Päätoimittaja Arto Merivaara Ilmoituspäällikkö Sandra Kontola Toimitus Emmi Uutela Lauri Elsilä Tuomas Puumalainen Jaakko Teppo Samuel Kohtala Matleena Kovasin Joel Haverinen Martta Aalto Tilausvastaava Jonna Hautala mds@yfk.fi Taitto ja grafiikka Arto Merivaara Painopaikka Painotalo Casper, Espoo Toimituksen yhteystiedot MDS Yliopiston farmasiakunta PL 56 00014 Helsingin Yliopisto mds@yfk.fi Tilaukset: mds@yfk.fi Tilauksen hinta on 20 per vuosi. Vuonna 2015 ilmestyy neljä numeroa. MDS on yleishyödyllinen sitoutumaton Yliopiston farmasiakunnan äänenkannattaja, joka on perustettu vuonna 1901. Vuonna 2015 ilmestyy lehden 104. vuosikerta. MDS:n kaikki tulot käytetään toimitus-, julkaisu- ja jakelukustannuksiin. ISSN 0024-8045 4
Sisältö 6 - Pääkirjoitus 8 -Puheenjohtajan palsta 10 - Kuraattorilta 12 - Munasolujen luovutuksesta - farmasian opiskelijan näkökulma 18 - Inspehtorin ja hallituksen esittely 32 - SFaO:n palsta 34 - Opiskelijan suusta: Lusikalla annettu, kauhalla vaadittu 38 - Farmasian päivät yhtä myyttiä täynnä 42 - Vihreämpää farmasiaa 44 - Apteekkaripalsta: Endorfiinipamaus Kannen kuva:martta Aalto Tämä lehti saa HYY:n järjestötukea. 5
Pääkirjoitus Aktiivista opiskelua Tein itselleni uuden vuoden lupauksen, jonka tosissaan aion pitää. Päätin ryhtyä aktiivisemmaksi, niin opiskelijana kuin ihmisenä muutenkin. Ensimmäinen ajatukseni toteuttaa tätä lupausta on hakea töitä opiskelujen ohelle. Satuin kuitenkin lukemaan Helsingin Sanomista mielipidekirjoituksen, jonka sanomana on, että työssäkäyvä opiskelija suhtautuu opiskeluun löperösti. Kirjoitus nostatti karvani pystyyn ja jouduin lukemaan sen useaan otteeseen uudestaan, koska en voinut käsittää, millä tavoin työssäkäynti tekisi minusta löperön. Työssäkäynti opiskelujen ohella osoittaa aktiivisuutta ja kasvattaa stressinsietokykyä. Kirjoituksessa todettiin myös, että myytti työkokemuksen merkityksestä elää sitkeästi, kun opiskelijajärjestöt sitä heikoin perustein rummuttavat. Nopea vilkaisu työvoimasivustolle kumoaa jo tuon väitteen. Kuinka monta työpaikkailmoitusta löytyy, johon ei vaadita ollenkaan työkokemusta? Aktiivisuuden osoittamisen lisäksi työssäkäyvä opiskelija voi elää hieman vähemmän Matti kukkarossa. Kun lasketaan KELA:n maksama opinto- ja asumistuki yhteen ja vähennetään siitä pakolliset menot, kuten vuokra, matkakortti ja puhelinlasku, saadaan yleensä tulokseksi nollatulos, tai pahimmillaan ollaan jo pakkasen puolella. No, onhan aina mahdollista ottaa lainaa, mutta onko tarkoituksena päästä työelämään velallisena? Moni joutuu muuttamaan uuteen kaupunkiin opiskelujen vuoksi, ja usealle on kyseessä ensimmäinen kerta, kun asutaan oikeasti omillaan. Tavoitteenahan tietenkin on, että jokainen juurtuisi opiskelukaupunkiinsa ja voisi tyytyväisenä todeta olevansa kotona. Opiskelijapiirit ovat kuitenkin rajalliset, ja juurtumiseen tarvitsee laajemman ystäväpiirin kuin pelkästä Ainejärjestö ja Tiedekunta 6
omasta ainejärjestöstään voi saada. Eikö työpaikalla yleensä tutustuta muihin työntekijöihin ja samalla kasvateta omaa sosiaalista piiriään? Toisin sanoen työssäkäyvä opiskelija kotiutuu todennäköisesti nopeammin ja kokee uuden kaupungin pian omakseen. Aktiivisuuteen kuuluu myös paljon muuta kuin työssäkäynti. On olemassa ainejärjestön toimintaa, harrastustoimintaa sekä useita muita tapoja olla aktiivinen. Aktiivisella osallistumisella ihminen voi vaikuttaa asioihin, kehittää itseänsä ja on todennäköisesti myös onnellisempi. Täten voinkin kehottaa kaikkia olemaan aktiivisia ja pysymään sellaisina! Arto Merivaara MDS:n päätoimittaja 7 Ainejärjestö ja Tiedekunta
