1. Genetiska undersökningar av sik från Larsmo Öjasjön Denna undersökning, som ingår som en del av en undersökning av sikyngelförekomsten i Larsmo Öjasjön ( Sikyngelnotningar i Larsmo-Öjasjön år 2010, Wistbacka 2012) finansierades med medel ur UPM Kymmene Oy:s och Öjasjöns regleringsbolags fiskerihushållningsavgifter för åren 2009 2013 (dnr 1830/5722/2009). I dispositionsplanen, som godkändes av Te-centralen den 9.6 2009 ingår punkt 8) Småskaliga restaureringar/nödvändiga tilläggskarteringar. Österbottens Ely-centrals fiskerienhet beställde arbetet av Norra svenska fiskeområdet. Arbetet baserar sig på en plan som gjorts upp av fiskeområdet den 3.6 2010 (bilaga 1). Fältarbetet utfördes FM Birthe Wistbacka och FM Ralf Wistbacka. 2. Bakgrund Ett av de viktigaste projekten inom Norra svenska fiskeområdets verksamhet har sedan år 1998 varit romtagning, kläckning och uppfödning av Larsmosik. Denna sikform har, enligt Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet, visat sig vara en unik genetiskt form av skärgårdssik. Projektet har lyckats bra och resultatet är att alla ålagda utplanteringar av sik utanför Jakobstad sedan mitten av 2000-talet numera görs med 1-somriga Larsmosikar. De härrör från det moderfiskbestånd i Taivalkoski, som grundats i samband med romtagningprojektet. Mängden utplanterad Larsmosik utanför Jakobstad uppgår till över 200.000 st varje år. Larsmosiken vandrar in i Larsmo-Öjasjon via de tre fisklederna: Storströmmen, Gertruds och Bågast. Under optimala förhållanden kan sik vandra in även via de öppna dammluckorna i Hästgrundet och Gertruds. Det är högst sannolikt att sik igen kan försöka föröka sig i Larsmo-Öjasjön. Under siklekperioden på hösten 2009 iakttogs stora mängder sik i havet utanför Larsmosjön, längs stränderna i Risöhäll och i närheten av Storströmmens fiskled. På hösten 2010 fångades lekande sik i Larsmosjön i Gertruds, i närheten av vägbanken (Karl-Erik Grankulla muntlig delgivning) Målet med de genetiska undersökningarna var att försöka fastställa vilka olika sikformer som förekommer i Larsmo-Öjasjön. 3. Metoder för insamlingen av sik för genetisk bestämning Under hösten 2010 insamlades fettfenor från 12 sikar som fångats med nät och ryssjor av fiskare i Larsmo-Öjasjön. I samband med en leverans av försträckta 1-somriga sikyngel från moderfiskbeståndet av Larsmosik från Taivalkoski, insamlades fettfenorna från 29 st 10 cm långa sikar från leveransbilen. I samband med sikyngelnotningar i Öjasjön, Sandskata, i maj 2010 erhölls 2 ettåriga sikyngel i noten. Fettfenorna från dessa sikyngel sparades för de gentetiska undersökningarna. Fettfenorna som ingick i undersökningen konserverades i 70 %-ig etanol. En lista på alla sikar som ingick i de genetiska undersökningarna finns i tabell 1.
