Suosta voimaa ja lämpöä Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 1
Käytetyt lyhenteet Vapo Oy:n 70-vuotisjuhlajulkaisu Commemorating the 70th anniversary of Vapo Oy, 26 January 2010 Graafinen suunnittelu ja taitto Juho Jäppinen Kuvat Vapon arkisto kansi ja sivut 1, 3, 4, 10, 119, 195 Juho Jäppinen sivu 171 Kekkilä Oy:n arkisto Käännökset Entrans Oy Kustantaja Vapo Oy Painettu Bookwell Oy, Jyväskylä, 2010 ISBN 978-951-53-3232-5 Copyright Esa Ruuskanen ja Vapo Suosta voimaa ja lämpöä 2
E s a Ru u s k a n e n Suosta voimaa ja lämpöä Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 Power and heat from peat Peat in Finnish energy policy Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 3
Suosta voimaa ja lämpöä 4
Toimitusjohtaja Matti Hilli Turve mukana suomalaisten arkipäivässä jo 70 vuotta Vapo Oy ja sen edeltävät organisaatiot ovat tehneet 70 vuotta työtä Suomen energiahuollon hyväksi. Vuosikymmenet sisältävät kohokohtia, kriisiaikoja ja tietenkin myös tasaista työntekoa. Valtion laitoksen ja sittemmin osakeyhtiön toiminta alkoi toisen maailmansodan aikana, jolloin Valtion rautateiden polttoainetoimiston tehtävänä oli hankkia polttopuuta valtion laitosten lämmitykseen. Sodan aikana näissä hankintatöissä työskenteli parhaimmillaan noin 30 000 miestä ja yli 11 000 hevosta. Sota oli sulkenut rajat ja oli turvauduttava kotimaiseen polttoaineeseen. Niinpä energiahuollossa omavaraisuus oli korkea ja Polttoainetoimiston tehtävä merkittävä sen ylläpitämisessä. Sodan jälkeen alkoi maan jälleenrakennus ja vahvan teollistumisen aika. Samalla energian käyttö muuttui voimakkaasti öljyä suosivaksi. Osasyynä oli tähän bilateraalikauppa Neuvostoliiton kanssa. Tavaraa vaihdettiin öljyyn. Vuonna 1945 organisaatiomme nimi muuttui Valtion Polttoainetoimistoksi (VAPO). Vuoteen 1963 mennes- sä rautateiden dieselöinti oli edennyt niin pitkälle, että VAPO:n tehtävät irrotettiin VR:stä ja päätehtäväksi tuli polttonesteiden varmuusvarastointi sekä kriisiajan energiahuolto. Kansainvälisen energiakriisin alkaessa, 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Suomi oli huolestuttavassa määrin tuontienergian varassa. Tuontienergian hinnannousu ja energiapula näkyivät nopeasti suomalaisten arkipäivässä. Energiansäästötoimet käynnistettiin ja omien energiavarojen parempi hyödyntäminen katsottiin tarpeelliseksi. Valtioneuvosto antoikin Vapon tehtäväksi kehittää turpeen energiakäyttöä. Tekniikka ja käytäntö olivat vieraita ja koko ammattiosaaminen jouduttiin opettelemaan hyvin nopeasti valtiovallan antamien kovien tuotantotavoitteiden paineessa. Koko 1970-luku kului turvetuotannon käynnistämiseen ja kehittämiseen sekä turpeen tunnetuksi tekemiseen. 1980-lukua kuvaavat suuret muutokset ympäristöasioiden hoidossa. Uuden lainsäädännön ja viranomaisohjeiden mukaan turvetuotannon lupakäsittely muotoutui Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 5
nykyiseksi vaativaksi ja joka työmaata koskevaksi. Liiketoiminnassa 1980-luvun suurimmat muutokset liittyivät Vapon ensimmäisten voimalaitosten käynnistämiseen. Tarkoituksenamme oli jalostusasteen nostaminen. 1990-luvulla oma energiantuotanto kasvoi edelleen ja samaan aikaan kehitettiin uusia sekä puuenergian että peltoenergian tuotantoketjuja. Sahojen toimintaa tehostettiin uudistusten myötä. Uutena yksikkönä aloitti ympäristön puhdistamiseen ja jätteiden käsittelyyn erikoistunut Vapo Biotech. Kansainvälistymisen myötä 1990-luvulla alkoi liiketoiminnat myös Ruotsissa. Myöhemmin toiminta laajeni muihin Itämeren ympärysmaihin. Strategiana oli kaikissa maissa tuottaa paikallista energiaa paikallisiin tarpeisiin ja samalla lisätä maiden energiaomavaraisuutta. Myöhemmin 2000-luvulla mukaan tuli öljyä korvaava pelletti ja sen käytön tunnetuksi tekeminen Suomessa. Energiaturpeen käyttö kaukolämmön tuotannossa ja teollisuudessa muotoutui energiavarojen hankinta- ja ympäristösyistä puun ja turpeen yhteiskäytöksi. Puu-turveseos korvaa edelleen monin paikoin kivihiilen käyttöä. Toiminta on siitä vakiintunut nykymuotoiseksi ja monipuoliseksi liiketoiminnaksi. Koko Vapon historian ajan liiketoiminnan uudistuminen ajan tarpeisiin sekä energiaomavaraisuuden parantaminen ovat olleet ja ovat edelleenkin tärkeä tehtävämme. Viime vuosina keskustelu turpeesta on julkisuudessa ollut kriittistä ja jokseenkin värittynyttä. Erityisesti on haluttu laittaa vesiensuojelu ja luontoarvot vastakkain