ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 87/12/1 Dnro PSAVI/52/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 87/12/1 Dnro PSAVI/52/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 23.8.2012 ASIA Koneellinen kullankaivu Lemmenjoen Miessijoella, kaivospiiri Kolli Miessi N:o 4769/1a, Inari LUVAN HAKIJA Tapio Metsola / Jukka Sarre Sepetlahdentie 2-4F 02230 ESPOO

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 4 Vesitalousluvan hakemisen peruste... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 5 Kuvaus toiminnasta... 5 Kiertovesialtaat... 5 Huuhdonta- ja sadevesien johtamisjärjestelyt... 5 Varautuminen öljyvuototilanteisiin... 6 Liikenne... 6 Toiminta-aika... 6 Täydennysveden otto... 6 Polttoaineet ja jätehuolto... 6 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 7 Nykytilan kuvaus... 7 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 8 PARAS KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TEKNIIKKA (BAT) JA YMPÄRISTÖN KANNALTA PARHAAT KÄYTÄNNÖT... 9 HÄIRIÖ- JA POIKKEUSTILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 9 Hakijan esitys toimista, joilla poikkeuksellisissa luonnonoloissa (runsaat vesisateet tai tulvat) estetään kiertoveden ja kaivutoiminnasta syntyvän hienoaineksen pääsy Miessijokeen.... 9 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 9 ALUEEN JÄLKIHOITO- JA MAISEMOINTITYÖT... 9 KORVAUKSET... 10 VAKUUS... 10 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 10 Lupahakemuksen täydennykset... 10 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 10 Lausunnot... 10 Hakijan kuuleminen ja vastine... 20 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 21 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 21 VESITALOUSLUPARATKAISU... 21 LUPAMÄÄRÄYKSET... 21 Yleiset määräykset... 21 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 21 Vesitalousluvan määräykset... 22 Häiriö- ja muut poikkeukselliset tilanteet... 22 Tarkkailu ja raportointi... 23 Toimet kaivukauden päätteeksi ja toiminnan lopettaminen... 23 Kalatalousmaksu... 24 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 24 RATKAISUN PERUSTELUT... 24 Ympäristölupa... 24 Vesitalouslupa... 25 Lupamääräysten perustelut... 26 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 27 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 28 Päätöksen voimassaolo... 28 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 28 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 28 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 28 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta (ympäristölupa)... 28

Töidenaloittamislupa (vesitalouslupa)... 28 Vakuus toiminnan- ja töidenaloittamisluvan osalta... 29 Toiminnanaloittamisluvan perustelut... 29 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 29 KÄSITTELYMAKSU... 30 Ratkaisu... 30 Perustelut... 30 Oikeusohjeet... 30 MUUTOKSENHAKU... 31 3

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Tapio Metsola asiamiehenään Jukka Sarre on aluehallintovirastoon 29.3.2011 toimitetulla hakemuksella hakenut ympäristölupaa koneelliseen kullankaivuun Kolli Miessi nimisen kaivospiirin alueella Lemmenjoen kansallispuistossa sekä vesilain mukaista lupaa veden johtamiseen Miessijoesta pumppausaltaaseen enintään 500 litraa minuutissa. Lisäksi haetaan lupaa imeyttää vettä kaivoksen itäpuolen lisäalueelle enintään 600 litraa minuutissa. Hakija on pyytänyt 19.7.2012 aluehallintovirastoon saapuneella kirjeellä ympäristönsuojelulain 101 :n mukaista oikeutta aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta sekä vesilain (264/1961) 2 luvun 26 :n mukaista lupaa Miessijoen veden johtamisen toteuttamista tarkoittaviin töihin jo ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista (töiden aloittamislupa). TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Koneellista kullankaivua on tarkoitus harjoittaa kaivospiirillä rekisterinumero 4769/1a Kolli Miessi, joka sijaitsee Miessijoella Lemmenjoen kansallispuistossa Inarin kunnassa suojelualuekiinteistöllä 148 891 1 1. Kaivospiirin pinta-ala on 4 hehtaaria. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7a) kohdan mukaisesti koneellisella kullankaivulla on oltava ympäristölupa. Vesitalousluvan hakemisen peruste Vesilain (264/1961) 1 luvun 15 :n, 2 luvun 2 :n ja 9 luvun 2 :n mukaan vesistössä ei ilman aluehallintoviraston lupaa saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteisiin siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua haitallinen vesiympäristön muutos. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7a) kohdan mukaisesti aluehallintovirasto ratkaisee koneellisen kullankaivun ympäristölupa-asian. Vesilain (264/1961) 2 luvun 2 :n mukaisesti aluehallintovirasto voi myöntää luvan toimenpiteeseen, josta voi aiheutua vesilain 1 luvun 15 :ssä tarkoitettu muutos. Vesilain (264/1961) 9 luvun 2 :n mukaisesti aluehallintovirasto ratkaisee lupa-asian, joka koskee veden johtamista nesteenä käytettäväksi. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUST ILANNE Kauppa- ja teollisuusministeriö on 27.12.1996 myöntänyt AA:lle kaivoskirjan kaivospiirille Kolli Miessi, kaivosrekisterinumero 4769/1a.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on 7.6.2001 antamallaan päätöksellä vahvistanut hakemuksen mukaisesti AA:n kaivosoikeuden siirron Tapio Metsolalle. Kyseisellä kaivosalueella on kaivettu koneellisesti kultaa aiemmin ainakin 1990-luvulla. Toiminta on perustunut Metsähallitukselle laadittuun kaivusuunnitelmaan. AA:n laatimassa kaivusuunnitelmassa vuodelta 1987 ilmoitettiin suunnitelluksi käsiteltäväksi maamääräksi 7 000 m 3 /vuosi. Silloinen Lapin vesi- ja ympäristöpiiri on tällöin antamallaan lausunnolla hyväksynyt Metsähallituksen Inarin hoitoalueen toimittamat kaivusuunnitelmat. Vuonna 1987 toiminnalta ei ole edellytetty vesioikeuden lupaa. Kaivospiiri kuuluu Pohjois-Lapin maakuntakaavassa Lemmenjoen kultaalueeseen (ma 5934), joka on maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alue sijaitsee Lemmenjoen kansallispuiston Natura-alueella (FI130 0201). 5 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Kuvaus toiminnasta Kiertovesialtaat Kultaa kaivetaan koneellisesti enintään kahdella kaivuyksiköllä. Yhteen kaivuyksikköön kuuluu 1 ympäripyörivä, tela-alusteinen 15 30 tonnin kaivinkone ja tarvittaessa apukoneena pienempi kaivinkone tai puskutraktori. Yksi yksikkö pystyy optimitilanteessa erottelemaan maata noin 150 m 3 vuorossa. Yksiköiden yhteenlaskettu kaivumäärä on enintään 25 000 m 3 vuodessa. Alueella kaivetaan ensisijaisesti yhdellä kaivuyksiköllä. Mikäli tarve toiselle yksikölle ilmenee, se kaivaa ensimmäisen yksikön rinnalla samalla tavoin. Kulta erotetaan painovoimaisesti rännittämällä ja vesiä kierrätetään lokeroiduissa altaissa suljetussa kierrossa. Vesiä kierrätetään 2 6 000 litraa minuutissa. Molemmilla kaivuyksiköillä on oma erillinen allasjärjestelmänsä. Miessijoesta ei normaalisti tarvita toimintaan täydennysvettä, mutta poikkeustilanteita varten (normaalia huomattavasti kuivempi kesä) lisävettä joudutaan Miessijoesta ottamaan enintään 500 litraa minuutissa. Kulta erotetaan painovoimaisesti rännittämällä. Erottelussa käytetty vesi on kokonaan kiertovettä. Molemmilla kaivuyksiköillä on oma erillinen allasjärjestelmänsä (vähintään 2 allasta, yhden altaan koko vähintään 4 000 m 3 ). Altaat ovat ns. lokeroituja altaita, joissa hienoaineksen laskeutuminen on tehokkaampaa kuin normaalissa lokeroimattomassa altaassa. Molempien kaivuyksiköiden allasjärjestelmät voidaan tarvittaessa yhdistää toisiinsa. Kaivun edetessä altaita tulee lisää ja niiden määrä kasvaa enimmillään kuuteen, lisäksi niiden koko kasvaa kaivun edetessä. Kiertovesialtaat erotetaan luonnonvesien juoksusta. Huuhdonta- ja sadevesien johtamisjärjestelyt Huuhdontavedet toimivat suljetussa kierrossa. Kiertovesialtaille rakennetaan riittävän korkeat suojavallit. Huuhdontapaikan alapuolelle rakennetaan lisäksi ylivuotoaltaat. Huuhdonnan edetessä virranjuoksusuunnassa ylöspäin, ylivuotoaltaita muodostuu kaivun yhteydessä lisää. Ylivuotoaltail-

