Sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Mäntsälän Huntti- ja Sahajärvessä

Transkriptio

1 Sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Mäntsälän Huntti- ja Sahajärvessä Tommi Malinen, Mika Vinni, Pekka Antti-Poika ja Antti Tuomaala Helsingin yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos/akvaattiset tieteet Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Aineisto ja menetelmät Sulkasääsken toukat Pohjaeläimet 6 3. Tulokset ja vertailu muihin järviin Sulkasääsken toukat Pohjaeläimet 1 4. Tulosten tarkastelu Sulkasääsken toukat Pohjaeläimet Järvien kunnostusmahdollisuudet Mielekkäitä tutkimuskohteita Huntti- ja Sahajärvellä Johtopäätökset 16 Lähdeluettelo.. 16

2 Kannen kuva: Helsingin yliopiston näytteenottovene Sahajärvellä kesällä 26. Kuva: Mika Vinni 2

3 1. Johdanto Sulkasääsken toukat ovat selkärangattomia petoja, joilla saattaa olla suuri merkitys järvien ravintoverkoissa. Monet tehokalastushankkeet ovat saattaneet epäonnistua juuri sulkasääsken toukkien takia. Runsaana esiintyessään ne aiheuttavat kovan laidunnuspaineen eläinplanktonille, jolloin planktonsyöjäkalojen vähentäminen on tehoton keino eläinplanktonin laidunnustehon lisäämiseen ja sinileväkukintojen vähentämiseen (Horppila & Liljendahl-Nurminen 25). Koska lisäksi monet kalalajit käyttävät sulkasääsken toukkia ravintonaan (Horppila ym. 23), saatetaan väärin kohdennetulla tehokalastuksella parantaa toukkien elinmahdollisuuksia ja siten jopa heikentää eläinplanktonin laidunnustehoa ja sinileväkukintoja. Sulkasääsken toukkien runsaus kalamäärältäänkin runsaiden järvien vesipatsaassa on melko uusi havainto (Liljendahl-Nurminen ym. 22). Aiemmin toukkien on luultu elävän lähinnä pohjasedimentissä ja muodostavan tiheitä esiintymiä ainoastaan kalattomissa lammissa ja hapettomassa alusvedessä. Harhaluulo on johtunut siitä, että toukat eivät juuri jää vesinäytteenottimiin. Koska toukilla on kaksi ilmakuplaa, ne kuitenkin näkyvät hyvin kaikuluotaimessa. Kaikuluotaushavaintojen perusteella on muutamilla Etelä-Suomen järvillä toteutettu planktonhaavitutkimuksia. Erityisesti eräissä savisameissa järvissä on havaittu yllättävän suuria toukkatiheyksiä (Liljendahl-Nurminen ym. 22, Malinen ym. 28a). Sameutensa ja syvyysprofiiliensa takia Huntti- ja Sahajärvi kuuluvat niihin järviin, joissa sulkasääsken toukkia saattaa esiintyä runsaasti. Huntti- ja Sahajärven pohjaeläimistä on hyvin vähän tietoa. Toistuvien alusveden happikatojen takia voidaan olettaa, että syvänteillä pohjaeläinlajisto on yksipuolista. Pohjaeläimistö on hyvin tärkeässä asemassa monen kalalajin ravinnonkäytössä (esim. Vinni ym. 2). Varsinkin matalilla alueilla elävät pohjaeläimet ovat tärkeä ravintoryhmä kaloille, koska hapettomuus rajoittaa niin kalojen kuin pohjaeläintenkin esiintymistä syvännealueella. Kun pohjaeläimiä tutkitaan osana järven ravintoverkkoa, ei normaalisti toteutettu syvännealueen pohjaeläinselvitys riitä, vaan näytteenoton on oltava alueellisesti kattava. Huntti- ja Sahajärvessä esiintyvistä lajeista erityisesti lahna ja ahven saattavat kärsiä pohjaeläimistön köyhyydestä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sulkasääsken toukkien ja pohjaeläinten runsaus Huntti- ja Sahajärvessä. Tutkimuksessa käytettiin alueellisesti kattavaa otantaa, jotta saataisiin arvio koko järven keskimääräisistä tiheyksistä ja biomassoista. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1 Sulkasääsken toukat Sulkasääsken toukkien runsautta Saha- ja Hunttijärvellä arvioitiin kattavalla planktonhaavi- ja pohjaeläinnoudinnäytteenotolla kaksi kertaa molemmilla järvillä. Tavoitteena oli toteuttaa ensimmäinen näytteenotto sellaisena ajankohtana, jolloin mahdollisimman suuri osa sulkasääsken toukista on vesipatsaassa, mutta kuoriutumista ei vielä ole tapahtunut. Toinen näytteenotto pyrittiin ajoittamaan aikaan, jolloin kesällä syntyneet toukat ovat kasvaneet suuriksi, mutteivät vielä siirtyneet sedimenttiin talvehtimaan. Ensimmäinen näytteenottojakso oli touko-kesäkuussa 27 ja toinen syyskuussa 28. Järvi jaettiin neliönmuotoisiin ruutuihin, ja ruudun keskeltä otettiin sekä nostohaavi- että pohjanoudinnäytteet. Alle 1,5 m syvät näytteenottopisteet jätet- 3

