lilamaka@student.jyu.fi TIETOKONE JA TIETOVERKOT TYÖVÄLINEENÄ 16.4.2012
Sisällysluettelo 1 Tietokoneen kasaaminen... 1 1.1 Emolevyn asentaminen koteloon... 1 2 Emolevyn jumpperoinnin tarkastaminen... 3 2.1 Prosessorin kellotaajuuden säätäminen... 3 2.2 AGP-väylän nopeuden säätäminen... 4 2.3 Muita jumpperointeja... 4 3 Etupaneelin johtojen kytkeminen... 4 4 Prosessorin kiinnittäminen emolevyyn... 5 5 Muistin asentaminen... 6 6 Virtajohdot ja lisäkortit... 8 7 Kovalevyn, levykeaseman ja CD-ROM-aseman asentaminen... 9 i
1 Tietokoneen kasaaminen Koneen kasaaminen aloitetaan kokoamalla kaiken toiminnan keskus eli keskusyksikkö. Keskusyksikön suurimmat osat ovat kotelo ja emolevy. Emolevy tulee siis kiinni kotelon sisälle. Aivan ensimmäiseksi kotelosta on poistettava suoja. Kotelon suojan irrottaminen voi olla eniten voimaa vaativa toimenpide tietokoneen kokoamisessa. Kotelosuojan poistaminen on kotelokohtaista, mutta yleensä kotelon takapaneelista löytyy kiinnitysruuvit, joilla kotelosuoja on kiinnitetty kotelon runkoon. Ruuvien irrottamisen jälkeen kotelo saadaan irti vetämällä sitä joko eteenpäin tai taaksepäin. Joissakin koteloissa voi joutua poistamaan kotelon etupaneelin ennen kotelosuojan irrottamista tai kotelosta irtoavat pelkästään sivusuojat. Ohessa kuva avatusta kotelosta. Koteloon on kiinnitetty valmiiksi virtalähde, josta roikkuu muutamia oheislaitteisiin tulevia virtajohtoja. Johtoihin tullaan hieman myöhemmin asentamaan erilaisia laitteita, mutta tässä vaiheessa johdot kannattaa työntää syrjään. Kotelon sisällä on myös joukko ohuempia johtoja, jotka tulevat kotelon etupaneelista. Kotelo kannattaa kaataa kyljelleen seuraavan vaiheen eli emolevyn asentamisen ajaksi. 1.1 Emolevyn asentaminen koteloon Asennettavan emolevyn on oltava samantyyppinen kuin kotelo, koska emolevyllä oleville liitännöille pitää löytyä ulostulo kotelon takaseinämästä. Esimerkki emolevy on ATX-tyyppinen, jolta löytyy näppäimistöliitin, hiiriliitin ja rinnakkais- ja sarjaporttiliittimet. Kotelon takaosasta on siis löydyttävä näille liittimille vastaavat ulostulot, jollaiset löytyvät ainoastaan ATX-tyyppisestä kotelosta. Emolevyn kiinnittämiseen tarkoitetut ruuvit tulevat kotelon mukana, mutta muut tarvittavat osat tulevat emolevyn mukana. Emolevyn mukana tulee yksi tai kaksi IDE- 1
kaapelia, muutama ylimääräinen jumpperi ja emolevyn ohjekirja, joskaan niitä ei tarvita vielä emolevyn asentamisessa. Emolevyä kannattaa kokeilla paikalleen ennen sen varsinaista kiinnittämistä. Emolevyn sijoittuminen koteloon nähdään helposti vertaamalla emolevyllä olevia liitäntöjä kotelon takaosan ulostuloaukkoihin. Esimerkiksi näppäimistöliitännän kohdalta löytyy kotelosta usein valmis liittimen ulostuloaukko. Esimerkkitapauksessa ATX-emolevy sijoitetaan ATX-koteloon pystyasentoon, jolloin emolevyn lisäkorttipaikat ovat kotelon pohjalla. Kotelosta löytyy yleensä paljon ruuvipaikkoja, joten tarvittavat ruuvipaikat kannattaa merkitä valmiiksi, kun kokeillaan emolevyä kotelon sisään. Emolevyä kokeillessa kannattaa kiinnittää huomiota muistikampapaikkojen