Puheenjohtajan palsta Haussa naiivi idealisti Välillä vanhoja opiskelijalehtiä lukiessa saa hävetä posket punaisena ylioppilaiden vallatonta ja autuaan avointa vasemmistolaisuutta, jonka kielessä yhteisöllisyyden voimalla toverit sivistyneisyyden aallonharjalla valaisevat tämän hetken sokeille polkua parempaan huomiseen Prometheuksen ikuisella liekillä. Toisaalta, opiskelijajärjestön näkökulmasta on varsin haitallista, mikäli toimijoina on vain vanhoihin hyviin toimintatapoihin tyytyviä mielikuvituksettomia ja uudistamishaluttomia tylsimyksiä. Järjestö ei pääse eteenpäin, eikä säälittävän jähmettymisen tilan jatkuessa pidempään järjestö pysty enää tarjoamaan jäsenilleen heidän kaipaamiaan palveluita. Samanlainen tilanne voi päästä syntymään myös työpaikalla, esimerkiksi apteekissa, jossa leipääntyneet farmaseutit pullaantuvat reseptitiskeihinsä kysymään ulkoa opeteltuja kysymyslistoja jälkiehkäisyä hakevilta asiakkailta sen sijaan, että kehittäisi uuden palvelukonseptin tai uusisi täysin asiakkaan mielikuvan apteekin toiminnasta. Mitä minä siitä hyödyn? Mitä jos tällainen tilanne olisikin kokonaisella ammattialalla, esimerkiksi apteekki- ja lääkealalla? Mitä jos apteekkitoiminta ei olisikaan muuttunut moneen kymmeneen vuoteen erityisesti mitenkään, eikä alalla työskentelisi ketään, joka olisi kiinnostunut tekemään asialle mitään? Ainejärjestö ja Tiedekunta 8
Ratkaisijan asemaan saattaa yllättäen nousta naiivi idealisti, joka ensimmäisessä kappaleessa kuvatun kaltaisesti havittelee kuuta ja tähtiä taivaalta eikä pelkää lietsoa eripuraa ympärillään elävien ihmisten keskuuteen vain saadakseen heidät ajattelemaan omilla aivoillaan muutakin kuin viikonlopun iltavuoroa apteekin kassalla ja farmakologian tentin läpipääsyä. Hänen ideansa ovat konservatiivien mielestä naurettavia: katsokaa tuota houkkaa, joka esittää oman typeryytensä ja älyllisen vähempiarvoisuutensa ehdottamalla 100 henkilön vuosijuhlia 200 henkilön banketin sijaan. Eikö ole jo tarpeeksi, että homot saavat mennä naimisiin, miksi luopuisin muista vanhoista ajatuksistani yleisen hyvän vuoksi? Naiivin idealistin silmissä palaa tuli, joka saa ensin pienet oksat syttymään. Myöhemmin palaa koko metsä. Sananlasku sanoo, ettei ole savua ilman tulta. Pyrolyysi voi kuitenkin tuottaa savua, vaikka tulta ei reaktiossa olisikaan. Sananlaskun epätäsmällisyydestä huolimatta jonkun on täytynyt alun perin koota kirjat rovioksi ennen sytyttämistä ja savumerkkien lähettämistä. Naiivi idealisti kun on usein juuri sitä mitä nimi kertoo, idealisti, eikä välttämättä saa äärettömän ajatusmaailmansa tuotoksia konkreettisiksi rakennelmiksi meidän muiden nautittavaksi. Tästä syystä tarvitsee idealisti joukkoihinsa myös tekijäihmisiä, jotka oikeasti ottavat kopin visionäärin aivoituksista ja tekevät niistä totta. Valitettava totuus onkin, kuten äidinkielen opettajani lukiossa joskus aikanaan totesi mikäli haluaa kahvinkeittimen matkapuhelimeensa, tarvitaan vain yksi mielikuvituksen omaava ihminen, jonka mielen syövereissä idea syntyy, ja lisäksi jonoittain insinöörejä, jotka ratkovat käytännön ongelmat laitteeseen liittyen. Siksi diplomi-insinöörit työllistyvät hyvin ja luovien alojen ihmiset huonommin. Väitän, että meidän alallemme olisi tervettä saada joukkoon aina säännöllisesti joku luova hullu, joka haluaisi rakentaa jotakin uutta eikä pelkäisi ottaa askelta eteenpäin. Tiedekunta teki jo oman siirtonsa ja uudisti osaltaan farmaseutin tutkintoa. Mitä me opiskelijat olemme tehneet? Olemmeko muka vanhempiamme huonompia? Vai valaisemmeko nykypäivän sokeille tien kirkkaampaan tulevaisuuteen? Lauri Elsilä Hallituksen puheenjohtaja Yliopiston farmasiakunta ry 9 Ainejärjestö ja Tiedekunta
