LÄÄKKEEN ANTAMINEN KISSALLE Kissalle määrätty lääkekuuri on erittäin tarkeää antaa ohjeiden mukaan loppuun saakka. Kuitenkin kissan lääkitseminen voi joskus osoittautua haasteelliseksi. Lääkkeen antajan olisi hyvä pysyä itse mahdollisimman rauhallisena ja rentona, jottei hermostuneisuutta tartuteta suotta kissaan. Kissaa pidellään paikallaan tukevasti ja lempeästi käsivarsia ja kehoa apuna käyttäen. Vaihtoehtoisesti sen voi kääriä sen paksuun pyyhkeeseen, niin että ainoastaan pää jää paketin ulkopuolelle. Kissaa pidellään paikoillaan tukevasti, omaa kehoa ja käsivarsia hyväksi käyttäen. Tarvittaessa toisella kädellä voi pidellä kevyesti kissan etutassuja ja estää sitä raapimasta suutaan ja lääkitsijän käsiä. Kissan voi myös kietoa suureen pyyhkeeseen.
Peukalolla ja keskisormella otetaan ote kissan päästä yläleuan molemmin puolin. Tässä asennossa käännetään kissan päätä siten, että nenä osoittaa kattoa kohti, jolloin suu on helpompi avata painamalla toisen käden keskisormella alaleukaa alaspäin kulmahampaiden välistä. Tabletti sujautetaan niin syvälle nieluun kuin mahdollista ja kissan pää päästetään normaaliasentoon. Tarvittaessa suuta voi vielä pidellä kiinni ja sivellä kissaa kaulan alta nielemisen edesauttamiseksi. Mikäli kissa on hanakka puremaan lääkkeenantajan sormia, voi apuna käyttää ns. pilleripyssyä, jolla tabletti saadaan työnnetyksi nieluun ilman haavoittumisen vaaraa. Peukalolla ja keskisormella otetaan ote kissan päästä yläleuan molemmin puolin. Toisen käden keskisormella painetaan alaleukaa alaspäin ja avataan kissan suu.
Tabletti sujautetaan mahdollisimman syvälle kissan nieluun. Pienikokoiset tabletit voi myös yrittää piilottaa pieneen herkkupalaan kuten juustoon tai kissoille ja koirille varta vasten suunniteltuun Easypill-valmisteeseen. Tärkeintä on, että herkku tuoksuu voimakkaalta, jotta se peittää mahdollisen lääkkeen hajun. Tabletti piilotettuna Easypill-valmisteeseen.
Jotkut lääkkeet saattavat aiheuttaa ruokatorven ärsytystä, tulehdusta ja jopa striktuuroita eli kaventumia juuttuessaan pidemmäksi aikaa ruokatorveen. Jotta näiltä haitoilta vältyttäisiin, kannattaa kissalle tarjota lääkkeen annon jälkeen pieni määrän ruokaa tai esimerkiksi nokare voita. Vaihtoehtoisesti voinokareen voi hieroa kissan kuonooon siitä nuoltavaksi. Kissalle voi myös juottaa vettä lääkeruiskulla noin teelusikallisen verran (5 ml), ks. kohta "nestemäiset lääkkeet". Nestemäiset lääkkeet annetaan ruiskulla suuhun. Pää pidetään lähellä normaaliasentoa tai nenä vain hieman yläviistossa, eikä kissan suuta ei ole tarpeen avata. Lääkeruiskun kärki viedään huulten välistä posken ja hampaiden väliseen tilaan ja lääke annostellaan hyvin pienissä erissä, jotta kissa ehtii rauhassa niellä. Vesi tai nestemäiset lääkkeen annetaan ruiskulla. Ruiskun kärki viedään huulten välistä posken ja hampaiden väliseen tilaan ja neste annostellaan pienissä erissä. Useimmat lääkkeet voi murskata ja sekoittaa pieneen ruokamäärään, voihin, tonnikalapurkin öljyyn tai muuhun kissalle mieluiseen herkkuun. Näin voi toimia myös neutraalin makuisten nestemäisten lääkkeiden kanssa. Taktiikan edellytys on, että kissa syö kaiken ruoan kerralla. Pahanhajuisten tai -makuisten lääkkeiden kohdalla yritys on todennäköisesti tuhoon tuomittu. Lääkkeen voi myös murskata, liettää pieneen määrään vettä (noin 1 ml) ja antaa ruiskulla suuhun. Muista varmistaa eläinlääkäriltä, että kissallesi määrätty lääke sopii murskattavaksi. Erityisesti pahanmakuisten lääkkeiden antamista helpottaa niiden laittaminen apteekista saatavien liivatekapselien sisälle. Nestemäisiä lääkkeitä liivatekapselissa annettaessa kapseliin laitetaan ensin hieman perunajauhoa, johon lääke sitten imeytetään. Näin lääke ei pääse tihkumaan ulos kapselista. Toisaaalta useisiin lääkkeisiin on lisätty makuaineita lääkkeenannon helpottamiseksi, ja erityisesti hyvän ruokahalun omaavat kissat saattavat tilaisuuden saatuaan popsia näitä lääkevalmisteita enemmän kuin lääkäri on määrännyt. Siispä muista säilyttää kaikki lääkkeet eläinten ja lasten ulottumattomissa vahinkojen välttämiseksi.
Mikäli lääkkeenanto mietityttää tai tuntuu vaikealta, voimme vastaanotolla miettiä tapauskohtaisesti parhaat keinot juuri sinun kissasi lääkityksen onnistumiseksi! Teksti ja kuvat: Johanna Lankila