Tapausselvitys ON KAlUn rakentamisen vaikutuksista pinnalliseen pohjaveteen ja kasvillisuuteen Olkiluodon eteläosassa

Työraportti 2004-23 Tapausselvitys ON KAlUn rakentamisen vaikutuksista pinnalliseen pohjaveteen ja kasvillisuuteen Olkiluodon eteläosassa Katriina Keskitalo Kesäkuu 2004 POSIVA OY FIN-27160 OLKILUOTO, FINLAND Tel +358-2-8372 31 Fax +358-2-8372 3709

Posivan työraportti 10~ -rq..u s. se c u\ ~-.s ONKALOn rakentamisen vaikutuksista pinnalliseen pohjaveteen ja kasvillisuuteen Olkiluodon eteläosassa Saate-ja hyväksymiskirje Tekijä: pvm: :(Jt. L(,IJlf,?6-k ;L/;?' dtt?/?~..., Katriina Keskitalo Posiva Oy (raportin kirjoittamisen aikana) - JPPJnt'V~I!!'.J'k..t~~.n.:?t'- ~tl/r ;:_e.--uj'/.?&efl'a.4/k _ t:jn4h~al/i' d2:j.;ha ~~)/) J2?,cf:t13 c:p4ald/dfc. /~1-.«d./;tfiL/;/t?J,4...tf~~; ;:u~&/p!;rb--/ J/ plf~ /./ii:yc/&?/?/?1!" ~ ~/h/;:p)/-"7 Tarkastaja: ~ 2 pvm: ~~ lt.. tft; Ari Ikonen Posiva Oy /~l. Hyväksyjä: pvm: 9a/tl'h ~ a/~a.,p~tfbut?/ _?ad'd::rk/~t:i>~./* - ~k//ä"_ /)J/1/ #~/K/ ~/~ - JP-~r;,6c/ /~~/PA~dt:7S - S' 7VK / k-l Sj~$J~,.., - v-rr / L. Ku<;~)r-J~.r"l - ft~lla / L. ~ -,.k/1!!/"h /!)/,.J V 11 t::l y 1 77'}/VJ 1 Vk -/ L '1 c:l rrh 1-1- mu?b,tt2h?o.my/.4~.-h?/'-" ff~v)/,1?

Työraportti 2004-23 Tapausselvitys ONKAlOn rakentamisen vaikutuksista pinnalliseen pohjaveteen ja kasvillisuuteen Olkiluodon eteläosassa Katriina Keskitalo Kesäkuu 2004

Työraportti 2004-23 Tapausselvitys ONKAlOn rakentamisen vaikutuksista pinnalliseen pohjaveteen ja kasvillisuuteen Olkiluodon eteläosassa Katriina Keskitalo Posiva Oy Kesäkuu 2004 Karttaoikeudet: Maanmittaushallitus lupa nro 41 /MYY/04 Pesivan työraporteissa käsitellään käynnissä olevaa tai keskeneräistä työtä. Esitetyt tulokset ovat alustavia.

Tapausselvitys ONKALOn rakentamisen vaikutuksista pinnalliseen pohjaveteen ja kasvillisuuteen Olkiluodon eteläosassa Olkiluodon saaren alueelle rakennetaan maanalainen karakterisointi- ja tutkimustila, ONKALO. Kalliotilojen louhinnan yhteydessä joudutaan poistamaan tiloihin virtaavaa pohjavettä pumppauksin, jonka seurauksena ympäröivän alueen pohjaveden pinta laskee. Muutokset eivät ole tasaisia vaan seuraavat lähinnä tiloja Ieikkaavia vettä hyvin johtavia kalliorakenteita. Kallioperän pohjaveden pinnan lasku saattaa laskea pohjaveden pintaa myös yläpuolisessa maaperässä. Tällä saattaa olla vaikutuksia alueen kasvillisuuteen. Tätä mahdollista maaperän pohjaveden pinnan alenemaa ja sen vaikutusta kasvillisuuteen tutkittiin kahden uuden koekuopan ja aiempien tutkimustietojen perusteella. Pääpaino oli maaperän vedenjohtavuusmäärityksissä ja pintakallion rakoilun selvittämisessä. Kasvillisuuden pohjaveden tarvetta ja riippuvuutta tarkasteltiin Liiklanperän vanhan metsän alueella. Tutkimukset osoittivat maaperän olevan hienoainesmoreenia, joka on huonosti vettä johtavaa. Lisäksi tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella Olkiluodon saaren eteläosan pintakallio on pääosin ehjää ja vain hieman rapautunutta. Huonojen vedenjohtamisominaisuuksien perusteella ONKALOn mahdolliset vaikutukset alueen vanhan metsän vesitaseeseen tulevat olemaan pienet. Pintakallion tutkimuksia olisi kuitenkin syytä täydentää. Avainsanat: ONKALO, pohjavesi, vedenjohtavuus, kasvillisuustyypit, Olkiluoto, Liiklanperä.

Case study on the effects of the construction of ONKALO on near-surface groundwater and vegetation at the southern parts of Olkiluoto Island ABSTRACT An underground rock characterization facility, ONKALO, will be constructed at Olkiluoto Island. When the facility is open, pumping of leaking groundwater lowers the groundwater table in the vicinity of it. Changes of groundwater table will follow the major fracture zones in bedrock. Lowering of the groundwater table in bedrock can also lower the groundwater table in overburden, possibly causing changes in vegetation. This possible change of groundwater table in overburden was studied based on the information from two new test pits. Also older research results on overburden, bedrock and hydrology were used. The aim of the study is to discuss the hydraulic conductivity of the overburden and study the fracture zones of the surface bedrock. The potential effect of lowered groundwater table on vegetation at the Liiklanperä old forest area at the southern part of the island is also discussed. The overburden is usually till and very rich in fines. The till has very low hydraulic conductivity. The present studies have proved that the surface bedrock is mainly not fractured and only slightly weathered. It is concluded that the lowering of groundwater caused by excavating the underground facility, ONKALO, willlikely not have any significant affect on the vegetation at the Liiklanperä area. Further studies of the surface bedrock are recommended. Keywords: ONKALO, groundwater, hydraulic conductivity, vegetation types, Olkiluoto, Liiklanperä

1 TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO... 2 2 TUTKIMUSAINEISTO... 3 2.1 KALLIOPERÄN TUTKIMUKSET......... 3 2.2 MAAPERÄN TUTKIMUKSET... 4 2.3 POHJA- JAPINTAVESITIEDOT... 8 2.4 YMPÄRISTÖTUTKIMUKSET... 10 3 LIIKLANPERÄN ALUE OSANA NATURA 2000 -VERKOSTOA... 11 3.1 LUONNONMETSÄT........ 12 3.2 MAANKOHOAMISRANNIKON PRIMÄÄRISUKKESSIOV AIHEEN LUONNONTILAISET METSÄT... 12 3.3 MERENRANTANIITYT... 12 3.4 LEHDOT... 12 3.5 KIVIKKORANNAT........ 13 3.6 KASVIPEITTEISETMERENRANTAKALLIOT... 13 4 LIIKLANPERÄN ALUEEN KASVILLISUUS JA POHJA VESI... 14 5 JOHTOPÄÄTÖKSET... 18 6 LÄHTEET... 20 LIITE 1: Pohjaveden pinnan mittaustiedot havaintoputkella PP2... 22 LIITE 2: Pohjaveden pinnan mittaustulokset havaintoputkilla PVP4Aja B... 24 LIITE 3: Mittapadon 4 tulokset keväältä 2003... 25 LIITE 4: Kasvillisuustyypit Natura-alueella ja sen läheisyydessä... 26 LIITE 5: Slug-testien tulokset putkista PVP4A ja PP2... 27

