluilla. Kesällä 2003 järjestetään Laukaassa Suomen asuntomessut. Tämä tapahtuma tuo alueelle runsaasti uusia matkailijoita ja alueen tunnettavuus lisääntyy. Asuntomessujen johdosta alueelle on hanke, joka liittyy Laukaan kirkonkylän yleisilmeen parantamiseen ja yhteistyöhön panostamiseen. Laukaan kirkonkylän yleisilmeen parannus on onnistunut, mutta yhteistyöhön kaivataan parannusta. Monesti pienet yrittäjät eivät lähde suuriin tapahtumiin mukaan, koska he pelkäävät jäävänsä suurempien yritysten jalkoihin tai seisominen 12 tuntia päivittäin voi olla liian rasittavaa. LIISAN POLKU matkailureitti kerää yrittäjiä yhteen, esimerkiksi käsityöyrittäjät yhteiseen näyttelytilaan, johon yrittäjät voivat tuoda tuotteitaan esille joutumatta olemaan aina paikalla esittelemässä niitä. Matkailureitti tarjoaa mahdollisuuden pitkäaikaiseen ja suunnitelmalliseen yhteistyöhön ja yrittäjyyteen. LIISAN POLKU idea matkailureitin nimeksi tulee hankkeen yhden taajaman historiasta, Lievestuoreen historiasta. Lievestuoreen Liisa tunnetaan Irwing Goodmanin laulukappaleena, mutta Lievestuore ja Liisa ovat oikeasti olemassa. Lievestuoreen paikallisessa pubissa Liisan patsasta voi edelleen tavata hymyilemässä nurkasta ja Liisan polku on kadun nimi kylällä. Lievestuoreen historia tunnetaan Irwin Goodmanin laulun lisäksi selluloosatehtaasta ja tehtaiden jätteiden aiheuttamasta lammesta, jota kutsutaan Livelammeksi. Livelampea on yritetty puhdistaa jo kauan ja niin tehdään edelleenkin. Lievestuoreella ei kuitenkaan haise, vaikka Livelampi sijaitsee aivan vieressä.

5 Toivon tuovani uutta tietoa ja uusia ideoita hankesuunnitelmaprosessista kiinnostuneille. Tämä työ tuo esille peittelemättä, mikä on yrittäjyyden tilanne Laukaan kunnan kaltaisessa pienessä kunnassa ja sen taajamissa nykyaikana. Tällä hankesuunnitelmilla pyritään luomaan keinoja estää alueen pienyrittäjien syrjäytyminen. 2 LUONTOMATKAILU JA SEN ERI MUODOT 2.1. Luontomatkailu ja kestävä matkailu Luontomatkailu on luonnossa tapahtuvaa matkailua ja sen merkitys on moninainen. Luontomatkailun määrittely voidaan tehdä monesta eri näkökulmasta. Se voidaan määritellä matkailijan luontosuhteen perusteella, yhteiskunnasta ja sen normeista käsin, ekofilosofian avulla tai elinkeinon näkökulmasta. (Hemmi 1995, 160) Luontomatkailu on luonnon ympäristössä tapahtuvaa matkailua, joka pyrkii noudattamaan kestävän kehityksen mukaisen matkailun periaatetta siten, että luonnon kantokyky matkailukohteessa ei ylity eikä biodiversiteetti taannu. Käsite sisältää luonnosta kiinnostuneen luontomatkailijan, luontoa tuotantotekijänä käyttävän luontomatkailuyrittäjän, luontomatkailuyrittäjän, luontomatkailutuotteet sekä matkakohteen, luonnon. (Emt. 158) Kansainvälisessä keskustelussa luontomatkailun käsite on vielä monimutkaisempi kuin suomalaisessa määrittelyssä. Hemmi (1995, 18) on kerännyt luontomatkailutermejä kirjallisuudesta, joita ovat esim. environmental tourism/education, green tourism, wilderness tourism ja sustainable tourism. Vuoristo (1998, 221) arvostelee luontomatkailu -termiä ympäristövastuullisen matkailun kuvaajana toteamalla, että luontomatkailu on tulkittavissa lähinnä luonnossa tapahtuvaksi matkailuksi, jotka voidaan toteuttaa joko ympäristön ehdoilla tai niistä piittaamatta. Matkailun edistämiskeskus suosittaa käytettävän ympäristöä säästävää matkailutermiä silloin, kun päämääränä on matkailun kehittämistavoitteiden ja ympäristösuojeluperiaatteiden yhteensovittaminen ja matkailuelinkeinon johdatteleminen luontoa ja muuta ympäristöä säästäviin toimiin. (Hemmi 1995, 18)

