3/2009 23.9.2009. Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

3/2009 23.9.2009 Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että se ilmestyy noin 4-5 kertaa vuodessa. Lehti toimii tiedotuskanavana toimikuntien, hallituksen ja jäsenten etuja vaalien. Jokaisella on mahdollisuus käyttää palstatilaa lehdessä. Vantaan kansanperinteen ystävien internet-sivut löytyvät osoitteesta www.vantaankansanperinteenystavat.net materiaalia sivuille voi lähettää sähköpostilla: jani.leskela@saunalahti.fi 2

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Tällä kerralla luovuimme ensi kertaa perjantai-illan ohjelmasta, joka muutenkin oli supistunut vuosi vuodelta.voimme vain haikeina muistella tukkilaisten kilpailua Heurekan rannassa, kirkkovenesoutelua, myllyn ohjelmaa ja soihtuja pimenevässä illassa. Meidän on oltava kuitenkin realisteja. Voimamme eivät riitä kaikkeen. On keskityttävä tärkeimpään eli lauantain markkinatapahtumaan. Perjantaille jää edelleen paljon tekemistä, kun kojujen, telttojen pystytykset ja muu valmistelu vie koko illan. Yhden lauantaipäivän takia joudumme tekemään paljon työtä sekä etukäteen, että jälkikäteen, mutta onnistuminen onkin sitten sitä makeampaa. Hyvät ystävät! Omenat ovat jo kypsyneet, mutta vielä tätä kirjoittaessani sää on aivan kesäinen, puutkin ovat vihreitä. Elojuhlista on jo yli kuukausi ja jälleen kaikki meni hyvin. Kiitokset kaikille mukana olleille. Heihin eivät pettymykseksemme kuuluneet maahanmuuttajat, joita viime vuoden Elojuhlissa oli runsain joukoin. Ehkäpä saamme heidät mukaan taas ensi vuonna. Lokakuun 10. päivänä kokoontuvat Elojuhlissa ahkeroineet Kekrijuhlaan Påkakseen. Siellä voimme kerrata juhlien tapahtumia ja miettiä seuraavien Elojuhlien ohjelmaa. Muistakaa tulla Påkakseen 17.11. Seuramme virallinen syyskokous pidetään siellä silloin. Olisi tärkeää, että mahdollisimman moni seuramme jäsen olisi paikalla, kun teemme suunnitelmia ensi vuoden toiminnasta. Seuramme joulujuhlaa vietetään 28.11. jo vakiintuneessa paikassa Violassa. Vuoden viimeisenä on sitten perinteinen tapahtuma joulumyyjäiset Påkaksessa 12.12. Hyvää syksyä kaikille toivottaen Kalervo Pelkkikangas Puheenjohtaja 3

Laurin Elojuhlien suojelijan TAPANI MÄKISEN PUHEEN REFERAATTI Päivän pääteeman Kansallispuku ja kansanomainen pukeutuminen mukaisesti Tapani Mäkinen halusi kunnioittaa tärkeää kansallisperintöämme, kansallispukua, jossa yhdistyvät hänen mukaansa menneisyyttä ihannoivat nationalistiset, porvarilliset ja talonpoikaiset arvot, samoin kuin suomalaisuus, kotiseutu ja arvokkuus. Kansallispuvun merkitys nyky-yhteiskunnassa on Mäkisen mielestä yhtenevän Euroopan takia kasvanut. Nuoret ovat kansainvälistyvässä maailmassa yhä kiinnostuneempia omista juuristaan, vanhoista perinteistä ja suomalaisuudesta. Tästä ovat eläviä esimerkkejä monet perinnetapahtumat ympäri Suomea Laurin Elojuhla mukaan lukien, perinneruokien Mäkinen kertoi, että kansallispukuharrastus alkoi 1800-luvun lopulla osana kansallisromantiikkaa, suomalaisuusaatetta ja kansallisen käsityötaidon ihailua. Kansallismielisyys ja kansallisten piirteiden korostaminen loivat näyttämöllisen kansantanssin, johon liitettiin esiintymisasuiksi kansallispuvut ja niiden asema onkin säilynyt nykypäiviin saakka jo sadan vuoden ajan. Esityksissä puvut auttavat hänen mielestään saamaan kontaktin yleisöön ja ilmentävät perinnettä ja jatkuvuutta. Ne ovat tulleet kaikkien saataville kaupallisen valmistuksen ansiosta ja monilla on varmastikin löytynyt isovanhempien kätköistä heidän vanhoja kansallispukujaan, joiden uudistamisesta on tullut suosittu harrastus, myös nuorten keskuudessa, Mäkinen iloitsi. 4 vaaliminen sekä ne lisääntyvät ravintolat, jotka tarjoavat suomalaisia erikoisuuksia asiakkailleen, totesi Mäkinen. Hän koki ilahduttavaksi suomalaisen designin ja vaatesuunnittelun innostuneisuuden folklore-muotiin, josta esimerkkinä voi nähdä kansallispukukankaista tehtyjä vaatekappaleita yhdistettyinä modernimpiin vaatteisiin. Kansallispuvun käyttö on myös lisääntynyt erityisesti sukujuhlissa tai häissä, niin nuorten kaupunkilaisten kuin erityisesti Lapissa asuvien keskuudessa, korosti Mäkinen. Suomi ei kansallispukujen pitkäaikaisessa kehittymisessäkään ole Mäkisen mukaan ollut eristyksissä muusta maailmasta, vaan omat kansallispukumme