2 1 JOHDANTO Eduskunnan toukokuussa 2001 vahvistaman periaatepäätöksen mukaan Suomessa syntyvä käytetty ydinpolttoaine tullaan todennäköisesti sijoittamaan Eurajoen Olkiluodon kallioperään. Kallioperän ominaisuuksien selvittämistä varten Olkiluotoon louhitaan maanalainen karakterisointi- ja tutkimustila, ONKALO. Kun loppusijoitus käynnistyy alkaen vuonna 2020, käytetyt polttoaineniput kapseloidaan kuparikapseleihin ja eristetään bentoniitilla loppusijoitustunneliin. Kallioperä eristää radioaktiivisen aineen ympäröivästä luonnosta. Se suojaa jätettä ulkoisilta vaikutuksilta, luo mekaanisesti ja kemiallisesti vakaat olot loppusijoitustilaan sekä rajoittaa loppusijoituskapselien kanssa kosketuksiin pääsevän veden määrää. Suurten kalliotilojen louhiminen aiheuttaa pohjaveden pinnan laskua kallioperässä. Tämä lasku etenee tunnelitilojen ulkopuolella lähinnä tiloja Ieikkaavia hyvin vettä johtavia rakenteita pitkin. Pinnan aleneminen on suurinta tilojen välittömässä läheisyydessä. Ahokkaan ja Sallasmaan (1998) laskennallisen mallin mukaan suurimmaksi ONKALOn aiheuttamaksi alenemaksi Olkiluodon alueella saatiin yli 60 metrin pinnan lasku. Saman mallin mukaan pohjaveden pinnankorkeuden aleneminen ulottuisi aina kilometrin päähän kalliotiloista. Malli ei kuitenkaan vastaa nykytilannetta, sillä siinä ei ole huomioitu nykyisiä ONKALOn seinien tiivistystavoitteita. Lisäksi ONKALOn rakennuspaikkaa on siirretty noin 500 metriä etelään. Hydraulista häiriötä käsitellään tarkemmin Vienon ym. (2003) raportissa. Kalliopohjaveden pinnan lasku voi vaikuttaa myös maaperässä olevaan pohjaveteen ja sitä kautta alueen kasvillisuuteen. Olkiluodon saarella on Rauman saariston Natura 2000 -alueeseen (FI0200073) kuuluva Liiklanperän vanha metsä, jonka pintahydrologiaan ONKALOn rakentaminen saattaa vaikuttaa. Tässä raportissa tarkastellaan ONKALOn tulevan sisäänmenoaukon ja Natura-alueen välisen maaston maaperän vedenjohtavuusominaisuuksia. Tulosten perusteella pyritään selvittämään ONKALOn mahdollisia vaikutuksia Liiklanperän alueen kasvillisuuteen.

3 2 TUTKIMUSAINEISTO 2.1 Kallioperän tutkimukset Olkiluodon saarella on tutkittu runsaasti kallioperää ja sen rakoilua mm. vedenjohtamisominaisuuksien määrittämiseksi. Kesään 2003 mennessä alueelle on kairattu 23 kairanreikää ja kesän aikana tullee vielä valmistumaan viisi uutta kairausta. Lisäksi on tehty tutkimuskaivantoja. Kallioperän pintaosia on tutkittu myös porakairauksin (PP1-PP35). Saaren kallioperä on suurimmaksi osaksi kiillegneissiä ja tonaliittista gneissiä. Lisäksi esiintyy tonaliittia ja pegmatiittia. Saarella on myös näkyvissä nuorempi diabaasijuoni. Kiinteä kiteinen kivimassa on sinänsä käytännössä vesitiivis, joten kallioperässä olevan pohjaveden määrä riippuu kallion rikkonaisuudesta. Veden esiintymisen kannalta on olennaista sekä rakojen määrä että niiden koko ja avoimuus (Niini ja Niini 1995). Porakairauspisteistä (POKA-pisteet, PP1-PP30) saatujen tulosten mukaan pintakalliossa on keskimäärin 5-10 rakoa metrillä. Kallio on kuitenkin suurimmaksi osaksi rapautumatonta. Voimalaitokselle johtavan tien läheisyydessä ja sen eteläpuolella olevilla porakairauspisteillä pintakalliossa on paikoin myös hieman enemmän rapautuneita kerroksia. (Suomen Malmi Oy 1989). Suurin osa kairauksista on tehty saaren keskiosassa (kuva 1). Kairanrei'istä on tutkittu muun muassa vedenjohtavuutta ja kalliopohjaveden kemiallisia ominaisuuksia eri korkeuksilla tulppauskokeiden avulla. Tutkimusten perusteella ONKALOn sisäänmenoaukko on sijoitettu kairareiän KR8 läheisyyteen, josta on vain noin 250 metriä vanhan metsän alueen reunalle. Olkiluodon alueella on kallioperän rakenteita ja heikkousvyöhykkeitä kartoitettu tarkasti. ONKALOn rakentamisen kannalta tärkeimpiä rakenteita ovat suuret ruhjeet ja heikkousvyöhykkeet, joita ei välttämättä pystytä täysin tiivistämään pohjaveden virtauksen pysäyttämiseksi. Kairausten, virtausmittausten sekä tutkimuskaivantojen perusteella Olkiluodon alueelta on löydetty uusimpaan kalliomalliin 94 rikkonaisuusrakennetta (tunnus R) ja 68 hydraulisesti tärkeää rakennetta (tunnus H). Osa löydetyistä rakenteista kuuluu molempiin luokkiin (tunnus RH). Yhteensä kalliomallissa on 140 rakennetta. (Vaittinen ym. 2003).

