Äiti hylkäsi mut hiekkalaatikolle. Mun tarina s. 8. Satakuntaa ei ole ilman Raumaa. Maakuntajohtaja Pertti Rajala haastattelussa s. 6-7.

Äiti hylkäsi mut hiekkalaatikolle Mun tarina s. 8 Satakuntaa ei ole ilman Raumaa Maakuntajohtaja Pertti Rajala haastattelussa s. 6-7 Toivonviesti Rauman Seudun Katulähetys ry 1/2013 1

TOIMINNANJOHTAJAN PALSTA Toiminnanjohtajalta Istun junassa matkalla Helsingistä Turkuun, matkoja on ollut tänä vuonna monta. Matkojen tarkoitus on monitahoinen, toisaalta laaja-alaistaa rahoituspohjaa kuin myös verkostoitua. Merkittävin syy on kuitenkin se, että toimintamalleistamme ollaan hyvinkin innostuneita eri puolilla Suomea. Vastaavasti meillä Raumalla käy paljon vierailijoita tiedustelemassa miten tätä työtä teemme. Raumalla yhdessä kehitettyjä toimintamalleja halutaan siis kehittää valtakunnallisesti. Olenkin todella ylpeä työstämme, työyhteisöstämme ja keskeisistä verkostoista. Olemme luoneet omalla työllämme jotakin ainutkertaista. Ammatillinen kasvu on ollut huimaa viime vuosina. Nopeasti ajateltuna meillä menee hyvin. Hetkinen! Sosiaalialan palveluita siis tarvitaan lisää ja se on vientituote Suomen sisällä apua! Eikö näistä palveluista pitäisi päästä eroon, eihän meitä pitäisi edes olla? Mitä olemmekaan tehneet saavuttaaksemme nämä päämäärät palveluiden vähentämiseksi? Mitä voisimme tehdä oikeasti, jotta sosiaalipalveluiden tarve vähenisi? Vai onko kyseessä toimintamalli, jossa korjaamme muiden virheitä? Meillä on Suomessa osaavaa työvoimaa. Meillä on uusia innovaatioita. Mutta taito kohdata ihmisiä aidosti kasvokkain, kaikkine ongelmineen sekä vilpittömyys palveluiden rakentamisessa vaativat vielä työtä. Väitänkin siis, että ongelmamme hoitaa asioita on asenteellinen eikä niinkään rakenteellinen. Yksi lähtökohta auttamistyössä on että, apua tarvitsevista ihmisistä ei voida kilpailla heitä valitettavasti riittää kaikille. Olen ollut Katulähetyksen palveluksessa pian 10 vuotta. Vuodet ovat olleet hyviä, vaikka työkenttänä ovat vaikeat asiat. Yhteisöllisyys on aina ollut voimakkaasti esillä yhdistyksessämme. Työhyvinvointi on korkealla tasolla. Työyhteisön jaksaminen perustuu samoihin asioihin kuin auttamistyö; selkeään yhteiseen tavoitteeseen sekä sosiaaliseen kompetenssiin kykyyn tulla ihmisten kanssa toimeen. Kiitos kaikille vuodesta 2013 ja erittäin hyvää Joulua. Muistetaan nauttia pienistäkin onnistumisen elämyksistä. Mahdollistetaan niitä myös kaikille läheisillemme. Janne Rantala Toimitusjohtajan palsta 2 Sosiaalijohtajan tervehdys 3 RSKL esittäytyy 4 Ilmoitustaulu 5 Elinvoimainen maakunta tarvitsee osaajia Maakuntajohtaja Pertti Rajalan haastattelu 6 Mun tarina 8 Yhteistyökumppanimme esittäytyy: Valtava Kääpiö 9 Töissä vapaaehtoisena 10 Katugallup 11 Tiesitkö tämän meistä? 12 Rauman Seudun katulähetyksessä tapahtuu 13 Joulutervehdys 14 Yhteystiedot 15 Toivonviesti 1/2013 Julkaisija Rauman Seudun Katulähetys ry Päätoimittaja Sari Mantere Painos 200 kpl SISÄLLYSLUETTELO Taitto Sataedu Nakkila Painopaikka Rauman Offsetpaino oy Tervehdys positiivisuuden vastuunkantajat Yksi hyvinvointiyhteiskunnan historiallinen kiistakapula löytyy vastuusta. Kuka on vastuussa työttömyydestä? Kuka on vastuussa syrjäytymisestä ja elintasosairauksista? Tänään vastuunkantajat löytyvät yritysjohtajista, huomenna poliitikoista ja ylihuomenna meistä itsestämme. Vastuu on usein siellä, mihin puhuja sen omien mieltymystensä kautta haluaa kohdentaa. On hurjaa ajatella, että tietyt yksilöt tai yksiköiden yhdessä muodostamat omat intressiryhmät sellaisenaan voisivat olla syypäitä kaikkeen. Kääntäen ja yksioikoisesti voisi tulkita, että tällöin tietyt henkilöt olisivat myös vastuussa kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Itse asiassa näin onkin tai ainakin pitäisi olla. Rehellisintä lieneekin todeta, että vastuut yhteiskunnan ongelmista ja hyvistä saavutuksista jakautuvat pieneltä osin kaikkialle. Sinä ja minä sekä meidän ryhmämme olemme yhdessä vastuussa siitä, että näemme yleisen negatiivisuuden läpi positiivisia valon pilkahduksia ja tulevaisuudenkuvia sekä muistamme, kuinka hyvin asiamme sittenkin ovat. Vastuullamme on vastustaa ja taistella ikävyyttä, parjaamista ja syyllisyyttä vastaan. Ilman tätä vastuunkantoa, on varmaa, että voimme todeta olevamme syyllisinä vastuussa juuri siitä, mitä itse emme halua. Yhteiskunta ei rakennu, ja varsinkaan hyvinvointimme ei rakennu negatiivisuudelle. Hyvinvointimme kulmakivi on vastuullinen positiivisuus. Vastuullamme lepää Rauman kaikki hyvä. Antti Parpo Sosiaali- ja terveysjohtaja Rauman kaupunki 2 3