Kuraattorilta Kevätlukukausi, jos nyt ei vielä terminen kevät, on koittanut jälleen Yliopiston farmasiakunnalle. Se tuo vuosittain tullessaan uuden hallituksen, vuosijuhlat ja kävijäkadon tapahtumissa apteekkiharjoitteluun lähteneiden muodossa. Hallituksesta vaihtui vuodenvaihteessa noin puolet, mikä on ainejärjestölle melko terve uudistumistahti. Mikäli liki koko hallitus menee uusiksi, toiminnan pitkäjänteisyys kärsii ja vauhtiin pääseminen alkuvuodesta ottaa kovin kauan. Samaten paljon perimätietoa katoaa kerralla. Jos taas hallitus pelaa keskenään tuolileikkiä, uudet ja innokkaat tulokkaat jäävät helposti tykkänään sivuun toiminnasta, ja puheet sisäpiirihallituksesta ottavat tulta alleen. Oman kokemukseni mukaan hallitus toimiikin parhaiten sopivalla tasapainolla toisen-kolmannen kauden virkailijoita ja tuoreita tulokkaita. Tällöin vanhojen on jossain määrin tultava ylös näin on aina tehty -poteroistaan, ja kolikon toisella puolella uusien tulokkaiden on helpompi ymmärtää, että ihan kaikki ideat eivät välttämättä ole toteuttamiskelpoisia tai istu perinteisen järjestön palettiin. Vuosijuhla on hieno esimerkki pitkään jatkuneesta perinteestä, jota ei ole lähdetty pilaamaan väkisin uudistamalla, vaan hiottu vuosi vuodelta säihkyvämpään kiiltoon. Juhla tosin on tätä lukiessasi jo takanapäin (jos minulle kerrottu MDS:n julkaisuaikataulu pitää kutinsa), joten toivottavasti itse kullakin oli hieno ilta ja väki osasi käyttäytyä juhlan arvon mukaisesti ainakin jatkoille asti. Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa kaikkia YFK:n jäseniä, että vaikka hallitus ja virkailijat ovat pääosin vastuussa toiminnan järjestämisestä, kaikki jäsenet jakavat vastuun tapahtumien onnistumisesta. Ainejärjestö ja Tiedekunta 10
Erityisesi haluan muistuttaa, että Käärmeenpesä on oma tilamme, jonka siistinä ja käyttökuntoisena pysyminen ovat edellytys liki kaikelle toiminnalle. Käyttäytykää Pesällä siis niin kuin aikuisilta ihmisiltä sopii odottaa. Muistakaa myös, että hyvinkään järjestetty tapahtuma ei onnistu ilman kiinnostuneita osallistujia. Kertokaa siis hallitukselle, minkälaisissa tapahtumissa haluaisitte käydä ja miten olemassa olevaa toimintaa voisi kehittää. Lasse Karhu Kuraattori 11 Ainejärjestö ja Tiedekunta
munasolujen luovutuksesta - farmasian opiskelijan näkökulma Kirjoittaja: Nainen, farmasian opiskelija, Helsinki Viime vuoden syyskuussa selailin hätäisesti rypistynyttä Metro-lehteä aivan liian lyhyellä ruokatauollani, missäpä muuallakaan kuin apteekissa. Silmiini osui Mehiläisen Felicitas-klinikan mainos munasolujen luovutuksesta. Mainoksessa taisi lukea jotain tämän suuntaista: Munasolun luovuttajaksi soveltuu perusterve 24-35 -vuotias nainen, jolla ei ole vakavaa perinnöllistä tai tarttuvaa sairautta. Mietin lehteä selaillessani, että joskus, kun saavutan kyseisen iän, haluan luovuttaa munasoluja. Kuulostaa kiehtovalta! Perusterve kun kerran olen ja minut on palkittu hyvillä geeneillä. Parin päivän kuluttua Metro-lehden mainoksen näkemisestä aloin selata Ylioppilaslehteä, jonka kannessa komeili Helsingin tuomiokirkko sekä läppäriä kanniskeleva mielipuolisen näköinen Alexander Stubb, jonka alle on kirjoitettu sanat SEURAA MINUA. Yleensä Ylioppilaslehti päätyy suoraan jääkaapin päällä olevaan lehtipinoon odottelemaan kiireettömiä päiviä, joita ei näillä näkymin ole luvassa vielä muutamaan vuoteen, mutta tällä kertaa häiriintyneen näköinen Alexander Stubb kiinnitti huomioni. Myös Ylioppilaslehdessä oli ensimmäisellä aukeamalla hedelmällisyysklinikan mainos. Tällä kertaa kyseessä oli Terveystalon alaisuudessa toimivan Fertinovan mainos. Fertinovan mainos oli koko sivun kokoinen ja siinä mahdollisia munasolujen luovuttajia oli lähestytty toisella tavalla. Ensin mainoksessa kerrottiin, mitkä kaikki asiat vaikuttavat naisen hedelmällisyyteen ja sen jälkeen kerrottiin itse munasolujen luovutuksesta. Mielenkiintoni heräsi. Seuraavana päivänä soitin Fertinovaan. Ensimmäinen kysymys, jonka esitin puhelimeen vastanneelle hoitajalle, oli, että miten paljon mielialan vaihteluita munasolujen luovuttajat kokevat luovutusta edeltävän lääkehoidon aikana. Hoitaja ei osannut vastata, joten hän yhdisti puhelun klinikan lääkärille. Lääkärin vastaus oli, että munasolujen luovuttajat kokevat hormonien haitat hyvin vähäisiksi, Tieteessä ja yhteiskunnassa 12