sijoittumiseen kotelossa. Joissakin tapauksissa muistikampapaikat ovat virtalähteen alla siten,että niihin on vaikea päästä käsiksi emolevyn ollessa paikoillaan. Tällöin muistikammat kannattaa laittaa emolevylle valmiiksi ennen emolevyn asentamista koteloon! Emolevyn kiinnittäminen koteloon tapahtuu kaksiosaisten ruuvien avulla. Ruuvien kantaosa (toinen pää on ruuvi toinen ruuvikanta) laitetaan kiinni kotelossa oleviin ruuvinreikiin. Emolevy asetetaan ruuvikantojen päälle siten, että kannat tulevat näkyville emolevyssä olevista rei'istä. Emolevyn ja kotelon väliin pitäisi jäädä vähän ilmaa, joten emolevy saa koskettaa koteloa ainoastaan ruuvikantojen kohdalta. Emolevy kiinnitetään ruuvikantojen varaan emolevyn läpi menevillä ruuveilla. Emolevyn kiinnittämisessä ei tarvitse käyttää voimaa! Ohessa kuva ATX-kotelosta, johon on kiinnitetty ATX-emolevy. Emolevyn kiinnittämiseen on olemassa muitakin tapoja. Kotelosta voi myös löytyä reiät isoille muovisille kiinnikkeille. Kiinnikkeet sijoitetaan ensin kotelossa oleviin reikiin ja tämän jälkeen emolevy painetaan kiinni kiinnikkeisiin. Kiinnikkeet lukitsevat emolevyn kiinni koteloon. Kiinnikkeet ovat muovisia, joten niiden kanssa 2
kannattaa olla varovainen, koska ne ovat helppoja rikkoutumaan. Emolevyn kiinnittäminen voi myös tapahtua edellä esitettyjen tapojen yhdistelmällä. Emolevyn korttipaikkoihin liitettävät laitteet tulevat ulos kotelon takaosassa olevista aukoista. Jos tiedetään etukäteen käytettävät korttipaikat, voidaan poistaa takalevyssä olevat suojat kyseisiltä kohdilta jo tässä vaiheessa. Suojat ehtii poistaa myös laitteiden asentamisen yhteydessä. 2 Emolevyn jumpperoinnin tarkastaminen Emolevyn mukana tulevassa ohjekirjassa on hyvin tarkat ohjeet emolevyn asentamisesta. Ohjekirjasta löytyy myös ohjeet emolevyn jumpperoimisesta. Jumpperit ovat siltauskytkimiä, joilla mahdollistetaan emolevyn asetuksien muokkaaminen. Esimerkiksi jumpperointi mahdollistaa eri nopeuksisten prosessorien toimiminen emolevyllä. Seuraavassa ohjeessa mainitaan muutamia jumpperointeja, joita ei hieman vanhemmista koneista löydy. Emolevyn ohjekirjasta löytyvät siis ohjeet erilaisten emolevyllä olevien jumpperointien tarkistamiseen. Joissakin uusissa koneissa jumpperointi tehdään ohjelmallisesti BIOSista, joten sitäkään ei aina tarvitse tehdä käsin. 2.1 Prosessorin kellotaajuuden säätäminen Kun prosessori ostetaan, saadaan jollakin tietyllä kellotaajuudella toimiva prosessori. Esimerkkitapauksessa ostetun prosessorin kellotaajuus on 400MHz. Samalle emolevylle voidaan kuitenkin asentaa prosessoreja, jotka toimivat toisella kellotaajuudella. Prosessorin nopeus määritellään emolevyllä ulkoisen väylän nopeuden ja erillisen kertoimen tulona. Emolevyn ohjekirjasta selviää millaisia mahdollisuuksia kellotaajuuden säätämisen on. Ohjekirjan mukaan prosessorin kellotaajuudeksi voi asettaa 400MHz kahdella eri tavalla. Esimerkiksi ulkoisen väylän kellotaajuudeksi voidaan asettaa 100MHz, jolloin kertoimeksi laitetaan 4, jolloin 3