turpeen tuotannon kanssa. Kuitenkin turveala on tehnyt paljon oman ympäristönsuojelunsa kehittämiseksi. Olemme haja-asutusalueen elinkeinoista se, jota valvotaan analyysien sekä tutkimusten mukaan. Emme käytä lisäaineita tuotannossamme. Uutta aluetta perustettaessa selvitämme, mitä luontoarvoja alueelta löytyy, minkä tyyppiseen vesistöön valumavedet laskevat ja mitä vaikutuksia toiminnallamme on lähiympäristölle. Erittäin myönteistä on se, että asiakkaat puhuvat turpeen puolesta. Energiaturpeen avulla saadaan puuenergian käyttöä aidosti lisättyä ja puu-turveseos korvaa kivihiiltä. Jatkossakin tämä polttoaineseos on ainakin miljoonan suomalaisen kodin lämmittämisessä tärkeä polttoaine. Lisäksi turvetta käytetään vihanneksia ja kukkia tuottavilla puutarhoilla sekä kasvualustana että polttoaineena. Maatilat käyttävät turvetta kuivikkeena ja saavat turvelannasta arvokasta ravinnelisää pelloille. Samalla karjatalouden vesistökuormitus vähenee. Turvetta käytetään myös kylpyturpeena, öljyvahinkojen torjunnassa, kosmetiikan valmistuksessa sekä tekstiileissä. Samaan aikaan hyödyntämisen ulkopuolella olevat turvevarat kasvavat ja varastoivat ilmaston kannalta tärkeää hiilidioksidia. On myös hyvä muistaa, että turpeen kuljetusketju on lyhyt esimerkiksi kivihiilen verrattuna. Turpeesta on siis moneksi ja kaikki sen avulla saatu hyöty ja työpaikat vahvistavat kansantalouttamme ja paikallisena luonnonvarana turve on kriisiaikoinakin käytettävissämme. Me vapolaiset hyödynnämme sitä yhteiskunnan tarpeisiin ja sen haluamalla tavalla. Turve on siis vahvasti mukana jokaisen suomalaisen arkipäivässä. Onhan kyse lämmöstä, valosta, ruoasta ja hyvinvoinnista. Vapo Oy:n toimitusjohtaja Matti Hilli. Suosta voimaa ja lämpöä 6
Matti Hilli, Managing Director Pe at h a s been pa r t o f t h e everyday life o f t h e Fi n n s f o r 70 y e a r s For 70 years, Vapo Oy and its predecessors have been working to secure Finland s energy supplies. Along the way there have been highlights, crises and of course routine, day-to-day work. First a government body and then a limited company, it all began during the Second World War, when the job of the Finnish State Railways Fuel Office was to procure firewood to heat government facilities. At its peak, this wartime procurement activity employed up to 30,000 men and over 11,000 horses. The war had closed the borders and fuel had to be sourced within Finland. Therefore self-sufficiency in energy supplies was high and the Fuel Office had an important role in keeping it that way. The post-war period was a time of reconstruction and rapid industrialization. At the same time energy usage became dominated by oil. Bilateral trade with the Soviet Union was one of the reasons for this. Goods were exchanged for oil. In 1945 our organization changed its name to the Finnish State Fuel Office (Vapo). By 1963 the railways were largely diesel-powered, and therefore Vapo was separated from the State Railways (VR), and its main function was now strategic liquid fuel reserves and energy supplies in times of crisis. When the international energy crisis broke out at the turn of the 1970s, Finland was precariously dependent on imported energy. Higher imported energy prices and energy shortages were quickly reflected in the everyday life of the Finns. Energy-saving measures were introduced and it was considered essential to make greater use of domestic sources of energy. And so the government turned to Vapo to develop peat as an energy source. The technology and methods were unknown and all the skills had to be acquired very quickly to meet the ambitious production targets set by the government. The whole of the 1970s was taken up by the launching and Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 7