le rakennetaan riittävän korkeat suojavallit ja veden ohjaus kaivospiirin yläosassa järjestetään siten, että sade- ja tulvavedet eivät pääse kulkeutumaan huuhdonta-alueelle, jossa kiertovesialtaat sijaitsevat. Mikäli jostain syystä veden pinta nousisi ylivuotoaltailla, aloitetaan altaiden pumppaus ja sadetus kaivospiirin alueelle ja tarvittaessa kaivospiirin itäpuoliselle suoalueelle. Sadetustarve on enintään 600 litraa minuutissa. Varautuminen öljyvuototilanteisiin Liikenne Toiminta-aika Täydennysveden otto Polttoaineet ja jätehuolto Mahdollisessa öljyvuototilanteessa tukitaan alimman altaan puhdasvesijuoksu, käynnistetään pintaimeytys ja levitetään vauriopaikalle imeytysturvetta. Kaivospiirille kuljetaan talvisin pääosin Metsähallituksen luontopalvelujen antamien ohjeiden mukaisesti tarkoitukseen osoitettuja reittejä pitkin Lemmenjoen Njurgalahdesta. Kesäisin pieni määrä huoltoajoja tehdään venesatamasta mönkijöillä vakiintuneita reittejä pitkin Metsähallituksen luontopalvelujen ohjeiden mukaisesti. Vuosittain kaivospiirillä työskennellään touko lokakuussa. Täydennysvettä Miessijoesta ei normaalisti tarvita. Mikäli sellaiseen tarve tulisi (normaalia huomattavasti kuivempi kesä), lisävesi, enimmillään 500 litraa minuutissa, juoksutetaan Miessijoen uomasta kulloisenkin kaivupaikan kohdalta pumppausaltaaseen avaamalla pieni yhteyskanava joen ja altaan välille. Kuvatulla vedenotolla ei ole vaikutuksia vesistön pinnankorkeuksiin, virtaamaan tai vedenlaatuun. Kaivos tarvitsee yhteensä enintään 15 000 litraa polttoöljyä ja noin 200 litraa bensiiniä vuodessa. Polttoaineet tuodaan talven aikana moottorikelkoilla. Polttoöljy varastoidaan Inarin kunnan palopäällikön antamien ohjeiden mukaisesti enintään 3 tynnyrin ryhmissä kaivutyön etenemissuunnassa muovialustalla ja pressuilla peitettynä. Bensiini varastoidaan lukitussa vajassa, jossa on vesitiivis aluskaukalo. Kaivukauden aikana syntyy jäteöljyä noin 75 litraa ja öljynsuodattimia noin 15 kg. Lisäksi syntyy jonkin verran akkujätettä. Niitä säilytetään vesitiiviillä kaukalolla varustetussa varastorakennuksessa vesistöstä erillään. Kyseiset jätejakeet kuljetetaan kevään huoltoajojen paluukuljetuksissa Inarin kunnan osoittamiin vastaanottopaikkoihin. Asumisesta syntyvistä jätteistä suurin osa kompostoidaan tai poltetaan. Pieni määrä maatumatonta ja palamatonta jätettä kuljetetaan kevään huoltokuljetusten paluukuormissa Inarin kunnan osoittamiin vastaanottopaikkoihin. Kaivospiiri on mukana Inarin kunnan jätehuolto-ohjelmassa. 6

7 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRIST Ö Nykytilan kuvaus Kaivospiiri sijaitsee Lemmenjoen kansallispuistossa Miessijoella. Kansallisen jokityypittelyn mukaan Miessijoki edustaa pientä kangasmaan latvajokea. Kaivospiirin alueella Miessijoessa on kaksi toimivaa uomaa, yksi kummallakin laidalla. Aluetta ympäröivät ohutturpeiset suot. Maaperä on suurimmaksi osaksi hienoainespitoista moreenia ja pieneltä osin huonosti lajittunutta soraa. Ympäröivä maa on valtionmaata, jota hallinnoi Metsähallituksen luontopalvelut. Rajanaapurina on kaivospiirin länsipuolella oleva Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n hallinnoima Isolan kaivos (kaivosrekisterinumero 4774). Kaivospiiri sijaitsee Sallivaaran paliskunnan poronhoitoalueella. Maa-alue Kaivospiirin alueella on harjoitettu kullanhuuhdontaa 1940-luvulta lähtien. Alueella on jäämiä sekä lapiolla että koneilla tapahtuneesta kaivutyöstä. Miessijoen uomaa on siirretty monta kertaa eikä alkuperäisestä uoman sijainnista ole tietoa. Kaivospiirin alueella on suuria avoimia huuhdontakaivantoja sekä suuria pinta- ja pestyjen maiden kasoja. Miessijoen uoma kulkee kummallakin puolella kaivospiirin aluetta. Miessijoen latvoilla on paksumpiturpeisia suoalueita sekä tasaisia, runsashiekkaisia ja raekooltaan hienompia ranta-alueita. Vesistö Kaivospiiri sijaitsee Miessijoen varrella, joka laskee ylängöltä länteen Postijoen kautta Vaskojokeen Lemmenjoen kansallispuiston pohjoispuolelle. Vaskojoesta vedet laskevat edelleen Paatariin, joka laskee edelleen Juutuanjokea pitkin Inarijärveen. Postijoki luokitellaan keskisuureksi kangasmaiden joeksi ja Vaskojoki on tyypittelyn mukaan suuri kangasmaiden joki. Vaskojoen vesistöalueen valuma-alue on kaikkiaan 1 445 km 2 ja valumaalueen järvisyys on 1,7 %. Järvien vähäisyydestä johtuen virtaamien vaihtelut ovat suuria. Miessijoen valuma-alue on kartan perusteella laskien noin 28,8 km 2. Joki saa alkunsa pohjoisessa JäkäIäpään eteläpuolelta, Jäkäläojan vastaiselta selänteeltä sijaitsevalta vedenjakaja-alueelta korkeustasolta noin +480 mmpy ja etelässä Puskujärvestä noin 4 km pohjoiseen korkeustasolta noin +360 mmpy. Joella on useita latvahaaroja, eikä ehdotonta alkulähdettä voi määrittää. Kyseisen kaivospiirin kohdalla Miessijoki virtaa korkeustasolla +340 mmpy. Kaivospiirin kohdalla Miessijoen uoman leveys on 1 2 metriä ja keskisyvyys noin 15 cm. Aikaisemman kullankaivun yhteydessä joen pääuomaa on vaihdettu useasti.