Tabell 1. Sikar (43 st) som ingick i den genetiska undersökningen av sik från Larsmo Öjajön 2011 nr Varifrån Datum Längd el.vikt Fångstredskap 1-2 Öjasjön 25.5 2010 16 cm Fångst i yngelnot i Sandskata, Öjasjön 3-31 Odlad utplanteringsyngel 29.9 2010 10 cm Vääräniemis moderfiskbestånd 32-34 Fångad i Öjasjön 4.11 2010 680-780 gr Fångade i nät; 300 m söder om Bågast fiskled 35 Fångad i Larsmosjön 5.11 2010 800 gr Fångad i ryssja i Fagernäs 36 Fångad i Larsmosjön 11.11 2010 120 gr Fångad i ryssja i Fagernäs 37-43 Fångad i Larsmosjön 11.11 2010 30-49 cm Fångade i ryssja i Hästöfjärden 4. Genetiska undersökningar av sikbestånden De genetiska undersökningarna utfördes på Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet i samarbete med Helsingfors universitet (Institutionen för Lantbruksvetenskaper). 4.1 Metodik De genetiska skillnaderna mellan de olika sikformerna åskådliggjordes via ett dendrogram, där avståndet mellan de olika sikformerna i dendrogrammet representerar avståndet i de olika sikarnas släktskap. (avståndet 0 = fiskarna hör till samma population; 1 = det finns inget släktskap mellan sikarna). Som referens- och jämgörelsematerial användes Vilt- och fiskeriforskningens egna genetiska undersökningar av sikpopulationer från bl.a. Mickelsörarna, Lestijoki, Kymmene älv och Isojoki. För mer detaljerade beskrivningar av metodiken, se bilaga 1 4.2 Resultat Resultatet av undersökningarna visar att alla de undersökta sikarna placerades sig i olika genetiska grupper. Detta gällde för grupperingeringarna: Öjasjöns yngel, Vuxna fiskar fångade i Öjasjön, Vuxna fiskar fångade i Larsmosjön och Utplanteringsyngel från moderfiskbeståndet samt även individuellt, för alla enskilda sikar (43 st) skilt för sig. Både de två sikyngel, som fångades i not, och de fyra vuxna sikarna fångade i Öjasjön skilde sig markant från de övriga analyserade fiskarna. Inom Öjasjögruppen skilde sig dessutom även sikynglen markant från de vuxna fångade fiskarna. Även de två enskilda sikynglen skilde sig genetiskt från varandra! Den ena av dem visade mera släktskap med referensik från Mickelsörarna och Lestijoki, medan den andra placerades sig i helt egen kategori. Också fiskarna fångade i Larsmosjön skilde sig genetiskt från jämförelsematerialet. De visade visst släktskap med sikar av Isojokistam, men även med sikar från Mickelsörarna och Lestijoki. Dessa sikar skilde sig däremot markant från moderfiskbeståndets 25 undersökta sikar (figur 1).
Bromarv Figur 1. Dendrogram för de olika undersökta sikarna från Larsmo-Öjasjon år 2010 (Koskiniemi 2010, Helsingfors universitet) Förklaring: Ojasjon saalis = vuxna fiskar fångade i Öjasjön; Larsmosjon saalis = vuxna fiskar fångade i Larsmosjön; Ojasjön pienet = yngel från yngelnot i Öjasjön; Larsmosik VILJ = utplanteringsyngel från moderfiskbeståndet 5. Diskussion och förslag till fortsättning Det vore intressant att undersöka ett eventuellt släktskap hos sikarna i Larsmo-Öjasjön med sikarna i Perho å och de i Nykarleby älv. Det torde dock tyvärr inte finnas referensmaterial från dessa vattendrag. Det är möjligt att de vuxna sikar som fångas kan vara sikar från Nykarleby älv eller Perho å som navigerat fel. Dessa bestånd anses vara ursprungliga bestånd, som förstärkts med utplanteringar av yngel från älvens eget bestånd. Det vore således av yttersta vikt att göra genetiska undersökningar av sikarna i Nykarleby älvs nedre lopp och i Perho å. Med tanke på att de fångade vuxna sikarna i Larsmosjön inte visade någon släktskap med de odlade Larsmosikarna är det fullt möjligt att de kan tillhöra resterna av Esse eller Kronoby ås bestånd. För att klargöra detta borde man provfiska i åarna nedre lopp. Undersökningar av förekomsten av yngel av vandringssik i Esse och Kronoby åars mynningsområden kan även de informera om förekomsten av lekfisk samtidigt som ynglen kan användas för genetiska analyser. Det är viktigt att notera att forskare Jarmo Koskiniemi i sin undersökningsrapport (bilaga 1) påpekar att det undersökta materialet var mycket litet, och att det därför är vanskligt att dra några definitiva slutsatser av undersökningen. Detta innebär att det är skäl att fortsätta med provtagningen.
