3/2007 Janina Andersson: Naisten ja lasten asiat etusijalle Sivu 4 UNICEF-kävely on lukuvuoden kohokohta Sivu 8 Sirpa Taskinen: Nepalissa tieto tuo tasa-arvoa Sivu 14 Jokaiselle lapselle Terveys, koulutus, tasa-arvo, turva LAPSISTA KASVAA MAAILMA 1
Varain keruu 2007 Teksti: Tuula Ketola Kuva: UNICEF Kilahdus internetissä Auttamismahdollisuudet UNICEFin kautta maailman lasten hyväksi monipuolistuvat koko ajan. Järjestöä voi tukea myös netin kautta: uusimpana uutuutena osallistumalla nettiarpajaisiin. Malariaverkko suojaa nukkuvaa lasta. 2 37 000 suomalaista tekee kuukausittain hyvää lahjoittamalla suoraveloituksella UNICEFille haluamansa summan. Jo viidellä eurolla voi kuukausittain auttaa kärsivää lasta. Lahjoitukset menevät hyvin perille, 4/5 järjestön työntekijöistä työskentelee kohdemaissa. Välikäsiin ei kulu rahaa, keräysjohtaja Liisa Susiluoto painottaa. Feissarit, nuo 2000-luvun iloiset myyntitykit, saavat eniten uusia kasvoja ryhtymään kuukausilahjoittajiksi. Toiseksi yleisin tapa liittyä lapsilisälahjoittajaksi on näppäillä itse omat tietonsa verkossa kotisivun www.unicef.fi kautta. Sähköisiä arpoja Tänä vuonna uudet ja vanhat auttajat pääsevät ensimmäistä kertaa ostamaan UNICEFin arpoja netistä. Perinteisesti arpoja postitetaan ympäri Suomea, mutta 50 000 tuoretta arpaa on ostettavissa internetissä lokakuusta lähtien. Osoitteesta www.tavara-arpa.fi UNICEFin arvat löytyvät, neuvoo kampanjasuunnittelija Mikko Aaltonen. Homma toimii yhtä helposti kuten nettilahjoitus yleensäkin. Ensiksi käyttäjä rekisteröityy sivuille, valitsee arpamäärän (6 arvan nippu maksaa 24 euroa), ilmoittaa pankkiyhteytensä, suorittaa maksun ja palaa arpasivulle. Arpajaisten päävoittona on 27 000 euron arvoinen henkilöauto. Lisäksi voitettavana on 98 689 pikavoittoa. Lahjoittaja raaputtaa hiirellä kolikon kuvaa ja tästä lähtee ääni! Jos rahasta löytyy kolme UNICEFin logoa, voitto lähetetään postitse kotiin, Aaltonen kertoo. Arpajaiset kestävät syyskuusta joulukuuhun. Internet on muutenkin näppärä tapa lahjoittaa UNICEFille rahaa. Järjestön sivuilla voi tehdä esimerkiksi kertalahjoituksia ja myös tilata testamenttiesitteen lasten hyväksi. Aineetonta hyvää Verkkokaupan kautta on voinut tukea viime joulusta lähtien UNICEFia ostamalla perinteisten korttien lisäksi aineettomia lahjoja maailman lapsille huovista koulutarvikelaatikoihin. Lokakuussa netissä avataan oma osio näille tavaroille. Neljästä eurosta 2000:een euroa maksavat tuotteet sopivat eri kukkaroille. Nyt lahjoittaja pystyy ostamaan internetin kautta esimerkiksi vesi- ja sanitaatiopakkauksen 10 perheen tarpeisiin, kyykkylaatan kuivakäymälään tai lisäravintopatukan aliravittujen lasten hoitamiseen. Nämä kaikki ovat tuotteita, joita UNICEF käyttää koko ajan kenttätyössään, Mikko Aaltonen kertoo. Kertyneet varat ohjataan järjestön kautta eniten kärsiville lapsille ympäri maailmaa. Joulun alla aineettomia lahjoja voi ostaa internetin lisäksi myös UNICEFin myyntipisteistä, sanoo kampanjasuunnittelija Hanna Haukkapää. Moni herää ostamaan järjestön kauniita kortteja joulunalusaikaan. Kannattaa muistaa, että UNICEFin tuotteet ovat mainioita syntymäpäivä- ja häälahjoja ympäri vuoden.
Kuva: Ville Juurikkala UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: BC&P Oy/Markkinointikari Kansikuva: Patrik Lindström Perttulantie 6, 00210 Helsinki Bertasvägen 6, 00210 Helsingfors puhelin/telefon (09) 584 501 www.unicef.fi information@unicef.fi Painopaikka/Tryckeri Esa Print Oy Painos/Upplaga 7000 ISSN 0786-3853 Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Sirpa Taskinen, vpj Lea Eklund Riikka Hankonen Antti Heikinheimo Kari Raivio Maria Romantschuk Kirsi Suokas Markku Veijalainen Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Eppu Nuotio, Micke Rejström, Axl Smith, Jorma Uotinen, Eija Vilpas, Trio Töykeät: Iiro Rantala, Rami Eskelinen, Eerik Siikasaari Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi Sisällys Varainkeruu 2007 2 Pääkirjoitus 3 Kansanedustaja Janina Andersson 4 Lappeenrannan Alakylän koulu: UNICEF-kouluna vaikutamme 6 UNICEF-kävely on vuoden kohokohta 8 Nuorten ääni kuuluu: Kuuma Haaste 9 Päivätyökeräyksen voittomatka 10 Daniel Toole on nähnyt miten lapset kärsivät 11 Tuloksekasta yhteistyötä 12 Nepalin tytöt toimivat muutosagentteina 14 Mathuran tytär syntyi koulun lattialla 17 Juha Itkonen: Katastrofin jäljillä 18 Postikorttijoulun tekijä 20 Resumé på svenska 22 Vapaaehtoisten yhteystiedot 23 Pääkirjoitus Uutinen, jota on odotettu Katsotko sinä puolillaan olevaa vesilasia ajatellen, että se on puoliksi tyhjä? Vai onko se puoliksi täynnä? Tämä vanha kysymys tuli mieleen, kun UNICEF julkisti syyskuun alkupuolella uutisen lapsikuolleisuuden kääntymisestä merkittävään laskuun viime vuosien aikana. Ensimmäistä kertaa alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuusluvut ovat painuneet alle kymmenen miljoonan vuodessa, eli 9,7 miljoonaan. Vielä vuonna 1990 lähes 13 miljoonaa lasta kuoli alle viisivuotiaana. Nyt uskallan puhua askelen sijasta pienestä loikasta. 9,7 miljoonan lapsen menetys vuosittain ei ole hyväksyttävää, kun tiedämme, että suurin osa kuolemantapauksista voitaisiin ehkäistä. Keskeisimpänä tekijänä parempaan kehitykseen on ollut terveyssektorilla tehty perustyö: lasten rintaruokinnan edistäminen, massarokotukset tuhkarokkoa vastaan, A-vitamiinilisä lapsille rokotusten yhteydessä sekä malariaverkot, joita UNICEF jakaa erityisesti äideille ja lapsille. Jos näemme lasimme puoliksi täynnä, sitkeällä perustyön jatkamisella ja laajentamisella voimme varmistaa myönteisen kehityksen. UNICEFilla voi olla tässä nykyistäkin merkittävämpi rooli eniten lapsia tavoittavana maailmanlaajuisena toimijana. Yksityisen rahoituksen kasvu, erityisesti meillä UNICEFissa, mutta monien muidenkin kehitysjärjestöjen ja -rahastojen toiminnan tukena, on merkinnyt toimenpiteiden nopeampaa laajenemista ja jopa moninkertaistumista mm. rokotuksissa ja malariaverkkojen jakelussa. Me kansalliset UNICEF-komiteat keräämme lähes kolmanneksen UNICEFin varoista. Lahjoituksistamme suurin osa, yli 90 % tulee yksityisiltä ihmisiltä. Lapsikuolleisuuden merkittävä aleneminen on viesti myös siitä, että yksityisten kansalaisten osallistuminen vaikuttaa. Pentti Kotoaro pääsihteeri 3
Isäni oli laittanut keittiön karttaan erivärisiä merkkejä, jotka kertoivat maiden tilanteesta; köyhyydestä, kehitysavusta ja reilusta kaupasta. Kotona ei saarnattu, että pitäisi ajatella niin tai näin. Se ei toimi. Mutta olin utelias lapsi ja luin myös paljon, vaikka en tietenkään tajunnut asioita kuin vähitellen. Näin kertoo vihreiden kansanedustaja Janina Andersson, 36, joka aloitti keväällä jo neljännen kautensa eduskunnassa. Meillä asui kotona Turussa 1970- luvulla myös chileläinen pakolainen, ja vaikka olin silloin hyvin pieni, on minulla muistikuvia hänen kertomuksistaan Chilestä. Se on vaikuttanut maailmankuvaani, kun läsnä on ollut joku oikea ihminen kertomassa. Tunteet jäävät vahvana pintaan. Kehityskysymykset ovat aina kiinnostaneet Anderssonia, joka toimii nykyään muun muassa eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän varapuheenjohtajana. Naisten ja lasten asiat syy lähteä politiikkaan Väestö- ja kehitystyöryhmän puheenjohtaja Minna Sirnö luovutti keväällä Janina Anderssonin, Mari Kiviniemen ja Johanna Sumuvuoren kanssa pääministeri Matti Vanhaselle eurooppalaisten kansanedustajien vetoomuksen YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisen puolesta. Vetoomus on yhteinen vaatimus EUmaiden hallituksille ja Euroopan komissiolle pitää vuosituhattavoitteita ja seksuaaliterveyttä koskevat poliittiset sitoumukset. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 172 kansanedustajaa ja europarlamentaarikkoa, joista 28 oli Suomen eduskunnasta ja Euroopan parlamentista. Väestö- ja kehitystyöryhmä perustettiin 1995, jolloin tulin eduskuntaan ja sain ensimmäinen lapseni, muistaa Andersson. Kansanedustaja Janina Andersson: Suomen ajettava r naisten ja tyttöjen Ryhmän päällimmäisenä tarkoituksena on ajaa yli puoluerajojen kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista. Toisena tavoitteena on se, että Suomi olisi rohkea ja aloitteellinen seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa. Andersson kokee naisiin, lapsiin ja terveyteen liittyvät kysymykset hyvin tärkeiksi. Voi oikeastaan sanoa, että se oli perussyy lähteä mukaan politiikkaan ja liittyä myös eduskunnan väestö- ja kehitysryhmään. Jokaisella maailman lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna, ajattelee Andersson. UNICEFin jeepeille hurrattiin Etiopiassa Anderssonin ajatteluun ovat vaikuttaneet paljon myös kehitysmaihin suuntautuneet matkat ja kansainväliset kokoukset, joissa on keskusteltu naisten asioista. Kävin viime vuonna opintomatkalla Etiopiassa, missä tutustuimme siihen, kuinka seksuaaliterveyteen liittyvät asiat ovat järjestetty maassa. Mukana oli kansanedustajia useista Euroopan maista, kertoo Andersson. Kun ajoimme eteläisessä Etiopiassa ja saavuimme kyliin, tunsimme olomme suorastaan kuninkaallisiksi, sillä kaikki hurrasivat nähdessään UNICEFin jeepit. Sairaanhoitajat jeeppeineen symboloivat ihmisille jotain sellaista, mitä rakastettu henkilö saa osakseen, kuvaa Andersson. Kyseessä oli suuri rokotuskampanja, ja yhden sairaanhoitajan luo jonotti valtava määrä ihmisiä. Ulkona alkoi sataa rankasti, ja vieraat jatkoivat matkaa eteenpäin ennen kuin tiet muuttuivat mutavelliksi. Hoitaja jäi kylään jatkamaan työtään. Etiopialaiset sairaanhoitajat tekivät työtään tosi pienellä palkalla, ja silti he halusivat vielä auttaa niitä, jotka olivat heitä huonommassa asemassa. Jotkut jopa ostivat heikkokuntoisille aids-potilaille ruokaa omilla rahoillaan, mainitsee Andersson. Näin myös, että sairaanhoitaja pesi nuoren aidsiin sairastuneen 15 16-vuoti- 4
ohkeasti oikeuksia aan tytön hiuksia, kun tämä ei jaksanut. Kukaan muu ei huolehtinut tytöstä, joka oli onnessaan siitä, että joku kosketti ja välitti hänestä. Perhe ja lapset ovat tärkeitä asioita Anderssonille, jota odottavat Turussa kotiin muusikkomies Kim Engblom sekä pojat Alec, 12, ja Aron, 7. Olen herkistynyt lasten myötä näille asioille vielä enemmän, vaikka olin kiinnostunut niistä jo aiemminkin. Tunne vain vahvistui. Lapsista pienetkin asiat voivat tuntua pelottavilta ja epämiellyttäviltä. Joissain oloissa lapset joutuvat kokemaan sellaisia kauheuksia, että voi vain kuvitella vanhempien epätoivon, sanoo Andersson. Matkoilta palaa kotiin tunnemyllerryksessä Andersson myöntää, että kehitysmaamatkoilta palaa kotiin aina melkoisessa tunnemyllerryksessä. Kun on tullut kotiin, on aika puhua ja kirjoittaa näkemästään ja kokemastaan. Teksti: Riitta Saarinen Kuvat: Patrik Lindström Janina Andersson kiinnostui kehityskysymyksistä jo lapsena, kun hän katseli keittiön seinällä olevaa jättiläismäistä maailmankarttaa ja jutteli kotona asuneen chileläisen pakolaisen kanssa. Kun puhutaan miljoonista tai tuhansista ihmisistä, ei se herätä toimimaan samalla tavalla, kuin että on tavannut jonkun ihmisen henkilökohtaisesti ja kuullut tämän elämänkohtalosta. Silloin tajuaa myös eri tavalla ihmisten arkielämää, pohtii Andersson. Joskus tuntuu tosin väärältä, että on itse osallistunut matkoille, koska itsellä on jo halua ajaa näitä asioita. Pitäisikö matkoille lähettää sellaisia, jotka eivät ole niin sitoutuneita ja innostuneita? Matkoilla kyllä oppii paljon, ja ne antavat sydämeen paloa jatkaa työtä, pohtii Andersson. Tarinaa Nokia-maan sitkeistä naisista Olen kertonut paikallisille usein tarinaa Suomen historiasta ja kehityksestä ja vetänyt puhuessani mutkat aika suoraksi, jotta viesti menisi läpi. Olen kertonut, että Suomi on Nokia-maa yleensä ihmiset tietävät Nokian kännykät ja että meillä on naispresidentti, selvittää Andersson. Mutta kerron myös siitä, että Suomessa on oltu joskus todella köyhiä ja että meilläkin on ollut erilaisia poliittisia vaikeuksia ja ristiriitoja. Suomen kehitykseen on vaikuttanut paljon se, että kirkko on vaatinut niin naisilta kuin miehiltä lukutaitoa ennen kuin nämä saattoivat mennä naimisiin. Anderson uskoo laajan koulutuksen johtaneen siihen, että koko kansan aivokapasiteetti on täydessä käytössä vaikka luovan teknologian kehittämiseen. Ihmiset reagoivat yleensä tähän, koska se on niin konkreettista ja he ihailevat pientä, sitkeää maata. Tämä tarina herättää todella vahvaa vastakaikua. Anderssonin mukaan suomalaisen naisen asemaan ovat vaikuttaneet myös sotavuodet, jolloin naisten oli otettava vastuulleen myös miesten tehtäviä. Isoäitini aikana naisten koulutus ei ollut vielä mikään itsestäänselvyys, vaikka hänen äitinsä tuki ja kannusti kovasti tyttärensä opintoja. Myöhemmin isoäitini valmistui hammaslääkäriksi, ja omasta ammatista oli paljon hyötyä, kun hän jäi leskeksi hänen ensimmäisen miehensä kuoltua sodassa, kertoo Andersson. Siihen aikaan naisen asema määräytyi hyvin paljon miehen aseman mukaan. Isoäitiäni ärsytti kovasti se, että naiset kävivät kahvipöytään tietyssä järjestyksessä. Viimeisenä kahvia otti naimaton naisprofessori. Suhteellinen köyhyys subjektiivinen juttu Nykyään suomalaisen naisen on vaikea ymmärtää, että naisen asema voi olla aivan erilainen jossain muualla. Meidän täytyy tehdä työtä naisten oikeuksien edistämiseksi, sanoo Andersson. Tyttöjen koulunkäyntiin voidaan vaikuttaa vaikka niinkin yksinkertaisella asialla, että sekä pojille ja tytöille rakennetaan kouluun omat vessat, joiden ovet voi lukita. Tämä on tullut matkoilla monta kertaa esiin, että tytöt arastelevat mennä kouluun, jos he eivät voi käydä rauhassa vessassa. Kehitysmaiden köyhyys on kovin erilaista kuin suomalainen köyhyys, vaikka siitäkin puhutaan Suomessa tänä päivänä. Köyhyys on kovin suhteellista, sillä kehitysmaissa voidaan olla lähellä sitä rajaa, että ihminen elää tai kuolee. Se ei ole pois keneltäkään, jos apua annetaan myös sinne, toteaa Andersson. 5
Lappeenrannan Alakylän koulu: UNICEF-kouluna vaikutamme maailman asioihin Teksti: Luokanopettajat Tapani Ylinen, Sari Rämä ja Sari Rintamaa, Alakylän koulu Kuvat: Marko Väistö Lappeenrannan kaupunki on vuoden 2007 UNICEF-kaupunkikumppani. Kaupungin UNICEF-aktiivit ja juhlavuoden koordinaattori Sirpa Räikkönen ehdottivat Alakylän koululle UNICEF-koulunimityksen hakua monivuotisen UNICEFin eteen tehdyn työn jatkoksi. Keväällä 2007 koulu nimettiinkin UNICEF-kouluksi kahden vuoden toimintakaudeksi. Valinta on tunnustus koulumme osallistumisesta UNICEFin kävelykampanjaan, UNICEF-kävelyyn, koko sen olemassaolon ajan. Lisäksi UNICEFin työtä on tehty tutuksi luokissa monipuolisen kansainvälisyyskasvatuksen osana. 6
UNICEF-kouluna toimiminen tukee hyvin koulumme kasvatustavoitteita, kuten eri kulttuureihin tutustumista sekä erilaisuuden hyväksymistä. Se myös tukee sisällöiltään ympäristötiedon aihekokonaisuuksia sekä uskonnon että elämänkatsomustiedon etiikkaa. Se opettaa myös yhdessä tekemisen taitoa, iloa ja voimaa. Toteuttamistaan odottavia ideoita Olemme miettineet, mitä muuta voisimme alkaneen toimintakauden aikana tehdä teeman tiimoilta. Esiin on noussut mm.: teemapäivä koko koululle aiheena Lapset eri maissa YK-päivän viikolla eri maiden lasten musiikkia UNICEF-julistekilpailu yhteistyö toisen UNICEFkummikoulun kanssa UNICEF-kummien, pakolaisten tai maahanmuuttajien vierailut koulussa sanaleikkikisa oppilaille sanasta UNICEF koulun musiikkiluokkien UNICEF-konsertti 6-luokkalaisten mietteitä auttamisesta Katselimme koko koulu yhdessä UNICEFvideon Latrin päivä Laosissa. Oppilaiden mielissä heräsi katselun jälkeen monenlaisia ajatuksia tuon kertomuksen päähenkilön, Latrin elämästä. Näitä asioita käsitellään toki luokassa ympäristö- ja luonnontiedon tunneilla yritettäessä eläytyä lasten elämään maissa, joissa eläminen ei ole yhtä helppoa kuin meillä, mutta videoesitys toi14-vuotiaan Latritytön asiat aivan konkreettisella tasolla silmiemme eteen. Se saikin kuudesluokkalaiset mietteliäiksi. Seuraavassa joitakin oppilaiden ajatuksia: Minusta on epäreilua, että täällä Suomessa on kaikki hyvin, mutta esimerkiksi Laosissa ja Afrikassa on niin köyhää. Onneksi on olemassa UNICEF, joka tukee köyhiä maita ja antaa niille rahaa. Köyhissä maissa kaikki eivät edes saa käydä koulua, eivätkä voi oppia asioita. Koulukirjojakaan ei ole joillain varaa ostaa, ja joskus jopa kuusi oppilasta joutuu käyttämään samaa kirjaa. Kaikki lasten unelmat eivät voi toteutua, kun on niin köyhää. Vaikka haluaisi päästä esimerkiksi opettajaksi, niin se ei ole mahdollis- ta. Köyhyyden takia lasten täytyy auttaa vanhempiaan kotona. Mutta ehkä Laoskin pääsee joskus UNICEFin ansiosta yhtä hyvään asemaan kuin Suomi. Elina Raasakka, 6m, Alakylän koulu Jos opiskeluvuosi Laosin koulussa maksaa 12 euroa ja minä saan noin 104 euroa viikkorahaa vuodessa, niin minä voisin yksin maksaa jo 9 oppilaan kouluvuoden. Santeri Savinainen, 6m, Alakylän koulu Tunsin itseni rikkaaksi verrattuna Latriin. Voisin hyvin antaa hänelle 12 euroa, että hän pääsisi kouluun. On sääli, että hän joutuu hylkäämään unelmansa rahattomuuden takia, ainakin toistaiseksi. Jenna Kekola 6m, Alakylän koulu Kun katsoin sitä filmiä, niin mietin, että onko jossain tosiaan noin köyhää. Asuuko ne oikeasti pienissä majoissa, joissa on vain kolme seinää ja bambukatto? Tuntuu aika kaukaiselta, kun ajattelee, miten itse asumme Suomessa. Meillä on talot, joissa on lämmitys ja kaikki, televisiosta pakastimeen. Kaikesta huolimatta siellä Laosissa kaikki näyttivät onnellisilta! Roosa Rahikka 6m, Alakylän koulu Lukuvuoden kohokohta: UNICEF-kävelyn alkupamaus Tämän vuoden UNICEF-kävelyn virallinen aloitustapahtuma järjestettiin Lappeenrannassa 5.9.2007. Alkutapahtumassa käveltiin tänä vuonna noin 4 000 lappeenrantalaisen peruskoululaisen voimin. Kisapäivää koristi kaunis syksyinen sää ja ilmapiiri oli loistava. Kimpisen urheilukentällä avaussanat lausui UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläs, The 69 Eyes -yhtyeen keulakuva Jyrki 69 (Jyrki Linnankivi), jonka kertomukset omakohtaisista kokemuksista apua tarvitsevilla alueilla toi- vat avun tarpeen selkeänä oppilaiden ja muidenkin paikalla olleiden mielikuviin. Eri puolilla kaupunkia olleissa kävelypisteissä oli mukana UNICEF-kummeja sekä SaiPan ja Namikan ammattiurheilijoita, jotka saivat omalla esimerkillään lapset ja nuoret mukaan rentoon liikuntaan. Kävelykampanjan oheismateriaali on antanut tietoa lasten elinolosuhteista eri maissa ja kulttuuriympäristöissä. Videomateriaali erityisesti on tuonut havainnollisesti esille lasten arkipäivää ja avun tarvetta keräyskohteissa niin opettajille kuin oppilaillekin. Niiden avulla oppilaiden on ollut helpompi samaistua keräyskohteen lasten puutteisiin. Itse kampanja on toteutettu lapsia innostavasti keräilykortteineen, tarroineen ja sponsorikuorineen. Myös havainnolliset esimerkit siitä, millaista apua tietyllä rahasummalla voidaan hankkia, ovat innostaneet oppilaita sponsoreiden hankinnassa. UNICEF-kävely pähkinänkuoressa Liikuntaa ja kansainvälisyyttä yhdistävä hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lapset auttavat lapsia Alkoi Suomessa vuonna 1999 Kouluja mukana vuosittain 700 Kävelijöitä mukana vuosittain yli 150 000 Suojelijoina toimineet: kuulantyöntäjä Arsi Harju, kolmiloikkaaja Heli Kruger ja pituushyppääjä Tommi Evilä Ennätys: kävelijät keräsivät lukuvuosina 2004 2006 Beninin lasten hyväksi 1,7 miljoonaa euroa! 7
Helsinkiläinen Ruskeasuon peruskoulu käynnisti ja päätti perinteisen urheilupäivänsä UNICEF-kävelyn merkeissä. Siinä välissä kisattiin muun muassa pyörätuolikelauksen mestaruuksista. UNICEF-kävely onnistuu myös pyörätuolilla kelaten Teksti: Tiina Kirkas Kuvat: Patrik Jansson Valmiina, paikoillanne, hep! Lasten kädet pyörivät vimmatusti, kun he kelaavat menopelejään kohti maaliviivaa. Vanhimmat ovat selvästi ottaneet mallia lajin maailmanennätysmiehestä Leo-Pekka Tähdestä, kun taas nuorimmat nauttivat muuten vain huomiosta ja iloisesta meiningistä. Kaikkia tsempataan kovaan ääneen ja antaumuksella: Hyvä Niki! Hyvä Aaro! Hyvä Elisa! Tuo voitto kotiin! UNICEF-kävely vapaalla tyylillä Ruskeasuon peruskoulun urheilupäivää vietetään perinteisesti syyskuussa, ja aina kuulemma paistaa aurinko. Hiki virtaa ja pusakoita riisutaan myös tänään täällä Eläintarhan kentällä, Helsingin Olympiastadionin kupeessa, kun koulun noin sata oppilasta ottaa mittaa toisistaan pyörätuolikelauksen lisäksi juoksussa, turbokeihäässä, pituushypyssä, kuulantyönnössä, hernepussin tarkkuusheitossa ja kenttäsuunnistuksessa. Lajivalikoimassa on koulun omien juttujen lisäksi myös virallisia vammaisurheilulajeja, joissa menestyneet pääsevät edustamaan kouluaan valtakunnallisiin mittelöihin. Perinteitä ruskilaisilla on, sillä esimerkiksi pyörätuolirugbyn huippunimi Leevi Ylönen on koulun entinen oppilas. 8 Urheilupäivän tärkein anti ei silti ole voitto vaan reilu osanotto ja liikunnan riemu, josta nauttivat lasten rinnalla heidän opettajansa ja avustajansa. Tänään lisäsykettä nostattaa myös UNICEF-kävely eli noin neljän kilometrin pituinen menopaluu koululta Eläintarhan kentälle ja takaisin. Tyyli on vapaa: lapset kävelevät, tukeutuvat rollaattoriin, kelaavat itse pyörätuolillaan, antavat avustajan tai sähkön kuljettaa. Vaihteleva maasto takaa samalla hyvän alkuverryttelyn ja loppujäähdyttelyn. Kuvassa yhdeksäsluokkalainen Antton Puonti. Nyt koko koulu on liikkeellä, ja siksi on luontevaa yhdistää UNICEF-kävely urheilupäivään. Vanhempainpäivänä voisimme toisaalta saada myös äidit ja isät mukaan, liikunnasta vastaava Sari Vallenius pohtii. Hyvä, että lapset pääsevät kouluun Yhdeksäsluokkalainen Antton Puonti, 15, on jo ansainnut ensimmäiset merkit kamelipassiinsa. Tiedän, että tuotto menee kehitysmaiden lapsille, jotta he pääsevät kouluun. Se on hyvä asia, hän sanoo odotellessaan oman lempilajinsa 60 metrin juoksun lähtölaukausta. Myös seitsemäsluokkalainen Hilla Taalas, 13, on suoriutunut UNICEF-kävelystään mallikkaasti ja kertoo opettajansa selvittäneen, että tarkoituksena on tukea Laosin lapsia koulutielle. Ruskeasuon peruskoulu on valtion ylläpitämä liikunta- ja monivammaisten sekä pitkäaikaissairaiden lasten oppimis-, palvelu- ja kehittämiskeskus. Siksi UNICEFin viesti kaikkien lasten yhdenvertaisuudesta liippaa läheltä myös ruskislaisten omaa arkea. Eräs UNICEFin julisteen nähnyt oppilas totesi, ettei lasten tasa-arvoisuus toteudu edes täällä Suomessa, liikunnanopettaja Sari Vallenius kertoo.
Nuorten ääni kuuluu dokkarikisassa Teksti:Veera Videnius Tänään kuuma tuuli puhaltaa yli Afrikan: ihmiset ja eläimet haukkovat pölyistä ilmaa vettä ei ole missään. Huomenna taas myrsky mylvii, vedenpinta nousee tulvat huuhtovat yli kuivan maan. Meillä täällä Suomessa taas talvella on lämmin ja kesä ei tule koskaan. Mitä oikein tapahtuu: tämä ei ole ollenkaan cool! Pitääkö tästä huolestua ja pitääkö tälle tehdä jotain? Voiko tälle tehdä jotain? Näillä sanoilla UNICEF ja Nelonen haastavat 7. 9.-luokkalaisia tänä syksynä dokumentin tekoon. Kuuma haaste Hot challenge 2007 on leikkimielinen kilpailu, mutta ennen kaikkea vakava ja aito haaste ajatteleville, ihan tavallisille nuorille. Haluamme kuulla, mitä he ajattelevat maapallon nykytilasta ja tulevaisuudesta. Mitä ratkaisuja he visioivat maapallon pelastamiseksi? Ilmastonmuutos aiheena monella foorumilla Ilmastonmuutos on tämän ajan kuuma peruna, jonka syistä ja seurauksista väitellään monilla korkean tason kansainvälisillä foorumeilla. Ilmastonmuutos on yksi keskeinen asia myös YK:n työlistalla. Useimmat valtiot ovat sitoutuneet YK:n vuosituhattavoitteisiin, jotka määrittelevät kahdeksan meille kaikille yhteistä velvollisuutta. Seitsemäs tavoite velvoittaa meidät takaamaan ympäristön kestävän kehityksen. Sama tavoite on Kioton ilmastosopimuksella, jossa allekirjoittaneet maat sitoutuvat vähentämään kasvihuonekaasujen määrää. Ympäristön huonontuminen ja muutokset ilmastossa ovat myös UNICEFtyön haaste. Ympäristön lämpenemisestä aiheutuvat ääri-ilmiöt kuten tsunamit, pyörremyrskyt ja tulvat johtavat usein inhimillisiin katastrofeihin, lasten elinympäristön tuhoutumiseen, ja pahimmillaan tekevät tyhjäksi sen, mitä on vuosien työllä rakennettu. Yhdessä lasten kanssa Työskentely lasten puolesta, yhdessä lasten kanssa, on UNICEFin työn tärkeä, ehkä liian vähän esiin tuotu kulmakivi. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa velvoitetaan kaikkia yhteiskunnan tahoja kuuntelemaan lasten mielipiteitä heitä itseään koskevissa asioissa. Muutokset ympäristössä ja toisaalta oman elinympäristön suojelu ovat aiheita, jotka liittyvät lastemme tulevaisuuteen ja elämään. UNICEF oli mukana järjestämässä kansainvälistä lasten G8-kokousta, lasten omaa Geekasia jonka tavoitteena oli koota ja välittää lasten terveiset kesäkuussa 2007 Saksassa järjestetyn G8-kokouksen päättäjille. Siellä läsnä olleiden lasten viesti ja huoli ympäristön puolesta oli selvä, 16-vuotiaan intialaisedustajan sanoin: I think the G8 should look into the issue of Global warming very, very seriously. We are killing our environment. (Ashinbangalore, 16, India) Kuuma haaste osaksi koulutyötä UNICEF ja Nelonen ovat neljän vuoden yhteistyöllä halunneet edistää lasten ja nuorten mediatietämystä ja luoneet nuorille mahdollisuuksia median tekemiseen. Aikaisempina vuosina on kilpailujen kautta innostettu ysiluokkalaisia uutisten ja sketsien tekoon. Tänä vuonna nuorten omaksi mediaksi valittiin dokumentti, joka soveltuu uutisten ja sketsien tavoin ajankohtaisten aiheiden käsittelyyn. Haasteen kolmas järjestävä taho, dokumenttifestivaali Docpoint, tuotti Kuuma haaste -kisaa varten asiantuntevan opetuspaketin, jonka avulla nuoret pääsevät tutuiksi dokumentinteon työvaiheisiin: käsikirjoitukseen, kuvaukseen, äänitykseen ja leikkaukseen. Tavoitteena on, että dokumenttiprojekti voisi olla myös osa kouluopetusta. Mediakasvatus on kirjattu perusopetuksen opetussuunnitelmaan eri aineita läpäisevänä teemana. Näin toiminnallinen työskentely, esimerkiksi dokumentin teon harjoittelu, niveltyy erinomaisesti vaikkapa äidinkielen ja viestinnän sekä biologian ja maantiedon oppisisältöihin. Lisätietoja, opetusmateriaalin sekä ilmoittautumisohjeet löydät netistä: www.nelonen.fi/unicef 9
Päivätyökeräyksen voittomatka MTV:lle Päivätyökeräyksen eli taksvärkin arvontavoitto osui Mari Krögerin, Kuopion lyseon lukiosta, ja Juhani Salon, Turun lyseon lukiosta, kohdalle. Nuoret pääsivät päiväksi tutustumaan Axl Smithin johdolla MTV:n maailmaan Tukholmassa. Moi, mä oon Axl, tervetuloa MTV:lle, meitä tervehditään ystävällisen hymyn kera. Meitä tervehtii UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläs, MTV:n vj Axl Smith. Siitä alkaa kierroksemme MTV Nordicilla: kokoustiloja, erilaisia tekniikkahässäköitä, paljon erilaisia ihmisiä, tietokoneita, videonauhoja, tv-ruutuja, pari kokoustilaa vielä lisää ja totta kai: kahvikone. Pienen juttelun jälkeen ollaankin saatu jo selville se, miten Axl edes päätyi MTV:lle. Samassa keskustelussa käydään läpi kaikki armeija-ajoista pahimpiin ja hauskimpiin mokiin työuran aikana. Lil Kimin kautta päästäänkin piakkoin työntekoon, uutisiin. Päivän aiheina on mm. Private Linea ja Youtubea. Meidän, amatöörien, tehtäväksi tulee poimia teksteistä parhaat palat, ne mitkä laitetaan lähetykseen. Kaikenlaisten kuvaussessioitten jälkeen on ruokailun vuoro. Axl päättää viedä meidät hyväksi kokemaansa ravintolaan, ja hyvältähän se ruoka maistuikin. Ravintolasta tultuamme tilaamme taksin ja lähdemme kohti Arlandaa. Kiittelemme vierailusta puolin ja toisin ja päätämme tapaamisen halauksiin ja isäntämme hymyyn, jollaista ei ole tullut vastaan koskaan aiemmin: varmasti maailman ystävällisin ja hienoin, villien huhujen mukaan jopa aseistariisuva. Kyllä, sitä se on! Uskokaa pois. Vierailusta on vaikea sanoa yhtä tai kahta asiaa, mitkä olisivat jääneet päällisin puolin mieleen. Ensimmäisenä tulee mieleen se MTV:n oma tunnelma. Ihmisiä on paljon ja kaikki moikkailevat toisiaan Tjäna!, taputtelevat olkapäälle ja sitä rataa. Toinen asia on huulenheitto. Työnteko ei tuntunut olevan jäykkääaikataulujuoksemista vaan rentoa ja hauskaa. Yllättävää oli kuulla se, että aikataulut ovat löysiä, eikä niitä noudateta kovinkaann tarkasti. Ja kolmas asia: Axlin pöydällä ollut rintanappi, missä näytti olevan Princen kuva. Se herätti lievää kateutta. Parasta reissussa? Varmaankin uutisten teko ja hauska seura. Eihän se tietenkään ollut itsestään selvää, että pääsemme osallistumaan uutisten tekoon ja seuraamaan toimitusta niinkin tarkasti. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut sellainen lyhyt pikakierros näin tehdään teeveetä. Mutta kaikeksi onneksi se ei sitä ollut. Päivä oli mahtava ja tulee varmasti säilymään ajatuksissa sinne kuuluisaan vanhainkodin kiikkutuoliin asti. Mari Kröger, Kuopion lyseon lukio Tämän vuoden kilpailu: Voita 10 kiloa karkkia! Ottamalla osaa UNICEF-kävelyyn tai päivätyökeräykseen voit osallistua 10 kilon karkkiarvontaan. Lisää tietoa kilpailusta löydät kampanjamateriaali-paketista. Ilmoittaudu mukaan arvonta tehdään kaikkien 31.5.2008 mennessä vastanneiden kesken. 10
Irakin lasten tilanne huolestuttaa Suurista, mediaankin yltävistä katastrofeista Dan mainitsee Afganistanissa ja Sudanissa vallitsevat tilanteet. Sudanin lasten hätä on suuri ja pahenemassa. Erityisesti Dania huolestuttaa, että lasten on yhä vaikeampi päästä kouluun. Sudanissa UNICEFin on hankala tehdä työtä rahoitus ei riitä, onhan Sudan muutakin kuin Darfur. Sielläkin on ongelmallista tehdä työtä, mutta rahoitus on kunnossa. Kaikkein eniten Dan Toole kantaa huolta Irakin lapsista. Lähes puolet maan väestöstä on lapsia. Lasten elinolosuhteet heikkenevät jatkuvasti. Niukat peruspalvelut tekevät jokaisen päivän ankaraksi. Puhdasta vettä ei ole kaikille, vain noin kolmasosalle lapsia on saatavilla puhdasta juomavettä. Koleratapauksia on jo ollut. Lasten terveydentila heikkenee lisääntyvän aliravitsemuksen myötä. Huolestuttavinta on kuitenkin se, että lasten koulunkäynti on nyt vakavasti uhattuna. Eikä vain siksi, että koulut pysyvät kiinni, opettajat ovat lähteneet eikä koulutarvikkeita ole, vaan myös siksi, että vanhemmat eivät uskalla lähettää lapsiaan koulutielle sielläkään, missä on toimiva koulu. Lapset eivät voi hyvin, eivät fyysisesti eivätkä psyykkisesti. Pelokkaat, aliravitut Irakin lapset ovat pahin painajainen tällä hetkellä. Dan Toolen mukaan tilanne on vain huononemassa, myös niiden lasten parissa jotka ovat paenneet Irakista naapurimaihin. Ruandan muisto ei jätä rauhaan Daniel Toole on nähnyt miten lapset kärsivät UNICEFin hätäavun johtaja Daniel Toole, Dan, piipahti Suomessa elokuussa. Tämä oli poikkeuksellinen vierailu, sillä hänellä riittää kiireitä. Maailmassa on joka päivä ainakin viisikymmentä katastrofiksi määriteltävää tilannetta. Teksti KD Kuvat: Patrik Jansson Dan Toole muotoilee katastrofin siten, että se edellyttää tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä. UNICEF toimii yli 150 maassa ja kaikissa on henkilökunta ja tarvikevarasto, eli tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet lasten auttamiseksi voidaan käynnistää heti, niin pienessä kuin isossakin katastrofissa. Ei sillä väliä onko ihmisen vai luonnon aiheuttama katastrofi, aputoimet käynnistyvät rutiininomaisesti. Sehän se hienoa onkin tässä työssä, että tietää joka päivä tekevänsä jotakin hyvää, sanoo Dan. Kaikki maailman räjähdyspesäkkeet nähnyt Toole ei mieti hetkeäkään, kun häneltä kysyy, mikä on ollut hirvein paikka missä hän on ollut läsnä todistamassa lasten hätää: Ruanda! Hän toimi Ruandan kriisin aikana maan UNICEFin johtajana. Hän vertaa silloista tilannetta toiseen maailmansotaan. Ruandalla ei ollut ulkopuolista vihollista, vaan siellä naapuri tappoi naapurin. Lasten kärsimys oli sanoinkuvaamatonta. Toolen työtä hätäavun johtajana sanelee pitkälti se, miten paljon varoja kulloinkin on käytettävissä. Viime vuosien taloudellinen kehitys on mahdollistanut sen, että UNICEFilla on käytettävissään katastrofirahasto välittömään hätäapuun, mutta toimintaa sanelee pitkälti eri katastrofimaiden avustamiseksi julkistetut hätäapuvetoomukset. Toole kiittää kansallisia UNICEF-komiteoita hienosta osallistumisesta katastrofien rahoitukseen. Hän kiittää erityisesti komiteoita siitä, miten ne onnistuivat hankkimaan ennätysmäärän lahjoittajia tsunamin aikana ja miten näistä lahjoittajista on saatu uskollisia UNICEF-ystäviä. 11
Teksti: Tuula Ketola Kuva: Amway Tuloksekasta yhteistyötä Olitko tänä vuonna mukana Naisten Kympillä? 112 Amwayn työntekijää ja Itsenäistä Liikkeenharjoittajaa oli. 110 naista ja kaksi miestä maksoivat itse 40 euron osallistumismaksunsa. Amway tuplasi Naisten Kympin osallistumismaksun ja lahjoitti nämä rahat UNICEFille. Tämä on vain yksi tapa, jolla amwayläiset tekevät yhteistyötä lastenjärjestön kanssa. Amway on maailmanlaajuinen yritys, jonka tuotteita myy 3,6 miljoonaa Itsenäistä Liikkeenharjoittajaa (ILH) eri puolilla maailmaa. Suomessa Amwaylla on 17 700 liikkeenharjoittajaa. Amway on ollut UNICEFin maailmanlaajuinen yhteistyökumppani vuodesta 2001. Globaalisti toimiva Amway haluaa auttaa maailman lapsia saamaan paremman elämän One by One -kampanjan avulla. Kampanjalla yritys ja sen paikalliset toimistot yli 80 markkina-alueella tukevat lapsille suunnattuja paikallisia ja kansainvälisiä koulutus-, terveys- ja kulttuurihankkeita. Amway Skandinavia auttaa muun muassa keräämällä rahaa korttien, verkkolahjoitusten ja pinssien avulla. Meillä Suomessa Amwayn henkilöstö on UNICEF-yhteistyössä omaaloitteista ja aktiivista, projektipäällikkö Nina Vähäpassi ihastelee. 12 Koulutusta ja rekrytointia Amway Suomi juoksi Naisten Kympillä toukokuussa Helsingissä rahaa UNICEFille. Järjestön logo sinisissä t-paidoissaan amwayläiset erottuivat hyvin tuhansien naisten joukosta. Kymppi oli kiva tapa yhdistää henkilökunnan ja liikkeenharjoittajien hyvinvointi ja tukea maailman lapsia, sanoo Vähäpassi. Amwayläiset olivat ensimmäistä kertaa mukana Naisten Kympillä. Tulosta tuli heti; yhteensä 8 680 euroa. Summalla UNICEF voi rokottaa noin 400 lasta kuutta hengenvaarallista tautia vastaan tai kutsua noin 700 lasta vuodeksi kouluun. Myös tapahtuman voittaja oli amwaylainen: ILH Kirsi Kovacs. Saa nähdä, miten yritys tempaisee ensi vuonna samaisella kympillä! Kesäkuussa UNICEF osallistui Amwayn koulutustilaisuuteen Vuokatissa. 1 500 Itsenäistä Liikkeenharjoittajaa osallistui siihen. Kerroimme tilaisuudessa yhteistyöstämme ja markkinoimme lapsilisäkampanjaamme rektytoiden uusia kuukausilahjoittajia. Saimme tilaisuudesta 120 kuukausilahjoittajaa. Se on loistavaa! UNICEF saa heiltä 19 000 euroa vuodessa työhönsä, Vähäpassi kertoo. Amway Expo järjestettiin syyskuussa. Se oli messutilaisuus, johon liittyi useampi koulutustapahtuma. Expoonkin UNICEF oli kutsuttu kertomaan UNICEFin työstä maailman lasten hyväksi. Useampi sata henkilöä osallistui tilaisuuteen ja moni ryhtyi kuukausilahjoittajaksi. Koko yrityksen väki johdosta yksittäisiin työntekijöihin on hyvin sitoutunutta meihin, iloitsee Vähäpassi.
JOKAISEN TULISI TEHDÄ TESTAMENTTI. Jokainen voi myös tehdä testamenttilahjoituksen. Pyydä esitteemme. Suomen UNICEF minna.karvinen@unicef.fi (09) 5845 0267 www.unicef.fi Testamentti186x243.indd 1 12.2.2007 16:44:29 13
Nepalin tytöt toimivat muutosagentteina Teksti: Riitta Saarinen Kuvat: Inka Hetemäki Kun Suomen UNICEFin varapuheenjohtaja Sirpa Taskinen vieraili Nepalissa alkukesästä, sykähdytti häntä erityisesti vanha mummo, joka tuli kiittämään sitä, että hänen tyttärentyttärellään oli mahdollisuus päästä kouluun. 14 Teksti: Riitta Saarinen Kuvat: Inka Hetemäki
Vierailimme UNICEFin tukemissa kouluissa kaikkein köyhimmillä alueilla, lähellä Intian rajaa. Tulimme ulos erään kylän koulusta, ja kaikki kyläläiset olivat ympärillämme. Silloin vanha mummo alkoi puhua meille kovasti, joten pyysimme tulkkia paikalle, kertoo Sirpa Taskinen. Mummo kertoi, että silloin kun hän ja hänen oma tyttärensä olivat lapsia, ei heillä ollut mitään mahdollisuutta saada koulutusta. Tilanne oli nyt muuttunut, mikä oli todella hienoa tyttärentyttären kannalta. Se oli sykähdyttävä tunne: mummo oli ymmärtänyt koulutuksen merkityksen. Sirpa Taskinen tutustui UNICEFin työhön Nepalissa toukokuussa yhdessä Suomen UNICEFin työntekijöiden, ohjelmajohtaja Inka Hetemäen ja talouspäällikkö Tarja Valtakarin kanssa. Tarkoituksena oli arvioida ohjelmaa lahjoittajan näkökulmasta, sillä Suomen UNICEF on tukenut tyttöjen koulunkäyntiä Nepalissa jo vuodesta 2002 lähtien. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä perheisiin, naisiin ja lapsiin liittyvät kysymykset ovat tuttuja Sirpa Taskiselle, joka jäi juuri ennen Nepalin matkaa eläkkeelle työstään Stakesin tulosaluejohtajana. Tiesin entuudestaan, että Nepal oli hyvin köyhä ja vaikeakulkuinen maa, joka eli pitkään eristettynä ja alkoi avautua vasta 1950-luvulla. Sen näki selvästi, että ihmiset olivat köyhiä, mutta maaseudulla köyhyys ei tuntunut kuitenkaan niin pahalta kuin kaupunkien slummialueilla, pohtii Taskinen. Käymälä ehdoksi kylässä käymiselle Hain Nepalista vastauksia kolmeen kysymykseen. Ensinnäkin, mitä Suomen UNICEFin antamilla varoilla on tehty Nepalissa? Toisekseen, mitä tiedetään ohjelman vaikuttavuudesta? Ja kolmantena kysymyksenä, kannattaako ohjelmaa tukea edelleen?, tiivistää Taskinen. Taskinen oli hyvin tyytyväinen näkemäänsä, sillä ohjelmalla on ollut monenlaisia konkreettisia vaikutuksia. Tilastoissa näkyy esimerkiksi se, kuinka lapsikuolleisuus on vähentynyt selvästi ohjelma-alueilla. UNICEFin ohjelmien tuella on aktivoitu kylien elämää eri tavoin. Ihmiset ovat ottaneet vähitellen ohjakset omiin käsiinsä ja omaksuneet uusia asioita, niin että muutos ei ole tullut vain ulkoapäin. Omatoimisuudesta on tullut osa kylien elämää, toteaa Taskinen. Kyläkouluissa opiskelleet lapset ovat kyenneet vaikuttamaan aikuisten asenteisiin myös esimerkiksi hygieniaan liittyvissä asioissa. Lapset ovat puhuneet käsienpesun tärkeydestä ja ulkokäymälöiden tarpeellisuudesta. Eräskin tyttö oli sanonut sedälleen, ettei tule kylään hänen luokseen ennen kuin hän on rakentanut käymälän. Hygienian merkitystä ei voi korostaa liiaksi oloissa, joissa ripulitaudit ovat yleisiä. Parantunut hygienia vähentää ripulitauteja ja sitä kautta lapsikuolleisuutta. Kunnolliset, oikeaan paikkaan rakennetut käymälät ehkäisevät tautien leviämistä paremmin kuin se, että tarpeet tehdään taivasalle. Pavuilla ja meloneilla varoja hätäapukassaan Sen kyllä huomasi, että niissä kylissä, joihin oli rakennettu koulut ja käymälät, oli vireä tunnelma. Kylissä oltiin todella menossa eteenpäin. Koulujen lisäksi kylien kehittämistä edistivät naisten kyläkerhot, kertoo Taskinen. Naisten keskinäinen solidaarisuus teki meihin vaikutuksen. Vierailimme eräässä naisten kerhotalossa, missä laulettiin kauniisti ja tarjottiin itse kasvatettuja meloneita. Kävi ilmi, että kylän naiset olivat keräämässä hätäapukassaa kasvattamalla myyntiin papuja ja meloneja. Heidän tavoitteenaan oli saada pohjakassaan 150 dollaria. Taskisen mielestä oli hieno nähdä, kuinka köyhimmistä köyhät naiset auttoivat ja tukivat toisiaan. Joistakin lauseista saattoi päätellä, että naisten välillä oli ollut joskus aiemmin kilpailua ja Deurali-kylän oppilaskunta on muutosagentti. kateutta, mutta nyt tehtiin työtä yhdessä yhteisten tavoitteiden hyväksi. UNICEF antoi naisille alkupääomaa ja koulutusta ryhmien perustamiseen, minkä jälkeen naiset toimivat itsenäisesti, selvittää Taskinen. Poliittiset levottomuudet kylväneet epäluuloa Nepalissa viime vuosina vallinneet poliittiset levottomuudet näkyvät ja tuntuvat edelleen erityisesti niillä seuduilla, missä maolaississit ovat ottaneet yhteen hallituksen joukkojen kanssa. Myös maaseutukylien asukkaat ovat joutuneet kärsimään taisteluista. Sen näki, että poliittiset levottomuudet ovat koetelleet ihmisiä. Eräässä kylässä ihmiset jäivät tuijottamaan meitä, ei vihamielisinä, mutta ei ystävällisinäkään, vaan odottaen varautuneina, mitä nyt tapahtuu, kertoo Taskinen. Näimme sillan, joka oli räjäytetty ja jonka viereen oli tehty uskomaton kiertotie. Joissakin kylissä oli poltettu taloja ja tapettu ihmisiä. Kuulimme, että toisinaan levottomuuksien vuoksi ei ole voitu pitää edes koulua. Kylissä käydessämme oli koko ajan mielessä, että ei tässä tarvitse niin paljon rehvastella. Pari, kolme sukupolvea sitten, kun Suomen koulujärjestelmää rakennettiin 1920 1930-luvulla, oli meilläkin hyvin vaikeat ajat ja kerroinkin tästä kiitospuheissani kouluissa. Taskinen halusi korostaa puheessaan sitä, että koulutus ei mene koskaan hukkaan, oli tulevaisuus mikä tahansa. Koulutus on se, jonka avulla kansa menee eteenpäin ja maa edistyy. Siihen ei ole muuta tietä. Jos ei ole koulutusta, niin maa jakaantuu rikkaisiin ja köyhiin, ajattelee Taskinen. Naisia nyt mukaan koulun johtokuntaan Tyttöjen siirtyminen koulutielle on johtanut monenlaisiin muutoksiin, jotka koskevat myös lainsäädäntöä. Nykyään koulun johtokunnassa on oltava vähintään yksi nainen, mikä on vallankumouksellinen ajatus Nepalissa, mainitsee Taskinen. Ne tytöt, joita tapasimme koulussa, ovat hyvin aktiivisia ja sirkeäsilmäisiä ja ottivat kontaktia myös meihin kysymällä, voitaisiinko olla ystäviä ja kirjoittaa toisillemme. He osasivat jo sen verran englantia, että kykenivät keskustelemaan kanssamme. Tytöt näyttivätkin olevan varsinaisia muutosagentteja kylissä. 15
Koulujen luokat olivat usein isoja, ja luokassa saattoi olla jopa kuusikymmentä oppilasta. Koulukirjoja oli vähän, mutta opetus oli Taskisen mielestä vaihtelevaa, aktiivista ja intensiivistä. Erityisesti Sirpa Taskisen mieleen on jäänyt hygieniakasvatus, jota tytöt toteuttivat fantastisella tavalla. Lapset esittivät lauluja hygieniasta, ja yksi tyttö tanssi laulun tahtiin. Laulu kertoi siitä, kuinka heillä on kaunis maa, joka menee piloille siitä, kun kaikki paikat ovat täynnä likaa. Ja kuinka he haluaisivat pitää maansa puhtaana. Lapset lauloivat hartaasti, ja koko kylä kuunteli hiiskumatta, kertoo Taskinen. Tarkkaan tehdyt tilastot ällistyttivät Nepalin kouluohjelma kaikkien aikojen suurin nimikko-ohjelma Tytöt kouluun -ohjelma Nepalissa on Suomen UNICEFin kaikkien aikojen suurin nimikko-ohjelma, jota on tuettu 1,6 miljoonalla eurolla vuosina 2002 2007. Suomen UNICEF on tukenut ohjelmia Nepalin köyhimmillä alueilla vuodesta 1983 lähtien. Nepalin koulujärjestelmää kehitetään yhteistyössä Nepalin opetushallinnon kanssa. Tärkeää on lapsiystävällisyys esimerkiksi opetusmetodeissa. Lasta ei saa kurittaa koulussa. Opetuksessa otetaan huomioon lasten erilaiset lähtökohdat. Tytöt kouluun -hankkeen keskeinen tavoite on ollut saada tytöt kouluun ja tukea heidän koulunkäyntiään niin, ettei se jää kesken. Lapsille halutaan tarjota laadukasta opetusta. Suomen UNICEF on parantanut koulutiloja, hankkinut koulutarvikkeita, kouluttanut opettajia ja rakentanut kouluille käymälöitä sekä vedenjakelupisteitä. Lisäksi on tuettu lasten päiväkotien ja naisten kerhotalojen toimintaa. Merkittävä osa ohjelmaa ovat epäviralliset koulut, jotka on tarkoitettu koulupudokkaille sekä niille 10 14-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole päässeet kouluun aiemmin. Nepalin tyttöjen koulunkäyntiin on kerätty Suomessa varoja muun muassa koulujen UNICEF-kävelyin ja Taksvärkki-työllä. Ohjelman avulla on kyetty nostamaan lasten koulunkäynnin astetta 15 20 prosenttia. Tyttöjen koulunkäynti on yleistynyt ja koulunkäynnin keskeyttäminen vähentynyt. Äitiys- ja lapsikuolleisuus on laskenut. Pidän tärkeänä sitä, että paikalliset ihmiset ovat itse aktiivisia kaikissa toimissa. Niin koulut, lastentarhat kuin naisten kerhotalot olivat paikallisten rakentamia, UNICEFin tuella. Kyläläiset olivat silminnähden ylpeitä näistä ja ottaneet ne omaksi toiminnokseen, kertoo Taskinen. Se minua ällistytti, että monista asioista, kuten sairauksista ja osallistumisesta pidettiin hyvin tarkkaa tilastoa. Siitäkin oli karttoja ja diagrammeja, kuinka monessa talossa oli ulkokäymälä. Naisten kerhotaloissa neuvottiin äitejä raskauden aikana ja annettiin tietoa vastasyntyneiden hoidosta, ruokinnasta, hygieniasta sekä lasten kasvatuksesta. Äitiys- ja lapsikuolleisuus ovat laskeneet kylissä dramaattisesti neljän viime vuoden aikana. Tähän on vaikuttanut erityisesti se, että ripulitaudit ovat vähentyneet parantuneen hygienian myötä, toteaa Taskinen. Koulutus tasaa kastin merkitystä Sirpa Taskinen oli osannut varautua siihen, että kohtaisi Nepalissa köyhyyttä. Pääkaupungissa Katmandussa tuli vastaan kaoottinen liikenne ja saasteet. Se, mihin en ollut varautunut, oli tiukka kastijärjestelmä. Tämä näkyi siinä määrin, että alempikastiset eivät edes päässeet kaikkiin paikkoihin, kuten temppelialueille. Koulutus kuitenkin sotkee perinteistä kastihierakiaa, ja jäinkin miettimään, kuinka yhtenäinen koulujärjestelmä vaikuttaa kastilaitokseen, kertoo Taskinen. Tieto tuo tasa-arvoa myös niukoissa taloudellisissa oloissa ja tarjoaa enemmän erilaisia tulevaisuuden näkymiä. Vanhan mummon tyttärentyttärellä on enemmän valinnanvaraa elämässään kuin mummolla, ei ehkä ihan samalla tavalla kuin meillä, mutta ajan mittaan itsenäisyys, vaihtoehdot ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvät. 16
Mathuran tytär syntyi koulun lattialla Teksti: Rupa Joshi Kuva: Amir Das Rajbhandari, UNICEF Nepal Mathura ja neljän päivän ikäinen tyttövauva koulun väliaikaisissa tiloissa. Elokuun alussa tulvat huuhtoivat yli Nepalin. Kailalin maakunnassa, Thapapurin kylässä nuori äiti Mathura Pariyar oli viimeisillään lapsen piti syntyä viikon kuluttua. Mathuralla oli jo kolme lasta. Heidän kanssaan hän oli puuhastelemassa kun vesi alkoi ottaa vallan kylässä. Oli satanut jo pari päivää ja joen pinta oli hitaasti noussut niin kuin se teki joka vuosi. Mutta nyt joen äyräät eivät estäneet veden virtaamista. Thapapur sijaitsee Nepalin terailla, lähellä Intian rajaa. Mathuran aviomies ei ollut kotona. Hän oli lähtenyt töiden hakuun Intiaan. Mathura ja hänen naapurinsa olivat köyhää väkeä. Näitä köyhiä perheitä kutsutaan daliteiksi. Vesi nousi yön aikana vaarallisen korkealle. Kyläläiset sinnittelivät. Heidän oli vaikea lähteä vettä pakoon, jättää koti ja koko elämä. He pinosivat vuoteet päällekkäin ja sitoivat nukkuvat lapsensa sänkyihin, etteivät he putoaisi veteen yöllä. Aamulla vesi oli jo vallannut viljaaitat ja huuhteli savi- ja ruokomajoja joissa kyläläiset asuivat. Nyt oli tullut aika paeta korkeammalle. Tällä alavalla alueella korkeammalle merkitsi pitkää vaellusta. Mathura ja lapset lähtivät muiden kyläläisten kanssa kahlaamaan kohti Bhajanin kylää päivän kävelymatkan päässä. He kantoivat minkä pystyivät päänsä päällä. Joillakin onnekkailla oli polkupyörä, joillakin jopa kärryt. Ensimmäiset matkaan lähtijät ehtivät hätistää karjansakin mukaan, ne, jotka odottivat liian pitkään, menettivät karjansa tulvavesille. Kyläläiset kertoivat myöhemmin, että armeijan sotilaat lähileiriltä pelastivat veneisiin kymmeniä ihmisiä jotka olivat jääneet loukkuun kylään. Tulvapakolaiset saapuivat Bhajaniin vain todetakseen, että siellä oli jo paljon väkeä, yli 300 perhettä muista lähikylistä. Mathura ja lapset pääsivät majoittumaan yläkouluun. Siellä oli muitakin perheitä. Kylän muihinkin keskuksiin oli majoitettu tulvapakolaisia. Tilaa ei kuitenkaan ollut kaikille, joten monet perheet levittäytyivät puiden alle, muovipressujen päälle. Kaikki eläimet koottiin samaan paikkaan. Kahden päivän kuluttua yhdessä koulun luokkahuoneessa syntyi lapsi, Mathuran neljäs. Tyttö. Kylän vapaaehtoinen terveydenhoitaja kertoi myöhemmin, että terveysase- ma sijaitsi aivan koulun lähellä, ja hän oli kehottanut Mathuraa menemään sinne synnyttämään. Mathura kieltäytyi. Vaikeana hetkenä hän halusi olla lähellä lapsiaan ja tuttuja kyläläisiä. Kun avustustyöntekijät muutaman päivän kuluttua löysivät heikossa kunnossa olevan Mathuran koululta, he järjestivät hänet terveysasemalle hoitoon. Tuossa tuokiossa Mathura oli omin toimin palannut koululle tuttujensa pariin. Miehet alkoivat tehdä tutkimusmatkoja tuhoutuneeseen kotikylään. He penkoivat sortuneista majoista ja aitoista kaiken pelastettavan: vaatteet, keittoastiat, kaiken, mitä voisi vielä käyttää. Palatessaan miehet kertoivat miten riisipellot olivat muuttuneet mutamereksi ja miten kotimajat valuivat pois veden myötä. Mathura oli aliravittu ja heikko ja hänellä oli suuria vaikeuksia imettää vastasyntynyttä, sillä maitoa ei erittynyt tarpeeksi. Hän oli kalpea, väsynyt ja aneeminen. Kädet ja jalat olivat turvonneet, huulet värittömät. Silti hän, kuten muutkin naiset, odotti päivää, jolloin heidän olisi mahdollista palata kotiin. Koulun pihalla lapset leikkivät ja mellastivat aina kun sade hetkeksikin taukosi. Tämän tarinan kertoi Uddhab Khadka palatessan Kaillain maakunnasta. Khadka työskentelee UNICEFin Nepalin toimistossa. Tarinan merkitsi muistiin Katmandussa Rupa Joshi. Käännös Suomen UNICEF 17