koska luovuttajilla ei ole samanlaisia toiveita ja odotuksia lääkehoidon suhteen kuin samoja pistoksia käyttävillä hedelmöityshoitoja läpikäyvillä naisilla. Vastaus riitti minulle. Seuraavaksi kysyin, miksi Fertinovalla munasoluja on mahdollista luovuttaa nuoremmalla iällä kuin Mehiläisen alaisella Felicitas-klinikalla. Tähän kysymykseen lääkärillä ei ollut selkeää vastausta, mutta hän arveli, että Mehiläisellä ikäsuositus on asetettu sen vuoksi, että munasoluja luovuttava henkilö on varmasti harkinnut päätöstään riittävästi. Lainsäädännöllisesti merkittävää on vain se, että munasolujen luovuttaja on yli 18-vuotias. Kolmas kysymykseni oli myös tärkeä, ei tärkein, mutta merkittävä: voiko luovutushoidon aikana käyttää alkoholia? Opiskelijana tiedostin (ja edelleenkin tiedostan) syksyn bileiden kosteuden farmasialla ja sen, miten vaikeaa ne on kahlata läpi täysin vesiselvänä. Lääkäri ei nähnyt alkoholin käytölle estettä, mutta muistutti että varsinkin runsas alkoholin käyttö saattaa vaikuttaa hedelmällisyyteen. Tämä selvä. Varasin ajan Fertinovaan. Ennen klinikalla käyntiä luonnollisesti googlasin muiden ihmisten kokemuksia munasolujen luovutuksesta. Vähän alkoi hirvittää, mihin sitä meinaa taas ryhtyä. Jossain artikkelissa puhuttiin saatanallisesta piikistä ja jossain munasarjojen hyperstimulaation riskistä. On Maria, jolla on poikkeuksellisen vilkkaat munasarjat ja Maija, joka oli valinnut luovuttaa munasoluja Väestöliiton kautta yksityisten lääkäriasemien sijaan. Päätin lopettaa googlaamisen ja odottaa klinikalla käyntiin asti. Klinikalle juoksin tuttuun tapaan huonosti syöneenä ja pikkusen myöhässä. Ensin keskustelin luovutuksesta lääkärin kanssa, jonka jälkeen oli verinäytteidenoton aika. Ennen munasolujen luovutusta luovuttajalta tutkitaan mahdolliset veri- ja sukupuoliteitse tarttuvat taudit eli hepatiitti B ja C, HIV, kuppa, klamydia ja tippuri. Lisäksi verinäytteestä tutkitaan kromosomit, eli siis tutkitaan, onko luovuttajalla normaali naisen kromosomisto. Piikkikammon ja alhaisen verensokeritason vuoksi olin pyörtyä kesken näytteenoton, jolloin hoitaja kutsui koko muun klinikan henkilökunnan auttamaan. Yksi juoksi paarien kanssa paikalle ja toinen toi juosten omenamehua. Vakuutin olevani ihan fine kahden omenamehutripin juonnin jälkeen. Tämän episodin jälkeen vaihdettiin näytteenottokättä ja pian olinkin psykologin puheilla keskustelemassa tuntemuksistani mahdollisen luovutuksen suhteen. Sen jälkeen jätin virtsanäytteen ja jäin odottelemaan kromosomituloksia, joiden olisi tarkoitus selvitä kolmen viikon kuluessa. Kolmen viikon kuluttua klinikalta soitettiin ja kerrottiin kaiken olevan kunnossa. Minut kutsuttiin munasarjojen ultraäänitutkimuksiin. Ystäväni oli huomaavaisesti kertonut munasarjojen ultraäänitutkimuksesta esitietoja, siitä miten emättimeen tungetaan 13 Tieteessä ja yhteiskunnassa
iso dildon näköinen vehje ja kuinka epämiellyttävältä sillä sorkkiminen tuntuu. Klinikalla kaikki kävi mielestäni kuitenkin kivuttomasti ja nopeasti, lääkäri sujautti ultraäänisauvan päälle kortsun näköisen suojan, lisäsi liukvoidetta ja pian operaatio olikin jo Klinikalta lähtiessäni sain mukaani harmaan laukun, jonka sisältö paljastui Terveysportin avulla tehdyn karkean arvion mukaan noin 500 arvoiseksi. Munasolujen luovuttajille siis luovutukseen tarvittavat lääkkeet ja neulat annetaan suoraan klinikalta, kun taas vastaanottajan täytyy hakea lääkkeensä itse apteekista. Aluksi ohi. Munasarjat olivat normaalit ja seuraavaksi hoitaja opastikin minua luovutukseen valmistelevien hormonilääkkeiden käytössä. Hoitaja kehotti minua kokeilemaan pistämistä klinikalla ilman lääkeainetta piikkikammon poistamiseksi. Se tuntui aluksi luonnottomalta, tunkea nyt terävää pientä neulaa navan alle vatsanahkaan! Hyi olkoon. Sinne se kuitenkin sujahti, miltei kivuttomasti, ja jäin hölmistyneenä ihmettelemään, siinäkö se nyt oli. mukaan annettiin 900 yksikköä Puregonia ja kaksi esitäytettyä ruiskua Orgalutrania. Sitten vaan odottelemaan seuraavia kuukautisia, jotta pistokset voi aloittaa. Klinikalta suositeltiin, että pistokset otettaisiin aina illalla, sillä silloin viimeisen pistoksen ajankohta osuu paremmin kohdalleen ja munasolujen keräysajankohta ajoittuu aamuun. Tieteessä ja yhteiskunnassa 14
