1 Uskontotiede: Essee Uskontotieteen opinnot suoritetaan luentojen ja lukupiirien ohella paljolti kirjoittamalla esseitä. Esseenkirjoittamisen tavoitteena on harjaannuttaa opiskelijaa tieteellisessä kirjoittamisessa ja siten myös valmentautua opinnäytetöiden kirjoittamiseen. esseen luonne Essee on kirjoitelma, jonka tavoitteena on lisätä kirjoittajan tietoja valitusta teemasta tai kysymyksestä. Esseen aiheen tulee olla selkeästi rajattu esimerkiksi niin, että esitetään jokin kurssin tai opintojakson aiheeseen liittyvä kysymys, johon vastataan eri lähteistä saadun tiedon perusteella. Esseen rajauksesta on hyvä keskustella opettajan kanssa. Esseen tulee osoittaa, että kirjoittaja hallitsee asiakokonaisuuden, pystyy erottamaan keskeiset asiat ja kokoamaan niistä tiiviin ja jäsennellyn pienoistutkielman. Vaikeaselkoinen teksti tai runsas sivistyssanojen käyttö ei ole ansio; selkeä ja ymmärrettävä teksti antaa lukijalle kuvan kirjoittajan kyvystä ilmaista ajatuksiaan. Essee on tieteellisen tekstintuottamisen harjoitus, ja siksi sen tarkoitus ei ole viihdyttää tai saarnata. Esseestä on kuitenkin hyvä välittyä kirjoittajan oma näkökulma. korvaavuus Uskontotieteen tutkintorakenteesta selviävät opintojaksot, joihin kuuluu esseen kirjoittaminen. Siitä selviää myös esseeseen vaadittava kirjallisuus ja esseen laajuus sivuina. Jos näitä tietoja ei ole annettu, tulee opiskelijan sopia niistä kurssin tai opintojakson vastuuopettajan kanssa. Eri opintojaksojen vastuuopettajat löytyvät uskontotieteen opinto-oppaasta. 5 op:n esseen pituus on noin 15 liuskaa. lähteet Lähteinä käytetään etupäässä uskontotieteen tutkintovaatimuksiin kuuluvia teoksia tai opettajan kanssa sovittuja lähteitä. Kirjallisuutta voi etsiä esimerkiksi yliopiston kirjastoista (www.helsinki.fi/kirjastot) tai Nelli-tiedonhakuportaalista (http://www.nelliportaali.fi/v/? institute=hy&portal=hy). Lukion oppikirjat tai erilaiset nettisivut eivät pääsääntöisesti sovellu yliopistotason esseiden lähdekirjallisuudeksi (joskin niitä voi käyttää esimerkkiaineistona). Internetistä löytyviä tieteellisiä artikkeleita voi kuitenkin hyvin käyttää lähteinä. 1
2 jäsennys Esseessä on kolme osaa: johdanto, pääluvut ja loppuluku. Esseen alkuun kirjoitetaan johdanto, jossa esitellään taustaa ja johdatetaan lukija aiheeseen ja näkökulmaan. Tämän tarkoituksena on herättää lukijan mielenkiinto ja antaa tietoa tulevasta. Älä kuitenkaan kerro kaikkea heti alussa, jotta lukijan mielenkiinto säilyy loppuun asti. Johdannon jälkeen alkavat pääluvut, joissa aihetta varsinaisesti käsitellään. Etene asiasta toiseen loogisesti asiakokonaisuus kerrallaan. Kirjoita niin kuin kertoisit asiasta jollekin. Jäsennelty teksti on selkein hyvän kirjoittajan tuntomerkki. Ranskalaiset viivat eivät kuulu esseeseen. Loppulukuun kirjoitetaan tiivistelmänomainen yhteenveto esseen sisällöstä. Sen tarkoituksena on sulkea johdannossa aloitettu ympyrä ja muodostaa kirjoitelmasta mielekäs kokonaisuus. Kokoavan katsauksen lisäksi esitetään johtopäätöksiä ja pohditaan niiden merkitystä laajemmin, esimerkiksi tutkimuksen tulevaisuuden kannalta. Tässä on mahdollista myös yrittää sitoa ilmiötä lähemmäksi lukijan