development of peat production and making peat known as a product. Big changes in the management of environmental matters dominated the 1980s. New legislation and official guidelines made the processing of peat production permits the demanding procedure it is today affecting every peatland. The biggest business-related changes in the 1980s had to do with the commissioning of Vapo s first power plants. Our objective was to raise the degree of processing. Vapo s own energy generation increased further in the 1990s and at the same time new production chains for both wood energy and energy crops were developed. The company s sawmills were upgraded to make them more efficient. Vapo Biotech, a new unit specializing in environmental rehabilitation and waste processing, started up. International expansion brought the start of business operations in Sweden in the 1990s. Later on the company expanded to other countries round the Baltic Sea. In all countries the strategy was to generate local energy for local needs and at the same time to increase the countries energy self-sufficiency. Pellets, and the range of pellet applications, were introduced to the Finnish market later in the 2000s. Pellets are a substitute for oil. For energy resource procurement and environmental reasons, energy peat usage in district heat generation and industry developed into combined wood and peat usage. Many locations still substitute coal with a mixture of wood and peat. From there, the business has consolidated in its present diverse form. Throughout Vapo s history, adapting the business to the needs of the time and improving energy self-sufficiency have been and still are our important task. The recent public debate surrounding peat has been critical and to some extent biased. In particular, there has been a desire to portray watercourse protection, natural values and peat as being in conflict. The peat sector, however, has done much to improve its own environmental protection. Amongst livelihoods in sparsely populated areas, ours is the one that is subjected to monitoring by analyses and studies. We do not use any fertilizers or additives in our production. When a new area is taken into production we thoroughly investigate what natural values there are in the area, what type of a watercourse the run-off water will flow into and what impacts our activity will have on the immediate vicinity. Our customers speak highly of peat, which is very positive. Energy peat contributes to a genuine increase in wood energy usage and a wood-peat mixture can replace coal. The mixture will continue to be an important fuel heating the homes of upwards of a million Finns. Peat is also used by horticultural producers, both as growing medium and as fuel, to grow vegetables and flowers. Farms use peat as animal litter, whilst peat manure is a valuable source of extra nutrients to spread on fields. In the process, the watercourse load from animal husbandry is also reduced. Further applications include balneological peat, preventing oil slicks, manufacturing cosmetics and textiles. At the same time untapped peat stocks are increasing, whilst helping the atmosphere by sequestering carbon dioxide. It should also be borne in mind that peat transport chains are short compared to those for coal, for example. Peat, then, has many uses and all the benefit and employment derived from it boost our economy. As a local natural resource, peat will also be available in times of crisis. We at Vapo are putting peat to work, meeting the needs and wants of society at all times. Peat, therefore, is very much a part of the day-to-day life of all Finns. It provides heat, light, food and prosperity. Suosta voimaa ja lämpöä 8
FT Esa Ruuskanen Es i p u he Tämän työn perimmäisenä tavoitteena on tarkastella turvetta osana Suomen energiahuoltoa ja -politiikkaa 1940-luvulta tähän päivään saakka. Työn suuntaviivoista sovittiin yhteisymmärryksessä Vapo Oy:n toimitusjohtaja Matti Hillin ja ympäristöjohtaja Pirkko Selinin kanssa käydyissä neuvotteluissa vuoden alussa 2008. Neuvotteluissa todettiin, ettei teosta kirjoiteta Vapo Oy:n vaan objektiivisuuteen pyrkivän, kriittisen historiantutkimuksen ehdoin. Vapo Oy avasi arkistonsa täysin vapaaseen käyttöön ja avusti laajan haastatteluprojektin toteutuksessa. Työn lähtökohtana on selkeä aukko tutkimuksessa. Turvetta ei ole käsitelty energiapolitiikan tutkimuksissa kuin reunaviitteenä, vaikka kyse on Suomen energiajärjestelmälle ja huoltovarmuudelle merkittävästä kotimaisesta luonnonvarasta. Turpeen osuus maamme kokonaisenergiankulutuksesta on ollut 1980 2000 -luvuilla noin 4 6 %. Kaukolämmön tuotannossa turpeen osuus on ollut huomattavasti suurempi, noin 17 20 %. Monien Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomen kaupunkien, esimerkiksi Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Rovaniemen, Seinäjoen ja Tampereen, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto on perustunut 1970-luvulta lähtien energiaturpeen käytölle. Turve on