Osakas-työntekijän rikosoikeudellinen vastuu osakeyhtiön konkurssin alla nostetuista palkoista

Osakas-työntekijän rikosoikeudellinen vastuu osakeyhtiön konkurssin alla nostetuista palkoista Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos OTM-tutkielma 27.8.2018 Tekijä: Jake Heino 266347 Ohjaaja: Mika Launiala

II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Jake Heino Työn nimi Osakas-työntekijän rikosoikeudellinen vastuu osakeyhtiön konkurssin alla nostetuista palkoista Pääaine Työn laji Aika Sivuja Rikosoikeus OTM-tutkielma 27.8.2018 XIII 80 Oikeuskäytännössä joudutaan varsin usein kohtaamaan tilanteita, joissa osakeyhtiön osakas-työntekijä on nostanut yhtiön taloudellisessa kriisitilanteessa yhtiöstä varoja itselleen ja esittänyt oikeustoimesta niin sanotun palkkaväitteen. Palkkaväite tarkoittaa yhtiöstä varoja nostaneen osakas-työntekijän väitettä siitä, että nostettuja varoja on kohdeltava tälle maksettuna palkkana siitä huolimatta, ettei kyseisen varallisuuserän osalta ole noudatettu palkanmaksun liitännäisvelvoitteita palkanmaksua koskevien säännösten osoittamalla tavalla. Palkkaväite saattaa kohdistua useankin vuoden työpanokseen ja koskea näin ollen melko merkittäviä rahasummia. Palkkaväitteen pääasiallisena tarkoituksena on monesti siirtää maksukyvyttömyystilanteessa tai sen uhatessa yhtiön varoja velkojien ulottumattomiin. Tuomioistuimet ovat pyrkineet vakiinnuttamaan linjauksiaan ja yhtenäistämään ratkaisukäytäntöään kuvatun kaltaisissa tilanteissa, mutta siinä ei täysin olla vieläkään onnistuttu, vaikkakin parannusta aiemmin vallineeseen oikeustilaan on tullut huomattavasti. Palkkaväitetilanteissa joudutaan ensinnäkin arvioimaan palkkaväitteen hyväksyttävyyttä. Hyväksyttävyysarviointi on kaksijakoinen. Toisaalta arvioinnissa on tarkasteltava sitä, onko palkka maksettu oikeudellisesti pätevällä perusteella ja toisaalta sitä, onko maksamisessa noudatettu myös oikeudellisesti päteviä muotovaatimuksia. Keskeiseksi kysymykseksi hyväksyttävyysarvioinnissa nousee se, milloin muotovaatimusten noudattaminen on siinä määrin laiminlyöty, ettei palkanmaksua voida enää pitää hyväksyttävänä. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään vahvistanut linjuksen, jonka mukaan palkkaväitettä ei voida lähtökohtaisesti hyväksyä, jos palkanmaksun liitännäisvelvoitteet osoittavat suorituksen tarkoitetun muuksi kuin palkanmaksuksi. Erityisesti kirjanpidon kirjauksilla on liitännäisvelvoitteena tärkeä merkitys, koska velkojien suoja edellyttää kirjanpitoon tehtyjen kirjausten osoittamien liiketoimien pysyvyyttä. Silloin, kun palkanmaksun liitännäisvelvoitteiden suorittaminen on kokonaan laiminlyöty, voidaan palkkaväite hyväksyä rajoitetusti, sillä velkojien suoja ei tällöin vaarannu yhtä olennaisesti. Silloin, kun palkkaväite ei ole hyväksyttävissä, joudutaan pohtimaan sovelletavaa rikostunnusmerkistöä. Toisaalta myös sinänsä hyväksyttävään palkkaväitteeseen perustuva varojenluovutus voi tulla rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. Palkkaväitetilanteissa sovellettavia rikostunnusmerkistöjä voivat olla pääasiassa velallisen epärehellisyys, velkojansuosinta sekä osakeyhtiörikos. Tutkimuksessa on tosin todettu, ettei osakeyhtiörikoksella ole palkkaväitetilanteissa lähtökohtaisesti soveltamisalaa. Tärkein velallisen epärehellisyyden ja velkojansuosinnan välinen ero on se, että velallisen epärehellisyydessä velallinen huonontaa varallisuusasemaansa todellisuudessa, kun taas velkojansuosinnassa ainoastaan näennäisesti. Tekaistuun eli ei-hyväksyttävään palkkaväitteeseen voidaan pääsääntöisesti soveltaa velallisen epärehellisyys säännöstä siltä osin, kun oikeustoimea ei voida pitää hyväksyttävänä. Korkein oikeus on vahvistanut ratkaisukäytännössään linjauksen, jonka mukaan yhtiön todellisten velkojen maksaminen ei huononna yhtiön varallisuusasemaa säännöksessä edellytettävällä tavalla ja on näin ollen velallisen epärehellisyyden näkökulmasta hyväksyttävää. Tällöin nimittäin yhtiön varat ja velat vähenevät yhtä paljon. Todelliseen ja sinänsä hyväksyttävään palkkaväitteeseen perustuva luovutus voi sen sijaan tulla rangaistavaksi velkojansuosintana. Tämä johtuu siitä, että velkojat tarvitsevat suojaa myös sellaisissa tapauksissa, joissa yhtiön osakas-työntekijä siirtää yhtiön varoja omaan varallisuuspiiriinsä ja suosii näin ollen itseään muiden velkojien kustannuksella. Velkojansuosintasäännös ei sen sijaan sovellu tekaistuun palkkaväitteeseen, koska osakas-työntekijä ei saa säännöksessä edellytettyä velkojan asemaa yhtiöön nähden. Rikosvastuu kohdennetaan palkkaväitteen alaisen varallisuuserän luovuttamisesta tosiasiallisesti päättäneeseen luonnolliseen henkilöön, joka tässä tutkimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa on lähtökohtaisesti osakas-työntekijä. Avainsanat: Palkkaväite, velallisen rikokset, velallisen epärehellisyys, velkojansuosinta, osakeyhtiörikos, varojenjako, palkka, lähipiirilaina, osakaslaina, osakeyhtiö, harvainyhtiö, osakas-työntekijä

III SISÄLLYS LÄHTEET... V LYHENNELUETTELO... XIII KUVIOT JA TAULUKOT... XIII 1 JOHDANTO... 1 1.1 Aiheen esittely, tutkimuskysymykset ja rajaukset... 1 1.2 Tutkimusmetodi, oikeudenalajaottelu, oikeuslähteet ja tutkimuksen rakenne... 5 2 PALKAN MAKSAMINEN JA OSAKASLAINAN ANTAMINEN... 9 2.1 Palkan maksaminen... 9 2.1.1 Palkan ja työkorvauksen käsitteestä... 9 2.1.2 Palkanmaksun liitännäisvelvoitteet... 12 2.2 Osakas-työntekijälle annettu osakaslaina... 22 2.2.1 Yleistä osakaslainasta palkkaväitetilanteissa... 22 2.2.2 Osakaslainan antamisen hyväksyttävyys... 24 3 PALKKAVÄITTEEN OIKEUDELLISEN LUONTEEN ARVIOINTI... 27 3.1 Sääntelyn tavoitteista velallisen rikoksissa... 27 3.2 Hyväksyttävyysarviointi... 28 3.3 Liitännäisvelvoitteiden noudattaminen... 29 3.3.1 Yleistä... 29 3.3.2 Liitännäisvelvoitteet eivät tue varallisuussiirron väitettyä luonnetta... 30 3.3.3 Liitännäisvelvoitteet kokonaan laiminlyöty... 35 3.3.4 Yhteenvetoa ja arviointia... 40 3.4 Näytön arvioinnista palkkaväitetilanteissa... 42 4 RIKOSOIKEUDELLINEN VASTUU PALKKAVÄITETILANTEISSA... 47 4.1 Velallisen rikosten selvittämisestä... 47 4.1.1 Pesänhoitajan rooli... 47 4.1.2 Julkisselvitys ja erityistarkastus... 50 4.2 Tunnusmerkistöt... 52 4.2.1 Velallisen epärehellisyys... 52 4.2.2 Velkojansuosinta... 53 4.2.3 Osakeyhtiörikos... 55 4.3 Soveltamisalojen systematisointi palkkaväitetilanteissa... 57 4.3.1 Yleistä säännösten soveltamisaloista... 57