Jarmo Koskiniemi BILAGA 1 Maataloustieteiden laitos Helsingin yliopisto p. 0504151624 Email. Jarmo.Koskiniemi@helsinki.fi 6.4.2011 Muistio: Larsmo-Öjasjön siikanäytteiden geneettinen analyysi Näytteet Norra svenska fiskeområdet toimitti tammikuussa 2011 Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen ja RKTL:n genotyypityslaboratorioon analysoitavaksi 43 siikanäytettä (Taulukko 1.). Näytteet olivat alkoholiin säilöttyjä eväpaloja. Näytteistä oli tarkoitus selvittää perinnöllinen muuntelu DNA:n mikrosatelliittimuuntelun perusteella ja verrata niitä laboratoriossa aikaisemmin tutkittuihin siikanäytteisiin. Laboratorion DNA-kirjastosta ja genotyyppitietokannasta saatiin vertailtaviksi Isojoen, Lestijoen, Mikkelinsaarten, Ahvenanmaan, Kokemäenjoen, Bromarvin, Kymijoen ja Rautalammen siikakannat (Taulukko 2.). Tutkitut Larsmo- Öjasjön villisiiat jaettiin iän ja pyyntipaikan perusteella kolmeen ryhmään (Taulukko 1.). DNA:n eristys, PCR-reaktiot ja kapillaarielektroforeesiajot DNA eristettiin Qiagen DNEasy Tissue eristyskitillä, ja DNA:n saanto ja laatu todettiin spektrofotometrimittauksilla normaaliksi. Liukoista DNA:ta saatiin 400 ul kustakin näytteestä, ja DNA:n pitoisuuden todettiin olevan 50-100 mikrogrammaa/mikrolitra. Kunkin DNA:n arvioitiin riittävän ainakin 150-200 PCR-reaktioon. Näytteestä analysoitiin 16 mikrosatelliittilokuksen muuntelu. Käytetyt laboratoriorutiinit olivat samat, mitä aikaisemminkin on käytetty siialla RKTL:n ja maataloustieteiden laitoksen genotyypityslaboratoriossa. Määritetyt mikrosatelliitit olivat Bwf_2, C2_157, ClaTet1, ClaTet10, ClaTet13, ClaTet15, ClaTet18, ClaTet3, ClaTet6, COCL_004, COCL_008, COCL_010, COCL_018, COCL_045, COCL_049 ja COCL_061. Eristettyä DNA:ta kului reaktioihin n. 10 ul, ja jäljelle jäänyt DNA ul pakastettiin ja säilöttiin maataloustieteiden laitoksen ja RKTL:n DNA-varastoon. PCR-reaktiot analysoitiin genotyypityslaboratorion Abi-kapillaarielektroforeesilaitteella ja laitteistoon kuuluvalla GeneMapper-ohjelmistolla.
Tuloksia Tutkittujen näytteiden ja vertailunäytteiden geneettisiä eroja kuvattiin geneettisen etäisyyden avulla (Taulukko 4.) ja graafisesti dendrogrammilla (kuva 1.). Geneettinen etäisyys on suhteellinen mitta, joka kuvaa genomin eri lokusten alleeli- eli geenimuotofrekvenssien eroja populaatioiden (tai myös saman populaation eri näytteiden ja yksilöidenkin) välillä. Pienimmillään etäisyys on 0, mikä tarkoittaa, että verrattujen populaatioiden kaikkien geenimuotojen frekvenssit ovat täsmälleen samat, ja suurimmillaan 1, mikä tarkoittaa, että populaatioissa ei ole lainkaan samoja alleeleita. Käytännössä hyvin suuri, lähellä yhtä oleva etäisyys havaitaan vain lajien välillä, ja saman lajin populaatioiden erot ovat yleensä alle selvästi 0,5. Geneettistä etäisyyttä kasvattaa pitkäaikainen isolaatio populaatioiden välillä. Hyvin pieni etäisyys tarkoittaa että populaatiot ovat tai ovat olleet lähihistoriassa yhteydessä toisiinsa. Etäisyydet ja puurakenne laskettiin Population 1.2.31 ohjelmalla (http://www.bioinformatics.org/~tryphon/populations/) ja puurakenne piirrettiin Treeview-ohjelmalla (http://taxonomy.zoology.gla.ac.uk/rod/treeview.html). Näytteiden geneettisten erojen tilastollinen merkitsevyys testattin Genepop on the web ohjelmalla (http://genepop.curtin.edu.au/). Perinnöllisen muuntelun määrä (Taulukko 3.) kuvattiin heterotsygotia-asteen, havaitun keskimääräisen lokuskohtaisen alleelimäärän (tutkitun 16 lokuksen alleelimäärien keskiarvo) ja alleelirikkauden avulla. Alleelirikkaus on periaatteessa myös alleelimäärä, mutta se huomioi otoskoon vaikutuksen