lisäksi tärkeä prosessiteollisuuden sekä paikallisen lämmöntuotannon polttoaine. Turve tukee myös puun energiakäyttöä. Puu-turveseoksella lämpiää noin miljoonan suomalaisen koti. Turpeen energiakäytöllä on Euroopassa satojen vuosien historia. Suomessa turvetta on käytetty polttoaineena 1800-luvun lopulta lähtien, milloin enemmän ja milloin vähemmän. Yhdistävänä tekijänä turpeen energiakäyttöä suosiville kausille on ollut huoli energiaomavaraisuudesta. Tuotantoteknologia on kehittynyt varsin nopeasti 1970 2000 -luvuilla. Vapo Oy on nykyään maailman johtavia turvetuotantokoneiden suunnittelijoita ja valmistajia. Turpeen energiakäytön vaikutusta on myös ollut, että suomalainen leijupolttoteknologia edustaa maailman huippua yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa. Turpeen energiakäytön poliittiset edellytykset ovat vaihdelleet huomattavasti. Milloin energiapolitiikkaa on hallinnut turvallisuuspolitiikka, talouspolitiikka, ympä- Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 9
Suosta voimaa ja lämpöä 10
ristöpolitiikka tai ilmastopolitiikka. Viisain ja pitkäkestoisin energiapolitiikka huomioi nuo kaikki. Voin kiittää vilpittömästi siitä, että työn alussa sovittuja pelisääntöjä kunnioitettiin loppuun asti. Käytännön työssä tutkijaa on avustanut historiatoimikunta, jossa ovat olleet mukana Vapo Oy:stä toimitusjohtaja Matti Hilli, kehitysjohtaja Kari Mutka, entinen tutkimusjohtaja Timo Nyrönen, ympäristöjohtaja Pirkko Selin ja entinen toimialajohtaja Seppo Sänkiaho sekä Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitokselta professori Jari Ojala. Työn oikolukijana on toiminut Vapo Oy:n entinen viestintäpäällikkö Onerva Hintikka. Osoitan lämpimät kiitokset heille kaikille. Erikseen kiitän Pirkko Seliniä ponnisteluista työn hyväksi. Työtä ovat tukeneet Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen opiskelijatyönä toteutetut haastattelut vuosina 2007 2008. Kiitos Jari Ojalalle ja Pirjo Korkiakankaalle haastattelujen organisoimisesta, haastattelijoina toimineille opiskelijoille, haastateltaville ja Jukka Kinnaslammelle työtä tukevasta gradusta. Haluan kiittää erikseen niitä henkilöitä, joita minulla oli kunnia haastatella. Lämpimät kiitokset taitosta vastanneelle Juho Jäppiselle, kääntäjä Andrew Lightfootille ja Vapo Oy:ssä monia käytännön asioita hoitaneelle Leena Hakuliselle. Omistan kirjan puolisolleni Anna-Marialle sekä lapsilleni Hanna-Sofialle ja Joonalle. Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 11
Turve Suomen energiajärjestelmässä ennen öljykriisiä 15 Vanha polttoaine 15 Suomen turveteollisuuden ensimmäinen läpimurto 17 hy d r o t u r v e 21 Turve ei pärjää kivihiilelle ja öljylle 22 Turveteollisuusliitto 25 Hakkaraisen komitea alustaa turpeen toista tulemista 27 Valtiolla on Vapolle uusi tehtävä 29 ha l ko-va p o 32 Pe at a s a n En e r g y So u r c e b e f o r e t h e Fi r s t Oil Crisis 34 Energiapolitiikka ja energiahuolto säädellyssä taloudessa 37 Kallistunut öljy, kytkös kansainvälisiin järjestelmiin ja energiapolitiikan synty 37 kasvusta tinkimättä 42 Turpeestako kotimainen pelastaja 43 miten kaiken olisi pitänyt mennä ilman öljykriisiä 46 Regulaatio työntövoimaksi 48 Turvetuotantopinta-ala moninkertaistuu 51 soiden valmistelu turvetuotantoon 54 1970 80 -lukujen turvetutkimusohjelmat 61 geologian tutkimuslaitos tutki turvevarat 63 vanhat turvetutkimusohjelmat 65 Sääntely purkautuu 71 Va lt i o n polttoainekeskus yhtiöitetään 71 Vapo Oy:n organisaatiouudistus 77 Turvetuotantotöissä siirrytään urakkamalliin 82 haapaveden turvelauhdevoimalaitos 88 Turve 1990 2000 -lukujen energiastrategioissa 90 Energiaturpeen käyttö Irlannissa, Ruotsissa ja Baltian maissa 1970 2010 99 1990 2000-lukujen turvetutkimusohjelmat 104 Turve Suomen huoltovarmuudessa 107 metsäliitto Vapo Oy:n osakkaana 108 Finnish Energy Policy and Peat as a Source of Energy 111 Suosta voimaa ja lämpöä 12