tuloksi saadaan 400MHz. Nyt esimerkki koneessa on Celeron-prosessori, jonka ulkoisen väylän kellotaajuudeksi ei saa laittaa yli 66MHz. Tämän vuoksi edellinen yhdistelmä ei käy, vaan ulkoisen väylän kellotaajuudeksi joudutaan laittamaan 66MHz ja kertoimeksi muodostuu tällöin 6. Emolevyllä oleva oletusjumpperointi oli tarkoitettu 350MHz:n prosessorille, joten se ei kelvannut esimerkki prosessorille. Prosessori voidaan saada toimimaan myös ohjearvoa suuremmalla nopeudella vaihtelemalla ulkoisen väylän kellotaajuutta ja kerrointa sopivasti. Tällöin kyseessä on ylikellotus ja prosessorin käyttöikä voi lyhetä sen seurauksena roimasti. 2.2 AGP-väylän nopeuden säätäminen AGP-väylän nopeudelle löytyy emolevyltä oma jumpperointi, jolla säädetään AGPväylän nopeuden suhdetta ulkoisen väylän nopeuteen. AGP-väylä toimii 66 Mhz:n nopeudella, jolloin kerroinyhdistelmäksi muodostuu 1:1. 2.3 Muita jumpperointeja Joillakin emolevyillä voidaan myös säätää prosessorille tulevaa virran määrää. Eri prosessorit voivat tarvita eri määrän virtaa toimiakseen oikein. Virtajumpperoinnin kanssa kannattaa olla tarkkana, koska liika virta voi vahingoittaa prosessoria. Tarkemmat ohjeet prosessorin virran jumpperointiin löytyy emolevyn ohjekirjasta. Emolevyltä löytyy myös jumpperointi, joka mahdollistaa koneen käynnistämisen näppäimistöltä. Jumpperi on kaksi asentoinen, joista toisessa se on päällä ja toisessa taas ei. 3 Etupaneelin johtojen kytkeminen Etupaneelista tulee muutamia johtoja, jotka täytyy kytkeä kiinni emolevyyn. Emolevyn ohjekirjasta nähdään johtojen oikeat paikat emolevyllä. Johtojen liittimistä löytyy laitenimilyhenteet, joiden perusteella voidaan päätellä varsinainen laite, jossa johto on kiinni. Joskus laitenimet voivat olla myös erillisellä lapulla, joka 4 on kiinnitetty johtoihin. Jos etupaneelin johdot yhdistää emolevyyn väärin, niin
etupaneelin laitteet eivät toimi, mutta yleensä siitä ei tule sen suurempaa vahinkoa. Erilaisten virtajohtojen kanssa pitää kuitenkin olla aina varovainen, koska johto voi vioittua jos sen laittaa väärään paikkaan. 4 Prosessorin kiinnittäminen emolevyyn Prosessori1 kiinnitetään yleensä suoraan emolevyltä löytyvään kantaan. Esimerkkitapauksessa prosessori on kuitenkin kiinnitettävä erilliseen adapteriin, joka kiinnitetään emolevyyn. Prosessorin asentaminen adapterikorttiin vastaa hyvin pitkälle socket-kantaisen prosessorin kiinnittämistä emolevyyn Ennen prosessorin kiinnittämistä pitää avata prosessorin kannasta tai adapterista löytyvä vipu, jolla prosessori lukitaan paikalleen. Jos vipua ei löydy on prosessori kiinnitettävä jäähdytysritilän avulla emolevyyn. Prosessorin kiinnittämisessä pitää olla tarkkana, koska prosessorin liitinjalat ovat todella ohuita ja helposti taipuvia. Prosessori menee kuitenkin kantaansa tai adapteriin ilman suurempaa voimaa, mutta se on laitettava oikein päin. Prosessorin kantaa ja jalkoja kannattaa verrata toisiinsa ja vasta tämän jälkeen asentaa prosessori varovaisesti paikoilleen. Kun prosessori on kiinnitetty kantaan, niin se on lukittava paikoilleen. Prosessorin ollessa paikallaan se lukitaan kantaan