Miessijoen vedenkorkeus ja virtaama vaihtelevat runsaasti vuodenaikojen ja säätilojen mukaan. Miessijoen virtaama on minimissään alle 100 litraa sekunnissa ja alkukesän tulvien aikana jopa kaksinkertainen minimiin nähden. Vesistön käyttö Miessijoen vettä käytetään yläjuoksulta alas asti kullankaivuun. Vettä ei käytetä talousvetenä. Alueella liikkuvista ihmisistä suurin osa on kesäisiä retkeilijöitä. Lemmenjoen kansallispuistoon tehdään noin 10 000 käyntiä vuodessa. Vesistön tila Hakemuksen liitteenä oleva selvitys (Lemmenjoen kansallispuiston koneellisen kullankaivuun ympäristövaikutukset, Lapin elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus & Metsähallitus 2010) tehtiin mm. hakemuksessa esitetyn toiminnan vaikutusalueella. Selvityksen johtopäätösten mukaan koneellisesta kullankaivusta aiheutuva kiintoaineen ja ravinteiden eroosio näkyi alueen vesistöissä kaivospiirien alapuolella kohonneina arvoina ja pitoisuuksina sameudessa, kiintoainepitoisuudessa, sähkönjohtavuudessa, värissä, ravinnepitoisuuksissa sekä raudan ja alumiinin pitoisuuksissa. On todennäköistä, että korkeat alumiinipitoisuudet yhdessä samentumisen ja sedimentaation kanssa haittaavat kalaston lisääntymistä kuormitetuilla alueilla. Valtausten alapuolisten koskien pohjaeläimistön yhteisörakenne on selvästi vinoutunut. Kuormitettujen alueiden lajiston monimuotoisuus oli selvästi alentunut, ja eläinyhteisöä hallitsivat suurin yksilömäärin kiintoaine- ja ravinnekuormaa sietävät lajit ja lajiryhmät (Baetis rhodani ja surviaissääsket). Pohjalevästö ilmentää lievää rehevöitymistä Postijoessa kullankaivualueiden alapuolella. Kalasto Lemmenjoen kansallispuiston alueella esiintyy lohensukuisista kaloista mm. siikaa, harjusta ja taimenta. Lisäksi vesistöissä esiintyy mm. ahventa ja haukea. Taimen on levittäytynyt alueen kaikkiin vesiin aina isommista järvistä pikku puroihin asti. Vaskojokea pidetään kohtuullisena kalastuspaikkana. Varsinaisen kulta-alueen purot ovat hyvin pieniä ja niissä on kalaa satunnaisesti. Edellä mainitun selvityksen mukaan koneellisella kullankaivulla on selviä haitallisia vaikutuksia taimenkantaan erityisesti Miessijoessa ja Jäkälä- Äytsissä. Haitalliset vaikutukset ovat voimakkaimmillaan kaivualueiden välittömässä läheisyydessä. Näiltä alueilta nuoret taimenet puuttuivat tai niiden määrä oli vähäinen, mikä osoittaa lisääntymisen kärsivän kiintoainekuorman ja mahdollisesti myös metallikuormituksen takia. 8 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Hakijan mukaan toiminnasta voi päästä vesistöön pieni määrä mineraalisuspensiota, kolloideja, maaperästä liuenneita ioneja ja humushappoja. Normaalitilanteessa päästö on määrältään ja laadultaan vastaava kuin ympäröiviltä alueilla olevasta toiminnasta tulee. Toiminnasta ei ole hakijan mukaan vahinkoa kalastolle. Veden virkistyskäytölle toiminnasta saattaa olla vaikutusta välittömästi kaivualueen alapuolella.

Dieselmoottorin ääni, kaivinkoneen kaivuäänet ja erottelulaitteen kolina ovat toimintaan tyypillisesti liittyviä ääniä, jotka kantautuvat tuulioloista riippuen enintään joidenkin satojen metrien päähän. Kaivu aiheuttaa paikallisen, lyhytkestoisen esteettisen haitan. Toiminnalla ei ole hakijan mukaan vaikutuksia Lemmenjoen Natura 2000 alueen niihin luontoarvoihin, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. 9 PARAS KÄYT ETT ÄVISSÄ OLEVA T EKNIIKKA (BAT ) JA YMPÄRIST ÖN KA N- NALTA PARHAAT KÄYTÄNNÖT Parasta käyttökelpoista tekniikkaa tullaan hakijan mukaan käyttämään sen mukaisesti kuin toiminta on taloudellisesti ja teknisesti toteutettavissa, ottaen huomioon kustannukset ja hyödyt. Kaivospiirin käyttöön ottama uusi, parannettu allassysteemi tulee vähentämään Miessijoen nykyistä kuormitusta. HÄIRIÖ- JA POIKKEUSTILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Kiertovesialtaat erotetaan luonnonvesien kierrosta. Voimakkaassa tulvatilanteessa käynnistetään kiertovesialtaiden pumppaus pintaimeytyskenttään. Mahdollisessa öljyvuototilanteessa tukitaan alimman altaan ns. puhdasvesijuoksu, käynnistetään pintaimeytys ja vauriopaikalle levitetään imeytysturvetta. Hakijan esitys toimista, joilla poikkeuksellisissa luonnonoloissa (runsaat vesisateet tai tu lvat) estetään kierto veden ja kaivuto imi n- nasta syntyvän hienoaineksen pääsy Miessijokeen. Mahdollinen tulva torjutaan riittävän korkeilla ja vahvoilla valleilla. Kaivospiirin kohdalla kummallakin puolella laakson pohjaa kulkevat Miessijoen uomat ohjaavat rinteiltä valuvat tulvavedet luontaisesti pois kaivualueelta. Kiertovesialtaille ja huuhdontapaikan alapuolelle tuleville ylivuotoaltaille rakennetaan riittävän korkeat suojavallit. Veden ohjaus kaivospiirin yläpuolella järjestetään siten, että sade- ja tulvavedet eivät pääse huuhdontaalueelle, jossa kiertovesialtaat sijaitsevat. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu tapahtuu työskentelyn aikana silmämääräisesti. Luvan hakija osallistuu Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämään vesistöjen yhteistarkkailuun. ALUEEN JÄLKIHOITO- JA MAISEMOINTITYÖT Kaivun edetessä alue tasataan vuosittain niiltä osin, kuin se on mahdollista. Kausittain alue siistitään ja koneet ja laitteet siirretään talvisäilytyspaikkaan. Kaivutyön loputtua alue tasataan, pintamaat levitetään ja Miessin uoma siirretään keskeiselle tai sovitulle paikalle laakson pohjaa. Rakennukset ja rakennelmat puretaan ja siirretään koneineen ja laitteineen alueelta pois.

10 KORVAUKSET Hakijan mukaan toiminnasta ei muodostu korvattavia vahinkoja. VAKUUS Hakija on esittänyt 6 000 euron vakuutta ympäristönsuojelulain 101 :ssä ja vesilain (264/1961) 2 luvun 26 :ssä tarkoitetuksi vakuudeksi mahdollisten vahinkojen varalta. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakija on täydentänyt hakemustaan 16.9.2011, 28.10.2011 ja 20.7.2012. Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla suomeksi aluehallintovirastossa sekä suomeksi, pohjoissaameksi ja inarinsaameksi Inarin kunnassa 19.1. 20.2.2012 sekä erityistiedoksiantona Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle ja kalatalousryhmälle, Inarin kunnalle ja sen ympäristönsuojeluviranomaiselle, Metsähallituksen Lapin luontopalveluille, Lapin Kullankaivajain Liitto ry:lle sekä Sallivaaran paliskunnalle. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu paikallislehti Inarilaisessa suomeksi, pohjoissaameksi ja inarinsaameksi 18.1.2012. 1. Lapin ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat Lapin ELY-keskuksen tiedossa ei ole kyseiselle alueelle aikaisemmin myönnettyjä vesitalous- tai ympäristölupia. Alueella on kuitenkin aikaisemminkin kaivettu koneella. Toiminta on perustunut Metsähallitukselle tehtävään kaivusuunnitelmaan. Arkistoista löytyi Metsähallitukselle toimitettu kaivusuunnitelma ainakin vuodelta 1987. Tässä AA:n laatimassa kaivusuunnitelmassa suunnitelluksi käsiteltäväksi maamääräksi ilmoitettiin 7 000 m 3 /vuosi. Lapin vesi- ja ympäristöpiiri on tällöin antamallaan lausunnolla hyväksynyt Metsähallituksen Inarin hoitoalueen toimittamat kaivusuunnitelmat. Vuonna 1987 toiminnalta ei ole edellytetty vesioikeuden lupaa. Luonnonsuojelu Kaivospiiri sijaitsee Lemmenjoen kansallispuistossa. Euroopan yhteisöjen komissio on 22.12.2003 (alpiinisen alueen osalta) ja 13.1.2005 (boreaalisen alueen osalta) tekemillään päätöksillä hyväksynyt Lemmenjoen (FI 130 0201) Natura 2000 -alueen luontodirektiivin mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (SCI alue). Alue on myös ilmoitettu komissiolle lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena (SPA alue). Alueen valinnan perusteena ovat olleet siellä esiintyvät yhteensä 19 luontodirektiivin liitteen I mukaista luontotyyppiä ja yhteensä 5 liitteen II lajia sekä yhteensä 29 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lintulajia. Keskeisimmät luontotyypit, joihin Lemmenjoen Natura alueella harjoitettavalla koneellisella kullankaivulla on ilmeisiä vaikutuksia, ovat Fennoskandi-