4 tiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska niiltä ei olisi pystytty ottamaan harhattomia näytteitä käytetyllä planktonhaavilla. Näytteenottoruudun koko vaihteli käytettävissä olevan ajan mukaan ja näytepisteiden määrä oli 13-3 tutkimusajankohdasta riippuen. Lisäksi kaikuluodattiin yli 2 m syvät alueet 1-2 m välein sijaitsevia yhdensuuntaisia linjoja pitkin toukkien alueellisen ja vertikaalisen esiintymisen tutkimiseksi. Kaikuluotaukset tehtiin SIMRAD EY-5 -tutkimuskaikuluotaimella, joka oli varustettu lohkokeilaisella ES12-7C -anturilla. Sen lähettämän äänen taajuus on 12 khz ja äänikeilan avautumiskulma 7 o (-3 db tasolle). Kaikuluotausaineisto tallennettiin kannettavan tietokoneen kovalevylle myöhempää analysointia varten. Kuva 1. Huntti- ja Sahajärven syvyysvyöhykkeet (Hagman ym. 28). Planktonhaavilla otettiin kokoomanäyte pinnasta pohjaan (silmäkoko 183 m, halkaisija 5 cm). Sedimentistä näyte otettiin Ekman-pohjanoutimella (näyteala 225 cm 2 ). Sedimenttinäytteet seulottiin 5 m:n haavikankaan läpi. Lisäksi mitattiin happi- ja lämpötilaprofiilit syvännealueelta YSI-sondilla. Valitettavasti Sahajärven toukokuun tutkimuskerralta ei saatu mitattua kuin pintaveden lämpötila (18 C). Hunttijärven syvänteen pohjanläheinen vesikerros osoittautui lähes hapettomaksi molemmilla kerroilla (kuva 2). Haavinäytteet säilöttiin formaliinilla ja pohjaeläinnäytteet pakastettiin. Laboratoriossa laskettiin molemmista näytteistä sulkasääsken toukkien lukumäärä. Lisäksi mitattiin 1-4 yksilön (tai kaikkien, jos määrä alle 1) pituus sekä haavi- että pohjanäytteestä toukkien keskipituuden laskemiseksi. 4

5 Syvyys (m) Hunttijärvi Happi (mg/l), lämpötila ( C) Hunttijärvi Sahajärvi Happi (mg/l), lämpötila ( C) Happi (mg/l), lämpötila ( C) Syvyys (m) Syvyys (m) Happi Lämpötila Kuva 2. Huntti- ja Sahajärven happi- ja lämpötilaprofiilit tutkimuspäivinä. Molemmille tutkimuspäiville laskettiin toukkatiheys neliömetriä kohti vesipatsaassa ja sedimentissä. Vesipatsaan ja sedimentin arviot yhdistettiin ja tutkimusjärvien toukkatiheysarvio laskettiin syvyysvyöhykkeittäin ositetun otannan kaavoilla (esim. Pahkinen & Lehtonen 1989, s ). Näin saatiin Huntti- ja Sahajärven yli 1,5 m syvien alueiden toukkatiheysarvio. Arvioille laskettiin myös 95 %:n luottamusvälit Poissonjakaumaan perustuen (Jolly & Hampton 199). Myös kaikuluotausta voidaan käyttää vesipatsaassa olevien sulkasääsken toukkien runsauden arviointiin (Malinen ym. 27). Menetelmä on kuitenkin vasta kehitteillä, eivätkä sillä lasketut tiheysarviot ehtineet tähän raporttiin. Ne tullaan myöhemmin julkaisemaan aiheesta tehtävässä tieteellisessä artikkelissa. 5