Ensimmäinen pistos kuumotteli eniten, selasin Puregon-kynän käyttöohjeen kannesta kanteen läpi useampaan otteeseen ennen kuin uskalsin piikittää itseäni navan alle. Olin kauhuissani, mutta samalla tilanne myös huvitti minua. Tässä tuleva terveydenhuoltoalan ammattihenkilö lukee tärisevin käsin käyttöopasta eikä meinaa senkään avulla saada selkoa, miten pistoskynää käytetään. Puolustuksekseni voin todeta, että jännityksellä oli osuutta asiaan. Lisäksi tieto siitä, miten kalliilla lääkkeillä hoito toteutetaan, lisäsi suorituspaineita. Lopulta pistäminen onnistui ja seuraavina päivinä Puregon-kynä kulkikin mukana erinäisissä pikkujouluissa ja muissa illanvietoissa, ja pistäminen tapahtui pääosin naisten wc:ssä. Siinä missä Puregon-kynän neulan tunkeutumista ihon alle hädin tuskin huomasi, Orgalutranin pistäminen alkoi jo tuntua. Samalla jatkoin Puregonin pistämistä toiselle puolelle vatsaa. Yllätyin, miten helppoa itsensä piikittäminen ihon alle voikaan olla. Tosin kerran unohdin puristaa vatsanahkaa tarpeeksi, jolloin pistos sattui, pistoskohdasta suihkusi verta ja muistoksi jäi muutamaksi päiväksi mustelma. Muuten pistoshoito sujui yllättävän kivuttomasti. Viimeiset munasolujen irrotuspistokset eli Decapeptyl-pistokset pistin Käärmeenpesällä nelosten järjestämissä YFK:n pikkujouluissa, joissa boolin sijaan tankkasin pääasiassa vain vettä, sillä muutamaa päivää ennen munasolupunktiota tuli aloittaa runsas veden juominen aineenvaihdunnan nopeuttamiseksi. Pistosten aikana havaitsin jonkin verran mielialan vaihteluja, muutama hallitsematon itkunpurskahdus, jotka saattoivat johtua myös stressistä eivätkä niinkään iltaisin piikittämistäni hormoneista. Lisäksi viimeisinä päivinä ennen munasolujen keräämistä tunsin munasarjani kävellessäni, mikä oli varsin erikoinen tunne. Tuossa pingispallot alavatsassa -tilassa ei olisi tullut mieleenkään ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Munasolujen keräyspäivänä minulle laitettiin tippa operaatioita varten. Operaatiosalissa annettiin rauhoittavaa lääkettä ja kipulääkettä suonensisäisesti ennen toimenpiteen aloittamista. Päällimmäiseksi operaatiosta jäi mieleen se erikoinen tunne, kun makaan operaatiotuolissa sakset auki, tunnen että lääkäri häärää jotain sukukalleuksieni parissa ja yritän parhaani mukaan pidätellä naurua. Suonensisäisesti annettu Dormicum sai minut yllättävän hilpeälle tuulelle. Neulaa, jolla munasolut kerättiin, en missään vaiheessa nähnyt, mikä jäi hieman harmittamaan. Noin vartin kestäneen munasolujen keräyksen jälkeen jäin klinikalle lepäämään tunniksi. Otin myös parit selfiet tipan kanssa, kunnes kaveri tuli viimein noutamaan minut. Operaatio itse oli melko kivuton hyvän lääkityksen vuoksi, ja operaation jälkeen verenvuotoa alapäästä kesti muutaman päivän. Tuntemani kivut operaation jälkeen olivat tavallisten kuukautiskipujen luokkaa. Erikoista oli se, että annettuani verokortin ja kor- 15 Tieteessä ja yhteiskunnassa
vaushakemuksen klinikan hoitajalle tämä lykkäsi kouraani Marc Jacobsin hajuveden. Kuulemma kaikki heidän munasolujen luovuttajansa saavat lahjan klinikalta luovutuksen jälkeen. Minua ajatus parfyymin saamisesta lähinnä nauratti. Munasolujen luovutuksesta sai kohtuullisen korvauksen, verojen jälkeen käteen jäi vajaa 500 euroa. Tähän sisältyi lakisääteinen munasolujen luovuttajille maksettava korvaus (250 ) sekä päivärahat klinikalla käynneistä. Lisäksi klinikka korvaa mahdolliset matkakulut sekä mahdollisista komplikaatioista aiheutuvat sairaala-, lääkäri- ja taksimaksut. Lahjamunasolusta alkunsa saavan lapsen vanhemmat eivät saa tietää luovuttajasta kuin kansalaisuuden, pituuden sekä silmien ja hiusten