vivulla, joka avattiin ennen prosessorin laittamista paikoilleen. Nyt prosessori on kiinni ja sen päälle pitää asentaa jäähdytysritilä tai tuuletin tai molemmat. Tuuletin jäähdyttää prosessoria, koska koneen ollessa käynnissä prosessori lämpenee voimakkaasti. Prosessorin ja tuuletinritilän väliin tulee yleensä jotakin lämpöä johtavaa ainetta. Joissakin tuulettimissa on valmiina tyyny, joka johtaa lämpöä, mutta jos sellaista ei ole pitää ostaa pii-tahnaa, joka ajaa saman asian. Jäähdytyskahva kiinnitetään emolevyyn erillisellä kiinnityskahvalla ja joissakin tapauksissa myös prosessorin kiinnittäminen tapahtuu jäähdytysritilän kiinnikkeiden avulla. Tuuletin kiinnitetään 1 Prosessori eli suoritin toteuttaa tietokoneohjelman konekielisiä ohjeita. Emolevy ja BIOS määräävät, mitkä suoritintyypit ovat sopivia. 5
lopuksi jäähdytysritilään ja sille etsitään virtaliitin emolevyltä tai sille voi tulla erillinen virtajohto etupaneelin kautta. Jos prosessori piti kiinnittää erilliselle adapterikortille, niin seuraavaksi kortti pitää kiinnittää emolevyllä sijaitsevalle korttipaikalle. Prosessorin saa laitettua paikkaansa ainoastaan oikein päin. Adapterikortti pitää kiinnittää hyvin emolevyyn, joten adapterikortin mukana tulee kiinnitystä varten erilliset kiinnikkeet. 5 Muistin asentaminen Seuraava vaihe on muistikampojen kiinnittäminen emolevylle. Konepaketin mukana tulevat muistikammat ovat yleensä oikeaa tyyppiä, joten muistikampoja ei tarvitse tutkailla sen enempää. Seuraavassa on kuitenkin lueteltu muutamia asioita, jotka kannattaa tarkistaa emolevyn manuaalista. Luetellut asiat koskevat erityisesti hieman uudempaa konetta. Etukäteen tarkistaminen helpottaa huomattavasti virheen metsästämistä, jos jokin ei satu toimimaan. Tarkemmat kuvaukset muistin lisäämiseen liittyvästä problematiikasta löytyvät kappaleesta muistin lisääminen. Ongelmien ilmetessä voi käyttää apuna kaaviota (Kuva 1). 1. Emolevyn muistikampaliitäntöjen tyyppi. Muistikampoja voi olla sekä SIMM-, että DIMM-tyyppistä. Hieman vanhemmissa emolevyissä voidaan lisätä sekä SIMM-, että DIMM-tyyppistä muistia tai pelkästään vain toista. 2. Muistikampojen kellotaajuus verrattuna ulkoisen väylän kellotaajuuteen. Ulkoiselle väylälle laitettava kellotaajuus ei saa olla suurempi kuin muistikampojen kellotaajuus. 3. Prosessorin bittisyys ja muistien bittisyys. Muistia on lisättävä kerrallaan prosessorin ulkoisen väylän leveyden verran. 4. Muistipiirien tyyppi. Tyyppejä on kolme erilaista FPM, EDO ja SDRAM, joista SDRAM on kirjoitushetkellä yleisin. 6
5. Muistin nopeus. Lisättävien muistien pitäisi olla yhtä nopeita. Muisti toimii aina hitaimman muistin nopeudella. 6. Pariteettibitti. Jos emolevyn ohjekirjassa ei ole mainintaa pariteettibitistä voi olla huoletta. 