an luonnontilaiset jokireitit (3210) sekä pikkujoet ja purot (3260). Luontodirektiivin priorisoituihin luontotyyppeihin (boreaaliset luonnonmetsät 45 %, aapasuot 20 % ja puustoiset suot 3 %) kullan kaivutoiminnalla ei ole merkittävää heikentävää vaikutusta. Muihin kaivospiirin ulkopuolisiin Naturaluontotyyppeihin, subarktisiin salix-pensaikkoihin 5 % sekä vaihettumissoihin ja rantasoihin 1 %, kaivutoiminnalla voi olla lähinnä poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vallitessa suurilla kevät- ja kesätulvilla vain lyhytkestoista heikentävää vaikutusta kasvipeitteen sedimentaatiokertymillä (sammalet, putkilokasvit). Myös luontodirektiivin liitteen II lajin saukon elinympäristöjä ovat purojen varret, mutta laji liikkuu laajalla reviirillä kymmenien kilometrien alueella, eikä lajin lisääntymisalueena voida pitää jo pitkään kaivostoiminnassa ollutta aluetta, vaan lisääntymisalueet ovat selvästi erämaisemmassa ympäristössä. Lemmenjoen kansallispuiston lintudirektiivin liitteen 1 lajeista sinirinta ja liro esiintyvät tunturipurojen varsien pajukoissa, mutta lajin elinympäristöt eivät merkittävällä tavalla vähene ja heikkene kaivospiirin läheisyydessä Natura-alueella. Lupahakemuksessa ei ole erikseen tehtyä selvitystä (LsL 65, vaikutusten arviointi) em. lajien esiintymisestä kaivospiirillä ja sen lähialueella, mutta selvitys ei tuone merkittävästi uutta tietoa alueesta. Alueella ei ole tiedossa olevia uhanalaisten lajien esiintymiä (Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä tilanne 28.11.2011) eikä suurten petolintujen pesiä. Vesistövaikutukset Vesienhoitolain mukaiseen Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan ja vesienhoitosuunnitelmaan liittyvässä pintavesien tilan luokittelussa on luokiteltu alueen suurten ja keskisuurten jokien ympäristön tila. Kaivospiirin alapuolisista vesialueista on luokiteltu ainoastaan Vaskojoki, johon Miessijoki Postijoen kautta laskee. Vaskojoen vedenlaatu, ekologinen tila ja vesienhoidollinen tavoitetila on luokiteltu erinomaisiksi. Miessijoki ja Postijoki tullaan luokittelemaan ja sisällyttämään vesienhoitosuunnitelmaan vuoteen 2015 mennessä. Vuonna 2009 Lapin ELY-keskuksen, Metsähallituksen ja Lapin Kullankaivajien Liitto ry:n yhteistyössä toteutettaman Lemmenjoen kansallispuiston koneellisen kullankaivuun ympäristövaikutusten selvityksessä havaittiin Miessijoen valtauksilla ja kaivospiireillä tapahtuvan kaivuun aiheuttaman samentumisen, ravinne- ja metallikuorman sekä kiintoainekuorman vaikuttavan Miessijoen ja Postijoen tilaan haitallisesti ainakin kymmenen kilometriä kaivospiirien alapuolella. Vaikutukset ilmenivät koskipaikkojen pohjan sedimentoitumisena, vedenlaadun heikkenemisenä (eritoten kohonneina metallipitoisuuksina) sekä muutoksina eliölajistossa ja eri lajien välisissä runsaussuhteissa. Nuorten taimenten osuus kokonaissaaliista oli alhainen eritoten Miessijoessa, mikä viittaa kalojen lisääntymisen kärsivän kutupohjien sedimentoitumisesta ja heikentyneestä vedenlaadusta. Poikkeuksellisen voimakkaiden tulvien yhteydessä Miessijoen kaivualueilta huuhtoutunut kiintoaines on samentanut vettä kymmeniä kilometrejä alempana Vaskojoella saakka (esimerkiksi keväällä 2009). Kesällä 2011 on Miessin alueella normaalin yhteistarkkailun lisäksi suoritettu tehostettua vesistötarkkailua ympäristöministeriön rahoituksella. Tarkkailun tuloksista laadittavana oleva raportti valmistuu vuoden 2012 alkupuolella. Raportti toimitetaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle tiedoksi heti sen valmistuttua. Koneellinen kullanhuuhdonta on vaikuttanut Miessijoen ja alapuolisten vesialueiden tilaan kolmenkymmenen vuoden ajan. Havaituista haitoista huo- 11

limatta lupahakemuksen kohteena olevan toiminnan ei voi katsoa oleellisesti heikentävän vesialueen nykyistä tilaa, vaikka kaivettavien maamassojen määrä nykyisestä kasvaakin. Mikäli kaivualueen vesikierto saadaan toimimaan hyvin, ei kuormitus kasva merkittävästi. Laskeutusaltaiden mitoituksessa, rakentamisessa, käytössä ja valvonnassa tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota tulvaolosuhteiden vaatimuksiin, jotta alapuolista vesistöä kuormittavilta ylivuodoilta ja patorikoilta vältyttäisiin. Toiminta kaivospiirillä Kaivospiirillä ei ole ollut koneellista toimintaa 2000 luvulla. Kesällä 2011 alueella liikuttaessa havaittiin kyseisen kaivospiirin alueella vanhoja konekaivujälkiä ja tasaamattomia kaivantoja. Lapin ELY-keskuksen lausunto Lapin ELY-keskus katsoo, että hakemuksen mukaiselle toiminnalle voidaan myöntää ympäristölupa. Miessin aluetta on kaivettu koneellisesti 1970 luvulta saakka. Lähes koko Miessijoen varsi soveltuvilta osin on jo kertaalleen käsitelty. Suurimmat vaikutukset ovat olleet alkuaikojen toiminnalla, jolloin vesiensuojeluun ei kiinnitetty juurikaan huomiota. Kyseinen alue on jo aikaisemminkin voimakkaasti koneellisesti käsitelty. Nykyisillä menetelmillä vesiensuojelua on saatu tehostetuksi ja samentumaa Miessiin aiheutuu lähinnä runsaiden sateiden ja tulvien yhteydessä. Vaikka toiminta lopetettaisiin kokonaan, tulee sateiden aikainen samentuma jatkumaan kunnes maasto on peittynyt kasvillisuuteen ja uoma palautunut lähelle luonnontilaista muotoaan. Uuden kaivoslain myötä toiminta tulee loppumaan alueelta yhdeksän vuoden siirtymäajan jälkeen 1.7.2020. Tämän jälkeen alueella voidaan tehdä koneellista maisemointia. Tehokkailla vesiensuojelutoimilla toiminnan ympäristövaikutukset voidaan pitää sellaisina, etteivät ne enää merkittävästi heikennä jo muuttuneen ympäristön luonnonsuojelullisia arvoja. Tärkeintä on jatkossa keskittyä alueen palauttamiseen mahdollisimman lähelle luonnontilaista muotoaan toiminnan päättymisen jälkeen. Toiminnan aikainen vesiensuojelu on silti jatkossakin tärkeää. Vähintään vuosi ennen koneellisen kullanhuuhdonnan päättymistä tulee kaivospiirin maisemoinnista esittää suunnitelma Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Ympäristöluvassa tulee velvoittaa toiminnanharjoittajaa maisemoimaan myös vanhemmat kaivujäljet. Olisi suositeltavaa laatia yhteinen maisemointisuunnitelma koko Miessijoen alueelle. Lupamääräyksissä tulee määrittää toiminnan laajuus ensisijaisesti käytettävän kaivuyksikkömäärän mukaan. Toiminnasta ei tule sallia samentumaa aiheuttavan veden johtamista suoraan vesistöön, vaan ne tulee imeyttää maaperään kaivospiirin alueelle. Tulvavesien pääsy kaivualueille ja selkeytysaltaisiin on estettävä. Toiminnanharjoittajan tulee liittyä Lapin kullankaivajainliiton järjestämään Lemmenjoen alueen yhteistarkkailuun tai järjestää oma tarkkailunsa. Muilta osin lupamääräyksissä tulee soveltaa muille vastaaville kohteille annettuja yleisluonteisia vaatimuksia. 12 2. Metsähallitus, Lapin luontopalvelut Metsähallitus huomauttaa aluksi, että mikäli kaivajalla on tarkoitus sadettaa/imeyttää huuhdontavesiä kaivospiirin ulkopuolelle, tarvitaan siihen ympäristöministeriön lupa.