RAUMAN SEUDUN KATULÄHETYS RY ESITTÄYTYY ILMOITUSTAULU Toivontalo Tukiasuminen/ASEMA-projekti: Kohderyhmänä asunnottomat, pitkäaikaisasunnottomat, tukiasunnoissa asuvat sekä asukkaat, joiden asumista uhkaa häätö ja oman kodin menettäminen. Ohjaajat toimivat asiakkaan tuen koordinaattoreina ja käyvät säännöllisillä kotitapaamisilla. Toivontalon yhteydessä on 16 tukiasuntoa. Lisäksi yhdistyksellä on ns. satelliittiasuntoja eri puolilla kaupunkia. Päiväkeskus: Päiväkeskus on matalan kynnyksen kohtauspaikka. Päiväkeskus on avoinna mape klo 8-14. Voit tulla päiväkeskukseen: juomaan kupin kahvia ja lukemaan päivän lehdet. Lisäksi on mahdollisuus myös keskustella työntekijöiden kanssa tai osallistua ryhmiin. Hartaudet: klo 9 ja klo 12. Hartauksia käyvät pitämässä eri seurakuntien edustajat. Ruokailut: klo 9 aamupala ja klo 12 lounas. Hinnat: aamupala 1,50 e, lounas 2,50 e. Vinkki-neulanvaihtopiste: Toivontalolla toimii käytettyjen ruiskujen ja neulojen vaihtopisteenä päiväkeskuksen aukioloaikoina. Ryhmätoiminta: NALLET-käsityöryhmä ke klo 9.30-12 Käsityökerho, jossa tehdään sukkia, lapasia ja muita käsitöitä tilauksesta mahdollisuuksien mukaan. PILKE-ryhmä ikääntyneille päihdeongelmista kärsiville miehille ja naisille. Torstaisin klo 9-11. Vetäjinä Rauman kaupungin kotihoidon työtekijä ja RSKL työntekijä. Katulähetysillat perjantaisin: Tule iltakahville tai -teelle, keskustelemaan, kyselemään, kuuntelemaan, laulamaan ja olemaan yhdessä. Toimii vapaaehtoisvoimin. Voimatupa: Eurajoella aina keskiviikkoisin klo 9-14. Aamupäivin kaikille avoin kahvitupa klo 9-12 ja iltapäivisin viikottain vaihtuva teematupa klo 12-14. Tarjolla aamukahvit toimintaan osallistuville. mahdollisuus avoimeen tai henkilökohtaiseen keskusteluun työntekijöiden kanssa. Asunnottomien jalkapallo Team Toivo (päihdekuntoutujien jalkapallo): Pääsykriteerinä joukkueeseen on, että pelaajalla on ollut kahden viime vuoden aikana päihdekuntoutus, asunnottomuus, tukiasuntoasuminen tai vankilasta vapautuminen. Team Toivolla on harjoitukset torstaisin klo 20 Winnovan liikuntasalissa, satamakatu 16 (ent. ammattiopisto) Työ- ja koulutusyksikkö Etsivä työ: Etsivällä nuorisotyöllä tavoitellaan koulutuksen, työelämän sekä muiden julkisten palvelujen ulkopuolelle jääviä alle 29-vuotiaita nuoria. Verkot Toimii-hanke: Hankkeen tarkoituksena levittää ja vakinaistaa yhdistyksen Polku hyvinvointiin-mallia valtakunnallisesti. Tavoitteena käynnistää vaihtoehtoinen koulutus Porissa ja Hämeenlinnassa. VALO pajatoiminnot: Hanke työllistää eri tukimuodoilla henkilöitä mm. puu-, rakennus, metalli- ja entisöintialan tehtäviin sekä siivous-, keittiö- ja autonkuljetustöihin. Tavoitteena on aktivoida ja motivoida henkilöitä eteenpäin esimerkiksi avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen. Projekti24: Projekti24 on nuorille työttömille, kouluttamattomille, maahanmuuttajille, vajaakuntoisille sekä muulla tavoin työelämän ulkopuolelle jääneille tarkoitettu esipaja. Tavoitteena on auttaa osallistujia löytämään omat vahvuutensa ja kehittämään valmiuksia siirtymään eteenpäin. Valmennus sisältää kolme viikkoa ryhmätoimintaa sekä viikko työelämään tutustumista joko Katulähetyksen tarjoamissa työtehtävissä tai sen ulkopuolella. VALO-koulutus on työllistämisprojekti, joka pitää sisällään osanäyttöjen suorittamista. Kohderyhmänä on haasteellisessa asemassa olevat henkilöt, jotka ovat vailla koulutusta. Valo tarjoaa mahdollisuuden opiskella osanäyttöjä verhoilu- ja sisustusalan, puualan, kone- ja metallialan sekä kotityö- ja puhdistuspalvelualan koulutusohjelmissa. Opiskelu tapahtuu tekemällä oppimisen lähtökohdista. Tekemällä oppiminen on luontainen ja tasavertainen tapa oppia. Föliruakka: Vähävaraisille tarkoitetut ruokaapukasseja jaetaan kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin klo 12.30-13.30 osoitteessa isokatu 21. Fölikahvila on auki ennen ruokakassien