sekä kansanmusiikkimmekin ovat ammentaneet paljon vaikutteita muista maista ja eri kulttuureista sekä Euroopan muotivirtauksista. Vaikutukset ovat nähtävissä jokapäiväisissä tavoissamme ja tottumuksissamme ja osa on vakiintunut meille perinteiksi, joka on Mäkisen mielestä ihan oikein, koska perinteet eivät synny Ruotsin suurvallan läntiset ja itäiset alueet toisiinsa. Hän kertoi, että Kuninkaantien varrelle syntyi kartanoita,maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita, jotka majoittivat ja kestitsivät kulkijoita. Mahtavien aatelissukujen kartanolinnoissa yöpyivät niin Ruotsin kuninkaat kuin Venäjän tsaaritkin ja näin idän ja missään yksin. Tämä onkin hänen näkemyksensä mukaisesti ollut meille aina elinehto, ja Vantaan muuttuessa vuosi vuodelta yhä kansainvälisemmäksi ja monikulttuurisemmaksi, kanssakäymisestä tulee vieläkin tärkeämpää. Mäkinen painotti, että viime vuodelta jatkuva teema Hyvä naapuri - Vantaa kulttuurien kohtauspaikkana koskettaa meitä kaikkia yhä ajankohtaisuudellaan, ja hänen mielestään Elojuhlien järjestäminen Pyhän Laurin kirkolla on erinomainen ratkaisu, koska se sijaitsee vanhan pääväylän Turku-Viipuri-rantatien, eli Kuninkaantien varrella, jota ovat 1300- luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriirinsa, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Tie on yhdistänyt 5 lännen kohtaamisesta on syntynyt ainutlaatuinen kulttuurien yhdistelmä. Vilkkaan kaupankäynnin mahdollistivat loistosijainti Kuninkaantien varrella sekä Vantaan- ja Keravanjokien haaraumakohdassa, Mäkinen summasi ja on sitä mieltä, että Vantaa on nykyisinkin maamme logistinen keskus hyvien liikenneyhteyksien sekä sijainnin vuoksi. Hän totesi, että tulevan Kehäradan ansiosta asuntojen ja työpaikkojen määrä lisääntyy sekä Vantaalla että koko pääkaupunkiseudulla, ja sen lisäksi saamme kauan kaivatun suoran junayhteyden pääradasta lentoasemalle ja koko maailmaan. Mäkinen selvitti, että kotikaupungissamme on paljon liiketoimintaa ja keskivertoa enemmän maahanmuuttaja-

yrittäjiä. Vantaalla on asukkaita noin 200 000, joista noin 11 000 on ulkomaalaisia, 120 eri kansalaisuuden edustajaa. Yhteensä noin 16 500 henkilöä puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin kotimaisia kieliämme - vuoden 2006 alussa suomen, ruotsin ja saamen lisäksi 89:ää eri kieltä, joten Vantaan seutu on oikea kielten ja kulttuurien sulatusuuni, Mäkinen kuvaili. Aivan kuten viimevuotisessa puheessaan Mäkinen halusi vielä korostaa maahanmuuttajien tärkeyttä yhteiskunnallemme. Koska kantaväestömme vanhenee ja eläköityy, Suomi tarvitsee yhä enemmän yrittäjiä ja palvelualan työntekijöitä, joista on jopa pula. Työperäinen maahanmuutto on Mäkisen mielestä nyt lamasta selviytyäksemme elintärkeätä. Hän totesi, että maahanmuuttajat ryhtyvät yrittäjiksi kantaväestöä innokkaammin, koska he näkevät yrittäjyyden väylänä yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen ja arvostukseen sekä parhaana keinona ansaita elantonsa ja paikkansa vieraassa maassa ja kulttuurissa. Maahanmuuttajien elämässä kahden kulttuurin kohtaaminen, jopa törmääminen, päivittäin pienimmissäkin askareissa, luo keskivertoa enemmän innovaatiopotentiaalia, joka on erityisen tärkeää yritystoiminnassa, Mäkinen tähdensi. Vantaa on maamme kansainvälisimpiä kaupunkeja ja Mäkinen toivoikin, että jatkossa tulemme vahvistamaan asemiamme houkuttelevana ja monikulttuurisena kaupunkina. Hänen mielestään tarvitaan entistä parempia kielipalveluita ja -opetusta, infopisteitä sekä henkilökohtaista ohjausta ja avustusta erityisesti maahanmuuttajalapsille, -nuorille, -naisille ja -vanhuksille. Etenkin naiset ja heidän myötään lapset jäävät helposti kotiin ja näin he ovat usein eristyksissä suomalaisesta yhteiskunnasta. Myös maahanmuuttajataustaisten palvelualan työntekijöiden palkkausta tulisi painottaa, jotta iäkkäiden maahanmuuttajavanhusten kielelliset tarpeet tulisivat huomioiduiksi. Näin estäisimme Mäkisen mukaan syrjäytymistä, ja lapsillakin olisi hyvän kieli- ja kulttuurikylvyn jälkeen helppo kasvaa suomalaisessa yhteisössä. Vieras maa, kieli ja kulttuuri asettavat kuitenkin omat haasteensa uuteen ympäristöön tottumiselle missä tahansa työskentelyssä saati sitten yrittäjyydelle. Mäkinen katsoi, että Vantaa on ottanut maahanmuuttajien asian omakseen ja lähtenyt innovatiivisesti hyödyntämään heidän voimavarojaan ja tietotaitojaan sekä yrittänyt tehdä yrittäjyyden ja sopeutumisen yhteiskuntaan mahdollisimman vaivattomaksi. 6