6 2.2 Pohjaeläimet Pohjaeläimet laskettiin sulkasääskitutkimuksen pohjasedimenttinäytteistä. Aineisto oli alueellisesti poikkeuksellisen kattava, ja sen avulla oli mahdollista määrittää normaalia pohjaeläinten syvännenäytteenottoa tarkemmat arviot tutkimusjärvien keskimääräisistä pohjaeläinmääristä ja -biomassoista. Pohjaeläimet määritettiin heimo- tai sukutasolle ja niiden lukumäärä laskettiin. Lisäksi punnittiin pohjaeläinten kokonaismärkäbiomassa,1 g tarkkuudella. Tähän punnitukseen ei otettu kuitenkaan mukaan muutamiin näytteisiin osuneita suurikokoisia simpukoita, vaan niiden märkäpaino punnittiin erikseen. Tulokset esitettiin neliömetriä kohti koko tutkimusalueella (yli 1,5 m syvät alueet) ja kahdella syvyysvyöhykkeellä: alle ja yli 5 m syvillä alueilla. Koko tutkimusalueetta koskeville arvioille laskettiin 95 %:n luottamusvälit Poisson-jakauman perusteella (Jolly & Hampton 199). Tuloksia verrattiin pohjaeläinmääriin Forssan-Tammelan Kaukjärvellä, jossa on toteutettu vastaavantyyppinen tutkimus (Malinen ym. 28a). 3. Tulokset ja vertailu muihin järviin 3.1 Sulkasääsken toukat Sulkasääsken toukkia esiintyi melko runsaasti molemmissa järvissä. Nostohaavi- ja pohjanoudinnäytteenoton mukaan Sahajärven yli 1,5 m syvien alueiden toukkatiheys oli toukokuun 27 lopussa noin 27 yks./m 2 ja syyskuussa 28 noin 61 yks./m 2 (kuva 3). Hunttijärvellä vastaavat tiheydet olivat kesäkuussa n. 5 ja Sahajärvellä n. 2 toukkaa/m 2. Tiheydet olivat selvästi pienempiä kuin Hiidenvedellä (7-15 yks./m 2, Liljendahl-Nurminen ym. 22, Malinen ym. 28b), mutta Hunttijärvellä tiheydet olivat kuitenkin suurempia kuin esimerkiksi Forssan-Tammelan Kaukjärvellä (4 yks./m 2, Malinen ym. 28a). Tämä johtuu pitkälti järvien syvyyssuhteista, Kaukjärven pinta-alasta on suuri osa hyvin matalaa aluetta, jossa sulkasääsken toukkia ei esiinny. Tiheys (yks./m 2 ) Sahajärvi Hunttijärvi touko-kesäkuu syyskuu Kuva 3. Sulkasääsken toukkien keskimääräinen tiheys ja sen 95 % luottamusvälit tutkimusjärvien yli 1,5 m syvillä alueilla nostohaavi- ja pohjanoudinnäytteiden perusteella. 6

7 Molemmilla järvillä sulkasääsken toukat olivat voimakkaasti keskittyneet syvännealueelle. Touko-kesäkuussa toukkien esiintyminen vesipatsaassa rajoittui Sahajärvellä yli 7 m ja Hunttijärvellä yli 1 m syville alueille (kuvat 4, 5 ja 6). Näillä alueilla tiheydet olivat huomattavan suuria; Hunttijärven yli 6 m syvien alueiden tiheys oli n. 2 ja Sahajärven n. 9 yks./m 2. Hiidenvedellä vastaavat arvot olivat 1-17 yks./m 2. Koska Hiidenveden syvännealueen syvyys on selvästi suurempi kuin Hunttija Sahajärven syvänteissä, oli etenkin Huntti- mutta myös Sahajärven syvänteessä enemmän toukkia tilavuutta kohti kuin Hiidenvedellä. Syyskuussa toukat olivat keskittyneet vieläkin syvemmälle alueelle. Pohjasedimentissä toukkia esiintyi myös matalammalla, etenkin toukokuussa Hunttijärvellä ja syyskuussa Sahajärvellä (kuva 4). Kaikilla tutkimuskerroilla yli puolet havaituista toukista oli sedimentissä (taulukko 1). Suurimmillaan vesipatsaan toukkien osuus kaikista toukista oli toukokuussa Sahajärvellä ja pienimmillään syyskuussa Hunttijärvellä. Sulkasääsken toukkien keskipituus vaihteli 7,7 ja 1,2 mm:n välillä. Sedimentissä olleet toukat olivat vesipatsaan toukkia suurempia kaikkina ajankohtina. Erityisesti vesipatsaan toukat olivat touko-kesäkuussa suurempia kuin syksyllä. Hunttijärvi Tiheys (yks./m 2 ) vesipatsas sedimentti Sahajärvi Syvyys (m) Syvyys (m) Kuva 4. Sulkasääsken toukkien runsaus Huntti- ja Sahajärven eri syvyisillä näytepisteillä sekä vesipatsaassa että pohjasedimentissä. 7

8 Pohja Sulkasääsken toukkia Kaloja 1 Sulkasääsken toukkia 15 Kuva 5. Kaikuluotauskuvat Sahajärveltä suunnilleen samalta paikalta toukokuussa 27 ja syyskuussa 28. Kuvissa esitetyn kaikuluotauslinjan pituus on n. 5 m. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys. Sulkasääsken toukat esiintyvät yhteinäisenä kerroksena toukokuussa n. 7 m ja syyskuussa n. 9 m syvyydeltä alaspäin. Syyskuussa syvänteellä näkyy melko runsaasti kaloja 6-8 m syvyydellä. Eri värit kuvaavat kaiun voimakkuutta, punainen tarkoittaa suurimpia ja sininen pienimpiä toukkatiheyksiä. 8

9 Sulkasääsken toukkia Kaloja 15 Sulkasääsken toukkia Kuva 6. Kaikuluotauskuvat Hunttijärveltä suunnilleen samalta paikalta kesäkuussa 27 ja syyskuussa 28. Kuvissa esitetyn kaikuluotauslinjan pituus on n. 5 m. Vasemmassa reunassa on ilmoitettu syvyys. Sulkasääsken toukat esiintyvät yhteinäisenä kerroksena toukokuussa n. 9 m ja syyskuussa n. 11 m syvyydeltä alaspäin. Syyskuussa syvänteellä näkyy jonkin verran kaloja 9-11 m syvyydellä. Eri värit kuvaavat kaiun voimakkuutta, punainen tarkoittaa suurimpia ja sininen pienimpiä toukkatiheyksiä. 9