jakoa klo 11-12.15. Vaatepankki: Vaatepankki toimii "tuo tullessasi, vie mennessäsi"-periaatteella. Tuo mukanasi itsellesi tarpeeton vaate ja saat itsellesi puhtaan käyttökelpoisen vaatteen tilalle. Vaatepankki tiistaisin klo 12.30-13.30 ja perjantaisin klo 12.30-13 osoitteessa isokatu 21. Toivontalo Päiväkeskuksen Joulujuhla to 12.12. klo 12. Puurojuhla pe 13.12. klo 18. Jouluaattona ja Joulupäivänä talo on auki klo 9-14, jouluruokailu. Pe 27.12 päiväkeskus on suljettu. Ma 30.12. ja ti 31.12. päiväkeskus on auki 8-12. Uudenvuodenpäivänä 1.1. ja Loppiaisena 6.1. päiväkeskus on suljettu. Työ- ja koulutusyksikkö VALO pajatoiminnot & koulutus ovat kiinni koko jouluviikon 23.-27.12. sekä 1.1. ja 6.1. Myös Föliruakka, Fölikahvila ja Vaatepankki ovat tuolloin kiinni. Ovet ovat taas auki ma 30.12. Föliruakka, Fölikahvila ja Vaatepankki avoinna normaalisti ti 31.12, pe 3.1 ja ti 7.1. Rauhallista Joulunaikaa ja Iloista Uutta Vuotta kaikille! 4 5

Satakunta tarvitsee Raumaa Elinvoimainen maakunta tarvitsee osaajia Satakunnan maakuntajohtaja Pertti Rajala on kulkenut pitkän tien nykyiseen pestiinsä. 10 vuotta erityiskoulussa, yli 20 vuotta Satakunnan erityishuoltopiirin johdossa ja nyt seitsemättä vuotta Satakunnan peräsimessä. Rajala on myös tehnyt uraauurtavaa työtä selkokielisyyden parissa. Raumaa maakuntajohtaja pitää elintärkeänä Satakunnan tulevaisuudelle. Pertti Rajala on toiminut Satakunnan maakuntajohtajana nyt seitsemän vuotta. Aikaisempi kokemus sosiaali- ja terveysalalta näkyy silti edelleen työssä. Ei koira karvoistaan pääse, sosiaali- ja terveyssektori painottuu varmasti työssäni, pidän sitä tärkeänä. Myös selkokieli kulkee edelleen mukana, kertoo Pertti Rajala. Rajala on kirjoittanut yli 70 selkokielistä julkaisua ja hänet on palkittu tästä työstä useilla palkinnoilla, mm. valtion tiedonjulkistamispalkinnolla 1991. Selkokieli saa Rajalan innostumaan: Kieli syrjäyttää. On todettu, että kahdeksalla prosentilla peruskoulunsa päättäneistä ei ole riittävää lukutaitoa ymmärtää lukemaansa. Vaarassa olevia kohderyhmiä ovat myös muistisairaat ja hyvin iäkkäät ihmiset. Erityisesti syrjäytymisuhan alla olevien parissa työskentelevien tulisi miettiä, minkälaista kieltä käytetään. Sekä suullinen että kirjallinen ilmaisu pitäisi olla selkää, pitää olla varma, että viesti menee perille kuulijalle ja se ymmärretään oikein. Mitä tunneherkemmästä asiasta on kyse, sitä tärkeämpi on varmistaa se toista kunnioittavalla tavalla, kertoo Pertti Rajala. Satakunnassa arvostetaan osaamista Pertti Rajala on itse kotoisin Hämeestä, joten hän osaa katsoa maakuntaa myös ulkopaikkakuntalaisen silmin. Mitä Rajala toisi Satakuntaan muista maakunnista, olisiko meillä jotain opittavaa? Ensinnäkin meidän täytyisi Satakunnassa muistaa, ettei täällä ole asiat sen huonommin kuin missään muuallakaan. Ei ehkä sen paremminkaan. Satakunta ei ehkä ole yhteistyön onnela, mutta silti ei pidä pukeutua säkkiin ja voivotella. Jokaisella on omat haasteensa, joiden eteen tehdään työtä, linjaa maakuntajohtaja Rajala ja jatkaa: Meillä on positiivisuutta ja omanarvontuntoa. Meillä ei tarvitse piilotella osaamista, vaan siitä osataan olla ylpeitä ja tukea osaajia. Satakunnassa täytyy kuitenkin muistaa sijainti, meiltä puuttuu luonteva yhteys länteen ja se on iso haaste. Miten ylittäisimme tuon meren? Lisää kansainvälisyyttä, avoimempaa asennetta maahanmuuttajiin ja avarakatseisuutta? Julkisuudessa vellova keskustelu kuntarajoista ja Sote-uudistuksesta on tuonut ilmoille kuntien aseman ja roolin. Aika ajoin on väläytelty Rauman kohdalla maakuntavaihdostakin. Minkälaisena maakuntajohtaja näkee Rauman? Satakunnassa on kaksi keskusta: Rauma ja Pori. Vaikeuksista huolimatta meillä on meriteollisuutta ja satamat, joilla on iso merkitys. Näkisin, että Sote-kuvioissa Rauma nojautuisi Satakuntaan. Rauman sosiaali- ja terveyspalvelut toimisivat nykyisellään, mutta kuitenkin osana Satakuntaa. Se on elämän ja kuoleman kysymys, että Rauma pysyy Satakunnassa. Sanoisin jopa, että Satakuntaa ei ole ilman Raumaa. Mielestäni raumalaisilla ei ole parempaa paikkaa kuin Satakunta. Voidaan miettiä mikä olisi Rauman rooli Varsinais-Suomessa, olisiko kaupunki Uudenkaupungin tyyppinen kunta siellä, pohtii