IV 4.3.2 Velallisen epärehellisyyden soveltamisala... 59 4.3.3 Velkojansuosinnan soveltamisala... 61 4.3.4 Osakeyhtiörikoksen soveltamisala... 64 4.3.5 Yhteenvetoa ja arviointia... 65 4.4 Rikosoikeudellisen vastuun kohdentaminen velallisen rikoksissa... 69 5 JOHTOPÄÄTÖKSET... 75

V LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Juva 1989. Airaksinen, Manne Pulkkinen, Pasi Rasinaho, Vesa: Osakeyhtiölaki II. Talentum 2010. Baumbach, Trine: Det straffretlige legalitetsprincip hjemmel og fortolkning. Jurist- og Okonomforbundets Forlag. Narayana Pres 2008. Dine, Janet: Company law. Fourth edition. Creative Print and Design 2001. Frände, Dan: Den straffrättsliga legalitetsprincipen. Ekenäs 1989. Yleinen rikosoikeus. 2., uudistettu painos. Porvoo 2012. Hakamies, Kaarlo: Osakeyhtiö, laiton varojenjako ja rikosoikeus. Defensor Legis 2015/4, s. 726 734. Hannula, Antti Kari, Matti Mäki, Tia: Osakeyhtiön hallituksen ja johdon vastuu. Helsinki 2014. Heinonen, Olavi: Velallisen konkurssirikoksista. Rikosoikeudellinen tutkimus. Vammala 1966. Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Helsinki 2011. Holmqvist, Lena Leijonhufvud, Madeleine Träskman, Per Ole Wennberg, Suzanne: Bottsbalken En kommentar. Del I (1 12 kap.) Brotten mot person och förmögenhetsbrotten m.m. Elanders Gotab 2005. (Holmqvist ym. 2005) Huovila, Mika Lahti, Raimo Ojala, Timo (toim.): Rikostuomion perusteleminen. Helsinki 2005. Hällström, Minna: Kirjanpitäjän ja tilintarkastajan vastuusta talousrikoksissa. Teoksessa Pekka Koponen Raimo Lahti Timo Ojala (toim.): Kirjoituksia talourikosoikeudesta. Helsinki 2007, s. 83 107. Jareborg, Nils: Allmän kriminalrätt. Författaren och Iustus Förlag AB 2001. Kaarenoja, Ahti Suontausta, Seppo: Maksukyvyttömyys ja osakeyhtiön varojenjako. Defensor Legis N:o 2/2007, s 239 256.

VI Kolehmainen, Antti: Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Edilex 30.6.2015. Koponen, Pekka: Talousrikokset rikos- ja prosessioikeuden yhtymäkohdassa. Vammala 2004. Omistaja-johtajan rahanotot osakeyhtiöstä (KKO 2005:119). Teoksessa Pekka Timonen (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein II/2005. Helsinki 2006, s. 299 301. Koskinen, Pekka: Rikosoikeuden yleiset opit ja rikosvastuun perusteet. Teoksessa Tapio Lappi-Seppälä Kaarlo Hakamies Pekka Koskinen Martti Majanen Sakari Melander Kimmo Nuotio Ari-Matti Nuutila Timo Ojala Ilkka Rautio: Rikosoikeus. 4., muuttamaton painos. Helsinki 2013, s. 159 194. Koskinen, Seppo: Oikeus kohtuulliseen korvaukseen, palkkaan tai palkkioon. Edilex 3.2.2012. Koulu, Risto: Konkurssioikeus. 2., uudistettu painos. Juva 2009. Koulu, Risto Lindfors, Heidi: Maksukyvyttömyyden oikeudelliset ulottuvuudet. Helsinki 2010. Kukkonen, Matti: Pienosakeyhtiön ja sen osakkaan tuloverotus. 2. painos. Helsinki 2010. Kukkonen, Reima: Keinotekoisista varallisuusjärjestelyistä ulosotossa ja velallisen rikoksissa. Tampere 2007. Varojen nostaminen palkkana maksukyvyttömästä yhtiöstä (KKO 2011:64). Teoksessa Pekka Timonen (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein II/2011. Helsinki 2012, s. 101 103. Velallisen rikokset ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Keuruu 2016. Rikoshyödyn menettäminen. Osa III Rikoshyödyn verotettavuus ja rikos- ja veroprosessien yhteensovittaminen. Defensor Legis N:o 1/2017, s. 64 83. Kyläkallio, Juhani Iirola, Olli Kyläkallio, Kalle: Osakeyhtiö I. Porvoo 2012. (Kykälallio Iirola Kyläkallio 2012a) Osakeyhtiö II. Porvoo 2012. (Kykälallio Iirola Kyläkallio 2012b) Könkkölä, Mikko Linna, Tuula: Konkurssioikeus. Liettua 2013.

VII Lahti, Raimo Koponen, Pekka (toim.): Talousrikokset. Vaajakoski 2007. Leppiniemi, Jarmo: KILAn ratkaisut ja kirjanpitolaki käytännössä. Sanoma Pro Oy 2012. Leppiniemi, Jarmo Kaisanlahti, Timo: Kirjanpitolaki kommentaari. BALTO print 2016. Melander, Sakari: Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja rikosoikeudellinen tulkinta. Defensor Legis 2015/4, s. 644 661. Rikosvastuun yleiset edellytykset. Tallinna 2016. Mähönen, Jukka Säiläkivi, Antti Villa, Seppo: Osakeyhtiölaki käytännössä. Juva 2006. Mähönen, Jukka Villa, Seppo: Osakeyhtiö IV, Osakeyhtiö ja verotus. Helsinki 2009. Nenonen, Matti: Konkurssipesän hoitaminen ja hyvä pesänhoitotapa. Helsinki 2004. Nuutila, Ari-Matti Hakamies, Kaarlo: Velallisen rikokset. Teoksessa Tapio Lappi- Seppälä Kaarlo Hakamies Pekka Koskinen Martti Majanen Sakari Melander Kimmo Nuotio Ari-Matti Nuutila Timo Ojala Ilkka Rautio: Rikosoikeus. 4., muuttamaton painos. Helsinki 2013, s. 1057 1100. Raunio, Merja Romppainen, Leena Ukkola, Outi Kotiranta, Kare: Verojen jakaminen ja verotus osakeyhtiössä. Porvoo 2014. (Raunio ym. 2014) Ruohonen, Janne: Osakeyhtiön voitonjaon maksukykytesti ja vastuu maksukyvyn säilymisestä. Tampere 2012. Salminen, Markku: Velallisen rikos: tutkimus velallisen rikosten selvittämisestä erityisesti osakeyhtiöihin kohdistuneiden tekotapojen ja osakeyhtiöitä koskevan oikeuskäytännön valossa. Helsinki 1998. Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001. Oikeustieteen teoria. Vammala 2003. Savela, Ari: Vahingonkorvaus osakeyhtiössä. 2., uudistettu painos. Helsinki 2006. Osakeyhtiörikos ja rikkomus. Defensor Legis 2009/1, s. 3 30. Tapani, Jussi:

VIII Petos liikesuhteessa. Talousrikosoikeudellinen tutkimus. Jyväskylä 2004. Talousrikokset. Teoksessa Dan Frände Jussi Matikkala Jussi Tapani Matti Tolvanen Pekka Viljanen Markus Wahlberg: Keskeiset rikokset. 2., uudistettu painos. Helsinki 2010. Talousrikokset. Teoksessa Dan Frände Jussi Matikkala Jussi Tapani Matti Tolvanen Pekka Viljanen Markus Wahlberg: Keskeiset rikokset. 3., uudistettu ja laajennettu painos. Porvoo 2014. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosvastuu ja sen toteuttaminen. Joensuu 2004. Rikosoikeuden yleinen osa Vastuuoppi. 2. uudistettu painos. BALTO Print 2013. Toivola, Jarmo: Omistaja-johtajan rahanostot osakeyhtiöstä (KKO 2005:68). Teoksessa Pekka Timonen (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein I/2005. Helsinki 2005, s. 506 508. Tolonen, Hannu: Oikeuslähdeoppi. Vantaa 2003. Tolvanen, Matti: Syyttäjän ratkaisut, asiaesittely ja todistusteemat. Defensor legis N:o 3/2003, s. 347 362. Näytön hankkiminen ja arviointi veroprosessissa ja rikosprosessissa yhtäläisyyksiä ja eroja. Teoksessa Altti Mieho (toim.): Vero ja finanssi. Juhlakirja Matti Myrsky 60 vuotta. Edita Publishing Oy 2013, s. 347 360. Vahtera, Veikko: Yhtiön varojen käyttö. Oikeustieto 4/2011, s. 7 10. Osakeyhtiön varojenkäytön hyväksyttävyys arvioitaessa velallisen epärehellisyyttä ja osakeyhtiön laitonta varojenjakoa. Teoksessa Tatu Hyttinen Antti Jokela Jussi Tapani Mikko Vuorenpää (toim.): Rikoksesta rangaistukseen, juhlajulkaisu Pekka Viljanen 1952 26/8 2012. Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta 2012, s. 285 299. Osakeyhtiön varojen käyttö. Oikeustieto 1/2015, s. 7 9. Vento, Harri:

IX Maksukyvyttömyys ja konkurssi rangaistavuuden edellytyksenä. Helsinki 1994. Velallisen rikokset konkurssissa. Tampere 1992. VIRALLISLÄHTEET HE 27/1977 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi. HE 66/1988 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi. HE 268/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle kätkemisrikosta, luottamusaseman väärinkäyttöä ja velallisen epärehellisyyttä koskevien rikoslain säännöksien muuttamisesta. HE 126/1994 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi ennakkoperintälain ja arvonlisäverolain 1 :n muuttamisesta. HE 89/1996 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi osakeyhtiölain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 173/1997 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle kirjanpitolaiksi sekä laeiksi osakeyhtiölain 11 ja 12 luvun ja osuuskuntalain 79 c :n muuttamisesta. HE 44/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 53/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden rikoslain talousrikossäännösten ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi. HE 26/2003 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi. HE 92/2004 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi. HE 109/2005 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi. HE 86/2012 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi konkurssilain sekä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 24 :n muuttamisesta. HE 89/2015 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kirjanpitolain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta sekä puunkorjuuta aarniometsissä harjoittavien yritysten viranomaisille suorittamien maksujen julkistamista koskevaksi laiksi.

X HE 94/2015 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain ja työttömyysturvalain muuttamisesta. HE 208/2016 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kirjanpitolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 269/2016 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Konkurssiasiain neuvottelukunta: Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus. Suositus 18, 5.6.2018. (Konkurssiasiain neuvottelukunta 2018a) Konkurssiasiain neuvottelukunta: Konkurssivelallisen toiminnan erityistarkastus. Suositus 8, 5.6.2018. (Konkurssiasiain neuvottelukunta 2018b) LaVM 6/1990 vp: Lakivaliokunnan mietintö n:o 6 hallituksen esityksen johdosta rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi. LaVM 28/2002 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 44/2002 vp) rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Verohallinto: Palkka ja työkorvaus verotuksessa. A7/200/2018, 23.2.2018. INTERNETLÄHTEET Verohallinto: Tulorekisteri käyttöön 2019 tiesitkö tämän? Päivitetty 30.3.2017. [https://www.vero.fi/tietoaverohallinnosta/verohallinnon_esittely/uutiset/uutiset/2017 /tulorekisteri_kayttoon_2019 tiesitko_t/] (12.8.2018) OIKEUSTAPAUKSET Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Telfner v. Itävalta, 3350/96, 20.3.2001 Krumpholz v. Itävalta, 13201/05, 18.3.2010

XI Euroopan unionin tuomioistuin C-102/05 Skatteverket v A and B EU:C:2007:275 Korkein oikeus KKO 1984 II 168 KKO 1991:166 KKO 1997:202 KKO 1998:82 KKO 2000:74 KKO 2005:68 KKO 2005:119 KKO 2009:69 KKO 2009:70 KKO 2010:53 KKO 2010:91 KKO 2011:33 KKO 2011:64 KKO 2012:27 KKO 2018:12 Hovioikeudet Helsingin HO 18.4.2018 S 17/970 Itä-Suomen HO 19.8.2010 S 10/225 Kouvolan HO 28.11.2002 S 02/496

XII Turun HO 14.12.2001 S 00/1691 Turun HO 16.6.2009 S 08/1623 Vaasan HO 14.6.1996 R 95/584 Vaasan HO 20.4.2016 R 15/614 (ei lainvoim.) Kirjanpitolautakunta (KILA) Kirjanpitolautakunta: OYL:n vastaisten rahanostojen käsittelystä tilinpäätöksessä. Lausunto 2005/1749, 21.06.2005. Kirjanpitolautakunta: Henkilöosakkaan käteisnostoja osakeyhtiössä koskevista kysymyksistä. Lausunto 2005/1770, 13.12.2005. Kirjanpitolautakunta: Käteisvarojen kirjaamisesta yhden henkilön osakeyhtiössä. Lausunto 2011/1866, 15.02.2011.

XIII LYHENNELUETTELO DL Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton jäsenkannattaja EUT HE HO KKO LaVM vp Euroopan unionin tuomioistuin hallituksen esitys hovioikeus korkein oikeus lakivaliokunnan mietintö valtiopäivät KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Velallisen epärehellisyyden, velkojansuosinnan ja osakeyhtiörikoksen soveltamissystematiikka.

1 1 JOHDANTO 1.1 Aiheen esittely, tutkimuskysymykset ja rajaukset Oikeuskäytännössä joudutaan varsin usein kohtaamaan tilanteita, joissa osakeyhtiön osakas-työntekijä on nostanut yhtiön taloudellisessa kriisitilanteessa yhtiöstä varoja itselleen ja esittänyt oikeustoimesta niin sanotun palkkaväitteen. Palkkaväite tarkoittaa yhtiöstä varoja nostaneen osakas-työntekijän väitettä siitä, että nostettuja varoja on kohdeltava tälle maksettuna palkkana siitä huolimatta, ettei kyseisen varallisuuserän osalta ole noudatettu palkanmaksun liitännäisvelvoitteita palkanmaksua koskevien säännösten osoittamalla tavalla. Tällaisia säännöksiä on muun muassa kirjanpito- ja verolainsäädännössä. Palkkaväite saattaa kohdistua usean vuoden työpanokseen ja koskea näin ollen melko merkittäviäkin rahasummia. Palkkaväitteen pääasiallisena tarkoituksena on monesti siirtää maksukyvyttömyystilanteessa tai sen uhatessa yhtiön varoja velkojien ulottumattomiin. 1 Tuomioistuimet ovat pyrkineet vakiinnuttamaan linjauksiaan ja yhtenäistämään ratkaisukäytäntöään kuvatun kaltaisissa tilanteissa, mutta siinä ei täysin olla vieläkään onnistuttu, vaikkakin parannusta aiemmin vallineeseen oikeustilaan on tullut huomattavasti. 2 Edellä kuvatut tilanteet eivät ole juridisesti täysin ongelmattomia. Toisaalta työntekijällä on oikeus saada tekemästään työstään kohtuullinen palkkio ja toisaalta taas osakeyhtiö saa jakaa varoja ainoastaan osakeyhtiölain (624/2006) 12 luvussa säädetyillä tavoilla, jolloin joudutaan pohtimaan, onko osakas-työntekijän palkkaväite todellinen ja pidetäänkö palkan maksamista sallittuna. Tämä ajatus pohjautuu siihen, ettei yhtiöstä saa nostaa palkaksi verhottuja varoja ilman palkan taustalla olevaa todellista työpanosta. Lisäksi varojen nostaminen konkurssin alla saattaa loukata yhtiön muiden velkojien taloudellisia oikeuksia ja siten tämän perusteella olla kiellettyä. Tässä tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin, mitkä seikat vaikuttavat palkkaväitteen hyväksyttävyyden arviointiin. Tämän osalta kysymyksenasettelu kulminoituu siihen, millä perus- 1 Näin myös Salminen 1998, s. 87; Koponen 2006, s. 300; Lahti Koponen 2007, s. 111. Nuutila ja Hakamies ovat onnistuneet kuvaamaan sanottua ongelmaa ytimekkäästi: Velallisen rikosten tyypillinen tekijäryhmä ovat normaalissa laillisessa liiketoiminnassa epäonnistuneet yrittäjät, jotka ovat useinkin tehneet paljon töitä saadakseen yrityksen jaloilleen. Kun konkurssi on väistämättä edessä, yrittäjälle saattaa syntyä kiusaus nostaa yrityksen jäljellä olevat varat itselleen. Nuutila Hakamies 2013, s. 1061. 2 Ks. Koponen 2006 s. 300.