6 Valkaman (1996) määritelmä luontomatkailu-termille on esitetty teoksessa Kestävä matkailu (1997, 98.) Luontomatkailu on matkustamista luontoon, joko omatoimisesti tai matkanjärjestäjän ohjaamana siten, että olennaisena osana matkaa on lihasvoimaan tai luonnonvoimiin perustuva liikkuminen, kun matkan päätarkoitus kuitenkin on luontoelämysten kokeminen. Muukan ja Koposen (2000, 11) mukaan luontomatkailu tarkoittaa matkustamista luontonsa puolesta mielenkiintoisille ja lähes luonnontilaisille alueille, joilla on tarjolla luontoon liittyviä matkailutuotteita, ja joilla voidaan tarkkailla ja opiskella luontoa sekä maisemaa ja kulttuuria. Luontomatkailu voi olla elämysmatkailua, seikkailumatkailua tai luontoliikuntaa, mutta se ei sisällä luontoa tuhoavia aktiviteetteja. Se tapahtuu lähinnä lihasvoimin. Luontomatkailua ovat näin ollen esim. vaeltaminen, pyöräily, hiihto, ratsastus ja melonta. Luontomatkailu suuntautuu aitoon luonnonympäristöön, nk. alkuperäisluontoon, ja alkaa liikkumisesta matkakohteeseen. (Kestävä matkailu, 1997, 99) Luontomatkailun määritelmä on laaja. Luontomatkailun todetaan tapahtuvan lihasvoimin, mutta käytännössä tämä määritelmä ei aina päde. Mikä on sitten luontomatkailua ja mikä ei? Monet kauemmaksi suuntautuvat luontomatkailuretket tehdään moottoriajoneuvolla mahdollisemman lähelle luonnonnähtävyyttä. Näin tapahtuu usein kun kauempaa suunnataan esimerkiksi Lappiin. Matkan aikana nähdään paljon luonnonnähtävyyksiä, jotka moni matkailija kokee jo luontomatkailuksi. Luontomatkailu on myös kokemus, toinen saa luonnonläheisen olon jo nähdessään luonnonnähtävyyksiä, toinen kokee matkan luontomatkailuksi vasta, kun pääsee luonnontilaiselle alueelle. Matkailuelinkeinon ympäristökysymykset nousevat esille sitä mukaa, kun globaalit ympäristöongelmat syvenevät, monimutkaistuvat ja laaja-alaistuvat. Matkailun kaksijakoisuus näyttäytyy: myönteisinä vaikutuksina sen kasvu mm. työllistää ja elvyttää paikallistalouksia, tuottaa uutta infrastruktuuria ja lisää kansantuloa sekä kulttuurista vuorovaikutusta, mutta kielteisinä seurauksina se kiihdyttää energian, veden ravinnon ja muiden luonnon peruspääomien kulutusta sekä tuottaa entistä enemmän haitallisia jätteitä luonnon kiertokulkuun. Yksikään matkailumuoto ei tässä suhteessa ole täysin ympäristöystävällinen. (Kestävä matkailu 1997, 109.)

7 Kestävällä kehityksellä, myös matkailukehityksellä, tarkoitetaan yleisesti ihmisten toimintojen sopeuttamista maapallon luonnonvaroihin ja sietokykyyn sekä yhteiskunnalliseen kehitykseen niin, että löydetään ekologisesti luonnon monimuotoisuuden säilyttävä, sosiaalisesti ja kulttuurisesti oikeudenmukainen sekä tulevien sukupolvien aineelliset ja henkiset tarpeet turvaava kehityspolku. (Emt. 109.) Kestävä matkailukehitys tiivistyy pariin perusajatukseen: Miten sovittaa pitkällä aikajänteellä kasvavan matkailun ja ympäristösuojelun vaatimukset toisiinsa sekä miten kehittää matkailu sopivaksi paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin? (Emt. 109.) Kestävä matkailukehitys tarkoittaa sellaisen matkailun luomista, joka sallii matkailulle välttämättömien luonnonvarojen uusiutumisen ja ehkäisee niiden liiallista käyttöä. Kestävä matkailukehitys koostuu viidestä eri tasosta. Talouden tasolla pyritään luomaan työpaikkoja, saavuttamaan voittoja ja vaikuttamaan myönteisesti kansantuotteeseen. Ympäristönsuojelun tasolla suojellaan vettä, ilmaa, biodiversiteettiä ja maisemaa. Kulttuuritasolla säilytetään kulttuurien erilaistumista, yksilöllisyyttä ja kauneusarvoja. Sosiaalinen taso tähtää matkailun kohdealueen alkuperäisväestön hyvinvointiin. Sosiaalinen taso tähtää matkailun kohdealueen alkuperäisväestön hyvinvointiin. (Muukka & Koponen 2000, 10) Kestävän matkailun periaatteiden ja strategian ymmärtäminen edellyttää myös erilaisia kysymyksiä. Ensiksi, miten kehittää matkailutuotteissa paikalliskulttuurin ja elintapojen erikoispiirteitä? Toiseksi, miten osoittaa yrityksille, että kestävä matkailukehitys tuo taloudellista hyötyä? Ja millaisia koulutusmalleja on kehitettävä kestävän matkailukehityksen edistämiseksi? (Kestävä matkailu 1997, 112-113.) Matkailuala elää kasvuajatuksesta, mutta kasvulle on olemassa selkeät rajat, jotka on määritettävä ja sopeutettava reunaehtoihin siten, että matkailun kehitys on mahdollinen pitkällä aikavälillä. Matkailun tai kestävän matkailun harjoittaminen on ammattimaista toimintaa, joka tarkoittaa vastaavan asenteen omaksumista myös silloin, kun toimintaa harjoitetaan sivuelinkeinona. (Emt. 114.)