alleelimäärään redusoimalla isommat näytekoot pienempien tasolle. Yleensä isommissa näytteissä havaitaan enemmän alleeleita kuin pienemmissä näytteissä, joten pelkkä toteutunut alleelimäärä voi kuvata paitsi kantojen alleelimäärän eroa, niin myös pelkkää otoskokojen eroa. Heterotsygotia- aste on pienimmillään 0 ja kasvaa lähelle 1:stä hyvin runsaasti muutelevissa populaatioissa. Tyypillinen arvo kaloilla on lajista ja valituista lokuksista riippuen n. 0.5-0.8. Muuntelun mitat laskettiin Fstatohjelmalla (http://www2.unil.ch/popgen/softwares/fstat.htm). Larsmo-Öjasjöstä pyydetyille näytekaloille (nrot 1-2, 32-43) tehtiin myös individual assignment testit (Taulukko 5.). Kullekin kalalle etsittiin kanta, johon se genotyyppinsä perusteella parhaiten sopi. Referenssidataksi valittiin nyt tutkitut siiat taulukon 1. mukaisesti neljänä ryhmänä sekä vertailudatasta Isojoki, Lestijoki ja Mikkelinsaaret, jotka geneettisten etäisyyksien ja erojen merkitsevyyden testauksen perusteella olivat nyt tutkituille läheisimmät kannat. Testit tehtiin Geneclass2-ohjelmalla (http://www.ensam.inra.fr/urlb/geneclass2/help/index.htm). Referenssidata tehtiin kullekin kalalle erikseen niin, että sovitettava kala jätettiin pois referenssistä. Menetelmiä ja niiden taustoja selvitetään tarkemmin ohjelmien kotisivuilla.
Johtopäätös Molemmat Öjasjön-näytteet (2 pikkukalaa ja 3 isompaa kalaa) poikkesivat hyvin selvästi kaikista muista vertailussa olevista kannoista sekä dendrogrammissa (kuva 1.) tehdyn ryhmittelyanalyysin perusteella että vertailudataan nähden hyvin suurten geneettisten etäisyyksien perusteella (Taulukko 4.) Öjasjön-näytteet poikkesivat myös toisistaan hyvin selvästi näissä vertailuissa. Näytekalojen vähäisyyden takia tulos on kuitenkin korkeintaan suuntaa antava. Öjasjön-näytteet eivät poikenneet isoista etäisyyksistä huolimatta tilastollisesti merkitsevästi toisistaan, Larsmosjön saalisnäytteestä eivätkä edes Lestijoen ja Mikkelinsaarten vertailunäytteistä (Taulukko 4.). Individual assignment testin perusteella (Taulukko 5.) toinen Öjasjön pikkukaloista on genotyypiltään lähempänä Lestijoen ja Mikkelinsaarten kantoja kuin omaa näyteryhmäänsä. Toinen pikkukala sijoittuu omaan näyteryhmäänsä. Isommista Öjasjön-näytteistä yksi sijoittui omaan ryhmäänsä, yksi Larsmosjönryhmään ja yksi Mikkelinsaareen tai Lestijokeen. Yksikään viidestä Öjansjön villinäytteestä ei sijoittunut Larsmojsön viljelykantaan. Larsmosjön saalisnäyte poikkesi myös sekä dendrogrammin että geneettisten etäisyyksien perusteella selvästi kaikista muista. Se ryhmittyi dendrogrammissa samaan haaraan Isojoen vertailunäytteen kanssa. Myös tätä tulosta on kuitenkin syytä pitää pienen kalamäärän takia vain suuntaa antavana. Näytteen ero molempiin Öjasjön-näytteisiin ja Lestijokeen ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Individual assignment testauksessa Larsmosjön saalisnäytteet jakaantuivat Lestijokeen, Mikkelinsaariin ja Isojokeen. Yksikään kala ei ensisijaisesti sijoittunut omaan ryhmäänsä, eikä myöskään Larsmosjön viljelykantaan. Perinnöllisen muunteluin määrä (Taulukko 3.) oli kaikissa näytteissä samansuuruinen erityisesti heterotsygotia-asteen ja alleelirikkauden perusteella. Mitään silmiinpistäviä eroja ei havaittu. Myös näiden tulosten kohdalla pienten näytekalamäärien takia tuloksia pitää tulkita hyvin varovaisesti. Keskeisimmät tulokset tästä aineistosta olivat 1) tutkittujen näytteiden selvä erottuminen omiksi ryhmikseen, 2) yksilötestauksessa (individual assignment testit) näytekalojen hajaantuminen toisistaan erilleen, ja 3) vilejykannan ja luonnonnäytteiden selvä ero.