4 (.n t:;l 3 m ~ 3 m ~ 3 m OLKILUODON TUTKIMUSALUE Kalranrelklen sljalnnlt (KR1 KR28) KKJ1 (Projektio: Gauss-Kruger) 25.8.2003 Saanlo & Rlokkola Oy/KF SELITYKSET: KR1 ~ KR2.. Kairanreikä ja sen maanplntaprojektlo A Kairanreilln alustava sijainti ' KR14 ---- Kuva 1. Olkiluodon alueen kairareikien KRJ-KR23 sijainti. Löydetyistä rakenteista rakovyöhyke RH19A ja sekä ruhjevyöhykkeet RH19B, RH20A ja B sekä RH21 saattavat yltää vanhan metsän alueelle asti (kuva 2). Kaikkien edellä mainittujen rakenteiden kaarlesuunta on etelään tai kaakkoon. Pohjavesivaikutuksen kannalta suurimmat vedenjohtavuudet on mitattu rakenteiden RH20A ja B kohdalla. Myös rakenteet RH19A ja B ovat hyvin vettä johtavia mutta niiden jatkuvuutta ei ole voitu osoittaa. Ruhjevyöhyke RH21 on laaja-alaisin mutta sijaitsee yli 500 metrin syvyydessä. Luolasta tulee sijaitsemaan tätä ylempänä. Mainituista rakenteista vain RH19A on alle sadan metrin syvyydellä. (Vaittinen ym. 2003). 2.2 Maaperätutkimukset Olkiluodon alueella on ennen kesää 2003 tehty 11 koekuoppaa, joiden avulla on havainnoitu alueen maaperän raekoostumusta ja paksuutta (Hagros 1999, Lintinen ym. 2003). Tätä tutkimusta varten kaivettiin kaksi uutta koekuoppaa, KK12 ja KK13, voimalaitokselle johtavan tien ja vanhan metsän väliin. Kaikki Olkiluodon alueella tehdyt koekuopat on esitetty kuvassa 3. Molemmista uusista kuopista otettiin näytteet metrin syvyysvälein. Näytteistä tutkittiin raekoostumus, vesi- ja humuspitoisuus sekä vedenläpäisevyys. Lisäksi näytteistä tehtiin seuraavat kemialliset analyysit: Ca, Mg, Na, Fe, Sr, U, Al, K, Cs, Cl, F, N0 3, S0 4. Näytteet analysoitiin Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa. (Lintinen & Kahelin 2003).

~ Vl ~ OLKILUOTO Structuretypes Di'lldlyob&erwd Fracturezone [J Cruohad """" Hydraulicfeature l.jthology D Alrphllolta Olabase D t.aigrtwtllc mlca gnolsa Granlepegllllllili> D Graygneise 0 Nosa...,... Q 1 -- 1 0 250m, 'US epx!rc iji!! Kuva 2. Kuva kalliomallista (V aittinen ym. 2003). Kuvassa länsi vasemmalla ja itä oikealla.

6 Locatlon of the test pits (KK1 KK13) Coordlnoto Syotom: Flnnflh CoonUnate System, zone 1 (Projoctlon: Gau11-Krugor) 11.1.2003 S-lo&Rltklola()yft<F LEGEND: KK1 0 Test p~ Kuva 3. Olkiluodon alueen koekuoppien KKJ-KK13 sijainti. Koekuoppa KK12 kaivettiin lähelle Liiklansuon lasku-uomaa, joka laskee Natura-alueen halki mereen. Kuopan kohdalla kallionpinta saavutettiin 2, 1 syvyydellä. Silmämääräisesti arvioituna ylimmät 0,8 metriä oli soraa ja loput 1,3 metriä hienoainesmoreenia (kuva 4). Kuoppaan tuli pohjavettä runsaasti kallion raoista pulppuamalla sekä jonkin verran soran ja moreenikerroksen välistä. Koekuoppa KK13 (kuva 5) sijaitsee noin 60 metriä itään kuopasta KK12. Kuopan kokonaissyvyydeksi saatiin noin 4, 7 metriä. Kallionpintaa ei saavutettu, koska kaivurilla ei päästy syvemmälle. Tälläkin kohtaa moreenia peitti sorakerros, jonka paksuus oli 0,4 metriä. Moreenin ylin metri oli hiekkapitoisempaa kuin vastaavalla syvyydellä oleva moreeni kuopalla KK12. Silmämääräisesti arvioituna moreenin sisältämä aines oli koko kerroksessa hieman karkeampaa kuin koekuopassa KK12. Kuoppaan KK13 ei tullut merkittävästi pohjavettä. Pientä suotautumista tapahtui sorakerroksesta sekä moreenissa olleista hiekkaisemmista kohdista. Koekuoppien KK12 ja KK13 raekoostumus oli hyvin samanlainen. Molemmissa on humuskerroksen alla vaihtelevan paksuinen kerros hiekkamoreenia, jonka alla on tiivis hienoainesmoreeni. Hiekkamoreeni on todennäköisesti huuhtoutunutta hienoainesmoreenia. Hienoainesmoreeni on hyvin hienoainespitoista. Koekuopalla KK12 saviaineksen osuus on notn 11 prosenttia ja kuopalla KK 13 seitsemän prosenttia. (Lintinen & Kahelin 2003).

7 Kuva 4. Koekuoppa KK12 (Kuva: Katriina Keskitalo, 2003). Kuva 5. Koekuoppa KK13 (Kuva: Katriina Keskitalo, 2003).

8 1 Aikaisempien koekuoppien tulokset ovat raekoostumusten osalta olleet hyvin samanlaisia. Lähes koko Olkiluodon saarta peittää moreenikerros kalliopaljastumia lukuun ottamatta. Koekuoppien perusteella moreeni on suurimmaksi osaksi hyvin hienoainespitoista. Saviaineksen ( raekoko < 0,002 mm) osuus on usein yli 10 prosenttia. Paikoin hienoainesmoreenia peittää huuhtoutunut hiekkaisempi moreeni. Myös lajittuneiden ja eloperäisten kerrostumien alla on usein moreenia. (Hagros 1999, Lintinen ym. 2003). Natura-alueella maa-aineksen paksuus noudattelee väljästi kallion topografiaa. Paksuimmat kerrostumat ovat kallion painanteissa ja rannan läheisyydessä. Maaperän paksuus on suurimmalla osalla Liiklanperän suojelualuetta alle kaksi metriä. Runsaammin maata on vain Liiklanperän lahden pohjukassa sekä porakairauspisteen PP 17 kohdalla, jossa irtomaapeitteen paksuus on 12 metriä. (Hagroos 1999, Posiva Oy 2003). 2.3 Pohja- ja pintavesitiedot Kalliopohjaveden pintaa on alueella tutkittu porakairauspisteillä, eritasopietsometreillä sekä maaperän pohjavettä pohjavesiputkilla. Nykyisellä Natura-alueella on pohjaveden havainnointia varten yksi eritasopietsometri (EP3), josta ei kuitenkaan ole rikkoutumisen vuoksi suoritettu jatkuvia mittauksia asennuksen jälkeen. Voimalaitokselle johtavan tien ja Natura-alueen välissä on yksi porakairauspiste (PP2) ja siiviläputkipari (PVP4A ja B), joista pohjavedenpinta mitataan kerran kuussa. Lisäksi siiviläputkista otetaan näyte keväisin ja syksyisin geokemiallisten ominaisuuksien määritystä varten. Havaintopisteet on esitetty kuvassa 5. Pintaveden virtausta seurataan Liiklansuon lasku-uomassa olevalla mittapadolla joka toinen viikko suoritettavilla manuaalisilla mittauksilla. Eritasopietsometri EP3 on asennettu kesällä 1989. Se on porattu noin 100 metrin syvyyteen kallioon. Eritasopietsometrissä on kolme eri tasoille ulottuvaa mittausputkea, joista voidaan tarvittaessa mitata pohjaveden korkeus tietyllä välillä. Mittaputket sijaitsevat salaojituskerroksessa. Eri mittaustasot on erotettu toisistaan injektointilaastilla, joka estää pystyvirtaukset putkessa. (Vuento ja Liedes 1989). Porakairauspiste PP2 on kairattu kallioon 23,80 metrin syvyyteen. Pisteestä on seurattu pohjavettä pisimpään. Tarkkailu alkoi vuoden 1995 alussa. Tarkkailujakson aikana pohjaveden pinta on putkella vaihdellut yhteensä 1,71 metriä (liite 1). Porakairauspisteiden vedenjohtavuuksia mitattiin slug-testeillä kesällä 2002 (Hellä ym. 2004). Pohjavesiputket PVP4A ja B asennettiin syyskuussa 2001. Putket sijaitsevat vierekkäin. A-putken siiviläosuus alkaa kallion pinnasta ja on ulottuu kaksi metriä kalliopinnan yläpuolelle. B-putken siiviläosuus alkaa A-putken siiviläosuuden yläreunasta. Myös B-putken siivilä on kaksi metriä pitkä. Kahden eri syvyydellä olevan siivilän avulla saadaan selville eri kerrosten vedenjohtavuusominaisuuksia. A-putkea asennettaessa otettiin näytteitä rakeisuusmääritystä varten syvyyksiltä 0-1, 2-3, ja 7-8 metriä. (Lehto 2001).