2 teilla varojen luovutusta taloudellisessa kriisitilassa olevasta osakeyhtiöstä voidaan pitää sallittuna palkanmaksuna ja milloin se puolestaan on yhtiön laitonta varojenjakoa. Oikeuskäytännössä linjattujen periaatteiden mukaan palkanmaksun liitännäisvelvoitteilla on tältä osin ratkaiseva merkitys. Korkeimman oikeuden vakiintuneidenkin tulkintojen osalta palkkaväitekokonaisuus näyttäytyy usein epäselvänä, koska erilaisia tilannevariaatioita on lukuisia. Toiseksi tutkimuksessa selvitetään, mikä rikosnimike soveltuu vilpilliseen varojenluovutusmenettelyyn palkkaväitetilanteessa ja mitkä seikat tarkemmin vaikuttavat rikosnimikkeen valintaan. 3 Kuten jäljempänä huomataan, erittäin olennaiseksi seikaksi rikosvastuun arvioinnissa on oikeuskäytännössä muodostunut se, pidetäänkö palkkaväitettä todellisena vai tekaistuna. 4 Näiden tutkimuskysymysten kautta tutkimusteemana voidaan yleisesti pitää palkkaväitteen rikosoikeudellista tarkastelua. Aiheen tarkastelu vaatii muutamia rajauksia ja käsitteiden määrittelyä. Ensinnäkin tutkielmassa käsiteltävä aihe rajataan osakeyhtiöihin. 5 Tämä johtuu siitä, että muissa yhtiömuodoissa erityisesti henkilöyhtiöissä (avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö) edellä kuvattuja ongelmatilanteita ei yleensä pääse muodostumaan, koska henkilöyhtiöiden osakeyhtiöistä poikkeavan pääomarakenteen johdosta näissä yhtiöissä varojen jakaminen on hyvin paljon vapaampaa, ottaen erityisesti huomioon vastuunalaisten yhtiömiesten avoimesta yhtiöstä ja 3 Tutkimuksessa käsitellään velallisen rikosten ohella myöskin osakeyhtiörikoksen asemaa palkkaväitekokonaisuudessa. Tämä johtuu erityisesti siitä, että myös osakeyhtiörikoksen tunnusmerkistö näyttäisi joissakin palkkaväitetilanteissa täyttyvän. Näin myös Kukkonen DL 2017, s. 71. Osakeyhtiörikoksen soveltamisala palkkaväitetilanteissa on kuitenkin jäljempänä esitettävin tavoin kyseenalainen. 4 On huomattava, että myös todellisen palkkasaatavan maksaminen voi olla velkojia loukkaavana rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Tästä syystä tutkimuksen rakenne on muodostettu siten, että soveltuvaa rikosnimikettä arvioitaessa käsitellään erikseen tapauksia, joissa palkkaväite on ollut todellinen ja tapauksia, joissa palkkaväite on ollut tekaistu. Monesti rajanvedossa todellisen ja tekaistun palkkaväitteen välillä ajaudutaan väistämättä hankaliin näyttökysymyksiin, joissa palkanmaksun liitännäisvelvoitteiden asianmukainen hoitaminen näyttelee oikeuskäytännön mukaan vahvaa roolia. Ks. esim. KKO 2005:68; KKO 2009:119; 2011:64. Ks. tarkemmin näyttökyvymysten haastavuudesta velallisen rikoksissa esim. Kukkonen 2016, s. 9 10. 5 Tutkimuksessa käsiteltävät edellä kuvatut ongelmatilanteet eivät yleensä pääse aktualisoitumaan, mikäli kyseessä on laajasti omistettu osakeyhtiö, koska näissä yhtiöissä päätöksenteko on pääsääntöisesti hyvin organisoitua ja laajakantaista. Velallisen rikollisuutta esiintyy tyypillisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa toimintaa ja varojenkäyttöä ei ole valvomassa aidosti yrityksen johdosta riippumatonta hallitusta. Ks. Nuutila Hakamies 2013, s. 1060. Tästä syystä tarkastelun kohteena ovatkin erityisesti ns. harvainyhtiöt. Harvainyhtiön määritelmä ei ole täysin vakiintunut, mutta sillä on usein tarkoitettu osakeyhtiötä, jonka äänivallan enemmistön tuottavat osakkeet omistaa neljä tai sitä harvempi osakas. Ks. esim. HE 92/2004 vp, s. 14. Myös EUT:n ratkaisukäytännössä harvainyhtiöksi on katsottu yhtiöt, joiden osakkeista yli 50 prosenttia on alle viiden luonnollisen henkilön omistuksessa, ja joilla on näin ollen määräysvalta yhtiön hallinnoinnissa. Ks. tästä C-102/05 Skatteverket v A and B EU:C:2007:275, kohta 4. Käytännössä erittäin merkittävä osa harvainyhtiöistä on yhdenmiehenyhtiöitä ja perheyhtiöitä, joissa myös vilpillinen päätöksenteko on varsin helppoa. Vahtera 2012, s. 290.