Energiaturve, ympäristönsuojelu ja ympäristötietoisuus 117 Tuotannon ja luonnonsuojelun välisten ristiriitojen alku 117 soidensuojeluohjelmat 122 Ympäristöluvat turvetuotannon sääntelijäksi 126 Turvetuotannon vesiensuojelun kehitys 130 Näkökulma kääntyy polton päästöihin 136 IPCC:n polton päästökerroin 142 Elinkaarianalyysit ja elinkaarimallille perustuvat tutkimukset 145 Peat as a Source of Energy: Environmental Awareness and Environmental Protection 150 Turpeen kaupalliset markkinat 155 Turve nousee kilpailijaksi polttoainemarkkinoilla 155 Palaturvetuotannon kehittyminen 161 Vapo Oy lähtee mukaan lämpöliiketoimintaan 164 Jalostustoiminnan laajentaminen kasvu- ja ympäristöturpeisiin 168 Kansainvälistyvät turvemarkkinat 175 Vapo Oy:n ja turveteollisuuden maine 2000-luvulla 181 The Energy Peat Market in Finland 185 Ulkomaisen turvetuotantoteknologian jäljittelijästä maailman johtavaksi turveteknologiamaaksi 189 Turveteollisuusliiton kehitystyö 1940 1960 -luvuilla 189 Vapo ottaa vetovastuun ja Neuvostoliitto-yhteistyö vahvistuu 193 Konekauppa hiipuu yhteistyön luonne muuttuu 198 Suomesta k e h i t t y i t u r v e t e k n o l o g i a n h u i p p u o s a a j a 201 Koneiden vientiä ja kansainvälisiä kehitysprojekteja 204 Developments in Peat Harvesting Technology in Finland 207 Kirjassa käytetyt lyhenteet 209 Viitteet 210 Lähteet ja kirjallisuus 216 Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 13
Suosta voimaa ja lämpöä 14
Tu r v e Su o m e n energiajärjestelmässä ennen öljykriisiä Vanha polttoaine Pistoturve on satoja vuosia vanha polttoaine, jota käytettiin lämmitykseen muun muassa 1600 1800-lukujen Alankomaissa ja Iso-Britanniassa. Kuvassa Aitonevan turvekenttä vuonna 1941. Johtaja katsoo, kuinka työ on edennyt. Lump peat is a centuries-old fuel that was used for heating, e.g. in the Netherlands and Great Britain from the 17th to the 19th centuries. The picture shows a peat field at Aitoneva in 1941. A foreman inspects progress at the site. Turpeen energiakäytöllä on pitkä historia. Irlannissa turvetta on todistettavasti käytetty kotitalouksien energianlähteenä 700-luvulta lähtien, ja turpeesta tuli maan pääpolttoaine puuvarojen ehtymisen seurauksena 1600 1700 -luvuilla. 1 Monet tutkimukset osoittavat, että turve kohosi merkittäväksi polttoaineeksi myös 1600 1800 -lukujen Alankomaissa ja Iso-Britanniassa, kun niissä siirryttiin manufaktuuriteollisuuteen. Turpeesta tuli siten myös teollisen tuotannon eikä vain kotitalouksien lämmön lähde. 2 Erityisen hyödylliseksi polttoturve 3 koettiin rautaruukeissa, panimoissa ja keramiikkapajoissa. 4 Koneellisen polttoturvetuotannon alkuna pidetään vuotta 1859, jolloin saksalainen Weber keksi turvepuristimen, jolla voitiin tuottaa viisi tonnia kuivattua turvetta tunnissa. Koneellinen polttoturvetuotanto levisi muutamassa vuodessa Preussiin, Unkariin ja Venäjälle, joissa turvetta käytettiin alkuun sokeriteollisuuden lämmön- ja höyryn lähteenä. Saksalainen turveteknologia oli 1800-luvulla niin ylivoimaista, ettei sille löytynyt haastajaa. Perinteisemmissä turvemaissa Irlannissa, Ruotsissa ja Norjassa turve nostettiin vielä 1800-luvun lopulla käsivoimin ja käytettiin pääosin kotitalouksissa. 5 Yhdysvaltojen itärannikolla kokeiltiin turpeen koneellista nostamista ja puristamista 1800-luvun puolivälistä lähtien. Turve oli siellä kuitenkin kriisiaikojen polttoaine (sisällissota, kivihiilikaivosten lakot) ja tuotanto tyrehtyi heti kivihiilen saannin varmistuttua. Kriisiaikojen polttoainehuollon epävarmuudet johtivat kuitenkin siihen, että turpeen polttoainekäyttöä alettiin tutkia itärannikon yliopistoissa, kuten Massachusetts Institute of Technology:ssa (MIT) ja Yale:ssa. Nämä tutkimukset olivat hyvin edistyksellisiä. Niissä mm. huomattiin, että kivihiileen verrattuna vähärikkisemmän turpeen poltto edistää kattiloiden kestävyyttä ja turpeella saadaan erittäin tehokkaasti höyryä teollisuuskäyttöön. 6 Myös Saksassa ja Venäjällä syntyi polttoturpeen tie- Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 15
teellistä tutkimusta, jonka ansiosta metalliteollisuus ryhtyi käyttämään puristettua turvetta koksin tapaan. Samanaikaisesti lisääntyi tietoisuus turpeen tuotannon sivutuotteista kuten tervasta, metyylialkoholista ja ammoniakista. Venäjän keisarikunta oli tiettävästi ensimmäisiä valtioita, joka hyväksyi turpeen standardisoiduksi polttoaineeksi 1900-luvun alussa. Venäjällä tuotettiin polttoturvetta 1900-luvun alussa huikeat 4 miljoonaa tonnia, kun vastaava luku oli Saksassa 2 miljoonaa tonnia, Hollannissa 1 miljoonaa tonnia, Ruotsissa ja Norjassa 1 miljoonaa tonnia ja Irlannissa ja Tanskassa yhteensä 1 miljoonaa tonnia. 