8 Luontomatkailun ja kestävän matkailun periaatteet ovat tärkeitä laadittaessa matkailullista toimintaa luonnonmaisemaan, kuten tässä työssäni teen. Matkailullisen hankkeen toteuttamisessa helposti jättää huomioitta luontomatkailun ja kestävän matkailun periaatteet, jotta reitti palvelisi kaikkia asiakasryhmiä tai luontokohteet olisi helposti tavoitettavissa. Luonnonnähtävyydet ovat usein luonnontilaisella alueella, jonne ei linja-autolla voi mennä, vaikka asiakasryhmä koostuisi eläkeläisistä. Luontomatkailun tulisi vaalia kohteen alkuperäistä luontoa ja vaikka luontonähtävyys luo matkailun mahdollisuuden paikkakunnalle, se ei ole itsestäänselvyys, jota voi käyttää matkailun perusteena. Luontomatkailussa pitää ottaa huomioon monia eri näkökulmia ja kestävän kehityksen periaatteita, jotta nähtävyyden luontoarvo säilyy. Hankesuunnitelman toiminta-alue, Laukaan kunta, tarjoaa myös paljon luontomatkailun vetovoimatekijöitä. Luonnontilaiset alueet kuten muun muassa Hyyppään vuoret, Hiton hauta ja monet lintutornit sekä aarniometsä tarjoavat luontoelämystä matkailijalle. Alue on täynnä mitä ihmeellisimpiä luontonähtävyyksiä, mutta niitä ei ole aikaisemmin kunnolla markkinoitu. LIISAN POLUN matkailureitin hankesuunnitelma tähtää luontonähtävyyksien esiintuomiseen vaellusreittien avulla. Alue kokonaisuudessaan on luontomatkailulle ihanteellinen: alueelta löytyy paljon metsää, rantoja, jokia, järviä ja koskematonta luontoa. Lievestuoreen järvi yhdistää kaikki kylät ja taajamat ympyräiseen muotoon, joten järveä seuraten pääsee näkemään kaikki kylät luontonähtävyyksineen. Luontomatkailu tulee olemaan olennainen osa LIISAN POLKU hankesuunnitelmaani. 2.2 Maaseutumatkailu osana luontomatkailua Maaseutumatkailu käsitteenä on Suomessa hyvin lähellä luontomatkailun käsitettä (Komppula 2001, 33). Tämän vuoksi sekä luonto- että maaseutumatkailuyritysten yksiselitteinen määrittely on vaikeaa, sillä useilla yrityksillä luontomatkailu on osa palvelutarjonnan kokonaisuutta, johon kuuluu niin luontomatkailun määritelmään soveltuvia tuotteita kuin siihen soveltumattomia tuotteita. (Sintonen 2002, 8.) Maaseutu on taajamien ulkopuolista aluetta, jota voidaan myös alaryhmitellä: kaupunkien läheiseen maaseutuun (reuna-alue), ydinmaaseutuun ja syrjäiseen maaseutuun. Maaseutualueille on tyypillistä asukkaiden vähäinen määrä, suurten keskuksien puuttuminen tai se, että maaseutu mielletään kauaksi keskuksista. Perinteinen maatalous on hallitseva elinkeino, tosin olosuhteet ovat muuttumassa varsinkin kaupunkien läheisillä alueilla. Maaseutualueiksi lasketaan myös alueet, joiden asukkaat

9 käyvät ansiotyössä kaupungeissa ja maatalous on alueelta hävinnyt lähes tyystin. Ei ole olemassa Euroopan laajuista yhteisymmärrystä siitä, mikä itse asiassa on maaseutu. (Lassila 2001, 81.) Maaseutumatkailu on maaseudun luontaisiin edellytyksiin ja voimavaroihin luonto, maisema, kulttuuri, ihminen sekä perhe- ja pienyrittäjyyteen perustuvaa asiakaslähtöistä matkailun yritystoimintaa. (Maaseutumatkailun määritelmä, 2001, 1) Maaseutumatkailun kansainvälisessä tutkimuksessa esiintyy useita erilaisia termejä, joilla kuvataan maaseudulla harjoitettavaa matkailuelinkeinoa. Esimerkiksi termi maatilamatkailu on joissakin maissa synonyymi maaseutumatkailulle. Maaseutumatkailussa suljetaan yleensä pois matkailu erämaatyyppisiltä, koskemattomilla alueilla, joilta puuttuu ihmisten muodostama kulttuuriympäristö, sekä maalaismaisilla alueilla, suuremmissa kaupunkikeskuksissa, matkailu- ja terveyskohteissa tapahtuva matkailu. Silti erä- ja metsämatkailu voidaan joissakin yhteyksissä sisällyttää maaseutumatkailun käsitteeseen. (Komppula 2001, 57; Lassila 2001, 82.) Maaseutumatkailu siis perustuu nimenomaan