10 Taulukko 1. Sulkasääsken toukkien jakautuminen vesipatsaan ja sedimentin välillä sekä toukkien keskipituudet ja otoskoot. Sahajärvi Hunttijärvi toukokuu syyskuu kesäkuu syyskuu osuus vesipatsaassa (%) osuus sedimentissä (%) näytepisteiden lkm keskipituus vesipatsaassa (mm) 8,91 7,71 9,5 8,89 keskipituus sedimentissä (mm) 9,63 9,42 1,2 9,26 mitattuja vesipatsaassa (kpl) mitattuja sedimentissä (kpl) osuus koko toukkapopulaatiosta 3.2 Pohjaeläimet Surviaissääsken toukat olivat lukumääräisesti runsain pohjaeläintaksoni sekä Hunttiettä Sahajärvellä (kuva 7). Toiseksi runsain ryhmä oli sulkasääsken toukat. Forssan- Tammelan Kaukjärveen verrattuna Huntti- ja Sahajärven pohjaeläinnäytteissä oli enemmän surviaissääsken toukkia mutta vähemmän sulkasääsken toukkia (Malinen ym. 28). Melko runsaasti esiintyi myös polttiaisen toukkia, etenkin Hunttijärvellä kesäkuussa, ja harvasukamatoja. Lisäksi Hunttijärvellä havaittiin muutamia päiväkorentojen ja vesiperhosten toukkia sekä kiekkokotiloita ja järvisimpukoita. Sahajärvellä havaittiin kaikki samat taksonit kuin Hunttijärvellä sekä lisäksi muutama koskikorennon toukka ja järvilimakotilo. Yhteensä pohjaeläimiä (sulkasääsken toukat mukaan lukien) oli Huntti- ja Sahajärven yli 1,5 m syvillä alueilla n. 11 yks./m 2. Sahajärven arviot olivat toukokuussa 13 ja syyskuussa 122 yks./m 2 sekä Hunttijärven vastaavat arviot 118 ja 96 yks./m 2. Molemmilla järvillä surviaissääsken toukkia esiintyi runsaasti sekä matalassa että syvällä (kuvat 8 ja 9). Tiheys oli alhaisempi ainoastaan Sahajärven matalilla alueilla syyskuussa. Tämä viittaa siihen, että kalojen aiheuttama saalistuspaine saattaa Sahajärven matalilla alueilla olla suurempi kuin Hunttijärvellä. Sulkasääsken toukkien keskittymistä syvännealueelle on jo käsitelty edellisessä luvussa. Polttiaisen toukkia ja harvasukamatoja esiintyi sekä alle että yli 5 m syvillä alueilla. Polttiaisten määrä oli runsaimmillaan kesäkuussa Hunttijärven matalilla alueilla. Keskimääräiset pohjaeläinmärkäbiomassat olivat n. 3 g/m 2 (kuva 1). Vaihtelu ajankohtien ja järvien välillä oli vähäistä. Tarkastelu syvyyden suhteen kuitenkin paljastaa järvien välillä yhden selkeän eroavaisuuden: Sahajärven pohjaeläinbiomassa on voimakkaasti keskittynyt yli 5 m syville alueille, kun taas Hunttijärvellä matalien ja syvi- 1

11 en alueiden biomassat ovat suunnilleen yhtä suuria (kuva 11). Tämäkin viittaa siihen, että Sahajärvellä kalojen saalistus on Hunttijärveä voimakkaampaa matalilla alueilla. Korkea biomassa Sahajärven syvännealueella muodostuu sulka- ja surviaissääsken toukista. Sahajärven pohjaeläinbiomassat ja niiden jakautuminen syvyyden suhteen muistuttavat hämmästyttävän paljon Kaukjärven tuloksia (Malinen ym. 28a). Arvioissa ei ole mukana muutamia näytteisiin osuneita järvisimpukoita. Niiden biomassaarvio vaihteli Hunttijärvellä välillä g/m 2 ja Sahajärvellä välillä 11-5 g/m 2. Niiden biomassa oli huomattavan suuri verrattuna esimerkiksi Kaukjärveen (Malinen ym. 28a). Ekman-noudin ei kuitenkaan ole hyvä menetelmä simpukoiden biomassan arviointiin, ja tulokset ovat epäluotettavia. Toisaalta silmämääräisetkin havainnot tukevat käsitystä simpukoiden runsaudesta. Tiheys (yks./m 2 ) 8 sulkasääsken toukat polttiaisen toukat muut surviaissääsken toukat harvasukamadot Sahajärvi Hunttijärvi Sahajärvi Hunttijärvi touko-kesäkuu syyskuu Kuva 7. Keskimääräiset pohjaeläintiheydet Saha- ja Hunttijärven sedimentissä touko-kesäkuussa 27 ja syyskuussa 28. Tiheys (yks./m 2 ) sulkasääsken toukat surviaissääsken toukat polttiaisen toukat harvasukamadot muut alle 5 m yli 5 m alle 5 m yli 5 m touko-kesäkuu syyskuu Kuva 8. Keskimääräiset pohjaeläintiheydet alle ja yli 5 m syvillä alueilla Sahajärvellä. Alle 5 m syvät alueet = 1,5 5 m syvät alueet. 11