9 Alueen maaperän vedenjohtavuutta tutkittiin kesällä 2002 slug-testeillä (Hellä ja Heikkinen 2003). Slug-testissä putkeen lasketaan putki, josta on kaksoistulpalla erotettu mittausväli. Laitteistoon kuuluu kaksi paineanturia, joista toista käytetään mäntänä alitai ylipaineen saamiseksi mittausväliin. Tulokset analysoidaan tietokoneella. (Heikkinen 2003). Pohjavesiputkissa PVP4A ja B pohjaveden pinta on vaihdellut vastaavasti 0, 76 ja 1,12 metriä (liite 2). Sekä pohjavesiputken PVP4 että porakairauspisteen PP2 tuloksista on havaittavissa hyvin kuiva kesä ja syksy 2002. Vasta huhti-toukokuussa 2003 lumien ja roudan sulaessa pohjaveden pinta nousi. Tyypillinen syksyn maksimi jäi väliin, ja vielä kesäkuussakin porakairauspisteen PP2 pohjaveden pinta oli keskiarvoa alempana. -.. suunniteltu sisäänmenoaukko OLKILUOTO Natura-aluella ja sen läheisyydessä olevat tutkimuspisteet KKJ1 (Projektio: Gauss-Kruger) 21.5.2003 Saanlo & RiekkoJa Oy/KF SELITYKSET: pr Pokapiste PP (pohjavedenpinnan havaintoputki) 18 0 Pokapiste El'3? Eritasopietsometri PVP4 o Siiviläputki L1 <4? VSP-Iähetysreikä Kuva 6. Natura-alue ja sen läheisyydessä sijaitsevat tutkimuspiste et.

10 Pohjaveden pinta myötäilee väljästi maanpinnan topografiaa. Olkiluodossa pohjavesi on moreenipeitteisillä alueilla noin 1-2 metrin syvyydellä. Rannassa pohjaveden pinta yhtyy merivedenpintaan. Kalliopaljastumilla pohjaveden pinta on jonkin verran syvemmällä. (Hagros 1999, Posiva Oy 2003). Mittapadot asennettiin Olkiluodon alueen tutkimusojiin keväällä 2003. Mittaukset aloitettiin maaliskuussa (liite 3). Liiklansuon lasku-uoman virtaama oli viimeisimmässä mittauksessa 1.8.03 5,04 1/min ja sitä ennen 25.7.03 täysin kuiva. Keskimäärin kevään 2003 aikana ojan virtaama on ollut 133 1/min. Maksimitulos on toukokuun loppupuolelta, jolloin virtaama ojassa oli 624 1/min. Pintaveden virtaavat Olkiluodon saarelta mereen. Päävedenjakaja kulkee saaren halki suunnilleen itä-länsisuuntaisesti (Posiva 2003). 2.4 Ympäristötutkimukset Olkiluodon alueella on tehty kattava kasvillisuuden kartoitus kesällä 2002. Se on peruskartoituksen lisäksi alkutilanne alkavalle monitorointiohjelmalle, jolla seurataan metsä- ja suoekasysteemejä loppusijoitustilan läheisyydessä (Miettinen ja Haapanen 2002). Kartoituksen tuloksia on esitelty tarkemmin kappaleessa 4 sekä suojelualueen ja lähistön kasvillisuustyyppiruudut liitteessä 4. Eläimistöä koskeva uusin selvitys valmistui vuonna 2003 (Ikonen ym. 2003). Sen perusteella Olkiluoto edustaa tavallista lounaissuomalaista rannikkoaluetta. Alueelta ei löytynyt uhanalaisia nisäkäslajeja ja vain muutaman lintulajin suojeluarvo on suuri. Merialueiden eliöstöön vaikuttavat sekä Pohjanlahden yleinen tilanne että alueen jokien tuoma kuormitus. Lisäksi ydinvoimalaitoksen lauhdevedet vaikuttavat lähivesien tilaan.

.---------------------------------------- - - --- 11 3 LIIKLANPERÄN ALUE OSANA NATURA 2000 -VERKOSTOA Rauman saariston Natura 2000 -alue (FI0200073) sijaitsee Rauman ja Eurajoen kuntien alueella. Se on sisällytetty Natura -verkostoon luontodirektiivin perusteella. Olkiluodon saarella sijaitsevan Natura 2000-verkostoon sisältyvän Liiklanperän metsäalueen laajuus on noin 55 hehtaaria (kuva 7). Se kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan (asetus 1115/1993) ja on suojeltu Metsähallituksen omistamana luonnonsuojelualueena. Liiklanperän alueella esiintyy kuutta eri luontotyyppiä (liite 4): luonnonmetsät maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheen luonnontilaiset metsät merenrantaniityt lehdot kivikkorannat kasvipeitteiset merenrantakalliot Kuva 7. Suojelukohteiden sijainti Olkiluodon ympäristössä. Katkoviiva on Olkiluodon voimalaitoksen kaukosuojavyöhykkeen raja, yhtenäinen musta viiva suojelualueen raja. (TVO 1999)