XXI LAURIN ELOJUHLAT OHJELMALLISET KÄSITYÖMARKKINAT Vuoden 2009 teema: Kansallispuvut ja kansanomainen pukeutuminen. Lisäksi jatkui viime vuoden heimoteema. 8.8.2009 Perinteiset ohjelmalliset käsityömarkkinat Pyhän Laurin kirkolla klo 9-16 Perjantaina iltana 7.8. klo 21 Convus Laurencij-kuoro esitti kirkon kuorissa keskiaikisen näytelmän Pyhä Petrus ja ilveilijä, jossa laulun ja draaman keinoin pyhyys, vanha taide ja huumori sekä mysteerinäytelmän piirteet ja kansanhupailu kohtasivat. Teema: Kansallispuvut ja kansanomainen pukeutuminen Mukana myös maahanmuuttajien ryhmiä Konsertteja Pakarituvassa ja kirkossa Ohjelmaa markkina-alueella Pukunäyttelyitä Lapsille oma nurkka ja hevoskärryajelua Puhveteissa lohisoppaa ja muita anteja Tervetuloa! Elojuhlat alkoivat Heurekassa 2.8.2009 klo 14.00 aiheeseen liittyvällä luennolla Millainen on kansallipuvun tulevaisuus, luennoitsijana Marketta Huutonen. Pyhä Petrus ja Ilveilijä (Saint Pierre et le jongleur) on lähtöisin Ranskasta 1200- luvulta. Oikeastaan kyseessä on varhainen satiiri mahdollisesti jonkun aikansa ilveilijän laatima humoristinen puolustuspuhe. Ilveilijöiden arveltiin keskiajalla joutuvan ilman muuta kadotukseen. Näytelmässä kuitenkin osoittautuu, että Jumala nauttii peleistä ja leikeistä. Musiikkia johti Samppa Laakso, esityksen oli ohjannut Antti Sevanto ja näytelmän suomennos oli Pekka Kivekkään. 7

Elojuhlamarkkinat lauantaina 8.8.2009 klo 9.00-16.00 Pyhän Laurin kirkko-aukiolla juontajana toimi Esko Vierikko. Ohjelma kirkossa: klo 11.00 Alakotila-Puronaho trio 12.00 Ancient Bear Cult Ancient Bear Cult on keskisuomalainen yhtye, joka ammentaa esihistorian ja varhaiskeskiajan äänimaailmasta. Yhtyeen käyttämillä soittimilla, kuten kampiliiralla, viikinkilyyralla ja tuohihuilulla on satoja vuosia pitkä historia. Musiikkia ei esihistorialliselta ajalta ole säilynyt nuotteina eikä muussakaan muodossa, joten A.B.C. on säveltänyt pääosan ohjelmistostaan itse. Mukana on jonkin verran myös vanhoja eurooppalaisia kansansävelmiä. 14.00 Sudanilainen ryhmä. Pakarituvassa: klo 11.30 Paju Paju on yhtä kuin Juulia Salonen (laulu, harmoni, jouhikko, kantele, huilut) ja Pauliina Pajala (viulu, jouhikko, laulu). Pajun musiikillisella taustalla vaikuttaa laaja tietämys uusmaalaisesta kansanmusiikkiperinteestä ja -tyylistä. 12.00-13.30 Kansallispukukonsultointia. 13.30 Tapio Mattlar / Ancient Bear Cult. 14.00 Kansallispukunäytöksiä. Nukkenäytös, noin 15 kansallispukuista nukkea on esillä, osa Ikkelöiden nukeista Ohjelmateltassa: klo 9.00 Elojuhlafanfaari, trupetisti Timo Petas, säv. Herman Rechberger Tikkurilan mieskuoro, joht. Pekka Itkonen Vantaan puhallinorkesteri, joht.kimmo Nurmi Kohtaus Aleksis Kivi -näytelmästä (mainos noin 5 min.) Tikkurilan mieskuoro Avauspuhe, Elojuhlien suojelija kansan- edustaja, Vantaan kaupunginhallituksen pj. Tapani Mäkinen n. klo 12-13 alkaen heimojen esittelyä ja ohjelmaa, 5-7 eri ryhmää esittelee maansa kansallispukuja. Kansallispukujen esittelyä,joista tulee kertomaan kansallispukukonsultti Leena Hokkanen kansallispukuneuvostosta. Ikkelät ja Turtion Martti Pakarituvassa 8 Kuvat Liisa Pöyhönen