Pertti Rajala. Maakuntajohtaja on pohtinut asiaa vieläkin pidemmälle: Seuraavalla hallituskaudella alueuudistus ja maakuntarajat tulevat uudistumaan. Kunta- ja maakuntarajat eivät saa olla järkevän toiminnan esteenä. Näen tulevaisuudessa vahvan Lounais- Suomen, Satakunta ja Varsinais-Suomi kuuluvat yhteen. Katulähetys on tärkeä toimija Rauman Seudun Katulähetys ry oli Pertti Rajalalle vielä muutama vuosi sitten aivan uusi tuttavuus. Olen oppinut arvostamaan laaja-alaista toimintaamme ja kohderyhmän auttamista. Yhdistys on tosi merkittävä toimija omalla kentällään, sanoo maakuntajohtaja Rajala ja jatkaa: Näen tärkeänä, että Katulähetys löytäisi yhteiskunnan luoman turvaverkon ulkopuolelle jäävät ihmiset. Hakea nämä turvaverkon aukot ja löytää ilman sitä jäävät avuntarvitsijat. Pertti Rajala myös kannustaa olemaan ylpeitä omasta historiastaan ja arvoistaan: Kristillisiä arvoja ei jatkossakaan kannata piilotella. Maakunnan puolesta olen ylpeä Rauman Seudun Katulähetyksestä. Toivon teille voimaa, rohkeutta ja ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta sekä riskinottokykyä. Muistakaa myös, että epäonnistuakin saa. Eivät rahoittajatkaan voi aina odottaa pelkkiä onnistumisia. 6 7

Tarina on Rauman Seudun Katulähetys ry:n asiakkaan kertomus omasta elämästä. Lapsuudesta muistan, että äiti hylkäs mut hiekkalaatikolle. Söin hiekkaa ja itkin, olin 2,5 vuotias. Toinen muistikuva on, että mummi nukutti minut ja äitini uneen silittämällä meitä, äiti oli hyvin väsynyt ja itki siinä vieressä. Äiti katosi sieltä hiekkalaatikolta ulkomaille ja oli poissa 14 vuotta. Asuin mummin luona kuusivuotiaaksi asti, ne olivat ne hyvät vuodet mun elämästä. Mummi sairastui ja muutin tädin luokse. Tädin perheessä alkoi se juopottelun katsominen. Jouduin siivoamaan tädin miehen kusta lattialta, pesin pyykit ja laitoin ruuat. Sossu maksoi perheelle mun elättämisestä, ne otti mut sinne vain rahan takia. Ekan kännin otin 12-vuotiaana. Ei tädin perhe tainnut heti edes huomata mun kännäilyä, aluksi yrittivät kieltää. Mut se oli liian helppoa, kun siellä kotona oli koko ajan viinaa ja pillereitä. Sieltä ei ole oikeastaan lainkaan iloisia muistoja. Tädin tytär, jota kutsun siskoksi, sanoi että tää ei ole sun perhe eikä tule koskaan olemankaan. Hakkasin sitä siskoa paljon, se oli aina mustelmilla. Se oli ilkeä suustaan ja kiusas, pätkin sitä sit turpaan. Löin tätiäkin. Mulla oli niin paha olo, tiesin ettei kukaan halua mua tähän perheeseen. Mulle alkoi tulemaan aggressiivisia kohtauksia, kun mut lapsena erotettiin mummista. Tuli pakko-oireita ja sain jotain hoitoa mielenterveysongelmiin. Silloin teininä pyörin paljon vanhemman ikäisten kavereiden kanssa, jotka varasteli ja teki murtoja. Karkailin ja poliisit oli koko ajan perässä. Kännissä olin harva se päivä, myös koulussa tuli oltua kännissä. Opinto-ohjaaja yritti saada mut puhumaan asioistani, mut en mä silloin ollut sellainen joka puhuis. Vedin myös pillereitä, piriä ja sauhua. Olin 14-vuotias, kun mut huijattiin asuntoon yksin. 17-vuotias mies teki mulle seksuaalisesti väkivaltaa, yritin tapella vastaan mutta se oli mahdotonta. Siinä meni neitsyys. Karkailin tädiltä useasti ja olin poissa pitkiäkin aikoja. Pisin karkujakso oli 15-vuotiaana 4-5kk:tta ja olin silloin enon luona. Enon perheessäkin ryypättiin ja mut haluttiin sinne vain lapsenvahdiksi. Sain palkaksi viinaa, piti valita viinapullo tai kaljakori viikonlopuksi, kunhan pysyn niiden lasten kanssa kotona kun eno vaimoineen lähti baariin. Jäi mieleen, että enon lapset joi jo 6-vuotiaana kaljaa. Eno teki mun selän takana adoptiopaperit musta kun olin 16. Suutuin siitä niin paljon, että karkasin mummin luo ja sain jäädä sinne. Mummi laittoi mun elämän ta- MUN TARINA kaisin raiteille, olin silloin vuoden selvin päin. Sen jälkeen en ole ollut noin pitkää jaksoa selvänä. Näin äidin kunnolla 16-vuotiaana, jolloin hän palasi Suomeen. Muutin vähäksi aikaa äidin luo. Äidillä oli kiva miesystävä joka asui meidän kanssa, ainoa isähahmo oikeastaan mikä tulee mieleen. Oikea isä kuoli jo 80-luvulla, en tuntenut sitä ihmistä oikeastaan lainkaan. 