arkea. Muista, että esseesi on osa uskontotieteellistä keskustelua. Siksi on oleellista, että käsittelet aihettasi nimenomaan oman tieteenalasi eli uskontotieteen kannalta. Hyvä loppuluku on yhtä tärkeä osa esseetä kuin johdantokin. Lattea päätös pilaa helposti vaikuttavankin tekstin. Älä siis lopeta panostusta heti viimeisen pääluvun jälkeen vaan muista, että tekstin huipennus on hyvä sijoittaa loppuun. tekniset seikat Essee kirjoitetaan tekstinkäsittelyohjelmalla 1½ rivivälillä. Suositeltu fontti on Calibri ja pistekoko 11. Suositeltavat marginaalit ovat: vasen 4 cm ja oikea 1,5 cm; ala- ja ylämarginaalisuositus on 2 cm. Erota esseen väliotsikot selkeästi. Suorat lainaukset laitetaan lainausmerkkeihin. Jos lainattava teksti on yli kolme riviä pitkä, se erotetaan sisennyksellä muusta tekstistä. Sisennetyn lainauksen riviväli on 1, eikä tekstiä laiteta lainausmerkkeihin. Esseessä tulee olla sivunumerointi. kansilehti Kansilehdestä ilmenee esseen otsikko sekä opiskelijan nimi, opiskelijanumero, tiedekunta, opintojaksokoodi (UST/USH xxx) ja opintopistemäärä. Laita alimmaiseksi esseen vastaanottajan nimi. Otsikko kirjoitetaan sivun keskikohdalle ja opiskelija- ym. tiedot otsakkeen alapuolelle oikeaan reunaan allekkain. sisällysluettelo Pitkään esseeseen on hyvä tehdä numeroitu sisällysluettelo, joka seuraa kansilehteä ja josta lukija saa käsityksen kirjoitelman sisällöstä, lukujaosta sekä käsittelyjärjestyksestä. otsikointi Otsikon tulee antaa lukijalle käsitys siitä, mitä käsillä oleva essee tai luku koskee. Hyvä otsikko on lyhyt mutta ytimekäs; se kiteyttää kunkin luvun sisällön. Tekstin tulee silti olla itsenäinen niin, että se on ymmärrettävä ja johdonmukainen myös ilman otsikkoa. viitteet Viitteiden asianmukainen käyttö on tärkeä osa hyvää tieteellistä käytäntöä, johon kuuluu, että toisten tekstiä tai ajatuksia ei plagioida tai vääristellä. Koska essee rakentuu eri kirjallisuus- tai joskus myös muiden lähteiden pohjalle, on lukijalle osoitettava selvästi, mikä ajatus tai lainaus on peräisin keneltäkin. Tässä apuna käytetään viitteitä, joista käy ilmi kirjoittajan sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivunumerot, joihin viitataan. Eri teokset erotetaan puolipisteellä. 2
Viitteet merkitään joko tekstin sisäisinä viitteinä (Honko 1988, 7-8) tai alaviitteinä 1. Alaviitteessä voi antaa viitetietojen lisäksi myös taustatietoa, joka itse tekstissä katkaisisi ajatuksen kulun. Niissä voidaan käydä myös lyhyesti keskustelua tutkijoiden kanssa, eli ottaa perustellusti kantaa muiden väitteisiin. Tekstinkäsittelyohjelmat numeroivat alaviitteet automaattisesti. Tekstinsisäiset viitteet ja alaviitteet merkitään tekstiin eri tavoin. Tekstinsisäinen viite merkitään ennen pistettä, mikäli viitataan viimeiseen virkkeeseen. Mikäli viitataan useampaan virkkeeseen tai koko kappaleeseen, viitteen paikka on pisteen jälkeen, ja viitteen lopussa on piste sulkujen sisällä. Alaviitteissä viitemerkki tulee aina pisteen jälkeen, paitsi jos viitataan tiettyyn sanaan, joka halutaan selittää alaviitteessä. Esimerkkejä tekstinsisäisistä viitteistä: (Boyer 1987, 59-62.) (ks. Heikkinen 1987, 97-98; Kuusi 1980, 41). Esimerkkejä alaviitteistä: 1Jeesus-kuvista länsimaisessa kulttuurissa ks. Pyysiäinen & Harjula 1995. 