3 kommandittiyhtiöstä annetun lain (389/1988) 1 luvun 1.2 :n mukainen henkilökohtainen vastuu yhtiön veloista. 6 Osakas-työntekijällä puolestaan tarkoitetaan sellaista osakeyhtiön osakasta, joka tekee työtä yhtiön hyväksi, eli toimii yhtiössä aktiivisesti ns. omistajayrittäjänä. Näin ollen esimerkiksi puhdas pääomasijoittaja ei ole tutkimuksessa tarkoitettu osakas-työntekijä. Työntekijää ei ole kuitenkaan syytä määritellä tarkasti työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitetun työsopimukseen perustuvan työsuhteen kautta, koska monesti rikosoikeudellinen vastuu aktualisoituu nimenomaan työsuhteen ulkopuolisen toimitusjohtajan vilpillisen menettelyn seurauksena. 7 Olennaista kysymyksenasettelun kannalta on, että vilpilliseen menettelyyn syyllistyneellä on varojen jakamiseen oikeuttava määräysvalta yhtiössä. 8 Lisäksi vaaditaan, että yhtiön työntekijä on samaan aikaan myös yhtiön osakas. Tämä rajaus ei ole kysymyksenasettelun kannalta välttämätön, sillä esimerkiksi perheyhtiöissä varoja voidaan laittomasti siirtää velkojien ulottumattomiin palkoiksi verhottuna yhtiössä työskentelevälle läheiselle. Tällöin rikosoikeudellisen vastuun katsotaan kuitenkin kohdistuvan yhtiön osakkaaseen eikä palkansaajaan. 9 Rajaus on tutkimuksen laajuus huomioon ottaen katsottu tarpeelliseksi. Näin ollen tässä käsitellään vain niitä tapauksia, joissa yhtiön osa- 6 Ainoan poikkeuksen näistä tilanteista muodostaa kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies, jolle periaatteessa voidaan yhtiön konkurssin uhatessa siirtää yhtiön varoja velkojien ulottumattomiin palkkasaatavaksi verhottuna. Tällainen tilanne ei ole kysymyksenasettelun kannalta kuitenkaan erityisen mielenkiintoinen, koska äänettömällä yhtiömiehellä ei ole kommandiittiyhtiössä päätösvaltaa, eikä häneen näin ollen palkanmaksupäätöksen osalta voida kohdistaa rikosoikeudellista vastuuta. Tapani on kuitenkin huomauttanut, että palkkaväitteen hyväksyminen saattaa kommandiittiyhtiössäkin johtaa osakeyhtiön tavoin ennakoimattomaan ratkaisukäytäntöön. Näin ollen palkkaväitettä olisi myös kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen osalta arvioitava pitkälti osakeyhtiöiden palkkaväitteiden kohdalla omaksuttujen linjausten mukaisesti. Tapani 2014, s. 759. 7 Ks. toimitusjohtajan ja työsopimuslain välisestä suhteesta tarkemmin esim. Kyläkallio Iirola Kyläkallio 2012a, s. 590 591. Toimitusjohtajalla on harvainyhtiössä hyvät mahdollisuudet järjestellä oikeustoimia omaksi tai läheistahojensa eduksi. Tällöin kuitenkin vaaditaan, että toimitusjohtaja on samaan aikaan yhtiön osakas. Jos toimitusjohtaja on yhtiön omistajapiirin ulkopuolinen ns. palkattu toimitusjohtaja, hänellä ei ole oikeutta päättää tällaisista varallisuussiirroista. Ks. Nuutila Hakamies 2013, s. 1073. 8 Käytännössä katsoen tässä tutkimuksessa käsiteltävät palkkaväitetilanteet koskevat hyvin pitkälti tapauksia, joissa osakas-työntekijää pidetään yrittäjän eläkelain (1272/2006) 3.3 :ssä tarkoitettuna yrittäjänä. Ks. myös Nuutila Hakamies 2013, s. 1073, jossa palkkaväitetilanteet on tunnistettu miniosakeyhtiöiden ongelmaksi. Näissä tapauksissa myöskään määräysvallan pohtiminen ei sinänsä ole relevanttia, koska yrittäjällä tällainen määräysvalta on lähtökohtaisesti aina. Ks. yrittäjän määritelmästä jäljempänä alaluku 2.1.2 Palkanmaksun liitännäisvelvoitteet. 9 Ks. rikosoikeudellisen vastuun kohdentamisesta velallisen rikoksissa jäljempänä luku 4.4.

4 kas on ollut päättämässä tai myötävaikuttamassa yhtiön päätökseen palkkojen maksamisesta hänelle itselleen. 10 Palkka käsitettä tulkitaan tässä tutkimuksessa laajasti, ja näin ollen käsittelyn kohteena ovat myös palkkiot ja muut näihin rinnastettavat etuudet, sillä oikeuskäytännössä tällaisia saatavia on arvioitu palkkaväitetilanteissa kuta kuinkin samalla tavalla. 11 Tutkimuksessa käsitellään myös osakas-työntekijälle annettuja lähipiirilainoja, lähinnä osakaslainoja, koska nämä ovat olleet oikeuskäytännössä palkkaväitetilanteissa jatkuvasti esillä. Laittomalla varojenjaolla puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä ainoastaan osakeyhtiölain vastaista varojenjakoa. Yhtiöjärjestyksen vastaisen varojenjaon rangaistavuudesta on oikeuskirjallisuudessa vallinnut erilaisia näkemyksiä. 12 Tutkimuksessa ei tarkastella takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991) tarkoitettuja takaisinsaantitilanteita eikä erikseen peitellyn osingonjaon suhdetta velallisen rikoksiin. Aiheen tutkiminen on tärkeää erityisesti siitä syystä, että vaikka sitä koskevaa oikeuskäytäntöä on varsin runsaasti, on se osittain epäjohdonmukaista, eikä tarkkoja linjauksia säännösten soveltamisaloista ole oikeuskäytännössä vakiintunut. Lisäksi oikeuskäytännössä muodostetut linjaukset palkkaväitearvioinnissa ovat varsin monimutkaisia ja monitahoisia kokonaisuuksia, joissa tulee ottaa huomioon merkittävä määrä sääntelyä. Tästä syystä palkkaväitetilanteiden rikosoikeudellista arviointia kokonaisuutena käsittelevälle tutkimukselle voidaan nähdä olevan tarvetta. Aihetta voidaan pitää myös erittäin käytännönläheisenä ja siten tutkimus on mahdollista nähdä sekä liike-elämän, esitutkintaviranomaisten että oikeuslaitoksen tarpeita palvelevana. Aihetta ei tietääkseni ole aiemmin tutkittu rikosoikeudellisesta näkökulmasta kokonaisuutena, mutta joitakin tutkimuksia palkkaväitteistä on rikosoikeustieteen parissa tehty. Suurin osa niistä on yksittäistä ratkaisua koskevia oikeustapausanalyysejä, joista osaa käytetään myös tämän tutkimuksen lähdeaineistona. 10 On huomattava, että puhuttaessa päättämisestä ei tarkoiteta välttämättä osakeyhtiölain mukaista laillista päätöksentekoa. Päätös voi olla myös laiton ja se on voitu tehdä osakeyhtiölain vastaisessa järjestyksessä. 11 Ks. esim. KKO 2005:68. 12 Rangaistavuutta vastaan puhuvat mm. Savela DL 2009, 19 20; Kyläkallio Iirola Kyläkallio 2012b, s. 372. Rangaistavuutta puolestaan puoltavat Airaksinen Pulkkinen Rasinaho 2010, s. 836; Ruohonen 2012, s. 243; Hakamies DL 2015, s. 729. Yhtiöjärjestyksessä voidaan osakeyhtiölain 1 luvun 5 :n mukaan myös määritellä, että osakeyhtiön tarkoituksena on jokin muu kuin voiton tuottaminen sen osakkeenomistajille. Tässä tutkimuksessa ei käsitellä näitä tapauksia. Niissä palkkaväitearviointi muodostuu olennaisilta osin erilaiseksi kuin tässä tutkimuksessa käsiteltävissä tapauksissa.