12 3.1 Luonnonmetsät Vanhat luonnonmetsät ovat tyypillisesti kliimaksi- tai myöhäissukkessiovaiheessa olevia metsiä, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Luonnonmetsät ovat usein monien uhanalaisten lajien elinympäristöjä. (Airaksinen ja Karttunen 1998). Olkiluodon Liiklanperän vanhassa metsässä on runsaasti sekä kuusi- että koivuvaltaisia alueita. 3.2 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheen luonnontilaiset metsät Maankohoamisrannikoilla tarkoitetaan lehti-, havu- tai sekapuustoisia pensaikkoja tai metsiä. Ne ovat usein sukkession eri vaiheissa rantaniityistä kliimaksivaiheen metsiin. Kasvillisuuteen vaikuttaa voimakkaasti rannan maa-aines. Kehitys on erilaista sora-, hiekka ja savi-liejurannoilla. (Airaksinen ja Karttunen 1998). Liiklanperän suojelualueelia ja sen ympäristössä tätä luontotyyppiä edustavat rantavyöhykkeellä esiintyvät rantapensastot. 3.3 Merenrantaniityt Merenrantaniityt ovat alueita, joissa kasvillisuus pysyy matalana joko jään tai laidunnuksen vaikutuksesta. Niiden kasvillisuus on yleensä rannansuuntaisesti vyöhykkeistä. Suolaisuutta sietävä lajista on lähempänä rantaa. Luontotyypin kasvillisuus on yleensä matalaa ja laajaa, lajista monipuolista ja järviruokaa ja pensaita on vähän. (Airaksinen ja Karttunen 1998). Tarkasteltavalla alueella tätä luontotyyppiä esiintyy vain paikoitellen Liiklanperän ja vanhan metsän välisellä rantavyöhykkeellä. 3.4 Lehdot Lehtoja esiintyy ravinteikkailla multamailla, joissa maa-aines on hienojakaista ja veden saatavuus hyvä. Niille on tyypillistä kasvillisuuden kerroksellisuus: pohjakerros on aukkoinen, vain osittain sammalten peitossa, ruohot ja heinät vallitsevat kenttäkerroksessa ja pensas- ja puustokerros ovat runsaslajisia. (Airaksinenja Karttunen 1998). Olkiluodon Suojelualueella tätä luontotyyppiä esiintyy Liiklanperän pohjukan kosteimmissa paikoissa.

13 3.5 Kivikkorannat Kivikkorantoja ovat soraiset, somerikkoiset sekä osittain kivikkoiset rannat. Niille on tyypillistä monivuotinen kasvillisuus, jonka lajeja ovat muun muassa merikaali ja suolaarho. Kasvillissuteen vaikuttaa se miten alttiina tuulella ja aalloille se on. Tyrskyille alttiina olevilla rannoilla kasvillisuus on usein laikuittaista mutta suojaisilla rannoilla on usein kapea rantaniittyvyöhyke rannan yläosassa. (Airaksinenja Karttunen 1998). Liiklanperän alueen rantavyöhykkeellä esiintyy paikoitellen tätä luontotyyppiä. 3.6 Kasvipeitteiset merenrantakalliot Merenrantakallioiden kasvillisuus on hyvin vaihtelevaa. Sen ominaispiirteisiin vaikuttaa sijainti meren suhteen, geologia, geomorfologia, luonnonmaantieteellinen sijainti ja ihmistoiminta. Luontotyypin kasvillisuus on usein vyöhykkeistä alkaen lähinnä merta olevien kallion rakojen ja hyllyjen kasviyhdyskunnista ja jatkuu niittyinä ylempien kallioiden rinteillä, joissa kasaantuneen maa-aineksen paksuus on suurempi. (Airaksinen ja Karttunen 1998). Osa Liiklanperän vanhan metsän eteläpuolen rantavyöhykkeistä edustaa tätä luontotyyppiä.

14 4 LIIKLANPERÄN ALUEEN KASVILLISUUS JA POHJAVESI Kasvit eivät suoraan hyödynnä pohjavesialtaassa tai akviferissä olevaa vettä, koska niiden juuret eivät selviydy vedessä lioten. Kasvien käyttämä vesi on joko vajevettä tai kapillaarivettä. Kasvit ottavat vettä siltä syvyydeltä, jolla niiden juurista on. Suomessa menestyvien kasvien juuret ovat korkeintaan 2-3 metrin syvyydellä, ja tätä syvemmällä oleva pohjavesi on kasvien käytössä vain kapillaarivetenä. Kasveille tärkein vedenlähde on sade. Pohjavedenpinnan taso vaikuttaa kuitenkin sateena tulevan veden määrään maaperässä ja siten myös välillisesti kasvillisuuteen. Pienet pysyvät pohjavedenpinnan tason muutokset eivät yleensä aiheuta muutoksia kasvillisuudessa. Kuitenkin suuret, yli puolen metrin, pysyvät muutokset pohjavedenpinnan tasoon aiheuttavat kasvillisuusmuutoksia muutaman vuoden sisällä. Liiklanperän alueen vanhasta metsästä suurin osa on mustikkatyypin metsää, jossa vallitsevana puulajina on kuusi (liite 4: ruudut 366, 388; kuva 8). Alueella kasvaa myös suuria koivuja ja sieltä löytyy pieniä ruohoisempia alueita. Koska alue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan, on siellä runsaasti kaatuneita puita, joiden jättämissä aukoissa kasvaa kuusentaimia. Mustikkatyypin metsä kasvaa tuoreilla kankailla. Valtalajin kuusen juurista on lähellä maanpintaa, siksi se viihtyy usein juuri hieman kosteilla kasvupaikoilla. Maalajina tuoreilla kankailla on usein keskiravinteinen moreeni tai hieta, mikä vastaa hyvin Olkiluodon maaperästä saatuja tietoja. Kenttäkerros on hyvin paksu ja yhtenäinen. Liiklanperän alueella on myös pieni rehevämmän käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas (liite 4: ruutu 390). (Miettinen ja Haapanen 2002). Natura-alueen luoteiskulmassa on varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa lehtimetsää (liite 4: ruudut 408 ja 373). Lisäksi rantavyöhykkeessä ja Liiklanperän pohjukassa Liiklansuon laskuojan kohdalla ruuduissa 397, 409 sekä ruudussa 415 (liite 4) on kastealle!ehdolle tyypillisiä kasveja; hiirenporrassaniaisia ja isoalvejuurta (kuva 9). Lähellä rantaa kaikkein ravinteikkaimmilla paikoilla kasvaa käenkaali-mesiangervotyypin suursaniaislehtoja (liite 4: ruudut 378, 382, 384, 386 ja 389). (Miettinen ja Haapanen 2002). Nämä lähes luonnontilaiset lehdot ovat metsälain 10 mukaan arvokkaita elinympäristöjä. Tämä tulee huomioida, kun alueella tehdään esimerkiksi metsähoidollisia toimenpiteitä. Alueiden vesitasetta ei myöskään saisi muuttaa ojittamalla. ONKALOn rakentamisen myötä mahdollisesti kuivuva Liiklansuon lasku-uoma tuo tällä hetkellä näille reheville lehdoille (liite 4: ruutuihin 3 97 ja 406) vettä keskimäärin 13 3 1/min. Virtaama on kuitenkin hyvin pieni varsinkin sateettomina aikoina. Suurimmaksi osaksi lehtojen vesi tulee pintavaluntana, kun sadevedet virtaavat maaston notkelmakohtiin. Suokasvillisuutta on alueen lounaisosassa ruudussa 383 (liite 4), jossa kasvaa järviruokaa (kuva 10) (Miettinen ja Haapanen 2002). Kasvillisuustyyppi on avoin rantaluhta. Luhdille tyypillistä on tulvavaikutteisuus. Kuten Liiklanperälläkin, ne kasvavat usein metsän ja rannan välisellä vaihettumisvyöhykkeellä. Maaperä on alueella usein ravinteikasta. Alue on noussut hieman merenpinnantason yläpuolelle vain noin 200 vuotta sitten (Hagros 1999). Sen kasvillisuus sietää hyvin merivettä eikä pohjaveden mahdollinen alenema tule vaikuttamaan siihen.