Bromarv Kuva 1. Dendrogrammi (haarojen pituudet ovat sama kuin taulukon 2 geneettinen etäisyys, mittakaava on kuvan oikeassa ylälaidassa).
Taulukko 1. Näytekalat. Varifrån Nr Datum Ålder/längd/vikt Anmärkning Näytteen nimi tässä raportissa Öjasjön 01 25.5.2010 1+ notade i Sandskata, Öja, Karleby Öjasjön_pienet Öjasjön 02 25.5.2010 1+ notade i Sandskata, Öja, Karleby Öjasjön_pienet Öjasjön 32 4.11.2010 686 gr (hane) nät, 300 m söderom nya fiskleden i Öjasjön Öjasjön_saalis Öjasjön 33 4.11.2010 780 gr (hane) nät, 300 m söderom nya fiskleden i Öjasjön Öjasjön_saalis Öjasjön 34 4.11.2010 710 gr (hona) nät, 300 m söderom nya fiskleden i Öjasjön Öjasjön_saalis Larsmosjön 35 5.11.2010 800 gr (hona) ryssja, utanför Fagernäs, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 36 11.11.2010 100 gr (hane) ryssja, utanför Fagernäs, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 37 11.11.2010 35 cm (hona) ryssja, Hästöfjärden, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 38 11.11.2010 42 cm (hane) ryssja, Hästöfjärden, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 39 11.11.2010 40 cm (hane) ryssja, Hästöfjärden, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 40 11.11.2010 34 cm (hane) ryssja, Hästöfjärden, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 41 11.11.2010 49 cm (hane) ryssja, Hästöfjärden, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 42 11.11.2010 39 cm (hona) ryssja, Hästöfjärden, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosjön 43 11.11.2010 30 cm ryssja, Hästöfjärden, Larsmosjön Larsmosjön_saalis Larsmosik odlad 03 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 04 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 05 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 06 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 07 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 08 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 09 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 10 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 11 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 12 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 13 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 14 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 15 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 16 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 17 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 18 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 19 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 20 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 21 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 22 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 23 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 24 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 25 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 26 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 27 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 28 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 29 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 30 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ Larsmosik odlad 31 29.9.1010 1-somrig, 10 cm Odlad hos P Vääräniemi, Taivalkoski Larsmosik_VILJ