5 1.2 Tutkimusmetodi, oikeudenalajaottelu, oikeuslähteet ja tutkimuksen rakenne Vakiintuneen oikeudealajaottelun mukaisesti tutkimusaihe lokeroituu sekä yhtiö-, insolvenssi- että rikosoikeuden aloille. 13 Yhtiöoikeudellinen elementti heijastaa tutkimusaiheen kontekstia, vaikkakin näkökulma aiheeseen on läpi tutkimuksen puhtaasti rikosoikeudellinen. Myöskään insolvenssioikeudellista aspektia ei ole mahdollista erottaa maksukyvyttömyysrikosten kontekstista. Maksukyvyttömyysrikoksille onkin ominaista juuri se, ettei niissä voida selkeästi erottaa yhtiö-, insolvenssi- ja rikosoikeudellista elementtiä toisistaan. 14 Tämä käy ilmi jo maksukyvyttömyysrikosten tunnusmerkistöistä. Kuvattu ominaispiirre on selkeästi havaittavissa myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, tarkemmin rikoslainopillinen. Lainopin keskeisenä tehtävänä on oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi. 15 Tulkinnalla pyritään oikeussäännöksen sisällön selvittämiseen. 16 Systematisoinnin tärkeänä tehtävänä lainopissa on puolestaan luoda koherenssia oikeusjärjestyksen sisällä ja näin ollen lisätä ratkaisujen yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta. 17 Oikeuskirjallisuudessa velallisen rikosten tulkinnan on korostettu olevan poikkeuksellisen vahvasti sidoksissa säännösten taustalla olevaan systematiikkaan, jolloin myös systemaattisten tulkintaperusteiden painoarvo on korostuneessa asemassa. 18 Systemaattisten argumenttien arvo oikeustieteessä piilee erityisesti siinä, että oikeusjärjestyksen koherentti kokonaisuus säilyy eheänä, kun 13 Velallisen rikoksia pidetään vakiintuneesti osana talousrikosten kokonaisuutta. Kukkonen 2016, s. 9. 14 Ks. myös Kukkonen 2016, s. 10. Oikeuskirjallisuudessa on huomautettu, että yhtiö- ja rikosoikeuden yhtenäisyyttä ja sisäistä ristiriidattomuutta on systemaattisesti korostettu myös korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä, kuten ratkaisuissa KKO 2005:68; KKO 2005:119; KKO 2011:33; KKO 2011:64. Ks. Lahti Koponen 2007, s. 112; Kukkonen 2016, s. 179. Velallisen rikosten linkittyminen monelle oikeudenalalle tuo myös haasteita sekä oikeustieteelliselle tutkimukselle että erityisesti lainkäyttäjälle. Lainkäyttäjän tulee olla perillä liike-elämän käytänteistä ja tunnistettava kaikki oikeudellinen sääntely, joka maksukyvyttömyysrikoksiin linkittyy. Tällaista sääntelyä on varsin runsaasti mm. vero- ja kirjanpitolainsäädännössä. Ks. Tapani 2014, s. 743 744. 15 Aarnio 1989, s. 288. Rikoslainopin tehtävänä on nimenomaisesti rikossäännösten tulkinta ja systematisointi. Sen eräänä merkittävänä tehtävänä voidaan pitää rikosoikeudellisen normiston ja muun rikosoikeudellisen aineiston jäsentämistä rationaaliseksi ja systemaattiseksi kokonaisuudeksi. Rikoslainopissa rikosoikeutta voidaan lähestyä joko yleisten oppien (rikosoikeuden yleinen osa) tai rikosten tunnusmerkistöjen (rikosoikeuden erityinen osa) kautta. Toisaalta yksittäistä tunnusmerkistöäkin on mahdollista lähestyä yleisten oppien näkökulmasta. Ks. rikoslainopista tarkemmin esim. Tapani Tolvanen 2013, s. 12 14; Kukkonen 2016, s. 11 12. Tässä tutkimuksessa tutkimusaihetta lähestytään pääasiassa tunnusmerkitöjen kautta. Tämä on nähtävillä erityisesti jaksossa, jossa käsitellään velallisen rikosten tunnusmerkistöjen systematiikkaa palkkaväitetilanteissa. Toisaalta myös yleisten oppien näkökulma on tutkimuksessa esillä tarkasteltaessa rikosoikeudellisen vastuun kohdentumista sekä laillisuusperiaatetta velallisen rikoksissa. 16 Aarnio 1989, s. 48; Ks. myös Hirvonen 2011, s. 22. 17 Ks. Lahti Koponen 2007, s. 106 ja 112; Kolehmainen Edilex 2015, s. 17. 18 Ks. esim. Lahti Koponen 2007, s. 106; systemaattisista tulkintaperusteista yleisesti esim. Jareborg 2001, s. 109.

6 myös rationaalinen lainsäätäjä pyrkii toiminnassaan systematiikan luomiseen. 19 Tämä on erityisen tärkeää velallisen rikoksissa siitä syystä, että systematiikka tulee pystyä säilyttämään sekä yhtiö-, insolvenssi- että rikosoikeuden välillä. 20 Myös tulkintaa on pidetty funktionaalisena ja tavoitehakuisena. Se pitää sisällään rajoitetun mahdollisuuden reaaliseen argumentaatioon, jollaista tässäkin tutkimuksessa käytetään hyväksi. 21 Tässä tutkimuksessa systematisointi korostuu erityisesti esitettäessä perusteltuja kannanottoja vallitsevasta oikeustilasta sekä luotaessa tuomioistuinten omaksumista tulkintalinjauksista johdonmukaisia käytänteitä. Tällaisia linjauksia erityisesti korkein oikeus on tehnyt sen suhteen, millainen vaikutus liitännäisvelvoitteiden noudattamisella on palkkaväitteen oikeudellisen luonteen arviointiin. Palkkaväitearvioinnin ohella systematisointi korostuu velallisen epärehellisyyden, velkojansuosinnan ja osakeyhtiörikoksen välisen suhteen selvittämisestä, jossa on myös vaihtoehtoisen lainopin piirteitä. 22 Erityisesti tältä osin tutkimuksessa pyritään antamaan myös de lege ferenda tyylisiä tulkintasuosituksia. 23 Lisäksi tutkimuksessa pyritään esittämään palkanmaksun liitännäisvelvoitteet systemaattisena ja tiivistettynä kokonaisuutena. Tulkinta puolestaan näkyy tutkimuksessa selkeimmin lain säännösten tulkintana tarkasteltaessa rikosnimikkeiden tunnusmerkistöjä lain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden valossa. Tutkimuksessa heijastuu vahvasti velallisen rikosten suojeluobjektien säilyttämispyrkimys sekä lainsäätäjän luoman systemaattisen ja koherentin oikeusjärjestyksen kunnioittaminen. Tutkimuksen oikeuslähdeoppi perustuu oikeustieteen tutkijakollektiivin varsin yleisesti hyväksymään jaotteluun vahvasti ja heikosti velvoittaviin, sallittuihin ja kiellettyihin oikeuslähteisiin. 24 Tutkimuksen oikeuslähteitä ovat pääasiassa lait, lain esityöt, kotimaisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntö sekä oikeuskirjallisuus. Tutkimusteeman erityispiirteiden vuoksi oikeuskäytännöllä on oikeuslähteenä korostunut merkitys. Oikeustieteellisestä kir- 19 Jareborg 2001, s. 109; Koponen 2004, s. 23 25; Huovila Lahti Ojala 2005, s. 67. 20 Rikosoikeudessa tulee kuitenkin ottaa huomioon rikosoikeudellinen laillisuusperiaate systemaattisia tulkintaperusteita käytettäessä. Tässä kohtaa viittaan tämän tutkimuksen sivuille 57 59, joissa käsitellään tarkemmin laillisuusperiaatteen tulkintaperusteita rajoittavaa asemaa rikosoikeudessa ja jonka mukainen menettelytapa muodostuu myös tämän tutkimuksen tulkintaperusteita ohjaavaksi. 21 Ks. esim. Koponen 2004, s. 14. 22 Ks. vaihtoehtoisesta lainopista tarkemmin Kolehmainen Edilex 2015, s. 2. 23 Tämän lisäksi tulkintasuosituksia annetaan näytön arvioinnissa huomioon otettavista seikoista. 24 Ks. oikeuslähteiden jaottelusta ja keskenäisestä etusijajärjestyksestä tarkemmin esim. Aarnio 1989, s. 220 221; Siltala 2001, s. 98 100; Siltala 2003, s. 247 284; Tolonen 2003, s. 103 167.