15 Miettisen ja Haapasen (2002) tekemän kasvillisuusselvityksen mukaan alueen kallioilla kasvaa mäntyjä (liite 4: ruudut 368, 370, 371, 374-377) sekä poronjäkälää (ruudut 402-406). Ne ovat tottunet kuiviin ja niukkaravinteisiin olosuhteisiin ja ovat täysin sadeveden varassa (kuva 11). Rantakasvillisuutena saarta kiertää lähes yhtenäinen ruokojen vyöhyke. Hieman ylempänä rannasta on lähinnä niittyjä ja pensaikkoa. Kasvillisuudessa näkyy juuri maankohoamisrannikoille tyypillinen vyöhykkeisyys (kuva 12). Kasvillisuus voidaan jakaa kolmeen eri vyöhyketyyppiin riippuen sen sijainnista meren suhteen: hydrolitoraali, geolitoraali ja epilitoraali. Olkiluodon alueella näistä vyöhykkeistä esiintyy vain kahta lähinnä merta olevaa tyyppiä. Hydrolitoraaliosassa kasvavat luikat ja järvikaisla muodostavat suuria niittymäisiä monokulttuureja. Geolitoraalissa kasvaa heiniä ja saroja. Vyöhykkeitä on usein vaikea erottaa toisistaan ja siksi kasvillisuuskartoituksessa ei käytetty tätä luokittelua (Miettinen ja Haapanen 2002). Rannikolla pohjaveden pinta yhtyy merenpinnan tasoon. Kasvillisuus on tottunut suolaiseen veteen, joten pohjaveden pinnan mahdollinen lasku ja suolaisen veden tunkeutuminen pohjavesivyöhykkeeseen ei tule vaikuttamaan alueen kasvillisuuteen. Kuva 8. Mustikkatyypin kuusimetsää Liiklanperällä, ruutu 366 (Kuva: Ismo Aaltonen 2003).

16 Kuva 9. Hiirenporrastyypin lehto ruudussa 397 (Kuva: Markku Saarinen 2002). Kuva 10. Järviruokaa rantavyöhykkeellä (Kuva: Markku Saarinen 2002).

17 Kuva 11. Männikköä kalliolla Olkiluodon kaakkoisosassa (Kuva: Markku Saarinen 2002). Kuva 12. Rannikon vyöhykkeellistä kasvillisuutta Olkiluodon kaakkoisosassa (Kuva: Markku Saarinen 2002).

18 5 JOHTOPÄÄTÖKSET ONKALOn louhinnan aiheuttamat pohjaveden pinnan muutokset riippuvat kalliotilojen tiivistysasteesta, alueen maaperän ominaisuuksista ja kalliossa olevista ruhje- ja heikkousvyöhykkeistä. Vanhan metsän alueen ja ONKALOn suunnitellun sisäänmenoaukon välinen maaperä on hyvin hienoainespitoinen. Runsas hienoaineksen määrä laskee maaperän vedenläpäisevyyttä. V akiopainekokeiden perusteella hiekkamoreenin vedenläpäisevyys on koekuopalla KK12 9,30x10-5 m/sja koekuopalla KK13 2,58x10-6 m/s. Hienoainesmoreenin vedenläpäisevyys on suuruusluokkaa 3x10-9 m/s kuopalla KK12 ja kuopalla KK13 10-7 m/s (Lintinen & Kahelin 2003). Slug-testien tulosten perusteella pohjavesiputkien PVP4A ja B aineksen vedenjohtavuus on hieman suurempi, 1,15x10-5 - 9,65x10-6 m/s. Samojen tutkimusten perusteella porakairareiän PP2 kohdalla vedenläpäisevyys on huomattavasti pienempi, vain suuruusluokkaa 1 o- 7-1 o- 9 m/s (liite 5) (Hellä ym. 2004). Kirjallisuuden mukaan hienoainesmoreenin vedenläpäisevyys on yleensä 1 0" 7-1 0" 12 m/s (Airaksinen 1978, Korkka-Niemi ja Salonen 1996). Pohjaveden liikkeisiin maaperässä vaikuttaa myös alueen topografia. Koko Olkiluodon saari on hyvin tasainen. Pienestä painegradientista sekä huonosta vedenläpäisevyydestä johtuen ei pohjaveden voida olettaa virtaavan horisontaalisesti maaperässä. Myös pystysuorat virtaukset ovat hyvin hitaita. Runsaasta hienoainespitoisuudesta johtuen maahan satanut vesi viipyy pitkään vajovetenä maavesivyöhykkeessä. Hienoaineksen määrä lisää myös maaperässä olevan kapillaariveden määrää. Tiiviissä hienoainesmoreenissa kapillaarisuus on usein yli kaksi metriä (Niini ja Niini 1995), jopa lähes 10 metriä (Airaksinen 1978). Koska vanhan metsän alueen maaperän kapillaarisuus on hyvin suuri, voi kuivina aikoina sen merkitys olla huomattava kasvien vedenhankinnassa, etenkin kun pintavettä ei virtaa alueelle sateettomina aikoina. Ratkaisevimpia ONKALOn vaikutuksia tarkastellessa ovatkin alueen kallion pintaosat Pintakallio on tämän hetkisen tutkimusaineiston perusteella suurimmaksi osaksi ehjää. Ehjän kiteisen kallion vedenjohtavuus, ns. K-arvo, on vain alle 10-10 m/s (Korkka-Niemi ja Salonen 1996). Alueilla, joilla pintakallio on hieman rapautunutta vedenjohtavuus on kirjallisuuden mukaan noin 10-3 - 10-9 m/s (Airaksinen 1978, Korkka-Niemi ja Salonen 1996). Slug-testien perusteella porakairapisteellä PP2 vedenjohtavuus on rapautuneimmilla paikoilla jopa suuruusluokkaa 1 o - 1 o- 6 m/s. Muuten pintakallion vedenjohtavuus on pisteellä 10-7 - 10-9 m/s (liite 5) (Hellä ym. 2004). Syvemmällä kulkevien ruhjeiden ja rakojen vedenjohtavuuksia on mitattu virtausmittausten avulla. Kairanreiässä KR7 tehtyjen virtausmittausten aikana havaittiin hydraulinen yhteys reiälle KR4 ruhjevyöhyke RH19B:tä pitkin. Vedenjohtavuusarvoiksi noin 140 metrin syvyydellä kairanreiässä KR4 saatiin 5,2x10-6 - 1,1x10-7 m/s. (Vaittinen ym. 2003).