2 Elokuvan myyttisestä tarkastelutavasta, ks. Pesonen, Lehtinen & Myllärniemi 2011, luku Kuinka tulkita uskontoa elokuvassa. 3 Olen muodostanut termin muiden mielien teoria soveltamalla Thomas Nagelin käsitteistöä (Nagel 1995). 3 kirjallisuusluettelo Esseen loppuun tehdään luettelo lähteistä ja kirjallisuudesta, joihin tekstissä on viitattu. Kirjallisuusluettelosta lukija löytää viitteessä mainitun kirjoittajan ja teoksen aakkosjärjestyksessä. Kirjallisuuden merkitsemistapoja on monia, mutta oleellista on noudattaa valitsemaansa linjaa ja pyrkiä selkeyteen. Esimerkiksi: Viite kirjaan: Bronkhorst, Johannes (2000). Karma and teleology: A problem and its solution in Indian philosophy. (Studia Philologica Buddhica, Monograph Series, 15.) Tokyo: The International Association of Buddhist Studies. Viite artikkeliin kirjassa: Chachesz, István (2007). The emergence of early Christian religion: A naturalistic approach. Petri Luomanen, Ilkka Pyysiäinen & Risto Uro (toim), Explaining Christian origins and early Judaism: Contributions from cognitive and social science, 73-94. Leiden: Brill. Viite artikkeliin tieteellisessä lehdessä: Cargile, James (1970). A note on iterated knowings. Analysis 30(5), 151-155. Huom. Kirjojen ja lehtien nimet kursivoidaan. Sivunumerot on tapana erottaa ajatusviivalla, jonka saa painamalla Ctrl ja miinusmerkki numeronäppäimistössä. 1 Honko 1988, 7-8. 3
Internetistä hankitut lähteet tulee merkitä lähdeluetteloon siinä missä tavallinenkin kirjallisuus. Aiheellista on merkitä kirjoittaja, päiväys, lähteen nimi, dokumentin tyyppi ja julkaisutiedot sekä se milloin se on luettu. Esimerkki: WWW-dokumentti. Kielihjelppi-sivusto. Ei päiväystä. [http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/mita-on-akateeminen-kirjoittaminen]. (Luettu 21.2.2012.) Lisää ohjeita löydät Matti Myllykoskelta: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/pdf/kirjasto/tutkielman_tekniset_ohjeet.pdf 4 Pähkinänkuoressa: Esseen rakenne Kansilehti Sisällysluettelo Johdanto Pääluvut Loppuluku Kirjallisuusluettelo Liitteet Arvosteluun vaikuttavat seikat a Näkökulman valinta ja sen perustelu b Asiasisältö: esitettyjen asioiden pätevyys ja niiden ymmärtäminen c Omakohtainen pohdinta, väitteiden perustelu ja lähteiden arviointi d Johdonmukaisuus, selkeys, havainnollisuus, ytimekkyys e Oikeinkirjoitus ja luettavuus (selkeä kieli) f Opettajan antamassa aikataulussa pysyminen: myöhästyminen vaikuttaa alentavasti esseen arvosanaan Esseessä tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä. Erityisen tärkeää on välttää vilppiä ja plagiointia. Katso näistä tarkemmin: http://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/opiskelija-mita-on-vilppi/ Arvosteluasteikko Esseen arvostelussa noudatetaan arvosteluasteikkoa nollasta viiteen. Arvostelussa hyvän (3) saanut essee osoittaa riittävän kyvyn tuottaa tieteellistä tekstiä. (Ks. arvostelusta myös Palautelomake) 5 erinomainen Esseen kysymyksen asettelu on selkeä ja toteutuu työssä johdonmukaisesti ja perustellusti. Esseessä on selkeä näkökulma, josta käsin tarkastellaan valittua aihetta laajahkon kirjallisuuden pohjalta. 4