Lupahakemusalueella on kaivettu koneellisesti kultaa myös 1990-luvulla. Silloiset kaivujäljet ovat edelleen maisemoimatta. Ympäristölupapäätöksessä tulee huomioida myös entisten kaivujälkien maisemointi. Aluehallintovirastolle lähettämässään täydennysselvityksessä hakija viittaa Lapin ELY-keskuksen ja Metsähallituksen tekemään selvitykseen (Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus & Metsähallitus 2010) koneellisen kullankaivun ympäristövaikutuksista Lemmenjoen kansallispuistoon ja esittää kohdissa 10 ja 11, ettei koneellisen kullankaivun yhteydessä tapahtuvalla vedenotolla ja muulla toiminnalla ole vaikutusta kalakantoihin tai vesistön pinnankorkeuksiin, virtaamaan tai veden laatuun. Ko. selvityksessä on nimenomaan todettu kullankaivutoiminnalla olevan vedenlaatua huonontavia vaikutuksia alapuolisissa vesistöissä. Vaikutukset ulottuvat ajoittain alapuolisiin vesistöihin jopa kymmenien kilometrien päähän, mm. veden samentumisena hienon kiintoaineksen määrän lisäännyttyä ja huuhtoutuvan kiintoaineksen sedimentaationa konekaivualueiden alapuolisiin vesistöihin. Konekaivu on heikentänyt jokivesien vedenlaatua mm. kohonneiden rauta- ja alumiinipitoisuuksien takia. Vesi ei täytä talousvedelle annettuja vaatimuksia. Retkeilijöiltä on tullut ilmoituksia ja tiedusteluja liittyen veden juomakelpoisuuteen. Lapin ELY-keskuksen ja Metsähallituksen tekemän selvityksen mukaan on mahdollista, että pitemmällä aikavälillä koneellinen kullankaivu saattaa rehevöittää alapuolisia vesistöjä, kuten Posti- ja Vaskojokea. Veteen huuhtoutuva fosfori voi kertyä alapuolisten jokien suvantoihin, jossa se voi mm. kasvattaa levien ja muun kasvillisuuden määrää ja aiheuttaa rehevien vesistöjen lajien lisääntymistä. Ravinnelisäys voi olla huomattava pohjoisen luontaisesti karuissa vesissä. Lemmenjoki ja Vaskojoki ovat kansallispuistoa halkovia jokia ja ne luetaan luontodirektiivin tyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210). Veden laadun heikentyminen heikentää edellä mainitun luontotyypin luonnontilaa. Konekaivualueilla tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, ettei kiintoainesta ja ravinteita pääsisi vesistöihin. Ylivuoto kiertovesialtaista tulee estää myös tulva-aikoina. Ympäristöluvan hakija on kuitenkin hakemuksessaan enempää perustelematta todennut, ettei toiminnalla ole vaikutuksia Lemmenjoen Natura 200-alueen niihin luontoarvoihin, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Tällä viittauksella hakija tarkoittanee muita luontotyyppejä kuin vesistöjä. Konekaivun vaikutukset maaluontotyyppien kasvipeitteeseen rajoittuvat lähinnä kaivualueelle ja sen välittömään läheisyyteen. Alkuperäinen kasvipeite on hävinnyt ja häviää konekaivetulta alueelta kokonaan. Täsmällistä tietoa alkuperäisestä kasvillisuudesta ja kasvilajistosta ennen kaivun aloittamista ei kaivupaikalta ole. Miessijoen lähialueelta ei tunneta uhanalaisten kasvilajien tai luontotyyppien esiintymiä. Lemmenjoen kulta-alueella tehtyjen selvitysten perusteella (Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus & Metsähallitus 2010) kasvillisuuden palautuminen paljaalle kaivualueelle on hidasta, eikä näytä tapahtuvan alle kymmenessä vuodessa. Hakijan mukaan toiminnasta ei aiheudu vahinkoa kalastolle (ympäristölupahakemus, kohta 26 A). Metsähallitus huomauttaa, että kaivutoiminnan jatkuminen ja lisääminen vähentää kalakantojen monimuotoisuutta ja vaarantaa osaltaan alkuperäisten kalakantojen selviytymistä. Lemmenjoen puistossa sekä taloudellisesti että suojelullisesti tärkeimmät kalalajit ovat lohikaloihin kuuluvat taimen, harjus ja siika. Vesissä on myös ahventa ja haukea, jotka kutevat keväällä jäiden lähdön jälkeen. Inarin kalastusalueen 13