7 jallisuudesta tutkimuksen keskeisimpiin lähteisiin voidaan lukea Reima Kukkosen varsin tuore velallisen rikoksia käsittelevä väitöskirja 25 sekä Pekka Koposen talousrikosaiheinen väitöskirja 26 2000-luvun alkupuolelta. Lisäksi yhtiöoikeuden edustaja Veikko Vahteran osakeyhtiön laitonta varojenjakoa käsittelevä artikkeli 27 on syytä mainita tutkimuksen merkittävänä lähteenä. Keskeisimpinä tutkimuksessa vaikuttavina lain tasoisina säädöksinä voidaan puolestaan pitää rikoslakia (39/1889) sekä osakeyhtiölakia (624/2006). Tutkimuksessa nojataan myös muutamiin virallislähteisiin, kuten Verohallinnon ja konkurssiasiain neuvottelukunnan antamiin ohjeisiin, joita voidaan pitää tulkintaa ohjaavina sallittuina oikeuslähteinä, samoin kuin tutkimuksessa viitattavia kirjanpitolautakunnan suosituksia. Sallittuja oikeuslähteitä käytetään tässä tutkimuksessa pääasiassa muun argumentaation tukena. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön ohella tutkimuksessa esitetään varsin runsaasti hovioikeuksien ratkaisukäytäntöä, jonka oikeuslähdeopillista asemaa pidetään varsin vakiintuneesti niin ikään sallittuna oikeuslähteenä. Hovioikeusratkaisut ovat palkkaväitearvioinnissa tärkeä oikeuslähde, sillä palkkaväitekokonaisuudessa näytön arvioinnilla on jäljempänä esitettävin tavoin merkittävä rooli. Palkkaväitetilanteissa näytön arviointi tähtää muun ohella oikeudellisesti pätevien palkanmaksuperusteiden olemassaolon selvittämiseen, mikä tarkoittaa sitä, minkä arvoinen työpanos yhtiön hyväksi voidaan näyttää annetun. Korkein oikeus ei tyypillisesti arvioi puhtaita näyttökysymyksiä, jolloin argumentaation tukea on haettava hovioikeuksien ratkaisuista. Tutkimuksen toisessa luvussa esitellään ensin palkan ja työkorvauksen käsitteet. Sen jälkeen selostetaan tiivistetysti palkanmaksun liitännäisvelvoitteet, koska oikeuskäytännössä liitännäisvelvoitteiden noudattamisella on katsottu olevan huomattavaa näyttöarvoa palkkaväitetilanteissa. Lisäksi toisessa luvussa avataan osakaslainan käsitettä ja sen antamisen perusteita, sillä osakaslaina käsitteenä toistuu tuomioistuinratkaisuissa palkkaväitetilanteissa säännöllisesti. Kolmannessa pääluvussa käsitellään palkkaväitteen oikeudellisen luonteen arviointiin vaikuttavia seikkoja erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön 25 Kukkonen 2016. Kukkosen väitöskirja koostuu kuudesta erikseen julkaistusta kirjoituksesta. Tässä tutkimuksessa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi viitata väitöskirjassa julkaistujen artikkelien sijasta itse väitöskirjaan, jolloin viitattu tieto on mahdollisimman helposti saatavissa. 26 Koponen 2004. 27 Vahtera 2012.

8 valossa. Lisäksi luvussa käsitellään näytön arviointia palkkaväitetilanteissa. Kolmannessa pääluvussa vastataan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen neljännessä pääluvussa käsitellään palkkaväitetilanteissa sovellettavaksi tulevien rikosnimikkeiden tunnusmerkistöjä erityisesti lain säännökset, esityöt ja oikeuskirjallisuus huomioiden. Tämän jälkeen paneudutaan säännösten soveltamissystematiikkaan, eli etsitään vastauksia toiseen tutkimuskysymykseen. Soveltamissystematiikan selvittämisessä oikeuskäytännöllä on oikeuslähteenä korostunut merkitys. Viimeisessä jaksossa vedetään yhteen tutkimuksen keskeisimmät havainnot.

9 2 PALKAN MAKSAMINEN JA OSAKASLAINAN ANTAMINEN 2.1 Palkan maksaminen 2.1.1 Palkan ja työkorvauksen käsitteestä Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 :ssä lähtökohdaksi on otettu, että osakeyhtiön työntekijällä on oikeus saada tekemästään työstä vastiketta. Saman lain 2 luvun 10 :n mukaan vastike maksetaan tavanomaisena ja kohtuullisena palkkana, jollei muuta ole osapuolten välillä sovittu tai työehtosopimuksista muuta johdu. Työsopimuslain systematiikka on luotu ajatukselle, ettei kukaan tee ainakaan vieraalle työtä vastikkeetta (vastikeolettama). 28 Toimitusjohtajan palkkiosta ei sitä vastoin ole säännelty osakeyhtiölaissa eivätkä työsopimuslaki tai työehtosopimukset koske yhtiön ja toimitusjohtajan välistä oikeussuhdetta. Toimitusjohtajan kanssa laaditaan tästä johtuen monesti ns. toimitusjohtajasopimus, jossa sovitaan muun muassa tälle maksettavasta palkkiosta. Myös toimitusjohtajalla on kuitenkin oikeus kohtuulliseen taloudelliseen palkkioon, vaikkei palkkiosta olisi nimenomaisesti sovittu. 29 Tilannetta ei muuta edes se, että toimitusjohtaja toimii yrittäjän riskillä, eli on yhtiön osakas. Myös tällöin toimitujohtajalle kuuluu kohtuullinen palkkio tekemästään työstä. 30 Asia on eri tietysti silloin, kun toimitusjohtajasopimuksessa on sovittu, että työtä tehdään ilman korvausta tai kun palkkion saaminen on sidottu tulos- tai muihin vastaaviin tavoitteisiin. Kuten jäljempänä esitettävästä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä huomataan, palkkaväitetilanteissa joudutaan usein pohtimaan palkanmaksun liitännäisvelvoitteita 31 ja sitä, onko näitä velvoitteita noudatettu. Toiseksi näissä tapauksissa arvioinnin kohteena on usein se, onko yhtiön hyväksi tehty sellaista työtä, josta osakas-työntekijä on lain, työehtosopimuksen tai muun sopimuksen mukaan oikeutettu saamaan korvausta. Koska palkan liittännäisvelvoitteet ovat pitkälti vero-oikeudellisia, on perusteltua ottaa verooikeudellinen palkkakäsite lähtökohdaksi myös tarkasteltaessa palkanmaksun liitännäis- 28 Koskinen Edilex 2012, s. 3. 29 Koskinen Edilex 2012, s. 19. 30 Ks. Kouvolan HO 28.11.2002 S 02/496; Itä-Suomen HO 19.8.2010 S 10/225; Koskinen Edilex 2012, s. 22. 31 Ks. liitännäisvelvoitteista tarkemmin seuraavassa alaluvussa.

10 velvoitteita velallisen rikoksissa. 32 Toisaalta myös kirjanpidossa on omaksuttu sama verooikeudelliseksi luonnehdittava palkan määritelmä. Lähtökohdaksi vero- ja kirjanpitooikeudellisessa kontekstissa on otettu, että työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettua vastiketta pidetään tilanteesta riippuen joko palkkana tai työkorvauksena. Työsuhteessa annetusta työpanoksesta maksettava korvaus on verotuksessa kuitenkin aina palkkaa. 33 Vero-oikeudellinen palkan käsite on määritelty ennakkoperintälaissa (1118/1996). Lain 13.1 :n 1 kohdan mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Lisäksi 2 kohdan mukaan palkka käsittää kokouspalkkiot, henkilökohtaiset luento- ja esitelmäpalkkiot, hallintoelimen jäsenyydestä saadut palkkiot, toimitusjohtajan palkkiot, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostaman palkan sekä luottamustoimesta saadun korvauksen. 2 kohdan luettelo on tyhjentävä sellaisista työhön perustuvista suorituksista, joita kohdellaan verotuksessa palkkana, vaikka osapuolten välillä ei olisi työsuhdetta. 34 Tuloverolain (1535/1992) 33 b :n 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään osingon veronalaisuudesta, osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko on sen henkilön tuloa, jonka työpanoksesta on kysymys. Tällainen osinkona korvattu työpanos katsotaan ennakkoperintälain 13 a :n mukaan tilanteesta riippuen verotuksessa joko palkaksi tai työkorvaukseksi. Palkaksi voidan katsoa myös eräät tuloverolaissa erikseen säännellyt luontoisedut siltä osin, kun niitä ei voida pitää tavanomaisina ja kohtuullisina. 32 On kuitenkin syytä huomauttaa, että palkan käsite sisältyy verolainsäädännön ohella myöskin moniin muihin työsuhdetta koskeviin normistoihin. Näissä normistoissa palkan käsite on saatettu säännellä verolainsäädännöstä joiltain osin poikkeavalla tavalla. Tästä johtuu myös, että verotuksessa saatetaan katsoa joitain sellaisia eriä palkaksi, joita ei muualla lainsäädännössä käsitellä palkkana. Ks. Verohallinto 2018, kohta 2.1 Palkan määritelmä. Tämä on tärkeä huomioon otettava seikka tarkasteltaessa velallisen palkkaväitteitä rikosoikeudellisesta näkökulmasta. 33 Verohallinto 2018, kohta 4.3 Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen. 34 Verohallinto 2018, kohta 9.1 Yleistä henkilökohtaisista palkkioista.