Kuvat Liisa Pöyhönen Kotiseututalo Påkaksessa lauantai-iltana Elospelit alkaen klo 19.00. Koko perheen kansanmusiikki, -laulu, - tanssi ja vanhan ajan iltamatilaisuus. Tapahtuman päätteeksi yleisötanssia. Kaija, Liisa ja Anna-Liisa Yhteistyökumppanit Vantaan kaupunki, Tiedekeskus Heureka Vantaan kansanpelimannit, Vantaan seurakunnat. esitysten tiedot sivuilta: www.vantaanseurakunnat.fi Helena Kuisma myi lohisopan lippuja 9 Hannele Tuovinen lapsenlapsensa kera

Kuvat Liisa Pöyhönen Seija ja Lauri Leppänen Elisa Pöyhönen ja Nipa Juselius hevostensa kanssa 10

Leena Sinisalo, Ulla ja Jussi Lehtinen ja Kaarina Lamminpää Jutta ja Tommi Satola ostivat arpoja Anna Pöyhönen myyntitouhuissa Kuvat Liisa Pöyhönen 11

Kuvat Liisa Pöyhönen Helena Paavonsalo Kirkossa esiintyneen sudanilaisen kuoron jäseniä 12

TAPAHTUMAKALENTERI Kekrijuhla lauantaina 10.10.09 alkaen klo 17.00 Påkaksessa. Kaikki Elojuhlilla talkoissa olleet ovat tervetulleita keskustelemaan ja kokemaan vapaata yhdessäoloa ja nauttimaan emäntien laittamista makoisista ruoista, muistakaa ilmoittautua Raimo Tanskaselle puh. 040-9003880, tai raimo.tanskanen@kolumbus.fi tai Liisa Tanskaselle puh. 040-9003881, 827 3314. Joulujuhla Violassa lauantaina 28.11.09 klo 17.00. Vapaa, ihana yhteishetki vuoden uurastuksen jälkeen. Jos sinulla on jotakin ex-tempore-esitystä, niin sinun on mahdollista esiintyä näin pikkujouluisissa merkeissä. Joulumyyjäiset lauantaina 12.12.09 Påkaksessa klo 9.00-15.00 Ilm. Liisa Pöyhöselle 040-5101742 tai liisa.poyhonen@elisanet.fi Senioritanssiharjoitukset alkaneet sunnuntaina 13.9.09 klo 18.00 ohj. Liisa Vuoristo puh. 044-5554164 ja Ritva Nieminen 044-5170840 tervetuloa mukaan! Kansantanssiharjoitukset alkaneet keskiviikkona 8.9.09 Peltolan koululla klo 18.00-20.30 ohj. Riitta Kangas. Varaohj. Raimo Tanskanen puh. 040-9003880 ja Matti Lankinen. Käsityökerho Peukaloiset kokoontuvat Violassa Orvokkirinne 4 perjantaisin klo 11.00-13.00. Kokoontumispäivät 9.10., 23.10., 6.11., 20.11., 4.12 Vetäjänä Hilkka Peltonen puh. 823 4414 tai 050-4109579 Merkitkää allakkaan! 13

SIRPA JA TIMO KEMILÄINEN Timo on lähtöisin Kiuruvedeltä, 8- henkisestä maanviljelijäperheestä, jonka sisarussarjan kuopus hän on. Perheen vanhemmat kuolivat Timon ollessa alle 10-vuotias. Vanhin veli Pirkko-vaimoineen piti huolta kotitilasta ja perheestä. Vanhin veli kuoli kuitenkin auto-onnettomuudessa ja järjestyksessä seuraava veli, Niilo, otti ohjat käsiinsä ja avioitui myöhemmin Pirkko-kälynsä kanssa. He saivat kaksi poikaa, joiden hallussa kotitila vieläkin on. Timo lähti Kiuruvedeltä maailmalle saatuaan kotikunnan puolesta matkalipun Etelä-Suomeen. Hän päätyi Seutulan lentokenttää rakentamaan ja asui aluksi siskojensa Rauhan ja Anjan alivuokralaisena. Timo muistelee uraansa kaupan alalla, jossa kaikki eri asteet ja vaiheet tuli käytyä läpi, hän on työskennellyt niin tiskin takana, kuin konttorissa, sekä myyjänä vähittäisja tukkukaupassa. Hän on mm. toiminut hissipoikana johtajahississä sekä grillimestarina Stockmannilla, jossa hänelle teetettiin vaatteet mittatilauksena. Renlundin musiikkipuolella työskentelyn muistona hänellä on yhdessä huoneessa 8 kaiutinta. Eri sähköliikkeissäkin Timo on ehtinyt vaikuttaa, näistä esimerkkinä on Tikkurilan sähkö ja lämpö. Huberin tukkuosastolla hän oli tulosvastuullisena. Timo on kiertänyt reppurina ympäri Suomea, edustamassa mm. Kastoria ja valimoalan firmaa Hyllosta. Hän suoritti työn ohessa aikuisopiskeluna markkinointikauppateknikon tutkinnon. Kunnes tuli -90 -luvun alun lama ja irtisanominen. Laurin Elojuhlilla Timo tapasi silloisen Pakarisen Miian, joka kysyi häntä koulunkäyntiavustajaksi erityisluokkaan Jokivarren koululle. Timo tarttui tilaisuuteen ja aloitti oppisopimuskoulutuksen koulunkäyntiavustajan työhön. Hän koki tämän 7 vuoden työrupeamansa mielekkääksi, koska ei ollut kahta samanlaista päivää. Timon mielestä hänen ikänsä ja elämänkokemuksensa oli eduksi avustajan työssä. Edelleenkin lapset, joiden kanssa hän on koulussa ollut tekemisissä, tervehtivät häntä tavattaessa. Vammautuneen olkapään johdosta ortopedi ehdotti Timolle kuitenkin eläkeratkaisua. Hän on viihtynyt eläkkeelläkin, sillä 14