12 Tiheys (yks./m 2 ) sulkasääsken toukat surviaissääsken toukat polttiaisen toukat harvasukamadot muut 2 alle 5 m yli 5 m alle 5 m yli 5 m touko-kesäkuu syyskuu Kuva 9. Keskimääräiset pohjaeläintiheydet alle ja yli 5 m syvillä alueilla Hunttijärvellä. Alle 5 m syvät alueet = 1,5 5 m syvät alueet. Biomassa (g/m 2 ) Sahajärvi Hunttijärvi Sahajärvi Hunttijärvi touko-kesä syys Kuva 1. Keskimääräiset pohjaeläinmärkäbiomassat tutkimusjärvien yli 1,5 m syvillä alueilla toukokesäkuussa 27 ja syyskuussa 28. Biomassa (g/m 2 ) 9,1 8 Sahajärvi Biomassa (g/m 2 ) 8 Hunttijärvi alle 5 m yli 5 m alle 5 m yli 5 m touko-kesä syys alle 5 m yli 5 m alle 5 m yli 5 m touko-kesä Kuva 11. Keskimääräiset pohjaeläinbiomassat tutkimusjärvien alle ja yli 5 m syvilä alueilla. Alle 5 m alueet = 1,5-5 m syvät alueet. syys 12

13 4. Tulosten tarkastelu 4.1 Sulkasääsken toukat Sulkasääsken toukkia näyttäisi esiintyvän sekä Huntti- että Sahajärvellä runsaasti. Niiden esiintymisalue rajoittuu suhteellisen pienille alueille syvänteisiin, mutta siellä niiden tiheys on erittäin suuri. Sulkasääskellä on todennäköisesti suuri merkitys järvien ravintoverkossa, ja toukkien vuorovaikutukset eläinplanktonin ja kalojen kanssa on otettava huomioon mahdollisia kunnostustoimia suunniteltaessa. Sulkasääsken toukkien runsaus johtuu syvännealueiden kesäaikaisesta vähähappisuudesta ja järvien savisameudesta. Molemmat heikentävät kalojen mahdollisuuksia käyttää toukkia ravintonaan ja siten säädellä toukkakannan runsautta. Lisäksi molemmista järvistä näyttävät puuttuvan toukkia tehokkaasti hyödyntävät kalalajit. Esimerkiksi kuore on tällainen laji, vaikkei sekään pysty yksinään pitämään toukkien tiheyttä pienenä savisameissa ja syvissä järvissä (Liljendahl-Nurminen ym. 22, Horppila ym. 23, Malinen ym. 23). Sulkasääsken toukat ovat runsaana esiintyessään harmillisia järven tilan kannalta, koska ne aiheuttavat kalojakin voimakkaamman saalistuspaineen eläinplanktonille heikentäen siten kasviplanktoniin kohdistuvaa laidunnusta (Liljendahl-Nurminen ym. 23). Toukkatiheysarvioiden luottamusvälit ovat laajat suuresta otoskoosta huolimatta. Tämä johtuu siitä, että toukkia esiintyi pienellä alueella, mutta siellä hyvin runsaasti. Käytetty systemaattinen otanta kyllä varmistaa, että jokin näytepiste osuu suuren tiheyden alueelle, mutta suurimmalla osalla pisteistä tiheys on hyvin pieni. Tällöin aineistossa esiintyvä satunnaisvaihtelu on suurta ja arviot ovat suurelta osin yhden tai muutaman näytepisteen varassa. Käytetty jälkiositus syvyyden mukaan pienentää jonkin verran varianssia ja lyhentää luottamusvälejä, mutta silti etenkin Hunttijärven kesäkuun tutkimuskerran luottamusvälit ovat turhan laajat. Otanta kannattaisi jatkossa toteuttaa seuraavasti: ensin arvioidaan kaikuluotauksen perusteella syvyys, jonka alapuolella toukkia esiintyy ja vasta tämän jälkeen sijoitetaan näytepisteet tutkimusalueelle siten, että tätä syvyyttä syvemmille alueille sijoitetaan paljon niiden pinta-alan osuutta suurempi osa näytepisteistä. Alkukesä on syksyä parempi ajankohta tutkimukselle, koska silloin suurempi osa toukista esiintyy vesipatsaassa, josta saadaan tarkempia tiheysarvioita kuin sedimentistä. 4.2 Pohjaeläimet Järvien pohjaeläinyhteisöt kärsivät syvänteiden ajoittaisesta hapettomuudesta, ja myös kaloille käytettävissä olevien pohjaeläinten määrä vaikuttaisi olevan melko pieni. Tässä tutkimuksessa ei pyritty suureen määritystarkkuuteen, eikä erityyppisten indikaattorilajien käyttö ollut mahdollista. Toisaalta käytetty alueellinen näytteenotto antaa tavallista pohjaeläinselvitystä paremman mahdollisuuden arvioida pohjaeläinten todellista määrää ja siten esimerkiksi kaloille käytössä olevien pohjaeläinten määrää. Kalojen kannalta on paljon tärkeämpää niiden esiintymisalueen pohjaeläinten määrä, ei hapettoman syvännepisteen pohjaeläinten määrä. Huntti- ja Sahajärven pohjaeläinselvityksen arvo kasvaa tulevaisuudessa, jos järvillä tehdään kunnostustoimia, ja niiden jälkeen toteutetaan uusi pohjaeläinselvitys. Tällöin voidaan arvioida, miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet pohjaeläinyhteisöihin. 13