alueiden, ihmisten ja tuotteiden yhteispeliin. Ilman asukasta alue ei tarjoa ihmisten tuottamia palveluja ja alue ilman matkailupalveluja ei yleensä täytä puolestaan keskimääräisen matkailijan odotuksia. Useissa maissa maaseutumatkailu mielletään pitkälti synonyymiksi luontomatkailulle tai ainakin matkailulle luonnossa. (Komppula 2001, 57; Lassila 2001, 82.) Maaseutumatkailu on useasti sidoksissa luontomatkailuun. Maaseudulle matkatessa käydään useasti niin maatilalla kuin luonnontilaisilla alueilla. Maaseutumatkailukohde voi sisältää esimerkiksi vanhoja rakennuksia, maatilan ja vanhan luonnontilaisen metsän. Maaseutu- ja luontomatkailun käsitteen erottajana voisi pitää palveluja. Luontomatkailu ei välttämättä sisällä niin paljon palveluja kuin maaseutumatkailu. Luontomatkailija tarvitsee yleensä vain hyvän kartan, jossa reittien lisäksi on kerrottu mistä löytyvät lähimmät palvelut. Maaseutumatkailija tilaa yleensä kohteesta ruuan ja mahdollisesti myös majoituksen. Maaseutumatkailijaa kiinnostavat mahdollisesti myös maatilan eläimet ja maatilan työt. LIISAN POLKU -hankesuunnitelman toiminta-alue on maaseutumainen kunta maatiloineen, joten maaseutumatkailu tulee olemaan olennainen osa hankesuunnitelmaa. Alueella on maatiloja eläimineen ja niiden yhteydessä nähtävyyksiä, jotka LIISAN POLUN matkailureitti tuo esille. Matkailureitti on kohteesta toiseen kulkeva suunnitelmallinen reitti, jonka matkailu-

10 reitissä voi suorittaa moottoriajoneuvolla, vaeltaen tai vesitse. Matkailureitti tarjoaa nähtävyyksiä maanalaisesta talosta aina perinteiseen maatilaan eläimineen. 2.3 Vesistömatkailu Suomessa ja kestävä vesistömatkailu Vesistömatkailulla on Suomessa vahvat perinteet. Viime vuosisadan matkailijat viehättyivät suomalaisesta suvesta, herkistä ja hiljaisen autioista järvimaisemista. Suomi opittiin tuntemaan tuhansien järvien maana, jonka elämykselliseen vetovoimaan matkailun ulkoinen imago edelleen hyvin pitkälle nojaa. Vesistömatkailun kehitys on sen alkuajoista lähtien ollut nopeaa ja sen ulkoiset sekä sisäiset ehdot muuttuneet jatkuvasti. Vuosisadan alun matkailija saattoi ihailla ja laskea vapaita koskia, harjoittaa tuloksellista kalastusta tai ihastua sokkeloiseen saaristoon höyrylaivalinjalla. Nyt valtaosa koskista on valjastettuja, kalansaalis epävarmempi ja laivalinjat harventuneet. (Kestävä matkailu 1997, 109.) Muutoksista huolimatta Suomeen saapuvan matkailijan motiivi on pysynyt samana: ensi sijassa etsitään alkupäisen aitoja ja neitseellisen kauniita luonnonympäristöä, joiden autio rauha, uinaileva hiljaisuus sekä lempeän tervehdyttävä kesäinen henkäys ojentuvat kohti kokijaansa. Uuden ajan matkailijan ympäristöä säästävässä ja luontoa kunnioittavassa näkemyksessä viime vuosisadan takaiset rauhalliset järvimaisemat, vapaat jokireitit ja paikalliset perinteet olisivat nyt suuressa arvossa. Kaikkea ei sentään ole muutettu, joten nykymatkailijallakin on vielä mahdollisuus vastaavanlaisiin vesistö- ja kulttuurielämyksiin. (Emt. 109.) Kestävän matkailukehityksen kysymyksiä on paljon, mutta sen kriittisimmät ongelmat koskenevat elämälle tärkeitä luonnonpääomia puhdas vesi ja ilma, tuottava maaperä ja geneettisesti monipuolinen ravinto, riittävä energia ja suoja. Vesi on näistä resursseista tärkeä elollisen elämän syntysijana. Ilman vettä elämä on mahdotonta. Vesi on matkailukehitykselle merkityksellinen monin tavoin; veden määrä ja laatu on keskeinen rajoite matkailutoimintojen sijainnille, vesi on matkailutoimintojen lisäelementti, joka korostaa maiseman laatua ja taustamerkitystä ja vesi on matkailuteollisuuden toiminnallinen perustekijä (juomavesi, jätteiden kuljetus jne.). (Kestävä matkailu 1997, 109.) Järvialueen matkailukehitystä edistettäessä on yhtäaikaisesti identifioitava, arvioitava ja suhteuttava toiminnallisesti toisiinsa useita kestävän kehityksen perustekijöitä. Kestävän vesistömatkailun periaatteiden ja strategian hahmottaminen edellyttää em. perustekijöiden kohdalla kysymyksiä. Ensim-