kodin alakerrassa on aikamoinen urakka, kaikki VHS-nauhoilla olevat elokuvat pitäisi kopioida DVD-levyille, koska nauhoitusten värit ja äänet häviävät. Timo itse on opetellut editoinnit tietokoneen avulla. Hänen harrastuksensa ovat elokuvat, valokuvaaminen sekä keilaaminen. Sirpa on kolmannen polven helsinkiläisiä isän puolelta, hänen äitinsä taas on Mäntsälästä kotoisin. Sirpan lapsuudenkoti oli Hermannissa, josta hänen perheensä muutti Pakilaan. Hänellä on sekä vanhempi että nuorempi veli. Sirpa teki konttoritöitä isänsä apuna tämän firmassa kauppakoulun ja -opiston käytyään. Hänen haaveenaan oli autoilijan ammatti, mutta toimistotyöt vetivät pidemmän korren. Sirpa työskenteli ensin mainostoimistossa, mutta joulukuussa tulee kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun hän aloitti palveluksensa Helsingin seudun kauppakamarissa Kalevankadulla. Hän on pitänyt kovasti työpaikastaan, jossa hän hoitaa tiedotusta, sihteerin tehtäviä, kirjanpitoa, kassaa ja keskusta. Rutiinitehtäviä ovat ulkomaankaupan asiakirjat, alueellinen edunvalvonta, jäsenasiat ja viranomaispalvelu. Sirpa toteaa, että EU on tuonut paljon lisätöitä. Sirpan mieliharrastus on puutarhanhoito, mutta hän kuuntelee myös paljon musiikkia, toteaapa hän soittaneensa joskus haitariakin. Kemiläiset harrastavat myös paljon yhdessä. He lenkkeilevät sauvojen kanssa muuallakin kuin Korsossa, viimeisimpiä käyntikohteita ovat olleet mm. Vuosaari ja Meilahti, joiden uusiin alueisiin tutustuminen on kehittänyt heidän kaupunkituntemustaan. 15 Timolla on savolainen lupsakka perusluonne. Sirpa täyttää ihan aidon stadilaisen tunnusmerkit, koska hän on Boijen sairaalassa syntynyt. Hän ei kuitenkaan puhu stadin slangia kuten 7 vuotta vanhempi veljensä, mutta Timo kertoo kommelluksesta, joka sattui Sirpan vieraillessa ensimmäisen kerran Timon kotona Kiuruvedellä. Timon veljen vaimo laittoi kahvit ja kehoitti heitä ottamaan kakkua. Sirpa huomautti kohta Timolle, että Pirkkohan unohti kakun pöydästä. Hän ei vielä ymmärtänyt savon murretta, jossa kakku tarkoittaakin voileipää. Kemiläiset tapasivat hekin Kulttuuritalon tansseissa, seurustelivat kolme vuotta ja päättivät avioitua vuonna 1974, kun Sirpan olisi pitänyt alkaa maksaa niinsanottua vanhanpiian veroa. He hakivat asuntoa ja päätyivät Vantaalle, josta sai samalla hinnalla yhden huoneen enemmän kuin Helsingistä. Sirpa toteaa, että ei olisi halunnut muuttaa pääkaupungista. He asuivat Koivukylässä Rautkalliontiellä ja muuttivat sen jälkeen Tikkurilaan Lauhakujalle, jossa he viihtyivät peräti 20 vuotta. Kun remontin teko olisi tullut ajankohtaiseksi, he myivät talonsa ja muuttivat Korsoon, jossa on nyt kulunut neljä vuotta. Timolla jäi kaipuu Tikkurilaan, jossa naapurit tulivat tutuiksi, mutta toteaa että nykyinenkin asuinalue on rauhallinen. Sirpa oli nuorena käynyt itsekseen Helsingin kansantanssinystävien ryhmissä Kansakoulunkadulla ja pyysi Timoon tutustuttuaan tämän mukaansa. He tanssivat Hujasen Jussin johdolla monta vuotta Vantaaltakin käsin, kunnes ryhmä hajosi, kun sen monet pariskunnat saivat perheenlisäystä. Vantaan kansantanssijoiden Helmi Kemppisen ryhmässä he olivat mukana siihen saakka kunnes perustettiin Vantaan kansanperinteen ystä-