14 4.3. Järvien kunnostusmahdollisuudet Sekä Huntti- että Sahajärven kunnostustarve on arvioitu suureksi (Hagman ym. 28). Molemmat järvet kärsivät lähinnä syvännealueen kesäaikaisesta vähähappisuudesta ja sinileväkukinnoista. Sulkasääsken toukkien runsaus vaikuttaa kunnostusmenetelmien valintaan. Pelkkä tehokalastus ei tule kyseeseen, ellei ensin selvitetä eri kalalajien ravinnonkäyttöä ja kohdisteta pyyntiä ainoastaan lajeihin, jotka eivät käytä sulkasääsken toukkia ravintonaan. Tällöinkin mahdollisuudet parantaa järvien tilaa pelkästään tehokalastuksella ovat heikot. Sen sijaan kalastonhoidollisena toimena hoitonuottaus voi olla hyvä toimenpide. Keskittämällä pyynti suurikokoisiin särkikaloihin saadaan kalayhteisöä nuorennettua merkittävästi. Tällöin suhteellisen pienikokoista ravintoa vaativan kuhan ravintotilanne paranee, ja suurempi osa järven kalantuotannosta kanavoituu kuhaan. Ensisijainen keino järven tilan parantamiseksi sekä Huntti- että Sahajärvellä vaikuttaisi olevan valuma-alueelta tulevan kuormituksen alentaminen. Tosin ennen mittavia investointeja tulisi laatia perusteellinen kuormitusselvitys, jotta osataan keskittyä oleellisiin kohteisiin. Ravinnekuormituksen vähentämisen lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää myös kiintoainekuormitukseen, koska kaikki järvien sameutta alentavat toimet heikentävät sulkasääsken toukkien elinmahdollisuuksia. Toissijaisina toimina voidaan molemmilla järvillä harkita syvännealueen hapetusta ja kuoreen kotiuttamista. Perinteisen käsityksen mukaan hapetus vähentää fosforin vapautumista sedimentistä ja alentaa siten veden fosforipitoisuutta ja kasviplanktonin, myös sinilevien biomassaa. Hapen vaikutus sedimentistä vapautuvan fosforin määrään on kuitenkin kiistanalainen (Hupfer & Lewandowski 28). Syvännealueen hapetus kesäkerrostuneisuusaikaan kylläkin heikentäisi jonkin verran sulkasääsken toukkien elinmahdollisuuksia, jos se vallitsevan käytännön mukaan toteutetaan purkamalla lämpötila- ja happikerrostuneisuus. Veden sameuden ansioista toukat eivät kuitenkaan kohtaa kovin voimakasta kalojen saalistusta syvänteellä, ja niiden kannan voi olettaa säilyvän melko runsaana hapetuksesta huolimatta. Todennäköisesti hapetus lisäisi myös kaloille käytettävissä olevien pohjaeläinten määrää, ja siten parantaisi pohjaeläinravintoa syövien kalojen, kuten lahnan ja ahvenen kasvua. Hapetus on kuitenkin luonteeltaan jatkuvaa ja sen aiheuttamat kulut ovat melko suuret (Lappalainen & Lakso 25). Kuoreen kotiuttaminen Huntti- ja Sahajärveen saattaa olla mahdollista, mutta heikkojen happiolojen takia onnistumisesta ei ole täyttä varmuutta. Onnistuessaan istutuksella saataisiin järvien kalastoon laji, joka hyödyntää tehokkaasti sulkasääsken toukkia ravintonaan. Lisäksi se ohjaisi osan järven tuotannosta sulkasääskistä kuoreen kautta kuhaan. Vaikuttaa nimittäin todennäköiseltä, että nykytilassa merkittävä osan järvien tuotannosta jää kalantuotannon kannalta hyödyntämättä. Lisääntyvä kuorekanta joka tapauksessa parantaisi merkittävästi kuhan ravintotilannetta. Tämä todennäköisesti parantaisi kuhan kasvunopeutta etenkin Sahajärvellä, jossa kuhan kasvunopeus on heikko (Malinen ym. 27). Vastaavantyyppinen tilanne on myös Forssan-Tammelan Kaukjärvellä (Malinen ym. 28a). Kuorekannan kotiuttamisen kulut ovat pienet, eivätkä jatku muutamaa vuotta pidempään. Parhaassa tapauksessa kanta saadaan syntymään yhdellä siirtoistutuksella. 14