7. Muistikamman kannan ja muistipaikan materiaali. Esimerkkikoneeseen voidaan asentaa vain DIMM-muistikampoja, joissa on 168 pinniä. Muistin kellotaajuus on 100MHz, mutta ulkoisen väylän kellotaajuus on vain 66MHz, joten muisti on riittävän nopeaa. Emolevy voi toimia kuitenkin 100MHz:n kellotaajuudella, jolloin muistin on oltava 100MHz:stä. Celeron-prosessori on 64- bittinen ja DIMM-muistikampa on 64-bittinen, joten muistikampoja voidaan lisätä yksi kerrallaan. Muistipiirien tyyppi on SDRAM ja muistikamman koko on 128Mt. Kuva 1 Ensimmäinen muistikampa kiinnitetään ensimmäiseen muistipankkiin eli DIMM1 paikkaan. Yhden pankin muodostaa prosessorin ulkoisen väylän leveyden verran muistia eli tässä tapauksessa yksi muistikampa. Muistin asentaminen fyysisesti emolevylle vaatii hieman varovaisuutta. Muistikampapaikkojen kiinnikkeet voivat olla helposti särkyviä, joten kannatta välttää turhaa voiman käyttöä. 7
Esimerkkiemolevyssä muistipaikoissa on kiinnikkeet, jotka pitää avata ennen muistin lisäämistä. DIMM-muistikampaa ei voi laittaa väärinpäin muistipaikkaan. Muistikammat menevät paikoilleen painamalla niitä suoraan ylhäältä päin muistikampapaikkaan. Hieman vanhemmissa emolevyissä muistikampa pitää laittaa vinossa asennossa muistipaikkaan. Kun muistikampa on tukevasti kiinni, niin kiinnikkeet voi laittaa kiinni. Hieman vanhemmissa emolevyissä muistikampa pitää nostaa pystyasentoon vasta, kun se on kunnolla kiinni muistikampapaikassaan. Tällöin kannassa olevat lukitusvivut menevät paikoilleen. 6 Virtajohdot ja lisäkortit Emolevylle saadaan virta virtalähteestä tulevalla piuhalla. Emolevyn virtajohdoksi kelpaa ainoastaan yksi virtalähteestä tuleva johto. ATX-tyyppisissä emolevyissä virtajohtoa ei voi laittaa väärinpäin emolevylle, joten sen laittaminen on turvallista. Vanhemmissa BabyAT-tyyppisissä emolevyissä virtajohdon voi laittaa väärinpäin ja näin ollen sillä voi saada koneensa rikki. BabyAT-emolevyssä virtajohtoja on kaksi kappaletta ja ne pitää laittaa vierekkäin emolevylle. Emolevyn ohjekirjasta selviää miten päin johdot on laitettava, mutta hyvänä muistisääntönä voi pitää sitä, että laitaa liitinten mustat johdot vierekkäin. Viime kädessä asia kannattaa tarkistaa emolevyn ohjekirjasta, jos virtajohdon voi laittaa useammalla tavalla. Koneeseen voidaan lisätä erilaisia lisäkortteja koneessa oleville korttipaikoille. Oheisessa kuvassa nähdään koneessa olevat korttipaikat seuraavasti: Alinna emolevyllä olevista korttipaikoista ovat mustat ISA-korttipaikat. ISA-korttipaikkoihin voidaan liittää hitaita oheislaitteita, kuten esimerkiksi modeemi. Korttipaikan erottaa helposti siitä, että se on pisin emolevylle oleva korttipaikka ja sen tartuntapinnat ovat hyvin selvästi näkyvillä. Seuraavaksi tulevat valkeat PCIkorttipaikat, jotka ovat pikku hiljaa syrjäyttämässä ISA-korttipaikkoja. PCIkorttipaikat ovat huomattavasti nopeampia oheislaitteita varten kuin ISAkorttipaikat. Perinteisesti PCI-korttipaikkoihin on asennettu näytönohjaimia, mutta 8