7 1900-luku ei ollut kuitenkaan turpeen vaan kivihiilen ja öljyn voittokulkua. Turve jäi paikallisesti käytetyksi polttoaineeksi, kun kivihiilen ja raakaöljyn ympärille syntyivät kasvavat maailmanmarkkinat. Öljyn voittokulku oli paljolti yhteydessä meri- ja maantieliikenteen voimankäyttöteknologian kehittymiseen ja yhteen yksittäiseen keksintöön, polttomoottoriin. Kivihiilen käyttöä lisäsivät metalliteollisuuden laajentuminen, talokohtaisten keskuslämmityskattiloiden yleistyminen ja liikenteen uudet keksinnöt höyrylaivat ja höyryveturit. Kivihiilen markkinat olivat jo 1800-luvun lopulla niin laajat, että sen viennistä tuli kannattavaa liiketoimintaa. Saksassa, jossa koneellinen polttoturvetuotanto varsinaisesti alkoi, siirryttiin yhä enemmän kivihiileen tai maakaasuun 1900-luvulla. Vanhoista turvevoimaloista toimi 1960-luvulla enää Rühle. Wiesmoore oli siirtynyt maakaasuun jo 1950-luvun lopulla. 8 Vaikka kivihiili ja öljy valtasivat 1900-luvulla globalisoituvia polttoainemarkkinoita teollisuudessa ja liikenteessä sekä kiinteistöjen kaukolämmityksessä, turpeelle syntyivät vahvat paikalliset markkinat sähkön ja lämmön tuotannossa Neuvostoliitossa, Virossa ja Irlannissa. Voimalaitosten kattilat rakennettiin joko pöly- tai arinapolttoteknologialle ja käytetty polttoaine oli jyrsinturvetta. 9 Turpeen käyttö sähkö- ja lämpövoimaloiden polttoaineena alkoi 1900-luvun alkupuolella. Viron ensimmäinen turvekäyttöinen lämpövoimala otettiin käyttöön jo vuonna 1918. 10 Irlannin tasavallan ensimmäinen turvelämpövoimala avattiin Portarlingtonissa vuonna 1949. Irlannin valtion turveyhtiö Bord na Mona ja kansallinen sähköyhtiö ESB rakennuttivat useita pölypolttoteknologialla toimivia turvevoimaloita 1950 60 -luvuilla. 11 1960-luvulla jopa 35 % Irlannin sähkövoimasta tuotettiin turpeella. 12 Turpeen hyötykäytön todellinen jättiläinen oli 1920 1960 -luvuilla Neuvostoliitto, joka tuotti suurimmillaan 95 % maailman turpeesta (noin 70 milj. tonnia vuodessa). Siitä noin 2/3 jalostettiin maanparannusturpeeksi ja noin 1/3 käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon. 13 1960-luvun loppupuolen viisivuotissuunnitelmassa tosin vedettiin suuntaviivoja polttoturpeen lähitulevaisuudessa syrjäyttävälle ratkaisulle, maakaasulle, jonka putkiverkostoa rakennettiin Neuvostoliiton kaupunkien talous- ja lämmitystarkoituksia varten. Tuolloin asetettu linja purkautui vasta kapitalismiin siirtyneessä Venäjän federaatiossa, joka alkoi hakea maakaasusta lähinnä vientituloja. 14 Kun Venäjän federaation alueilla haettiin 2000-luvun alussa paikallisille polttoaineille, turpeelle ja puulle, perustuvia ratkaisuja, tietous turpeen käytöstä oli päässyt pitkälti unohtumaan. 15 Polttoturvetta sähkön ja lämmön tuotannossaan käyttäville maille oli yhteistä, että voimalaitokset rakennettiin suoalueiden läheisyyteen. 1900-luvun alkupuolen liikenneoloissa kuljetuskustannukset nousivat muuten liian suuriksi ja turve menetti sen jälkeen edullisuusvalttinsa kivihiileen ja raskaaseen polttoöljyyn verrattuna. Suosta voimaa ja lämpöä 16
Suomen turveteollisuuden ensimmäinen läpimurto Työvoimavaltainen turvetuotantokenttä Aitonevalla sota-aikana. Turpeen merkitys energiahuoltovarmuudessa kasvoi, kun kivihiilen ja öljyn tuonti tyrehtyi. A labour-intensive peat production field at Aitoneva in wartime. As imports of coal and oil dried up, peat became more important for security of supply reasons. Hollantilaisten ja englantilaisten manufaktuurien polttoturvekokeiluista levisi 1600-luvulla tietoa myös Ruotsin valtakuntaan, joka oli kasvamassa eurooppalaisittain suureksi raudan tuottajaksi. Suomen puolella rautaruukit tukeutuivat energianlähteinä vesivoimaan tai puuhun. Vaihtoehdon polttopuulle esitteli vuonna 1679 Jacob Foenander, joka ilmiselvästi hollantilaisista tai englantilaisista kokeiluista tietoisena toivoi Turun akatemiassa hy- väksytyssä väitöskirjassaan, että jos myös meillä voitaisiin käyttää polttoturvetta hyväksi rautatehtaissa ja ottaa käyttöön polttoaineena, se ei johtaisi ainoastaan maan metsien säästämiseen, vaan voisi myös luotettavien tietojen ja kokemuksen perusteella saada aikaan rautamalmien sulatuksessa raudantuotantoon monen prosentin lisäyksen. Foenanderin ajatukset eivät kuitenkaan herättäneet Suomessa vastakaikua. Yhtenä syynä on pidetty koneel- Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 17