11 mäiseksi mitkä ovat järvialueen ekologisen (vesi, kasvisto, eläimistö) kantokyvyn rajat ja kuinka suhteuttaa matkailijamäärät siihen siten, että nämä rajat eivät ylity tai millään tavoin järkytä luonnon omaa kiertoa, tasapainoa ja monimuotoisuutta? Toiseksi miten yhdistää järvialueen ekologinen laatu matkailutuotteen laatuun ja markkinointiin sekä ylläpitää tätä laatua? Ja mikä on se matkailijavolyymi, joka voi liikkua järvialueella ilman, että sen ekologinen, sosiaalinen tai kulttuurinen tasapaino järkkyy? (Kestävä matkailu, 1997, 112-113.) Suomen sisävesistöt muodostavat luonnonmaantieteellisesti, kulttuurisesti, yhteyksiltään ja matkailun palveluvarustukseltaan ainutlaatuisen ja vetovoimaisen matkailun perusresurssin Euroopassa, joka on tuotteistettavissa ja markkinoitavissa huomattavasti nykyistä paremmin. Vesistöt ovat lupaava matkailumahdollisuus.(emt. 113.) Näin ollen vesistöissä on matkailun tulevaisuus, ja pitkä sellainen, jos muistaa kestävän vesistömatkailun periaatteet. Laukaan kylät ja taajamat sijaitsevat ympyrämuotoisesti vesistön ympärillä. Alueella on monia pieniä ja isoja järviä, joissa hyvä veneily ja kalastusmahdollisuus. Alueen järvet ovat puhtaat ja kalaisat sekä paikka paikoin yllättävän syviä. Alueen yhdistävä vesistö, Lievestuoreen järvi, on maisemaltaan kaunis monine luonnontilaisine saarineen ja vesistön varrella näkee myös asutusta ja kyliä. Lievestuoreen järveltä pääsee veneellä jopa Päijänne-Keitele kanavalle saakka. Laukaaseen veneellä pääsee noin tunnissa. Tämä reittimäisyys onkin juuri alueen vesistön vetovoimatekijä. Lievestuoreen järvelle on jo tehty veneilykartta, kuitenkin sen saaminen on vielä hyvin vaikeaa. Tämän vuoksi alueen veneilykarttojen kehittäminen on tärkeää, samoin myös aktiviteettien selvittäminen vesistömatkailun osalta. Tähän tähtää LIISAN POLKU matkailureitin hankesuunnitelma, jonka osan on vesistömatkailukehittäminen. 3 KESKI-SUOMEN KYLÄT JA VERKOSTOISTUMISEN TARVE 3.1 Keski-Suomen kylien nykytila Keski-Suomessa on noin 300 erilaista kylää. Monia kyliä uhkaa maaseudun rakennemuutoksesta johtuva väestönkato. Erityisesti nuoret ja koulutetut muuttavat kasvukeskuksiin. Vaikka maakunnan väkiluku kasvaa, sen reuna-alueet ovat muuttotappioaluetta. Perinteisesti kylien työpaikat ovat olleet maa- ja metsätaloudessa, joiden osuus on merkittävästi pienentynyt. Sivuelinkeinot sekä muun

12 yritystoiminnan lisääntyminen on tuonut uusia työmahdollisuuksia kylille. Palkkatyössä käyvien osuus maaseudun asukkaista on lisääntynyt. (Yhdessä hyvä elää, 2001, 5.) Maaseudun palvelut ovat muuttaneet viimeisien vuosien aikana muotoaan. Moni kyläkoulu, kauppa, pankki ja posti on lopettanut toimintansa. Kylien asukkaiden vähenemisen myötä sekä kuntien että yksityissektorin palvelut ovat keskittyneet taajamiin. Uusia palvelumuotoja, esimerkiksi asiointiliikennettä, on kehitetty siten, ettei palvelujen saatavuus kylillä kuitenkaan liiallisesti heikenny. Toisaalta joidenkin palveluiden saatavuutta maaseudulla on parantanut internetin kautta saatavien palveluiden kehittyminen. (Emt. 5.) Keskeisten liikenneväylien varrella tai suurten keskusten tuntumassa sijaitsevat kylät ovat kehittämisen kannalta edullisemmassa asemassa, sillä taajamat ja niiden läheisyydessä olevat kylät houkuttavat paluumuuttajia kaupungeista. Niiden vetovoimatekijöinä ovat palvelut, pienet koulut, rauha, luonnonläheisyys, kohtuulliset kulkuyhteydet ja lyhyehköt välimatkat. Näiden kylien