Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Tutkimuspäällikkö Anne Liljendahl, LUVY ry
Hiidenvedellä tehdyt ekologiset tutkimukset 2016-2017 LUKE: Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 2016 HY: Hiidenveden ulapan kalasto elokuussa 2016 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella HY: Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja 2017
Tulevat biologiset tutkimukset LUVY: 2018 laaja vuosi Hiidenveden yhteistarkkailussa: Kasviplankton Pohjaeläimet LUVY: Kalataloudellinen tarkkailu joka 3. vuosi, seuraavan kerran v. 2019 LUVY: Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisten ja valkokatkojen runsaus Hiidenvedellä 2018
Kalasto ulappa-alueella Ulappa-alueella n. 25 000 yksilöä hehtaarilla, n. 58 kg/ha Pääosin kuoretta 96 %, kuhanpoikasia 3 % Kuoreen vuosiluokkavaihtelua, viileä kesä -> enemmän kuoretta Kuhanpoikasia runsaasti vuodesta toiseen ja ne kasvavat keskimääräistä nopeammin -> sulkasääsken toukka ravintona Kiihkelyksenselän ja Retlahden kalaston tila hyvä Suuri osa järven tuotannosta päätyy kuhantuotannoksi Kuva: Malinen, T. & Vinni, M., 2016. Hiidenveden ulapan kalasto elokuussa 2016 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella. Helsingin yliopisto
Kalasto matalilla alueilla Verkkokoekalastukset toteutettiin kahdella eri pyyntialueella: Kiihkelyksenselkä ja Mustionselkä NORDIC-yleiskatsausverkko Ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen perusteella Käytetyt kalayhteisömuuttujat: biomassa (g/verkko) lukumäärä (kpl/verkko) rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus indikaattorilajien esiintyminen
Ekologinen tila kalaston perusteella Kiihkelyksenselän ekologinen tila näytti v. 2016 parantuneen hieman vuoden 2013 jälkeen -> tilaluokka kalaston perusteella edelleen hyvä Mustionselän ekologinen tila ei vuoden 2013 jälkeen muuttunut -> tilaluokka kalaston perusteella edelleen välttävä Mustionselällä rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus kasvanut järvityypin vertailuarvoihin nähden erittäin suureksi Kuva: Sairanen, S. 2016. Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 2016. Luonnonvarakeskus.
Hiidenveden ravintoverkon rakenne Petokalat Planktonsyöjäkalat Eläinplankton Saalistus Resurssit Kasviplankton Fosfori Typpi
Sulkasääsken toukka Petovesikirppu Ei kerrostuneisuutta Jäännemassiainen Petomaiset hankajalkaiset Kerrostuva alue
Syvyys (m) Väliveden happiminimi ja sameusmaksimi Lämpötila (C ), Sameus (NTU) 0 10 20 30 40 50 0 5 10 15 20 25 30 0 5 10 15 20 Happipitoisuus (mg l -1 )
Samea + vähähappinen välivesi = sulkasääsken toukkien suojapaikka Hiidenveden syvänteellä
Sulkasääsken toukat Sulkasääskikannan koko vaihtelee voimakkaasti -> sää Useimpina vuosina toukkatiheys erittäin suuri, viileät kesät aiheuttavat kannan tilapäisen romahduksen seuraavana kesänä Parantuneen happipitoisuuden merkitys? Kuva: Malinen, T. & Vinni, M. 2017. Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja 2017. Helsingin yliopisto
Jäännemassiaiset Tiheys noussut yli viisinkertaiseksi vuosiin 2012 ja 2013 verrattuna Kesäkuinen esiintymisalue laajentunut: aiemmin vain yli 10 m syvillä alueilla viime vuosina myös 6-10 m syvällä alueella Lämpötila ja happipitoisuus vaikuttaa Kuva: Malinen, T. & Vinni, M. 2017. Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja 2017. Helsingin yliopisto
Valkokatka Valkokatka runsastunut voimakkaasti viime vuosina Esiintymisalue laajentunut syvemmille alueille kuin aikaisemmin -> alusveden happitilanteen paraneminen Myös okakatkaa esiintynyt näytteissä K. Könönen/SYKE Kuva: Malinen, T. & Vinni, M. 2017. Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja 2017. Helsingin yliopisto
Alusveden ja harppauskerroksen happipitoisuus parantunut viime vuosina Sulkasääsken toukkia vähemmän Jäännemassiaisia enemmän Valkokatkoja enemmän, myös okakatkoja Kalaston tilanne ennallaan tai parantunut Kuhatuotanto vakaata Yhteenveto