toimesta lohikalojen lisäämiseksi ja suojelemiseksi kalastusta on rajoitettu huomattavasti. Kalastuslupien myyntiä on myös rajoitettu. Vaskojoki ja siihen laskevat sivujoet ovat merkittäviä alkuperäisen taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Miessijoen vedet laskevat Postijoen kautta Vaskojokeen. Taimenen lisäksi vesistöalueella on alkuperäisiä harjus-, siika-, hauki- ja ahvenkantoja. Taimen ja siika kutevat syksyllä ja harjus keväällä koski- ja virtapaikoissa, joissa on sopivaa sorakkoa tai kivikkoa. Syyskutuisten kalojen mäti on turvassa soran ja kivien seassa kevääseen, jolloin poikaset kuoriutuvat. Kuoriutumisen jälkeen poikasten eloonjäämisen edellytyksenä on koski- ja virta-alueilla olevat sora- ja kivipohjat, joiden suojassa poikaset varttuvat useita vuosia. Kevätkutuinen harjus kutee myös virtapaikkaan sorapohjalle. Kevätkutuiset kalat ahven ja hauki lisääntyvät suvannoissa kasvillisuuden peittämillä alueilla. Kudussa mäti tarttuu kasvillisuuteen toisin kuin taimenella, siialla ja harjuksella. Suvantojen rehevöityminen lisää ja parantaa siten hauen ja ahvenen elinolosuhteita. Hauki ja ahven ovat petokaloja ja siten näiden lajien lisääntyminen vähentää lohikalojen määrää. Kalakantojen selviytyminen ympäristömuutoksista perustuu niiden riittävän laajaan geenipohjaan. Lohikalojen osalta geenipohjan monimuotoisuutta lisää vesistöalueen osakannat. Taimenen osalta jokainen sivupuro aina latvoille asti turvaa Vaskojoen alkuperäisen taimenkannan olemassaolon. Taimenen osakannat ovat usein pienissä latvapuroissa eläviä purotaimenia, tammukoita, jotka varmistavat geenipohjan säilymisen osallistumalla isojen monikiloisten taimenien kutuun. Kullankaivuun haitalliset vaikutukset konkretisoituvat mikäli maankäsittelyn vuoksi alapuoliseen vesistöön pääsee hienojakoista maa-ainesta ja ravinteita. Pohjan liettyminen tuhoaa lohikaloille tärkeitä kutu- ja poikastuotantoalueita. Kullankaivussa käsitellään maamassoja kullan löytämiseksi. Maa-ainesta huuhdotaan runsaalla vedellä, konevoimalla tapahtuvassa kaivamisessa vesimäärä on huomattava. Lemmenjoen kansallispuiston alueella kullan huuhdonta-alueet sijoittuvat Lemmenjoen ja Vaskojoen vedenjakaja-alueelle eli näiden vesistöjen latvavesille. Lemmenjoen ja Vaskojoen alueella veden samentumista on havaittu lähes 20 vuoden ajan. Ympäristöhaitat ovat lisääntyneet koneellisen kullankaivun lisääntyessä. Veden samentumista on havaittu Vaskojoessa kaivamisalueen alapuolella 30 kilometrin päässä alavirtaan Närrijärvelle asti. Suvantoalueilla vesistöjen rehevöityminen ja umpeenkasvu on nähtävissä. Veden värissä on ollut silminnähtävä ero alajuoksulla Postijoessa ja pitkän matkaa Vaskojoessa Postijoen alapuolella. Veden mukana alavirtaan kulkeutuu etupäässä hienojakoista maa-ainesta ja ravinteita. Hienojakoinen maa-aines laskeutuu hitaasti pohjaan ja täyttää sorakot ja kivikot. Koski- ja virta-alueiden osuus on suuri. Pohjan liettyminen aiheuttaa sen, että sekä syyskutuisten taimenen ja siian että harjuksen kutu- ja poikastuotantoalueet tuhoutuvat ajanoloon vuodesta toiseen jatkuvan pohjan liettymisen vuoksi. Eräs kansallispuiston perustamistavoite on luonnon ja eliöstön säilyttäminen. Kalalajien välisissä suhteissa tapahtuvat ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset eivät vastaa puiston perustamisen tarkoitusta. Lemmenjoen puistossa kullankaivun vaikutuspiirissä olevat lohikalat ovat vaaravyöhykkeessä samalla kun toiminta parantaa kevätkutuisia hauki- ja ahvenkantoja. 14

Metsähallitus pitää myös tärkeänä, että toiminnassa huomioidaan kulttuuriarvot mahdollisimman hyvin. Alueella ei ole tehty muinaisjäännösten inventointia. Vähimmäisedellytys on, että toimijalla on tieto olemassa olevista kohteista (Museoviraston rekisterit) ja lisäksi kyky tunnistaa mahdolliset uudet kohteet maastossa. Metsähallitus katsoo, että hakijalle mahdollisesti koneellista kullankaivua varten myönnettävän ympäristöluvan ehtojen on oltava vähintäänkin vastaavat, mitä alueelle on konekaivutoimintaan viime vuosina myönnetty. Lupaehdoissa tulisi kuitenkin kiinnittää entistä enemmän huomiota vedenlaadun ja ympäristön seurantaan. Lisäksi lupaehdoissa olisi huomioitava riittävä ravinteiden talteenotto ja erityisesti kevättulvien sekä rankkasateiden jälkeisten tulvahuippujen aiheuttama kiertovesi- ja ylivuotovesialtaiden täyttymisen estäminen. Kaivun loputtua alueen maisemoinnissa tulee pyrkiä muovaamaan Miessijokivarsi mahdollisimman luonnonmukaisen näköiseksi. Erityistä huomiota on lisäksi kiinnitettävä kaivualueilta poistettavien pintamaiden erillään varastoimiseen kaivualueen sulkemis- ja maisemointitöitä varten. Luvan hakijan on osallistuttava Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvomaan vesistöjen yhteistarkkailuohjelmaan. 3. Lapin ELY-keskus, kalatalous Mikäli koneelliselle kullankaivulle kaivospiirillä Kolli Miessi N.o 4769/1a myönnetään lupa toiminnan harjoittamiseen, on seuraavat vaatimukset ja näkökohdat otettava huomioon: Luvan saajalle on määrättävä ympäristölupaan sisällytettynä velvoite tarkkailla kaivospiirillä harjoitettavan koneellisen kullankaivun vaikutuksia alapuolisen Miessijoen, Postijoen ja Vaskojoen kalastoon ja kalastukseen. Tarkkailu tulee suorittaa kolmen vuoden välein tehtävällä kalastustiedustelulla ja sähkökoekalastuksella. Kalastustiedustelu on suunnattava Lemmenjoen kansallispuistoon virkistys- tai muun kalastusluvan hankkineille paikka- ja ulkokuntalaisille kalastajille. Sähkökoekalastus on tehtävä yhteensä kuudella koealalla, joista kolme on Miessijoessa ja kolme Postijoessa, siten että yksi koeala sijaitsee koskialueella Postijoessa Miessijoen suualueen yläpuolella ja muut koealat eri koskialueilla kaivospiireiltä alavirtaan. Kalataloustarkkailuvelvoite tulee voida liittää osaksi Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämää vesistöjen yhteistarkkailua. Tarvittaessa Lapin ELY-keskus voi tarkentaa kalataloustarkkailuohjelmaa. Luvan saajalle on määrättävä vuotuinen 750 euron kalatalousmaksu. Kalatalousmaksu tulee käyttää arvokalojen elinympäristöjen ja lisääntymisalueiden hoito- ja kunnostustoimenpiteisiin Miessijoen koneellisen kullankaivun vaikutusalueella Miessi-, Posti- ja Vaskojoessa. Kalatalousmaksu tai osa siitä voidaan käyttää myös edellä mainittua aluetta koskevan kalataloudellisen käyttösuunnitelman laadintaan. Maksua tai osaa siitä voidaan käyttää myös istutusvelvoitteeseen Lapin ELY-keskuksen ja luvan saajan sopimalla tavalla sekä Metsähallitusta kuullen. Luvan saajalle määrättävät vuosittaiset kalatalousmaksut voidaan yhdistää alueen muihin velvoitteisiin ja maksuja voidaan kerryttää yhteen enintään 5 vuodelta kerrallaan. 15