kehittämisen ongelmina voivat olla alhainen sitoutuneisuus yhteiseen kehittämistoimintaan ja luonnollisten sosiaalisuhteiden puuttuminen. (Emt. 5.) Harvaan asutun maaseudun kehittäminen vaatii viihtyisyyden lisäksi myös panostusta elinkeinotoiminnan kehittämiseen (Emt.5.) Matkailu on mahdollisuus, joka voi tarjota monelle kyläläiselle lisäansioita tai sivuelinkeinon. Matkailu on elinkeino, joka on nähty mahdollisuutena luoda maaseudulle uutta työtä ja toimeentuloa. Puhdas luonto, rauha, käsityötaidot, ruoka ja muu omaleimainen kulttuuri on vahvuuksia, joiden varaan voi rakentaa myös menestyvää yrittämistä. Lisäksi kyläyhteisö henkii parhaimmillaan perinteisiin nojavaa yhteisöllisyyttä, josta löytyy sellaista positiivista välittämistä ja kylähenkeä, joka kiinnostaa globaalistuvassa maailmassa. (Kylät maaseutumatkailun kehittäjinä, 2001, 1-2) Laukaan kunnan taajamat ja kylät eivät sijaitse kaukana Jyväskylän kasvukeskuksesta. Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan väkiluku kasvaa kokoajan. Tästä huolimatta nämä kylät menettävät asukkaita ja palveluitansa kokoajan. Yhteydet Jyväskylään ovat hyvät ja yhä useampi käy töissä kylistä kaupungissa. Tämä suuntaus on jatkunut vuosikymmeniä eikä vielä suurempaa nousua parempaan päin ole nähtävissä. Monet kyläläiset pitävät jo normaalina ajaa 30 kilometriä kauppaan ja asuinpaikkana kylät ovat todella rauhallisia, koska kaikki palvelut ovat kylistä hävinneet. Toiset kuitenkin muistelevat vielä aikaa, jolloin esimerkiksi Lievestuoreen selluloosatehdas toi eloa ja

13 työpaikkoja alueelle. Ei tarvinnut olla työtön, koska halusi asua maaseudulla. Monet rakennukset ovat nyt tyhjillään, vaikka niissä muutama kymmenen vuotta sitten tanssittiin riehakkaita tansseja. LIISAN POLKU hankesuunnitelman osatavoitteena on yrittäjyyden lisääminen alueelle. Laukaan kunnan alueella on jo pelkästään sijaintinsa puolesta mahdollisuudet aktiiviseen yrittäjyyteen. Hankkeen avulla luodaan toimivaa verkostoistumista ja koulutuksen avulla saadaan alueelle nuoria yrittäjiä, jotka tuovat uusia näkökulmia yrittäjyyteen ja alueen kehitykseen. Historiaa ja luonto sekä maaseutunähtävyyskohteita hyväksi käyttäen alueella on hyvät mahdollisuudet elävöittää yritystoimintaansa. 3.2 Verkostoituminen ja sen kannattavuus yrittäjille Käsitteiden verkko, verkosto, verkottuminen ja verkostoistuminen käyttö on kirjallisuudessa kirjavaa ja arkikielessä niillä näytetään tarkoitettavan käytännössä yhteistyötä yleensä määrittelemättä tarkemmin verkon tai verkoston luonnetta, rakennetta, tehtäviä tai rajoja. Verkostoistumisesta on tullut arkikielessä yhteistyön synonyymi, ja liikkeenjohdon muoti-ilmaisu. (Komppula 2001, 38) Verkko määritellään sellaiseksi useamman toimijan yhteistyön muodoksi, jossa kaikki osapuolet tietävät, ketä verkkoon kuuluu ja jossa osapuolilla on keskinäistä vaihdantaa. Verkosto muodostuu verkoista sekä resursseiltaan vahvoista yksittäisistä toimijoita. Yritysten suhteita tarkastellaan verkon ja verkoston sisällä sekä yritysten keskinäisen vuorovaikutuksen että yrityksen ja verkoston vuorovaikutuksen näkökulmasta. (Emt. 39-40) Verkostoistumisella tarkoitetaan yritysten välisen yhteistyön kehittämistä ja tiivistämistä siten, että kaikki verkostossa olevat yritykset hyötyvät toiminnastaan sekä koko verkoston toiminnasta. (Suomela 1997, 63) Yritysten verkostoistumisen kannattavuus perustuu yksittäisen yrityksen erikoisosaaminen hyödyntämiseen. Yritys voi täysin panostaa ydintoimintaansa ja investoida juuri sen alan huipputeknologiaan. Tämän vuoksi verkostosuhteiden ylläpitäminen sekä yritysten välisen luottamuksen ja yhteistyön kehittäminen on erittäin tärkeää toiminnan jatkumisen mahdollistamiseksi. ( Suomela, 1997, 20.)