11 Vero-oikeudellista palkan käsitettä määriteltäessä on toissijaista, mistä työstä palkka maksetaan tai mikä on palkan määräytymisperuste. Työsuhteen tunnusmerkkien täyttyminen tulee verotuksessa arvioitavaksi itsenäisesti ja arviointi on luonteeltaan kokonaistulkintaa, vaikka työsuhteen määritelmää on lain esitöiden perusteella tarkoituksenmukaista tulkita varsin yhdenmukaisesti työoikeudellisen työsuhteen määritelmän kanssa. 35 Eroavaisuudet työsuhteen määritelmissä tulevat tietyissä tapauksissa pohdittaviksi lähinnä käytännön syistä. On kuitenkin huomattava, että palkkaa voidaan maksaa ainoastaan todellisen työpanoksen perusteella, kun taas osingon saaminen ei vaadi osakkaalta vastaavia toimenpiteitä. 36 Työpanos voidaan korvata yrittäjälle myös työkorvauksena. Ennakkoperintälain 25.1 :n mukaan työkorvausta on sellainen työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettava korvaus, joka ei ole palkkaa. Palkan ja työkorvauksen ero on siis se, että palkkaa maksetaan pääsääntöisesti työ- tai virkasuhteen perusteella, kun taas työkorvausta maksetaan työ- tai virkasuhteen ulkoisesta työstä eli lähinnä toimeksiantosuhtessa. Korvaus käsitteenä liittyy siis ilman työsuhdetta tehtävään työhön. 37 Jaottelulla on tärkeä merkitys palkanmaksajan velvollisuuksien kannalta. Vahvana lähtökohtana oikeuskäytännössä on pidetty sitä, että osakeyhtiö saa vapaasti päättää, millä tavalla se korvaa yhtiön hyväksi annetun työpanoksen. Tällöin yhtiö voi maksaa tehdystä työstä korvauksena palkkaa tai jakaa osinkoa työpanoksen perusteella. Ennakkoperintälain 13 :ssä olevasta palkan määritelmästä johtuu, että palkka voidaan maksaa rahana, luontoisetuna tai muuna etuutena. Palkan määräytymisen perusteena voi puolestaan olla työaika tai työmäärä. 38 Mikäli työpanos päätetään korvata osingonjakona, osingon jakamisessa tulee noudattaa osakeyhtiölain osingon jakamista koskevia säännöksiä, joten osingonjaosta on muun muassa osakeyhtiölain 13 luvun 6 :n nojalla asianmukaisesti päätettävä yhtiökokouksessa. Yhtiö voi myös päättää, että tehdyn työn tulos jätetään yhtiön 35 HE 126/1994 vp, s. 8 9; Kukkonen 2010, s. 66-67. Samoin kuin työoikeudessa, myöskään ennakkoperintälain mukaisesta työsuhteen olemassaolosta ei voida osapuolten välillä vapaasti sopia, koska osapuolten välisen suhteen oikeudellisella muodolla on vaikutusta osapuolten velvollisuuksiin. Indispositiivisesta sääntelytavasta johtuu, että työsuhteen olemassaolo ratkaistaan lähtökohtaisesti osapuolten välisen tosiasiallisen suhteen perusteella. HE 126/1994 vp, s. 9. 36 Ks. palkkakäsitteestä tarkemmin esim. Kukkonen 2010, s. 66 67. 37 Koskinen Edilex 2012, s. 1. 38 Ks. myös Kukkonen 2010, s. 67.

12 hyväksi taseeseen tuloslaskelman kautta mahdollista myöhempää käyttöä (tai jakoa) varten. 39 Palkan maksaminen vähentää yhtiön varallisuutta, toisin kuin jäljempänä selostettava osakaslaina. 2.1.2 Palkanmaksun liitännäisvelvoitteet Palkanmaksun liitännäisvelvoitteiden 40 noudattamisen arviointi on oikeuskäytännössä muodostettu keino arvioida osakas-työntekijän esittämän palkkaväitteen uskottavuutta. Niillä viitataan tässä yhteydessä sellaisiin velvoitteisiin, joista työnantajan tulee palkan maksamisen lomassa huolehtia. Siten liitännäisvelvoitteen käsitettä määriteltäessä on otettu huomioon kaikki sellaiset lakisääteiset toimenpiteet, jotka palkkaa maksavan yhtiön on suoritettava. Liitännäisvelvoitteen käsite muodostuu näin ollen varsin laajaksi joukoksi erilaisia velvoitteita. Liitännäisvelvoitteita arvioidaan palkkaväitetilanteissa siitä syystä, että niillä katsotaan olevan näyttöarvoa tiettyjen rajattujen varallisuuserien siirron luonnetta arvioitaessa. 41 Jos liitännäisvelvoite ei kohdistu mihinkään rajatuun varallisuuserään, ei sillä yleensä voida katsoa olevan tällaista näyttöarvoa. Tällöin ei käsitteellisesti ole oikeastaan edes mielekästä puhua liitännäisvelvoitteesta, vaan kyseessä on pikemminkin liiketoiminnan edellytys samaan tapaan kuin esimerkiksi arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen tai yrityksen rekisteröiminen. Sanotusta syystä johtuen tässä yhteydessä ei esitellä tällaisia palkan vapaaehtoisia liitännäissuoritteita. Toisaalta silloin, kun työnantaja on maksanut vapaaehtoisia palkan liitännäissuoritteita, saattaa tällaiseen vetoaminen palkkaväitteen tueksi olla järkevää. Tällä tavalla osakastyöntekijä voi pyrkiä osoittamaan, että varallisuuserä on todellisuudessa tarkoitettu tämän palkaksi. Siten myös vapaaehtoisille, johonkin rajattuun varallisuuserän siirtoon kohdistu- 39 Toivola 2005, s. 507. 40 Monia tässä käsiteltäviä palkanmaksun liitännäisvelvoitteita nimitetään usein myöskin palkan sivukuluiksi. Tässä tutkimuksessa on omaksuttu liitännäisvelvoitteen käsite siitä syystä, että se kuvastaa paremmin tällaisten suoritusten luonnetta nimenomaan työnantajan velvoitteena, jonka laiminlyönnistä saattaa aiheutua itsenäisiä rikosoikeudellisia seuraamuksia tai jonka noudattamisella saattaa olla merkitystä rikosoikeudellista vastuuta arvioitaessa. Toiseksi liitännäisvelvoitteen käsite on sivukulun käsitettä laajempi, sillä se kattaa nimenomaisten kulujen lisäksi myös mm. erilaisia ilmoitusvelvollisuuksia. 41 Näin myös Kukkonen 2016, s. 183.