värin. Sen sijaan lapsella on oikeus saada tietää 18 vuotta täytettyään munasolun luovuttajan henkilöllisyys. Munasolun luovuttajalla on oikeus saada tietää, onko raskaus alkanut munasolun siirron jälkeen ja onko lapsi syntynyt. Minun ensimmäisellä luovutuskerrallani oikeaan munasarjaan kehittyi 10 munarakkulaa ja vasempaan kuusi. Suurin osa munasoluista kerättiin talteen ja yksi hedelmöittynyt munasolu siirrettiin vastaanottajaan. Yksikään hedelmöittynyt munasolu ei päätynyt pakkaseen, koska ne olivat liian huonolaatuisia. Raskaus alkoi, mutta meni kesken raskauden alkuvaiheessa. Nyt olen aloittamassa seuraavaa luovutuskertaa. Seuraavalla kerralla pistän itseeni 25 yksikköä enemmän Puregonia, jotta munarakkuloita kehittyisi enemmän ja joitain munasoluja saataisiin mahdollisesti pakkaseenkin. Mikäli munasoluja saadaan myös pakkaseen, kaikki yhdellä kertaa luovuttamani munasolut päätyvät saman pariskunnan käyttöön. Tällöin heillä on mahdollisuus saada saman luovuttajan munasoluista lapselleen sisaruksia. Olen jutellut joidenkin ystävieni kanssa munasolujen luovuttamisestani. Kovin moni edes farmasian alalta ei tiedä tästä aiheesta paljoa. Jonkin verran munasolujen luovuttamista mainostetaan eri medioissa, mutta se miten munasolujen luovutus käytännössä toteutetaan, on vielä monille farmasisteillekin hämärän peitossa. Käytännössä siis munasolujen luovuttaja käy samat hoidot läpi kuin hedelmöityshoitoja käyvä nainen. Munasolujen luovutuksessa on hyvin pieni (2 %) munasarjojen liikatoiminnan riski ja joillekin naisille hoidot saattavat aiheuttaa vaihdevuosityyppisiä oireita. Riskeistä huolimatta halusin käydä Tieteessä ja yhteiskunnassa 16
läpi hoidot ja antaa jollekin naiselle mahdollisuuden kokea äitiyden ihmeen. Toivon hartaasti, että seuraava luovutuskerta johtaa raskauteen ja lopulta lapsen syntymään. Uskon myös, että nelikymppinen minä tapaa mielellään nuoren aikuisen, joka kertoo olevansa lähtöisin minun antamastani lahjamunasolusta. Lähteet: http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/ http://www.fertinova.fi/fi/fertinova/ Palvelut/Luovuttajille/Munasolun-luovutus 17 Tieteessä ja yhteiskunnassa
Inspehtorin esittäytyminen Inspehtori on Yliopiston farmasiakunnan (YFK:n) valvoja, jonka tulee olla virkaan nimitetty professori. Inspehtorin tehtävänä on tukea ja valvoa YFK:n toimintaa sekä olla yhdyssiteenä yliopiston ja YFK:n välillä. Inspehtorin tehtävänä on alun perin ollut valvoa ja hillitä riehakkaasti juhlivia ylioppilaita, mikä tehtävä lienee edelleen ajankohtainen ;-) Kuva: Jari Koponen/Kemia-Kemi 2013 YFK:n Inspehtori, biofarmasian professori Marjo Yliperttula nimitettiin virkaansa, ensin vt. professoriksi 1.1.2007, ja varsinaiseksi professoriksi 1.1.2009. Inspehtori M. Yliperttulalla on vahva ja muistorikas ainejärjestö- ja osakuntatausta opiskeluajoiltaan, hän on kiinnostunut nuorista ja haluaa toimia heidän kanssaan luoden positiivista ja tulevaisuuteen tähtäävää optimistista asennetta elämään. Hän toivoisi voivansa olla rakentamassa ennakkoluulotonta ja tulevaisuuden uusiin haasteisiin avoimin mielin suhtautuvaa farmaseutti- ja proviisorisukupolvea. Opiskelijaelämää 18
Hallitus 2015 Vuoden vaihteessa vanha hallitus jätti tehtävänsä ja oli uuden vuoro astua kuvioon. Joukossa on vanhoja tuttuja, mutta myös uusia naamoja. Kuka vastaa tänä vuonna juhlien järjestämisestä? Entä kenen vastuulla on laulunjohtaminen sitseillä? Se selviää seuraavien aukeamien aikana! Lauri Elsilä, PJ Olen selkeästi hallituksen tylsin henkilö. En pidä bileistä enkä aina ihmisistäkään, mutta mikään ei sykähdytä minun sisälläni asuvaa pölyistä byrokraattia enemmän kuin kokoustamisen vuoksi pidety kokous. Joskus hurjassa nuoruudessani soitin bassoa heavy-yhtyeessä. Olin porukan raittein. En osannut siis sitäkään. -Megalomaaninen hullu omien sanojensa mukaan! -Raumalaiseksi tosi suomalainen 19 Opiskelijaelämää