Kalatalousmaksun lisäksi luvan saaja on määrättävä maksamaan kertakorvauksena 3 500 euroa kalatalousmaksun käytön suunnittelusta aiheutuvia kustannuksia. Vaihtoehtoisesti luvan saaja on määrättävä itse laatimaan ja esittämään Lapin ELY-keskuksen vahvistettavaksi yksityiskohtainen suunnitelma kalatalousmaksun käytöstä ja toimeenpanosta sekä mahdollisesta yhdistämisestä alueen muihin kalatalousmaksuihin. Suunnitelma on esitettävä päätöksen lainvoimaiseksi tulovuotena. Perusteluina Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomainen on esittänyt, että koneellinen kullankaivu on Lemmenjoen kansallispuiston merkittävin vesistöihin suoraan vaikuttava maankäyttömuoto Miessi-, Posti- ja Vaskojoen valuma-alueella. Tarkkaa tietoa siitä, miten kaivutoiminta on vaikuttanut ja edelleen vaikuttaa kalojen elinolosuhteisiin ja kalastukseen sekä kuinka pitkälle vaikutukset ulottuvat alapuolisessa vesistössä, ei ole olemassa, koska asiaa ei ole toiminnan kuluessa selvitetty eikä seurattu. Alueella järjestetyn vesistötarkkailun tulosten perusteella on kuitenkin osoitettavissa, että toiminnalla on haitallisia, kompensaatiokynnyksen ylittäviä kalatalousvaikutuksia alapuolisiin vesistöihin, ja joita tämän vuoksi on myös aiheellista tarkkailla. Kiintoainepitoisuudesta aiheutuva haitta EU:n kalavesidirektiivin mukaan kalastolle tai kalastukselle ei aiheudu haittaa sisävesissä, kun kiintoainepitoisuus on alle 25 mg/l. Tätä suurempi kiintoainepitoisuus voi jo vaikuttaa kalastoon ja pitoisuuden ollessa yli 80 mg/l kalastossa näkyy selviä muutoksia. Inarin terveyslautakunnan ja kullankaivajien sekä Lemmenjoen kansallispuiston kullankaivajien teettämien vesistöselvitysten mukaan 25 mg/l:n raja-arvo on ylittynyt Miessijoen näytteenottopisteiden vesinäytteissä syyskuussa 1998 (55 mg/l), syyskuussa 2000 (42 mg/l), elokuussa 2002 (32 mg/l), syyskuussa 2004 (28 36 mg/l) ja heinäkuussa 2005 (31 mg/l). Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämän vesistöjen yhteistarkkailun 2006 2011 tulosten mukaan kiintoainepitoisuus on ylittänyt usein 25 mg/l raja-arvon Miessijoen keskiosan ja alaosan vesinäytteissä vuosina 2006, 2007, 2008 ja 2009, jolloin kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 25 45 mg/l. Vuosina 2010 ja 2011 kiintoainepitoisuus oli aikaisempia tarkkailuvuosia alhaisempi (5 10 mg/l). Miessijoen keskiosalta vuonna 2011 otetussa ylimääräisessä samentumanäytteessä kiintoainepitoisuus oli kuitenkin 67 mg/l, mikä viittaa siihen, että toiminnan jaksottumisesta ja näytteenottoajankohdasta riippuen tulos voi vaihdella huomattavasti vuosien sisällä ja välillä. Taimenella ja lohella tehtyjen tutkimusten mukaan tämän tasoisiin kiintoainepitoisuuksiin altistuminen ilmenee altistuksen kestosta (1 päivä 4 kuukautta) riippuen kohtalaisena fyysisenä stressinä (1 päivä), elinympäristön heikentymisenä (6 päivää), kunnon huononemisena (2 viikkoa) ja kasvun hidastumisena sekä poikasten kuoriutumisen viivästymisenä (4 kk). Yli 4 kuukauden altistus lisää kuolevuutta (0 20 %) ja heikentää huomattavasti elinympäristön laatua. Selvän kalastohaitan 80 mg/l:n raja-arvo on ylittynyt elokuussa 2000, jolloin se oli 82 mg/l. Tämän tasoiseen kiintoainepitoisuuteen altistuminen ilmenee altistuksen kestosta riippuen elinympäristön heikentymisenä (1 päivä), kunnon huononemisena (6 päivää) ja kasvun hidastumisena sekä poikasten kuoriutumisen viivästymisenä (7 viikkoa). Yli 7 viikon altistus lisää kuolevuutta (0 20 %) ja heikentää huomattavasti elinympäristön laatua. Vesistötarkkailun tulosten perusteella kalastolle haitallisen kiintoainepitoisuustason ylittyminen Miessijoen koneellisen kullankaivun vaikutusalueella 16

on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Näin ollen on ilmeistä, että vaikutusalueen kalasto on ollut vuosien ajan toistuvasti alttiina haitallisen korkeille kiintoainepitoisuuksille. On myös mahdollista, ja vuosia kestävän pitkäaikaisen kaivostoiminnan kohdalla hyvin todennäköistä, että poikkeustilanteissa, kuten tavanomaista sateisimpina kesinä tai voimakkaiden rankkasateiden seurauksena, myös 80 mg/l:n kiintoainepitoisuus on voinut toiminnan aikana ylittyä useampana kuin yhtenä vuonna ja saattaa ylittyä tulevaisuudessakin, mikä voi aiheuttaa vakavaa haittaa alueen kalastolle. Parhaiden kirkasvetisten taimenvesien kiintoainepitoisuus on tutkimusten mukaan alle 5 mg/l. Kiintoaineen luontainen taustapitoisuus Lemmenjoen alueen vesistöissä on alle 1 mg/l. Näin ollen Lemmenjoen alueen karuissa tunturivesistöissä kalavesidirektiivin 25 mg/l:n kiintoainepitoisuustasoa voidaan pitää haittavaikutuksen äärimmäisenä raja-arvona. On ilmeistä, että Miessijoen koneellisella kullankaivulla on jo yhdenkin toiminnassa olevan ja nykyisiä, myös luvan hakijan käyttämiä, vesienselkeytysmenetelmiä soveltavan kaivospiirin myötä merkittävä vaikutus kullankaivun vaikutusalueen alapuoliseen vedenlaatuun ja sen kautta kalaston elinolosuhteisiin. Kalojen lisääntymisedellytysten heikentymisestä aiheutuva haitta Tutkimusten mukaan jo 10 %:n lisäys luonnontilaiseen kiintoainepitoisuuteen, johon kalasto on luontaisesti sopeutunut, voi heikentää hautuvan mädin kaasujenvaihtoa ja aiheuttaa kalanpoikasten ennenaikaista kuoriutumista ja kutusorasta poistumista. Hienojakoinen kiintoaineen sedimentoituminen tukkii kutusorakon huokosrakennetta ja vaikuttaa hapensaantiin, kun taas karkea kiintoaineksen kertyminen kutusorakon päälle estää poikasten vapautumista sorakosta. Miessi- ja Postijoen alueella suurin osa sedimentoituvasta kiintoaineesta on karkeaa kiintoainetta (hiekkaa). Normaalivirtaamatilanteessa, kuten kesällä, pitkäkestoista (yli 24 tuntia kestävää) kiintoainekuormitusta pidetään lohikaloille haitallisena, kun pitoisuuslisäys on 5 mg/l tai korkeampi luonnon taustapitoisuuteen nähden. Ylivirtaamatilanteessa, kuten kevättulvan aikana, lyhytkestoinen (alle 24 tuntia kestävä) kiintoainekuormitus on puolestaan haitallista, kun pitoisuuslisäys on yli 25 mg/l luonnon taustapitoisuuteen nähden. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Metsähallitus ovat tehneet vuosina 2006 2009 selvityksiä kullankaivun vesistövaikutuksista Lemmenjoen vesistön alueella. Vuonna 2009 Miessijoen yläpuoliselta, konekaivun koskemattomalta Postijoelta otettujen vesinäytteiden karkean kiintoaineen pitoisuuden keskiarvo oli 0,46 mg/l, mikä kuvastaa alueen luonnontilaista vedenlaatua. Vesistöjen yhteistarkkailun tulosten mukaan kiintoainepitoisuus on vaihdellut koneellisen kullankaivun vaikutusalueella Miessijoen tarkkailupisteissä vuosina 2006 2011 välillä 5,7 34,0 mg/l. Näin ollen kiintoainepitoisuus Miessijoessa on ylittänyt poikkeuksetta kalastolle haitallisella tavalla luonnon taustapitoisuuden enemmän kuin 5 mg/l ja vuosina 2006 2008 yli 25 mg/l tarkkailujakson aikana. Tarkkailujakso sijoittuu kesän kaivukauteen, jolloin Miessijoen virtaamia voidaan pääsääntöisesti pitää normaaleina. Lapin ELY-keskuksen ja Metsähallituksen selvityksen mukaan karkean kiintoaineen pitoisuudet vuonna 2009 olivat Miessijoen näytepisteillä keskimäärin 6,58 7,45 mg/l ja Postijoen näytepisteillä keskimäärin 2,20 2,88 mg/l. Selvityksestä ilmenee lisäksi, että karkea kiintoaines on muuttanut Miessijoen kaivospiirien alapuolisen Postijoen koskia siinä määrin, että kalojen kutualueet ja lisääntyminen todennäköisesti kärsivät pahiten hiekoittuneilla alueilla. Tätä tukee myös havainto, että Postijoen luonnontilaisella koealalla pohjan kasvillisuuspeitto oli 70 % ja hiekan peittämä ala 0 %. Sitä 17