vät. Nyt Kemiläiset ovat pitäneet taukoa tanssimisesta, koska Timolla polvet eivät tahdo kestää, eikä hän lupaa jatkossakaan tanssia ripaskaa, mutta arvelee polkkaan pystyvänsä kuitenkin suorin jaloin. Kemiläiset ovat olleet yhdistyksemme runoryhmässä alusta lähtien. He kiittelevät ryhmän vetäjää Aune Tarvaista, jolla on hyvä näkemys siitä minkälainen runon tulkinta kenellekin sopii. Lausunta ei ole helppoa, koska pitää sisäistää runo ja ymmärtää missä on sen juju. Kun lausujan oma minä alkaa muokkaamaan runoa, hän tavoittaa oikeat tunteet ja tunnelmat, Kemiläiset toteavat. Alussa Aune keräsi runoja Kantelettaresta ja monena vuonna harjoiteltiin ja esitettiin näitä yhteisiä koosteita, joissa jokaisella oli oma osuutensa. Joka vuosi on tähän aikuisopiston kanssa yhteistyössä järjestettyyn lausuntaryhmään tullut uusia harrastajia. Syksyllä valitaan aihe ja siihen sopivia runoja, aiheita ovat olleet esimerkiksi ihminen ja arkipäivä. Jos harrastajat ovat valinneet jostain syystä kovin synkkiä runoja, on Aune auttanut iloisempien runojen valinnassa. Vaikka uusia runoja koko ajan opetellaankin, pysyvät vanhat runot silti muistissa, kuten Kilpalaulanta, jota Timo on esittänyt pitkään Tanskasen Ramin kanssa. Timo kertoo, että he ovat Ramin kanssa itse kuvittaneet esitystä lisäämällä loppuun sen kohdan, missä he tarttuvat toisiinsa. 16 Sirpa ja Timo lukevat jatkuvasti paljon runoja ja etsivät runokirjoja mm. alennusmyynneistä. Timo katsoo ensin runon, ei tekijää. Hänen mielestään ei ole väliä onko kirjoittaja mies vai nainen. Esitettäviksi runoiksi käyvät niin loppusoinnulliset kuin vapaamittaisetkin. Kemiläiset kehuvat, että runonlausunnan harrastaminen yhdessä vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsäkin, koska runonpätkät nousevat jatkuvasti mieleen arjen eri tilanteissa ja piristävät näin kumpaakin. Harrastus myös kehittää muistia ja pitää siten vireänä. He kuuntelevat mielellään toistenkin esittämiä runoja ja kertovat käyvänsä vuosittain Helsinki-päivänä Kansallisteatterin Willensaunassa, jossa näyttelijät lukevat yleisön etukäteen toivomia runoja. Tilaisuuteen pitää tosin jonottaa oikein ajan kanssa, Sirpa nauraa, mutta onneksi Timo on eläkeläisenä ollut aina aamusta paikalla varmistamassa meidän pääsymme päivän tapahtumaan. Tätä tilaisuutta he suosittelevat myös muillekin. Yhdistyksemme alkutaipaleella Kemiläiset olivat mukana tanssi- ja lauluryhmässä ja monilla matkoilla, kuten Amerikassakin. Kesälomat reissattiin, talvet harjoiteltiin ja joka paikassa, kuten elojuhlilla, oltiin täysillä mukana, Kemiläiset selittävät. He ovat monitaitoisina ihmisinä olleet useasti vastuutehtävissä, Timo oli puheenjohtajana peräti 7 vuotta ja koki tämän ajan hyvin mielekkääksi, Sirpa puolestaan on ollut seuran sihteerinä. Kemiläiset muistelevat lämmöllä kansanperinteen ystävien retkiä ja matkoja. Timo kertoo, että ikimuistoisin yö on vietetty jossakin Salgotarjanissa, Unkarissa, jossa käytiin nukkumaan kahden aikaan aamuyöstä erään hotellin vastaanoton lattialla matkalaukku pään alla, sen jälkeen kun seuramme ryhmä oli käynyt kääntymässä väärällä raja-asemalla.