14 Verkostoistumisen kannattavuus perustuu myös verkostossa toimivien yritysten kykyyn havaita ympäristössä tapahtuvia muutoksia itsenäisiä yrityksiä tehokkaammin. Tämä johtuu siitä, että verkostossa toimii hyvin erilaisia yrityksiä, joilla on myös kontakteja hyvin erilaisiin suuntiin. Esimerkiksi juuri matkailuverkosto voi koostua majoitusalan yrityksestä, ravitsemusalan yrityksestä, joilla kullakin on yhteydet oman alansa muihin yrityksiin sekä eri tasolla toimiviin järjestöihin ja ammattiliittoon. Verkostona toimivat yritykset kykenevät vaihtamaan keskenään sisäisesti tietoa paremmin kuin itsenäisesti toimivat yritykset. Näin ne voivat vertailla tietoja keskenään ja luoda tehokkaammin toimintamallin, jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä voimakkaasti ja nopeasti muuttuvassa toimintakehässä. (Emt. 20.) Yksittäisten maaseutumatkailuyritysten resurssit ovat yleensä liian pienet tehokkaaseen markkinointiin,. Tästä syystä yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin kesken sekä yksityisen sektorin sisällä on välttämätöntä. Erityisesti pienet perheyritykset tarvitsevat julkisin varoin toteutettavaa mielikuvamarkkinointia, jonka avulla alueelle saadaan kysyntävolyymia. Myös valtakunnallisen varausjärjestelmien perustaminen ja ylläpitäminen ja yhteismarkkinakampanjat ovat yhteistyöorganisaatiolle mahdollisia. (Komppula 2001, 36) Käytännössä verkostot syntyvät matkailutoimialalla usein erilaisten kehittämishankkeiden tuloksena tai valmiit yritysten verkot rahoittavat yhteisiä toimintojaan kehittämishankkeisiin saatavan rahoituksen avulla. Verkostoja perustetaan yleensä tiettyä tarkoitusta varten ja ne saattavat olla vain muutaman vuoden pituisia yhteistyöhankkeita. (Emt. 37) Verkostotyötä kehittämällä siitä voidaan saada merkittävä työväline tulevaisuuden maaseutumatkailun kehittämisessä. (Komppula 2001, 46-47.) Verkostoistuminen on hyvin tärkeää pienille yrittäjille, joilla ei omia resursseja esimerkiksi laajaalaiseen markkinointiin. Laukaan kunnan yrittäjät muodostuvat yrityksistä, jotka kulkevat omia menestyksekkäitä polkujaan ja yrittäjistä, joilla hyvä liikeidea ja tuote, mutta ei yhteyksiä toisiin yrittäjiin tai markkinointikanaviin. Monet yrittäjät ovat mainostaneet tuotettaan erilaisilla värimainoksilla ja lehti-ilmoittelulla, mutta säännöllisyyden puuttuessa, mainokset eivät ole saavuttaneet suurta yleisöä. Verkostoistuminen on ainut ratkaisu markkinointi- ja jakeluongelmiin Laukaan kunnan yrittäjien kesken. LIISAN POLKU hankesuunnitelman tavoitteena on yrittäjäverkoston

15 luominen ja tätä kautta myös pienten yrittäjien saaminen mukaan toimivaan yhteistyöhön, jolla suuremmat mahdollisuudet tavoittaa yleisö ja vaikuttaa päätöksien teossa. 3.3 Verkostoitumisen ongelmat Markkinoinnin keskeinen ongelma-alue on yritysten halu ja kyky sitoutua monenkeskiseen yhteistyöhön. Toimijoiden heikko sitoutuminen yhteistyöhön, yhteistyöverkostojen strategioihin ja kehittämisohjelmien toteuttamiseen on havaittu ongelmaksi myös muilla toimialoilla. Vaikka alueellisen ja paikallisen matkailuyhteistyön edut eri toimijoiden kannalta ovatkin selkeät, monet yhteistyöprojektit ovat epäonnistuneet tavoitteidensa saavuttamisessa, koska alueella toimivat yksittäiset osapuolet eivät käytännössä ole kyenneet tekemään yhteistyötä. Alueellisen tason suunnittelussa ja markkinoinnissa koordinaattoreina toimivat organisaatiot ovat usein turhautuneet yrityksissään saada itsenäiset osapuolet toimimaan yhdessä. (Emt. 36) Yleisesti ei uskota siihen, että jos tehdään yhteistyötä ja esimerkiksi toinen yrittäjä saa välittömän hyödyn, että se oma yritys saa pitkällä tähtäimellä hyötyä siitä, että alueelle saadaan kysyntävolyymia. Niin sanottu naapurikateus vaivaa matkailualalla, kuten myös varmasti kaikilla muillakin aloilla. Pitäisi pyrkiä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä ja ottamaan riski ja odottaa, että asiakkaat löytävät myös omaan yritykseen. Tietenkin voi käydä niin, että asiakasvirta ei koskaan löydäkään omaan yritykseen, mutta on myös mahdollisuus, että he löytävät, sillä jos on valmis tekemään töitä asian eteen, niin se luultavasti palkitaan. (Komppula 2001,36-37) Verkostoistumisen ongelmana on myös osallistujien eritasoinen panostaminen verkoston toimintaan ja siitä seurauksena muodostuva eriarvoisuuden tunne. Toiset osallistujat kokevat tekevänsä paljon enemmän töitä verkostossa kuin toiset, jotka eivät ole innostuneesti mukana. Se on ongelma, jota ei ehkä koskaan voida täysin poistaa, sillä ihmiset ovat ihmisiä ja toimivat kukin eri tavalla. (Emt. 46-47) Verkostoistumisen ongelmat ovat tuttuja Laukaan kunnan yrittäjien kesken. Pelko, että toinen yrittäjä hyötyy enemmän kuin toinen, on arkipäiväistä ajattelutapaa alueen yrittäjille. Asuntomessut Laukaassa kesällä 2003 on puhaltanut yhteishenkeä alueen yrittäjien kesken, mutta vieläkään se ei ole saavuttanut pienimpiä yrittäjiä. Helposti käy niin, että yrittäjät menevät tällaisiin suuriin tilaisuuksiin vain mainostamaan omaa tuotettaan ja omalla markkinointistrategiallaan.