5 Kirjoittaja osoittaa kykyä kokonaisuuksien hallintaan ja erilaisten näkökulmien yhdistelyyn. Väitteet perustellaan havainnollisesti ja johtopäätökset kytketään aihetta laajempiin kokonaisuuksiin. Työ on teknisesti puhdas suoritus. Essee osoittaa laajaa lukeneisuutta. 4 kiitettävä Esseessä on selkeästi asetettu tehtävä, joka on toteutettu johdonmukaisesti. Rakenne on kunnossa ja tekninen suoritus kohdallaan. Näiden lisäksi kirjoittaja on pyrkinyt soveltamaan jotain näkökulmaa aiheen käsittelyssä, yhdistelemään esseessä käsiteltyjä huomioita muuhun tutkimukseen ja nivomaan esseensä johtopäätöksiä laajempiin kokonaisuuksiin. Työ on teknisesti hyvä suoritus. Essee osoittaa laajahkoa lukeneisuutta. 3 hyvä Esseessä on selkeästi asetettu tehtävä, joka on toteutettu johdonmukaisesti. Rakenne on kunnossa ja tekninen suoritus kohdallaan. Essee osoittaa kirjoittajan pyrkimystä tarkastella aihetta jostain näkökulmasta ja nivoa tarkastelua muuhun tutkimukseen. Essee osoittaa kohtalaista lukeneisuutta. 2 tyydyttävä Esseessä on selkeää pyrkimystä rajata tehtävä ja toteuttaa se johdonmukaisesti. Rakenne noudattaa annettuja ohjeita ja teknisiä ohjeita on pyritty noudattamaan. Esseessä on kuitenkin heikkouksia eri osa-alueilla. Essee osoittaa melko suppeaa lukeneisuutta. 1 välttävä Essee osoittaa selvää pyrkimystä aiheen käsittelyyn annettujen ohjeiden mukaan, mutta käsittelytapa ja / tai tekninen toteutus on heikko. Essee osoittaa erittäin suppeaa lukeneisuutta. 0 hylätty Essee osoittaa, että kirjoittaja ei ole paneutunut annettuihin ohjeisiin eikä tehtävän suorittamiseen. muista myös - Jos kirjoittamisen aloittaminen tuntuu hankalalta, kuvittele, että kirjoitat vaikka opiskelukaverillesi. Näin vastaanottaja saa kasvot ja tekstin kehittely tuntuu luontevalta. Hyvän kirjoitustaidon hankkiminen vaati harjoitusta älä siis turhaudu, jos kirjoittaminen ei luista heti ensimmäisellä kerralla. - Älä kirjoita koko tekstiä yhdellä istumalla. Mieti, pohdiskele ja sulattele tietoa ja tuota kirjoitelma prosessina. Älä arastele korjata ja muokata tekstiäsi. Aluksi on hyvä tehdä työversio sisällysluettelosta. Listaa siihen etenemisjärjestyksessä ne asiat, joita aiot käsitellä. - Hae esseestäsi rohkeasti palautetta käymällä opettajan vastaanotolla tai sopimalla muun tapaamisajankohdan. Palautetta voi pyytää myös sähköpostitse. Voit myös liittää esseeseesi seuraavalta sivulta löytyvän palautelomakkeen opettajaa varten. Kanditutkielma ja pro gradu noudattavat pääosin samoja teknisiä ohjeita kuin esseet. Tutkielmiin liittyvät oppaat löytyvät oppiaineen Flamma-sivuilta. 5
6 Uskontotiede Esseen palautelomake OPISKELIJA TÄYTTÄÄ Nimi: Opiskelijanumero: Tiedekunta: Opintosuorituksen koodi: Opintopistemäärä: OPETTAJA TÄYTTÄÄ Yleisiä myönteisiä huomioita: Yksityiskohtainen arvio: 1. Työn tekninen toteutus 1 2 3 4 5 (ulkoasu, lähdeviitteet, kirjallisuusluettelo) 2. Kielellinen ilmaisu (sujuvuus, oikeakielisyys) 1 2 3 4 5 3. Asian hallinta 1 2 3 4 5 4. Argumentatiivisuus 1 2 3 4 5 (selkeä tehtävän asettelu, selkeät johtopäätökset) 5. Itsenäinen tiedonhaku 1 2 3 4 5 Kehitysehdotuksia: a) sisällöllisesti b) teknisesti 6