1990-luvun alussa tutustuin mieheen ja me juotiin yhdessä 4-5 päivää viikossa. Tulin sit raskaaksi, en ollut koskaan ajatellut että musta tulee äiti. Raskausajan olin selvin päin. Kun vauva syntyi, huomasin olevani yksin. Mies istui baarissa joka päivä. Kärsin synnytysmasennuksesta. Sain diagnoosin: kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon kuuluu psykooseja. Olen yhä sitä mieltä, että jos olisin saanut jo lapsena diagnoosin ja oikean hoidon, en olis sotkeentunut päihteisiin näin pahasti. Mielenterveysongelmat kulkee meillä suvussa. Aloitin juomisen ja pillereiden vetämisen taas pikku hiljaa tyttären syntymän jälkeen. Yhtäkkiä olin pirikoukussa. Siitä alkoi kovien aineiden käyttö. Jos ei piriä saanut, niin sitten buprea. Piikitin ja join. Sain välillä psykooseja. Ihmettelen itsekin miten pärjäsin. Pystyin pitämään rajan, etten ollut ihan taju poissa. Olin koko ajan vähän aineissa, jotta arki rullas. Lapsi oli välillä isovanhemmilla, ilman heitä en olisi selvinnyt koko äitiydestä. Saan olla heille tosi kiitollinen. Tytär ei ole nähnyt koskaan aineiden vetämistä. Yläasteella hän ekan kerran epäili, että käytänkö jotain. Mulla on ollut väkivaltaisia miehiä. Tytär on joutunut näkemään, kun mua on hakattu. Yksi hakkas mua päivittäin ja lopulta sairaalakuntoon. Sain aivovaurion, josta en ole täysin parantunut vieläkään. Vielä senkin jälkeen eksyin väkivaltaisen miehen luo. Sitten väsyin kaikkeen, hakkaamiseen ja aineiden vetämiseen. Päätin, että nyt loppuu päivittäinen käyttö. Otin avioeron ja vähensin käyttöä. Nyt käytän vielä joskus piriä ja alkoholia, tosi satunnaisesti. En koe käyttöäni ongelmaksi. En juo usein enkä itseäni ihan sekaisin. Olen aika helvetin tyytyväinen mun elämään nyt. Olen onnellinen ja pidän itteäni vahvana ihmisenä. Tyttärellä on asiat hyvin. En murehdi menneisyyttä enää yhtään. Ajattelen, että tällainen musta on noiden juttujen takia tullut. Jos saisin muuttaa menneisyyttäni, niin olisin jäänyt mummin luo asumaan. Mun elämä olis sit ollu normaalia. Nainen 40 v YHTEISTYÖKUMPPANIMME ESITTÄYTYY Valtava Kääpiö on vuonna 2011 Vanhaan Raumaan Kauppakadulle perustettu lahjatavaraliike. Yritys tarjoaa hauskannäköisiä käyttöesineitä ja lahjoja ihmisille, joilla on jo kaikkea. Koko ajan muuttuvaa ja kehittyvää tuotevalikoimaa yhdistää retrohenkisyys ja värikkyys. Valtava Kääpiö on Rauman Seudun Katulähetyksen tuorein yhteistyökumppani. Haastateltavana Valtavan Kääpiön yrittäjä Tero Tahtonen. Valtavan Kääpiön yrittäjä Tero Tahtonen kuvaa bisnestään mielipuolisuuden huipentumaksi. Liike toimii esimerkkinä miehestä, joka päätti tehdä sitä mitä haluaa, eikä ajatella rahaa. 15 vuoden yrittäjäkokemuksen omaavalle Terolle Rauman Seudun Katulähetys oli uusi tuttavuus. Yhteistyö käynnistyi lasinalusten tarroitusurakalla, jonka toteutti VALO pajatoiminnot. Mitä tiesit Rauman Seudun Katulähetyksestä ennen tätä projektia? En juuri mitään. Nimen olin kuullut, mutta toiminnasta en tiennyt mitään. Muuttuiko mielikuva yhteistyön myötä? Muuttui. Nyt tiedän, että yhdistys on yleishyödyllinen toimija, joka auttaa mm. nuoria. Jatkuuko yhteistyö tulevaisuudessakin? Ehdottomasti! Tällaisia vastaavia urakoita voi tulla lisääkin ja tuohon näyteikkunalle tarvittaisiin hylly tuotteita varten. Mitä sanoisit niille yrittäjille, jotka empivät yhteistyöhön ryhtymistä Katulähetyksen kanssa? Oman kokemukseni perusteella yhteistyöhön kannattaa ehdottomasti ryhtyä. Yhteistyö voi helpottaa sellaisia asioita, joita ei ole itse ehtinyt tehdä ja joka veisi itseltä liikaa aikaa. Katulähetykseltä saa apua yllättäviinkin juttuihin. Esimerkiksi nyt toteutettu tarroitusurakka oli tylsä homma, mutta se vaati tarkkuutta ja vei aikaa. Oletko aiemmin tehnyt yhteistyötä yhdistysten tai erilaisten projektien ja hankkeiden kanssa? En muistaakseni. Täällä on kyllä ollut harjoittelijoita eri tahoilta: oppilaitoksesta, Kelasta ja Työvoimatoimistosta. Rauman Seudun Katulähetys haluaisi tarjota kumppaneilleen mahdollisuuden molempia osapuolia hyödyntävään yhteistyöhön. Olisi hienoa jos yrittäjät huomaisivat, että tekemällä RSKL:n kanssa yhteistyötä, on yritys samalla tekemässä hyväntekeväisyyttä ja auttamassa yhteiskunnan vähäosaisia. Niin eli kun autat itseäsi, autat samalla muita. Tästä hyötyvät molemmat osapuolet. 8 9