Kun Kemiläiset esittelevät taloaan, on alakerrassa käynnin jälkeen selvää, että tässä perheessä harrastetaan elokuvia ja paljon. Kun tiedustelen, mitkä ovat heidän lempielokuviaan, Sirpa mainitsee Joulun Manhattanilla ja Kuka kutsui haikaran. Timo puolestaan pitää parhaimpina länkkäreitä, kuten John Waynen tähdittämiä Donovan s Reef ja Hatari - leffoja, sekä Sirpan tapaan musikaaleja kuten Sound of musicia, mutta myös My fair ladya. Timo katsoo lisäksi mielellään sci-fi -elokuvia, kuten esimerkiksi Ihmeellistä matkaa. Sirpalla ja Timolla on ollut eestiläinen ystävä Jyri vuodesta 1987 lähtien, joka käy nelisen kertaa vuodessa vierailulla ja on suuri Suomen ystävä. Jyri puhuu jo hyvin suomea. Aikoinaan Jyri näki Itäkeskuksessa Väiskin lihatiskin ja mykistyi sen ääressä sanoen se on sittenkin totta. Hän oli seurannut Suomen television ohjelmaa Virosta käsin ja luullut, että lihatiski oli vain lavastusta. Kemiläiset pohtivat, miten seuramme toimintaa voisi kehittää ja miten nuoriakin voisi saada mukaan. Heidän mielestään olisi mukavaa, jos järjestettäisiin vaikkapa seuransisäisiä illanviettoja ja kansanlauluiltoja. Elojuhlilla pitäisi järjestää esim. muutama kiertävä tuuraaja päästämään työntekijöitä vuorollaan seuraamaan ohjelmaa ja kiertämään markkina-aluetta. Ohessa kuva Kemiläisistä Sirpan vanhempien vuonna 1937 häälahjaksi saaman kaapin vierellä, jonka he ovat kunnostuttaneet äskettäin. Mirja Antila 17

Leipälämmitys, maitokeitto 1/4 l leivän, pullan jne. paloja 1 l maitoa 1/2 tl suolaa (1 tl sokeria) voinokareita maito kiehautetaan, maustetaan suolalla, kaadetaan leipäkuutioiden päälle Leipä rukihinen, suolan sekahinen, vieläkö särvintä hurnailet? Leena Pyöräniemi, legendaarinen kotitalouden opettajani Simonkylän yhteiskoulussa ajoi perinneruoka-asiaa meillekin toivottomille murrosikäisille muinaisella seiskytluvulla. Tässä otteita tarkoin säilyttämistäni kotitalouden muistiinpanoista. Röpörieskat 7 dl piimää 3 dl kaurahiutaleita 4 dl ohrajauhoja 2 tl suolaa 2 tl leivinjauhetta tai 0,5 tl soodaa sekoita kaikki ainekset keskenään ja nosta kahdella lusikalla kokkareiksi pellille, paista 250 asteessa n. 15-20 min. Leipäressu 250 g (savu)possunkylkeä hapanleipäviipaleita 3/4-1 l maitoa, (suolaa) käristä kylki viipaleina, lado leipäviipaleet päälle, kaada maito joukkoon ja hauduta kannen alla 18 Tätä muistan lapsuudessani kesäisin mummolassa syödyn niin että välillä tuntui ettei muuta ruokaa ikinä ollutkaan! Ruokolahdella sitä kutsuttiin nimellä maitolämmitys ja siihen laitettiin nimenomaan hapanleivän kuivuneita paloja, jotka maistuivat minun suussani ihan metallisilta, liekö maku tarttunut mummon leipäveitsestä? Leipävelli, leipäkeitto 1 l vettä 1/4 l kuivattuja hapanleipäpaloja 3-5 hapanta omenaa sokeria, sitruunanmehua,(perunajauhoja) keitä vedessä leivät ja omenat rikki, puserra soseeksi, mausta Vatkattu leipäpuuro 1 1/4 l vettä ja siinä liotettuja 1/4 l hapanleivän kantoja 1/4 l puolukkasurvosta 1 dl mannasuurimoita 1/2 rkl perunajauhoja, sokeria keitä kunnes marjat vaalenevat, puserra siivilän läpi, lisää suurimot, keitä kypsäksi, suurusta, mausta ja vatkaa Tallimestarin kiisseli keitä kiisseli: 1 l vettä 4 dl karviaismarjoja tai raparperia 1 dl sokeria (fariini) 4 rkl perunajauhoja väliin: 2 dl raastettua, paahdettua hapanleipäjauhetta