Iiro Kiiski, sihteeri Ikä: 25 10 kilometrin päässä (Töölö) Aktiivinen silloin tällöin Tietoja: Iiro Farmasian kiistatta komein, fiksuin mutta myös vaatimattomin herrasmies. Sanottua: Iiro Kiiski. The very best there is. When you absolutely, positively got to record every motherfuckin word in the room, accept no substitutes. -Lauri Elsilä Sporttiset ja nätit naisihmiset ottakaa yhteyttä. - Silloin kun minä olin nuori - Muistan ne omat viiskymppiseni.. André Söderman, Talousvaliokunnan puheenjohtaja Morjens. Olen André, tämän vuoden talousvaliokunnan puheenjohtaja joka nyt lähinnä tarkoittaa sitä että hoidan YFK:n raha-asioita. Toimin myös epävirallisena nuuskamuikkusena, koska jaan kaikille mahtavia viisauksiani. Pakko myös mainita että olen suomenruotsalainen. - Nuuskamuikkunen JAA. - Hallituksen suomenruotsalaisin suomenruotsalainen Opiskelijaelämää 20
Jean Koivunotko, Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Kansainvälisellä nimellä varustettu skandinaavinen maailmanmatkustuksen aficionado. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana keksin vaihtareille syyn juhlia aiheesta kuin aiheesta. Sillä pitäähän kaikille tarjota mahdollisuus oppia juhlimaan kuin farmasistit. -Hit me baby Jean more time! - Mulla on toi hierontapöytä Konsta Mäenpää, isäntä Ahoy, olen Konsta, Yliopiston Farmasiakunnan vuoden 2015 Isäntä. Erilaisissa tilaisuuksissa huolehdin YFK:n jäsenten ja kutsuvieraiden viihtyvyydestä. Olemukseltani olen kaunis nallekarhu, mutta samalla myös komea leopardiuros. Atleettisen ja jopa rajun ulkokuoreni (kuten kuvasta näkyy) alta hyökkää seksikäs kristitty. Vapaa-ajallani tykkään syödä lihaa, katsoa 70-luvun elokuvia ja pelailla Trivial Pursuitia. Parhaiten löydätte minut Käärmeenpesältä tiskin takaa, mutta aina silloin tällöin myös Viikin kampukselta. -Isäntä isolla I:llä! -Toimivimmat naisten iskemisvinkit. 21 Opiskelijaelämää
Meeri Kanerva, emäntä Heip, olen Meeri, YFK:n emäntä 2015. Rakastan luonnollisestikin juhlia ja ruuanlaittoa, varsinkin hyvän seuran ja viinin kanssa. Keittiössä olen välillä melkoinen täystuho, mutta irtaimistovahingoista huolimatta hauskaa riittää ja herkkuja syntyy! -Cooking mama -Heppatyttö_94 Arto Merivaara, MDS:n päätoimittaja Lehden diktaattori, sanan säilän sujuva hallitsija sekä armoton aikatauluttaja; näistä on MDS:n päätoimittaja tehty. Jos näette hämäränoloisen miehen tuijottamassa luentosalin nurkassa musta lehtiö kädessään, niin kyseessä olen todennäköisesti minä. Lööppien etsimisen lomassa kulutan aikaani dominoimalla futiskentillä tai juhlimalla ties millä verukkeella Käärmeenpesällä. -Vuoden pesältä alas mahallaan tappi -Rintakarvakuningas Opiskelijaelämää 22
Maija Raatikainen, Terveydenhuoltoja sisäasianvaliokunnan puheenjohtaja Moikka! Oon Maija, pikkuhiljaa stadilaistuva vantaalainen. Tunnetaan myös hallituksen virallisena gossip girlinä, albiinona ja mitä näitä nyt on. Oon lievästi utelias tapaus ja tykkään laulaa kovaa ja korkeelta. Viime vuoden tappikapteenius oli sen verran rankka et päätin siirtyä vähän terveellisempiin hommiin, uusia haasteita odotellessa! -Kävelevä Mitä,Missä,Milloin -Farmasian 7 päivää Jani Katajamäki, Koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja Pohojanmaan poika pikkuhiljaa murenevalla manselaisella murteella höystettynä. Tappi, hallituksen juniori ja muutenkin ensikertalainen näissä hommissa. Osaamisalueisiin kuuluu mm. tasan 7 min myöhästyminen luennolta kuin luennolta ja naisten vessaan eksyminen. Mutta kyllä mä näin kopona sitä vastuutakin osaan kantaa - ja äänitorveilla kun tarvetta. Joten vetäskää ehdottomasti hihasta jos tarviitte apua/neuvoa. Ja ei, en ole hipsteri. - Ai tää onki naisten WC?! -ihan söpö 23 Opiskelijaelämää