Töissä vapaaehtoisena Rauman Seudun Katulähetyksen toiminnassa on aina ollut vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka ovat omalla toiminnallaan rikastuttaneet yhdistyksen arkea. Vapaaehtoistyön mahdollisuudet ovat kasvaneet vuosien myötä ja omaa aikaansa voi nyt käyttää kaikissa kolmessa yksikössä. Toivontalon keittiössä käy hyörinä. Pihvit paistuvat ja perunat kiehuvat liedellä. Puhtaita astioita tyhjennetään tiskikoneesta ja aamupalatarvikkeita kannetaan ruokasaliin. Ohjaaja-emäntä Anitta Vainilan lisäksi työn touhussa häärii 70-vuotta täyttänyt Marita Halonen. Hän on tuttu näky talolla, sillä toiviksen keittiölle hän on tullut töihin jo yli viiden vuoden ajan. Eila-Marja Törmä minut tänne aikoinaan pyysi. Käyn täällä aikani kuluksi, kun kotonakin odottaa vain koira, kertoo Marita, jolle Toivontalo ei ollut aikaisemmin lainkaan tuttu. Oliko Maritalla sitten ennakkoluuloja Rauman Seudun Katulähetyksen tai Toivontalon suhteen tänne tullessaan? Ei ollut. Olen viihtynyt täällä hyvin, eikä ole ollut moittimista, vastaa Marita ja jatkaa: Toisina päivinä kun tällä väellä on ollut ryyppy päällä, on oltu vähän äänekkäämpiä. Ei täällä ketään ole tarvinnut pelätä enkä ole kuullut mitään uhkauksiakaan. Hyvin täällä käyttäydytään. Marita työskenteli aikaisemmin jokaisena arkipäivinä aamuvarhaisesta alkaen, mutta nykyään työpäiviä kertyy kolmesti viikossa. Aion jatkaa niin kauan kuin tuo selkä antaa myöden, vakuuttaa Marita vapaaehtoistyönsä tulevaisuudesta Toivontalon keittiössä. Keittiötöiden lisäksi Toivontalo tarjoaa vapaaehtoistyötä esimerkiksi siivouksessa, talonmiehen töissä, Tuomasmessuissa ja perjantain Katulähetysilloissa. Myös ruokailujen yhteydessä kuultavat hartaudet toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Käsitöiden parissa puuhasteleva Nalle-kerho koostuu sekin vapaaehtoisista ja ovet ovat aina avoinna uusille kädentaitajille. Pienellä panostuksella hyväntekijäksi Meijerinmäen toimistotiloissa kuuluu naisääni, joka lukee päivän lehteä tietokoneen ääressä. Kyseessä on Satakunnan Näkövammaisille toteuttava palvelu, jossa luetaan sanomalehti Länsi-Suomea ja Uutta Raumaa niille, jotka eivät näe lukea printtilehteä itse. Kuulokkeet päässä tietokoneella istuu Anja Sirviö, joka on ollut vapaaehtoinen lukija jo parisen vuotta. Tulin mukaan ihan lehti-ilmoituksen perusteella. Kesäkauden ulkopuolella minulla on vapaata aikaa, jonka voin käyttää yleishyödylliseen toimintaan. En ollut aiemmin löytänyt sitä omaa juttuani, mitä tehdä, mutta tuo lehti-ilmoitus sai minut kiinnostumaan, valottaa Anja vapaaehtoistyöhön ryhtymistään. Anja on viihtynyt pestissään hyvin ja kertoo, että samalla tulee myös itse tutustuttua lehtiin tarkkaan. Miten Anja houkuttelisi uusia vapaaehtoisia mukaan? Kannattaa miettiä voisiko omasta ajasta irrottaa hiukan vapaaehtoistyöhön. Pienellä panostuksella saa hyvää aikaan. Tulee itselle hyvä mieli, kun tekee jotain tällaista. Työ- ja koulutusyksikössä vapaaehtoistyötä voi tehdä esimerkiksi Fölikahvilassa ja Föliruuassa, pajalla tai vaikka osallistua vanhusten virkistystoiminta läheisessä palvelutalossa. Moderni vapaaehtoistyön muoto on tarjota asiakastöitä VALO pajatoiminnoille tai koulutukselle. Vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Mari Saonegiin tai Rebekka Yléniin. Nalle-kerhon Anne-Mari, Raila, Mari ja Liisa kokoontuvat kerran viikossa kutomaan ja vaihtamaan kuulumisia. KATUGALLUP Netissä vai naamatusten? Kysyimme nuorilta, miten he haluavat hoitaa omia asioitaan, internetissä vai kasvotusten viranomaisen kanssa. Eveliina Hattula Naamatusten, niin se on helpompi. Silloin voi kysyä, jos ei heti ymmärrä kaikkea. En ole vielä 18-vuotta, joten en ole kauheasti joutunut hoitamaan mitään virallisia asioista. Nettiä käytän eniten sosiaalisissa suhteissa ja yleiseen surffailuun. Jasmin Heino Naamatusten, siihen voi luottaa paremmin. Käytän nettipankkia, mutta kävin konttorissa hoitamassa nostorajan nostamisen vaikka sen olisi voinut hoitaa siellä netissäkin. Netissä käytän facebookia ja luen iltalehteä. Noora Kulanurmi Riippuu asiasta kummalla tavalla hoitaisin. Pankkiasiat yms. hoidan netissä. Eveliina, Jasmin ja Noora Teemu Mieluummin naamatusten, mutta kyllä silti tulee netissä asioita hoidettua. Työnhaussa olen mennyt kasvotusten kysymään