vastoin kullankaivun alapuolisen Postijoen koealalla kasvillisuuden peitossa oli vain 5 % pohjasta ja hiekan peittämä ala oli 90 %. Lisäksi kiintoaineen on havaittu kulkeutuneen useiden kymmenien kilometrien matkalla Postijoen alapuolisella jokiosuudella Vaskojoen ensimmäiseen järvilaajentumaan Närrijärvelle saakka. Näin ollen kiintoainekuormitus on toistuvasti ollut laajalla alueella selvästi luonnontilaista, kalaston luontaisen sopeutumisen tasoa korkeampi ja siten todennäköisesti haitannut arvokalojen lisääntymistä Miessi-, Posti- ja Vaskojoessa. 18 Myrkytyshaitta Lohikalat ja niiden poikasvaiheet ovat herkkiä alumiinille, jonka myrkytysvaikutus perustuu sekä fyysiseen ärsytykseen että kalojen suolatasapainon häiriintymiseen. Alumiinilla on myös taipumus saostua kalojen kidusten pinnoille ja haitata niiden normaalia hengitystoimintaa. Alumiini on myrkyllistä kaloille liukoisessa muodossa. Liukoinen alumiini aiheuttaa kaloissa fysiologisia muutoksia tai kuoleman, kun sen pitoisuus vedessä ylittää 100 500 µg/l. Lapin ELY-keskuksen ja Metsähallituksen selvityksestä samoin kuin Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämän vesistöjen yhteistarkkailun tuloksista käy ilmi, että vuonna 2009 Miessijoen kahden näytepisteen vesinäytteiden alumiinipitoisuus on ollut keskimäärin 593 833 µg/l ja sen vaihteluväli 154 1970 µg/l. Sen sijaan Miessijoen yläpuolisen Postijoen veden alumiinin luontainen taustapitoisuus on ollut keskimäärin 48 µg/l. Tämä kuvastaa myös Miessijoen luontaisen taustapitoisuuden tasoa. Lapin ELY-keskuksen ja Metsähallituksen selvityksen mukaan Miessijoen veden alumiinipitoisuus on ylittänyt vuonna 2009 kirjolohelle määritetyn LC50-arvon, joka on 560 µg/l. Aineen LC50-arvo ilmaisee pitoisuuden, jossa puolet koe-eläimistä kuolee, kun ne altistetaan kyseessä olevan aineen vaikutukselle. Liukoisen alumiinin pitoisuudet Miessijoen vesinäytteissä vuonna 2011 olivat 48 280 µg/l. Näin ollen liukoisen alumiinin pitoisuus vedessä on ylittänyt myrkyllisen pitoisuuden raja-arvon. Tulos osoittaa, että Miessijoen alapuolisen vesistön taimenkanta on altistunut koneellisen kullankaivun aiheuttamille haitallisen tai myrkyllisen korkeille alumiinipitoisuuksille, minkä voidaan perustellusti katsoa alentaneen kalaston kalataloudellista arvoa. Koska koneellinen kullankaivu on avokaivostoimintaa, jossa hallitsemattomasti vesistöön purkautuvien vesistöpäästöjen riski on mm. sääolosuhteiden, kuten rankkasateiden, ennustamattomuudesta johtuen suuri, on edelleen pelättävissä, että kalastolle myrkyllisiä määriä alumiinia huuhtoutuu Miessijoen vesistöön jatkossakin. Kiintoaineen ja metallikuormituksen kalastovaikutuksista on esitetty tutkimustuloksia mm. julkaisuissa: Canadian Water Quality Guidelines for the Protection of Aquatic Life. TOTAL PARTICULATE MATTER. Canadian Environmental Quality Guidelines. Canadian Council of Ministers of the Environment, 1999, updated 2002. [http://ceqgrcqe.ccme.ca/download/en/217/] Lemmenjoen kansallispuiston koneellisen kullankaivuun ympäristövaikutukset. Selvitysten tulokset 2006-2009. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus & Metsähallitus 2010. Moniste. Newcombe, C.P. & Jensen, J.O.T. 1996: Channel suspended sediment and fisheries: a synthesis for quantitative assessment

19 of risk and impact. North American Journal of Fisheries Management 16: 693-727. Kompensaatio Yhteenvetona kalatalousviranomainen toteaa, että Miessijoen koneellisen kullankaivun vesistövaikutuksista, erityisesti lisääntymisalueita liettävästä kiintoainekuormituksesta, aiheutuu huomattavaa vahinkoa kalastolle ja kalastukselle. On vaarana, että Miessi-, Posti- ja Vaskojoen arvokalakannan tuottavuus alenee pysyvästi, kun kalasto ei pysty sopeutumaan koneellisen kullankaivun aiheuttamiin, usean sukupolven yli ulottuviin elinympäristössä ja lisääntymisolosuhteissa tapahtuviin haitallisiin muutoksiin. Samalla alueen houkuttelevuus erämaisena virkistyskalastuskohteena vähenee. Luvan hakija on osaltaan haitan aiheuttaja Miessijoen koneellisen kullankaivun vesistövaikutuksissa ja siten vastuullinen niiden kompensoimisessa. Tämän vuoksi luvan saajalle tulee määrätä tarkkailuvelvoite ja kalatalousmaksu, jolla toiminnan vaikutusta kalakantaan ja kalastukseen voidaan järjestelmällisesti seurata ja toiminnasta aiheutuvaa haittaa ehkäistä. Kalataloustarkkailuvelvoite on tarkoituksenmukaista liittää osaksi Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämää vesistöjen yhteistarkkailua, niin ettei yksittäinen luvan saaja joudu vastaamaan yksin tarkkailun suorittamisesta. Kalatalousviranomainen katsoo, että toiminnan osoitetusta vesistövaikutuksesta aiheutuvaan huomattavaan kalataloudelliseen vahinkoon nähden kalatalousmaksun kohtuullinen suuruus on 0,03 euroa kuutiolta kaivukauden aikana enimmillään kaivettavan ja käsiteltävän maa-aineksen määrän mukaan laskettuna. Täksi määräksi luvan hakija on ilmoittanut 25 000 m 3. Näin määritettynä vuotuiseksi kalatalousmaksuksi tulee 750 euroa. Luvan hakijan kaivospiirillä harjoitettavan koneellisen kullankaivun kalastolle ja kalastukselle aiheuttama haitta on perusteltua korvata kalatalousmaksuna, koska kullankaivualueen alapuolisen Miessi- ja Postijoen nykyisen tilan perusteella ei ole tarkoituksenmukaista määrätä suoraa istutusvelvoitetta tietylle kalalajille. Miessi- ja Postijoen alkuperäisten harjus- ja taimenkantojen geenimuotojen suojeleminen edellyttää pidättäytymistä istuttamasta muiden vesistöjen kantaa olevia istukkaita näihin jokiin. Kalatalousviranomainen katsoo, että koneellisen kullankaivun aiheuttamien kalataloudellisten haittojen korvaamisessa tarkoituksenmukaisinta on velvoitehoidon suuntaaminen kalojen luontaista elinkiertoa tukevaksi kalojen elinympäristöön kohdistuvien hoito- ja kunnostustoimenpiteiden avulla. Tämä toteutuu, - kun kalatalousmaksu voidaan käyttää osana Lemmenjoen koneellisen kullankaivun vaikutusalueella Miessi-, Posti- ja Vaskojoessa tehtävien kalataloudellisten selvitysten ja kalataloudellista tilaa parantavien hankkeiden, kuten liettymien poistamisen, lisääntymisalueiden puhdistamisen ja kutusorakoiden, poikaskivikoiden ja suoja- ja lepopaikkojen ja talvehtimissyvänteiden kunnostamisen tai rakentamisen ym., rahoitusta, tai - kun maksua voidaan käyttää myös vastinrahana esimerkiksi kalataloutta edistävissä kunnostushankkeissa haettaessa ulkopuolista rahoitusta, tai - kun maksua voidaan käyttää tarvittaessa myös kalojen istuttamiseen, ja maksun käytöstä kuullaan Metsähallitusta. Kalatalousmaksun yhdistäminen Lemmenjoen alueen muihin velvoitteisiin ja kerryttäminen yhteen usealta vuodelta on perusteltua siitä syystä, että