16 4 HANKESUUNNITELMAN TYÖN KULKU 4.1 Hanke ja hankesuunnitelma Hanke eli projekti on aikataulutettu, tietyllä panoksilla kestäviin tuloksiin pyrkivä tehtäväkokonaisuus, jonka toteuttamisesta vastaa sitä varten perustettu organisaatio. Jokaisella hankkeella on omat, juuri kyseistä hanketta määrittelevät tavoitteet. Niillä kuvataan sitä muutosta, joka hankkeella pyritään aikaansaamaan sen hyödynsaajien kannalta. (Silfverberg, 2000, 5.) Hankkeiden tuloksekas toteuttaminen edellyttää hyvää hankesuunnittelua (EU -hankeohjeisto, 2003). Hyvä hankesuunnitelma sisältää selkeät ja realistiset tavoitteet, selkeän, realistisen ja koko hankkeen kestävän aikataulun, hankkeessa on toimiva johtamismalli ja organisaatio sekä hankkeen panokset on selkeästi määritelty. (Emt. 6.) Projekteilla pyritään parantamaan jonkin olemassa olevan toiminnan tasoa (lisäämään tuotannon tai palveluiden määrää, kannattavuutta, laatua tms. ) tai luomaan edellytykset uusien palveluiden ja tuotannon kehittämiseen tai kohentamaan ympäristön tilaa. Projekteissa pyritään pitkäaikaisiin, kestäviin eikä pelkästään lyhytaikaisiin vaikutuksiin. Projektin sisällöksi muodostuukin usein jokin olemassa olevan tai uuden toiminnan puitteiden parantaminen. Onnistunut projektityö johtaa toiminnan itsenäiseen kehitykseen projektin loputtua. Hyvän projektin luonteeseen kuuluu se, että projekti toimii lähtöpotkuna uudelle, terveelle ja kannattavalle toiminnalle. (EU -hankeohjeisto, 2003.) LIISAN POLUN matkailureitin hankesuunnitelma pyrkii parantamaan jo olemassa olevaa yrittäjyyttä Laukaan kunnan alueella. Lisäksi hanke luo edellytykset uusien palveluiden ja tuotannon kehittämiseen sekä parantamaan ympäristön tilaa. Hankkeen tavoite on luoda Laukaan kunnan kyliin ja taajamiin aktiivista yrittäjyyttä ja tätä kautta saada alueesta houkutteleva asuinpaikka.

17 4.2 Tavoiteohjelmat ja rakennerahastot Euroopan unionin keskeisenä tavoitteena on vähentää alueiden välisiä kehityseroja. Kaudella 2000-2006 Suomi saa EU-tukea kaikkiaan 2,1 miljardia euroa. Keski-Suomen EU-tuki koko kuusivuotiskaudella on lähes 500 miljoonaa euroa. Tuki kanavoituu hankkeisiin EU-ohjelmien mukaisesti: o Yritystoiminnan kehittäminen o Osaamisen vahvistaminen o Maatalouden rakenteen kehittäminen o Työllisyys ja syrjäytymisen ehkäisy ( Keski-Suomen EU-rahoitus, 2003) Ohjelmakaudella 2000-2006 Suomessa vaikuttavat tavoiteohjelmat 1,2 ja 3. Nämä jakautuvat eri alueilla toimintalinjoihin, joista tarkempaa tietoa on saatavissa alueellisista TE-keskuksista ja maakuntien liitoista. Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutualueita tuetaan pääasiassa Tavoite 1 ohjelman kautta. Etelä-Suomen maaseutualueille vaikuttavat pääasiassa Leader + -ohjelma ja alueelliset maaseutusuunnitelmat. Muita tukimuotoja ovat työvoimahallinnon yhdistelmätuki ja maatalouden erityisympäristötuki. (Kuisma & Peltonen, 2002, 73.) Keski-Suomen tavoite 2-ohjelma vuosiksi 2000-2006 on EU.n uuden aluepoliittisen kauden ohjelma, jonka alueeseen kuuluvat Jyväskylän, Jämsän, Kaakkoisen Keski-Suomen, Keuruun ja Äänekosken seutukunnat. (Tavoite 2-ohjelma, 2000, 6) Tavoite 1 on Pohjois-Suomelle ja Itä-Suomen oloihin räätälöity oma ohjelma, johon sisältyy kaikkien rakennerahastojen toimenpiteitä. Tarkoituksena on tasoittaa alueiden välisiä kehityseroja, mm. kaupunkien ja maaseutualueiden välillä. Tavoite 2 on taantuville teollisuuspaikkakunnille tarkoitettua rakennemuutostukea. Mukana on myös näitä paikkakuntia ympäröiviä maaseutualueita. Maaseudulla toimeenpantavien elinkeinohankkeiden pitäisi päästää tämänkin rahoituksen piiriin. Teknologiaan ja osaamiseen liittyvät hankkeet ovat vahvoilla.