työpaikalta työtä, enkä lähettänyt sähköpostia. Yritykset saavat niin paljon postia, että ajattelin jäädä paremmin mieleen käymällä paikan päällä. Sainkin sen paikan sitten. Kelan ja pankin asioita hoidan netissä ja luokkakavereihin tulee pidettyä yhteyttä netin kautta. Puhelin on nykyään samalla netti, joten se kulkee aina mukana. Elli Mieluummin naamatusten, mutta aika paljon käytän nettiä. Asun syrjässä ja matkustaminen keskustaan on hankalaa, kun busseja menee harvoin. Jos olen keskustassa, niin sitten käyn paikan päällä hoitamassa asian. Minulla ei ole facebook-tunnusta, mutta pankkiasiat hoidan netissä. Katariina Anttila-Hokkanen Naamatusten. Pankki- ja veroasiat hoitaisin mieluummin naamatusten, mutta kyllä ne tulee internetissä hoidettua. Tuntuu, että netin käyttö on helpompaa, kuin mennä paikan päälle tekemään saman asian. Naamatusten hoitaminen on tehty niin vaikeaksi. Nettiä tulee käytettyä aika paljon, ihan elokuvalippujen varaamisesta lähtien. Katariina Anttila-Hokkanen 10 11

TIESITKÖ? MEILLÄ TAPAHTUU Tiesitkö, että Föliruakka jakaa joka viikko noin 260 kassia ruoka-apua tarvitseville. Tiesitkö, että n. 60 % VALO koulutuksen oppilaista työllistyy suoraan tai pääsee jatkoopintoihin! Tiesitkö, että vuosittain VALO koulutuksessa suoritetaan n. 30 osanäyttöä! Tiesitkö, että katulähetyksen vapaaehtoisten toteuttama lehtienlukupalvelu tavoittaa satoja näkövammaisia joka viikko. Tiesitkö, että Asema-projektissa tuettiin yli 60 ihmisen asumisen onnistumista Tiesitkö, VALO pajatoiminnoissa saadun tuen avulla useat ihmiset saavuttavat vuosittain paremman elämänhallinnan ja pääsevät irti päihteistä. Tiesitkö, että yhdistyksen toiminnot ovat auki myös kesäisin. Tiesitkö, että Toivontalon päiväkeskuksessa tarjotaan arkisin aamupala ja lounas. Päiväkeskuksessa on myös erilaista ryhmätoimintaa mm. ikäihmisille. Tiesitkö, RSKL on saanut valtion budjetista rahoitusta tukimus- ja kehittämistyöhön. Tiesitkö, että yhdistyksellä on viikoittain toimintaa myös lapsille ja nuorille. Alla otteita RSKL ry:stä vuonna 2013 julkaistuista lehtiotsikoista Tammikuu Eläkeläisten Nalle-käsityökerhon kokoontumiset joka viikko. Unelmista Totta -lasten liikuntaryhmä joka viikko. Kehittäjäverkosto-hanke käynnistyy. Nuorten esipaja Projekti24 I-ryhmä. Helmikuu Urastartti-messut Rauman jäähallissa. Winnovan lähihoitajaryhmien tutustumiset Työ- ja koulutusyksikköön ja Toivontalolle. Yhdistyksen toiminnan esittely kansanedustajille eduskunnassa. Nuorten esipaja Projekti24 II-ryhmä. Maaliskuu Pilke-ryhmän koulutus yhdessä Rauman kaupungin kotipalvelun kanssa. Henkilökunnan ea-kurssi. Maakuntajohtaja Pertti Rajala tutustui yhdistyksen toimintaan. Työ- ja elinkeinoministeri Lauri Ihalainen tutustui yhdistyksen toimintaan. Huhtikuu VALO koulutuksessa käynnistyy metallilinja. Työ- ja koulutusyksikön asiakkaiden vierailu Helsinkiin eduskuntatalolle. Osallisuus-koulutus. Lähde liikkeelle- aktivointiryhmä työttömille. Nuorten esipaja Projekti24 III-ryhmä. Toukokuu Asunnottomien jalkapallon turnaus Raumalla. Santtion tuvan väki tutustumassa Toivontalolla. Nuorten esipaja Projekti24 IV-ryhmä. Salon kaupungin edustajat tutustumassa yhdistykseen. Kesäkuu Satakunnan päihdefoorumi. Henkilökunnan virkistysretki Seitsemiseen. Lasten ja nuorten Kesäreppu-toimintaa. Mäntyharjun kunnan edustajat tutustumassa yhdistykseen. Valtakunnallisen kordinaatioryhmän tapaaminen Helsingissä. Heinäkuu VALO pajatoiminnoissa aloittaa metallipaja. Lasten ja nuorten Kesäreppu-toimintaa. Elokuu RAY:n edustajien tutustuminen yhdistyksen toimintaan. Syyskuu PAAVO-verkostokehittäjätapaaminen. Valtakunnallisen kordinaatioryhmän tapaaminen Helsingissä. Yli 60-vuotiaiden Pilke-ryhmä aloittaa Toivontalolla. Silakkamarkkinat Raumalla. Nuorten esipaja Projekti24 V-ryhmä. Lokakuu Valtakunnallisen Asunnottomien yö:n tapahtuma Toivontalolla. Kansanedustaja Anu Urpilaisen tapaaminen eduskunnassa. Marraskuu Lähde liikkeelle-aktivointiryhmä työttömille. Päihde- ja mielenterveyspäivät Helsingissä. Yhdistys kutsuttuna asiantuntijana eduskunnan sivistysja tiedejaostossa sekä tarkastusvaliokunnassa. Joulukuu Päiväkeskuksen joulujuhla ja puurojuhla. Föliruuan joulujako. 12 13