15 Molempia keinoja, sekä veden kierrätykseen perustuvaa hapetusta että kuoreen kotiuttamista ei voida soveltaa yhtä aikaa, koska kuore vaatii menestyäkseen viileätä alusvettä. Esimerkiksi voimakkaan hapetuksen kohteena olleella Tuusulanjärvellä kuorekanta on voimakkaasti taantunut (Malinen ym. 24, Malinen & Antti-Poika 28). Ravintoverkon monimutkaisten vuorovaikutusten takia on vaikea ennustaa tarkemmin näiden kunnostustoimien lopputulosta. Vaikka esimerkiksi tiedetään, että kuore todennäköisesti syö sulkasääsken toukkia ja harventaa niiden kantaa, ei vaikutuksen voimakkuuden arviointiin ole luotettavaa keinoa. Voimakkuus riippuu mm. siitä, kuinka tiheä kuorekanta järviin muodostuu, kuinka hyvin sulkasääsken toukat pystyvät kompensoimaan heikentyneet päiväaikaiset saalistusolosuhteet yöllä tapahtuvalla saalistuksella ja siitä, minkälainen suhde sulkasääsken emokannan ja uuden sukupolven välillä on. Lisäksi on otettava huomioon, että kuoreet syövät myös eläinplanktonia. Näin ollen kuorekannan pitäisi vähentää toukkien määrää huomattavasti, jotta kokonaisvaikutus olisi eläinplanktonia runsastuttava ja kasviplanktonia vähentävä. 4.4 Mielekkäitä tutkimuskohteita Huntti- ja Sahajärvellä Jos järville suunnitellaan kunnostustoimenpiteitä, kannattaisi molempien järvien sulkasääsken toukkien tiheysarvioita tarkentaa tämän tutkimuksen tulosten perusteella suunnitellulla optimaalisella otannalla. Käytännössä yksi tutkimuspäivä touko-kesäkuussa molemmilla järvillä riittää tarvittavien näytteiden hankkimiseksi. Tällaisella selvityksellä olisi mahdollista tuottaa hyvin tarkat arviot toukkatiheyksistä. Sahajärven kuhan kasvu on todettu hitaaksi (Malinen ym. 27), mutta Hunttijärven kuhan kasvua ei ole tutkittu. Kalastajien havaintojen perusteella järvessä on melko runsaasti suurikokoisiakin kuhia, mikä viittaa siihen, että kasvu olisi huomattavan paljon nopeampaa kuin Sahajärvessä. Tämä kannattaisi varmistaa kasvututkimuksella. Jos Hunttijärven kuha osoittautuu selvästi nopeakasvuisemmaksi, kannattaisi selvittää, löytyykö syy Sahajärveä paremmasta ravintotilanteesta. Koska järvissä esiintyvät pääasiassa samat kalalajit, perimmäinen syy saattaisi löytyä saaliskalojen kokojakaumasta tai esimerkiksi siitä, että Sahajärven kuhakanta on yksinkertaisesti ylitiheä ravintoresursseihin nähden. Jos järvissä suunnitellaan hoitokalastusta, kannattaisi runsaimpien lajien ravinto selvittää. Tällöin voitaisiin keskittää pyynti lajeihin, jotka eivät käytä sulkasääsken toukkia ravintonaan. Lajien välillä saattaa olla huomattavia eroja siinä, kuinka paljon ne käyttävät ravintonaan sulkasääsken toukkia. Myös järvien välillä on eroja, esimerkiksi Jokioisten Rehtijärven ahvenet eivät syöneet lainkaan sulkasääsken toukkia (Malinen ym. 26), mutta humuspitoisissa metsäjärvissä ahven saattaa hyvinkin olla kaikkein tehokkain toukkien saalistaja. Mahdollisesti istutettavien lajien ravinnosta olisi myös oleellista saada tietoa. Olisi hyödyllistä löytää sellainen istutuslaji, joka on kalastajien toivoma saalis ja lisäksi käyttää ravintonaan sulkasääsken toukkia. 15