2 rkl sokeria (vaniljasokeria) 1 rkl kaakaojauhetta kiisseliä ja maustettua jauhetta laitetaan kerroksittain lasimaljaan Hämmästyshuttu 2 dl sokeroitua puolukkasurvosta 1 dl talkkunajauhoja 2 dl kermaa vaahdoksi vatkattuna Muutama pirtsakka juomaresepti: Suutarin shampanja 1 pullo pilsneriä 2 pulloa sitruunasoodaa sitruunanmehua Kuusamon kutsu 4 dl puolukkamehujuomaa 0,5 l maustamatonta jugurttia koristeeksi puolukoita Ja tässäpä hyvä ohje, jonka löysin männävuosina Hesarista, ainakin meikäläiselle, jolla on jatkuva ihottuma käsissä: Karjalan kauraleipätaikinaan ei tarvitse koskea käsin Monen leiväntekijän into sammuu voimia kysyvään alustukseen. Useimmat leivät vaativat kahta nostatusta ja ahkeraa vaivaamista käsin tai koneilla ja aikaa vierähtää helposti viisikin tuntia. Tässä resepti, jonka avulla halpa kauraleipä syntyy ilman rasvaa ja yhdellä nostatuksella, eikä taikinaa tarvitse koskettaa käsin. Ohje lienee syntynyt 1800-luvulla rajan taakse jääneessä Karjalassa. Leivän tekoa varten tarvitaan tukeva puu- tai metallilasta ja 4 litran suuruinen astia. 1 l vettä 3 dl kaurahiutaleita 1 rkl suolaa n. 2 l vehnäjauhoja 19 annoksesta tulee 2 isohkoa 750-800 g leipää tai 1 iso 1,5 kg jättilimppu. Kaurahiutaleet turvotetaan vedessä suolan kanssa, mieluiten tunnin ajan. Hiiva liuotetaan tilkaan haaleaa vettä ja kaadetaan astiaan. Vehnäjauhot sekoitetaan taikinaan lastalla. Kulho peitetään liinalla. Melko löysäksi jäävä taikina saa nousta tunnin. Lopuksi se kaadetaan kahdessa osassa pellille. Taikinan jakamisessa apuna voi käyttää lastaa tai lautasta. Niillä voi myös muotoilla taikina mönttejä halutun näköisiksi. Pelti työnnetään saman tien uuniin, jossa leivät kohoavat ja paistuvat rapeakuorisiksi. Jos kuoren haluaa pehmeäksi, leivät voi sutia voipitoisella vedellä ja jättää liinan alle muhimaan. Leivät kannattaa syödä heti tuoreeltaan, koska maku alkaa laimeta vuorokauden kuluttua. Suolan määrää voi lisätä, jos se tuntuu pieneltä. Jos taikina ensimmäisellä kerralla lässähtää uunissa, jo seuraava yritys voi tuoda toivotun tuloksen. (Timo Siukonen) Ja mikäs olisikaan parempi tapa lopettaa tämänkertainen palsta kuin viittaus jäljempänä olevaan artikkeliin: Euran rinkilät 2 dl kuohukermaa 200 g voita 350 ghienoja vehnäjauhoja 10 g hiivaa pinnalle: hienoa sokeria Kuumenna kerma kädenlämpöiseksi. Liota hiiva lämpimään kermaan. Lisää joukkoon jauhot ja pehmeä voi. Anna taikinan nousta noin tunnin ajan. Leikkaa taikina 65 palaksi. Leivo palat noin 30 cm:n pituisiksi tangoiksi. Kierittele tangot sokerissa ja muodosta rinkiläksi. Paista ketunruskeiksi 175-200 asteisessa uunissa, noin 20 minuuttia.

KESÄN MATKOILLA KOETTUA - EURAN RIKAS MENNEISYYS Kesäkuun alussa poikkesin erään yhdistyksen kanssa Eurassa, jossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Varsinais- Suomi ja Satakunta on jäänyt kotimaankiertämisessäni hiukan vähemmälle, joten olin yllättynyt, kuinka rikas on seudun tarjonta matkailijalle. Haluankin nyt jakaa meidän seuramme jäsenten kanssa tämän kokemuksen kertomalla retken kohteista. Tutustuimme aluksi oppaan johdolla Euran keskustassa, kivisessä Nohkolan navetassa sijaitsevaan Nauravaan Lohikäärmeeseen, joka on Suomen ensimmäinen esihistorian opastuskeskus. Siellä saimme nähdä viikinkiaikaisia löytöjä sekä niiden perusteella valmistettuja esineitä. Naurava Lohikäärme on saanut nimensä Osmanmäestä löydetyn keihäänkärjen koristekuvion mukaan. Opastuskeskuksessa voi lisäksi tutustua muinaistekstiiliverstaaseen, jossa on esillä mm. Euran muinaispuku ja jossa yleisöllä on mahdollisuus kokeilla esihistoriallisia tekstiilinvalmistustekniikoita. Tämän jälkeen kävimme yhdessä Euran lukuisista esihistoriallisista kohteista, Kauttualla, Eurajoen länsirannalla sijaitsevalla Luistarin muinasjäännösalueella, joka on Suomen suurin tutkittu kalmisto, yksi merkittävimmistä ja tunnetuimmista. Alueen yli 1300 tutkituista ruumishaudoista tunnetuin on ns. Euran emännän hauta, jonka löytöjen perusteella Euran muinaispuku on rekonstruoitu. Muinaispuistossa oli nähtävänä pronssikautisia röykkiöhautoja, muutamia rekonstruktioita 1000 vuotta myöhemmistä rautakautisista haudoista, jolloin vainajia ryhdyttiin hautaamaan polttamatta. Alueella sijaitsevassa rakennuksessa oli esillä valokuvanäyttely Luistarin kaivauksista ja kaivauslöydöistä vuosilta 1969-92. Ruokailtuamme Kauttuan Kebab-ravintolassa johdatti opas meidät Kauttuan Ruukinpuistoon, joka on vanha ja erittäin kaunis tehdasmiljöö ja yksi edusta- 20