Joulun valo Hahmo kulki kevyesti ikkunan luo. Lumeen ei jäänyt jälkiä. Se kurkisti sisään. Hämärässä huoneessa paloi pöydällä kynttilä. Takkatuli oli hiipumassa. Punaiset kekäleet hehkuivat. Kohta pitäisi laittaa uuninpelti kiinni. Huoneessa vallitsi rauhallinen tunnelma. Kynttilän ääressä istui joku. Pöydällä oli avattu kirja jonka sivujen sanomaan lukija oli keskittynyt. Ikkunaruutu oli niin huurteessa että yksityiskohdat eivät erottuneet selvästi. Sitten hahmo siirtyi seuraavaan kortteliin ja asettui katselemaan sisälle valaistun talon olohuoneeseen. Ulos asti kuului laulu ja iloinen puheensorina. Siellä oli paljon ihmisiä. Eriikäisiä ihmisiä. Siellä oli juhlat. Sitten hahmo nousi kattojen yläpuolelle ja katseli kaupunkia. Se oli kaupungin suojelusenkeli. Rauha lepäsi kaiken yllä. Joulun rauha. Enkeli sai hetken huokaista. Sairaus, ahdistus, kiire, tylyys ja itsekkyys olivat saaneet hetken tauon nekin. Yhden hetken, pienen pienen hetken kaikki oli hyvin, juuri niin kuin kaikki unelmoivat. Taivalla loisti kirkas tähti. Se hohti valoa, joka kaupungin talojen yllä hajosi monen värisiksi valoiksi. Taivaalta tullut valo jakautui eri tavoin ihmisten elämään. Asian saattoi nähdä myös toisin päin. Ne nousivat taloista ja liittyivät taivaalla yhteen tähdeksi. Me kannamme palasen joulun valoa sisimmässämme. Se voi olla melkeinpä minkä sävyinen vain. Vasta yhteen tullessaan meidän valoistamme tulee oikea valo. Täysi. Ilo tarvitsee kaipausta, suru lohdutusta, onni menetyksen kirpeyden ollakseen se mikä on. Unelma rauhasta on ihmisen sisimpään kirjoitettu. Sen saavuttamiseksi on ponnisteltava joka päivä. Sekä jokaisen ihmisen että koko ihmiskunnan on kilvoiteltava että ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus laajenisivat kaikkien yhteiseksi jokapäiväiseksi oikeudeksi. Se pohjautuu rauhaan joka ilmestyi maailmaan Jeesuksen hahmossa. Hänellä oli tehtävä. Tuoda rakkaus maailmaan, osoittaa sitä, elää ja kuolla sen tähden. Ja luoda rauha Jumalan ja ihmisten välille. Sen hinta oli suuri. Elämä. Oma elämä. Hänen oma elämänsä. Nyt pohja on luotu. Sen varassa olemme. Koko ihmiskunta on. Minkä sävyistä joulun väriä sinä olet saanut kantaaksesi? Siihen on kätketty joulusi rauha. Tänä vuonna. Se antaa valoaan toisille ja tulee näkyvämmäksi tullessaan muiden luo. Hyvää ja rauhallista joulua. Olli Kaukonen pastori Rauman seurakunta Rauman Seudun Katulähetys ry Lyseokatu 7 Fax 822 5903 Toiminnanjohtaja Rantala Janne 044 068 4947 Toimisto 822 3876 Toimistotyöntekijä Jauhianen Anita 044 068 4927 Tukiasuminen ja päivätoiminta Projektipäällikkö Minna Wahlman, Asema, Päiväkeskus- ja tukiasumisyksikön vastaava, yhdistyksen jäsenyydet 044 068 4968 Vastaava ohjaaja Salo Raili 050 469 3168 Vast.ohjaaja Hämäläinen Aulikki, kunt. ryhmät 044 068 4986 Ohjaaja Korhonen Minna 044 068 4957 Ohjaaja Raita Teresa 044 068 4959 Ohjaaja Holmsten Johanna 044 068 4989 Päiväkeskusohjaaja Laukkanen Matti 050 362 4249 Päiväkeskusohjaaja Saonegin Marja-Liisa 044 068 4926 Ohjaaja-emäntä Vainila Anitta 044 068 4931 Työ- ja koulutusyksikkö, Isokatu 21 VALO-pajatoiminnot Projektipäällikkö Maakorpi Heikki, VeTo, Työ- ja koulutusyksikön vastaava 044 068 4987 Projektipäällikkö Mattila Tommi 044 068 4958 Ohjaaja Helisevä-Välimaa Päivi 044 068 4985 Ohjaaja Salminen Anne 044 068 4956 Ohjaaja Koponen Heidi 044 068 4990 Ohjaaja Ylen Rebekka 044 068 4936 Etsivä nuorisotyöntekijä Marko Juutilainen 044 068 4995 Toimistotyöntekijä Särkelä Satu 044 068 4932 Ohjaaja Salo Timo 044 068 4954 Projekti-24 Erityistyöntekijä Saviaro Heidi 044 068 4938 VALO-projekti, Köydenpunojanvahe 4 Projektipäällikkö Junnila Elina 044 068 4961 Kouluttaja Aalto Tomi 044 068 4964 Kouluttaja Kares Maija 044 068 4952 Kouluttaja Silander Esa 044 068 4991 Projektiassistentti Aittomäki Sini 044 068 4962 Erityistyöntekijä Marja Kortell 044 393 3181 VeTo-projekti Projektiassistentti Rintamaa Kristiina 044 068 4988 Unelmista Totta-projekti Ohjaaja Holmsten Johanna 044 068 4989 Ohjaaja Moilanen Jenni 044 068 4960 Talonmies Vuorinen Vesa 044 068 4967 Rauman srk, diakoniatyöntekijät(ajanvaraus) 044 769 1261 Sähköpostiosoitteet ovat kaikilla työntekijöillä seuraavasti: etunimi@sukunimi@rskl.fi 14 15

16 Kiitos kaikille työssämme auttaneita ja toimintaamme tukeneita!