Taulukko 2. Vertailunäytteet. Näyte Rautalamminreitti planktonsiika RKTL:n viljelykanta Mikkelinsaaret merikutuinen karisiika M. Säisä 2005 Lestijoki vaellussiika M. Säisä 2005 Kymijoki vaellussiika RKTL:n viljelykanta Kokemaenjoki vaellussiika RKTL:n viljelykanta ja M. Säisä 2005 Isojoki suistosiika/vaellussiika M. Säisä 2005 Ahvenanmaa merikutuinen saaristosiika/karisiika M. Säisä 2005 Bromarv merikutuinen saaristosiika/karisiika Tunturisiika OY:n viljelykanta M. Säisä 2005: Pohjanlahden siikakantojen monimuotoisuus mikrosatelliitti-dna menetelmän avulla tarkasteltuna Raportti 2005 Näytteet villejä tai viljeltyjä vaellussiikakantoja (Lestijoki, Kokemäenjoki, ja mahdollisesti Isojoki), ja kaksi merikutuista saaristosiikaa tai karisiikaa (Mikkelinsaaret ja Ahvenanmaa). Merikutuista siioista Mikkelinsaarten näyte oli taustaltaan villi. Ahvenanmaan näyte on RKTL:n alueelta pyytämien saaristosiikojen kudusta viljeltyjä ja värimerkattuja jälkeläisiä. Kaikki näytteet olivat peräisin kutuvaelluksella, tai kutemassa olevista siioista. Taulukko 3. Otoskoot (N), heterotsygotia-asteet (H), alleelimäärät (Nall) ja alleelirikkaudet (Ri). N H Nall Ri Öjasjön_pienet 2 0,73 2,8 2,0 Öjasjön_saalis 3 0,74 3,4 3,2 Larsmosjön_saalis 9 0,76 7,5 2,8 Larsmosik_VILJ 29 0,71 7,8 2,1 Rautalamminreitti 49 0,74 12,8 3,1 Mikkelinsaaret 42 0,78 13,8 2,8 Lestijoki 50 0,75 13,4 2,6 Kymijoki 50 0,74 12,9 2,5 Kokemaenjoki 50 0,75 11,1 2,8 Isojoki 18 0,72 6,4 2,4 Ahvenanmaa 50 0,76 10,4 2,9 Bromarv 50 0,71 9,8 2,9
Öjasjön_pienet Öjasjön_saalis Larsmosjön_saalis Larsmosik_VILJ Rautalamminreitti Mikkelinsaaret Lestijoki Kymijoki Kokemaenjoki Isojoki Ahvenanmaa Bromarv Taulukko 4. Alakolmiossa geneettinen etäisyys, Nein Da (1983). Yläkolmiossa geneettisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *** = erittäin merkitsevä, ** = merkitsevä, * = melkein merkitsevä ja ns. = ei merkitsevä. Öjasjön_pienet ns. ns. *** ** ns. ns. * *** *** *** *** Öjasjön_saalis 0,43 ns. *** *** ns. ns. *** ** *** *** *** Larsmosjön_saalis 0,42 0,35 *** ** * ns. * ** *** *** *** Larsmosik_VILJ 0,42 0,38 0,26 *** *** *** *** *** *** *** *** Rautalamminreitti 0,43 0,38 0,18 0,26 *** *** *** *** *** *** *** Mikkelinsaaret 0,39 0,34 0,20 0,21 0,13 *** *** *** *** *** *** Lestijoki 0,38 0,32 0,15 0,19 0,12 0,08 *** *** *** *** *** Kymijoki 0,40 0,35 0,17 0,19 0,14 0,10 0,08 *** *** *** *** Kokemaenjoki 0,41 0,32 0,15 0,22 0,14 0,12 0,10 0,09 *** *** *** Isojoki 0,42 0,36 0,19 0,27 0,22 0,21 0,15 0,19 0,18 *** *** Ahvenanmaa 0,46 0,37 0,24 0,24 0,19 0,14 0,15 0,16 0,17 0,23 *** Bromarv 0,45 0,37 0,20 0,22 0,19 0,13 0,13 0,15 0,16 0,23 0,17 Min 0,08 Max 0,46 Keskiarvo 0,24
Taulukko 5. Assignment-testit näytekaloille 1-2 ja 32-43. Sarakkeessa 1 on referenssinäyte, johon kala ensijijaisesti sijoittuu ja sarakkeessa 2 toissijainen sijoittuminen. %-sarakkeessa on sijoittumisen todennäköisyys. 1 % 2 % Öjasjön_pienet_01 Lestijoki 68 Mikkelinsaaret 32 Öjasjön_pienet_02 Öjasjön_pienet 77 Öjasjön_saalis 18 Öjasjön_saalis_32 Mikkelinsaaret 92 Lestijoki 8 Öjasjön_saalis_33 Öjasjön_saalis 100 Öjasjön_saalis_34 Larsmosjön_saalis 100 Larsmosjön_saalis_35 Mikkelinsaaret 100 Larsmosjön_saalis_36 Lestijoki 100 Larsmosjön_saalis_37 Lestijoki 54 Öjasjön_saalis 45 Larsmosjön_saalis_38 Lestijoki 99 Larsmosjön_saalis 1 Larsmosjön_saalis_39 Lestijoki 54 Mikkelinsaaret 46 Larsmosjön_saalis_40 Lestijoki 97 Mikkelinsaaret 2 Larsmosjön_saalis_41 Lestijoki 100 Larsmosjön_saalis_42 Isojoki 100 Larsmosjön_saalis_43 Isojoki 100