listen nosto- ja puristusmenetelmien kehittymättömyyttä. 16 Toisaalta Suomessa ei kärsitty samalla lailla puuvarojen niukkenemisesta kuin tiheään asutuissa Hollannissa ja Englannissa, joiden oli suorastaan pakko löytää puun korvaavia polttoaineita. Saksalaiset turvetuotantokoneiden innovaatiot houkuttelivat muutamia suomalaisyrityksiäkin kokeilemaan turvetta polttoaineena 1800-luvun jälkipuolella. Värtsilän rautatehdas toimi vuodesta 1876 lähtien polttoturpeen voimalla. Samanlaisia manufaktuureja oli myös Taalintehtaalla ja Åminneforsissa. Myös Vaasan Puuvillakehräämö Oy käytti höyryntuotannossaan polttoturvetta. Teollisuuden polttoainetilausten varaan syntyivät myös Suomen ensimmäiset turpeentuottajayritykset: Röisuon turvetehdas Loviisan lähellä, Tampereen Finlaysonin laitos Lamminrahkalla ja Bränntorvkonsortiet i Wasa Pynttärinsuolla. Niiden tuotantovolyymit jäivät kuitenkin kauas emomaa Venäjästä. Suomessa tuotettiin 1800-luvulla yhteensä vain 9 200 tonnia polttoturvetta, mikä oli 0,2 % Venäjän vuotuisesta tuotannosta. 17 Vaikka Teollisuushallitus ja Suomen Suoviljelysyhdistys kannattivat Senaatin Kauppa- ja teollisuustoimikunnalle esittämässään kannanotossa polttoturpeen käyttöä, sen vuosituotanto jäi Suomessa 1900-luvun alussa alle 10 000 tonniin. 18 Moottoriajoneuvojen läpimurto 1920-luvulla viritti Suomessa keskustelua siitä, miten liikenteen polttoaineiden saanti voitaisiin turvata kotimaisin keinoin. Tutkimusta tehtiin turpeesta ja puusta valmistettavien synteettisten polttoaineiden hyväksi ja laboratoriokokeet todettiin onnistuneiksi, mutta Suomesta puuttuivat riittävät pääomat ja turpeen tuotannon jatkuvuus. Tuolloisilla menetelmillä turve todettiin liian kalliiksi raaka-aineeksi liikenteen polttoaineille. 19 Liikenteen polttoainekäyttö toteutui turpeen osalta vain rautateillä. Aloite tähän oli lähtöisin Suomen Suoviljelysyhdistykseltä, Voima- ja Polttoainetaloudellisel- ta yhdistykseltä (Ekono) ja Suomalaisten Teknikkojen Seuralta, jotka esittivät vuonna 1921 turvevarojen kartoittamista 5 km säteellä rautateistä. Turvetta oli kokeiltu vetureiden voimanlähteenä mm. USA:ssa, Saksassa ja Englannissa. Aloite ei johtanut laajempaan polttoturpeen käyttöön Suomen rautateillä, ja vuosituotanto jäi 1920 1930 -luvuilla noin 3 600 7 600 tonniin. 20 Polttoturve ei kyennyt Suomessa läpimurtoon 1900-luvun alkupuolella. Tämä johtui paljolti siitä, että Suomen suot tunnettiin heikosti ja Suomessa oli rajattomilta näyttävät puuvarat ja tottumusta niiden energiakäyttöön sekä kotitalouksissa että puunjalostusteollisuudessa, joka oppi varhain myös tähteiden pääasiassa kuorten arvon höyryn tuotannossa. Suomi pysyikin energiantuotannossaan erittäin puuvaltaisena maana aina 1960-luvun alkupuolelle saakka (Kaavio 1). Sähköntuotannossaan Suomi kasvatti 1920-luvulta lähtien vesivoiman osuutta. Monet arvelivat 1920-luvun lopulla, että tuolloin Euroopan suurimman vesivoimalan, PJ 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1885 1895 Ka av i o 1. Fossiilisten p o lt t o a i ne i de n ja turpeen k ä y t t ö ja polttopuun hakkuu Suomessa 1885 2005 1905 1915 1920 1930 1940 Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö PJ 1950 1960 1970 1980 1990 Polttopuun hakkuu Milj. m3 2000 Lähde: http://www.stat.fi/tup/suomi90/maaliskuu.html, Luettu 21.10.2008. Figure 1. Consumption of Fossil Fuels and Peat (PJ) and Firewood Cuttings (Million m³) in Finland, 1885 2005. 30 25 20 15 10 5 0 Milj. m 3 Suosta voimaa ja lämpöä 18
Kuvio 1. Sähkön hankinta Suomessa 1960 ja 2005 Vesivoima 59 % 1960 Ydinvoima 26 % 2005 Lauhdutusvoima 6 % Vesivoima 16 % Lauhdutusvoima 18 % Nettotuonti 5 % Yhteistuotanto teoll. 18 % Yhteistuotanto teoll. 13 % Yhteistuotanto kaukol. 18 % Nettotuonti 20 % Lähde: http://www.stat.fi/tup/suomi90/maaliskuu.html, Luettu 21.10.2008. Diagram 1. Electricity Generation by Source in Finland in 1960 and 2005. 2 000 000 1 800 000 1 600 000 1 400 000 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 0 Imatran voimalaitoksen, teho riittäisi täyttämään Suomen sähköntarpeet vuosikymmeniksi. 1940 50 -luvuilla lisäksi osat Oulu- ja Kemijoesta valjastettiin sähköntuotannolle. 