16 5. Johtopäätökset Sulkasääsken toukkia näyttäisi esiintyvän sekä Huntti- että Sahajärvellä niin runsaasti, että niiden vuorovaikutukset eläinplanktonin ja kalojen kanssa on otettava huomioon mahdollisia kunnostustoimia suunniteltaessa. Tehokalastus ei tule kyseeseen, ellei ensin selvitetä eri kalalajien ravinnonkäyttöä ja kohdisteta pyyntiä ainoastaan lajeihin, jotka eivät käytä sulkasääsken toukkia ravintonaan. Tällöinkin mahdollisuudet parantaa järvien tilaa pelkästään hoitokalastuksella ovat heikot. Valuma-alueen vesiensuojelutoimet ovat ensisijaisia toimenpiteitä molemmilla järvillä. Lisäksi sulkasääsken toukkien elinmahdollisuuksia voitaisiin jonkin verran pienentää syvännealueen kesäaikaisella hapettamisella tai kotiuttamalla kuore järviin. Hapettaminen saattaisi lisäksi vähentää fosforin liukenemista sedimentistä ja elvyttää pohjaeläinyhteisöjä. Varmuutta näiden keinojen vaikutuksesta järven tilaan ei kuitenkaan ole järvien vedenlaatuprosessien ja ravintoverkkojen monimutkaisuuden takia. Joka tapauksessa on todennäköistä, että kuoreen onnistunut kotiuttaminen hyödyttäisi kalastusta, koska kuhan kasvunopeus ja kannoista saatavat kilomääräiset saaliit kasvaisivat. Lähdeluettelo Hagman, A-M., Serenius, K. & Rajajärvi, S. 28: Mäntsälän järvien kunnostuksen yleissuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 3/ s. Horppila, J. & Liljendahl-Nurminen, A. 25: Clay-turbid interactions may not cascade a reminder for lake managers. Restoration ecology 13: Horppila, J., Liljendahl-Nurminen, A., Malinen, T., Salonen, M., Tuomaala, A., Uusitalo, L. & Vinni, M. 23: Mysis relicta in a eutrophic lake consequences of obligatory habitat shifts. Limnology and Oceanography 48: Hupfer, M. & Lewandowski, J. 28: Oxygen controls the phosphorus release from sediments a long-lasting paradigm in limnology. Internat. Rev. Hydrobiol 93: Jolly, G. M. & Hampton, I. 199: Some problems in the statistical design and analysis of acoustic surveys to assess fish biomass. Rapp. P.-v Réun. Cons. int. Explor. Mer. 189: Lappalainen, K. M. & Lakso, E. 25: Järven hapetus.- Teoksessa: Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.): Järvien kunnostus. Suomen ympäristökeskus, Edita Prima Oy, Helsinki. Ympäristöopas 114. Liljendahl-Nurminen, A., Horppila, J., Eloranta, P., Malinen, T. & Uusitalo, L. 22: The seasonal dynamics and distribution of Chaoborus flavicans larvae in adjacent lake basins of different morphometry and degree of eutrophication. Freshwater Biology 47: Liljendahl-Nurminen, A., Horppila, J., Malinen, T., Eloranta, P., Vinni, M., Alajärvi, E., & Valtonen, S. 23: The supremacy of invertebrate predators over fish factors behind the unconventional seasonal dynamics of cladocerans in Lake Hiidenvesi. Arch. Hydrobiol. 158: Malinen, T. & Antti-Poika, P. 28: Tuusulanjärven kalatiheys ja -biomassa vuonna 27 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 16 s. Malinen, T., Peltonen, H., Vinni, M. & Tuomaala, A. 27: Kaikuluotaus sulkasääsken toukkien runsauden arvioinnissa uusi menetelmä järvien kunnostusmahdol- 16

17 lisuuksien selvittämisessä. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 13 s. Malinen, T., Tuomaala, A. & Pekcan-Hekim, Z. 24: Tuusulanjärven ulappa-alueen kalatiheys ja biomassa vuosina 2-23 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna. Julkaisussa: Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.): Tuusulanjärven ja Rusutjärven ravintoketjukunnostuksen kalatutkimuksia vuosina Kala- ja Riistaraportteja 324. Malinen, T., Tuomaala, A., Salonen, M. & Valtonen, S. 23: Lohjanjärven ulappaalueen kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus vuonna 22. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. 17 s. Malinen, T., Tuomaala, A., Vinni, M., Ruuhijärvi, J., Lappalainen, J., Määttänen, K., Sairanen, S. & Vesala, S. 27: Johtuuko Mäntsälän Sahajärven kuhan hidaskasvuisuus sopivan kalaravinnon puutteesta kalayhteisön laji- ja kokojakauman selvittäminen kaikuluotauksen, verkkokoekalastuksen ja koetroolauksen avulla. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 11 s. Malinen, T., Tuomaala, A., Vinni, M., Vesala, S., Horppila, J., Niemistö, J., Ruuhijärvi, J., Pekcan-Hekim, Z. & Ojala, T. 26: Jokioisten Rehtijärven kalasto vuonna 25. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 23 s. Malinen, T., Vinni, M. & Antti-Poika, P. 28(a): Kaukjärven kalojen sekä sulkasääsken toukkien ja muiden pohjaeläinten runsaus vuonna 27. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 17 s. Malinen, T., Vinni, M., Tuomaala, A. & Antti-Poika, P. 28(b): Kalojen ja sulkasääsken toukkien runsaus Hiidenvedellä vuonna 27. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 18 s. Vinni, M., Horppila, J., Olin, M., Ruuhijärvi, J. & Nyberg, K. 2: The food, growth and abundance of five co-existing cyprinids in lake basins of different morphometry and water quality. Aquatic Ecology 34: