LAPSIPERHEIDEN ETUJÄRJESTÖ R.Y. - barnfamiljernas Intresseorganisation r.f. - JÄSENLEHTI 02/2012 Lapsiperheet Barnfamiljer 02/2012 http://www.lape.fi Lasten kotihoitoa puitiin mediassa Lape mukana keskustelussa KOLUMNI: Ekaluokkalainen Kokemus muutti sairaanhoitajan yrittäjäksi
Sisällys: Kuntalisä, päivähoito, koulut aluevastaavat toimivat paikallisten asioiden eteen 3 Kokemus muutti sairaanhoitajan yrittäjäksi 4 Ikärajat eivät ole turha asia 6 Uutisia 7 Vastoinkäymisistä voimaantunut 9 Kolumni: Ekaluokkalainen 11 Yhteystiedot: Puheenjohtaja Kaarina Torkkola, Haapajärvi puh. 040 8367320 kaarina.torkkola@haapajarvi.fi varapuheenjohtaja Roberta Fabritius, Rovaniemi rfabritius@gmail.com Muu hallitus Anja Kadziolka, Vihti anja.kadziolka(@)gmail.com Elina Seitz, Salo puh. 041 437 2423 elina.seitz(@)hotmail.com Reetta Holmberg, Helsinki puh. 045 131 6563 reettanen(@)gmail.com Sihteeri Tiina Tähtinen, Ristiina puh. 040 412 0420 taehtiina(@)gmail.com Yhteistyökumppanit Lapsenvahti.fi www.lapsenvahti.fi Peikonpoika www.peikonpoika.fi (verkkokauppa) Vekaravintti www.vekaravintti.fi (Tuusula, kauppa ja verkkokauppa) Bambolino.fi www.bambolino.fi Vauvatavara.net www.vauvatavara.net Pinjata www.pinjata.fi Lehden toimitus: päätoimittaja Anna Lanas anna.lanas@gmail.com Kotisivut http://www.lape.fi Taitto Edward Stewart stewart.eddie@gmail.com Lelutalo www.lelutalo.fi Art Of Music www.artofmusic.fi (Espoo) Lapsiperheet Barnfamiljer 02/12 on Lapsiperheiden Etujärjestön julkaisema, kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. Lehdessä käsitellään lapsiperheitä koskevia yhteiskunnallisia asioita ja pyritään vahvistamaan vanhempien asemaa lastensa ensisijaisina kasvattajina. Taidekehystämö Hyvärinen www.taidehyvarinen.fi Condiana www.condiana.fi (verkkokauppa) Leikkien.fi www.leikkien.fi (verkkokauppa) Yhteistyökumppanit tarjoavat alennuksia tuotteistaan/palveluistaan Lape:n jäsenille. Katso tarkemmat tiedot kotisivuiltamme http://lape.fi/ jasenyys/jasenedut/ 2 Lapsiperheet lape.fi
Kuntalisä, päivähoito, koulut aluevastaavat toimivat paikallisten asioiden eteen Lapsiperheiden Etujärjestö ry toimii sekä valtakunnallisesti että paikallistasolla lapsiperheiden hyvinvoinnin kasvattamiseksi. Syksyllä vaihtunutta kunnallisvaalikautta varten Lape kirjasi omat vaalivaatimuksensa, jotka ovat luettavissa yhdistyksen verkkosivuilta. Lapsiperheet-lehti kysyi kolmelta Lapen aluevastaavalta millaisia lapsiperheitä koskettavia asioita heidän seuduillaan on tällä hetkellä pinnalla. Kaikkien Lapen aluevastaavien yhteystiedot löytyvät yhdistyksen verkkosivuilta ja tämän lehden takakannesta. Millaisia lapsiperheitä koskettavia asioita teidän seudullanne on tällä hetkellä pinnalla? Sanna Hamström, Vantaa -Lyhyen asumisemme aikana olen huomannut täällä samanlaisia asioita, kuin muuallakin. Neuvoloihin on pitkähköt jonot, lapsiin liittyvissä asioissa säästetään, esimerkiksi lasten erikoisruokavalioista joutuu taistelemaan. -Vantaa-lisän leikkaaminen yli 1,5-vuotiailta lapsilta on saanut pienten lasten vanhemmat ja tukijoukot jaloilleen. He olivat luovuttaneet yli 1000 nimen adressin poliitikoille. Asia toi muistoja mieleen, olinhan itse muutamaan otteeseen taistelemassa Porvoo-lisän puolesta Porvoossa asuessani. Reetta Holmberg, Helsinki -Olen jäsen myös Malminkartanon asukasyhdistyksessä ja tavoitteena olisi saada kehitettyä Malminkartanon Asukastalo Rengistä paremmin lapsiperheiden etuja palveleva. Ideaali olisi, "Jos minä en pysty auttamaan, tiedän varmasti jonkun, joka pystyy." että asukastalo toimisi mutkattomana kohtauspaikkana arjessa kaikille ikäpolville. Asukastalon sijainti leikkipuiston välittömässä läheisyydessä tarjoaa erityisen hienon mahdollisuuden tehdä siitä puistossa käyvien vanhempien ja isovanhempien tukikohdan arjen keskelle. -Meidän asuinalueellamme, kuten valitettavan monen muunkin, on tällä hetkellä pinnalla kunnallisen päivähoidon riittämättömyys. Eeva Salakari, Pohjois-Karjalan alue -Yksi pinnalla ollut asia on Liperin kunnan kuntalisän lakkauttaminen ja kyläkoulujen sulkeminen. -Eräs tärkeä asia on selkieläisten päiväkotiprojekti. Kontiolahden kunta ei suostunut rakentamaan päiväkotia Selkielle vaikka alueella on paljon päivähoidon tarpeessa olevia lapsia, joten selkieläiset perustivat yhdistyksen Maisemakylien vellikello ry, ja alkoivat rakentaa talkoilla päiväkotia. Päiväkotiprojektiin kunta ei suostu osallistumaan. Onko teilläpäin Lapen toimintaa? Kaipaisitko toimintaa ja millaista? Sanna Hamström, Vantaa -Vantaalle on jo useamman vuoden ajan vaikuttanut aktiivinen aluevastaava. Toivottavasti saamme kotoutumiseni jälkeen monia positiivisia asioita aikaiseksi. Reetta Holmberg, Helsinki -Olemme tavanneet Vantaan aluevastaan Johanna Happosen kanssa kerran pyöreän pöydän äärellä ja yrittäneet ideoida toiminnan aktivointia ja kehittämistä. Olisi hienoa jos saataisiin ympäri Suomea pieniä aktiivisia Lape-soluja jotka toimisivat lasten asian hyväksi ja joiden takana seisoisi isompana ja kuuluvampana äänenä tämä järjestö, se helpottaisi vanhempien äänen saamista kuuluviin mediassa ja myös politiikassa. Eeva Salakari, Pohjois-Karjalan alue -Meilläpäin ei ole vielä Lapen toimintaa, mutta kaipaan lisää aktiiveja kaverikseni ja aion tehdä kaikkeni, jotta tilanne paranisi. -Perustin Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n Pohjois- Karjalan alueen Facebook -ryhmän. Se on yksi paikka, jossa on lupa purpattaa kaikesta mahdollisesta ja siten tuoda lapsiperheisiin kohdistuvat epäkohdat myös minun tietooni. Jos minä en pysty auttamaan, tiedän varmasti jonkun, joka pystyy. Facebookissa myös tiedotan mielenkiintoisista tapahtumista ja artikkeleista. Anna Lanas Lapsiperheet lape.fi 3
Kokemus muutti sairaanhoitajan yrittäjäksi Kun Katja Koivistoinen sai sairaanhoitajan paperit käteensä joulukuussa 1999, ei hän vielä arvannut millainen ura edessä häämötti. Työt alkoivat heti valmistumisen jälkeen vastasyntyneiden teholla Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Samaan aikaan Katja Koivistoisen mahassa kasvoi oma esikoinen, ja pian olikin aika jäädä äitiyslomalle. Koivistoinen jatkoi keikkatöitä osastolla, kunnes parin vuoden päästä pariskunnalle syntyi toinen poika. Uuden äitiysloman jälkeen Koivistoinen palasi taas työn pariin, jälleen raskaana. Tällä kerralla asiat eivät kuitenkaan menneet hyvin. Joulun alla vuonna 2003 Katja Koivistoinen miehensä kanssa menetti pienen poikansa myöhäisellä keskenmenolla raskausviikolla 17+3. Surevalla äidillä oli vaikeuksia palata keskososastolle takaisin töihin menetyksensä jälkeen, vaikka hänelle yritettiin vakuutella, että työ auttaa. -Yritin kyllä, mutta vanhempien hätä ja huoli sai minussakin ylivallan, en kyennyt olemaan tukena, Koivistoinen muistelee. Kun Koivistoinen vuoden sisällä tuli uudelleen raskaaksi, hän irtisanoutui työstään sairaalassa. -Halusin antaa aikaa pojille ja keskittyä olemaan onnellinen siitä mitä meillä oli. Vaikka pelko oli mukana koko raskausajan, olin kiitollinen siitä, että elämänarvot löysivät oikean paikkansa. Kolmas poika Venni syntyi juuri ennen joulua, ja äiti pääsi kotiin pienen vauvan kanssa jouluaattona 2004. Yrittäjyys syntyi luovasta tarmosta Kun menetyksen pelon leimaama raskausaika jäi taakse, äidissä puhkesi valtava tekemisen puuska. -Luovuus purkautui valtoimenaan, remontoin koko kodin, maalasin seinät, kaapistot, leivoin, ompelin. Elin täysillä, nautin kotona olemisesta ja ihanista pojistani. Luovuus sai tarmokkaan naisen harkitsemaan yrittäjyyttä hänen huomatessaan miten paljon hän osasi asioita, joita ei edes tiennyt. Koivistoinen palasi sairaalaan töihin, mutta pyöritti samaan aikaan toiminimellä yritystään Wenja Wekkuli. Ompelijaäitinsä kanssa Koivistoinen loi Wenja Wekkulin malliston ja ihmiset ihastuivat siihen. Syntyi keskosvaatteita, kypärämyssyjä, varvaspotkareita ja wekkulin näköisiä myssyjä. Työ sairaalassa vei kuitenkin valtaosan Koivistoisen ajasta, ja hän koki tasapainoilun kodin ja kahden työn välillä vaikeaksi. Sukulaisten kauhuvaroituksista huolimatta Koivistoiset päättivät yrittää vielä neljättä lasta. Katja Koivistoinen oletti uuden tulokkaan olevan jälleen poika, mutta elämä yllätti vanhemmat ja tuore pienokainen olikin tällä kertaa tyttö. Tällä kertaa Koivistoinen keskitti energiansa äitiyslomalla kotiin. Perhe meni kaiken edelle ja Wenja Wekkulikin sai väistää tärkeimmän edeltä. Näiden arvojen myötä Koivistoiset kokivat tärkeäksi käydä sijaisvanhemmuuskoulutuksen. -Päädyimme tukiperheeksi, ja päivääkään emme ole katuneet. Tukiperheenä olemisesta ei korvaus ole järin suuri, mutta sen arvoa ei rahassa pysty mittaamaan, Koivistoinen kuvailee ja suosittelee lämpimästi kaikille samaa. Äitiysloman jälkeen Koivistoinen palasi takaisin sairaalaan keskosia hoitamaan. Oli kuitenkin haastavaa sovitella yhteen kolmivuorotyötä, isoa perhettä ja tukilapsia, joten vaihtoehtojen harkitseminen tuli ajankohtaiseksi. Yrittäjyys nousi vahvana ehdokkaana, 4 Lapsiperheet lape.fi
mutta kahta työtä Koivistoinen ei halunnut tehdä. -Jompikumpi oli valittava. Ja valitsin sitten Wenja Wekkulin. Keksintö, joka tuli tarpeeseen Oman yrityksensä parissa Koivistoinen muokkasi työnsä juuri sellaiseksi kuin oli aina toivonutkin. Naisella oli selkeät suunnitelmat, joihin hän eteni askel askeleelta. Helmikuussa 2012 aukesi sitten Kuopion keskustaan liike, josta löytyivät saman katon alta valmistus- ja ompelupaja ja myös tehtaanmyymälän tilat. -Olin itse tehnyt kaiken: remontoin liiketilat, rakensin myymälätiskin, hankin kassakoneet, laitteet, kankaat; kaiken, Koivistoinen listaa. Päätoimisen yrittäjänuran alku oli haastavaa ja paineet olivat kovat. -Ilman palkkaa, miehen tuloilla, oli välillä hetkiä kun kaduin että aloitinkaan koskaan Wenja Wekkulia. Käänne tapahtui, kun Koivistoinen sai entisiltä työkavereiltaan tilauksen kehitellä hyvää vaatetta kenguruhoitoon - tekniikkaan, jossa keskosia hoidetaan iho vasten ihoa. Syntyi kengurutoppi, eli bambuinen toppi, jossa pystyi hoitamaan jopa kolmosia. Muutaman kuukauden kuluttua tuli päätös, että Keksintösäätiö tukisi mallin suojauksessa. Toppia esiteltiin Ruotsissakin Danderydin sairaalassa suomalaisena suunnittelutyönä. Koska Suomen Neonataalihoitajien juhlavuoden tavoitteena on ollut kehittää kenguruhoitoa eteenpäin, päätti yhdistys kustantaa jokaiseen keskosia hoitavaan osastoon yhden topin. Niinpä syksyn tullen 33 toppia lähti kauniisti pakattuna ympäri maata. Nyt kun Wenja Wekkulilla alkaa olla vuosi toimintaa takana, on yrityksen asiakkaina yksityisten lisäksi sairaalat, nettikaupat ja laulajakuuluisuus Jukka Poika. -En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta odotan innolla. Elämä on yllätyksiä täynnä, Koivistoinen kiteyttää toiveikkaana. Anna Lanas Katja Koivistoinen 37v Aviomies Ari, yhdessä jo 19 vuotta Lapset Veeti 12v, Valtteri 10v, Venni 8v, Pinja 4v 2 tukilasta; poika 12v, tyttö 7v eri perheistä. 1 vkl/kk, sovitusti enemmänkin. Labradorinnoutaja Miisa 1v Ammatillinen tausta: sairaanhoitajana KYS:ssa (vastasyntyneiden teho + muut lasten osastot) n. 11v Nykyään yrittäjänä/wenja Wekkuli Ky Lapsiperheiden Etujärjestössä mukana n. vuodesta 2008 Hoitotieteiden opinnot kesken Itä-Suomen yliopistossa Lapsiperheet lape.fi 5
Ikärajat eivät ole turha asia Korviini kantautui muutaman eka- tokaluokkalaisen keskustelu edellisen illan Roba- ohjelmasta. Lapset toistelivat leikkiessään ohjelman parhaita kohtia ja lausahduksia, jotka olivat näemmä hyvin painuneet mieleen. Ihan lastenohjelma tuo suomalaista poliisin työtä aika raadollisestikin kuvaava sarja ei ole, ja siihen aikaan pienten koululaisten olisi parempi olla jo nukkumassa tai nukkumaan menossa liian vähäiset unet kun vaikuttavat jaksamiseen, oppimiseen ja keskittymiseen. Useat työntekijät kohtaavat tällaisia asioita lasten parissa työskennellessään, milloin lapset kehuvat pelanneensa K18- pelejä tai katsoneensa ns. aikuisten ohjelmia, tai valvoneensa yömyöhään. Jutut voivat olla myös juttuja, mutta monessa perheessä tilanne on tosi, vanhemmilta vaikuttaa unohtuneen se tosiasia, että esim. peleihin merkityt ikärajat eivät kerro niiden teknisestä vaikeusasteesta vaan niiden haitallisuudesta. Peleissä voi olla esimerkiksi voimakasta väkivaltaa, seksiä, kauhua, huumeiden käyttöä kaikki asioita, jotka voivat olla haitallisia lapsen kehitykselle. Median vakavimmat riskit lapsen kehitykselle aiheutuvat ikätasolle sopimattomista sisällöistä, joiden katsomisesta aiheutunut ahdistus voi näkyä esimerkiksi univaikeuksina, keskittymisvaikeuksina, pelokkuutena tai aggressiivisuutena. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea asioiden käsittelyyn, erityisen tärkeää on, että lapsi osaa jo erottaa faktan ja fiktion toisistaan. Liian pelottavat asiat ovat vaikeita ymmärtää ja käsitellä, voi olla että pienillä pojilla vielä korostuu pätemisen tarve samanikäisiä tyttöjä enemmän; tarve kehuskella ja retostella sillä kuka katselee pelottavimpia ohjelmia ja pelaa hurjimpia pelejä. Ikärajat eivät ole turhia, niitä säätelee kuvaohjelmalaki jonka tarkoitus on suojella lapsia ohjelmien ja pelien haitallisilta vaikutuksilta. Paraskaan laki ei kuitenkaan suojaa, jos lapsen vanhemmat tai muut läheiset eivät sitä tee aikuisten asia on suojella lapsia ja asettaa rajoja. Lapsille suunnatut ja ikärajojen mukaiset pelit ovat hyviä ja opettavia viihdyttävyyden lisäksi niiden pitäisi riittää, miksi lasten pitäisi sukeltaa aikuisten maailmaan liian aikaisin? Lapsille olisi syytä mahdollistaa riittävän pitkä ja turvallinen lapsuus. Elina Seitz, Salo Lastensuojelun sosiaaliohjaaja 6 Lapsiperheet lape.fi
uutisia Lasten kotihoitoa puitiin mediassa Lape mukana keskustelussa Lape osallistui marraskuussa julkiseen keskusteluun lasten kotihoidon tukemisesta. Mediamylly pyörähti käyntiin, kun pääministeri Jyrki Katainen esitti näkemyksensä kotiäitien siirtymisestä työelämään. Tämän jälkeen keskustelu eteni eri medioissa. Tästä kaikki alkoi: Katainen haluaa kotiäidit töihin, Helsingin Sanomat 12.11.2012 Katainen haluaakin käydä läpi kaikki Suomen perhe-etuudet ja arvioida niiden vaikutukset naisten työllisyysasteeseen. -- Naisten pitkät tauot työelämästä ovat Suomessa vakava ongelma. Ne johtavat naisten huonompaan työmarkkinakelpoisuuteen Artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Tämän jälkeen Lapsiperheiden Etujärjetön varapuheenjohtaja Roberta Fabritius kirjoitti avoimen kirjeen, joka julkaistiin Helsingin Sanomien mielipideosastolla. Avoin kirje pääministeri Jyrki Kataiselle, Helsingin sanomien mielipideosasto 16.11.2012 Vanhempia tulee kannustaa ja tukea tulevien veronmaksajien kasvattamisessa. Yksi tällainen toimenpide on mahdollistaa perheille omaan tilanteeseen parhaiten sopiva hoitomuoto. Päivähoitolaki antaa jokaiselle alle kouluikäiselle lapselle oikeuden kunnalliseen päivähoitopaikkaan, jonka kustannuksista vanhemmat maksavat vain pienen siivun.-- Osa-aikatyön mahdollisuuksia tulee lisätä, mutta ei heikentämällä jo ennestään surkeaa kotihoidon tukea. Kotihoidon tuki on niin pieni, että sen turvin kotihoito ei ole aito vaihtoehto. Kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa Lapen sivuilla. Muutama päivä tämän jälkeen Helsingin Sanomien kolumnisti Virpi Salmi tarttui aiheeseen. Äidin paikka on töissä, Virpi salmen kolumni Helsingin Sanomissa 20.11.2012 Rohkea Katainen oli varsinaisesti siksi, että iso osa Suomen työikäisistä naisista pitää subjektiivisena oikeutenaan olla veronmaksajien tukemana pois töistä, jos siltä tuntuu.-- Kotiäitien näkemys yhteiskunnan toiminnasta on vähintään ristiriitainen. Siinä ei kenellekään ulkopuoliselle kuulu, mitä perhe ja nainen päättävät tehdä, mutta arvostusta ja fyrkkaa tänne, kiitos. -- Jostakin ufon tuomana meille on vakiintunut täysin perusteeton käsitys siitä, että "lapsen etu" on lähes aina olla äidin kanssa kotona. Kolumnin voi lukea Helsingin Sanomien verkkosivuilta. Samana päivänä Salmi sai vastineen kirjoitukselleen Uuden Suomen puheenvuoroissa Elina Lepomäen kynästä. Logiikka käyttöön lastenhoitokeskustelussa, Elina Lepomäen puheenvuoro, Uusi Suomi 20.11.2012 Jos Salmi olisi tehnyt alkeellisen laskutoimituksen siitä, mitä lastenhoito yhteiskunnalle maksaa, hän ei olisi valinnut kolumniinsa esimerkkiä kuuden lapsen äidistä. Vaikkapa Espoossa lapsen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle 1200 euroa kuussa ja suurin "omavastuu" on 250 euroa. -- Nykyjärjestelmässä meidän veronmaksajien tulisikin päinvastoin olla iloisia, että sellaiset henkilöt hoitavat lapsensa kotona, joiden vaihtoehtoinen palkka ei kata lastenhoitoa. Semminkin, jos uskoo tutkijoita ja jopa sellaiseen absurdismiin että pienten lasten paras hoitaja on usein niiden äiti, isä tai muu läheinen. Lepomäen puheenvuoron pääsee lukemaan kokonaisuudessaan Uuden Suomen verkkosivuilta. Lapsiperheet lape.fi 7
Rovaniemi-lisä on sijoitus tulevaisuuteen Rovaniemen aluevastaava Roberta Fabritius otti marraskuun alussa Lapen nimissä kantaa alueensa kuntalisän leikkaussuunnitelmiin. Päättäjien kannattaa ottaa myös se huomioon, että useimmissa monilapsisissa perheissä, kotihoito tulee kaupungille paljon halvemmaksi kuin kunnallinen päivähoito, vaikka kuntalisä tuplattaisiin. -- Yksi kuntalisän tavoite on ollut, että se vähentäisi päivähoidon tarpeen jatkuvaa kasvua. Mielipidekirjoituksen voi käydä lukemassa Lapen kotisivuilta. Lapsella on oikeus hyvään elämään Lapen kannanotto Lapsen oikeuksien päivänä 20.11 on luettavissa Lapen sivuilta. Lapset nähdään menoeränä ja esteenä työelämään osallistumiselle. Kotivanhemmuutta, etenkään kotiäitiyttä ei arvosteta, vaan sitä arvostellaan monesta suunnasta. Liian suuria päivähoitoryhmiä ja koululuokkia ei saada rajoitetuksi, vaikka ylisuurten ryhmien haitallisuus on hyvin tiedossa. Lapsiperheiden köyhyys on moninkertaistunut lyhyessä ajassa ja siitä huolimatta lapsilisän indeksikorotus jäädytetään ensi vuoden alusta. Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n kunnallisvaaliohjelma 2012 luettavissa Lapen kotisivuilta Vaaliohjelmaa voi käyttää tukena vaalikaudella esimerkiksi yhteydenotoissa oman kunnan päättäjiin. Ohjelma on tiivis paketti, joka koostuu kahdeksasta kohdasta. Mukana on muun muassa kunnalliset perheasianneuvostot, koulujen terveydenhuolto ja lapsiperheille suunnattujen lakisääteisen kodinhoitopalveluiden palauttaminen kuntien peruspalveluihin. Kannanotto kotiäiti/ koti-isä tittelin käyttöön vaaliehdokkaana Kunnallisvaalien alla mediassa heräsi kohu, kun kotiäiti-nimike ei käynytkään vaaliehdokkaiden titteliksi. Käytäntö vaihtelee kunnittain, koska jokaisen kunnan keskusvaalilautakunta saa itse päättää, mitä titteleitä he ehdokkaille hyväksyvät. Lape otti nopeasti kantaa aiheeseen vaatimalla, että kotiäiti ja koti-isä saa vakiintuneen aseman ehdokastitteleiden joukossa. Lape Facebookissa Lapelle on nyt avattu omat sivut Facebookissa. Sivujen avulla pysyt mukana ajankohtaisissa lapsiperheitä koskevissa aiheissa, ja sivuille linkitetään myös Lapen omat kannanotot, tiedotteet ja blogit. Lape toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi myös osallistumaan keskusteluihin sivuilla. Blogi avattu Lapen kotisivuilla, lähetä kertomuksesi Lapen kotisivuille on perustettu blogi, jota voivat kirjoittaa toimihenkilöiden lisäksi kaikki Lapen jäsenet. Tarkoituksena on tuoda esiin erilaisia näkökantoja lapsiperheiden asioista ja parannusajatuksia. Ollaanko kunnassasi suunnittelemassa säästötoimenpiteitä perheiden palveluista? Onko päiväkoti pullollaan? Millä tavoin perheiden palveluita pitäisi kehittää? Kirjoita vapaamuotoinen kertomus tai mielipide ja lähetä se jasensihteeri@lape.fi. Kirjoituksesi julkaistaan Lapen blogissa. 8 Lapsiperheet lape.fi
Vastoinkäymisistä voimaantunut Otteita Eeva Salakarin alustuksesta Johdonmukainen kasvatus ja tunteet, joka esitettiin Lasten kuntoutuksen foorumissa Lieksan Tukipisteessä 29.11.2012.! Poikani Aapeli syntyi syksyllä 2004, pitkään toivottuna ja odotettuna. En koko raskausaikana uskaltanut luottaa siihen, että tämän raskauden myötä minusta ihan oikeasti tulisi äiti, olinhan niin monta kertaa pettynyt ja välillä ehtinyt iloitakin raskaaksi tulemisesta kunnes raskaus päättyi keskenmenoon. En suostunut ostamaan vauvatarvikkeita etukäteen vaan mieheni hankki ne viikko ennen pojan syntymää. En osannut suhtautua vauvaani äitinä. Olin tuolloin vasta 21-vuotias ja Aapeli oli ensimmäinen vauva, jota olin ikinä pitänyt sylissä. Aapelin kanssa imetyskin oli hankalaa, poika oli minulle vain otus, joka vain vaatii minulta ja satuttaa minua. Edelleenkin, kun puhun tuosta ajasta, huomaan usein puhuvani Aapelista nimellä "se vauva". Lue koko kirjoitus Lapen verkkosivujen blogista "Aapeli oli ensimmäinen vauva, jota olin ikinä pitänyt sylissä." Saatoin vaihtaa pojan vaatteet useaan kertaan ennen neuvolaa ja puhdistin joka ikisen ihopoimun, ettei varmasti tule sanomista. Imetin pojan uneen aina ennen kuin joku tuli kylään tai kun lähdimme johonkin, ettei hän vain itkenyt julkisesti. Kukaan ei saanut minkäänlaista aihetta sanoa minua huonoksi äidiksi tai arvostella lapseni käytöstä. Kun joku kysyi arjesta tai jaksamisesta, kaikki oli aina todella hyvin. Ei vain voinut sanoa, että tarvitsen apua tai että en jaksa. Meillä oli Aapelin kanssa monesti tilanne, että Aapeli itki sängyssä ja minä olkkarin tai keittiön lattialla. Minun oli pakko mennä eri huoneeseen rauhoittumaan, jotten olisi tehnyt lapselle mitään. Vähät unet ja masentunut mieli sekä olemattoman tukiverkon tuoma turvattomuus ja yksinäisyys tuovat ihmisessä esiin uskomattomia piirteitä. Toinen poikamme Aku syntyi syyskuussa 2008. Tätä ennen olin saanut suoritettua työni ohessa musiikkipedagogin opinnot loppuun. Kun Aapeli täytti viisi, hän pääsi psykologin tutkimuksiin ja sai lähetteen neurologille. Tästä menikin sitten kaksi vuotta siihen, kun oikeasti päästiin neurologin vastaanotolle. Vastaanotolla taas meni n. kaksi minuuttia siihen, että Aapeli sai adhd diagnoosin. Tuon kahden vuoden jonotuksen aikana Aapeli kasvoi kouluikäiseksi, mutta ilman diagnoosia hän ei saanut apua. Ei terapiaa eikä lääkitystä. Aapelin käytöshäiriöt normaalilla mustasukkaisuudella lisättynä tekivät minun elämäni todella raskaaksi. Kahden pojan äitinä olemisessa raskainta ei ollut pienen vauvan hoito, vaan hänen isoveljensä oikuttelut, kiukkukohtaukset, jatkuva höpöttäminen ja vauhti. Akun ensimmäisen vuoden aikana tuli talouden taantuma ja mieheni irtisanottiin silloisesta työpaikastaan paikallisessa sähköliikkeessä. Rahat Lapsiperheet lape.fi 9
olivat todella vähissä ja äitysloman jälkeen minulla ei ollut mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle vaan oli palattava töihin. Olisin halunnut olla kotona pojan ensimmäisen vuoden ajan imetyksen takiakin, mutta minun oli palattava töihin ja lopetettava imetys sotilassoittajan työaikojen takia. Saatoin olla viikonkin yhtä mittaa pois kotoa. "Yhtäkkiä huomasin miettiväni keinoja helpottaa poikani elämää." Aloin potea syyllisyyttä. Jatkuvaa syyllisyyttä ihan kaikesta. Kun olin kotona, minulla oli syyllinen olo, kun en ollut harjoittelemassa ja palauttamassa itseäni soittokuntoon pitkän äitiysloman jäljiltä. Kun olin töissä, koin syyllisyyttä siitä, etten ollut kotona. Keikkamatkoilla minua ahdisti olla erossa pojista, kun tiesin, kuinka rankkaa heillä on olla ilman äitiä ja kuinka rankkaa miehelläni on yksin lasten kanssa. Tämä jatkuva syyllisyys ja huoli jäi johonkin syvälle vaikuttamaan tuleviin kokemuksiini. Kävin lääkärissä väsymyksen takia ja lopulta todettiin kyseessä olevan masennus, johon aloitettiin lääkitys. Tästä alkoi elämäni rankin vuosi. Lääke ei sopinut minulle ja sain hankalia sivuoireita, joista ahdistus oli pahin ja vaarallisin. Olin hyvin itsetuhoinen. Kävin töissä lääkkeiden voimalla. Otin lääkettä masennukseen ja toista lääkettä masennuslääkkeen sivuoireena tulevaan ahdistukseen. Lääkitystä vaihdeltiin ja testailtiin ja aloitin terapian. En nähnyt itselläni minkäänlaista tulevaisuutta. Yritin olla äiti, mutta lasten näkeminen hirvitti ja masensi ja ahdisti entisestään, koska koin heidänkin tulevaisuutensa lohduttomana. Kotona en jaksanut tehdä mitään. Makasin sohvalla ja usein jätin koko perheeni alakertaan ja poistuin vain makuuhuoneeseen, jossa makasin kattoa tuijottaen ilman mitään mielenkiintoa mihinkään. Olimme aivan yksin. Minun sukuni oli Tampereen seudulla ja mieheni suku Kuopion seudulla. Aloitin työt elokuun alussa. Elokuun viides päivä jäin sairaslomalle ja majoituin kolmeksi kuukaudeksi Paiholan sairaalaan itsetuhoisuuden ja vaikean masennuksen takia. Pyysin apua miehelleni, joka jäi nyt yksin lasten kanssa. Tiesin, että minun oli paras olla sairaalassa toipumassa, mutta tiesin myös sen, että mieheni ei pärjää yksin. Edes tässä tilanteessa emme saaneet apua läheisiltä emmekä muualtakaan. Lapsiperheet saavat apua vain lastensuojelun kautta, joten tein lapsistani lastensuojeluilmoituksen. Koko kolmikuukautisen sairaalajaksoni ajan yritin saada perheelleni apua, sitä kuitenkaan saamatta. Vasta kun pääsin kotiin, lastensuojelu myönsi meille siivousapua ja saimme myös tukiperheen, jotta saamme välillä mieheni kanssa hengähtää ja lepuuttaa korvia. Asiat alkoivat pikkuhiljaa sujua ja vointini kohentua hyvin hitaasti. Yhtäkkiä huomasin miettiväni keinoja helpottaa poikani elämää. Hän ei ollutkaan enää rasite minulle vaan halusin auttaa häntä. Koulu on ottanut kiitettävästi vastaan ideoitani Aapelin olemisen helpottamiseksi. Aapeli saa syödä purkkaa tunnilla, koska se auttaa häntä keskittymään, hänellä saa olla stressipallo, jota voi puristella kun pitää kuunnella tarkasti. Avustajat olivat jopa ommelleet ohjeideni mukaan terapiakäärmeitä, joita voi pitää sylissä, ja joiden paino auttaa keskittymään ja pysymään aloillaan. Sain yhtäkkiä normaalien ihmisten säännölliset työajat, mutta koska minulla olikin pitkästä aikaa paljon energiaa ja halusin itse vaikuttaa tulevaisuuteeni, perustin oman toiminimen. Energiani ei lopu vielä tähän vaan toimin useassa järjestössä aktiivisesti. Kaikista vastoinkäymisistä voimaantuneena koen, että nyt on minun vuoroni auttaa muita. 10 Lapsiperheet lape.fi
Kolumni Ekaluokkalainen Harjoitus tekee mestarin! Kolmas kerta toden sanoo! Näillä vanhoilla viisauksilla tapasimme mieheni kanssa onnitella itseämme ja toisiamme aina, kun kolmas jälkeläisemme teki jotain erityisen fiksua ja sööttiä. Olimme kahden harjoituskappaleen jälkeen lopultakin oppineet, miten lapsen kanssa kuuluu olla. Kasvatustyömme tuotti kaunista hedelmää. Ensimmäiset seitsemän ikävuottaan lapsi oli meille jatkuvan ilon ja ylpeyden aihe. Hän oli jo vauvana rauhallinen ja helppo hoidettava. Leikki-ikäisenä hyväntuulinen ja nokkela poika valloitti koko suvun sydämet. Lapsukainen oppi itsekseen lukemaan ja kirjoittamaan jo 5-vuotiaana. Esikouluikäisenä hän laski kertolaskuja. Emme halunneet vaikuttaa leuhkoilta, joten heittelimme lapsen isän kanssa ylävitosia toisillemme vain silloin, kun ulkopuoliset eivät nähneet. Vanha viisaus tietää senkin, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Liekö sitten syynä lipsahdus kasvatuksessa, joku ikäkausijuttu tai vaikkapa perheeseemme kesäkuussa syntynyt vauva, mutta ennen niin kiltti ja sopuisa lapsi on nyt pannut elämänsä ihan hulinaksi. Ensimmäiset merkit edessä olevista vaikeuksista saimme eskarivuoden keväällä. Reissuvihkoon rupesi ilmestymään hämmentäviä viestejä. Poika häiriköi tunnilla, pelleili ruokalassa, tappeli kavereiden kanssa ja piirteli pihalta löytämällään kynällä koulun aitaan rumia sanoja ja kuvia. Me emme tienneet hänen edes tuntevan niitä. Kulunut syksy ekaluokkalaisen kanssa on käyty vääntöä elämän perusasioista. Nouse aamulla ylös sängystä. Syö aamupala, pue päällesi, mene kouluun. Ihan sama, onko aikaa viisi tuntia vai viisi minuuttia, kiire tulee aina. Koulun loputtua tule kotiin. Jos mahdollista, älä ryve joka ikisessä mutalätäkössä. Oli ihan tavallista, että poika tuli koulusta kotiin vähintään tunnin myöhässä. Kun kysyin, missä hän on viipynyt, en saanut mitään kunnon vastausta. Ilmeisesti hän oli koulun pihalla niin kauan kuin siellä oli kavereita, ja sen jälkeen alkoi todella hissuksiin tulla kotiin - keppejä ja kiviä keräillen, kaikki mutalätäköt kahlaten. Yritin kannustaa poikaa asioista huolehtimiseen lanseeraamalla tsemppiviikon. Sovimme yhdessä, että sen aikana lapsi tulisi koulusta suoraan kotiin ajoissa ja vaatteet puhtaana. Maanantaina lähetin jälkeläisen aamulla normaalisti kouluun. Puolisen tuntia koulun alkamisen jälkeen soittaa mies, joka työmatkallaan bongasi lapsen puolivälissä koulumatkaa lumipalloja väsäämässä ja ojan yli hyppelemässä. Kotiinpaluu ei sujunut sen paremmin. Poika tuli kotiin tunnin myöhässä ja korviaan myöten kurassa, suu leveässä hymyssä. Katselin lastani ulkopuolisen silmin: liian pitkäksi kasvaneet hiukset repsottivat kuraisina joka suuntaan. Vaatteet olivat joka neliösenttiä myöten likaiset, housuissa oli iso palkeenkieli. Silmän alla oli sinisenkirjava mustelma muistona sählypelissä saadusta tällistä. Tältä se näyttää, kun heikompi aines lisääntyy. Nyt lapsi saatellaan aamulla kouluun ja iltapäivällä kotiin. Onneksi olen vauvan kanssa kotona, joten meillä on mahdollisuus tähän ylellisyyteen. Yllättäen pakkopullana alkaneet saattokeikat ovat osoittautuneet sangen mukaviksi. Ekaluokkalaisen sielunelämään pääsee hyvin tutustumaan silloin, kun hän on juuri oleillut lajitovereidensa seurassa. Toivon, että vuosien päästä muistelen tätä syksyä lämmöllä. Anne Soini Lapsiperheet lape.fi 11
Jos vastaanottajaa ei tavoiteta pyydämme palauttamaan osoitteeseen Lapsiperheiden Etujärjestö r.y. Anne Liias Sorvarintie 6 37830 VIIALA Aluevastaavat Jos oma alueesi puuttuu listalta ja olisit itse kiinnostunut ryhtymään aluevastaavaksi, ota yhteyttä aluetoiminnan yhteyshenkilöön. Aluevastaava, muistathan ilmoittaa meille muuttuneet yhteystietosi! Haapajärvi Kaarina Torkkkola 040 836 7320 kaarina.torkkola@haapajarvi.fi Helsinki Reetta Holmberg 045 131 6563 reettanen@gmail.com Kuopio Laura Hiltunen 040 564 8578 ljkallio(@)hotmail.com Katja Koivistoinen 0400 808 329 koivistoinen.katja(@)gmail.com Mäntsälä Eija Hynninen 050 593 9683 eija.hynninen@pp.inet.fi Mikkeli, Ristiina Tiina Tähtinen 040 412 0420 taehtiina(@)gmail.com Nurmijärvi Virpi Korhonen 0400 697 973 virpi.m.korhonen@helsinki.fi Pietarsaari Anna-Maria Pokela 050 353 8911 ansku.pokela@multi.fi Pohjois-Karjala Eeva Salakari 050 349 4407 eeva.salakari(@)gmail.com Raahe Anna Pärkkä 044 022 7711 parkka@suomi24.fi Rovaniemi Roberta Fabritius 044 540 2727 rfabritius@gmail.com Salo Elina Seitz 0414372423 elina.seitz(@)hotmail.com Tyrnävä Johanna Harmainen johanna.harmainen@gmail.com Sanna Hamström 050 595 7410 sannahamstrom(@)gmail.com Vihti Anja Kadziolka 050 363 4758 anja.kadziolka(@)gmail.com Ruotsinkielisten yhteyshenkilö Henrietta Janhonen 0500 887 383 henrietta.janhonen@hotmail.com Aluetoiminnan yhteyshenkilö Kaarina Torkkkola 040 836 7320 kaarina.torkkola@haapajarvi.fi