Kuva 2 Linda Kauppinen nykyisin niihin asennetaan lähestulkoon kaikki tietokoneen sisäiset lisälaitteet. Ohessa olevassa kuvassa PCI-korttipaikkaan on asennettu verkkokortti ja äänikortti. Ylimpänä korttipaikkana emolevyllä on AGP-korttipaikka. AGP-korttipaikkaan liitetään AGP-väyläinen näytönohjainkortti. AGP-korttipaikka löytyy uudemmilta emolevyltä ja se mahdollistaa PCI-väyläistä näytönohjainta nopeamman näytön käsittelyn. Kortteja ei voi asentaa korttipaikkoihin väärin päin. Korttipaikkojen kohdalla on kotelossa suojaläpät, jotka pitää poistaa ennen korttien asentamista. Kortit pitää painaa kunnolla korttipaikkaansa ja kortti pitää kiinnittää koteloon ruuvilla, joka tulee kiinni kotelon sisäpuolelle takaseinään. Ruuvin kiinnittämisen jälkeen kannattaa korttia painaa vielä takareunalta, koska joillakin korteilla on taipumus nousta pois paikaltaan ruuvin kiinnittämisen jälkeen. Korttien sijoittelussa kannattaa huomata, että kortteja ei kannata tunkea liian lähekkäin. Joillakin korteilla voi olla sen verran korkeita komponentteja, että ne eivät mene vierekkäisille paikoille. Myös korteilla olevia jumppereita tai liitäntöjä voidaan joutua käyttämään jossakin välissä. Esimerkki tietokoneen äänikortista voidaan liittää CD-ROM-asemaan piuha, joka asennetaan usein vasta CD-ROM-aseman asentamisen yhteydessä. Piuhan voi toki laittaa äänikorttiin paikalleen ennen kortin asentamista. 7 Kovale vyn, levykeaseman ja CD-ROM- 9
aseman asentaminen Aluksi kannattaa ottaa kotelon etupaneelia pois paikaltaan, jos se on mahdollista. Etupaneeli voi lähteä pois paikaltaan vetämällä suoraan eteenpäin tai siinä voi olla ruuvikiinnitys. Kotelon etupaneelin alla on metallilevyt levyasemien paikoilla. Metallilevyt pitää ottaa pois ennen levyasemien asentamista. Ennen asemien kiinnittämistä kannattaa testata menevätkö asemat etupaneelin läpi. Jos ne menevät voi etupaneelin jättää asennuksen ajaksi pois, mutta jos ne eivät mene pitää etupaneeli kiinnittää takaisin ennen varsinaista asentamista. Etupaneelissa on muoviset suojaläpät, jotka voi poistaa tässä vaiheessa. Ennen CD-ROM-aseman ja kovalevyn kiinnittämistä pitää huomioida seuraavia asioita. 1. Laitetaanko kovalevy ja CD-ROM-asemat samaan IDE-kaapeliin vai laitetaanko ne kokonaan eri IDE-kaapeleihin. 2. CD-ROM-aseman ja kovalevyn jumpperointi pitää olla oikeanlainen. 3. Jos laitteet ovat samassa piuhassa on toinen oltava Isäntä (Master) ja toinen Orja (Slave). 4. Jos kumpikin laite on omassa piuhassa on jumpperoinnin oltava Yksi (Single) tai jollei sellaista vaihtoehtoa ole, niin Isäntä (Master). Laitteen jumpperointiohje löytyy yleensä laitteen pinnalta, takaseinämästä tai laitteen ohjekirjasta. Oheisessa kuvassa esimerkki jumpperointiohjeesta., joka löytyy kovalevyn päältä. Ohessa olevaa ohjetta on suurennettu paljon. Kun laitteiden jumpperointi on valmis, niin laitteet voidaan kiinnittää koteloon. CD- ROM-asema tarvitsee leveän laitepaikan kotelosta, jollainen löytyy kotelon yläosasta. CD-ROM-aseman voi sijoittaa esimerkiksi ylimpään paikkaan, jolloin muita laitteita voidaan asentaa sen alle. CD-ROM-asema työnnetään kotelon ulkopuolelta paikoilleen ja katsotaan, että laitteessa olevat ruuvipaikat tulevat kotelon sivuilta näkyville. Tämän jälkeen asema pitää ruuvata kiinni niin tiukkaan, ettei se heilu. Ennen aseman 10