19 Ehjän kallion kohdalla ei pienistä vedenjohtavuuksista johtuen voi olettaa kalliopohjaveden nousevan kapillaari-ilmiön johdosta maaperään. Rakojen ja ruhjeiden kohdalla näin voi kuitenkin käydä. Tämä kävi ilmi muun muassa koekuoppaa KK12 tehtäessä; suurin osa kuoppaan tulleesta vedestä pulppusi kalliossa olleesta raosta. Yksittäiset pienet raot ovat kuitenkin merkityksettömiä. Mutta jos kalliossa on pystysuora rakenne, joka leikkaa vinossa kulkevaa ONKALOn alueelle yltävää ruhjetta, laskee yläpuoliseen pintamaahan mahdollisesti kapillaarisesti nousevan veden määrä. Maaperän huonosta vedenjohtavuudesta johtuen mahdollisen ruhjeen ei kuitenkaan voi olettaa "imaisevan" vajevetenä maaperään imeytyvää sadevettä. Jatkossa olisi hyvä tutkia myös voimalaitokselle johtavan tien eteläpuolisen alueen kallioperää. Hyvien taustatietojen perusteella on sitten mahdollista tehdä luotettava mallinnus pohjavedenpinnan alenemasta. Lisäksi on syytä jatkaa pohjaveden pinnan seuraamista pohjavesiputkissa ja porakairauspisteessä sekä Liiklansuon lasku-uoman virtaamamittauksia.

20 6 LÄHTEET Ahokas, H. ja Sallasmaa, 0. 1998: Kalliotilojen vaikutus pohjaveden pinnankorkeuteen ja kasvillisuuteen. Helsinki, Posiva Oy, Työraportti 98-73. Airaksinen, J. U. 1978. Maa- ja pohjavesihydrologia. Oulu, Kustannusosakeyhtiö Poh JOnen. Airaksinen, 0. ja Karttunen, K. 1998. Natura 2000 -luontotyyppiopas. Helsinki, Suomen ympäristökeskus, ympäristöopas 46. (PDF-versio: http://www.vyh.fi/palvelut/julkaisu/elektro/naturaop/luonopas.htm) Hagros, A. 1999. Olkiluodon tutkimusalueen maaperäolosuhteet pohjarakentamisen kannalta. Pro Gradu-työ. Helsingin yliopisto, geologian laitos. Heikkinen, P. 2003. Matalien kalliotutkimusreikien vedenjohtavuuslaitteiston laitteistokuvaus ja käyttöohje. Olkiluoto, Posiva Oy, Työraportti 2003-16. Hellä, P., Saksa, P., Heikkinen, P. ja Rouhiainen, P. 2004. Slug tests in PP- and PVPholes at Olkiluoto 2002. Olkiluoto, Posiva.Oy, Working report 2004-13 (tekeillä). Ikonen, A. T. K., Kaapu, J., Lehtonen, K., Mattila, J., Räisänen, R., Sauvonsaari, J. ja Turkki, H. 2003. Environment Studies in the Olkiluoto area. Olkiluoto, Posiva Oy, Working report 2003-15. Lehto, K. 2001. Pohjavesiputkien asentaminen Eurajoen Olkiluodossa vuonna 2001. Helsinki, Posiva Oy, Työraportti 2001-39. Korkka-Niemi, K. ja Salonen, V-P. 1996. Maanalaiset vedet- pohjavesigeologian perusteet. Turun yliopisto, Täydennyskoulutuskeskus. Lintinen, P. & Kahelin, H. 2003. Soil sample analyses of Olkiluoto 2003. Olkiluoto, Posiva Oy, Working Report 2003-38. Lintinen, P., Kahelin, H., Lindqvist, K. ja Kaija, J. 2003. Soil sample analyses of Olkiluoto. Olkiluoto, Posiva Oy, Working Report 2003-01. Lounais-Suomen ympäristökeskus: Rauman saariston Natura 2000- alue. http://www.vyh.fi/luosuo/n2000/los/0200073.htm, 21.8.2003. Miettinen, N. ja Haapanen, R. 2002. Vegetation types on Olkiluoto Island. Olkiluoto, Posiva Oy. Working Report 2002-54. Niini, H. ja Niini S. 1995. Vesigeologia. Espoo, Helsingin teknillinen korkeakoulu, opetusjulkaisu TKK-IGE-C-17.

21 Posiva Oy 2003. Baseline Conditions at Olkiluoto. Olkiluoto, Posiva Oy, POSIVA 2003-02. Suomen Malmi Oy 1989. Kallionpintanäytteenotto Eurajoen Olkiluodossa 1989. Olkiluoto, Teollisuuden Voima Oy, Työraportti 89-70. Teollisuuden Voima Oy 1999. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laajentaminen kolmannella laitosyksiköllä. Ympäristövaikutusten arviointiselostus, elokuu 1999. Vaittinen, T., Ahokas, H., Heikkinen, E., Hellä, P., Nummela, J., Saksa, P., Tammela, E., Paulamäki, S., Paananen, M., Front, K. ja Kärki A. 2003. Bedrock model of the 01- kiluoto site, version 2003/1. Olkiluoto, Posiva Oy, Working report 2003-43. Vieno, T., Lehikonen, J., Löfman, J., Nordman, H. ja Meszaros, F. 2003. Assessment of disturbances caused by construction and operation of ONKALO. Olkiluoto, Posiva Oy, POSIV A-2003-06. Vuento, A. ja Liedes, 0.-M. 1989. Pohjaveden havaintoverkoston rakentaminen Eurajoen Olkiluodossa. Helsinki, Teollisuuden Voima Oy, SITU työraportti 89-46.