Terhi Henttonen, tappikapteeni Mie oon tän vuoden tappikapteeni ja tuun Imatralta, ihan Venäjän rajalta. En osaa kuitenkaa oikeesti puhuu venäjää, vaik välillä yritän esittää osaavani. Kunnon karjalaisena mie tykkään puhumisesta ja erityisesti nauramisesta, ja sen varmasti pystyy kuulemaan. Lisäks miun sydäntä lähellä on haalarit ja haalarimerkit (tosin ei niitten merkkien ompelu) sekä kaikenlaiset TV:n roskasarjat. -Mistähän tämän aloittaisi..? - Siis mie tiiän julkkiksii, Imatralt tulee Antsku Alina Kantola, kirjastovaliokunnan puheenjohtaja Olen Alina, uusi kirjastotäti, jonka löytää YFK:in kirjastopäivystyksistä tiistaisin ja torstaisin enemmän tai vähemmän rapeana. Juuret löytyvät niinkin kaukaa kuin Sipoosta. Kahvia kulutan litra kaupalla päivittäin ja olen allerginen banaaneille. En osaa hymyillä kameralle, mutta selfiet onnistuvat vaivatta. -Banaani fetissi -Hallituksen kovin ääni! Opiskelijaelämää 26
Anu Polvi, juhlavastaava Moi, oon Anu eli YFK:n juhlavastaava 2015. Sitsaaminen ja haalaribileet on lähellä mun sydäntä, joten lempiharrastukset onkin haalarit jalassa pomppiminen ja sitsilaulujen laulaminen (FYI jälkimmäistä saa tehdä ruotsin tunneilla, ruotsiksi tietty). Sillon kun en juhli, haaveilen kotona lottovoitosta tai teen vohveleita. Välillä mut myös löytää yfkistä "opiskelemasta". :D PS. syön välillä ärrinmurrinkeksejä, eli älä ota huonotuulisuutta henk.kohtasesti. -Joku on tainut syödä ärrimurrikeksejä! -Pikkunälkä Sandra Kontola, yrityssuhdevastaava Moikka! Sandrahan se täällä taas, jos naama ei viime vuonna tullut tutuksi!pohojammaan lahja Helsingille ja juhlavastaava-emeritus, joka lähti vähän vakavampiin hommiin huolehtien nyt YFK:n yhteistyöstä yritysten kanssa. Uhraan elämääni YFK:lle ja välillä jalkapallolle ja muulle urheilulle, joskus jopa opiskelen. Herkut on edelleen mielessä, ja alkuvuoden hoitelen hommiani Oulun suunnalta työharjoittelusta. Nähdään loppukeväästä! -Tehonainen - Mä puen nää joulukuusen koristeet päälleni 27 Opiskelijaelämää
Tommi Halla, tila ja ympäristövastaava Olen YFK:n uusvanha remonttireiska ja viherpiipertäjä. Oma nikkarointitaitoni on peräisin kultaisesta nuoruudestani kun olin vapaaehtoisena Tiibetin aroilla parantelemassa paikallista infrastruktuuria. Samalla opin myös paljon täkäläisten elämäntavoista, erityisesti heidän kierrätyskäytänteistään, joita aionkin soveltaa omassa ympäristöagendassani.... Kunhan huijasin. Oikeasti olen uusavuton täystollo, jolle kierrätys on kirosana. -Mistä hän tällä kertaa ilmestyy? -Tukka hyvin, kaikki hyvin Martta Aalto, vuokraustoimintakordinaattori Mä täällä YliPoiston farmasiakunnassa vähän koordinoin ja terminoin, tuu ihmeessä tutustuu niin opetan sut siivoomaan! Kloriitti on ystävä ja niin on myös tätikin, jos pidät paikat pesällä puhtaana ja järjestyksessä. Vain hullut asuu Kalliossa ja niin asuu täti_69kin, mitä lähempänä Pesää sen parempi! #pesänkeittiössä -Meidän täti aina ja ikuisesti -Kiukkunen ex-kirjastotäti Opiskelijaelämää 28
Jonna Hautala, tiedottaja Mä oon Jonna ja tän vuoden tiedottaja. Oon kolmannen vuoden opiskelija, joka ei osannu päästää irti YFK:sta, vaikka valmistuminen häämöttää. Tykkään huonoista jutuista ja nauran yleensä ihan kaikelle.viime syksynä joku väitti, että oon naispuolinen kantarölli. Niinpä aattelin ottaa vähän etäisyyttä pesään ja lähdin Vaasaan muutamaks kuukaudeks katkolle. Ei musta kuitenkaan ihan niin helposti eroon pääse ja muistuttelenkin itestäni vähintään joka sunnuntai kaikkien teidän sähköposteissa! -Darrastiina -Atomirotan harras fani Ida Lepistö, kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja Kulttuuriheebo-Ida, joka järjestää tulevaisuudessa kaikenlaista külttürelliä tapahtumaa. Punaviini, viinirypäleet ja juustot ovat tietenkin intohimoni. Rakastan hyvänmielenmusiikkia, eksoottisia elämyksiä sekä matkustelua. Toimin myös YFK:n laulajien+soittajien johtohahmona, mutta huomionhakuisena olen heilunut lavalla jo taaperoikäisestä. Olen niin jalkapallo- kuin teekkarivaimokin, joten näkemystä erilaisista urheilu- ja opiskelijakulttuureistakin löytyy. -Pelastava äiti -YFK:in ilopilleri 29 Opiskelijaelämää