laittamista kotelon sisään kannattaa tietysti kokeilla ruuvien sopivuutta. CD-ROMaseman syvyyttä kannattaa testata etupaneelin avulla ennen aseman lopullista kiinnittämistä. Kovalevy asennetaan samalla tavoin kuin CD-ROM-asema, mutta kovalevy ei tule näkyville kotelon ulkopuolelle ja se tarvitsee pienemmän laitepaikan kuin CD-ROMasema. On myös mahdollista, että kovalevy pitää laittaa kiinni ensin pikakiinnikkeeseen, joka sitten liitetään koteloon. Kovalevy on kiinnitettävä erityisen huolellisesti. Levykeasema kiinnitetään kovalevyn tavoin pieneen laitepaikkaan ja levykeaseman etupaneeli tulee näkyville kotelon etupaneelista. Levykeaseman syvyyttä kannattaa testata etupaneelin avulla ennen lopullista kiinnittämistä. Laitteet on nyt kiinnitetty koteloon. Seuraavaksi kannattaa asentaa lattakaapelit. IDE-kaapeleilla, jotka tulevat emolevyn mukana, liitetään emolevy ja CD-ROM-asema sekä emolevy ja kovalevy toisiinsa. Jos kaapeleita on kaksi voidaan kumpikin laite laittaa omaan kaapeliinsa. Kaapeloitaessa kannattaa muistaa laitteiden jumpperointi! IDE-kaapelin voi laittaa sekä emolevylle, että laitteen päähän väärin, mutta se aiheuttaa pahimmillaan vain koneen toimimattomuuden. Laite ei siis mene rikki! IDEkaapelin toisessa reunassa on punainen viivoitus, joka osoittaa kaapelin ykköspinnin paikan. Punaisella merkitty johdin pitää laittaa ykköspinnin kohdalle sekä laitteen, että emolevyn päässä. Emolevyllä ykköspinni on yleensä merkitty selkeästi, mutta laitteen päässä sitä ei välttämättä aina näe. Ykköspinni sijaitsee yleensä virtaliittimen puoleisessa päässä, mutta viime kädessä sen voi tarkistaa laitteen ohjekirjasta. Levykeasemaan kiinnitetään hieman IDE-kaapelista eroava kaapeli, joka tulee levykeaseman mukana. Kaapeli on hieman kapeampi kuin IDE-kaapeli, mutta sen liittämistä koskevat hyvin pitkälle samat asiat kuin IDE-kaapelin liittämistä. 11
Levykeasemakaapelissa on yleensä kahdenlaisia liitäntöjä, joista suuremmat on tarkoitettu vanhemmalle levykeasemalle (lerppuasema). Kaapeleiden liittämisen jälkeen voidaan laittaa laitteisiin tulevat virtajohdot paikalleen. CD-ROM-asemaan ja kovalevyyn menee suurempi virtaliitin ja levykeasemaan pienempi. Virtajohtoja ei voi laittaa väärin päin. Laitteiden liittämisen jälkeen kone alkaakin olla jo kasassa. Keskusyksikköön pitää liittää vielä ulkoiset laitteet, kuten näyttö ja näppäimistö, sekä tietenkin keskusyksikön virtajohto pitää laittaa paikoilleen. Koneen koteloa ei kannata sulkea vielä, koska koneen toiminta kannattaa testata ennen kotelon sulkemista. Tämän jälkeen kone onkin jo kokeilukunnossa ja savun hälvettyä voidaan kytkennät tarkistaa uudelleen. 12
Seuraavia vaiheita koneen asentamissa on BIOSin asetusten tarkistaminen, kovalevyn osioiminen ja alustaminen sekä käyttöjärjestelmän asentaminen koneeseen. Käyttöjärjestelmän asentamisen jälkeen alkaa erilaisten laiteajurien asentaminen sekä tarvittavien sovellusohjelmien asentaminen. 13
Hakemisto A Adapterikortti... 6 C CD-ROM-asema... 10 E Etupaneeli... 9 I IDE-kaapeli... 11 ISA-korttipaikat... 8 J Jumpperi... 4 K kellotaajuus... 6 keskusyksikkö... 1 M muistikampa... 7 P Pariteettibitti... 7 prosessori... 3 V,W virtalähde... 1 Kuva 3 14