22 LIITE 1: Pohjaveden pinnan mittaustiedot havaintopotkeila PP2 tm:ittaus pvm rpp2 Mittaus pvm PP2 5.1.1995 5,39 21.10.1999 4,87 2.2.1995 5,17 23.11.1999 5,03 2.3.1995 5,34 22.12.1999 5,41 4.4.1995 5,64 19.1.2000 5,49 30.5.1995 5,6 16.2.2000 5,51 30.6.1995 5,3 14.3.2000 5,45 31.7.1995 4,99 13.4.2000 5,69 31.8.1995 4,79 11.5.2000 5,39 29.9.1995 4,81 7.6.2000 5,31 31.10.1995 4,99 11.7.2000 30.11.1995 5,27 25.7.2000 5,37 28.12.1995 5,14 28.8.2000 4,99 31.1.1996 4,94 28.9.2000 4,87 6.3.1996 4,64 31.10.2000 5,01 4.4.1996 4,62 27.11.2000 5,48 10.5.1996 5,54 22.12.2000 5,62 11.6.1996 5,27 16.1.2001 5,46 28.6.1996 5,09 15.2.2001 5,5 25.7.1996 5,18 10.4.2001 5,58 3.9.1996 4,66 8.5.2001 5,56 1.10.1996 4,39 8.6.2001 4,79 8.11.1996 4,76 13.7.2001 4,71 28.11.1996 5,36 9.8.2001 4,51 17.1.1997 5,32 7.9.2001 4,88 31.1.1997 5,37 4.10.2001 5,25 3.3.1997 5,52 31.10.2001 5,35 17.4.1997 5,59 30.11.2001 5,4 23.5.1997 5,35 8.1.2002 5,1 23.6.1997 4,97 13.2.2002 5,53 18.7.1997 4,62 13.3.2002 5,43 29.9.1997 4,79 11.4.2002 5,5 3.11.1997 5,36 10.5.2002 5,44 7.12.1997 5,41 13.6.2002 4,91 2.1.199S 5,6a 12.7.2002 9.2.199S 5,55 9.8.2002 5,1 27.3.199S 5,32 6.9.2002 4,62 21.5.199S 5,38 4.10.2002 4,39 23.6.199S 5,76 1.11.2002 4,28 23.7.199a 5,47 29.11.2002 4,31 11.9.199S 5,55 19.12.2002 4,44 2.11.199S 5,69 17.1.2003 4,2 28.12.199S 5,52 14.2.2003 4,14 18.5.1999 5,28 14.3.2003 4,13 10.6.1999 5 10.4.2003 4,65 13.7.1999 4,56 13.5.2003 5,1 10.8.1999 4,36 10.6.2003 5,05 21.9.1999 4,05 8.7.2003 4,82

V) 0, ~ 5.1.1995 5.7.1995 5.1.1996 5.7.1996 5.1.1997 5.7.1997 5.1.1998 5.7.1998 5.1.1999 5.7.1999 5.1.2000 5.7.2000 5.1.2001 5.7.2001 5.1.2002 5.7.2002 5.1.2003 5.7.2003 metriä mpy ~ 01 0, 01 0, 0> "'0 "'0 1\) "C 0 ::r - A) < <D c. <D ::l "'2. ::l... A) N w

24 LIITE 2: Pohjaveden pinnan mittaustulokset havaintopotkiila PVP4A ja B Mittaus pvm ~VP4A PVP4B 3.12.2001 4,46 3,5 13.12.2001 4,66 4,36 19.12.2001 4,68 4,37 4.1.2002 4,18 8.1.2002 4,17 13.2.2002 4,62 13.3.2002 4,33 11.4.2002 4,67 4,29 10.5.2002 4,73 4,42 13.6.2002 4,3 4,08 12.7.2002 4,16 4,26 9.8.2002 4,42 4,23 6.9.2002 4,16 4,04 4.10.2002 4,08 3,99 1.11.2002 4,07 3,99 29.11.2002 4,22 4,13 19.12.2002 4,17 4,07 17.1.2003 4 3,91 14.2.2003 3,97 3,87 14.3.2003 4,06 3,94 10.4.2003 4,38 4,14 13.5.2003 4,7 4,45 10.6.2003 4,49 4,24 8.7.2003 4,28 4,12 PVP4A ja 8 pohjaveden pinta 5 4,8 >. 4,6 Q. 4,4 E 4,2 :cu c: 4..., 3,8 Q) E 3,6 3,4 3,2 3 ~ C\.1 C\.1 C\.1 C\.1 C\.1 C\.1 et) et) et) 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 C\.1 N N N N N ~ N N N N N ~ eri eri d N C\i ~ eri ~ M M M M ~ ~ et) M M M M M --+- PVP4A --- PVP48

25 LIITE 3: Mittapadon 4 tulokset keväältä 2003 MITTAPATOJEN HAVAINTOLOMAKE pato nro.4 x:1525824 y:6791796 laika Nimi Mittaluku Veden syvyys Virtaama (1/s) Virtaama (1/min) ~8.3. 03 aln 5,00 45,00 0, 80~ 48,180 ~.4.03 aln 3,00 47,00 0,22 15,000 ~3.4.03 aln 5,00 45,00 0,80~ 48180 [7.5.03 aln 13,00 37,00 8,63C 517,80C 13.5.03 aln 9,00 41,00 3,44C 206,40C 16.5.03 aln 11,00 39,00 5,68C 340,80C ~0.5.03 aln 14,00 36,00 10,40C 624,00C ~8. 5. 03 aln 8,00 42,00 2,56C 153,60C ~.6.03 aln 4,00 46,00 0463 27,78C ~5. 6.03 aln 3,00 47,00 0,22 13,68C ~. 7.03 aln 1,00 49,00 0,015 0,90C 11.7.03 aln 1,00 49,00 0,015 0,90C 16.7.03 ~msa 0,00 50,00 O,OOC O,OOC 25.7.03 ~msa 0,00 50,00 0,000 O,OOC 1.8.03 ~msa 2,00 48,00 0,08-4 5,04C Virtaama 700,000 600,000 500,000 c 400,000 e :::::: 300,000 200,000 100,000 0,000 ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) ('1) 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 et) ~...j-...j- ~ ui ui ui ui ui CO <0 <0 <X)...j-.,... eri ui N a) <0 et) 0 <0 et) 0 N.,....,... N.,... N ('1).,... N

26 LIITE 4: Kasvillisuustyypit Natura-alueella ja sen läheisyydessä.n... 0 125 250 500 1".. -----====== Metriä Kasvillisuustyypit D ulkopuoliset alueet {tiet, meri yms.) D lehtimetsä, 1. sukkessiovaihe kalliokasvillisuus, poronjäkälää - hiirenporrastyypin lehto - kalliokasvillisuus, mäntyjä - kostea lehto - mäntymetsä, 2. sukkessiovaihe - käenkaali-mesiangervotyypin lehto - mustikkatyypin mäntymetsää - sekametsä - mustikkatyypin kuusimetsää suokasvillisuus - käenkaali-mustikkatyypin kuusimetsää D tervaleppäkorpi rantakasvillisuus

27 LITTE 5: Slug-testien tulokset putkista PVP4A ja PP2 PVP4 PP2 mittaussyvyys K-aNo (m/s) mittaussyvyys K-aNo (m/s) 6,55 1,15E-05 4,82 5,71 E-09 6,55 9,65E-06 5,82 2,72E-08 6,82 1,74E-08 7,82 4,19E-08 8,82 9,70E-09 9,82 1,08E-08 10,82 1,27E-08 11,82 1,73E-08 12,82 4,02E-07 13,82 2,56E-09 14,57 6,03E-09 12,42 2,32E-09 13,42 3,89E-05 13,42 3,70E-05 14,42 4,68E-08 15,42 2,31E-07 16,42 2,14E-07 17,42 1,17E-07 18,42 9,39E-07 19,42 1,11 E-06 20,42 6,68E-07 21,42 3,54E-09 22,42 3,70E-09 22,65 4,22E-09