Juha Itkosen uusimman romaanin keskeinen tapahtumapaikka on Thaimaan Khao Lak. Romaani on nimeltään Kohti, mutta kohti ei tule tsunami, vaan toisiaan kohti kulkevat kolme saman perheen jäsentä. Romaani ilmestyy tämän lehden ilmestyessä. Kun tapaamme kirkkaana syyskuun alun päivänä, sitä ei vielä ole. Olen lukenut sen leikkaamattomana paperipinkkana ja käymme helsinkiläisessä baarissa keskustelua sen päähenkilöistä ja heidän maailmankäsityksistään. Myös romaanihenkilöiltä voi edellyttää vastuullista asennetta. Ja tässä romaanissa myös kykyä auttaa hädässä olevia. Päähenkilöt ovat isä ja hänen lapsensa: poika ja tytär. Lapset ovat jo aikuisia ja tytär on sen enempiä selittelemättä jättänyt synnyinmaan ja vain lähtenyt maailmalle. Isä ja veli lähtevät hakemaan häntä kotiin. Tytär on Julia, vähän päälle kahdenkymmenen. Hän on reissattuaan asettunut Thaimaan Khao Lakiin amerikkalaisen avustusjärjestön työntekijäksi. Hän auttaa tsunamin jäljiltä henkisiä ja taloudellisia vaurioita kärsineitä aikuisia ja lapsia. Tsunamista on kulunut vuosi.oikeastaan Julia vielä etsii itseään. Onko Thaimaa ja tsunami siis vain kulissi? Jos romaani sijoittuisi 1970-luvulle, olisiko Julia ollut hippi? Itkosen ensimmäisissä ajatuksissa Julia todella oli maailmaa kiertävä reppuilija ja hauskanpitäjä. Mutta asetelma alkoi tuntua liian helpolta. Halusin, että Julia ihan oikeasti auttaa ihmisiä, että hän on löytänyt jonkun tehtävän sieltä toiselta puolelta maapalloa, Itkonen sanoo. Kun keskustelu romaanista pääsee vauhtiin, puhumme näistä romaanihenkilöistä kuin elävistä ihmisistä. Arvioimme heitä. Otamme kantaa heidän puutteisiinsa, häijyyksiinsä, itsepetoksiinsa. Itkoselle ei näytä olevan vaikeaa puhua heistä siten. Päähenkilöt ovat jo irronneet hänestä ja jatkavat elämäänsä ikään kuin omalla vastuullaan. Romaanin keskeinen maisema Itkosella oli mielessään valmiina. Hän oli valokuvaajan kanssa reportaasimatkalla Khao Lakissa vuosi tsunamin jälkeen. Itkonen on työskennellyt pitkään toimittajana, pääasiassa Apu-lehdelle. Muuten en olisi varmaan osannut enkä rohjennutkaan Juliaa sinne sijoittaa, hän arvelee. Itkonen näki reportaasimatkallaan monia erilaisia avustushankkeita. Se antoi hyvää käytännön pohjaa romaania kirjoittaessa. Kirjassa on ihan oikeita avustushankkeita, vaikka henkilöt ovat fiktiivisiä, Itkonen kertoo. Juha Itkonen, 32, on kirjoittanut romaanin, jossa perheenjäsenet joutuvat kohtaamaan itsensä ja toisensa tsunaminjälkeisessä maisemassa. Katastrofi jäljillä 18
Teksti Lena Björklund Kuva Katja Lösönen Juha Itkosen romaanit Myöhempien aikojen pyhiä. Tammi 2003 Anna minun rakastaa enemmän. Teos 2005 Kohti. Otava 2007 Tässä kuussa Juha Itkoselta ja hänen vaimoltaan Maija Itkoselta ilmestyy myös lastenkirja Topsi ja tohtori Koiras. Otava 2007. n Avustustyöntekijöiden toiminta teki häneen suuren vaikutuksen. Etenkin kun tsunami oli Suomessa jo kutistunut takarivin uutiseksi. Suomessa etusijalla oli ollut suomalaisia kuolleita koskeva uutisointi. Paikan päällä näki satoja ihmisiä, jotka olivat olleet, ja yhä olivat, ja suunnittelivat olevansa pidempäänkin, auttamassa. Heidän omistautumisensa herätti ajatuksia ja kunnioitusta. Eurooppalaisia auttajia Itkonen ei juurikaan nähnyt, mutta sen sijaan yhdysvaltalaisia ja jonkun verran myös kanadalaisia ja australialaisia. Kun amerikkalaisia niin paljon soimataan, niin tietyistä asioista heille voi antaa krediittiäkin, Itkonen huomauttaa. Yksi kirjan vaikuttavimmista ja maisemallisimmista kohtauksista perustuu Itkosen käyntiin Khao Lakissa. Hän tuli kuvaajan kanssa paikkoja kierrellessään entisen hotellin luo, josta ei ollut jäljellä enää julkisivuja, mutta kerrokset olivat paikoillaan. Koko rakennuksen läpi saattoi nähdä. Yhteen sen kerrokseen oli asettunut asumaan perhe, ilman mitään suojaa. Ei heillä ollut edes pressuja. Tällainen perhe yhdistyy kirjassa avustustyöntekijöiden hankkeeseen. Keksitty hanke, keksityt avustustyöntekijät, mutta kuva löytyi mielestä. Ilman sitä kuvaa olisi ollut vaikea kirjoittaa. Jos on kuva, on tavallaan jo tunnelma. Ja kun on tunnelma, on jokin jota kohti voi suunnata sanoilla, Itkonen sanoo. Omapäinen maailmanparantaja Julia ja omahyväinen ulkomaankauppa- ja kehitysapuministeri eli Tapani-isä sekä vihasta ja ennakkoluuloista pakahtumaisillaan oleva Jussiveli kulkevat kirjassa hitusen toisiaan kohti. Jokin rakkaus siinä elpyy. Tai ainakin syntyy hivenen uutta keskinäistä ymmärrystä. Jollakin tapaa minusta oli merkittävää se, että he tapaavat ulkomailla. Kun tutut ihmiset kohtaavat toisensa tuollaisessa paikassa, se on eri asia kuin jos he kohtaisivat tutussa paikassa. He ovat ulkomailla vähän avoimempia, Itkonen arvelee. Julian Thaimaassa löytämä amerikkalainen poikaystävä Wes yrittää houkutella Jussi-veljeä tulemaan perheensä kanssa auttajaporukoihin Khao Lakiin. Poikaystävän ajatus on, että veli näin saisi sellaista elämänkokemusta, joka irrottaisi hänet materialistisesta suuntautumisestaan. Veli kuitenkin tarjoaa rahaa oman omistautumisensa sijaan. Osin pöyhkeilläkseen, osin lepyttääkseen omaatuntoaan, Itkonen sanoo. Itkonen pitää paikan päällä auttamista isona hyvänä tekona. Silti hänestä on hyvä, että auttaa voi muillakin tavoin. Esimerkiksi kuukausilahjoituksilla. Ne ovat tavallaan kevyt tapa auttaa, se ei syö sinulta kuin rahaa. Rahasta on helppo luopua, pienestä määrästä ainakin. Itkonen selittää hankalaa Jussia. Jussi todella ajattelee niin, että hän on päättänyt olla vastuussa perheestään. Hänelle tärkeintä on perhe ja työ. Hän ei halua edes ajatella koko globaalia epäoikeudenmukaisuutta. Itkonen mielestä Jussi on henkilö, joka mielestään pystyy kontrolloimaan ajatuksiaan ja rajaamaan pois asioita. Ehkä hän pystyykin, Itkonen sanoo. Hän on päättänyt sulkea tällaiset epämiellyttävät ajatukset pois ja luottaa siihen, että globaali kapitalismi vuotaa sitä hyväänsä kaikille. Ja voihan olla, että rahalahjoitus auttaa enemmän kuin omin käsin pystyy auttamaan. Mutta henkilökohtaisella tasolla se ei antajalle merkitse mitään muutosta, koska hän ei siinä auttamisessa voi kohdata mitään ihmisiä, ei nähdä auttamisensa jälkiä, Itkonen pohtii. On asioita, jotka on nähtävä itse, jotta tajuaa. Itkonen koki sen tehdessään ulkoministeriön tukeman kehitysyhteistyömatkan toimittajaryhmän kanssa Mosambikiin. Hän ei voinut kuvitella, että jossain olisi niin köyhää, vaikka hän oli reissannut maailmalla ennenkin. Ja sitten sinne menee Visa-kortti taskussa. Ihmiset ovat Juha Itkosen mielestä nykyään vahvasti jakautuneet heimoihin ja laumoihin. Tämä havainto oli yksi lähtöajatus romaania tehdessä. Itkonen halusi romaanissaan käsitellä näiden laumojen ajatuksia maailmasta, niiden keskenään erilaisia maailmankatsomuksia. Hän ei ajattele näitä laumoja yhtenäisinä toimijoina, vaan viiteryhminä. Ajatus siitä, että kuulun tähän viiteryhmään, se on se lauma. Että ajattelee, että nämä ihmiset ovat samanlaisia kuin minä, että toistetaan sen viiteryhmän ajatuksia. Kolme saman perheen aikuista ihmistä, kolmen eri lauman edustajaa. Jokin puheyhteys niiden välille syntyy. 19
Postikorttijoulun tekijä Kolme lasta eri puolilta maailmaa koristelee joulukuusta. Tällä kortilla alkoi Salli Parikan yhteistyö UNICEFin kanssa jo 1980-luvulla. Uusia Parikan UNICEF-kortteja ovat sinihämyiset talvimaisemat tonttuineen, mökkeineen, valotuikkuineen. Teksti Katri Simonen Kuva Patrik Lindström 20