21 Korkeasta energiantuotannon omavaraisuusasteesta huolimatta tuontipolttoaineiden, kivihiilen, koksin ja öl- Kaavio 2. Polttoaineiden tuonti Suomeen 1920 1949 (tonnia) 1920 1924 1925 1929 1930 1934 1935 1939 1940 1944 1945 1949 Kivihiili (Coal) Koksi (Coke) Bensiini (Petroleum) Petroli (Kerosene) Lähde: Polttoainekomitean mietintö 1950. Figure 2. Imports of Fuels in Finland (tons), 1920 1949. jyn, osuudet alkoivat kasvaa huomattavasti 1920 1930 -luvuilla (Kaavio 2). Tuontiriippuvuuden kasvu katkesi toiseen maailmansotaan ja sen synnyttämään tuontipolttoaineiden säännöstelyyn. Kotimaiset polttoaineet nousivat huoltovarmuuden osalta arvoon arvaamattomaan. Talvisodan polttoainepulan kokemuksista viisastuneena valtioneuvosto määräsi vuoden 1941 alussa Geologisen toimikunnan (nykyinen GTK) toimialaan myös turvetutkimukset ja palkkasi työn vetäjäksi turvegeologin nimekkeellä FT Martti Salmen. Salmi suoritti apulaisineen kokeita Parkanossa ja Kihniössä, joissa paljastuivat Aitonevan huomattavat turvevarannot. Suon hyödyntämistä pidettiin kannattavana, koska se sijaitsi lähellä rautatietä ja sähkölinjoja. Turveteollisuuden keskusvaliokunnan ehdotuksesta perustettiin vuonna 1943 valtioenemmistöinen turveyhtiö Suo Oy, jonka vähemmistöomistajiksi houkuteltiin Veitsiluoto Oy, Enso-Gutzeit Oy sekä Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy (myöhemmin Kemira Oy). Käsivoimin tuotettu palaturve toimitettiin sotavuosina etupäässä VR:lle vetureiden polttoaineeksi. 22 VR olikin suurin polttoturpeen käyttäjä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, jolloin sillä oli 52 70 turvekäyttöistä Turve Suomen energiapolitiikassa 1940 2010 19
veturia. Palaturve kattoi noin 5 % VR:n kokonaispolttoainekulutuksesta. 23 Turpeelle olisivat olleet olemassa jo sota-aikana varsin suotuisat markkinat, mutta tuotanto ei lähtenyt käyntiin. Syinä voi pitää työvoimapulaa, investointilainojen puutetta ja valtion keskittymistä puuhuollon turvaamiseen. 24 Kun kivihiilitoimitukset olivat ankarien tuonti- ja vientirajoitusten alaisia vielä jatkosodan jälkeisinä vuosina, valtiovalta rohkaisi kotimaisia yrittäjiä polttoturpeen koneelliseen tuotantoon. Keinoksi tuli vuonna 1945 säädetty laki polttoturpeen käytön edistämisestä, joka velvoitti valtion ostamaan valmistajilta takuueriä puun hinnalla, jos raaka-aine täytti tietyt kriteerit. Takuujärjestelmän puitteissa syntyi turveteollisuusyrityksiä, jotka olivat paikallisia ja kooltaan melko pieniä (Taulukko 1). Valtio puolestaan sitoutui käyttämään polttoturvetta itse, ja jopa ostamaan sitä tappiolla. 25 Turpeen ensimmäistä läpimurtoa 1940-luvulla edesauttoi kansainvälinen kriisi, toinen maailmansota, ja kivihiilen sekä koksin saannin vaikeutuminen useiksi vuosiksi sen jälkeenkin. Turpeen menestys sitoutui myöhemminkin paljolti siihen, millaisin ehdoin ja millaisella varmuudella kivihiiltä oli saatavilla Euroopan markkinoilta; lähinnä Saksasta, Puolasta ja Neuvostoliitosta pienaluksilla tai kotimaisilta suurtuojilta, jotka alkoivat rahdata 1970-luvulla kivihiiltä Australiasta, Kiinasta, Indonesiasta ja Etelä-Afrikasta saakka. Toisaalta turpeen menestys sitoutui myös polttoöljyn maailmanmarkkinahintojen ja toimitusvarmuuden kehitykseen. Globalisaation ensimmäinen aalto 1860-luvulta 1920-luvulle oli muokannut energiamarkkinoita siltä osin kansainvälisemmiksi, että kivihiilen ja raakaöljyn maailmanmarkkinahinnat alkoivat toimia referenssihintoina kotimaisillekin polttoaineille. Tämä kehitys oli sitä voimakkaampaa, mitä lähempänä käyttäjä oli satamia. Suomalainen turveteollisuus eli ja kuihtui vuosina 1945 53 subventioiden mukana. Takuujärjestelmän lakkauttaminen 26 vuonna 1953 oli samalla loppu useimmille polttoturpeen tuottamisesta ja myynnistä eläneille pienyrityksille. VR:n siirtyminen dieselkalustoon 1950-luvun lopulla vei jäljelle jääneiltä palaturpeen tuottajilta suurimman asiakkaan. Valtion polttoainehuollon suuntaviivoja vetänyt polttoainekomitea, johon kuuluivat mm. Metsähallituksen pääjohtaja Nils Osara, talousneuvos Helmer Lehti, tohtori Antero Piha, Ulkoasiainministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkö Gunnar Palmroth, ylijoh- Taulukko 1. Suomen suurimmat turveteollisuusyritykset vuosina 1948 1953 Toiminimi / Company Kuormauspaikka / Place Viimeinen takuuvuosi / Tuotanto, tonnia v.1948 49 / The last year of the price Production, tons quarantee 1. Suo Oy Aitoneva 1950 38 000 2. Pajarin polttoturve Pajari 1949 30 450 3. Kainaston Polttoturve Oy Survoneva 1953 15 500 4. Suomalainen Puu Oy Paltanen 1952 9 000 5. SOK Lapinneva 1950 7 648 6. Iiron Turve Kauhajoki 1953 7 050 7. Pohjanmaan Polttoturve Oy Myllymäki 1953 6 700 8. Loimaan Polttoturve Oy Ypäjä 1952 5 900 9. Kuortaneen Polttoturve Oy Niinimaa 1951 5 700 10. Polttoturvehankinta Oy Hiirola 1952 4 100 Lähde: Polttoainekomitean mietintö 1952. Table 1. Biggest Peat Producing Companies in Finland, 1948 1953. Suosta voimaa ja lämpöä 20